Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, April 25, 1946, Image 4

Search America's historic newspaper pages from 1777-1963 or use the U.S. Newspaper Directory to find information about American newspapers published between 1690-present. Chronicling America is sponsored jointly by the National Endowment for the Humanities external link and the Library of Congress. Learn more

{
                  title: 'Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, April 25, 1946, Page Sivu 4, Image 4',
                  download_links: [
                  {
                   link: 'https://www.loc.gov/rss/ndnp/ndnp.xml',
                   label: 'application/rss+xml',
                   meta: 'News about Chronicling America - RSS Feed',
                  },
                  
{
    link: '/lccn/sn93060356/1946-04-25/ed-1/seq-4.jp2',
    label: 'image/jp2',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1946-04-25/ed-1/seq-4.pdf',
    label: 'application/pdf',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1946-04-25/ed-1/seq-4/ocr.xml',
    label: 'application/xml',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1946-04-25/ed-1/seq-4/ocr.txt',
    label: 'text/plain',
    meta: '',
},

                  ]
                }

Auttaja. [volume], April 25, 1946, Page Sivu 4, Image 4
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

Image: of 8.

Page

All Pages

Issues

All Issues Text | PDF | JP2 (6.9 MB)

Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.), 25 April 1946. Chronicling America: Historic American Newspapers. Lib. of Congress. <https://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn93060356/1946-04-25/ed-1/seq-4/>

