Auttaja. [volume], May 30, 1946, Page Sivu 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
Sivu 4
AUTTAJA
Ilmestyy Joka torstai IRONWOODISBA, MICH.
toimittaja J. E. NOPOLA llkkeenhoitaja
Puhelin: toimistoon 80 toimittajan kotiin 1860-R
TILAUSHINNAT:
Yhdysvaltoihin Ja Canadaans
Koko vuoden 12.50
Puolen vuoden —,— 31.50
Neljän kuukauden --^ll.OO
ILMOITUSH INNAT:
Ilmoituksista peritään 35c palstatuumalta. Jos Ilmoitus on
Illan pitkä mahtuakseen lähetetyn rahan kokoiseen ilmoituk
seen, voimme siitä lyhentää tarpeettomia lauseita. Jos ette
halua, että Ilmoitusta lyhennetään, lähetämme laskun loppu
summasta.
Seuraavat alimmat hinnat on otettava huomioon:
Kuolonilmoituksen alin hinta —..—... 88.00
Muistolauseen alin hinta 81.60
Klltoslauseiden Ja satunnaisten Ilmoitusten alin hinta 81.00
Seisovat Umolttukset sopimuksen mukaan, Kysykää hintoja.
AUTTAJA . Finnish weekly newspaper. Publlshed every
Thursday by The Finnish - American Evangellcal Lutheran
National Church, at Ironwood, Michigan.
SUBSCRIPTION RATES: In the United States and Canada:
Per year, 82.60; six months, 81.60; four months, 81.00
Advertlslng rates on appllcation.
■ %
Entered as Second Class Mali Matter January 17, 1906, at the
Post Office at Ironwood, Michigan, under the Act of Congress
of March 3, 1879. AccepteJ for malllng at speolal rate of
postage provlded for In Sectlon 1103 Act of Octover 3, 1917,
authorized July 19, 1918.
GOD BLESS
T-
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Esala, H. P toukok. 26 p.
Esala, T kesäk. 2 p.
Heikkinen, R. W kesäk. 9 p.
Heimonen, J. H kesäk. 16 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaan lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
nan papeilta.
1 L Teemu
Koi. 3:1-10; Joh. 15:18-25
2 S 6 Pääsiäisen 3» »•
3 M Orvokki
4 T Toivo
5 K Sulevi
6 T Kustaa, Kyösti
7 P Roope
8 L Salomo
Ef. 2:17-22; Joh. 15:10-17
9 S Helluntai
10 M Seppo
11 T Impi, Immi
12 K Esko
13 T Raili
14 P Uuras
15 L Vieno
1 Joh. 3:1-9; Joh. 15:1-9
16 S Kolmlnais. päivä
LUTHERIN AJATUKSIA SEURAKUNNASTA
Suom. J.E.N.
“Joka tahtoo löytää Kristuksen, hänen on en
siksi löydettävä Kristuksen seurakunta. Kuinka
kukaan voi tietää, missä Kristus ja Kristuksen
usko on, jos ei hän tiedä, missä Kristukseen usko
vat ovat Ja joka tahtoo jotakin oppia Kristuk
sesta, hän älköön luottako itseensä älköönkä o
man järkensä avulla yrittäkö rakentaa omaa sil
taansa taivaaseen, vaan menköön kirkkoon, sitä
etsiköön ja kyselköön. Ei kirkko kuitenkaan ole
kiviä ja puuta, vaan Kristukseen uskovien jouk
ko; heidän yhteydessään on pysyttävä ja seurat
tava heidän uskoansa, elämäänsä ja oppiansa, sil
lä heillä on varmasti Kristus. Sillä kristillisen
seurakunnan ulkopuolella ei ole totuutta, Kris
tusta eikä autuutta.” (St. L. XI, 152)
“Se on pyhä kristillinen seurakunta, joka us
koo Kristukseen ja joka tahtoo tulla autuaaksi
Kristuksen kautta eikä meidän tekojemme ja an
sioittemme avulla..On varmaa, että kirkon ulko
puolella ei ole yhtäkään profeettaa, uskovaa eikä
opettajaa, sillä kirkko on yksi ruumis ja sielu, yh
teen liitetty, niinkuin jäsenet ruumiiseen, koska
ovat ruumiin osia. Käsivarresta irti leikattu nyrk
ki on kuollut eikä elä eikä ole enää ruumiiseen
kiinnitetty. Niin on myös vääräoppinen eroittanut
itsensä kristillisestä kirkosta harhaoppiensa ja
epäuskonsa kautta ja on kuollut, sillä jotka ovat
kristillisen kirkon ulkopuolella, ovat kuolleita.”
