Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, November 06, 1947, Image 2

Search America's historic newspaper pages from 1777-1963 or use the U.S. Newspaper Directory to find information about American newspapers published between 1690-present. Chronicling America is sponsored jointly by the National Endowment for the Humanities external link and the Library of Congress. Learn more

{
                  title: 'Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, November 06, 1947, Page Sivu 2, Image 2',
                  download_links: [
                  {
                   link: 'https://www.loc.gov/rss/ndnp/ndnp.xml',
                   label: 'application/rss+xml',
                   meta: 'News about Chronicling America - RSS Feed',
                  },
                  
{
    link: '/lccn/sn93060356/1947-11-06/ed-1/seq-2.jp2',
    label: 'image/jp2',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1947-11-06/ed-1/seq-2.pdf',
    label: 'application/pdf',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1947-11-06/ed-1/seq-2/ocr.xml',
    label: 'application/xml',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1947-11-06/ed-1/seq-2/ocr.txt',
    label: 'text/plain',
    meta: '',
},

                  ]
                }

Auttaja. [volume], November 06, 1947, Page Sivu 2, Image 2
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

Image: of 12.

Page

All Pages

Issues

All Issues Text | PDF | JP2 (3.6 MB)

Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.), 06 Nov. 1947. Chronicling America: Historic American Newspapers. Lib. of Congress. <https://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn93060356/1947-11-06/ed-1/seq-2/>