Newspaper Page Text

Sivu 4
AUTTAJA
ilmestyy Joka torstai IRONVVOODIBSA, MICH.
toimittaja J. E. NOPOLA llkkeenholtaja
Puhelin: toimistoon 30 toimittajan kotiin 1160-R
TILAUSHINNAT! ’
Yhdysvaltoihin Ja Canadaan:
Koko vuoden $2.60
Puolen vuoden - $1.60
Neljän kuukauden $l.OO
ILMOITUSHINNATt
Ilmoituksia ta peritään 36c palstatuumalta. Jos Ilmoitus on
lilan pitkä mahtuakseen lähetetyn rahan kokoiseen Ilmoituk
seen, voimme siitä lyhentää tarpeettomia lauseita. Jos ette
halua, että Ilmoitusta lyhennetään, lähetämme laskun loppu
summasta.
Seuraavat alimmat hinnat on otettava huomioon:
Kuolonilmoltukeen alin hinta $3.00
Muistolauseen alin hinta $1.60
Klltoslauselden ja satunnaisten Ilmoitusten alin hinta $l.OO
Seisovat Umoltlukset sopimuksen mukaan, Kysykää hintoja.
AUTTAJA . Finnish weekly newspaper. Publlshed every
Thursday by The Finnish - American Evangellcal Lutheran
National Church, at Ironwood, Michigan.
BUB9CRIPTION RATES: In the United States and Canada:
Per year, $2.60; slx months, $1.60; four months, $l.OO
Advertislng rates on applioatlon.
Entered as Second Class Mali Matter January 17, 1906, at the
Post Office at Ironwood, Michigan, under the Act of Congress
of March 3, 1879. Accepted for malllng at Special rate of
postage provlded for in Sectlon 1103 Act of Octover 8, 1917,
authorized July 19, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Aho, G. A huhtik. 28 p.
Aho, G. I toukok. 5 p.
Aho, R. J. L toukok. 12 p.
Anttonen, M toukok. 19 p.
Esala, H. P toukok. 26 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaan lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
nan papeilta.
«.»'a f*L Ji£x*** *•• ITStZgSZz, T?
* 1 K Vappu
2 T Vuokko
3 P Outi
4 L Laimi
• 1 Piet. 5:1-4; Joh. 21:15-25
5 S 2 Pääsiäisen j. s.
6 M Ylermi
7 T Helmi
8 K Heino
9 T Timo
10 P Aino, Ainamo
11 L Lotta
Hebr. 4:9-16; Joh. 17:6-10
12 S 3 Pääsiäisen j. s.
13 M Floora, Kukka
14 T Kotivalo
15 K Sohvi
16 T Esteri
EIVÄT TUNTENEET KIRKKOA
Baltimoren kaupungista tulevan uutisen mu
kaan tapahtui siellä tuomari Moylanin oikeudes
sa seuraava keskustelu: Tuomari kysyi eräältä 12-
vuotiaalta pojalta, joka tuotiin oikeuteen syytet
tynä rikollisuudesta:
Kenen syntymäpäivää vietämme jouluna?
\ k Lincolnin, vastasi poika hetken mietittyään.
Olen häntä kyllä paremmin opettanut, selosti
äiti tuomarille.
Sano nyt pojalle, kenen syntymäpäivää jou
luna vietetään, sanoi tuomari äidille.
Se on tietysti George Washingtonin syntymä
päivä, selosti äiti.
Eräänä toisena päivänä tuotiin tuomarin e
teen 13-vuotias poika, myöskin syytettynä rikol
lisuuden harjoittamisesta. Hän selosti tuomaril
le, että hän on baptistien luterilaisen kirkon jäsen.
Aivan niin, äiti säesti jatkoksi, se on se me
todistien kirkko.
Ehkä pian kuulemme puhuttavan katolilais
ten protestanttisesta kirkosta, jatkoi tuomari.
Sehän se onkin, jatkoi isä, jonka herra tuo
mari juuri mainitsi. Siinä kirkossa meidän poi
kamme käy.
Ja tämän kaiken päätteeksi lisäämme tähän
vielä erään amerikkalaisen ylioppilaan vastauk
set kahteen kysymykseen. Professori kysyi, kuka
on Paavali. Oppilas sommitteli vastausta, mutta
ei ollut varma. Sitten professori kysyi, mikä e
pistola on. Oppilas vastasi viivyttelemättä: Epis
tola oli Paavalin vaimo.
Kunhan ei vain omassa kodissamme olisi
tällaista tietämättömyyttä kirkosta ja Raama
tusta!
