Auttaja. [volume], February 01, 1945, Page Sivu 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
Sivu 4
AUTTAJA
, . Ilmestyy joka torstai IRONWOODIBSA, MICH.
J. E. NOPOL«A toimittaja
W. L. JOHNSON liikkeenhoitaja
Puhelin toimistoon: 1138 toimittajan kotiin: 1803
TILAUSHINNAT:
Yhdysvaltoihin Ja Canadaani
Koko vuoden 93.50
Puolen vuoden Kn-to*» 11.50
Neljän kuukauden f 1.00
ILMOITUSHINNAT:
Ilmoituksista peritään 35c palatatuumalta. Jos ilmoitus
on Ulan pitkä mahtuakseen lähetetyn rahan kokoiseen Il
moitukseen, voimme siltä lyhentää tarpeettomia lauseita.
- Jos ette halua, että ilmoitusta lyhennetään, lähetämme
laskun loppusummasta.
Seuraavat alimmat hinnat on otettava huomioon:
Kuolonilmoltuksen alin hinta $3.00
Muistolauseen alin hinta $1.60
Klitoelauaeiden Ja satunnaisten Ilmoitusten alin hinta $l.OO
Seisovat ilmoitukset sopimuksen mukaan. Kysykää hintoja.
AUTTAJA Finnish weekly newspaper. Publlshed every
Thursday by The Finnish-American Evangellcal Lutheran
National Church, .at Ironwood, Michigan.
BUBSCRIPTION RATEB: In the United States and Canada:
Per year, $2.50; slx months, $1.50; four months, $l.OO.
Advertislng rates on applicatlon.
Entered as Second Class Mali Matter January 17, 1906, at
the Post Office at Ironwood, Michigan, under the Act of
Congress of March 3, 1879. Accepted for malllng at
syecial rate of postage provided for in Sectioa 1103 Act of
October 3, 1917, authorlzed July 19, 1918.
60D BLESS
C^
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Autta
jaan uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pi
täkää huoli, että kirjoitus saapuu painoon ai
kanaan.
Wilen, W. W helmik. 11 p.
Wiskari, M. helmik. 18 p.
Aho, G. A . helmik. 25 p.
Aho, R.J.L maalisi
Anttonen, M . maalisk. 11 p.
Heikkinen, R. W maalisk. 18 p.
Heimonen, J. H maalisk. 25 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä
päivänä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaan leh
teen. Lehden lukijat odottavat kirjoituksia
kirkkokunnan papeilta.
JjOJJv » t*v *
KERTOMUSTA KOKOUSMATKALTA
Täysi viikko kului matkalla pappien koko
ukseen Ashtabulaan, Ohioon. Past. A. L. Mäki
>
Marquettesta saapui Ironwoodiin viime viikon
nfiäanantai-iltana ja niin yhdessä lähdimme
matkalle. Yö junassa oli pitkä ja kyyt} oli sel
laista, kun ennen tavattiin saada vanhalla For
dilla huonolla tiellä, sillä routa on nostellut ra
dan ja vaunu hyppeli niin ankarasti, ettei nuk
kumista voinut ajatellakaan. Matkustajat istui
milla hyppelivät aivan rytmillisesti vuoron pe
rään vaunun kummassakin päässä.
Chicagossa öli tunti pari aikaa. Siellä muu
timme asemaa ja söimme eineen. Niin taas läh
dettiin toisessa junassa Detroitia kohti. Se oli jo
huomattavasti parempi juna, eikä matkusta
jiakaan ollut ahdinkoon asti. Detroitiin saa
vuimme iltapäivällä kello kolmen tienoissa.
Mäjapäikkänamnie öli appeni SamueT* Järven
koti.
Tiistai-iltana jo kävimme katsomassa Det
roitin seurakunnan kirkkoa. Past. Pies tuli nou
tamaan meidät autollaan. Kirkko on .hyvässä
paikassa, joten sen on helppo löytää. Rakennus
täydellisesti tyydyttää seurakunnan nykyisiä
vaatimuksia. Kirkossa on tilaa noin 150 ihmi
selle. Saman rakennuksen yhteydessä on huo
ne, missä seurakunnalla on oma päiväkoulunsa,
jota past. Pies opettaa. Samoin on rakennuk
sessa hyvä keittiö ja alakerrassa hyvin toimiva
lämmityslaitos. Kirkon vieressä on seurakun
nalla nyt kaksi lottia maata, jota voidaan käyt
tää lasten leikkitarhana.