Newspaper Page Text

Sivu 2
Tummanpunainen
Eteisessä odotti Irene kal
peana ja vihasta värisevänä.
Mutta hän koetti hillitä it
seään ja sanoi näennäisesti
tyynenä:
Ahaa, insinööri Stavan
ger on myös ollut laukkua
hakemassa, siitä en tietänyt
mitään... Ilmankos siellä
meni aikaa! Äiti on jo aivan
hermostunut noita pillereitä
odottaessaan.
Irene katosi laukun kanssa
sisähuoneisiin.
Kalevi toivotti hyvää yö
tä Ailille, ja niin he menivät
omiin huoneisiinsa.
Hetkistä myöhemmin kuu
lui alhaalta ankaraa oven
pauketta ja kiivaita sanoja.
Akkuna oli vielä auki. Ka
levi istuutui pöytänsä ääreen
ja kuunteli. Ensiksi kuului
Irenen kiivas ääni:
Että sinä, nuori tyttö,
kehtaatkin minun sulhaseni
kanssa kävellä ja antaa hä
nen saatella itseäsi... Onko
ollenkaan sopivaa pitää tuol
laista viettelijää talossa? Äi
ti, jos Aili ei lähde meiltä
heti, on päivän selvää, että
hän saattaa vielä sulhaseni
häpeään.
Aili, sinä olet käyttäy
tynyt jo kolme kertaa sopi
mattomasti ... Etkö sinä vä
hääkään häpeä lähtiessäsi
moottorimatkoille ja käve
lyille toisen kihlatun sulha
sen kanssa ? ... Nyt ei sinun
tarvtise vaivautua anteeksi
pyytelemään, siitä ei nyt ole
hyötyä ... Aamulla lähtee
juna kello kymmenen ete
läänpäin. Siinä sinun on mat
kustettava sinne, mistä tu
litkin. Täältä lähtee tehtaan
maitokuski kahdeksan ajois
sa, ehdit siinä hyvin asemal
le ... Pane tavarasi kokoon,
en enää tahdo aamulla näh
dä sinua... Tästä saat mat
karahat. Koeta tulla oikeak
si ihmiseksi, ettet tuottaisi
häpeää itsellesi ja muille.
Kiitos, hyvä rouva, sa
noi Aili itkien.
Kalevi kuuli, miten ovi
paikasttiin kiinni ja miten
Aili ääneensä nyyhkien ko
kosi tavaroitaan.
Hän olisi tahtonut lohdut
taa itkevää, viatonta lasta,
mutta hänen ei sopinut il
maista kuulleensa kaikkea.
Tuollainen ihmisten halpa
maisuus ja tunteettomuus
koski kipeästi hänen sydä
meensä.
‘‘Minun tähteni on Aili
raukka saanut jo kolmannen
kerran aika läksytyksen ...
Onko tytöllä ollut , osuutta
siihen?... Ei, ei kertaa
kaan ! Olen nähnyt hänen
kärsivän, itkevän, hänelle
vääryyttä tehtävän... En
ole kestänyt tätä ... Minun
on täytynyt lohduttaa häntä
... ja se on «tuottanut minul
le suurta iloa ... Hän on hy
vin kasvatettu, hienotuntei-
nen .. Ei sanallakaan hän
ole maininnut niistä kärsi
myksistä, joita hänen on täy
tynyt kokea Koskenkorvassa.
Ja minä raukka olen syr
jässä katsellut, kuunnellut,
enkä sanallakaan ole tyttöä
puolustanut, vaikka hän on
kin ollut syytön ... Minä
olen tunkeutunut hänen seu
raansa ja pyytänyt häntä
lasten kanssa huvimatkalle
... Nyt en enää vaikene. Ai
li on häädetty talosta ... Hä
nellä ei ole kotia eikä ystä
viä ! Mihin hän raukka pään
sä kallistaa?
Kadulleko jää ? ... Siellä
kuulee juopuneiden mekas
tusta, raakoja sanoja ... Hy
vä Jumala, kuinka ihminen
voi olla sydämetön ... Jos
Irene ajettaisiin kadulle, mi
tä hänen äitinsä sanoisi? Oi
kea, rakastava äiti ei aja
toisenkaan äidin lasta kadul
le nääntymään.
Sinä kallis, kultainen äiti
ni ! Kiitos näistä ihanista
elämän totuuksista, joita sy
dämeeni olet kätkenyt... Äi
ti, rukouksesi on Jumala
kuullut. Silmäni ovat avau
tuneet ... Irene ei ole nais
ihanteeni... Hänessä ei ole
mitään, ei missään suhtees
sa pienintäkään vivahdusta
sinusta, rakas, rakas äiti!
Irene ei ole minun morsia
meni. En ole häntä kihlan
nut, en kosinut, en rakkau
desta hänelle puhunut...
Enkä tule puhumaan, en kih
laamaan. Luulottelin rakas