# * *
MINÄ OLEN....
Seuraava kirjoitus oli hiljattain Lutheran
Witness julkaisussa. Auttaja-sanan tilalla oli vain
Lutheran Witness sanat:
Minä olen Auttaja, kirkkoni virallinen ää
nenkannattaja. Monta vuosikymmentä olen us
kollisesti ja rohkeasti levittänyt ja puolustanut
Jumalan totuutta ja tervettä luterilaisuutta. Sel
laisena minulla on paljon ystäviä. Milloin ja mis
sä hyvänsä minut tapaavatkin, niin he ottavat
godbless
V-
17 P Maila
18 L Erkki, Eero
Hebr. 5:1-10; Joh. 17:11-17
19 S 4 Pääsiäisen ]. s.
20 M Lilja, Lilli
21 T Kostia, Kosti
22 K Hemminki
23 T Lyyti, Lyyli
24 P Touko
25 L Urpo
Hebr. 7:19-28; Joh. 17:18-23
26 S 5 Pääsiäisen ]• s.
27 M Ritva
28 T Alma
29 K Oiva
Hebr. 10:12-18; Joh. 17:24-26
30 T Helatorstai
31 P Helka
minut vastaan kiitollisin sydämin ja kirkkain sil
miin Minä olen rakkaan kirkkokuntani ääni. Ys
täväni tietävät, että minuun voi luottaa. Vieläpä
kirkkoni vihollisetkin, vaikka eivät ehkä aina ja
täydellisesti ole yhtä mieltä mielipiteitteni kans
sa terveestä Raamatun ja luterilaisen kirkon opis
ta ja sen käytäntöön asettamisesta, ja vaikka ovat
toisinaan minua lujasti tuominneet, kuitenkin kun
nioittavat minua.
Rukoukseni on, etten koskaan menettäisi ys
tävieni luottoa ja vihamiesteni kunnioitusta. Jos
menettää yhden, niin silloin menettää toisenk
ja sehän olisi mitä suurin onnettomuus. Hartain
haluni on säilyttää molemmat. Sitä silmällä pi
täen lupaan, etten irroita itseäni siitä kiinnitys
ankkurista, johon olen tähänkin asti ollut kiinni
tettynä; etten rupea pasunaksi, jolla on epäselvä
ääni; edelleenkin puhua Jumalan totuutta rak
kaudessa; etten antaannu hurmahenkien toriksi.
Silloin tiedän säilyttäväni arvoni sekä kirkkoni
ja sen ystävien kuin myöskin vastustajieni ystä
vyyden ja kunnioituksen.
TAANTUMUKSEN MERKKEJÄ
Varmaankin moni yksinkertainen kommunis
ti Venäjällä muutamia viikkoja sitten katseli Iz
vestia-lehteä silmät selällään, kun siinä ruvettiin
julkaisemaan Venäjän kirkon korkeimman piis
pan paimenkirjeitä. Sellaisia palstoja eivät jo
kohta keski-iässä olevat kommunistit muistaneet
milloinkaan nähneensä lehden sivuilla. Ehkäpä
monen teki mieli laatia vahvasanaisen protestin
lehdelle, mutta eihän Venäjällä ole tapana laatia
protesteja niin virallista laitosta vastaan kuin
Izvestia-lehti on.
Rauhoittava seikka kuitenkin oli se, että piis
pa puhelee vain paimenkirjeissään kommunisti
vastaisia toimintamuotoja vastaan eikä puhu syn
nistä mitään. Paimenkirjeissä arkkipiispa nukke
maisesti nyökyttelee päätään Kremlinin antamien
viittausten mukaan, että maailma uskoisi Venä
jällä nyt vallitsevan uskon vapauden. Onpa vielä
“tällätty” muutamia pappiakin Venäjän korkeim
man neuvoston kumpaankin kamariin sieltä lau
sumaan aamenensa, kun Stalinin lain sana jylisee
Berliinistä Port Arthuriin. Ja jos joku epäilee Ve
näjän uskonvapautta, niin voihan vahvistukseksi
vedota Lontoon Pyhän Paavalin katedraalin pu
nikkidekaanin Hewlett Johnsonin todistukseen,
että täpötäysi on uskonvapaus Venäjällä.
Niin, aivan totta, Venäjälläkin saa uskoa, mi
tä haluaa, mutta se usko saa ilmetä vain sellaisis
sa muodoissa, mitkä Stalin hyväksyy ja mitkä
vahvistavat hänen pussissaan olevia politiikka
poikasia.
SYNTISEN PARANNUS
Tek. 3:12-20
Pietari' ja Johannes menivät temppeliin ai
kana, jolloin siellä pidettiin yhdeksännen tunnin
