Auttaja. [volume], May 02, 1946, Page Sivu 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
Sivu 4
AUTTAJA
ilmestyy joka torstai IRONWOODISSA, MICH.
toimittaja J. E. NOPOLA likkoenhoitaja
Puhelin: toimistoon 30 toimittajan kotiin 1360-R
TILAUSHINNAT!
Yhdysvaltoihin Ja Canadaan:
Koko vuoden 13.60
Puolen vuoden 11.60
Neljän kuukauden —61.00
ILMOITUSH INNAT:
Ilmoituksista peritään 36c palstatuumalta. Jos Ilmoitus on
lilan pitkä mahtuakseen lähetetyn rahan kokoiseen ilmoituk
seen, voimme siltä lyhentää tarpeettomia lauseita. Jos
halua, että Ilmoitusta lyhennetään, lähetämme laskun loppu
summasta.
Seuraavat alimmat hinnat on otettava huomioon:
Kuolon ilmoituksen alin > hinta —....—. ——..... 63.00
Muistolauseen alin hinta ....—— 61.60
Kiitos lauseiden Ja satunnaisten Ilmoitusten alin hinta 61.00
Seisovat Umoltlukset sopimuksen mukaan, Kysykää hintoja.
AUTTAJA . Finnish weekly newspaper. Publlshed every
Thursday by The Finnish - American Evangelic&l Lutheran
National Church, at Ironwood, Michigan.
SUBSCRIPTION RATES: In the United States and Canada:
Per year, 62.60; slx rnonths, 61.60; (our months, 61.00
Advertlsing rates on appllcatlon.
Entered as Second Class Mali Matter January 17, 1906, at the
Post Office at Ironwood, Michigan, under the Act of Congress
of March 3, 1879. Accepted for mailing at speclal rata of
postage provlded for In Sectlon 1103 Act of Octover 8, 1917,
authorlzed July 19, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Aho, G. I toukok. 5 p.
Aho, R. J. L toukok. 12 p.
Anttonen, M toukok. 19 p.
Esala, H. P . toukok. 26 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaan lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
nan papeilta.
1 K Vappu
2 T Vuokko
3 P Outi
4 L Laimi
I Piet. 5:1-4; Joh. 21:15-25
5 S 2 Pääsiäisen j. ».
6 M Ylermi
7 T Helini
8 K Heino
9 T Timo
10 P Aino, Ainamo
II L Lotta
Hebr. 4:9-16; Joh. 17:6-10
12 S 3 P&äsl&Uen j. a.
13 M Floora, Kukka
14 T Kotivalo
15 K Sohvi
16 T Esteri
Me ja meidän kirkkomme
Kirkkokuntamme
esimiehen
PABT. Q. A. AHON
havaintoja Ja neuvoja
kirkkokunnan työtil
koskevissa asioissa.
Kirkkokuntamme idän pappein kokous oli
Quincyssä, Mass. viime kuun 2-3 pp. Läsnä olivat
kaikki 7 idässä olevaa pappiamme. Oli iloista näh
dä veli Wiskari hyvänvointisena ja veli Anttonen
joltisestikin parantuneena vakavasta taudin koh
tauksesta; samoin oli hauska nähdä nuoret virka
veljet, joiden kautta työmiestemme luku on puo
lella lisääntynyt.
I* Kokouksessa past. Wiskari alusti kysymystä
ehdonvallan asioista, varsinkin kun ne tulevat
ajanrattoina seurakunnan seuraelämässä esille.
Todettiin, että monet nuorten puhtaat urheilut ja
leikit löytävät sijansa ja ovat hyödyksi seurakun
nan seuraelämässä; mutta on myös sellaista, joka
itsessään ei ole synnillistä, vaan jonka kautta hel
posti mukaudutaan tämän maailman menon jäl
keen, jota on vältettävä. Tuotiin ilmi yhdeltä
puolen, ettemme saa kristillisen vapauden kaut
ta pahentaa heikkoja; toiselta puolen, että niiden
jotka eivät todellisesti ole heikkoja, vaan vakoile
vat vapauttamme Kristuksessa, emme saa antaa
tuomita ja riistää vapauttamme ehdonvallan a
sioissa.
Pastori J. W. Sippola alusti kysymystä, kuin
ka seurakunnassa on meneteltävä niiden kanssa,
jotka ovat sekaantuneet salaseuroihin. Selvää on,
että uskonnolliset salaseurat ovat epäjumalanpal
velusta, josta Jumalan sana vakavasti varoittaa.
