Search America's historic newspaper pages from 1756-1963 or use the U.S. Newspaper Directory to find information about American newspapers published between 1690-present. Chronicling America is sponsored jointly by the National Endowment for the Humanities external link and the Library of Congress. Learn more
Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library
Newspaper Page Text
Sivu 2 Tummanpunainen (virj. Hilja Haapala Kosti juoksi selittämään, minkä tiesi. Joku hänen tut tavistaan oli ollut veistokurs seilla ja pyytänyt Ailia mu kaan. Hän oli mennyt ja näh nyt siellä malleja, mutta ne eivät olleet miellyttäneet hän tä. Itse hän sommitteli täällä kotona piirustuksen ja siellä leikkasi kehyksen. Täti kertoi, miten Aili sanoi sillan yhdistävän kokonaisek si henkilöiden kuvat, jotka siihen joutuvat. Kalevi kaivoi povitaskus taan oman kuvansa ja asetti sen paikoilleen. Täti toi Ailin viimeksi otetun kuvan, jonka Kalevi sykkivin sydämin kiin nitti sillan yhdistäjäksi. Entä tuo valkoinen ra kennus vuoren alla, mikä se on? kysyi Kalevi, osoittaen kuvassa olevaa mökkiä. —Se on sillanrakentajien tuleva koti, vastasi täti mer kitsevästi. Sillä aikaa kuin salissa teh tiin näitä havaintoja, polvis tui Aili kamarissaan ja ru koili taivaallisen Isän ohjaa maan häntä, ettei joutuisi naurettavaan valoon Kalevin eikä muidenkaan silmissä. Lopuksi hän rukoili: Kallis taivaallinen Isä, sano, pitääkö minun suudella ra kasta Kalevi setää? Sinä tie dät, miten rakastan ja kun nioitan häntä. —Tiedät myös, etten tahtoisi kenenkään koh televan häntä pahoin. Anna hänen olla iloinen aina—aina, ja varsinkin tänä iltana. Amen. Aili kostutti silmiään kyl mällä vedellä, suori hiuksiaan ja meni saliin. Hän jäi ovensuuhun seiso maan häpeillen kuin vitsaa saanut lapsi. Ei kukaan huomannut hän tä. Jokaisen katse oli kiinty nyt kehykseen, jota Kalevi piti lujasti kädessään, katsel len sitä kauempaa ja lähem pää. Kyllä siinä nyt on ko mea sillanrakentajapari! huudahti Kosti. Kalevi huomasi Ailin oven suussa. Hän piiloitti valoku vat kehyksineen ja katsoi suloisesti hymyillen tyttöön. Aili oli nähnyt tuon saman hymyilyn heidän käydessään NYBERG-MILLER Funeral Home “Missä kauneus vaimentaa surun.” 217 8. Mansfleld IRONVVOOD MICHIGAN Puhelin 1219 Kysykää naapurilta""" jota olemme palvelleet. luistinradalla ja kävellessään kadulla. Se heitti taas läm mittävän sädekehän hänen sydämeensä. Hän ei voinut vastustaa tuota puoleensave tävää katsetta, vaan tuli Ka levin luo, kiersi kätensä hä nen kaulaansa ja suuteli hän tä. Seuraus oli, että Kalevi nousi ylös, painoi Ailin hel lästi rintaansa vasten ja sa noi: Kiitos, kiitos, rakas Ai lini, omasta vapaasta tahdos tasiko sen annoit? Niin, omasta, kuiskasi Aili ja piiloutui tädin suojaan. Vähään aikaan ei kukaan puhunut mitään. Se oli iäi syyttäkin pitempi ja tuka lampi aika. Kalevi katkaisi tuon hiljai suuden. Aili, kiitos lahjastasi. Tahdon puhua sinulle siitä enemmän. Täti hyvä, annat han anteeksi, jos vähäksi ai kaa poistun Ailin kanssa? Poistu, kultaseni, ja tule onnellisena takaisin! sanoi täti merkitsevästi. Aili ja Kalevi lähtivät huo neesta. Aili istuutui hämmästynee nä nojatuoliin pöydän luo ja Kalevi häntä vastapäätä. Aili, olen hyvin iloinen antamastasi lahjasta. Sinulla on ollut erityinen tarkoitus sitä valmistaessasi. fSanopas avomielisesti, mikä? Aili nosti arasti katseensa. Huomattuaan Kalevin katseen entiseksi isälliseksi, vapautui hän epätietoisesta, painosta vasta tunteesta ja sanoi roh kaistuneena : Tahdoin jotakin omin käsin valmistaa ja niin keksin sen kehyksen. Miksi asetit siihen tilan kahdelle