rukous. Näkyy, että heille juutalaisina oli temp
peli ja synagooga rakas ja kallis. He kyllä tiesi
vät> että ei siellä opeteta oikein Jumalan sanaa,
mutta he toivoivat ja rukoilivat (Rm. 10:1-3), että
hekin tulisivat tuntemaan totuuden. Apostoleita
totuuden sanan julistajina vihattiin henkeen ja
vereen asti. He eivät kääntyneet pois pahuudes
taan, vaan jatkuvasti “rienasivat Herran tietä”.
Apostolien näinollen täytyi erota heistä, jättää
temppeli ja synagooga ja opettaa sanalle kuuliai
sia muualla. (Tek. 19:9-10)
Mennessään temppeliin, kohtasivat apostolit
siellä miehen, joka oli ollut syntymästään asti
rampana. Mies pyysi heiltä almua. Köyhät apos
tolit eivät voineet antaa rahaa, vaan antoivat hä
nelle paljon parempaa. “Jeesuksen Kristuksen Na
saretilaisen nimessä” he paransivat miesraukan.
Nähdessään tämän, kansa joutui ‘ihmeisiinsä’ ja
tahtoi antaa tästä kaiken kunnian apostoleille.
Huomatessaan kansan aikeet, Aipeaa Pietari pu
humaan, josta puheesta on osa tekstinämme. Ju
malan armon avulla käymme nyt lähemmin tut
kimaan ainettamme.
1. Tauti.
Synnin seurauksina erilaiset taudit raasivat
ruumistamme. Menepä vain yhteen sairaalaan ja
käy läpi sen eri osastot, tulet tapaamaan siellä
monenlaisia tauteja. Tekstissä mainittu mies oli
myös ‘tautien tuttava’. Ehkäpä hän oli jo jättänyt
kaiken toivon parantumisestaan. Oleili vain, ker
jäten apua ihmisiltä ja siten ylläpitäen rasittu
nutta henkeään puolikuolleessa ruumiissaan. Kuo
lema synnin palkkana tuli varmaan hänen sil
miensä eteen tämän tuosta, tuoden hänelle laihan
lohdutuksen siitä, että loppuvathan edes nämä
kurjuuden päivät.
Pahempi ruumiin tautia on sielun tauti. Ruu
miin tautia sairastava pääsee kuolemassa Herran
sa iloon jos hän uskossa kuolee. Sielun tautia
sairastava ellei parannusta tapahdu joutuu
kuolemassa ruumiineen ja sieluineen ‘ulkoisim
paan pimeyteen’, iankaikkisiksi ajoiksi eroon Ju
malasta ja taivaasta. Sielun tauti, synti, on run
nellut ihmisen niin, että “Kantapäästä kiireeseen
asti ei ole tervettä paikkaa.” (Jes. 1:6) Jopa tuo
tauti on kokonaan hänet tappanut rikoksissa ja
synneissä. (Ef. 2:1) Hautajaisissa saa monasti näh
dä kolmenlaista kuolemaa. Siinä arkussa on ruu
miillisesti kuollut, ja jos hän kuoli epäuskossa,
Auttaja torstaina, huhtikuun 25 p. 1946
Sinun sanasi on
minun jalkaini
kynttilä ja valo
minun teilläni.
Psalmi 119:105
kannetaan siinä kolmen kuoleman läpikäynyttä
hengellisen, ruumiillisen ja iankaikkisen kuo
leman uhria! Ja nuo kantajat voivat olla hen
gellisesti kuolleita, joihin sopivat Jeesuksen sa
nat, “Anna kuolleiden haudata kuolleensa”. (Lk.
9:60) Oi hirveätä sielun tautia, oi kauheata syn
nin myrkkyä! Kauhu valtaa heränneen sielun.
Hän kysyy, onko olemassa enää mitään paran
nuksen mahdollisuutta? On Jumalan kiitos, ei ih
misessä itsessään, vaan Jumalassa.
2. Parannus.
Pietarin puheen sisältönä on kuollut ja~ylös
noussut Jumalan Poika Jeesus Kristus. Hän sanoo
kuulijoillensa suoraan, että “he kielsivät Pyhän
ja Vanhurskaan ja pyysivät Pilatuksen päästä
mään heille murhamiehen, mutta elämän ruhti
naan he tappoivat; hänet Jumala on herättänyt
kuolleista, ja sen todistajia me olemme.” Aposto
li osoittaa, että sairas mies tuli terveeksi uskon
kautta Kristukseen, eikä apostolien “voiman tai
hurskauden” tähden. Usko paransi miehen sielun
sairauden ja sama usko antoi hänelle myös hänen
