Auttaja. [volume], January 16, 1947, Page Sivu 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
Sivu 4
AUTTAJA
Ilmestyy Joka torstai IRONVVOODIBBA, MICH.
toimittaja J. X. NOPOLA UkkoonholtaJa
Puhtiin: toimistoon SO toimittajan kotiin 1888-B
- TILAUSHINNAT!
Yhdysvaltoihin Ja Canadaant
Koko vuoden ——
Puolen vuoden >— 84-30
Neljin kuukauden ——ILO#
ILMO ITU SH IN N ATI
Ilmoituksista perlUULn 86c palstatuumalta. Jos llmoltua on
nts.fi pitkä mahtuakseen lähetetyn rahan kokoiseen llmoltuk
saan. voimme siltä lyhentää tarpeettomia lauseita. Jos ette
hUus, että ilmoitusta lyhennetään, lähetämme laskun loppu
summasta.
Seuraavat alimmat hinnat on otettava huomioon:
Kuplonllmoltuksen alin hinta 83.00
Muistolauseen alin hinta W.*o
ja satunnaisten Ilmoitusten alin hinta 81.00
Seisovat Umoltlukaet sopimuksen mukaan, Kysykää hintoja.
■
AUTTAJA . Finnish weekly newspaper. Publlahed every
Thursday by The Finnish - American BvanceUoal Lutheran
National Church, at Ironwood, Miehisen.
BUBSCRIPTION RATEB: In the United States and Canada:
Per year, 81.50; slx months, 81.50; four months, 81.00
Advertlslns rates on appllcatlon.
Entered as Second Claes Mali Matter January 17, 1008, at the
Post Office at Ironwood, Miehiään, under the Act of Consress
of Mandi S, 1878. Accepted for mällinä at special rata of
postaäe provlded for In Section 1108 Act of Octover 8, 1817,
authorlsed July 18, 1818.
Pappien yelvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Westerback, M. N tammik. 19 p.
Wilen, W. W tammik. 26 p.
Wiskari, M helmik. 2 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaam lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
nan papeilta.
Kirkkovuoden kolmannen vuosikerran tekstit
Hm. 3:1.8; Luuk. 13:8-8
1 K Uudenvuoden p.
2 T Aapeli
3 P Elmo
4 L Ruut
Ef. 5:35-37; MatL 3:11-13
5 S Uud. v. jälk. s.
I Tim. 3:18; MatL 13:15-31
6 M Loppiainen
7 T Aukusti
8 K Ilmo
9 T Veli, Veikko
10 P Nyyrikki
II L Kari
Hebr. 3:11-18; MatL 13:«8-68
12 S 1 Lopp. j. sunn.
13 M Nuutti
14 T Sakari
15 K Siviä
KIRKKOKUNNAN YKSI KOHTALOKAS
VIRHE V N
; • Emme tarkoita, etteikö kirkkokuntamme olisi
tehnyt montakin virhettä ja luultavasti tekee
vieläkin mutta yhdellä virheellä on ollut kohta
lokkaat seuraukset. Se virhe on tarmokkaan toi
minnan puute pappien kasvattamisen eteen. Olen
viime viikolla lukenut kaikki kirkkokunnan vuo
sikokousten ja kirkollisjohtokunnan kokousten
pöytäkirjat kirkkokunnan perustamisesta asti, ja
Miken aikaa on ollut huutava pappien puute,
jonka eteen on toimittu tarmolla vain 1918-1920
ja toisen kerran alkaen vuodesta 1938. Jokaisen,
joka lukee Kansalliskirkkokunnan kokousten pöy
täkirjat, on tunnustettava, että kirkkokunnan ke
hitystä on pidättänyt vain yksi seikka pappien
puute. Ja se puute ei ole johtunut Jumalan tah
dosta, vaan ihmisten toimettomuudesta.
Asia on jo saatu paljon paremmalle kannalle,
kuin pappien kasvatus on ollut milloinkaan ennen
kirkkokunnassamme. Mutta asia ei suinkaan ole
vielä siinä kunnossa, että voisimme istahtaa “pu
haltamaan”. Ensi kesänä vihitään pari miestä pa
piksi, mutta sitten ei tule yhtään uutta pappia
useaan vuoteen, vaikka työmiesten tarve on pu
sertava.
