Auttaja. [volume], March 29, 1945, Page Sivu 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
Sivu 4
~~ r AUTTAJA
Hmcftgy joka toratal IRONWOODISSA. MICM. .
t S. NOPOLA +—+J. * toimittaja
W. L. JOHNSON liikkeenhoitaja
Puhelin toimistoon: litti toimittajan kotiin: 1606
TILAUSHINNAT:
Yhdysvaltoihin Ja Canadaan:
Koko vuoden 12.60
Puolen vuoden $1.60
Neljän kuukauden f _ $l.OO
ILMO ITU SH INNAT:
Ilmoituksista peritään 360 palstatuumalta. Jos Ilmoitus
on Ulan pitkä mahtuakseen lähetetyn rahan kokoiseen il
moitukseen, voimme siltä lyhentää tarpeettomia lauseita.
Jos ette halua, että ilmoitusta lyhennetään, lähetämme
laskun loppusummasta.
Seuraavat alimmat hinnat on otottava huomioon:
Kuolon ilmoituksen alin hinta $3.00
Muistolauseen alin hinta - $1.60
Klltoslauselden ja satunnaisten Ilmoitusten alin hinta $l.OO
Seisovat ilmoitukset sopimuksen mukaan. Kysykää hintoja.
AUTTAJA Finnish weekly newspaper. Published every
Thursday by The Flnnlsh-American Evangellcal Lutheran
National Church, at Ironwood, Michigan.
SUBSCRIPTION RATEB: In the United States and Canada:
Per year, $2.60; six months, $1.60; four months, $l.OO.
Advertising rates on appllcatlon.
Entered as Second Class Mali Matter January 17, 1906, at
the Post Office at Ironwood, Michigan, under the Act of
Congress of March 3, 1879. Accepted for mallkig at
Special rate of postage provided for In Sectioa 1103 Act of
October 3, 1917, authorized July 19, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Autta
jaan uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pi
täkää huoli, että kirjoitus saapuu painoon ai
kanaan.
Heikkinen, R. W huhtik. 1 p.
Heimonen, J. H huhtik. 8 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä
päivänä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaan leh
teen. Lehden lukijat odottavat kirjoituksia
kirkkokunnan papeilta.
Mutta kaukana olkoon minusta, että kerskaisin
muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen
Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on
ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle.
Gal. 6: 14
“Kaukana olkoon minusta, että kerskaisin
muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen
Kristuksen rististä.” Nämä sanat lausui mies,
joka oli lahjakas, hyvän opetuksen saanut ja
kokemuksen koulun läpi käynyt. Paavali oli
oppinut maailman viisautta, hän oli nähnyt
maailman suuruuden ja kauheuden, hän oli
nähnyt kuningasten palatsia ja kokenut vanki
lan pimeyttä. Siltikin, vaikka hän oli suuresti
oppinut ja laajasti kokenut, hän vakaumuksella
sanoi, että Kristuksen risti on hänen kerskauk
sensa.
Tänä paastonaikana on taaskin kaikunut
luterilaisista kirkoista kerskaus Kristuksen
rististä. Saarnaajat ovat toistaneet Paavalin
vakaumusta. Oi, että kaikki kristityt uskon
varmuudella yhtyisivät sanomaan: "Risii, mi
nun ainoa kerskaukseni!"
1. Miksi kerskauksemme on rististä?
Me kristityt kerskaamme rististä siksi, kun
se on vertauskuvana todellisesta vapaudesta,
voimasta, rakkaudesta ja ilosta. Se tuo muka
naan iloisen sanoman, joka yllyttää meidät
kerskaamaan. Mutta mikä on tämä sanoma,
jonka risti julistaa? Risti ensiksikin ilmaisee
meille kurjuutemme ja viheliäisen syntisyy
temme. Kun katsomme ristiä, havaitsemme, et
tä synnin tie vie kuolemaan. Syntinen, katso
ristiä ja synnin seurauksia ja et varmaan kers
kaile syntisestä itsestäsi. Katso ristiä, niin huo
maat noiden sanain tosi merkityksen: “synnin
palkka on kuolema”. Katso sitä verta, joka
vuosi Jumalan Karitsasta, niin huomaat, mitkä
ovat synnin seuraukset. Oi, huomaa syntisyy
tesi, että ristin saarna ei olisi sinulle hulluutta,
vaan että se olisi Jumalan voima sinulle pelas
tukseksi!