(VIII, 101)
“Herra itse varoittaa meitä hyväksymästä
väärää kirkkoa ja itse eroittaa kaksi kirkkoa toi
sistaan: väärän ja oikean kirkon.” (XVII, 1322)
“Joka on opistaan, uskostaan ja tunnustuk
sestaan varma ja pitää niitä luotettavana, hän ei
voi olla yhdessä karsinassa väärää oppia opetta
vien ja siihen pitäytyvien kanssa, koska silloin an
taisi tunnustuksen perkeleelle ja hänen liittolai
silleen. Sellainen opettaja, joka vaikenee vääräs*
tä opista, mutta tahtoo kuitenkin itse olla oikea
oppinen, on pahempi kuin julkinen kerettiläinen
ja saa aikaan vielä suurempaa vahinkoa ulkokul
laisuudellaan. Sellaiseen ei sovi luottaa, sillä hän
on sekä susi että kettu, palkkapaimen ja vatsansa
palvelija, koska uskaltaa halveksia oppia, sanaa,
17 M Urho
18 T Tapio
19 K Siiri
20 T Into
21 P Ahti
22 L Kielo
?
Rm. 1: 15, 17; Lk. 12:13-21
23 S 1 Kolm. p. j. sunn
Ap. t. 17:22-31; Luuk. 1:5-17
24 M Joh. Kastajan p.
25 T Ahvo
26 K Rauno
27 T Elvi
28 P Leo
29 L P. Pietari, Paavali
Room. 1:18-25; Luuk. 14:25-35
30 S 2 Kolm.p. j. sunn.
uskoa, sakramentteja, kirkkoa ja kristillisiä kou
luja ja hylkää ne. Sellainen on joko vihollisten
kanssa yhden katon alla tai sitten hän on epäilijä ,
ja tuulen pieksijä ja tahtoo odotella nähdäkseen,
voittaako Kristus vaiko perkele.” (XVII, 1180)
“Sitominen ja päästäminen ei ole muuta kuin
evankeliumin julistamista ja sen käytäntöön aset
tamista. Sillä mitä on päästäminen muuta kuin
julistamista, että synnit on Jumalan edessä an
teeksi annettu? Mitä on sitominen muuta kuin
evankeliumin poisottamista ja julistamista, että
synnit on pidätetty Jumalan edessä. Pitivätpä Paa
vilaiset siitä tai ei, niin me kuitenkin uskomme,
että avaimet on annettu kaikille yhteisesti, koska
avainten valta ei ole muu kuin virka, jonka kaut
ta sana pannaan työhön ja käytäntöön.” (X, 1579)
“Katsellessasi kristittyjä älä tee mitään eroi
tusta äläkä sano: Tämä on mies tai vaimo, orja
tai vapaa, vanha tai nuori, kuten Paavali sanoo
Gal. 3:28. He ovat kaikki yksi ja yksi hengellinen
kansa. Sentähden he ovatkin kaikki pappeja, ovat
kaikki oikeutetut papillisiin tehtäviin, ei kuiten
kaan naiset seurakunnassa saarnaamaan, vaan an
takoot miesten saarnata sen käskyn tähden, joka
velvoittaa naisen olemaan miehelleen kuuliaisen,
niinkuin. Paavali opettaa 1 Kor. 14:34. Sellaisen
järjestyksen Jumala säilyttää, mutta ei kuiten
kaan tee eroitusta vallassa. Missä ei ole miehiä,