jäseniensä terveyden.
Satoja vuosia ennen Kristusta kirjoitti Her
ran profeetta ihmeelliset sanat, “Mutta totisesti,
meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipum
me hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä ran
gaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mut
ta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme
tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme täh
den. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä
rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olem
me paratut.” (Jes. 53:4-5) Vanhoilla päivillään
kirjoitti apostoli Pietari Jeesuksesta, “Joka itse
kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuu
hun, jotta me, synneistä pois kuolleina, eläsim
me vanhurskautta varten; ja hänen haavainsa
kautta te olette parannetut.” (1 Piet. 2:24)
Näemme näistä ja monista muista sanan koh
dista. että’ sielun tauti on parannettu Jeesuksen
haavoissa. Ilman Kristuksen veriuhria ei voida
saarnata Jumalalle kelpaavasta parannuksesta.
Ylösnoussut Herra osoitti itse ‘asiajärjestyksen’
lukittujen ovien takana kokoontuneille opetus
lapsilleen, ‘Ja hän sanoi heille’: “Niin on kirjoitet
tu, että Kristus oli kärsivä Ja kolmantena päivänä
nouseva kuolleista ja että mielenmuutosta ja syn
tien anteeksiantamusta on saarnattava hänen ni
messään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.”
(Lk. 24: 46-47)
Ruumiin tauti ei suinkaan ole terveyttä. En
nenkuin terveydestä voidaan puhua, täytyy tuon
taudin poistua ja sen poistumista sanomme paran
tumiseksi. Voi käydä niinkin, että tuo parantunut
alkaa jälleen elää sopimattomasti ja tulee taasen
sairaaksi. Vaikka Kristus on kaikki tehnyt autuu
deksemme, kaikki haavoissaan parantanut, ei ih
misellä ole siitä mitään hyötyä ennenkuin hän ru
peaa siitä elämään. Saatanan valheen kautta lu
nastetut ihmispoloiset pysyvät hänen orjinaan,
toiset huolettomina nukkuvat kuoleman unta
syntisairaudessaan, ja toiset omia parannusmene
telmiään käyttäen puoskaroivat itseään. Ellei täs
tä lakata ja käännytä pois, niin he ovat iäisen
kuoleman omia.
Svebeliuksen mukaan on parannuksessa kaksi
osaa, “ensin totinen synnin suru ja katumus, ja
toiseksi usko Kristukseen”. Jeesus sanoo, “Ter
veet eivät tarvitse parantajaa, vaan sairaat”. Sen,
joka tahtoo pelastua, täytyy tulla tuntemaan syn
tisairautensa. Hänen mielensä tulee muuttua nä
kemään se vaara missä hän on, eläessään ilman
Kristusta. Ja tämä ‘näkeminen’ on parannuksen,
eli mielenmuutoksen ensimäinen osa. Toinen osa
on usko Kristukseen, sellainen usko joka ottaa
vastaan armon ja syntien anteeksiantamuksen
Kristuksen veressä ja turvaa häneen ainoana aut
tajanaan/Tämä on Jumalan sanan mukainen pa
rannus ja tämä ja vain ainoastaan tämä aut
taa syntisen ihmisen' taivaan autuuteen.
3. Parannuksen hedelmät.
Parannettu mies meni apostolien kanssa py
häkköön, ilosta hypellen ja Jumalaa kiittäen. Oli
koittanut hänelle uuden elämän päivä. Tuntui
niin ihmeelliseltä, kun jalat, joilla hän ei koskaan
ennen voinut kävellä, nyt olivat terveet. Ei kos
kaan ennen ollut hänen mielensä ollut niin va
loisa kuin nyt. Hänen elonsa päivät olivat aina
olleet pimeät, mutta nyt pilvet olivat poistuneet
ja aurinko kirkkaasti paistoi. Ei ihme, että hän
kiitti Jumalaa ja riensi Jumalan huoneeseen sy
dän täynnä riemua ja uuden elämän toivoa. Oi