Ja kun huomaat syntisyytesi, kun rikko
muksesi tuomitsevat sinut helvetin tuleen, kat
so taaskin ristiä. Katso Jumalan Karitsaa, joka
du teurastettu sinun edestäsi. Hänen pyhä, kal
lis verensä vuosi sinun syntiesi anteeksianta
miseksi. Nosta uskon katseesi Häneen, niin si
näkin olet iankaikkisesti pelastettu. Ja kun o
mistat itsekohtaisesti tämän syntien anteeksi
antamuksen, silloin ainoa kerskauksesi on Her
rasi Jeesuksen Kristuksen risti.
Mutta risti oli myös Paavalin kerskaus,
sillä se oli saanut aikaan suuren muutoksen
hänessä. Se oli muuttanut Paavalin ajatukset
maallisista ajatuksista taivaallisiin. Se oli
muuttanut hänet aivan eri mieheksi. Hänen ko
ko elämänsä oli todistuksena siitä, että Kris-
GOD BLESS
T*
Sinun sanasi on
minun jalkaini
kynttilä ja valo
minun teilläni.
Psalmi 119:105
tuksen evankeliumi on Jumalan voima itsekul
lekin uskovalle pelastukseksi. Fariseusten
fariseus hän oli ollut, aivan täydellinen Kris
tuksen vihamies. Hänen aikomuksensa oli ollut
hävittää koko Kristuksen evankeliumi. Mutta
muutos tuli Damaskon tiellä, kun Vapahtaja
ilmestyi hänelle. Kääntymys tapahtui. Ristin
vihamiehestä tuli ristin seuraaja. Saulus nimi
muutettiin Paavaliksi. Oi, kuinka ihmeellinen
muutos tapahtui hänessä!
“Mutta kaukana olkoon minusta, että
kerskaisin muusta kuin meidän Herramme Jee
suksen rististä, jonka kautta maailma on ristiin
naulittu minulle, ja minä maailmalle.” Kuinka
täydellinen muutos tapahtuikaan Damaskon
tiellä! Siitä lähtien maailma oli ristiinnaulittu
hänelle ja hän maailmalle. Hän joka oli ennen
vainonnut, häntä nyt vainottiin. Hän, joka oli
ennen vihannut, häntä nyt vihattiin. Paavali
kerskasi rististä siksi, kun hän sai sen kautta
ristiä kantaa. Kirjeessään filippiläisille hän
voimakkaasti sanoo: “Mutta mikä minulle oli
voitto, sen minä olen Kristuksen kautta luke
nut tappioksi. Niinpä minä luen tosiaankin
kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen
Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen rinnalla,
sillä hänen tähtensä olen menettänyt kaikki ja
pidän sen roskana jotta voittaisin omakseni
Kristuksen.” Hän, joka oli ennen ollut ylpeä
fariseus, oli nyt valmis kärsimään ahdistuksia.
Häntä kivitettiin, häntä ruoskittiin, hän kärsi
marttyyrien kuoleman, kaikki tämä sen ristin
takia, joka oli hänen kerskauksensa.
Me kristityt kerskaamme rististä, sillä sii
hen turvautuen me saamme Jumalalta voimaa
taistella vihollista vastaan ja myös vihollisen
työtoveria vastaan, meidän omaa syntistä li
haamme. Me kerskaamme siitä, sillä se on eroit
tanut meidät pois maailmasta.
11. Miten kerskaamme rististä?
Kun me nyt kerskaamme rististä, meidän
pitää tehdä se oikein, se on, oikeassa hengessä
ja mieliessä. Huomatkaa miten apostoli kers
kasi. Ei hänen kerskauksensa johtanut häntä
Jumalan armon väärinkäyttöön. Vaikka hän
tiesi, että hän on lunastettu Kristuksen veres
sä Jumalan armosta, hän silti päätti, että 'ei tä
mä antanut hänelle vapautta elää synnissä ja
rikkomuksissa. Ja löytyy niin paljon niitä, jotka
väärin kerskaavat rististä. He käyttävät armoa
lupakirjana syntisen elämän viettoon. Ei näin
saisi meidän kerskata, sillä vanha ihminen on
Jeesuksen kautta ristiinnaulittu, ettemme enää
syntiä palvelisi.