Oli jo ilta, mutta kirkossa oli useita miehiä
uudelleen rakentamassa kirkon kuorin lattiaa.
He olivat kirkossa “ylityössä”, tietysti palkat
ta, sillä sellaisella työvoimalla on Detroitin
kirkkoa kunnostettu satojen dollareitten edestä
viime syksynä.
Keskiviikko-iltana oli kirkossa viikkohar
taus. Matkatoverini past. Mäki piti saarnan ja
itse puhuin kirkkokunnan rakennusrahaston
keräyksestä. Kirkkoon oli saapunut runsaasti
kuulijoita, vaikka arki-ilta ei ole erikoisen e
dullinen kokouksia varten Detroitin suuressa
tehdaskaupungissa, missä monet ovat yötyössä.
Suuren kolehdin lisäksi vieraitten matkakus
tannuksiin antoivat Detroitin seurakuntalaiset
kirkkokunnan rakennusrahastoon melkein $3OO
rahassa ja toistasataa lupauksissa. Se oli hyvin
tehty; sillä seurakunnalla on ollut suuret kus
tannukset viime aikoina.
Detroitin seurakunnalla
Detroitin seurakunnalla on oma päiväkou
lunsa. On kyselty: Miksi sellaista, sillä onhan
meillä hyvät valtion koulut? Tietysti tähän
kysymykseen ei voi ähtää tyhjentävää vastaus
ta muutamilla sanoilla. Meillä on tosin ulkonai
sen järjestyksin ja opetiisvällneittert kannalta
katsottuna hyvät valtion koulut. Mutta niistä
(tyiqttyM Jumalan pelko ja siis oikean siveyden
Derustus. Eikä niissä kasvateta lapsia seurakun
nanyn?eVteen,**vaan pikemmin pois kirkosta.
Seurakunnan päiväkoulu sitävastoin pyrkii pe
rustamaan kaiken opetuksen kristinuskon lu
jalle perustukselle. Koulussa ei vain opeteta
uskontoa, vaan siellä on kristillinen henki. Ja
siellä juurrutetaan lapset seurakunnan yhtey
teen juurruttamalla heidät Jumalan sanaan. Ja
koulussa tietysti opetetaan lapsille samat ai
neet, mitkä valtionkouluissakin ovat oppiainei
na, vain sillä erotuksella, että kaikki Raamatun
sanaa vastaan sotivat kohdat osoitetaan Juma
lan sanan vastaisiksi.
Kuka kustantaa tämän koulun? Valtio ei
sitä kustanna, vaan seurakunta. Ja vaikka pas
tori toimii opettajana, niin on sen yhteydessä
kustannuksia, sillä välineitten pitää olla val
tion asetusten mukaisia.
Mielellämme emme ota katolista kirkkoa
esimerkiksi, mutta tässä kohdassa totuus vel
voittaa niin tekemään. Katolisella kirkolla on
omat päiväkoulunsa, ja ne juuri ovat katolisen
kirkon voima. Ja Missouri-Synodilla on jotakin
1300 päiväkoulua Yhdysvalloissa. Näitä on ollut
mainitussa kirkkokunnassa sen perustamisesta
asti sata vuotta sitten. Ne selittävät,tämän kirk
kokunnan ilmiömäisen kasvun, järjestyksen ja
sisäisen lujuuden, sillä jäsenistössä on satoja
tuhansia, jotka on lapsesta asti kasvatettu kir
kon yhteyteen jokapäiväisen opetuksen kautta.
Antakoon past. Piesin ja Detroitin seura
kunnan aloite kirkkokunnallemme innostusta
perustamaan kouluja niin moneen seurakun
taan kuin suinkin mahdollista.
Torstai-aamuna nousimme ennen kuutta ja
lähdimme asemalle. Matka asemalle oli siksi
pitkä, että oli varattava tunti sitä varten. Tors
tai-aamuna oli meitä jo neljä pappia asemalla,
sillä veli Kokkonen oli saapunut jo keskiviik
kona past. Piesin vieraaksi. Junassa matkustim
me Clevelandiin ja sieltä past. Piesin autolla
Ashtabulaan. Clevelandissa emme voineet kau
an pysähtyä. Kävimme kuitenkin pikimmiltään
kirkossa, jota Clevelandin Kansallisseurakun
ta vuokraa. Onjohkaisevaa ajatella, että Cleve
landin miljoonakaupunkiin on saatu itsensä
kannattava seurakunta kokoon. Past. Pies teki
siellä ahkerasti työtä pari vuotta. Nyt seura
kunta on kutsunut opettajakseen juuri papiksi
vihityn Toivo Esalan. Hänellä on suuri ja tär
keä työmaa edessä. Kirkkoa ei seurakunnalla
vielä ole, joten nuoren papin edessä on suuri ja
voimia kysyvä tehtävä. Uskomme kuitenkin
hänen siinä onnistuvan.