kean parannuksen tehnyt on päässyt synneistään,
tekstimme osoittaa, että ne pyyhitään pois. Hel
luntai saarnassaan Pietari sanoi, “Tehkää paran
nus ja kastattakoon kukin teistä itsensä'Jeesuk
sen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaami
seksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”. (Tek.
2:38) Usko Karitsan veren voimaan pyyhkii syn
nit pois ja puhdistaa sydämen. (Tek. 15:9). “Jee
suksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa
meidät kaikesta synnistä.” (1 Joh. 1:7)
Kun uskova on päässyt synneistään ja saanut
rauhan omalletunnolleen, on se suurin ja kallein
parannuksen hedelmä. Pyhän Hengen vaikutta
ma usko panee hänen jalkansa kulkemaan Her
ran asioilla ja hänen tahtonsa teillä. Kätensä toi
mii Jumalan valtakunnan ja lähimäisen hyväksi,
kieli puhuu Herran suurista töistä, korva kuun
telee Herran sanaa ja mieli terveenä ja iloisena
yhtyy laulamaan:
Sairaat terveiks saatat,
Riemuks murheen muutat,
Kunnes Karitsan
Häiss’ on morsian.
M.W.
PÄÄSIÄISEN SIUNAUS
1 Kor. 5:7.
(Kymmenen vuotta sitten past. R. V. Niemi
vainaja kirjoitti allaolevan kirjoituksen Autta
jan . pääsiäisnumeroon. Hän on päässyt viettä
mään iki juhlaa taivaassa, mutta kuoltuaankin,
vielä puhuu meille tämän kirjoituksen kautta.)
Viitatessaan pääsiäislampaaseen ei apostoli
Paavali tarkoita Vanhan Testamentin esikuval
lista, vaan Uuden Testamentin täydellistä kaik
kien Vanhan Testamentin esikuuvaamaa teuras
lammasta, Kristusta. Hän kutsuukin Jeesusta
“meidän”, sekä juutalaisten että pakanain lää
siäislampaaksi. Vanhan Testamentin, Egyptistä
lähdön päivänä asetettu pääsiäislammas oli esi
kuva Kristuksesta. Sen virheettömyys esikuvasi
Kristuksen suurempaa ja täydellisempää virheet
tömyyttä, joka meitä hyödyttävänä ja lohdutta
vana tulee ilmi hänen kuuliaisuutensa kautta. Ja
Vanhan Testamentin pääsiäislammas esikuvaa
Kristusta siinäkin suhteessa, ettei sen luita ri
kottu enempää kuin Kristuksenkaan. Monessa
muussakin kohdassa näemme sen selvästi viit
taavan Kristukseen, mutta ennen kaikkea siinä
kohdassa, kun Kristus kuoli kaikkien ihmisten
syntien uhrina ja niin uhrasi Jumalalle kelpaa
van uhrin koko ihmiskunnan puolesta.
Tämä asia onkin ylinnä apostolin mielessä,
koska hän esittää juhlan syyn näillä saroilla:
“Onhan meidänkin pääsiäislampaamme, Kristus,
jo teurastettu". Virhettömän pääsiäislampaan
kuolema oli Israeln sijaiskuolema. Siinä Israel
kärsi kuolemansa; sen kautta pelastui kuolemas
ta. Tämä Vanahan Testamentin uhritoimitus oli
esikuvallinen ja sellaisena se viittaa selvästi Kris
tuksen täydelliseen uhri- ja sovitustyöhön- Gol
gatalla. Jeesuksen kuolemassa kaikki ihmiset
kärsivät synnin tuottaman rangaistuksen—kuo
leman. Hänessä kaikki kuolevat. “Kun yksi on
kuollut kaikkien edestä, he kaikki ovat kuolleet”,
huuhdahtaa apostoli. Jeesuksen veri vuosi koko
maailman syntien anteeksiantamiseksi. Näin oli
vat Jeesuksen kuolema ja verenvuodatus koko
maailmalle sijaissovitus, ei- väliaikainen vian
iankaikkisesti riittävä uhritoimitus, täydellinen
maksu koko maailman synneistä. “Täysin Jeesus
velat maksoi Ihmiskunnan syntisen, Maksaa Hän
ne kaikki jaksoi, Velka vaipui verehen.” Ja sa
noohan Raamattu selvästi: “Hän on meidän syn
tiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan
koko maailman”.
Syntimme on Kristuksessa iankaikkisesti