Kirkkokuntamme oma seminaari toimi muu
tamia vuosia ja sitten se töksähti kuin vanha Ford
auto santikkoon. Ja sinnehän se jäikin. Innostus
loppui, oppilaat loppuivat, opettajat kuittasivat,
opettajan talo myytiin ja seuraavat 15 vuotta pap
piskasvatus tapahtui vain muistoissa ja kokousten
veltoissa päätöksissä. Ja kirkkokunta tietysti pie
neni. Sinä on pikku ote kirkkountamme pappis
kasvatuksen historiaa.
Sanotaan, että historian tapahtumat usein uu
distuvat. Kunpa tapahtuisi poikkeus tässä kohdas
sa, ettei kirkkokuntamme pappiskasvatuksen his
toria kertaisi itseään! Sen voimme estää, jos toi
mimme ripeästi ja rohkeasti ja kestävästi. Sii
nä toiminnassa on vain kaksi kohtaa: löytää sopi
via nuoria miehiä seminaariin ja pitää huoli siitä,
ettei kenenkään tarvitse jäädä pois jalosta sanan
julistajan toimesta varojen puutteessa.
GOD BLESS
•T*
16 T Ilmari
17 P Anttoni
18 L Laura
1 Kor. 1:36-31; Lk. 18:1-18
19 S 2 Lop. j. sunn.
20 M Reijo
21 T Aune
22 K Tiera
23 T Eine
24 P Mies
25 L Paavalin käänt
3 Kor. 1:3-11; ML 8:14-17
26 S 3 Lopp. j. sunn.
27 M Viljo
28 T Kaarle
29 K Valtteri
30 T Hillervo
31 P Alli
HALUTAAN AUTTAJAN VUOSIKERTOJA
Kuten ehkä monet lukijat tietävät, ovat Aut
tajan vuosikerrat vuodesta 1922 taaksepäin hävin
neet. Ne sanotaan tuhoutuneen jonkun onnetto
muuden kautta. Ne kuitenkin olisi joka tapauk
sessa saatava uudestaan kirkkokunnan arkistoon,
sillä niissä on suurin osa kirkkokuntamme histo
riaa vuoteen 1922. Saadaksemme, jos mahdollista,
kaikki Auttajan vuosikerrat uudestaan arkistoom
me, on meillä tehtävänä erikoinen tarjous vanho
jen Auttajien suhteen. Maksamme viisi dollaria
jokaisesta vuosikerrasta vv. 1915-1921. Ja jokai
sesta vuosikerrasta vuodesta 1906-1914 maksamme
kymmenen dollaria. Ilmoittakaa, jos teillä on näi
tä vuosikertoja ennenkuin lähetätte niitä tänne
painoon.
Toinen korjattava kohta olisi se, että saatai
siin “Todistusten Joukon” kaikki numerot arkis
toon. Past. K. E. Salonen sanoo kirkkokunnan 25-
vuotishistoriassa, että mainitun lehden' kaikki
vuosikerrat ovat lahjoittaneet kirkkokunnan ar
kistoon mr ja mrs Jacob Kinnunen Ironwoodin
Eteläkylältä. Niitä ei kuitenkaan siellä ole. Jos ne
on jonkun papin hallussa, niin olisi ne aivan vii
vyttelemättä palautettava kirkkokunnan arkis
toon. Ja jos jollakin lukijalla on niitä tallessa, niin
pyytäisin häntä hyväntahtoisesti ilmoittamaan
siitä, että voisimme neuvotella niiden mahdollises
ta luovuttamisesta kirkkokunnan arkistoon.
Kirkkokunnan 50:ttä vuosijuhlaa vietetään
kesäkuussa 1948. Siihen juhlaan laaditaan kirkko
kunnan historia. Sentähden vanhat kirkkokunnan
julkaisut olisivat mitä suurimmasta merkitykses
tä. Jo silloin, kun past. K. E. Salonen laati kirkko
kunnan 25-vuotishistorian, olivat vanhat Auttajat
tuhoutuneet, joten kaikki niissä olevat erikoistie
dot jäivät historiasta pois. Joka tapauksessa halu
aisin ne saada luettavakseni. Jos ne jollakin on,
eikä halua niistä millään hinnalla luopua, niin ai
nakin antaisi minun ne käydä lukemassa vaik
kapa Californiassa asti.
o
MILLAINEN PAPIN PITÄISI OLLA
Northwestern yliopiston jumaluusopillisen
tiedekunnan lehtori, Murray H. Leiffer on jul
kaissut kirjan nimeltä “Maallikko luo katsauksen
pappiin”. Kirjassaan tri Leiffer selostaa, mitä
maallikot vaativat papeiltaan metodistikirkossa.