Saavuimme Ashtabulaan vasta illallisen
aikana, sillä juna myöhästyi ja maantie oli huo
nossa kunnossa. Pappien kokous oli alotettu jo
torstaina päivälliseltä. Past. Raymond Aho oli
pitänyt luennon Herran ehtoollisesta, minkä
papit sanoivat olleen hyvin harkitun ja huolel
lista työtä osoittavan.
Torstai-iltana jo oli iltakirkko sekä Ashta
bulassa että Fairportissa. Pappeja oli kokouk
sessa 16 ja sen lisäksi neljä kanditaattia, joten
vihkimisen jälkeen oli kokouksessa 20 aivan
valmista pappia. Saarnaajista ei ollut puutetta,
eikä myöskään saarnoista, sillä neljässä päiväs
sä pidettiin Ashtabulan kirkossa 12 saarnaa.
Tri Mayer saapui
pappien kokoukseen perjantai-aamuna. Hän on
systemaattisen teologian lehtori Concordia se
minaarissa, St. Louis, Mo. Hän saapui luennoi
maan kokouksen ohjelmakomitean kutsumana,
käyttäen aiheenaan: Sovituksen tarpeellisuus.
Hän kirkasti laajaperäisesti, miten Jumalan
tinkimätön vanhurskaus ja ihmisen täydellinen
turmelus tekevät sovituksen aivan välttämät
tömäksi. Tämän kirjoittajan ollessa Springfiel
din seminaarissa oli tri Mayer silloin siellä leh
torina ja piti luentoja luterilaisen kirkon Tun
nustuskirjojen teologiasta. Niitä luentoja saim
me kuunnella neljä tuntia viikossa kolme vuot
ta. Jos en Tunnustuskirjoja tunne, niin ei se ai
nakaan ole opetuksen puute!
Tri Mayer hiljattain vihittiin jumaluus
opin tohtoriksi Springfieldissä, 111. Näitä kun
niatitteleitä jaellaan nykyään runsaalla kädellä
sellaisillekin, jotka eivät ollenkaan tohtorin ar
voa ansaitse, mptta kyllä silloin on osuttu oi
keaan, kun prof. F. E. Mayer tittelöitiin tohto
rin arvolla. Hänestä voi sanoa, että hän on teo
logi.
Lauantaiaamuna oli vielä pappien kokous.
Siinä past. Heino selosti pyhäkoulun oikeaa jär
jestystä. Past. Wiskarin oli määrä selostaa ja
havainnollisesti näyttää, miten suomenkielinen
liturginen jumalanpalvelus oikein johdetaan,
vaan ei päässytkään takaisin Fairportista edel
lisen illan matkalta Ashtabulaan ajoissa, joten
tehtävä jäi seuraavaan kokoukseen.
Klrkollisjohiokunnan kokous
oli lauantaina iltapäivällä, jossa käsiteltiin rtio
nia tärkeitä asioita. Kirkolliskokous pidetään
maanantaina ja tiistaina, kesäk. 25 ja 26 pp. E
dellisenä lauantaina on pappien kokous ja py
hänä iltapäivällä kirkkokunnan Lutherliittojen
kokous.
Suuret juhlit pyhänä
alotettiin klo 10 aamulla juhlajumalanpalve
luksella, jossa vihittiin * neljä nuorta miestä
kirkkokunnan papiksi, i Liturgeina toimivat
past. R. Aho Torontosta ja past. R. W. Heikki
nen Port Arthurista, Kanadasta. Saaman vi
hittäville piti past. G. A. Al)p-
Varsinaiseen vihkitoimitukseen otti osaa 16
Auttaja torstaina, helmikuun Ip. 1945
saapuvilla olevaa kirkkokunnan pappia. Sere
mooni oli kaikin puolin juhlallinen j§i vaikut
tava, kun kädet laskettiin nuorten miesten
päälle, jotka olivat tehneet luterilaisen kirkon
lujan pappisvalan.
