Auttaja. [volume], September 25, 1947, Page Sivu 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
Sivu 4
AUTTAJA
llmaatyy Joka toratal IRONWOODIMA, MICH.
toimittaja J. K. NOPOLA. likkoonbottaja
Puimiin: toimikoon SO toimittajan kotiin 1100-R
TILAUSHINNAT!
Yhdysvaltoihin Ja Canadaant
Koko vuoden IS.SO
Puolan vuoden 64.60
NeUSn kuukauden 11.00
ILMOITUSHINNATi
Ilmoituksilta perltäAn 36c palstatuumalta Jos ilmoitus on
lilan pitkä mahtuekseen lähetetyn rahan kokoiseen ilmoltok
satn. voimme siltä lyhentää tarpeettomia lauseita. Jos stts
halua, että ilmoitusta lyhennetään, lähetämme laskun toppa
summasta
Seuraavat alimmat hinnat on otettava huomioon:
Kuoloni) mol tukeen alin hinta IS.OO
Muistolauseen alin hinta 11.60
Kiltoolauselden Ja satunnaisten ilmoitusten alin hinta _ 11.00
Seisovat ilmoltlukset sopimuksen mukaan. Kysykää hintoja.
AUTTAJA . Finnish vreekly nevrapaper. Publlshed every
Thursday by The Finnish • American Bvangelical Luthsran
National Church, at Ironwood, Miehiään.
•ÜBSCRIPTION RATEB: In the United States and Canada:
Per year, 11.60; slx months, 11.60; four months, 11.00
Advcrtislng ratas on appllcatlon.
Bntered as Second Claes Mali Matter January 17, 1900, at the
Post Office at Ironvrood, Michigan, under the Act of Congress
of Marcb 3, 1879. Accepted for maillng at Special rato of
poetage provided for in Section 1108 Act of Ootover 8, 1817,
authorlzed July 19, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Mäki, A. L syysk. 28 p.
Niemi, E. V lokak. 5 p.
Nopola, J. E lokak. 12 p.
Sippola, J. Wm lokak. 19 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaam lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
nan papeilta.
1 M Alku
2 T Sinikka
3 K Soilikki
4 T Mooses
5 P Mainio
6 L Asko
3 Tim. 3:19-31; Lk. 4:33-30
7 S 14. sunn. Kolm. p
8 M Taimi
9 T Isto
10 K Kalevi
11 T Santeri, Sandra
12 P Valma
13 L Jorma
1 Kor. 7:39-31; Mt. 6:19-33
14 S 15. sunn. Kolm. p
15 M Siro
MATKAOHJELMA
Kiertomatkallani kirkkokuntamme asioilla
aion poiketa, jos Jumala suo, seuraavissa paikois
sa saarnaten Jumalan sanaa:
Thomson. Minn., torst., 25 p., klo 8 ill., Kansallis
seurakunnan kirkossa.
Port Arthurin seurakunnan 50-vuotisjuhlilla sun
nunt., syysk. 28 p., past. R. Heikkisen järjestelyn
mukaan.
Wakefieldissä, Mich.. pappien kokouksessa lokak.
1-2 päivinä.
Kirkollis johtokunnan kokousta pidetään samassa
paikassa 1 p., ajalla, josta sovitaan siellä ollessani.
G. A. Aho.
o
NIMITTELEMINEN ALKANUT
Kansainvälinen tilanne on kuluneen parin vii
kon aikana huonontunut niin tuntuvasti, että
kansan johtohenkilöitten nimitteleminen on alo
tettu. Venäjän johtavat henkilöt ovat nimitelleet
AnÄrikan valtiosihteeriä sellaisilla nimityksillä
kuin kommunisteille on ominaista. Eivät nimitte
lyt luita riko, mutta tämän kaiken takana on näh
tävissä paljon vakavampia oireita. Kaikki kehit
tyy huomattavasti samojen kaavojen mukaan kuin
viime sodan syttyminen. Hitler nimitteli Roose
veltia ja Roosevelt vastasi sekä Hitlerille että
Mussolinille. Kun nimittelemistä oli määrätty ai
kansa harjoitettu ja sillä tavoin erimielisten kan
sakuntien suhteita pingoitettu, ruvettiin puhu
maan sodan syttymisestä. Ja niin sota syttyi. Ja
pani tosin ampui ensi laukaukset, mutta ensim
mäisen laukauksen ampuminen sodassa on pieni
seikka. Se on vain hyvää propaganda-aihetta sota
uutisten kautta hysteeriseen mielentilaan joutu
neelle kansalle. Sota alotetaan kuukausia, jopa
vuosia ennemmin kuin ensi laukaus ammutaan.