Hän on kerännyt tilastoja metodistikirkon maalli
koilta, joille hän lähetti useita tuhansia kysely
kaavakkeita. Kirjassa selostetaan maallikkojen
mielipiteitä, millaisesta papista he pitävät.
Metodistikirkon jäsenet eivät lainkaan pidä
sellaisesta papista, joka on pessimistinen kirkon
menestyksestä ja tulevaisuudesta. 98% vastauk
sista lausui mielipiteensä sellaista pappia vastaan,
joka epäilee kirkkonsa tulevaisuutta. Melkein yh
tä suuri määrä vastaajista vaati, että papin pitäisi
voittaa ihmisiä Kristukselle. He evät ole tyytyväi
siä vain siihen, että seurakunnan ulkonainen toi
minta menestyy, vaan työn olisi kannettava hen
gellistä hedelmää.
Valtava enemmistö vastaajista ilmaisi pitä
vänsä saarnoista, jos ne ovat raamatullisia ja jos
ne saarnataan eikä niitä lueta. Eräs kauntin kirju
ri Oklahoman valtiosta kirjoitti: “Suurin osa pa
peista, joita olen kuunnellut, puhuvat liian paljon
siitä, mitä ovat tehneet, tai puhuvat itsestään, lu
kevat muistiinpanoja saarnan asemesta ja jättävät
sellaisen vaikutuksen, etteivät ole riittävästi ru
koilleet sen sanoman puolesta, joka olisi vietävä
nälkäisille ihmisille”.
Opillisia eroavaisuuksia ei haluta papin ja
seurakunnan kesken, ja papin olisi käytettävä
runsaasti aikaansa vierailuun kodeissa. Valtava
enemmistö vastauksista ilmaisi mielipiteen, että
tanssien pitäminen kirkon rakennuksissa on sopi
matonta. Puheita papin sopii pitää klubien koko
uksissa, mutta vain pieni osa sallisi papin käydä
pitämässä puheita uniojen kokouksissa, ja 22%
vastaajista oli jyrkästi sitä vastaan. Jokseenkin
kaikki olivat sitä mieltä, ettei papin saa tehdä toi
minnassaan minkäänlaista rotueroitusta, vaan on
hänen meneteltävä samalla tavalla juutalasia,
neekereitä ja valkoisia kohtaan.
Papin persoonasta vastaajilla oli myöskin
mielipiteensä. Enempi kuin puolet oli sitä mieltä,
ettei lihavuus ole suotavaa. Ja 98% ilmaisi tyyty
mättömyytensä epäsiistiä pappia kohtaan, mutta
tupakoimista ei pidetty varsin niin vastenmielise
nä, sillä vain 75% oli papin tupakoimista vastaan.
Epäsopu papin ja hänen vaimonsa välillä pidettiin
niin vakavana asiana, että jos se pitkittyy, niin ei
pappi enää ole sovelias olemaan virassaan.
Eräs kysymysten vastaaja oli liittänyt kySy
myskaavakkeen alareunaan seuraavan huomau
tuksen: “Pappina oleminen on kuin värväyslauta
kunnassa palvelemista. Vaikka hän tekee par
haansa ja on melkein täydellinen, niin häntä sil
tikin arvostellaan.”
o
MITEN VOItTAA VÄITTELY
Benjamin Franklinillä oli hänen oma neu
vonsa sellaisille, jotka haluavat voittaa väittelys
sä. Hän neuvoi: Voittaaksesi väittelyssä on asia
esitettävä vaatimattomasti mutta tarkasti. Kynsi
sitten korvallistasi ja purista vähän päätäsi ja sa
no sitten, että sellaiselta se sinusta näyttää, mutta
saatat kuitenkin olla aivan väärässä. Silloin kuun
telija ottaa vastaan, mitä olet sanonut ja niin hän
luultavasti rupeaa vakuuttamaan, että olet oike
assa, sillä kuuntelija silloin luulee olevansa sinua
tietoisampi asiassa ja rupeaa opettamaan sinua.
Mutta jos rupeat väittelemään varmana ja ylimie
lisenä, niin hän luonnollisesti rupeaa vastusta
maan.
Auttaja torstaina, tammikuun 16 p. 1947
MINUN TÄHTENIKÖ ÄITI?