Sillä niiden uskonto ei tunnusta Raamatun kolmi
yhteistä Jumalaa eikä Kristusta syntisten Vapah
tajana, vaan opettavat pelastusta luonteenkasva
tuksen ja siveellisen elämän kautta ilman katu
musta ja uskoa Jeesukseen. Sellaiset, jotka tietä
mättömyydestä ovat niihin sekaantuneet ja jotka
ovat opetuslapsen mielellä, voidaan opetuksen
kautta sieltä palauttaa. Mutta niihin nähden, jot
600 BLESS
•I*
17 P Maila
18 L Erkki, Eero
Hebr. 5:1-10; Joh. 17:11-17
19 S 4 Pääsiäisen 1. a,
20 M Lilja, LilU
21 T Kostia, Kosti
22 K Hemminki
23 T Lyyti, Lyyli
24 P Touko
25 L Urpo
Hebr. 7:19-28; Joh. 17:18-23
26 S 5 Pääsiäisen 1» *>
27 M Ritva
28 T Alma
29 K Oiva
Hebr. 10:12-18; Joh. 17:24-26
30 T Helatorstai
31 P Helka
ka jatkuvasta Jumalan sanan opetuksesta ja va
roituksista eivät välitä, täytyy lopulta ottaa rat
kaiseva kanta. Kokouksessa tuotiin ilmi, että
vaikka kirkkokuntamme Jumalan sanalle uskol
lisena on salaseuravastainen, ei se vielä ole viral
lisesti'kokouksessaan lausunut kantaansa ja sen
tähden olisi suotavaa, että se harkitusti ja yksi
mielisesti tekisi sen lähitulevaisuudessa.
Paljon muitakin asioita käsiteltiin. Kokous
oli rakentava ja yksimielinen. Ensimmäisen ko
kouspäivän iltana juhlittiin kaikin Quincyssä.
Seuraa vana iltana papit hajaantuivat Quincyn,
Pigeon Coven ja Maynardin seurakuntiin saarnaa
maan. Torstai-iltana juhlittiin vielä joukolla
Fitchburgissa, jossa oli kirkontäyteinen kuulija
kunta nauttimassa sanansaarnasta. Kiitämme eri
tyisesti Quincyn seurakuntaa ja pastori Sippolaa
vieraanvaraisesta palveluksestaan.
Past. J. Urpilais-vainajasia mainitaan Matti
Löijälle Fairportiin tulleessa kirjeessä, jonka on
kirjoittanut Aino Urpilainen, Kinnulasta, V. 1.,
Suomesta, m.m. seuraavaa: “Ehkä muistatte pas
tori John Urpilaisen, joka tuli Amerikasta tänne
Suomeen. Hän oli minun vanhassa kotitalossani
kuolinpäiväänsä saakka. Minun äitini häntä hoi
ti. Ja heidät korjattiin täältä melkein yhtä aikaa;
äitini kuoli neljä.viikkoa ennen, ja pian Urpilai
nen otettiin äidin jälkeen. Minä kyllä Urpilaisen
pyynnöstä teille kirjoitin joskus ja Urpilainen u
sein muisteli ja puhui teistä. Hänen sairastaessaan
hän pyysi, että minun pitäisi hänen terveisensä
kirjoittaa kaikille, joiden kanssa hän oli kirjeen
vaihdossa. Mutta tämä Suomen kohtalo oli sellai
nen, ettei tullut kirjoitettua. Urpilainen ei muu
ten paljon sairastellut. Hänen jalkansa halvautui
vat, että hän ei päässyt omin apunsa kulkemaan.
Muuten hän söi ja joi kuten terve mies. Muistan
viimeisenä iltana käydessäni hänen luonaan, hän
oli kuten terve mies. Ja niin samana yönä sai kut
sun täältä murheen laaksosta. Kyllä minä muis
tan Urpilaisen aina. Hän oli meille kuten isä. Mi
nun mentyäni naimisiin piti joka päivä käydä
häntä katsomassa. Muistot vain säilyy ikuisesti
hänestä.” Mieluista on meidän täällä kuulla
yksityiskohtaisesti tämän rakastetun vainajan
viime hetkistä ja pääsystään oikeaan isänmaahan,
taivaaseen.