Meidän kerskaamisemme ei ole oikeaa, jos
nurisemme koettelemusten tähden, jotka koh
taavat meitä. Nurisiko Paavali, kun häntä vai
nottiin ja vihattiin? Nurisiko hän, että hänen
työnsä oli liika vaarallista ja palkatonta? Min
kälaista kerskaamista se on, jos nurisemme,
kun emme voi voittaa ihmisten suosiota? Mei
dän kristittyinä tulee kerskata rististä nurise
matta.
Ja kun Herra osoittaa hyvyyttään meitä
kohtaan, mitäs sitten? Sanommeko silloin:
“Katsokaa kaikin, minä olen tehnyt näin. Mi
täs ajattelette nyt minustä, enkö minä ole koko
hyvä ihminen?” “Kaukana olkoon, että kers
kaamme muusta kuin Herramme Jeesuksen
Kristuksen rististä.”
Tahdomme siis kerskata ainoastaan ristis
tä. Huomaten oman mitättömyytemme me tie
dämme, että Hänen armonsa on valtava. Jos
me kärsimme Hänen ristinsä seuraajina, muis
takaamme, että tämän maailman ahdistuksia
ei voi verrata sihen kunniaan ja kirkkauteen,
mikä odottaa meitä taivaassa. Olkoon tämä
meidän ainoa kerskauksemme: “Minä olen vai
«
vainen, syntinen ihminen, ansainnut ainoastaan
.iankaikkisen häpeän ja kadotuksen, mutta sil
tikin vaivainen §yntinen, lunastettu Kristuksen
verellä, Jumalan Pojan verellä”. “Kaukana
meistä, että kerskaisimme muusta kuin meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jon
ka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle,
ja minä maailmalle.”
TANARUS. A. Esala.
rKvJikohattieutune
SeMinaafUita S
Auttajamme
Täällä Springfieldissä on tullut tavaksi lu
kea Auttaja-lehti aivan alusta loppuun muun
lukemisen ohella. Lehtemme on aina ollut ni
mensä arvoinen. Mutta varsinkin siitä saakka,
kun seminaaristamme valmistuneet opettajat
ovat päässeet työmailleen ja alkaneet toimin
tansa kirkkokuntamme keskuudessa, ovat paik
kakuntakirjeet saaneet mielestämme erittäin
persoonakohtaisen merkityksen. Hyvät uutiset
ovat “auttaneet”. Ne ovat lisänneet uskoa Ju
malan johtoon ja luottamusta kirkkokuntamme
tulevaisuuteen. “Herra on uskollinen”; siitä on
ollut todistuksena jokainen Auttajassa ilmes
tynyt kirjoitus seurakuntiemme toiminnasta.
Ja vaikka mielihyvällä lukeekin uutisia van
hempien pappiemme toiminnasta seurakunnis
saan ja iloitsee heidän menestyksestään, ovat
kuitenkin uutiset nuorten pappiemme onnis
tumisesta erikoisen mieluisia. Sillä he ovat al
kavia ja kokemattomia. Toivoo niin sydämensä
pohjasta, että he onnistuisivat. Vanhemmista
papeistamme voi sanoa, että he ovat onnistu*
Auttaja torstaina,, maaliskuun 29 p. 1945
neet, sillä muutenhan ei kirkkokuntaamme o
lisi olemassakaan. Mutta nuorille kuuluu tule
vaisuus.
Siksipä ilolla lukeekin uutisia New York
Millsin piirin kukoistavasta toiminnasta ja sii
tä uutteruudesta, jolla pastori ja mrs Esala o
vat työhönsä antautuneet. Saamme olla var
mat, että tuollainen kylvö tulee kantamaan yhä
lisääntyvää hedelmää! Samoin iloitsee siitä,
että pastori ja mrs Aho Torontossa ovat jo näin
kin kauan jaksaneet muokata karua sarkaansa.