vaan ainoastaan naisia, kuten esim. nunnain luos
tarissa, siellä voitaisiin valita myös nainen saar
naamaan.” (IX, 1014)
“Piispat ovat seurakunnan palvelijoita ja ta
loudenhoitajia eikä kirkon herroja.” (XVI, 1014)
i-o
MUUTAMA SANA KIRJOJEN LUKEMISESTA
Jokaisen ihmisen elämässä on päiviä, kun ei
mikään käsillä oleva työ suju. Rauhattomuudessa
hän etsii jotakin sopivaa tehtävää, ja silloin usein
tulee kaivetuksi esille vanhoja kirjoja, sillä niissä
on jotakin erikoisen viehättävää, jopa virkistä
vääkin. Niinpä tuli eräänä sateisena iltana, kun
ei oikein muukaan työ huvittanut, kaivettua esil
le vanhoja kirjoja siinä varmassa uskossa, että
niistä löytyy jotakin hauskaa ja rakentavaa. Kä
teen tuli Suomen Evankeliumiyhdistyksen vuosi
kirja vuodelta 1939, ja kirjasta löytyi esitelmä
aiheesta: Uskova nuori ja nykyaikainen kaunokir
jallisuus. Esitelmässä oli paljon sellaista, min
kä jokaisen ihmisen pitäisi lukea. Sentähden lai
naan muutamia kohtia tästä Elli-Marja Ilkan kir
joituksesta, sillä monet lehtemme lukijat eivät
ole kirjoitusta lukeneet, ja vaikkapa olisivatkin
sen aikanaan lukeneet, niin ovat jo kuitenkin
asian unohtaneet.
Eritelmä on kirjoitettu sellaisille ihmisille,
jotka ovat “syntymälahjaksensa saaneet kaikki
nielevän lukijahalun ja sen lisäksi ovat elävässä
uskonsuhteessa Vapahtajaansa”. Elli-Marja Ilkka
kirjoittaa:
“Muistan aina, kun kuusitoistavuotiaana luin
Linnankosken ‘Laulu tulipunaisesta kukasta’. O
lin kasvanut hurskaassa kodissa, enkä paljoakaan
vielä tietänyt tämän maailman pahuudesta ja
viettelyksistä, mutta tuo kirja väläytti silmieni
eteen omalaatuisen elämänkuvan, joka murskasi
kaikki ne kauniit unet, joita nuori sydän on täyn
nä Joka tapauksessa kaunokirjallisuus avaa
nuoren ihmisen silmäin eteen uuden maailman.
Eikä juuri koskaan tässä uudessa elämänkuvasti
messa puhuta synnistä eikä sen rangaistuksesta.
Nautinnot kuvataan kiehtovin värein ikäänkuin
tahdottaisiin sanoa: tule, katso, minä tarjoan si
nulle kaikki riemut ja hurmat, joita mahtuu maan
ja taivaan välille. Ja kuinka usein onkaan niin,
että mitä hienompi ja taiteellisempi on kuvaus,
sen myrkyllisempi sen vaikutusteho! Ajatellaan
pa nyt vaikka meidän suurinta, kuuluisaksi tullut
ta proosakirjailijaamme Sillanpäätä! Kuinka hie
nosti ja herkästi hän saattaakaan kirjoittaa, kuin
ka ainutlaatuisen syvästi hän tuntee satakunta
laisen kansansielun värähtelyt ja kuinka omalaa
tuisen loistava onkaan hänen kertomatyylinsä!