annettu anteeksi. Pidämmehän jopa vältettävän
epärehellisenä sellaista ihmistä, joka toistami
seen vaatisi meiltä jo kerran maksamamme ve
lan. Syyttäisimmekö nyt vanhurskasta ja armori
kasta Jumalaa samanlaisesta epärehellisyydes
tä, että Hän velkoisi meiltä toista maksua siitä,
minkä Hän kerran Poikansa kuolleistaherättämi
sen allekirjoituksella on iankaikkisesti maksetuk
si kuitannut Jeesuksen kuolleistanouseminen on
taivaan iätipysyvä vakuutus siitä, että me Hänen
kuolemassaan saimme Jumalalle kelpaavan van
hurskauden. “Hän on alttiiksi annettu meidän
rikkomustemme tähden ja kuollesita herätetty
meidän vanhurskauttamisemme tähden.”
Oivallatko sinä, kallis lukija, joka saat kuulla
jo tapahtuneesta syntien sovituksesta Jeesuksen
sovintokuolemassa, kalliin asemasi ja etuoikeu
tesi vapaan armosanan kuulemisessa ja uskomi
sessa? Käsitätkö suuren kalleutesi arvon, että
saat töittä ja odotuksitta uskolla omistaa synnit
anteeksi? Kiitätkö Jumalaa, joka kasteen kalliis
sa vesipesossa hautasi sinut Jeesuksen kanssa
kuolemaan ja siinä sinut puetti Jeesuksen van
hurskaudella? Iloitsetko siitä, että Herran pöy
dässä saat osallistua Kristuksen ruumiista ja ve
restä syntien anteeksiantamuksen sinettinä? Sitä
teille kaikille toivon. Sillä ei löydy muuta neuvoa
eikä pääsöä todelliseen tunnonrauhaan, autuuden
varmuuteen ja Jumalan taivaaseen. Vain tässä
mielessä voidaan pitää todellista pääsiäisjuhlaa.
Usko sinäkin, synneissäsi murheellinen, armoa
etsivä sielu, Jeesuksen sovintotyössä jo saaneesi
syntisi anteeksi. Tuki korvasi perkeleen, väärien
henkien ja sydämesi äänelle ja jää uskomaan
Hengen, veden ja veren todistus, äläkä unohda,
ettei ole syntiä suurempaa, kuin olla uskomatta
Karitsaa.
Kun näin opetamme, niin saamme usein
kuulla syytöksen, että johdamme ihmisiä laitto
muuteen, suruttomuuteen ja kehoitamme ihmi
siä armon päälle syntiä tekemään. Niin ei kuiten
kaan asia ole. Vapaan armonopin erehtymätön ja
palavin julistaja Paavali neuvoo korinttolaisia:
“Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha”.
Tämä on vapaan armonopin suhde kaikkeen syn
tihapatukseen, löytyipä sitä sitten opin tai elämän
piiristä.
Syntien anteeksisaamisen uskomisessa, lihan
kuolettamisessa ja uuden ihmisen esilletuomises
sa viettää armolapsi täällä puuttuvaisuuksien
maailmassa joka päivä pääsiäisjuhlaa. Joka päivä
hän elää vain armosta. Jeesus on hänelle kaikki
kaikessa. Kuta enemmän hän on uskossa elänyt
ja uskoaan myötä—ja vastoinkäymisessä harjoit
tanut, sitä enemmän on hän kasvanut ja vakiintu
nut siinä mielessä, että iäti kestävään pääsiäiseen,
taivaan autuuden kaikkein pyhimpään pääsemi
seksi ei ole mihinkään muuhun luottamista kuin
yksistään Jeesuksen sovintotyöhön. Siksipä laule
leekin armon ilahduttaman ja Jeesuksen veren
puhdistama sydän ilossa ja murheessa, elossa ja
kuolemassa: “Nyt tyytyväisnä laulan: On kaikki
parhaiten. Nyt rauha täyttää tunnon, on rinta
riemuinen. Saan varma olla siitä: Mä taivaan rie
mut saan, En kuolemassa kuole, Vaan kuljen kun
niaan.”
No. 17

Auttaja. [volume], April 25, 1946, Page Sivu 4, Image 4
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], April 25, 1946, Page Sivu 4, Image 4 About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], April 25, 1946, Page Sivu 4, Image 4
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??