Sellaisessa työssä tarvitaan sitkeyttä, mutta
saamme olla varmat, että sekin antaa hedelmän
ajallaan. Port Arthurin piirin työ näyttää
vakiintuneen ja laajentuneen niin paljon, että
sen luulisi jo voivan jakaa kahtia, joten pastori
ja mrs Heikkinen saisivat kohtuullisemman
työmäärän. Niinhän tehtiin Calumetin piirin
suhteen, ja työ näyttää vain vaurastuneen ja
vilkastuneen. Pastori ja mrs Mäki Marquettes
sa ja pastori ja mrs Kokkonen Calumetissa
tuskin toivovat työmäärän lisäystä. Ja vaikka
pa pastori Ahon hoidossa ollut Clevelandin
seurakunta muodostettiinkin itsenäiseksi, jäi
kirkkokuntamme esimiehelle siitä huolimatta
tarpeeksi suuri piiri ja työmäärä. Mitä taas tu
lee pastori Piesin työhön ja menestykseen sekä
Clevelandissa että Detroitissa, voi siitä vain
kiittää Jumalaa. Ihanalla tavalla näyttää
taas Clevelandin seurakunta ottaneen vastaan
uuden, nuoren opettajansa, pastori Toivo Esa
lan. Saamme olla varmat, että sellainen opetta
jaan suhtautuminen tulee olemaan suurena te
kijänä työn onnistumisessa edelleenkin. Ei
käpä voinut muuta kuin ilomielin lukea millä
kauniilla ja juhlallisella tavalla Quincyn seu
rakunta ja pastori Anttonen vastaanottivat
nuoren pastori Sippolan. Tuskinpa tulee siellä
kään työ puuttumaan kummaltakaan papilta.
Superior ja Duluth voitaisiin ehkä piakkoin
muodostaa uudeksi seurakuntapiiriksi, sillä
nuorella pastori Miettisellä näyttää olevan run
saasti työtä seurakunnissaan ja pastori Hei
nolla on jo kauan aikaa ollut liian laaja piiri.
Pastori Lampelalla taas on runsaasti tilaisuutta
laajentaa työtään länteen päin, niin pian kuin
nykyiset seurakuntansa ovat päässeet alkuun
säännöllisessä toiminnassa.
Uusia mahdollisuuksia
Mutta kirkkokuntamme ei saa tyytyä sii
hen, että tähän asti valmistuneet papit ovat
työssä ja että nykyiset seurakunnat ovat jolti
sessakin hoidossa. Hengellisesti elävän kirkko
kunnan tulee myöskin kasvaa. Pappien luku
määrän tulee lisääntyä; samoin seurakuntien.
Uusia alueita täytyy vallata ja uusia seurakun
tia perustaa. Paljon mahdollisuuksia löytyy
tällä alalla Amerikan suomalaisten keskuudes
sa. Koko Amerikan kansasta kuuluu kirkon jä
senyyteen noin toinen puoli. Se ei kristillisessä
maassa ole kovinkaan hyvä saavutus. Mutta
suomalaisien kirkollinen työ on vieläkin hei
kompi. Heistä kuuluu kirkkokuntiin ainoastaan
noin viides osa. Ja syynä tähän on se, että ei
ole käsitetty, miten tärkeää työn kasvaminen
ja leveneminen olisi; ei ole aina nähty välttä
mättömäksi uusien seurakuntien perustamista.
\ (Jatk.)
V
PÄÄSIÄISEN ILOSANOMA
Enkeli tuli ja otti pois kiven haudan ovel
ta. Suuri pelko valtasi vartijat. He vapisivat ja
vaipuivat tainnoksissa maahan. Enkeli oli tul
lut ilmoittamaan naisille, että Kristus on nous
sut ylös. Enkeli oli tullut ilmoittamaan pääsi
äisen ilosanomaa. Tässä kertomuksessa tulee
ilmi kuinka heikkoja ja kelvottomia ovat kuu
lijat ja kuinka väkevä ja varma tämä sanoma
on. ,
Kuinka heikot ja kelvottomat olivatkaan
vartijat vaikka he istuivat pantsaroituina, luot
taen miekkoihinsa ja käsivarsiensa voimaan.