Mutta hänen henkilönsä rikkovat edesvastuutto
masi elämän herkimpiä lakeja vastaan ilman o
mantunnonvaivoja, ilman rangaistusta. Kaikki on
luvallista. Vaistot ovat tehneet kapinan. Puhdas
rakkaus on vaihtunut sukupuolihurjasteluihin.
Ja me tiedämme, että hän ei suinkaan tällaisten
kuvausten alalla jää yksinäiseksi.”
“Haluaisin mainita Artturi Leinosen ‘Yrjänän
emännän synti’, joka ainakin allekirjoittanutta
*kuohutti sangen syvästi. Teoksen nimessä on sana
synti ja esiintyypä se siellä täällä kansien sisällä
kin, mutta teoksen sisältö taustanaan tuntuu se
sana karkealta pilalta. Harkittu, suunnitelmallinen
aviorikos kuvataan puolustettavana tekona ja sii
nä, jos hiissään, johdonmukaisesti noudatetaan
tunnettua jesuiittain lausetta: ‘tarkoitus pyhittää
keinot’.”
“Haluaisin kosketella muutamin sanoin kah
ta tunnettua henkilöä, jotka ovat julistaneet ja e
lämässään toteuttaneet hillittömän vapauden e
vankeliumia, nim. englantilaista lordi Byronia ja
meidän suurta lyyrikkoamme Eino Leinoa. He
kaksi, jos kukaan, ovat häikäilemättömästi katko
neet kaikki siteet ja ovat uhmaillen tahtoneet
näyttää: minä elän juuri ihan niinkuin itse halu
an .... Olemme kyllä ajassa liian lähellä Leinoa
ja tuomio ei tietysti kuulu ihmiselle, mutta emme
sittenkään saa salata totuutta. Kaikki se musta ja
pimeä, joka varjosti runoilijaa hänen loppuvuo
sinansa, oli vain maksua nuoruuden ja miehuuden
synneistä. Hän itsekin tiesi, että hänen vekselinsä
oli langennut maksettavaksi.”
Onko vahingollista lukea mädännyttä kirjal
lisuutta? Tähän vastaa esitelmän kirjoittaja: “Ko
tini on lähellä vilkasliikenteistä maantietä. Viime
Auttaja torstaina, toukokuun 30 p. 1946
Sinun sanasi on
Vv jy minun jalluuni
Tj'-n t-in kynttilä ja valo
minun teilläni.
| Psalmi 119:105
PÄÄSIÄISESTÄ HELATORSTAIHIN
Epäuskoiset ihmiset hylkäävät Jeesuksen
kuolleistanousemisen, vieläpä yrittävät “todistaa
kin”, että ruumiillinen ylösnouseminen ei ole
mahdollista. Onpa niinkin rohkeita, jotka sano
vat, ettei Raamatussakaan opeteta ylösnousemus
ta. Ja monet Raamatun sanaan perehtymättömät
ihmiset joutuvat epäilysten valtaan kuullessaan
sellaisia mielipiteitä esitettävän.
Pääsiäisen ja helatorstain välisellä ajalla Jee
sus ilmestyi ainakin kymmenen kertaa opetuslap
silleen ja muille ihmisille. Hänen ilmestymisensä
on kirjoitettu Raamattuun “kymmeneen kertaan”,
että yhdenkään ihmisen ei tarvitsisi epäillä, että
Jeesus nousi ylös kuolleista. Viirpeinen noista il
mestymisistä oli helatorstaina. Luokaamme nyt
lyhyt katsaus noihin kymmeneen ilmestykseen.
Niihin ei kuulu Jeesuksen ilmestyminen Sauluk
selle Damaskon tiellä.
1. Kunnia ensiksi nähdä kuolleistanousseen Jee
suksen suotiin Maria Magdalenalle, rikkaasta
Magdalan kaupungista, hänelle, josta seitsemän
riivaajaa oli lähtenyt ulos Jeesuksen käskystä.