Minun tähdenkö äitini vuotaapi
sinun silmistäs kyynelvirrat?
Minun tähdenkö sieluas painaapi
surun taakkas nuo raskahimmat? .
Oi äitini surra et enää saa,
sua lapsesi maailmalla rakastaa,
Sua muistaa hän kaihoten siellä.
Minun tähdenkö äitin harmaaks’ sai
sinun tumma ja kaunoinen tukkas?
Minun tähdenkö tuskasi kärsit vait,
kun maailma ryösti sun kukkas?
Sua äitini, lapsesi unhoita ei,
vaikk’ myrskyihin elämän matkansa vei,
Vaan sielläkin muistaa sua aina.
Mä tuhlaajalapsi käyn äitini luo,
on sylinsä avoinna vielä.
Ei muistele menneitä sydän tuo,
vaikk’ kuljinkin väärällä tiellä.
On rakkaus äitin’ ain muuttumaton,
se kestävä elämän myrskyissä on.
Niin suuri on rakkaus äitin’.
Oi äitini helmaasi tahtoisin
minä hellähän painaa pääni.
Ja silmiisi lempeihin katsosin,
sulle itkien ikävääni.
Oi äitini, sairas on sieluni mun,
saat terveheks’ yksin sä haavoitetun.
Sinun rakkauttas sydän kaipaa.
Oi äitini, rukoile puolestani,
kun lapsesi mierolla kulkee.
Ei maailma viedä voi onneasi,
rukouksensa äiti kun sulkee.
Viel’ antaos tai vahan Jumala,
mulla äitini olla turvana,
että eksyisi en minä tiellä.
Karin Saviniemi.
o
OPETTAJAT TEKEVÄT PALKKA
VAATIMUKSIA
Amerikan alinpalkkaisimman ammatin jäse
net, nim. koulunopettajat, rupeavat tekemään sel
laisia palkkavaatimuksia, jotka nostavat koulu ve
rot huomattavassa määrässä. National Education
yhdistyksen toimeenpaneva sihteeri Willard Gi
vens teki pari viikkoa sitten huomautuksen opet
tajille, että nyt on aika järjestää palkkakomiteat
ja vaatia koululautakunnilta korkeampia palkko
ja. Niin kauan kuin nykyiset sopimukset ovat voi
massa, ei opettajien sovi lakkoutua, mutta mikään
ei voi pakoittaa heitä tekemään uutta sopimusta,
ellei palkkoja koroteta. Ja jos ei palkkoja korote
ta, sanoo Givens, niin oppikaamme John L. Le
wisilta, että työtä ei tehdä, jos ei ole työsopimusta.
National Education yhdistyksen mielipide
tyydyttävästä palkasta on $2,400 vuosipalkkaa al
kavalle opettajalle ja neljästä tuhannesta kuuteen
tuhanteen dollariin vuosipalkkaa harjaantuneille
opettajille. Yhdistys varoittaa: “Opettajat eivät
enää halua tehdä työtä nälkäpalkoilla. He eivät
enää jatka ammattinsa harjoittamista pienemmil
lä palkoilla kuin saavat kapakan tarjoilijat ja
hylkytvaran kerääjät.”
Opettajien palkkojen korottaminen on tar
peellinen korjaus, mutta samalla kertaa on kou
luistamme poistettava kykenemättömät ja siveel
lisesti moitittavat opettajat.
o
LÄHETYSSAARNAAJAN KIRJE AMERIKAS
TA SEURAKUNTALAISILLEEN INTIASSA
Eräs luterilaisen kirkon lähetyssaarnaaja on
palannut Intiasta Amerikkaan lomalle. Täältä hän
kirjoitti seurakuntalaisilleen Intiaan kirjeen, jos
sa hän selostaa Amerikkaa sellaisille ihmisille,
jotka eivät ole tätä maata eikä sen kansaa koskaan
nähneet, vaan jotka elävät erilaisissa oloissa kuin
amerikkalaiset. Suomennettuna kirje on seuraava:
“Hyvät ystävät:
“Yli kaksi kuukautta on jo kulunut siitä, kun
laskimme jalkamme Amerikan maan kamaralle
ja varmaankin olette halukkaita kuulemaan, mitä
meiltä kuuluu täältä kaukaisesta ja teille vieraasta
maasta. Jos kirjoittamani tuntuu teistä oudolta,
niin teidän on muistettava, että tämä on vielä ko
vin nuori maa. Miten nuori se on, ilmenee siitä,
että Lord Cornwallis oli se sama englantilanen
kenraali, joka osallistui siihen sotaan, joka teki
Amerikasta itsenäisen valtakunnan. Sama Corn
wallis oli Fort St. Georgen kuvernöörinä Madra
sissa Englannin hallituksen ensi aikoina Intiassa.