Kirkolliskokous pidetään Port Arthurissa,
Canadassa, samoihin aikoihin kuin ennenkin.
Sunnuntaina 23 p. on kirkkokuntamme suuret e
vankeliupnijuhlat. Kirkolliskokous alkaa maanan
taina 24 p. klo 9 aamulla ehtoollisjumalanpalve
luksella. Kokous jatkuu tiistaina ja mahdollisesti
keskiviikkona. Lutherliittojen kokous on lauan
taina 22 p. Pappein kokous alkaa torstaina, 20 p.
klo 1:30 ip. ja jatkuu seuraavan päivän. (Jos Mies
ten- ja Naistenliitot niin haluavat, ja jos asia
muuten voidaan järjestää, pitäisivät nämä liitot
kokouksensa tiistai-aamuna. Siinä tapauksessa
kirkolliskokous jatkuisi vasta iltapäivällä tiistai
na ja sitten keskiviikkona.)
Suurta elinvoimaa ja uhrausta ovat Amerikan
luterilaiset kirkkokunnat osoittaneet näinä aikoi
na. Rahallinen uhrauskin on hämmästyttävää.
Ruotsalainen lut. Augustana synodi on kerännyt
erikoisrahastoonsa uudistuksia ja laajennusta
varten runsaasti yli kaksi miljoonaa dollaria. U
nited Lutheran kirkon keskimääräinen uhraus
kirkkokunnan työhaarojen hyväksi tänä vuonna
on $28.35 jokaista rippikoulun käynyttä jäsentä
kohti. Tähän kirkkokuntaan kuuluva California
synodi on uhrannut $49.12 jokaista rippikoulun
käynyttä jäsentään kohti ja yksi tähän synodiin
kuuluvista seurakunnista on uhrannut kirkkokun
tansa hyväksi $95.20 jokaista rippikoulun käynyt
tä kohti. Vertailkaamme tätä omaan kirkkokun
taamme, joka ei näytä saavan edes yhtä dollaria
kutakin rippikoulun käynyttä jäsentään kohti,
vaikka keskimäärin olisi saatava vain vajaa kaksi
dollaria, että tulot riittäisivät menoille. Hävettä
vää on tämä kiittämättömyytemme ja pensey
temme, varsinkin kun viime vuonna teimme niin
hyvin, että tästä nykyisestä saamattomuudesta
edes puhuttaisiinkaan. Oi jospa kristittymme ra
kastaisi vatkin Herraa Jeesusta ja hänen asiaansa
ei ainoastaan sanoissa, vaan teossa ja totuudessa,
ettei meidän pappien tarvitsisi sitä aina teroittaa!
Betaniassa muinoin Maria uhrasi niin paljo Jee
suksen hyväksi, että apostolitkin moittivat sitä
tuhlaukseksi. Mutta Jeesus asetti sen muisto
merkiksi “missä ikinä maailmassa evankeliumia
saarnataan”. Emme voi kauan pitää evankeliu
miakaan, jos emme säilytä sen yhteyteen asetet
tua muistomerkkiä rakkauden uhrilahjaa.
Pelko ja epätoivo kouristaa kansoja ei vain
sodan kukistamissa maissa, mutta myös suurval
loissa. Käsittämättömän huimaava ja järkyttävä
on atoomipommin tuhovoima. Muutamassa ajan
rahdussa voitaisiin kaikki Amerikan suuret kau
pungit ja teollisuudet pyyhkäistä olemattomiin
miljoonine asukkaineen. Suuruudestaan ja voi
mastaan huolimatta kukin kansa elää pelon val
lassa, toisten armoilla. Muinoin kurittaessaan
Daavidia Jumala antoi hänelle kolme vaihtoeh
toa: nälkävuodet, vihollisten sortovallan tai rut
totaudin. Daavid tiesi, mitä on joutua ihmisten va
raan ja rukoili: “Tahdon langeta Herran käsiin,
sillä hänen laupeutensa on sangen suuri; ihmisten
käsiin minä en tahdo langeta.” 1 Aik. 21:13. Mutta
nykyään ihmiset eivät ole tahtoneet langeta Her
ran käsiin. (Mitä nöyrtymystä ja tosi kiitollisuutta
nähdään Amerikassakaan, kun sota on nyt loppu
nut ja pojat päässeet kotiin?) Kun kansoille ei
kelpaa jäädä Jumalan armon varaan, täytyy hei
dän jäädä toisten kurjille armoille pelon ja epä
toivon valtaan.