Hän oli aamulla varhain käynyt Jeesuksen hau
dalla Pietarin ja Johanneksen kanssa. Jeesuksen
hauta oli jo silloin tyhjä. Vähän ajan kuluttua sa
mana aamuna hän meni uudestaan haudalle ja
kurkisti sisään itkien. Siellä hän näki kaksi enke
liä, jotka ilmoittivat hänelle toistamiseen, että
Jeesus on noussut ylös kuolleista. Kääntyessään
takaisin hän näki Jeesuksen siinä seisovan, mutta
ei tiennyt, että Hän oli Jeesus. Kun Jeesus puhut
teli häntä nimeltänsä, tunsi hän Herransa ja huu
dahti kotimaisella arameankielellä: “Rabbuni”,
se on: opettaja. Jeesus rauhoitti häntä sanoen: “Ä
-lä minuun koske, sillä en ole vielä mennyt ylös
Isäni tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Ju
malanne tykö”. Joh. 20:17. Hän näki kuolleista
nousseen Kristuksen omilla silmillänsä.
2. Kun Maria Magdaleena meni toisten naisten
kanssa viemään sanaa opetuslapsille kaupunkiin,
ilmestyi Jeesus niille toisille naisille ja tervehti
heitä sanoen: “Terve teille!” Kun naiset menivät
Hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojansa ja ku
marsivat häntä, sanoi Jeesus heille: “Älkää pel
jätkö; menkää ja viekää sanaa veljilleni, että he
menisivät Galileaan, ja siellä he saavat minut
nähdä.” Matt. 28:10.
f 3. Jeesuksen kolmas ilmaantuminen tapahtui
Pietarille. Siitä puhutaan hyvin vähän Raamatus
sa, sillä siitä löytyy maininta vain Luukkaan e
vankeliumissa ja Paavalin ensimmäisessä Korint
tolaiskirjeessä. Lk. 24:34 ja 1 Kor. 15:5. Keskuste
lu Jeesuksen ja Pietarin kesken oli varmaankin
sellaisista asioista, ettei ollut sopivaa muitten
läsnäolo, ja vielä vähemmän sopivaa ja tarpeel
lista siitä Raamatun lehdillä mainita. Tärkeintä
on se, että kaksi Raamatun kirjoittajaa todistaa,
että Jeesus ilmaantui myös Pietarille.
4. Mielenkiintoinen on kertomus Jeesuksen il
maantumisesta kahdelle opetuslapselle Emmauk
sen tiellä. Kaksi opetuslasta oli matkalla Emmaus
nimiseen kylään. Matkalla he keskustelivat ras
kain sydämin kaikesta, mitä oli viime päivinä ta
pahtunut Jerusalemissa. Samassa tuntematon
henkilö yhtyi heihin. Hän kysyi heiltä, mistä he
kävellessään puhelivat keskenään. Toinen heistä,
nimeltä Kleopas, kysyi Häneltä ihmetellen: “O
letko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka
et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?”
Luuk. 24: 18. Vasta kylään saavuttuaan, kun Jee
sus aterialla ollessaan otti leivän, siunasi, mursi
ja antoi sen heille, avautuivat heidän silmänsä ja
he tunsivat hänet. Sillä hetkellä he nousivat ja
lähtivät Jerusalemiin kertomaan, miten olivat
nähneet Jeesuksen. Eivät epäilykset enää jäytä
neet sydäntä eikä murhe mieltä. Kirjoitukset o
livat nyt heille selvät ja kaikki oli tapahtunut en
nustusten mukaan.
5.5. Saman viikon ensimmäisenä päivänä o
petuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana,
koska pelkäsivät juutalaisia. Jeesus tuli lukittu
jen ovien läpi ja rohkaisi heitä sanoilla: “Rauha
olkoon teille!” Opetuslasten iloitessa Hän sanoi
uudelleen samat sanat ja jatkoi: “Samoinkuin Isä
on lähettänyt minut, lähetän minäkin teidät”. Ja
tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä
ja sanoi heille: “Ottakaa Pyhä Henki. Joille te
annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi
annetut; joille te ne pidätätte, niille ne ovat pi
kesänä istutin puutarhaamme valkoisia astereita.