, Kuluneen viikon aikana harjoitettu nimitte
leminen korkeissa neuvostoissa on juuri sodan al
kamista. Italian kommunistit ovat jo menneet as
keleen pidemmälle vaatimalla Trumanin henkeä.
On syytä uskoa, että piakkoin Venäjän lähetit
lähtevät pois Yhdistyneitten Kansakuntien neu
votteluista ja niin on rikottu viimeinenkin silta
Idän ja Lännen välillä. Sen jälkeen kahteen lei
riin jakautuneet kansakunnat rupeavat lämmittä
mään pommitustasojensa koneita ja kuljettamaan
sotajoukko jaan tärkeimpiin suojelus- tai hyök
käyskohtiin. Olisiko keinoa, millä voitaisiin es
tää uusi verilöyly? *
16 T Hellevi
17 K Liisa
18 T Tyyne
19 P Viena
20 L Varpu
Fil. 1:19-36; Joh. 6:19-31
21 S 16. sunn. Kolm. p.
22 M Mauri
23 T Mielikki
24 K Jurva
25 T Kullervo
26 P Lappi
27 L Vesa
Pa. 103:19-33; Mk. 9:33-40
28 S Mikkelinp.
29 M Mikko
30 T Nousia
KIRKKOKUNNAN PAPPIEN KOKOUS
alkaa Wakefieldin kirkossa ensi keskiviikkoaa
muna klo 9:30 Central Standard aikaa. Keskiviik
koiltana on ehtoollisjumalanpalvelus kirkossa al
kaen klo 7:30. Bessemeriin aiottu iltakirkko on
siirretty torstai-iltaan, koska keskiviikoiltana on
ehtoollisjumalanpalvelus, johon vierailevat papit
haluavat osallistua.
——o
PAIKALLISSEURAKUNTA ON JUMALAN
ASETUS
Eräs uskovainen ihminen sanoi: “Se on pää
asia, että uskoo. Seurakuntaan kuuluminen on si
vuseikka, sillä seurakunta on vain ihmisten jär
jestämä.” Se oli vielä “valistunut” kristitty, joka
näin ajatteli.
Näkyvät, paikallisseurakunnat eivät ole mi
kään pelkkä ihmisten järjestys, vaan itse Jumala
tahtoo, että on olemassa paikallisia seurakuntia ja
että uskovaiset kuuluvat oikein opettavaan seura
kuntaan. Jumala tahtoo, että perustetaan paikal
lisia seurakuntia ja että uskovaiset kuuluvat nii
hin seuraavista syistä:
1. Jumala on käskenyt uskovaisten kokoontua
yhteen kuulemaan Jumalan sanan julistusta ja pi
tämään huolta siitä, että sanan julistus on käytän
nössä heidän keskellään. Se on mahdollista vain
paikallisen seurakunnan toiminnan kautta.
2. Jumala on käskenyt viemään »katumatto
man veljen pahennusta herättäneen vaelluksen
seurakunnan tutkittavaksi ja tuomittavaksi. Ei
Jumala ole antanut sellaista tuomiovaltaa ihmis
laitokselle, vaan sille seurakunnalle, joka on pe
rustettu Hänen tahdostaan.
3. Jumala käskee meitä viettämään yhdessä
pyhää ehtoollista seurakunnan kanssa. Siis käsky
kokoontua sanan kuuloon, käsky viedä pahennus
ta herättäneen veljen asia seurakunnalle ja käsky
seurakunnan kanssa viettämään pyhää ehtoollis
ta ennakolta olettavat paikallisseurakunnan ole
massaolon.
Kirkkokunnasta ei enää puhuta samalla taval
la Uudessa Testamentissa, missä ei ole käskyä
järjestämään kirkkokuntaa eikä käskyä viemään
pahennusta aiheuttaneen veljen asiaa kirkollis
kokoukselle, konsistorille tai kirkollisjohtokunnal
le. Ne ovat ihmisten asettamia työn tehokkuuden
ja hyvän järjestyksen vuoksi. Kirkkokunnasta e
roamisen voimme siis hyväksyä, mutta seurakun
nasta eroavalle emme saa kirjoittaa erokirjaa, pait
si milloin eroava haluaa yhtyä johonkin toiseen oi
kein opettavaan seurakuntaan.