Uudet kirkkokunnan papit ovat seuraavat:
Eugene Lampela, joka on kutsuttu Rollan, N.
Dak. seurakuntapiirin hoitajaksi; Toivo Esala,
joka on ottanut vastaan kutsun Clevelandin
seurakunnan papiksi; Toivo Miettinen, joka ot
taa hoidettavakseen useita seurakuntia pohjois-
Minnesotassa, jotka ovat tähän asti kuuluneet
past. Heinon piiriin; ja John William Sippola,
joka on kutsuttu Quincyn, Mass. seurakuntapii
rin papiksi, jotka seurakunnat ovat tähän asti
kuuluneet past. Anttosen piiriin.
Monista sydämistä kohosi vilpitön kiitos
Jumalalle, että Hän on runsaasti v siunannut
kirkkokuntaamme antamalla meille pappeja.
Pahoittelimme sitä, ettei prof. Monto päässyt
kokoukseen, sillä onhan hän tehnyt paljon siu
nausrikasta työtä kirkkokuntamme eteen.
Kukat Ashtabulan kirkon alttarilla muistutti
vat pappeja ja juhlakansaa, että kerran pää
semme riemuitsevaan taivaalliseen seurakun
taan, sillä kukat oli .asetettu alttarille entisen
seurakunnan opettajan ja kunnioitetun kirkko
kuntamme papin P. Miettis-vainajan muistolle.
Tässä juhlassa olisi hän iloinnut kaikesta sydä
mestään, jos hänelle olisi tähän asti suotu elon
päiviä.
Ehloollis j umalanpal velus
pidettiin sunnuntaina iltapäivällä. Rippisaarnan
piti kokouksessa olevista papeista vanhin, past.
W. W. Wilen. Evankeliumisaarnan piti past. M.
Wiskari aiheesta: Miksi meidän ei tarvitse pel
jätä mitään. Ehtoollisvieraita oli runsaasti.
Varmaankin ehtoollisesta osallistuminen vah
visti ehtoollisvieraita uskossa syntien anteeksi
antamukseen ja velvoitti jokaista antamaan an
teeksi veljelleen.
Juhlan päättäjäisiä
vietettiin illalla kirkontäyteisen juhlajoukon
osallistuessa. Sydän täyttyi tunteella, että ker
ran vietetään juhlaa taivaassa, jota ei koskaan
päätetä. Siunatut hetket yhdessä olivat anta
neet uutta autuuden iloa ja rohkeutta tekemään
työtä uskalluksella Jumalan seurakunnassa.
Ei yksikään lähtenyt kotiinsa tuntematta, että
on ollut juhlilla, missä Jumalan Henki vaikutti
voimallisesti kaikkiin. Päivät olivat kuluneet
sellaisessa ilossa, mitä Pietari tunsi kirkastus
vuorella, kun hän sanoi: “Herra, hyvä on mei
dän tässä olla”. Yksimielisyys ja rakkaus val
litsi juhlakansan ja sanan saarnaajien keskuu
dessa. Jokainen tunsi, että kirkkomme työ on
kulkenut eteenpäin nopeassa tahdissa ja oike
assa hengessä. Jumala antakoon meille usein
tällaisia juhlia.
Fairporlin ja Ashtabulan kirkkokuorot
•lisäsivät juhlatunnetta sunnuntaina kokouksil
le. Jospa laululahjalla varustetut seurakunta
laiset käsittäisivät, miten suuresta merkityk
sestä on kuoro seurakunnan työssä! Se on to
dettu asia, että kuoro vetää ihmisiä kirkkoon.
Se on siis kallista ja siunattua työtä, mitä teh
dään kuorojen kautta seurakunnissa. Älkääm
me olko tässäkään kohdassa harrastuksessam
me velttoja. <
Olemme kiitollisuuden velassa
Ashtabulan seurakunnalle kaikesta työstä ja
vaivasta, mitä tekivät ja näkivät juhlien aika
na. Kaikki oli hyvin järjestetty. Papeilla ja
muilla vierailla oli vapaat majapaikat ja ate
riat kirkon alasalissa olivat erikoisen hyvät.
Niistä past. Mäki leikillisesti sanoikin, että ate
riat olivat “papin ruokaa”. Seurakunnan naiset
tekivät paljon työtä, josta ansaitsevat vilpittö
män tunnustuksen.