Ne olivat niin kauniita ja niin puhtaan valkoisia,
että niitä olisi katsellut miten kauan tahansa.
Mutta jo muutaman päivän kuluttua oli niiden
puhdas valkeus kadonnut, sillä tieltä noussut har
maa, likainen tomu satoi niiden päälle, ei vain
kerran, vaan kymmenet kerrat päivässä. Ja ne
muuttuivat niin kurjan näköisiksi, ettei niitä voi
nut katsella. Odotin sadetta. Mutta kun se tuli,
ei asia korjaantunut. Uloimmat lehdet tosin hie
man vaikenivat, mutta kukan sydämeen jäi har
maa, likainen pohjasakka.”
Miten ajankohtainen varoitus meille täällä
Amerikassa, missä kirjakaupat ovat täpötäynnä
likakertomuksia!
dätetyt.” Joh. 20:19 ss. On aivan mahdoton aja
tella, että kaikki kymmenen miestä erehtyivät
Jeesuksen tuntemisessa. Todistukseksi, että Hän
on ruumiillisesti läsnä, Jeesus näytti heille käten
sä ja kylkensä* ja söi palan paistettua kalaa.
6. Yksi opetuslapsi, Tuomas, jota sanotaan Di
dymukseksi, mikä merkitsee kaksonen, ei ollut
opetuslasten joukossa ylösnousemuksen päivän il
tana. Luonteeltaan oli hän helläsydäminen, mutta
synkkämielinen. Toiset opetuslapset kyllä vakuut
tivat hänelle, että he ovat nähneet ylösnousseen
Jeesuksen, mutta Tuomas vakuutti, että ellei hän
saa omin käsin pidellä Jeesuksen käsiä ja kylkeä,
ei hän usko. Seuraavan viikon ensimmäisenä päi
vänä kaikki yksitoista olivat taaskin koolla lukit
tujen ovien takana i — Tuomas oli jö suostunut tu
lemaan opetuslasten joukkoon. Jeesus tuli taaskin
lukittujen ovien läpi ja tervehti heitä samalla
tervehdyksellä kuin viikko sitten samassa huo
neessa. Nyt Tuomaan vaatimus täytettiin ja hän
sai omin käsin koetfella arpia Jeesuksen käsissä ja
kyljessä. Nyt hän ei enää ollut epäuskoinen, vaan
uskovainen, kun hän huudahti: “Minun Herrani
(Jatkoa seuraavalla sivulla)
o
Kutsu Evankelis-Luterilaisen
Kansalliskirkkokunnan 48.
vuosikokoukseen
Kansalliskirkkokunnan johtokunta täten kut
suu kirkkokunnan pappeja ja kirkkokunnan seu
rakuntien valitsemia edustajia kirkkokunnan 48:-
teen vuosikokoukseen Port Arthuriin, Kanadaan.
Kokous pidetään mainitun seurakunnan kirkossa
ja alotetaan juhlajumalanpalveluksella maanan
taina, kesäk. 24 päivänä 1946 klo 9 ap. Kokousta
pidetään kesäk. 24 ja 25 pp.
Kokouksen ohjelma on pääpiirteissään seu
raava:
1. Esimies avaa kokouksen.
2. Tarkastetaan edustajien valtakirjat ja valitaan
edustajat valtakirjoille, joiden mukana ei ole
.edustajaa.
3. Valitaan puheenvuorojen merkitsijä.
4. Laaditaan kokouspäivän päiväjärjestys ja va
litaan tarpeelliset tilintarkastajat ja valio
kunnat.