Tiedemiehemme, jotka keksivät atoomipom
min, itse käsittävät tämän kauhean tilanteen, jos-
Auttaja torstaina, toukokuun 2 p. 1946
sa mikä valta tahansa voisi turvata tuohon hirmu
aseeseen ja alkaa hävityksen, joka nielisi koko
maailman. Nämä tiedemiehet kutsuivat kirkkojen
johtavia pappeja kokoukseensa Chicagossa. Avoi
mesti he tunnustivat, että ihmiskunta on nyt tul
lut sellaiseen kohtaan, jossa ei enää auta terävä
järki keksintöineen, vaan josta voi meitä auttaa
ainoastaan Jumalaa pelkääväiset sydämet.
Löytyykö kyllin tällaisia sydämiä? Toimiiko
kirkko kyllin voimaperäisesti armonvälineillä, et
tä vanhurskasten luku lisääntyisi? Muinoisen Is
raelin perikadon edellä profeetta Jesaja valitti:
“Vanhurskas hukkuu, eikä kukaan pane sitä sy
dämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenen
kään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan
pois pahuutta näkemästä”.
Halliiusmiesiemme puolesta tarvitaan ahke
raa esirukousta. Paul Mallon kertoo Cleveland
Plain Dealerissa valtiosihteeri Byrnesin sanoneen,
kun oli lähdössä Pariisin kokoukseen: “Tarvitsen
paljon esirukousta”. Tarvitaan todellakin sellais
ta voimaa, viisautta, rohkeutta ja kestävyyttä, jo
ta vain Jumala voi antaa, jotta ihmisyys ja oikeus
pääsisi vähänkään voitolle rauhanneuvotteluissa.
Kommunistiselle Venäjälle, jolla on kohta puoli
maailmaa vallassaan, ei merkitse mitään Atlan
tic Charteri, jonka puolesta Amerikka ja Englanti
menivät sotaan. Missä on nyt pienten valtojen va
paus ja oikeuden voitto? Valtiomiehemme taiste
levat nyt suurempaa, raskaampaa sotaa kuin mie
hemme rintamilla. Heidän uhrauksensa hiessä ja
veressä eivät mitään merkitse, elleivät valtio
miehemme voita. Muistakaamme rukoilla paljon
hallitusmiestemme puolesta. Jos Jumala antaa
meille hurskaat johtajat ja vuodattaa heihin voi
man ja viisauden Hengen näinä kohtalokkaina ai
koina, maailmalle tulvii jälleen moninainen siu
naus. Herra käskee meitä “pitämään esirukouksia”
“kaikkien ylimmäistemme edestä, jotta saisimme
viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa
jumalisuudessa ja arvokkuudessa”. 1 Tim. 2:1-2.
"Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkäh
tämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tie
täen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Her
rassa." 1 Kor. 15:58.
Seurakunnan työ maan päällä on tarpeelli
nen. Ne jotka laiminlyövät velvollisuutensa täs
sä työssä, osoittavat, etteivät he käsitä sen tär
keyttä. Jumalan sanassa löydämme monta kehoi
tusta ottamaan osaa seurakunnan työhön. Meidäji
tekstimme on sellainen kehoitus. Etsikäämme sen
johdolla vastausta kysymykseen:
MINKATÄHDEN MEIDÄN TULEE ILOLLA .
OTTAA OSAA SEURAKUNNAN TYÖHÖN?
1. Sentähden, että se on Herran työtä.
2. Sentähden, että se kantaa iankaikkista he
delmää.
I.
Paavali kehoittaa korinttolaisia kristiveljiä
olemaan innokkaita Herran työssä. Mikä on tämä
Herran työ? Se on se työ, jonka Herra on antanut
seurakunnallensa tehtäväksi. Ennenkuin Jeesus
astui ylös taivaaseen, sanoi Hän opetuslapsillen
sa: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa
evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja
kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuo
mitaan kadotukseen.” Ja toisessa kohdassa sano
taan: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetus
lapsikseni kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Py
hän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään
kaikki, minkä olen käskenyt teille”. Näissä sanois
sa Jeesus ilmoittaa, mikä on seurakunnan tehtä
vä. Herran seurakunnan tehtävä on levittää evan
keliumin sanaa maailmaan. Evankeliumi on su
loinen sanoma Jumalan armosta Pojassansa Jee
suksessa Kristuksessa. Tämän hyvän sanoman
julistaminen on seurakunnan suuri ja kallis teh
tävä.