Ja siitähän ei ole kuin muutama vuosi Intian his
toriassa, kun ajattelee Intian monen tuhannen
vuoden pituista historiaa.
“Mitä tulee ihmisten ulkomuotoon täällä, niin
ovat he etupäässä valkoisia. Oikeammin heidän
nahkansa oli alunperin valkoinen, mutta vastoin
Intian tapoja, missä yritämme saada ihomme mah
dollisimman valkeaksi yrittävät he täällä saada
ihonsa mahdollisimman tumman-valkeaksi. Ih
miset usein paistattavat ihoansa täällä auringossa
vuoden kuumimpina kuukausina, ja markkinapai
koilla on erilaisia sekotteita myytävänä, joiden
vakuutetaan tummentavan ihon ilman aurinkoa
kin. Mutta miehet eivät niinkään paljon seuraa
tätä tapaa kuin naiset. Naisilla myös on eriskum
mallinen tapa maalata eri osia kasvoistaan, samoin
sormien ja varpaitten kynnet. Eri värivivahduk
sissa valmistettua punaista tahnaa pannaan huu
liin ja poskille. Ja on olemassa heimoja, jotka nyp
pivät kulmakarvansa ja värjäävät silmäluomensa
mustiksi. Tämä sama heimo, joka asuu etupäässä
suurkaupungeissa, maalaa silmäripsit myös tum
milla väreillä, että silmät näyttäisivät suurem
milta. Alussa maalaamisen tarkoituksena oli luul
tavasti miespuolen viehättäminen, mutta alkupe
räinen tarkoitus on väistynyt, sillä naimisissa ole
vatkin naiset maalaavat, vaikka ei heidän enää
tarvitsisi erikoiskeinoilla houkutella miehiä.
“Koska ilmasto on verrattain kylmä, niin
kaikki ihmiset pitävät kenkiä. Miehet pitävät ken
kiä, jotka peittävät koko jalan nilkaan asti. Mutta
naisilla on meille vieras tapa, sillä he eivät kävele
jalkopohjallaan, että varpaat ja kantapää olisivat
maassa, vaan vääntävät jalkansa kantapään alla
olevan useamman tuuman korkealla korokkeella,
jota sanotaan kannaksi. Olen huomannut, että mo
net naiset pitävät tasaista kenkää kotona, mutta
pitoja varten nostavat kantapäänsä korkealle.
Kaikkein ihmeellisin osa naisen pukimesta on hä
nen hattunsa. Niitä on tuhansia eri malleja, joten
en niitä nyt voi ruveta selostamaan. Chicagon rau
tatieasemalla näin esim. naisen, jolla oli hattuna
kankaanpalanen, johon oli ommeltu kaksi pientä
topattua kananpoikasta. Eikä ole luultavaa, että
hän olisi pitänyt sellaista hattua uskonnollisista
syistä, sillä ei täällä tavallisesti eläimiä palvota.
“Vieraillesas kodeissa ei saa koskaan kysellä,
miten paljon mikin esine on maksanut, kuten me
siellä tapaamme tehdä. Ihmiset täällä eivät halua
puhua tavaroittensa hinnoista. Se luultavasti joh
tuu siitä, että täällä tavallisesti ihmisen arvo mita
taan hänen varallisuutensa mukaan ja sentähden
jokainen haluaa tekeytyä mahdollisimman varak
kaaksi ja salata halvan tavaransa hinnan.