tavani häntä... Olin syöstä
itseni onnet tomuuteen...
Mutta äidin monet ohjeet
ovat näyttäytyneet hyviksi. Il
man niitä olisin heti tänne
tultuani mennyt kihloihin...
Mutta nyt olen vapaa! Olen
vapaa huolehtimaan Ailin
kasvatuksesta, jotta hän voi
si antautua käytännölliselle
alalle.”
Kaldvi kirjoitti tämän päi
väkirjaansa. Sen tehtyään
riisuutui hän ja vuoteessaan
mietti, miten hänen olisi jär
jestettävä asia niin, ettei Ai
li siitä kärsisi.
Ensi työkseen aamulla Ka
levi riensi konttoriin insinöö
ri Koskenkorvan puheille.
Hän sanoi voittamatto
mien syiden pakoittavan hä
nen makustamaan ensimmäi
sellä junalla kotiinsa, ja pyy
si insinööri Koskenkorvan
viemään tervehdyksensä rou
valle ja neideille, koska hän
itse ei ennättänyt heitä enää
tavata.
Insinööri Koskenkorva sa
noi ymmärtävänsä hänen
kiireensä, koska kerran ko
tona omalla «tehtaalla tarvit
tiin välttämättä apua.
Kun Kalevi saapui asemal
le, näki hän siellä Ailin kyl
mästä värisevänä ja silmät
itkusta punaisina seisovan
pienen matkalaukkunsa vie
Auttaja torstaina, marrask. 6 p. 1947
ressä laiturilla.
Aili säikähti ja punastui
nähdessään insinöörin tule
van. Hän koetti vetää pie
neksi käynyttä syystakkiaan
suorempaan, ettei iso suru
puku olisi niin paljoa. pistä
nyt näkyviin hihoista ja ta
kin alta.
Kalevi tuli iloisena hänen
luokseen. Puristaen lämpi
mästi tytön kylmää kättä
hän ikäänkuin ihmetellen
huudahti:
Kuinka olet täällä näin
aikaiseen? Eihän illalla ollut
puhettakaan matkustamises
tasi... Matkalle kaiketi ai
jot, kun matkalaukku on mu
kanasi ?
Aili ei voinut puhua. Kyy
neleet vuotivat virtoinaan
poskille. Hän koetti puristaa
hampaita yhteen, etteivät
nyyhkytykset olisi kuuluneet.
Kalevi ei kysellyt sen
enempää. Hän otti Ailin kä
den kainaloonsa ja vei hänet
ravintolahuoneeseen juomaan
kuumaa kahvia.
Juna tuli. Aili oli hädis
sään, kun hänen matkalauk
kunsa oli kadonnut.
Kalevi vain naureskeli ja
selitti lapsille aina matkoilla
joitakin kommelluksia sattu
van.
Mutta vaunussa tyttö huo
masi kadonneen laukkunsa
toisen hienon matkalaukun
rinnalla.
Kuka on laukkuni tuo
nut tänne, setäkö?
Ei, kyytimieheni, joka
minunkin laukkuni kantoi.
Aili huokasi syvään. Sen
kuuli Kalevi ja häntä nau
ratti, mutta samalla säälitti
Ailin avuttomuus.
Vaunuosastossa, jossa he
istuivat, ei ollut muita mat
kustajia. Kalevi oli siitä hy
villään, saattoihan hän va
paammin puhella Ailin kans
sa.
Nyt kaiketi sanot, Aili,
mihin matkustat ?
Aili säikähti, nousi ylös
ja aikoi lähteä vaunusta.
Mutta Kalevi sai hänet py
sähtymään ja veti hänet jäl
leen istumaan.
Rauhoitu, rakas lapsi!
Mihin aijot lähteä?. .
Pelkäätkö noin kovin sanoa
matkasi määrää?
En, sitä en pelkää.
Mutta matkalippua en muis
tanut ostaa.
Kuvastimia
Ja kaikenlaista lasltyöiä
Rakennusalan erikoistar
peita ja maaleja
PAULSAUTERCO.
122 W. Ayer Street
Puh. 120-W
IRONWOOD
SSEBSSBKBBBSaES
SUMMIT SUPER
Service Station
Arnold Salo. haltija
Douglas Blvd. ja U.S.-2
Gasolllnlä. öljyä, rasvausta
Ja kaikkea alaamme kuu
luvaa palvelusta.
SHELL TUOTTEITA
Johan sanoin, että lap
sille käy aina hullusti mat
koilla ... Junailijalta kyllä
saa matkalippuja ... Ja tuos
sa hän juuri onkin!
Kalevi tarjosi junailijalle
kaksi lippua. Niihin tämä
nipisti reijän ja antoi takai
sin.
Oliko sedällä minunkin
varaltani lippu? kysyi Ai
li iloisena.
Oli sedällä pienelle ty
tölleen ja setä pitääkin
tyttösestään isällistä huolta.
Hän painoi Ailin pään kai