Mutta he eivät voineet estää Kristuksen ylös
nousemusta. Se oli selvää valhettelemista kun
he levittivät sanomaa, että opetuslapset olivat
vieneet Jeesuksen ruumiin pois haudasta.
Kun opetuslapset näkivät kuinka voimal
liset Vapahtajamme viholliset olivat, he jätti
vät hänet ja pakenivat. He piilottivat itsensä lu
kittujen ovien taakse. Voi, kuinka voimakkaat
ovatkaan nämä Jeesuksen puolustajat! Ja Pie
tari kolmesti kieltää ystävänsä suuressa pelos
saan. Mutta olisimmeko me olleet rohkeampia
tällaisessa asemassa?
Naiset kokoontuivat ristin alle ja itkivät,
että niin kauhea kärsimys tuli Jeesuksen osak
si. Mutta he unhottivat kaikki Jeesuksen en
nustukset ja lupaukset ja itkivät toivottomien
kyyneleitä. Heidän paras ystävänsä surmattiin
ja he olivat kykenemättömiä auttamaan hän
tä. Sitten kun se rakas pää laskeutui kuolon u
neen, se sama suuri pimeys, mikä valtasi maan
kuudennesta tunnista, valtasi myöskin heidän
sydämensä. Mutta olisimmeko me olleet samalla
tavalla epätoivoisia? Olisiko se pimeys vallan
nut meidänkin sydämemme, jos olisimme olleet
Golgatan kukkulalla?
Kuinka monta kertaa se tapahtuukaan
varsinkin nyt sota-aikana, että pimeyden valta
näyttää voittavan maailmassa? Kuinka monta
kertaa se tapahtuukaan, että kuolema tulee ko
tiimme ja ottaa rakkaan jäsenen perheestä?
Olemmeko rohkeampia kuin nämä naiset ja o
petuslapset? Eiköhän ole helpompi meidänkin
laskeutua synkkään murheeseen ja epätoivoon?
Varmasti on, jos me katselemme tällaisia ta-
pahtumia omilla silmillämme.
Mutta enkeli tuo meillekin iloisen sano
man. Hän puhuu meidän sieluillemme lohdul
lisia sanoja. “Älkää peljätkö, sillä minä tiedän
teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.
Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös,
niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa,
jossa hän on maannut.” Näillä sanoilla enkeli
poisti pimeyden naisten sydämistä. Hän ilmoit
ti, että Jeesus oli voittanut, että Jumala oli ot
tanut vastaan hänen uhrinsa maailman syntien
edestä. He saivat nähdä omilla silmillään, että
hauta oli tyhjä ja tuonnempana näkivät Jee
suksen itse. Voi, kuinka ihana ja varma tämä
sanoma nyt on, että Jeesus on ylösnoussut ja
maailma on sovitettu Jumalan kanssa.
Sitten naiset menivät ja ilmoittivat ope
tuslapsille tämän suuren tapahtuman. Hekin
pääsivät suurten epäilysten perästä siihen var
maan uskoon, että Kristus on ylösnoussut. Tä
mä rohkaiseva totuus täytti heidän sydämen
sä ja sielunsa toivolla. Jeesus on oleva heidän
kanssansa elävänä auttajana maailman lop
puun asti. Hän joka katkoi kuoleman kahleet
ja valtasi perkeleen ja hänen pimeytensä val
lan, saa myöskin voiton kaikkien vaikeuksien
yli. Hänen voimassaan he voivat mennä eteen
päin voitosta voittoon vaikka näyttää, että ko
ko maailma koettaa estää. Vainottuina ja pil
kattuina he saavat kuitenkin mitä jaloimman
voiton elävän Vapahtajansa kautta. Niin voi
makas ja varma on tämä sanoma, että se tekee
heikoista pelkureista rohkeita saarnaajia ja
todistajia.
Meissäkin tämä evankeliumi, tämä pääsi
äisen ilosanoma, synnyttää voimakkaan uskon.