“Noin puolet Amerikan kansasta on vielä pa
kanoita. Koska täällä on niin paljon kirkkoja, sano
taan heitä ‘ulkopuolella oleviksi’, mutta todelli
suudessa eivät he eroa meidän maamme pakanois
ta, paitsi etteivät he palvele puusta ja kivestä teh
tyjä esineitä. Kirkot tekevät heidän voittamisek
seen paljon työtä, että heidän käsityksensä arvois
ta muuttuisi, mutta se on hidasta työtä kansan
keskuudessa, jolla on niin paljon tämän maailman
tavaraa. Varallisuutta täällä tavallisesti pidetään
erikoisena Jumalan suosion osoituksena, joten ei
ole tarpeellista lähestyä Jumalaa millään erikoi
sella tavalla. Maan kansa on hyvin varakasta ja
eri ryhmien ammattitaidot ovat kohottaneet elin
tason harvinaisen korkealle. Kyöhilläkin on sel
laista tavaraa, jota vain erikoisen rikkaat omista
vat meidän maassamme. Korkean elintason mu
kaan kirkot ovat usein kalliita ja aistikkaita. Vii
me sunnuntaina saarnasin pienessä kirkossa
sitä pidetään täällä pienenä, ja kuitenkin sen kuo
ri on niin suuri, että kaikki kylämme kirkot mah
tuisivat sen kuoriin. Kirkossa oli vain 110 ihmistä,
mutta koska he istuvat penkeissä eikä lattialla,
näytti se ikäänkuin kirkossa olisi ollut paljonkin
kansaa.
“Tässä maassa on paljon levottomuutta, mut
ta ei se ole etupäässä poliittista vaan taloudellista.
Kaksi johtavinta luokkaa eli kastia ovat työläiset
ja työnteettäjät, eivätkä ne voi päästä yksimieli
syyteen kysymyksessä, mikä osa teollisuuden voi
toista kuuluu työläiselle ja mikä osa työnteettä
jälle. Eivät nämä ole kasteja siinä merkityksessä
kuin me tunnemme kastit, joihin ihmiset syntyvät,
mutta monessa suhteessa he ovat toisistaan eril
lään aivan kuin meidän kastijärjestelmässämme.
Vaikka ammattityöläinen täällä ansaitsee päiväs
sä yhtä paljon kuin samanlainen ammattilainen
Intiassa ansaitsee kuukaudessa, niin ei meidän
kuitenkaan sovi arvostella heitä Intian arvojen
mukaan. Tavaran hinta on nykyään niin kallista,
etteivät korkeatkaan palkat riitä säilyttämään si
tä elintasoa, johon on totuttu.
“Ennenkuin lopetan tämän kirjeen, on minun
mainittava jotakin avioliitosta ja siihen kuuluvis
ta tavoista, joista niin monet teistä ovat kyselleet.
Ne ovat huomattavasti erilaiset meidän tavoistam
me. Sensijaan että avioliittoa pidettäisiin yhteis
kunnallisena järjestelmänä, joka palvelisi yksik
könä yhteiskunnan tukemiseksi ja vahvistamisek
si kodin avulla, täällä avioliittoa pidetään yksi
tyisasiana kahden ihmisen välillä, jotka menevät
aviolittoon. Nuoren miehen vanhemmat eivät tääl
lä valitse vaimoa pojalleen tarkoituksella löytää
vaimon, joka sopisi perhekuntaan ja joka olisi so
piva puoliso pojalleen ja hyvä äiti lapsilleen. Päin
vastoin nuori mies ja neitonen mielistyvät toisiin
sa jo ennenkun avioliiton vahvistaminen tapah
tuukaan, eikä ole lainkaan harvinaista, että he ta
paavat toisensa ennen hääpäivää. Koska avioliitto
ei perustu pääasiallisesti kodin perustamisen ha
luun ja määrätyn paikan täyttämiseen yhteiskun
nassa, vaan etupäässä romanttiseen toisiinsa kiin
tymiseen, joka usein perustuu johonkin ulkonai
seen seikkaan, niin on ymmärrettävä asia, että a
violiitot ovat vain tilapäinen järjestely. Ihmiset
eivät harjoita monivaimoisuutta, niinkuin me sen
tunnemme, että miehellä olisi monta vaimoa sa
malla kertaa, mutta ei tämä järjestys ole paljon
kaan erilainen, koska naisella voi olla monta mies
tä, yksi toisensa perään, ja samoin miehellä mon
ta vaimoa. Niinkuin pakanat siellä meidän maas
samme voivat panna vaimonsa pois luotaan pie
nestä tekosyystä, niin samoin tekevät täälläkin
sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kristittyjä. Syy
tähän lienee siinä, että sellaiset ihmiset uskovat
onnen löytyvän maallisista eikä hengellisistä asi
oista.
“Toivon, että olette hyvässä terveydessä ja
että kirjoitatte pian.
“Ystävällisesti Teidän,
“M. L. K.”
No. 3