naloonsa ja peitti hänen kas
vonsa toisella kädellään. Vä
hään aikaan ei Aili liikahta
nut, eikä Kalevi puhunut mi
tään. Mutta sitten hän laski
Ailin vapaaksi ja sanoi:
Sain kuulla sinua syy
tettävän eilis-iltaisesta, kun
uskalsin tulla kanssasi toh
torille ... Sinä raukka sait
kärsiä, vaikka minussa oli
koko syy... Sinut lähete
tään talosta, jossa hyvin tie
detään, ettei sinulla ole ko
tia... Mihin, lapsiraukka,
olisit pääsi kallistanut?...
Nyt ei sinulla ole enää hä
tää ... Sinä saat kodin erään
minun tätini luona... Ja mi
nä huolehdin sinusta kuin
olisin isäsi... Suostutko sii
hen?
Voi setä!... Enkö saa
sanoa rakas setä, se olisi
paljon läheisempää?
Sano, sano, lapsi kulta,
vaikka rakas isä. Se tuntuu
minusta yhtä suloiselta kuul
la.
Setä ei saa nauraa ...
Isäksi en voi sanoa, kun setä
on niin nuori... Minua ai
noastaan seitsemän vuotta
vanhempi.
Niinhän minunkin isä
ni oli seitsemän vuotta van
hempi äitiä.
Kalevi hämmästyi. Hän ei
ollut aikonut sanoa niin,
mutta se tuli aivan ajattele
matta.
Aili ei kuitenkaan huo
mannut sitä. Hän oli niin
iloissaan, kuultuaan saavan
sa kodin ja avustajasedän in
sinööri Stavangerista, jossa
MATTSON'S
JEWELRY STORE
Victor Mattson & Son
125 E. Ayer St.
IRONWOOD, MICH.
Kellojen Ja taskukellojen
korjausta
Käydessänne Escanabassa
poiketkaa
KALLION RUOKALASSA
Eino Kallio, omistaja
715 Ludington St.
Paras kahvi kaupungissa
tbbbbi sjaf3JS®3i3isjsjaiaisjajaioM3i3Majaiaiai3i3i3i3f3J3fai3ia®3Ep
I ★ Lautatavaraa » w . Tia
I * Polttoaineita ******
| ★ Muurarien' tarpeita kMßvr |
IlSlfev Insuleerausta I ■MMmI
H|giL \ VIT- ★ Pittsburgh maaleja 1 Heaß/s/Jj |
F. J. Hager Lumber Cos. |
Suomalaiset palvelushenkilöt aina saapuvilla
Puhelin 7
IRONWOOD MICHIGAN
hän oli nähnyt miesihan
teensa, että hänen täytyi ky
syä:
Mitenkä minä voin sit
ten palkita sedälle kaiken?
Niin, ehkä sovimme
palkkiostakin ... Mutta . en
siksi on meidän sovittava si
nun kasvatuspuolestasi käy
tännölliselle alalle. Ensiksi
menet kasvatusopilliseen ta
louskouluun. Siellä valmistut
talousopettajattareksi... Mu
siikkiopistossa käyt silloin,
kun aikasi myöten antaa,
voidaksesi harjoitella kotitar
peiksi soittoa ja laulua, niin
kuin siskonikin ... Mutta sil
lä ehdolla, että sitten, kun
minä menen naimisiin noin
neljän, viiden vuoden kulut
tua, sinä tulet talousopeO \
jattareksi ja lasteni kasvi,/
tajaksi... Näithän Kosken
korvassa, miten morsiameni
oli tottumaton ja itsetietoi
nen nainen... Mutta, Aili,
kun sinä pari, kolme vuotta
opetat palvelijoita ja aluksi
lasten kasvatusta, niin kyllä
me sitten aina eteenpäin me
nemme.
Setä, varmasti minä
tulen, ja luulen silloin Irene
neidin olevan tyytyväisen mi
nuun.
Sen minäkin uskon.
Suurempi valikoima
Alhaisemmat hinnat
Ystävällinen palvelus
FINEMAITS
Department Store
IrvnHOod'* Buslrtt Corn fr
.1 *v. ■ ; •
Suomalainen leipomo. Ensi
luokkainen Ja puhdas työ.
STENHOLM
BAK E R Y
Suffolk Street
IRONWOOD, MICH.
Käykää liikkeessämme vie
raillessanne Ironvvoodissa.
Paikka missä tarjotaan
MAUKKAAT ATERIAT
parhainta!
Gustaf son’s
Luncheonette
212 E. McLeod Ave.
IRONVVOOD, MICH.
No. 45

Auttaja. [volume], November 06, 1947, Page Sivu 2, Image 2
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], November 06, 1947, Page Sivu 2, Image 2 About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], November 06, 1947, Page Sivu 2, Image 2
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??