Ja sanan julistuksen tarkoitus on sielujen pe
lastaminen. Joka saarnan tarkoitus on saattaa
syntiset uskomaan, että Jeesus on heidät lunasta
nut synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta
pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsi
misellään ja kuolemallaan. Kaikki opetus ja toi
minta seurakunnassa on tähän päämäärään täh
, dättyä. Sunnuntaikoulun opetuksen tarkoitus on
vahvistaa lasta uskossa, että olemme pelastetut
armosta uskon kautta Jeesukseen, joka ristin
puussa on sovittanut syntimme. Rippikoulun ja
kaiken nuorisotyön tarkoitus on ohjata nuoriso
amme taivasta kohti uskon kautta Jeesukseen.
Samoin kaikkien eri toimintaryhmien työ seura
kunnassa on tarpeellista ja hyödyllistä vain siinä
määrässä, missä se auttaa seurakuntaa suoritta
maan tehtävänsä Jumalan valtakunnan työssä e
vankeliumin sanan levittäjänä.
Herra sallii maailman vielä seista juuri sen
tähden, kun seurakunnan työ ei ole vielä täydelli
sesti suoritettu. Kun seurakunnan työn kautta on
evankeliumi saarnattu kaikille kansoille, niin
silloin vasta on sen työ tehty täällä ajassa. Silloin
tulee maailman loppu ja seurakunta muuttaa tai
vaaseen, missä sen juhlajumalanpalvelus jatkuu
iankaikkisesti.
Tässä työssä meidän tulee olla “lujat, järkäh
tämättömät ja aina innokkaat”. Meidän tulee siis
Sinun sanasi on
minun jalkaini
kynttilä ja valo
minun teilläni.
Psalmi 119:105
olla rohkeita, varustettuna sanalla, seisoen jyr
kästi Raamatun pohjalla, taistellen jatkuvasti
sielun vihollista ja kaikkea väärää oppia vastaan,
ahkerina Herran työssä. Ottakaamme Paavalin
kehoitus vastaan ja tehkäämme ilolla Herran seu
rakunnassa työtä, tietäen, että tämä työ on Her
ralle mieluista, koska se on Hänen tahtonsa täyt
tämistä.
Miten otamme osaa seurakunnan työhön?
Emme kaikki voi hoitaa julkista saarnavirkaa ja
palvella seurakuntia tässä maassa tai pakänamais
sa sananjulistajina. Kuitenkin on jokaisella pal
jon työtä Herran viinitarhassa. Niillä lahjoilla,
joita Herra antaa, tehkäämme Hänen työtään.
Todistakaamme joka päivä Jumalan suuresta ar
mosta niitä kohtaan, joita tapaamme jokapäiväi
sissä tehtävissämme. Rukoilkaamme Herran siu
nausta seurakunnan työlle. Uhratkaamme aineel
lisia lahjoja ilolla, että seurakunta voisi suorittaa
tehtävänsä Jumalan valtakunnan työssä. Että
Herran työn tekemiseen kuuluu myöskin aineel
listen uhrien tuonti, käy selväksi niistä raamatun
kohdista, jotka seuraavat otsikossa olevaa lauset
ta. Niissä sanotaan: “Mitä keräykseen pyhiä var
ten tulee, niin menetelkää tekin samalla lailla
kuin olen määrännyt Galatian seurakunnalle.
Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon
jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen
menestymisensä mukaan.” Herran työhön kuuluu
myöskin se, että kehoitamme nuoria miehiä me
nemään seminaariin ja että avustamme heitä. Vel
vollisuuteemme kuuluu kannattaa kotilähetys
työtä ja uhrata pakanalähetystyöhön.
Ilolla ottakaamme osaa seurakunnan työhön,
koska tiedämme, että se on Herran työtä ja että
se kantaa iankaikkista hedelmää.
11.
Seurakunnan työ kantaa hedelmää. Paavali
vakuuttaa tekstissämme, että vaivannäkönne ei o
le turha Herrassa. Jumala on luvannut, ettei Hä
nen sanansa tyhjänä palaja. Se tuottaa Hänelle
mieluisen hedelmän. Herra on antanut seurakun
nallensa ne välikappaleet, joiden käyttäminen
varmasti saa aikaan siunattuja tuloksia. Jumalan
sana ja sakramentit ovat armon välikappaleet, jot
ka on annettu seurakunnan käytettäväksi Herran
työssä. Evankeliumi on vielä tänäkin päivänä Ju
malan voima jokaiselle uskovalle autuudeksi.
“Kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamisen, va
pahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa ian
kaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Juma
lan sanat ja lupaukset.” Alttarin sakramentissä
annetaan meille synnit anteeksi, elämä ja autuus.
Kun seurakunta käyttää armonvälikappaleita, ei
sen työ silloin voi olla turhaa, sillä niiden kautta
Pyhä Henki vaikuttaa uskon ja säilyttää Herran
omat uskossa loppuun asti.
Monet ovat kyllä hyljänneet nämä armonväli
kappaleet, pitäen niitä liian vanhanaikaisina mei
dän aikakaudellemme. Mutta jotka hylkäävät ar
monvälikappaleet, he hylkäävät ainoan keinon,
jonka kautta voisivat tehdä Jumalan valtakunnan
työtä maan päällä. Heidän toiminnallaan ei voi ol
la siunausta eikä hedelmää. Olkaamme kiitolli
set, että Herra on säilyttänyt meidän keskuudes
samme pyhän sanansa ja sakramenttinsä. Käyt
täkäämme niitä uskomme vahvistukseksi. Kun
ahkerasti kylvämme sanan siementä, niin kyllä
Herra pitää huolen siitä, että sanan siemen tuot
taa hedelmää.
Toisinaan Herra sallii meidän nähdä Hänen
sanansa ihmeellistä vaikutusta jo täällä ajassa,
kun esimerkiksi jumalankieltäjä tulee autuutensa
omistukseen. Ja jokainen Jumalan lapsi on itse
saanut kokea Jumalan evankeliumin ihmeellisen
vaikutuksen itsessään. Ja koko elämänsä ajan us
kova saa lohdutusta sanasta murheen keskellä.
Hän saa tuntea sen virvoittavaa vaikutusta väsy
myksen keskellä. Se antaa rohkeutta ja intoa,
kun maailma ja sen meno kuolettaa meissä olevaa
Kristuksen mieltä. Ja kerran saamme taivaassa
nauttia autuuden ilosta, josta iloitsimme jo täällä
ajassa.
Jos ei ennemmin, niin varmasti taivaassa
saamme nähdä Herran seurakunnan työn hedel
mät. Sinne kootaan kaikki ne, jotka kuulivat ja
kätkivät Herran sanan. Siellä saamme nähdä kai
kessa kirkkaudessaan ja suuruudessaan Herran
seurakunnan työn hedelmät. Täällä ajassa me o
lemme rakentajia iankaikkisuutta varten. Oi, a
jattele, miten ihanat ja kestävät ovat seurakun
nan työn hedelmät! Kuka voisi olla ottamatta o
saa tähän työhön!
Tehkäämme Herran työtä ilolla ja innolla.
Tehkäämme sitä uskollisesti. Älkäämme väsykö,
vaan olkaamme lujat, järkähtämättömät ja aina
innokkaat Herran työssä, tietäen, että vaivannä
kömme ei ole turha Herrassa. Kerran saamme ar
mosta autuaina ottaa vastaan armolahjana ian
kaikkisen elämän kruunun.
o
JA KAIKKI MUKAAN
Faraokin olisi laskenut Israelin miehet Moo
seksen kanssa korpeen palvelemaan Herraa, kun
han vaimot ja lapset olisivat jääneet Egyptiin. Ja
kun Mooses ei siihen suostunut, tinkasi farao:
Menkää ja palvelkaa Herraa; ainoastaan lam
paanne ja karjanne jääkööt tänne. Myöskin vai
monne ja lapsenne menkööt teidän mukananne”.
(2 Moos. 10:24.) Mutta Mooses vastasi: “Karjam
mekin täytyy tulla meidän kanssamme, ei sork
kaakaan saa jäädä, sillä siitä meidän on otettava
uhrit palveluksemme Herraa, Jumalaamme.” Ai
van näin rakkaat veljet ja sisaret, on meidän kirk
kokuntana myös palveltava autuutemme Juma
laa. Ei jätetä rahoja eikä tavaroita, “ei sorkkaa
kaan Egyptiin, kun olemme lähteneet palvele
maan Jumalaamme.
No. 18