Search America's historic newspaper pages from 1777-1963 or use the U.S. Newspaper Directory to find information about American newspapers published between 1690-present. Chronicling America is sponsored jointly by the National Endowment for the Humanities external link and the Library of Congress. Learn more
Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library
Newspaper Page Text
Sivu 6 AUTTAJA Ilmestyy Joka torstai IRONWOODIBBA, MICH» Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja Puhelin: toimistoon 30 toimittajan kotiin 1863-R TILAUSHINNAT! Yhdysvaltoihin Ja Canadaani vuoden Puolen vuoden —----------- — $1.60 Neljän kuukauden * lo * AUTTAJA Finnish weekly newspaper. Publlshed ovory Tbureday by The Finnlßh - American Evangelical Lutheran National Church, at Ironwood, Mlehlgan. SUBSCRIPTION RATES: In the United States and Canada: Per year, $2.60; slx months, 31.60; four months, 11.00 Advertlsing rates on appllcatlon. Entered as Second Class MaM Matter January 17, 1803, at the Post Office at Ironwood, Michigan, under the Act of Congresa of March 3, 1879. Accepted for maillng at Special rate of postage provided for In Sectlon 1103 Act of Octover 8, 1817, authorlzed July 18, 1918. Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan. Westerback, M. N maalisk. 21 p. Wiskari, M maalisk. 28 p. Aho, G. A huhtik. 4 p. Aho, G. I huhtik. 11 p. Aho, O. E huhtik. 18 p. Aho, R. J . huhtik. 25 p. Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaam lehteen. Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun nan papeilta. 1 M Alpo 2 T Kanerva 3 K Kaukomieli, Kauko 4 T Arijoutsi 5 P Laila, Leila 6 L Tarmo Qal. 4:22-31; Joh. 6:1-15 7 8 Puollpaastosunn. 8 MVilppu 9 T Auvo 10 K Aura 11 T Kalervo 12 P Reko 13 L Hirvo Hebr. 9:11-16; Joh. 8:44-69 14 8 8 Paastonslk. «unn. 15 M Risto 16 T Ilkka 17 K Kerttu, Kerttuli TÄYSI-IKÄISIÄ LAPSIA Muutamia päiviä sitten keskustelin vanhan lääkärin kanssa. Hän sanoi monta kymmentä vuot ta kestäneen lääkärintoimen aikana tulleensa sii hen vakaumukseen, että ihmiset ovat täysi-ikäisiä lapsia mielensä puolesta. Jos heille sanoo, mikä on heidän tautinsa, rupeavat he murehtimaan ja pel käämään. Sentähden eivät lääkärit ole halukkaita sanomaan potilaalle, mikä on sairauden laatu, ellei sairaus ole sellainen, ettei sen seurauksia ole syy tä peljätä. Mutta on olemassa hengellisesti täysi-ikäisiä lapsia, joille ei saisi sanoa, mitkä ovat synnin sai rauden seuraukset. Jos pappi puhuu synnistä, var sinkin seurakunnassa ilmenevistä, pidetään häntä tahdittomana ja seurakunnan menestykselle va hingollisena Lääkäri saattaa jättää potilaansa tie tämättömäksi, että kuolema on ovella, mutta Ju malan sanan saarnaajan ei sovi kpskaan jättää kuulijoitaan epätietoon siitä, että synnin palkka on iankaikkinen kuolema, ellei syntinen tee pa rannusta ja käänny Lunastajansa puoleen. o OLETKO TEHNYT TESTAMENTIN? Sehän kuulostaa liian henkilökohtaiselta ky symykseltä. Mutta olipa se miten läheinen kysy mys tahansa, niin tärkeä se ainakin on. Joka jät tää jälkeensä maallista omaisuutta, hänen olisi välttämättä tehtävä testamentti eli jälkisäädös. Se välttäisi monta ikävyyttä perillisten kesken. 18 T Eetu 19 P Jooseppi 20 L Suonio FII. 2:5-11; 1 Kor. 11:23-29 21 8 Palmusunn. 22 M Vihtori 23 T Akseli 24 K Kaapo Jes. 6:10-16; Lk. 1:26-38 25 T Marianp. (KHrastor»t.) Jos. 63; Luuk. 23:32-43 26 P.PltkaperJantal 27 L Soini 1 Kor. 6:7-8; Mk. 16:1-8 28 8 Pääsiäinen 29 M 2 Pääsißlsp. 30 T Usko 31 Irma, Irmeli Auttaja torstaina, maalisk. 