Meillekin enkeli tulee ja ilmoittaa, että Jeesus
elää ja varjelee meitä kaikissa vaaroissa. Ju
mala nosti Jeesuksen haudasta todistukseksi
meillekin, että olemme aivan vanhurskaita hä
nen silmissään. Tämä sanoma on yhtä varma
nyt kun se oli naisille ja opetuslapsille. Se voi
synnyttää meissäkin iankaikkisen toivon.
“Hän on noussut ylös niinkuin hän sanoi.”
Kaikukoon tämä ihana laulu aina meidän sie
luissamme. Muistakaamme varsinkin nyt, kun
kuolema koskee niin moneen elämään, että
Kristuksen ylösnousemuksen kautta “kuolema
on nielty ja voitto saatu”.
/' John Wilenius.
V
YLISTETTY OLKOON MEIDÄN HERRAM
ME JEESUKSEN JUMALA JA ISÄ
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuk
sen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren lau
peutensa mukaan on uudestisynnyttänyt mei
dät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuol
leista nousemisen kautta." 1 Piet. 1:13.
Monissa kirkoissa on se tapa, että paaston
aikana ei lauleta hallelujaa. Täten tahtoo Her
ran seurakunta osoittaa, että paaston aikana
he miettivät Herramme Kristuksen piinaa ja
kuolemaa, ja siksi eivät tahdo näyttää mitään
ilon tunnetta kiitoslaulunkaan kautta. Mutta
nyt on pääsiäinen, ja kaikista kristillisistä kir
koista kaikuvat monet ja voimakkaat halleluja
laulut Herralle. Koko pääsiäisjuhliamme tulisi
olla yhtä hallelujaa, yhtä kiitoslaulua Herral
le! Tämmöinen kiitoslaulu ilmenee tekstin sa
noissa:
"Ylistetty olkoon meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä".
Jumala, suuren laupeutensa mukaan, on
uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon.
Ensimmäisen syntymisemme, nimittäin ruu
miillisen syntymisemme kautta, emme suin
kaan olleet syntyneet elävään toivoon, sillä
kaikki synnyimme synnin perillisinä. Sen syn
tymisen kautta ei meillä suinkaan ollut elävää
toivoa. Me syntyessämme perimme Aadamin
synnin, perisynnin, ja olimme luonnostamme
Jumalan vihollisia. Mutta Jumala onkin uudes
tisynnyttänyt meidät elävään toivoon! Jo pie
nenä Jumala otti meidät omakseen, uudesti
synnyt meidät pyhän kasteen kautta. Tosiaan
kin, nyt meillä kristityillä on elävä toivo. Ju
mala on tehnyt meistä uusia ihmisiä, hän on
antanut meille kokonaan uuden luonnon, niin
ettemme ole enää Jumalan vihollisia, vaan hä
nen ystäviään. Hän on
meidät semmoiseen toivoon, joka on elävä toi
vo. Se on toivo, joka tekee meidät eläviksi, toi
vo, joka määrää askeleemme, ja toivo, joka an
taa meille tosi lohdutusta. Juuri siksi saamme
yhtyä apostolin kanssa sanomaan: “Ylistetty ol
koon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala
ja Isä”. Saamme aina ylistää häntä, että hän on
tämän kaiken tehnyt meille armostaan, ilman
mitään ansiota meidän puoleltamme. Kiittä
käämme häntä, että hän on Pojassaan osoitta
nut niin ylen suurta rakkautta meitä kohtaan.
Tähän elävään toivoon Jumala on uudesti
synnyttänyt meidät Jeesuksen Kristuksen
kuolleistanousemisen kautta. Synti oli ryöstä
nyt meiltä kaiken toivon, mutta Kristuksen
kuolleistanousemisen kautta Jumala on uudes
tisynnyttänyt meidät elävään toivoon. Kristus
on ruumiissansa kantanut meidän syntimme
ristinpuulle, kuten olemme nähneet taasen tä
näkin paston aikana. Mutta onko tämä uhri ol
lut otollinen Jumalalle? Onko hän ottanut sen
vastaan? Varman vastauksen löydämme Kris
tuksen ylösnousemisessa kuolleista, sillä ylös
nousemisensa kautta Kristus on selvästi näyt-
• • • MB
407
tänyt, että hän on tosiaankin
Jumalan ainokainen Poika, ja tä
män kuolleistanousemisen kaut
ta Isä on myös todistanut, että
Kristuksen uhri on hänelle kel
vollinen. Täten tämän kuolleis
tanousemisen kautta meillä on
varmuus siitä, että syntimme o -
vat anteeksi annetut.