Käytännössä opilla paikallisen seurakunnan
asetuksesta Jumalan tahdosta on mitä suurin mer
kitys. Jos seurakunta olisi vain ihmisten tahdosta
syntynyt, niin eihän kristityllä olisi mitään vel
vollisuuksia seurakuntaa kohtaan. Mutta Jumalan
perustamana ja tukemana on oikeaoppinen, näky
vä seurakunta paikka, missä Jumala lähestyy
meitä seurakunnalle annetun sanan ja sakrament
tien kautta. Syystä onkin Raamatussa varoitus:
Älkää hyljätkö omaa seurakuntaanne. Eikä
tämä kohta puhu näkymättömästä pyhien yhtey
destä eikä kirkkokunnasta, vaan juuri paikallises
ta seurakunnasta, joka järjen valossa näyttää vain
ihmislaitokselta.
Mutta sellaiseen seurakuntaan, jossa väärin
opetetaan, ei kristittyä vaadita kuulumaan, vaan
tulemaan sieltä pois, jos on sellaiseen eksynyt.
"Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: Totisesti,
totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestään
tehdä mitään muuta, kuin minkä näkee Isän teke
vän; sillä mitä Isä tekee sitä Poikakin niinikään
tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle
kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä
hänelle suurempia lekoja kuin nämä, niin että ih
mettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja
tekee eläväksi, samoin Poikakin tekee eläväksi,
ketkä hän tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse
ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Po
jalle." Joh. 5:19-21.
Tekstin edellisissä sanoissa tuodaan esiin, mi
ten maailma syyttömästi vihaa Jeesusta ja kris
tinuskoa, vaikka kristinusko ilmoittaa ihmisille si
tä hyvyyttä, armoa ja laupeutta, jota Jumala o
soittaa ansaitsemattomille, syntisille ihmisille
Jeesuksen tähden. Useat kuitenkin halveksivat
tätä Jumalan osoittamaa armoa ja hyvyyttä Jee
suksessa Kristuksessa ja palkitsevat tämän hyvän
osoituksen pilkalla ja vainolla.
Tekstin edellinen tapaus osoittaa meille, kuin
ka syyttömästi vainotaan Jeesusta. Kerrotaan
meille, kuinka Vapahtajamme Jeesus tapansa mu
kaan meni katsomaan sairaita ja kärsiviä, joita
tavallisesti siihen aikaan inhottiin ja jätettiin o
man onnensa nojaan. Jerusalemin kaupungissa
lammasportin luona oli lammikko nimeltä Betes
da. Sinne kaupungin ja lähiseudun rammat ja sai
raat kokoontuivat. Syynä tähän oli, että tällä lam
mikon vedellä oli parantava voima kuohumisen
aikana Ja kuka ensin ennätti veteen, kun se kuo
hui, parantui taudistaan. Täällä vieraillessaan
Jeesus tapasi miehen, joka oli ollut 38 vuotta sai-
Auttaja torstaina, syyskuun 25 p. 1947
Sinun sanasi on
minun jalkaini
kynttilä ja valo
minun teilläni.
Psalmi 119:105
ras ja vaivaloinen. Ruumiin heikkouden takia ja
ystävien puutteessa häntä auttamaan, hän ei kos
kaan ennättänyt veteen ensimmäisenä. Mutta
Jeesus, se parhain ystävä, meidän Vapahtajamme,
näki tämän sairas-poloisen tilanteen ja paransi
hänet terveeksi. Mutta vaikka Jeesus oli tehnyt
näin ihmeellisen ja siunatun teon, kerrotaan meil
le, että oli niitä, jotka nurisivat Jeesusta vastaan.
He syyttivät Häntä sapatin rikkojaksi. Mutta sa
malla tavalla epäusko menettelee tänäkin päivä
nä kristinuskoa vastaan. Vaikka evankeliumi il
moittaa meille Jeesuksesta, synnin taudin puhdis
tajasta, taivas-kelpoiseksi tekijästä, on ihmisiä,
jotka tätä hyvää ylenkatsovat ja vainoavat.