kuvalle? •—Ei suinkaan setä aina yksin ole. Irenen on se toinen kuva, ja ne yhdessä yhdistä vät sen katkenneen sillan. Eikö yhdistäjänä voisi olla joku toinen? Pitääkö sen välttämättä olla Irene? Etkö soisi minulle parempaa, ra kastettavampaa vaimoa kuin hän? Oi, setä! Jos voisin, an taisin paljoa, paljoa parem man, mutta enhän sitä voi. Aili, sinä sen voitkin, ei kä kukaan muu! Mitenkä ? Sehän on mah dotonta ! HIRVELÄ STUDIO X Kokeneet valokuvaajat mfo&ravk' X Nykyajan välineet x Ystävällinen palvelus HALUSITTEPA SITTEN YKSILÖKUVIA TAI JOUKKOKUVIA, KUVAAMOSSA TAI KOTONA, NIIN SOITTAKAA MEILLE. NOPEA PALVELUS. El ole hauskempaa muistoa erikoisista hetkistä kuin hyvä valokuva. HIRVELÄ STUDIO IRONWOOD MICHIGAN Auttaja torstaina, maalisk. 11 p. 1948 Aili, nyt puhumme vih doinkin sinun uudesta toimi alastasi ja oppilaistasi, joita olet etsinyt. Olen löytänyt jo viisi vuotta sitten sen toisen, jonka valokuvan olen jo kiin nittänyt sinun antamaasi ke hykseen. Toivon hänen raken tavan kanssani sillan, sillan sellaisen, ettei se koskaan katkea. Oi, setä, näyttäkää hä nen kuvansa. Kuka se onnelli nen on? Pidätkö onnellisena hän tä, joka minun rinnallani on tuossa kehyksessä? Oi, pidän! Sedän rinnalla ei kukaan voi olla onneton. Olethan sinäkin, pikku Aili, kun noin pelästyt ja pu nastut, jos vähänkin sinuun kosken. Kalevi puristi hänen kät tään pöydän yli, ja siitäkin jo Ailin posket leimahtivat pu naisiksi. Minähän olen vain sedän paha kasvatti ja itkupussi. Jos et olisi sedän tyttö, olisitko sitten onnellinen, jos istuisin rinnallasi ja puristai sin näin. Kalevi oli siirtänyt tuolinsa lähemmäksi Ailia ja kallisti tätä hieman puoleensa. Aili ei vastannut heti, vaan katseli punoittaen käsiänsä. Etkö voi tähän vastata, Aili? En, vastasi Aili ja kat soi taas rehellisesti Kalevia silmiin. Setä kyselee sel laisia, joihin ei voi vastata to tuuden mukaisesti. Voitko sitten totuuden mukaisesti katsoa sitä tyttöä, jonka setä on valinnut jo vii si vuotta sitten täyttämään sen paikan, joka katkenneen sillan yhdistää? Voin, setä! Ja minä tie dän, kuka hän on. Kuka? Irene. Jos se ei olekaan Irene, hyväksytkö sittenkin valinta ni, etkä revi sitä kuvaa? —Setä, kuinka voisin olla niin lapsellinen! En toki. Ei kä minulla ole oikeutta vas tustaa sedän valintaa. Hyväksytkö sen siis ? Hyväksyn, ja toivotan onnea! Annan heti kaikki te kemäni käsityöt hänelle. Kalevin posket myös heh kuivat.. Hän nousi, siirsi tuo liaan ja otti esille kehyksen. Hyvä on! Mutta mitä annat minulle nähtyäsi prin sessani, jonka viisivuotisesta vankeudesta nyt pelastan? Pitääkö siitä näkemises täkin jotain antaa? Pitää! Siitä näkemises tä vasta pitääkin maksaa. Annan tuon kellon se dälle takaisin. En minä huoli sellaises ta. Sen pitää olla parempaa. Sen parempaa ei minulla ole. No, anna sitten yksi suukko. Johan äsken sen annoin. Eikö sinulla enää toista olekaan ? Aili ja setä nauroivat ma keasti. Jokohan se pitää näyt tää? Jo, olen aivan hermostu nut odottamisesta. No, katso sitten, eikö sii nä ole ihana prinsessa! Kalevi asetti kuvat niin Ai lin eteen, että hänen molem pien käsiensä väliin jäi Ailin pää. Tyttö hypähti säikähdyk sestä huudahtaen ylös. Kalevi ei osannut pitää varaansa ja niin häneltä jäi aikomansa syleily ja suukko ottamatta. Eihän se ole kuin minun kuvani! Setä ja täti ovat mi nua yhdessä narranneet. Kalevi seisoi nolona, kädet syleilyyn valmiina, mutta sy leiltävä taisteli huoneen toi sella puolella kyyneleitään vastaan. Aili, rakas tyttöseni! Jättäkäämme jo tämä leikin teko sikseen. Kalevi lähestyi vakavana Ailia, tarttui hänen käteensä ja puhui: Tyttö kulta, etkö