Arkisiin tehtäviin palattuamme
juhlatunteet pian katoavat. Eihän niitä ole
mahdollista säilyttää taistelussa pimeyden val
toja vastaan. Mutta eihän uskonelämämme pe
rustuksena olekaan juhlatunteet, vaan Juma
lan Hengen synnyttämä usko Jumalan sanaan.
Vaikka siis juhlatunteet katoavat, niin juhlista
on kuitenkin jäänyt sydämeen suurempi usko
ja vahvempi luottamus Jumalan sanan voi
maan. Jos Jumala sen meille sallii, niin juhan
nuksena pidämme seuraavat suuret juhlat Iron
woodissa. Siihen saakka taas teemme työtä us
kollisesti, rukoilemme ahkerasti ja -teemme
suunnitelmia uusia voittoja varten.
N.
V
OIKEA KUVERNÖÖRI
“Jumalan varjelus pelasti Maltan saaren
sen kaksi vuotta kestäneessä piirityksessä”, va
kuutti Sir William Dobbie, joka oli Maltan saa
ren kuvernöörinä toukokuusta 1940 huhtikuu
hun 1942. Hän vakuutti, että ihmissilmällä kat
seltuna ei ole tyydyttävää selitystä, miksi Ak
selivallat eivät valloittaneet Maltan saarta. “O
li ilmeistä, ettei meillä ollut saaren puolusta
misen mahdollisuuksia,” hän sanoi. “Nähdes
sämme toivottoman tilamme/ käännyimme Ju
malan puoleen rukouksessa, ja Hän kuuli ru
kouksemme.” Sir Dobbie on nykyään puhuja
matkalla Yhdysvalloissa.
Jumala on luvannut kuulla rukouksemme.
Maltan saaren kuvernöörin vakuutus rukouk
sen kuulemisesta kehoittakoon meitä kaikkia
rukoilemaan lakkaamatta ja varmassa uskossa.
Noudattamalla tätä lukujärjestystä Joka päivä luetaan Raamattu läpi vuodeaaa
HELMIKUU
Päivä| Aamuin Illoin Pälvi j Aamuin Hioin
\ 2 Moos. 27, 28 Matt. 21i 1-22 16 3 Mooa. 19, 20 Matt. 27:61-66
2 2 Moob. 29. 30 Matt. 21: 23-46 17 3 Moos. 21, 22,. Matt. 28
3 2 Moob. 31, 32, 33 Matt. 22;1-22 18 3 Moos. 23, 24 Mark. 1:1-22
4 2 Moob. 34, 36 Matt. 22:23-46 19 3 Moos. 25 Mark. 1:23-46
6 2 Moos. 36, 37, 38 Matt. 23:1-22 20 3 Moos. 26, 27 Mark. 2
6 2 Moos. 39, 40 Matt. 23:23-39 21 4 Moob. 1, 2 Mark. 3:1-19
7 3 Moos. 1,2, 3 Matt. 24:1-28 22 4 Moob. 3, 4 Mark. 3:20-36
8 3 Moob. 4, 5 Matt. 24:29-61 23 4 Moos. 6, 6 Mark. 4:1-20
9 3 Moos. 6, 7 Matt. 25:1-30 24 4 Moos. 7, 8 Mark. 4:21-41
10 3 Moob. 8,9, 10 Matt. 25:31-46 25 4 Moos. 9, 10, 11 Mark. $:l-20
11 3 Moob. 11. 12 Matt. 26:1-25 26 4 Moob. 12, 13. 14 Mark. 6:31-43
12 3 Moos. 13 Matt. 26:26-50 27 4 Moos. 15, 16 Mark. 6:1-29
13 3 Moos. 14 Matt. 26:51-76 28 4 Moos. 17, 18, 19 Mark. 8:30-56
14 3 Moos. 15, 16 Matt. 27:1-26 29* 4 Moob. 20, 21, 22 Mark. 7:1-13
15 3 Moob. 17, 18 Matt. 27:27-50
* Lue 28 p., jos el ole 29 p.
SYNTI VÄIJYY OVEN EDESSÄ
Kirjoittanut kirkkoherra Eemi Nenye
“Synti väijyy oven edessä.”
Miten sattuva kuva synnistä!