Ja totuutta kun julistetaan, epäuskoinen ja
syntinen maailma ei kestä. Kun Jeesuksen viholli
set olivat kiukuissaan* Jeesusta kohtaan ja koetti
vat sanoa, että Hän oli sapatin rikkoja, Jeesus ju
listi heille totuuden, että juuri se ihmeellinen pa
rantaminen, joka oli niin väärää heidän silmis
sään, oli Jumalan työ. Tämän Jeesus ilmoittaa sa
noilla: “Isäni toimii tähän asti, ja minä myös toi
min . Tämä Jeesuksen julistus, jossa Hän viittasi
itseensä Jumalana, synnytti vihaa ja kiukkua vi
hollisten keskuudessa. Sillä he ajattelivat, että
tämä Galileasta tullut Jeesus oli vain tavallinen
ihminen. Samoin myös tänäänkin, kun Jumalan
seurakunta tarjoaa maailmalle ja ihmisille Vapah
tajan opetuksia, jotka eivät sovellu heidän ajatuk
siin ja mielipiteihin uskonnosta, he hylkäävät nä
mä sanoen niitä vain papin puheiksi, kirkkojär
jestykseksi ja tavoiksi. Kun Jeesuksen sai\a ja o
petus hyljätään eikä siitä oteta vaaria, tosi asiassa
kielletään Jeesuksen jumaluus.
Mutta vaikka maailma pilkkaa ja ivaa kris
tinoppia, vaikka ei pysytä lujasti kiinni Jeesuksen
sanoissa ja opetuksissa, älkäämme me tästä huo
lestuko, vaan kuulkaamme Jeesusta. Sanan kautta
tulkaamme lähemmin Häntä tuntemaan oman us
komme vahvistukseksi. Ja kun tunnemme Hänet
paremmin, voimme selostaa selvemmin Jeesusta
maailmalle, joka ei Hänestä tiedä. Tutkikaamme
sanaa, että tuntisimme Hänet, jonka kanssa aiom
me elää iankaikkisessa kirkkaudessa. Siis Pyhän
Hengen johdattamana tutkikaamme
Jeesuksen todistusta jumaluudestaan.
1. Se käy ilmi hänen jumalallisista teoistaan;
2. Se käy ilmi Jumalan erikoisesta rakkaudesta
Jeesusta kohtaan;
3. Se käy ilmi Jeesuksen kaikkivaltiaasta vallasta
ja voimasta.
I.
Katsoen Jeesuksen ulkomuotoa juutalaiset ei
vät huomanneet Hänen jumaluuttaan. Paavali to
disti Jeesuksen ulkomuodosta sanoen: “Ja otti pal
velijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja ha
vaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen”.
Siis jos kansa katsoi Jeesuksen ulkomuotoa, hänen
esiintymistään hänen pukeutumistaan, ei se voi
nut sen perusteella tuntea Häntä Jumalan Pojak
si. Sillä Jeesus alleiyiustilassaan oli näöltään niin
kuin ihminen. Hän oli ihminen niinkuin mekin.
Mutta Jeesuksen jumaluus käy ilmi Hänen
teoistaan. Tekstin sanat tuovat esiin tämän asian
selvästi, lausuen: “Poika ei voi itsestään mitään
muuta kuin minkä näkee Isän tekevän; sillä mitä
Isä tekee, sitä Poikakin niinikään tekee”. Jeesus
eli täydellistä elämää Jumalan tahdon mukaan.
Mutta Jeesuksen menettely ei sopinut ja mukau
tunut sen ajan ihmismielipiteisiin. Vieläpä sen a
jan uskonnollisissa piireissä tehtiin syytöksiä Jee
susta vastaan, ettei Hän noudattanut sapatin la
kia, ettei Hän ollut alamainen esivallalle ja muita
sellaisia syytöksiä. Vieläpä toiset sanoivat, että
Jeesus oli vihollisen palvelija. Mutta kaikki syy
tökset Jeesusta vastaan olivat valheellisia. Niitä
tekivät hengellisesti sokeat, itsevanhurskaat kan
san johtajat, jotka eivät tunteneet Jumalan tahtoa.