todel lakaan ole huomannut, miten suuresti olen sinua rakasta nut ja kärsinyt, kun olet vain Uolevin ja Solmun kans sa seurustellut, etkä ole mi nusta vähääkään välittänyt. Ailin silmät alkoivat liekeh tiä. Hänen tajuntaansa ilmes tyi kuva toisena jälkeen yhä selvempänä, kirkkaampana. Hän muisti nyt no monet kerrat, jolloin setä oli muut tunut kylmäksi ja katkeraksi häntä kohtaan, vaikkei hän silloin ollut voinut syytä sel laiseen ymmärtää. Nyt hänel le vasta selvisi, että tuo kaik ki oli tapahtunut rakkauden tuottaman tuskan pakotuk sesta. Nyt hän näki Kalevin ko konaan toisessa valossa. Tä mä ei ollut enää setä, vaan Hallovan todellinen parooni, joka sankariteollaan oli an sainnut tuon nimityksen Äkkiä hänelle kävi selväk si, ettei hän ollutkaan enää mikään pieni kasvatti, vaan täysi nainen, jolle hänen ihai lemansa mies tarjosi rak kauttaan. Hän katsoi nyt Kaleviin toisin katsein. Hän oli nyt kypsynyt nainen, elämän tär keän kysymyksen ratkaisija. Hän loi kalpeana katseensa maahan vastatessaan: En. Sitä en voinut unek siakaan. Ettenkö olisi välittä nyt? Jospa tietäisitte, miten olin onnellinen saadessani ka dulla kävellä rinnallanne Paikka missä tarjotaan MAUKKAAT ATERIAT nopea palvelus. Kahvimme parhalntal Gustafson’s ■ Luncheonette 212 E. McLeod Ave. IRONWOOD, MICH. Northern Baking Cos. WIRTANEN BROTHERS, omistajat IRONWOOD Puhelin 744 MICHIGAN Tunnettu, luotettava leipomoliike Bestyet leivän valmistajat LEIVOKSIA, KUIVAALEIPÄA JA KAIKKIA LEIVOSTUOTTEITA ja täällä puhella kanssanne. Aili! Et siis estä minun kihlaustani hänen kanssaan? Kalevi osoitti Ailin kuvaa. —Se on hänelle liiankin suuri onni. Kalevi sulki nyt Ailin ra kastavan miehen syleilyyn, eikä Aili enää estellyt. Hän tunsi olevansa nainen, mor sian, eikä kasvattitytär. XXIII. Hallovassa oli iloa, kun Ka levi esitteli Ailin morsiame naan perheen kokoontuessa uutta vuotta vastaanotta maan. Sinua, rakas tyttöseni, sinua rukoilin Jumalalta seu raajakseni Hallovan taloutta hoitamaan. Hän kuu li rukoukseni. Kiitos, kii tos Herra lahjastasi! pu heli Inkeri-rouva syleilyssään tulevaa miniäänsä. Kalevi katseli onnellisena äitiä, joka noin hellästi vas taanotti hänen rakkaimpansa. Isä silmäili poikaansa, ny käisi hänet syrjään ja kuis kasi : Kalevi, kolmekymmentä vuotta sitten oli isäsi yhtä on nellinen kuin sinä nyt. Äi tisi on ollut arvaamaton aar re Hallovan uudelle suvulle. Iso-äitisi sukulaisineen kutsui häntä ivalla Hallovan uuden suvun kanta-äidiksi. Minä olen ylpeä hänen harvinaisis ta äidin lahjoistaan, ja hänen kyvystään kasvattaa ei vain hyviä, vaan vaikeastikin kä siteltäviä lapsia, sellaisia kuin Violaa ja Uolevia. Viola ehkä pääsee vuoden kuluttua ylioppilaaksi. Hänestä on ke hittynyt hyvä, ymmärtäväi nen tyttö. Ja Uolevi on muuttunut äidin ahkeran muovailun kautta pehmeäm mäksi, peräänanta vammaksi ja työväkeä kunnioittavam maksi. Tällaista saman laista onnea toivon sinullakin, Kalevi, kestävän viisikym mentä vuotta. Kiitos, isä! Katsele, isä kulta, etkö huomaa Ailis sakin samanlaista kauneutta, samoja ominaisuuksia, samo ja sanoja kuin ennen äidillä on ollut. Kyllä, poikani! Toivon Ailisi jatkavan samalla me nestyksellä Hallovan suvun kanta-äidin alkamaa työtä. Jumalan avulla me yh dessä koetamme! Aili oli onnellinen morsian Hallovassa. Häät oli määrä pitää kesällä, vuoden kau neimpana aikana. Inkeri-rouva ei sallinut pu huttavankan Ailin lähdöstä pääkaupunki i n morsiustöi tään valmistelemaan. SUMMIT SUPER Service Station Arnold Salo, haltija Douglas Blvd. ja U.S.-2 Gasoliiniä, öljyä, rasvausta ja kaikkea alaamme kuu luvaa palvelusta. SHELL TUOTTEITA No. 11