Synti ei ole kuin tien varrella makaava
raato, joka tosin on vastenmielinen katselta
vaksi, mutta joka ei kuitenkaan enää ketään
kohti hyökkää. Päinvastoin synti on kuin vaa
niva peto, joka verenhimoisena alati tähyilee
saalista, ja joka tilaisuuden tullen armotta käy
kohti, raadellen uhrinsa kuoliaaksi.
Ellei synti olisi kuin väijyvä peto, niin vaa
ratta sen aina voisi elämän matkalla sivuuttaa.
Ei se sydämeen haavoja löisi eikä tuntoa tus
killa kuormittaisi. Ei se sielua Herrasta irrot
taisi eikä ihmislapsen poveen virittäisi tuomion
tuhoavaa tulta. Mutta kun se on kuin nälkäi
nen peto, kun se on aina valmis raatelemaan
sieluja, niin se on käynyt varsin vaaralliseksi
viholliseksi, niin hengenvaaralliseksi, että raa
matun täytyy meitä sen suhteen vakavasti va
roittaa: “Olkaa raittiit, valvokaa! Teidän vas
tustajanne, perkele, kulkee ympäri niinkuin
kiljuva jalopeura, etsien kenen saisi niellä. Vas
tustakaa häntä lujina uskossa!” (1 Piet. 5:8, 9.)
Vai onko synti sinun matkasi varrella ollut
kuin kesy ja lauhkea lammas, joka vain määkii,
mutta ei pure, joka lyö jalkaa, vaan ei ketään
raatele?
Silloinhan se olisi varsin mukava matka
toveri. Ei sen kynsiä eikä hampaita näkyisi mil
loinkaan. Sen kanssa saisi vain leikkiä kuin lap
sen kanssa. Ei koskaan tarvitsisi siltä haavoja
odottaa.
Apostoli Paavalilla ainakin oli synnistä
paljon kiusaa ja harmia. Lue vain, mitä hän ko
kemuksistaan kertaa Room. 7 luvussa! Ne olivat
tuskaisia ja masentavia kokemuksia. Ja tuskaa
ilmaiseva on se huudahduskin, joka tämän ko
kemuksen painamana hänen rinnastaan puser
tui: “Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa
minut tästä kuoleman ruumiista?”
Emme tarpeeksi kiinnitä huomiotamme
siihen, että synti väijyy. Se on väijyntäpaikak
seen valinnut sydämen oven. Sen edustalla on
sen vartiopaikka. Tämä ei merkitse sitä, että
sen vaaniva katse olisi käännettynä ulospäin,
ulkoa tulevien vieraiden vastustamiseksi. Sil
loinhan synti olisi sydämen suopea suojelija.
Mutta asian laita on aivan päinvastainen. Syn
nin terävä silmä on aina suuntautunut sisään
päin, kohti sydämen ovea. “Sen himo on si
nuun”, 1 Moos. 4:7. Kun ovea vain vähänkin
raoitetaan eikä Jumalan Hengen valpas varti
javäki saa sanan miekoin varustettuna seisoa
vartiota pitämässä, silloin väijyvä peto tekee
rohkean rynnäkkönsä; ja sydämen kalliit aar
teet ovat tuossa tuokiossa siirtyneet omistajal
taan mielivaltaisen ja ovelan vieraan omaisuu
deksi.
Älä unohda, että synti sijoittumapaikak
seen valitsee aina sydämen oven.
Mistä Jumala astuu sydämeen, siitä synti
kin pyrkii sisälle. Sielun oveksi saamme kutsua
silmää. Silmän olisi määrä katsella ja ihailla
Jumalan suuria tekoja. Näitä on luomakunta
täynnä; niitä on raamattu tulvillaan. Silmän
pitäisi sytyttää Herran nimen kiitokseen ja hä
nen armonsa ylistykseen. Jos näin tapahtuu,
silloin Jumalalle annetaan lupa käydä silmän
kautta sisälle sydämeen.
Sielun ovista mainitsen vielä korvan. Kor
va ottaa vastaan ääniä sekä taivaasta että maas
ta. Sen kautta käy sisälle sieluun Jumalan kut
suva armo, mutta myöskin kavalain kiusausten
kuiskeet. Sen kautta putoaa sydämen peltoon
sanan koeteltu, itävä siemen, mutta myöskin
tukahduttavan rikkaruohon siemen jyvä.