Eihän meillä itsestämme mi
tään toivoa olisikaan, sillä emme
ole Jumalan lain syytöksen alai
sia ainoastaan perisynnin vuok
si, vaan me myös joka päivä
teemme paljon syntiä. Kristuk
sen nouseminen kuolleista kui
tenkin vakuuttaa meille, että
kaikki syntimme ovat anteeksi
annetut. Kristuksen nouseminen
kuolleista osoittaa meille, että
Kristus on voittanut kuoleman.
Hän on hävittänyt kuoleman
voiman, ja hän on tuonut meille
elämän ja iankaikkisen perinnön
kaikkien pyhien kanssa. Jeesuk
sen kuolleistanouseminen osoit
taa meille, että hän on kuolemaa
voimakkaampi. Siinä nousemi
sessa näemme Raamatun lu
paukset täyttyvän. Tiedämme
varmaksi sen sanan, tiedämme
sen luotettavaksi. Kiittäkäämme
aina Jumalaa hänen suuresta
laupeudestaan, hänen suuresta
rakkaudestaan, että hän on an
tanut ainokaisen Poikansa kuo
lemaan edestämme, ja että hän
on Kristuksen kuolleista nosta
nut ja uudestisynnyttänyt mei
dät elävään toivoon.
Vilho Latvala.
V
Ashtabula, Ohio
Mun kotoni taivaassa ihana on
Ja sinne mun mieleni palaa.
Kun maan päällä eloni rauhaton
on,
Niin taivaaseen mieleni halaa.
Kas sielläpä suruni loppunsa saa
Ja huoleni iäksi myös katoaa,
Kun uskossa päiväni päätän.
Tätä laulua oli laulanut seura
kuntamme nuori sotilas 2nd Lt.
Raymond Koski, kun hän oli
viimeisen kerran kotona. Nyt
hänkin on matkalla yli merten.
Rukoilkaamme, että Jumala var
jelisi Raymondia, niinkuin kaik
kia koko kirkkokuntamme nuo
ria siellä, missä he ovat.
Nuorisoliittomme lähetti pää
siäistervehdyksen sotilaille, jos
ta huolehti mrs Michael Kaarto
ja nuorisoliiton kirjuri. Ihme
tellä täytyi, kun nuoret sotilaat
ovat aivan ympäri koko maail
man.
Lutherliitto piti ohjelma-illan
maalisk. 18 p. Tilaisuudessa e
siintyi seurakuntamme kuoro
ja koska päivä oli kuoron jäse
nen Jack Mackey’n syntymäpäi
vä, omistettiin hänelle laulu:
Kiitos nyt Herran. Ohjelman jäi”
keen oli tarjoilu kirkon alaker
rassa, josta huolehti mrs Emil
Hakundy ja Lutherliiton jäse
net.
Maaliskuun 13 p. kello 8 illal
la Priscilla seura kokoontui mrs
Delbert Cookin kotiin. Paljon oli
saapunut vieraita. Puheenjohta
ja miss Olga Rahko johti ko
kousta. Tämä ohjelma on aina
englanninkielellä. Lopuksi lau
lettiin “What a Friend we have
in Jesus”, joka omistettiin miss
Hilda Honkaselle hänen synty
mäpäivänsä johdosta. Tämä
päivä oli myös sotilas Leßoy
Rinton syntymäpäivä, joka on
vesillä siellä jossain. Toivotam
me näille seurakuntamme jäse
nille onnea ja menestystä edel
leen.
Pääsiäisaamuna kello 6 on
meillä englanninkielinen juma
lanpalvelus ja kello 7 aamulla
suomenkielinen. Kuoro laulaa.
Kello puoli kahdeksan illalla on
nuorisoliiton ohjelma. Pyyde
tään tuomaan pääsiäiskotelot
näihin tilaisuuksiin.
No. 13