Kun sanotaan, että Jeesuksen teot todistavat
Hänen jumaluudestaan, on muistettava, että Hä
nen tekonsa olivat aina ja täydellisesti Jumalan
tahdon muikaisia ilman poikkeusta. Profeetat
Vanhassa Testamentissa ja apostolit Uudessa
Testamentissa jossakin määrin täyttivät Jumalan
tahtoa. Mutta näemme, kuinka he synnin heikkou
dessa poikkesivat Jumalan tahdosta. Lain antaja
Mooses, jota Israelin kansa suuresti kunnioitti, ei
ollut virheetön, vaan synnin takia estettiin pääse
mästä Kaanaan maahan. Kuningas Daavid, vaikka
oli jalo Jumalan mies, lankesi siveettömyyden
syntiin. Pyhän Hengen innoittama apostoli Paava
li katsoi itseensä ja huudahtaa: “Voi, minä viheli
äinen ihminen”. Itse Jumala lausuu katsoessaan
ihmissydämeen: “Sillä ei ole maan päällä ihmistä
niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää, eikä
tekisi syntiä”. Siis suurempi kuin profeetta oli Jee
sus Hän oli erotettu syntisistä. Hän oli itse Juma
lan Poika. Virheetön oli Hänen elämänsä. Jeesuk
sen todistus: “Poika ei voi itsestään tehdä mitään
muuta, kuin mitä näkee Isän tekevän, sillä mitä
Isä tekee sitä Poikakin niinikään tekee”, oli täy
sin totta. Oikein Johannes kastaja, suurin profee
toista, lausuu Jeesuksesta: “Hän on se, joka tulee
minun jälessäni ja jonka kengänpaulaa minä en
ole arvollnen päästämään”.
11.
Toiseksi todistukseksi jumaluudestaan Jeesus
esittää sen rakkauden, joka Isällä oli Häntä koh
taan. Jeesus lausuu: “Sillä Isä rakastaa Poikaa”.
Muistamme ne eri tapaukset, kun opetuslapset
olivat koolla ja kuinka ääni kuului taivaasta sa
noen: “Tämä on minun rakas Poikani, johon olen
mielistynyt; kuulkaa häntä”. Voisiko Jumala lau-
sua näin ihmisistä, edes valituista ja esikoisista?
Päinvastoin Herra katsoessaan ihmis-sydämeeu
surkuttelee ihmistä. Mutta katsoen Jeesukseen,
Jumala mielistyi Häneen.
Tämä Isän välinen rakkaus oli sellai
nen, joka ilmaisi kaiken. Jumala rakastaa meitä
syntisiä ihmisiä, mutta ei Hän ilmaise meille kaik
kia salaisuuksia. Mutta Pojalleen Hän näin tekee.
Mitenkä sanotaan sen tulevaisuudessa tapahtuvan,
kun sanotaan: “Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyt
tää Hänelle kaikki, mitä hän itse tekee, ja hän
näyttää hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin
että ihmettelette”. Eikö tämä osoittaisi sitä, että
Jeesus ei näistä tiennyt? Ihmisluontonsa puolesta
ei Jeesus ollut kaikkitietävä. Jeesus-lapsestakin
sanotaan: “Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä
ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä”. Mutta
juuri tätä inhimillistä puolta Jumala rakasti,
vaikka viholliset vainosivat. Se oli rakkaus, joka
oli ilmaiseva kaiken Jeesuksen inhimilliselle
luonnolle, rakkaus, joka oli antava tiedon ja tai
don tekemään ihmeellisiä tekoja tulevaisuudessa,
i : ' 111.
Selvästi käy ilmi, että Jeesukselle Hänen in
himillisen luontonsa puolesta annetaan kaikki
valtiaan voima. Jeesus opetuslapsilleen sanoi en
nen lähtöään: “Kaikki valta on annettu minulle
taivaassa ja maan päällä”. Tekstin sanoista käy
tämä selväksi, kun Jeesus sanoo: “Sillä niinkuin
Isä herättää kuolleita ja tekee eläväksi, samoin
'Poika tekee eläväksi ketkä Hän tahtoo”, Ja muis
tamme, kuinka surun painamille Marialle ja Mar
talle Jeesus toi lohdutuksen ja ilon, kun herätti
kuolleista veljensä Lasaruksen, joka oli jo hau
dassa mätänemässä. Ja Jeesus, Vapahtaja, tänään
kin tekee ihmetöitä, vielä ihmeellisempiä kuin
ruumiillisesti kuolleen herättämisen, nim. hen
gellisesti kuolleet. Ne ovat niitä, jotka lahovat ja
ovat synnin turmelemia ja jotka viimein heitet
täisiin helvetin tuleen. Niitä Jeesus voi voimallisen
Henkensä kautta herättää uuteen elämään. Aino
astaan Hänessä on elämä. Sillä Hän on tie, totuus
ja elämä.