Kumpaa varten Jumala korvasi loi, autuu
den ja armon sanan johtokanavaksi vaiko viet
telysten ja kiusausten käytäväksi? Apostoli
Paavali sanoo: “Usko tulee kuulemisesta, mut
ta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”, Rm.
10:17. Ja Herra itse huutaa: “Oi, maa, maa, maa,
kuule Herran sanaa!” Jes. 55:3. Muistathan
myös Jeesuksen sanan: “Jolla on korva, hän
kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille!”
Ilm. 2:7, 11, 17, 29; 3:6, 13, 24. Näistä sanoista jo
huomaat, että korvasi kautta pitäisi Jumalan
tien käydä sydämeesi. , Ei ole korvatiehyttä
suinkaan avattu pimeyden lintujen lentoväy
läksi.qiLLO. Uvi j ■
■ Meissä jokaisessa on se paha vika, ettemme
tahdo kyllin selvästi että synti seuraa
aivan kintereillämme ja etsii aina sopivia tilai-
• • • mmm
39*
suuksia hyökkäyksen tekoon.
Herra huomauttaa sen vuoksi,
että synti väijyy oven edessä.
Siitä paikasta se ei milloin
kaan kauas loittone. Siinä se us
kollisesti vahtia pitää. Siinä se
kavalia hyökkäyksiä suunnitte
lee. Siitä se saavuttamansa saa
liin sieppaa. Aina olisi muistet
tava Siionin valppaan vartijan
kehoitusta: “Valvokaa ja rukoil
kaa ettette joutuisi kiusaukseen;
henki tosin on altis, mutta liha
on heikko!” Matt. 26:41. Kun tä
mä on unohdettu, niin siitä on
ollut monta surullista seuraus
ta. Siitä johtui Mooseksen, Her
ran uskollisen palvelijan, lihalli
nen kiivastus korvessa; Daavi
din, Herran voidellun, syvä syn
tiinlankeemus; Pietarin, kallio
miehen, paha horjahdus hiilival
kean ääressä Jeesuksen piinayö
nä; ahneen Ananiaan ja hänen
puolisonsa harkittu petollisuus;
Deemaan, Paavalin työtoverin,
maailmanmielisyys ja monen,
lukemattoman monen muun si
säinen syntiin sortuminen. Kun
valvominen unohtuu ja rukous
lakkaa, niin ken hyvänsä hen
gellisessä elämässään alkaa vael
taa taaksepäin ja alaspäin.
Siionin suloiset vuoret häipyvät
vähitellen sielun näköpiiristä; ja
maailman monet menot alkavat
vetää väeltajan sydäntä pyörtei
siinsä.
Näin on epäilemättä käynyt
monille, jotka vielä joitakin vuo
sia taaksepäin rinnan meidän
kanssamme kulkivat,* i<Herran
kansan pyhillä teillä, mutta joita
emme enää matkaseurastamme
tapaa.
Ystäväni! Tämä vaara vaanii
meitä jokaista. Sentähden: pitä
käämme synnin petoa tarkasti
silmällä, ettei se vain pääsisi
meissä pahojaan tekemään! Mut
ta ennen kaikkea: käykäämme
ahkerasti lupauksilleen uskolli
sen Vapahtajamme eteen pyy
täen, että hän vartioisi sydä
memme helposti aukenevaa o
vea! Olen varma sitä, että hän
ottaa tämän tehtävän varsin
mielellään suorittaakseen. Ja sil
loin me varmasti varjellumme
pahasta; sillä “ei Israelin varje
lija torku eikä makaa”, Ps. 121:
4. “Sulillansa hän sinua suojaa,
ja sinä saat turvan hänen siipi
ensä alla; hänen uskollisuutensa
on kilpi ja suojus. Ei sinun tar
vitse peljätä yön kauhuja, ei
päivällä lentävää nuolta, ei rut
toa, joka pimeässä hiipii, ei kul
kutautia, joka päivällä raivoo.
Vaikka tuhansia kaatuisi vieres
säsi ja kymmeniä tuhansia oike
alla puolellasi, ei sinuun satu.”
V
TULOJA RAKENNUS
RAHASTOON:
Mrs Hilma Peterson, Pigeon
Cove, Mass $5.00
Auttajan ystävä, Qrting, Wash.
•y* $7.10
Mrs Jacob Johnson, Ironwood,
Mich. 79; $2.00
Henry Niemelä, Braddock, No.
Dak $5.00
No. 5