5. Luetaan tervehdykset kirkolliskokoukselle.
6. Kirkkokunnan esimies esittää vuosikerto
muksensa kirkkokunnan työstä kuluneen vuo
den aikana.
7. Kirkollisjohtokunta esittää yleistä kirkkokun
nan työtä koskevat päätöksensä kirkollisko
kouksen vahvistettavaksi. Keskustellaan ja
päätetään niissä ilmenevistä asioista.
8. Toisen kokouspäivän aamuna kuullaan esitel
mä, jonka esittää joku kirkkokunnan papeista.
9. Luetaan kirkkokunnan tilit, kuullaan tilintar
kastajien lausunto tileistä ja valitaan kirkko
kunnan rahastonhoitaja yhdeksi vuodeksi.
10. Valitaan kirkkokunnan ensimmäinen varaesi
mies. Sitä virkaa hoitaa past. E. A. Heino.
11. Kotilähetysjohtokunta selostaa toimintaansa ja
valitaan kotilähetys johtokunta.
12. Kuullaan selostus pakanalähetykselle tehdyis
tä uhrauksista ja keskustellaan sen kannatta
misesta.
13. Esitetään kirjapainoliikkeen vuosikertomus ja
tilit. Keskustellaan painoliikkeen asioista.
14. Kuullaan avustuskassan tilikertomus, pääte
tään tileistä ja valitaan rahastonhoitaja. Kes
kustellaan ja päätetään vanhojen pappien tur
vaamisesta.
15. Keskustellaan ja päätetään kirkkokunnan jul
kaisuista ja valitaan Lasten Ystävän ja neljän
nesvuosijulkaisujen ja vuosikirjan toimittajat.
16. Kuullaan vuosikertomus seminaarin työstä,
jonka jälkeen keskustellaan ja päätetään se
minaarityötä koskevista asioista.
17. Keskustellaan pyhäkoulu- ja nuorisotyöstä ja
päätetään esityksistä.
18. Päätetään valtakirjoissa tehdyistä uusista esi
tyksistä kirkolliskokoukselle.
19. Päätetään seuraavan kirkolliskokouksen pai
kasta.
20. Kokous lopetetaan. Päättäjäissanoja. Loppu
rukoukset.
Jokainen Kansalliskirkkokunnan seurakunta
on oikeutettu lähettämään yhden edustajan jokai
selta alkavalta sadalta kastetulta jäseneltä. Seu
rakunnat, joilla ei ole sataa jäsentä, ovat kuiten
kin oikeutetut lähettämään yhden edustajan.
Jos seurakunta on vain valtakirjalla edustet
tuna, lähettäköön seurakunnan kirjuri valtakir
jan kesäk. 18 päivään mennessä osoitteella: J. E.
Nopola, Drawer 432, Ironwood, Michigan.
Kirkkokunnan pappien kokous pidetään Port
Arthurin kirkossa alkaen klo 1:30 ip. kesäk. 20
päivänä. Kokousta pidetään myös seuraava päivä,
ja kaikkia kirkkokunnan pappeja kehoitetaan saa
pumaan.
Kirkkokunnan Lutherliittojen vuosikokous
pidetään Port Arthurin kirkossa kesäk. 22 p. al
kaen klo 9 ap. past. J. W. Sippolan pitämällä ju
malanpalveluksella. Lähempi selostus kokouksen
ohjelmasta löytyy “Lutheran Youthin” kesäkuun
numerosta.
Hengellisiä juhlia pidetään joka ilta, alkaen
kesäk. 20 p:n iltana ja jatkuen 25 p:n iltaan. Juh
lissa saarnaavat kirkkokunnan papit paikallisen
järjestelyn mukaan, paitsi maanantai-aamun ju
malanpalveluksessa saarnaa kirkkokunnan esi
mies.
Amerikan Suomal. Ev. Lut. Kansalliskirkko
kunnan johtokunnan puolesta,
G. A. Aho, esimies.
J. E. Nopola, sihteeri.
No. 22