Mutta erikoisemmin ilmenee Jeesuksen valta
ja voima viimeisessä tuomiossa “Sillä Isä ei myös
kään tuomitse ketään, vaan Hän on antanut kaiken
tuomion Pojalle”. Se Jeesus, jota Jerusalemissa
pilkattiin, joka ajettiin ulos kotikaupungista, jol
le annettiin korvapuusti, kun hän ei tarpeeksi ar
vokkaasti menetellyt ylimmäisen papin edessä,
jota pakanasotilaat pilkallisesti kumarsivat; se
Jeesus, jota Kaifas ivasi sanoen: “Minä vannotan
sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille,
oltko Kristus, Jumalan Poika”, juuri se Jeesus
tulee tuomitsemaan viimeisenä päivänä, niinkuin
Hän itse todistaa sanoen: “Mutta minä sanon teil
le: tästälähin saatte nähdä Ihmisen pojan istuvan
voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pil
vien päällä”. Kerran tämä Ihmisen Poika, niin
ivattu ja pilkattu, ilmestyy enkeliensä kanssa tuo
mitsemaan maailman. Tänäänkin pilkallinen'maa
ilma vainoaa Jeesusta ja kristinuskoa. Pidetään
vähäpätöisenä tehdä tiliä synneistä. Mutta muis
takaamme: Tuomio on annettu Pojalle. Juuri se
Jeesus, jonka nimeä niin usein turhaan käytetään,
juuri Hän on se kunnioitettu Tuomari. Ystäväni,
millainen on suhteesi Jeesukseen? Annatko Hä
nelle korkeimman kunnioituksen? Onko Hän si
nun ristillä kuollut Vapahtajasi ja lunastajasi?
Kerran on sinunkin ilmestyttävä Jeesuksen eteen.
Luuletko, että voit Jeesuksen edessä seisoa, jos
armonalkasi olet viettänyt ilman Jeesusta ja us
koa Itäneen? Oi, ole valmis, rakas ystävä! Luota
siihen totuuteen, joka Raamatussa tulee esiin, ni
mittäin että lunastus on kerran meille kaikin
puolin valmistettu, ja se tapahtui, kun Jeesus kärsi
syntiemme edestä ristin katkeran kuoleman. Ja
sinä, joka uskot, varjelkoon Jumala sinua, ettei
maailman ylenkatse ja epäusko laimentaisi sinun
uskoasi Jeesukseen, vaan että uskollisena Vapah
tajan seuraajana aina tuntisit Hänet Vapahtajana
ja tämän elämän jälkeen perisit sen iankaikkisen
elämän, jonka Hän edelläkävijänä on meille val
mistanut. Amen. r.M.
o
“Vertaus paimenesta ja lampaasta tarkoittaa
evankeliumia, Kristusta ja hänen valtakuntaansa,
merkitsemään ja ensinnäkin osoittamaan, että
kaikki kokonansa on kuulemisessa. Jos meidän
siis tuulee olla ja pysyä kristittyinä, niin pitää sen
tapahtuman sanan kuulemisella ja uskolla. Lam
mas tuntee Paimenensa äänen ja Paimen tuntee
lampaansa. Mistä? Siitä, että kuulevat hänen ää
nensä. Niin tunnemme me Kristuksen hänen e
vankeliuminsa äänestä ja Kristus tuntee meidät
kuulemisesta, kun kuulemme hänen evankeliu
miansa, joka meille julistaa, että hän on kuollut
meidän syntiemme tähden. Toiseksi, että paetaan
ja vältetään kaikkea, mitä opetetaan ulkona Kris
tuksesta autuudeksi, ja että tiedetään hänen yksin
sen kaiken tehneen, eikä kenenkään muun.”
Luther.
o
KIRKKOKUNTAMME RIEMUVUOTTA
on eletty jo kolme kuukautta, mutta toipiinnassa
emme ole vielä päässeet edes alkuun. Nyt olisi ai
ka ruveta panemaan talteen kiitosuhria viime kir
kolliskokouksessa tehdyn päätöksen mukaan. Jos
panemme jotakin talteen joka viikko, niin ei yhri
tule raskaaksi, vaan kerääntyy siitä tuntuva sum
ma - Tämän kirjoittaja on päättänyt panna tal
teen dollarin viikossa, että olisi edes yksi dollari
lahjana kirkkokunnalle sen jokaista ikävuotta
varten. Ettekö voisi tehdä samoin?
No. 39