18 p. 1948 Mutta kristitty ihminen ei varmaankaan ha lua tehdä sellaista testamenttia, jossa Jumalan seurakunta ja sen työ kokonaan unohdetaan. Tie tääksemme ei Kansalliskirkkokunta ole vielä kos kaan päässyt yhdenkään autuaallisesti kuolleen Jumalan lapsen maallisesta perinnöstä osalliseksi. Lieneekö heidän uskonsa Kansalliskirkon toimeen tuloon ollut niin vahva, etteivät ole katsoneet tar peelliseksi sen tukemista ja auttamista! Tuskinpa se on johtunut mistään sellaisesta syystä, vaan ei ole yksinkertaisesti ajateltu kirkkokunnan tarpei ta, kun testamenttia on tehty. Joka ensimmäisenä muistaa Kansalliskirkkoa testamentissaan, sen ihmisen kuolinpäivän sopisi julistaa merkkipäiväksi Kansalliskirkkokunnassa. o— —— KIRJOITTAMISEN TAITO Tavallisesti pappia arvostellaan hänen saarna taitonsa perusteella. Jos hän on lahjakas puhuja, pidetään häntä hyvänä pappina. Eikä sitä voikaan kieltää, etteikö kyky saarnata selvästi ja ennen kaikkea raamatullisesti ole mitä tärkein taito pa pin tehtävässä. Ja sitä taitoa voi jokainen kehit tää, sillä eihän ihminen ole kykyjensä puolesta luotu taipumattomiin raameihin, vaan hänelle on annettu kyky kehittää taitojaan ja korjata heik kouksiaan. Mutta saarnataidon rinnalla on kirjoittamis taito mitä tärkein. Ihmiset eivät ainoastaan kuule, vaan he myöskin lukevat. Onnellinen siis se, jolla on luontaiset kyvyt kirjoittaa, jos luontaisia kir joituskykyjä on ollenkaan olemassa. On uskotta vaa, että kirjoitusten kautta on tehty yhtä suurta työtä Jumalan valtakunnassa kuin saarnojenkin kautta. Miten pitkän luettelon esimerkkejä voi simmekaan esittää todistukseksi kirjoitetun sanan arvosta ja voimasta. Mahdoton olisi kuvitella esi merkiksi Paavalin ja Lutherin vaikutusta ilman heidän kirjoituksiaan. Tuskinpa yhtäkään toista ihmisen kykyä voi daan niin huomattavasti kehittää kuin juuri kir joituskykyä. Kynä liikkuu niiden tietojen ja sen hengen ohjaamana, mikä kirjoittajassa on. Jos pap pi on perehtynyt Jumalan sanaan ja rakentaviin kirjoihin, ja sitten kirjoittaa Jumalan Hengen elä vöittämänä, on hän valittu ase Jumalan kädessä. Ja elämän kokemukset tietysti hiovat ja viimeis televät kirjoitustaitoamme. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta on kir joitustaito suuren työn tulos. On opittava kieli ja erittäinkin sanojen merkityksen eri vivahdukset. Kirjoittajan on tunnettava aineensa, mistä kirjoit taa. On myöskin tunnettava lukijat, etenkin hei dän tarpeensa ja kykynsä käsittää. Mutta lukijan käsityskykyä ei saa koskaan laskea liian alhaisek si. Matala kirjoitus vetää lukijan kirjoituksen ma talalle tasolle. Ja arvokkuus seuratkoon kirjoitta jaa kaiken elinaikansa. Aikamme hätiköivä elämäntahti estää monen papin kehittämästä kirjoitustaitoaan. Saattaapa olla muitakin huonompia syitä, miksi papin kynänjäljet ovat kuin opettelevan veistäjän veis tämä hirsiseinä. Mutta joka käsittää kirjoitustai don suuren arvon valtakunnan evankeliumin levi tystyössä, hän ei salli minkään esteen rajoittaa kirjoituskykynsä kehittymistä ja käyttämistä. Kirkkokuntamme painosta työnnetään ulos tonnikaupalla painettua paperia vuosittain. Sen vaikutus ja voima on suuri, mutta jos kirkkokun tamme papit teroittaisivat kynänsä niin teräviksi, että niden piirtämät sanat tunkisivat lukijan lä vitse, kunnes kirjoitukset erottaisivat sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, olisivat painotuot teemme sellaisia tuotteita, joista kantaisä Aabra ham antaisi meille kymmenykset parhaimmasta saaliistaan. Liian usein on kirkkojen julkaisujen sisältö vain kymmenyksiä mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutetaan oikeuden ja Jumalan rakkauden todistus sellaisin sanoin, joita lukija ei voi unohtaa. Sananlasku sanoo: Kynä on miekkaa valta vampi. Mutta kun terävä kynä ja Jumalan sa nan miekka yhdistetään, sillä kynällä on taivaalli nen voima. MITEN JUMALA TOI ILMI RAKKAUTENSA "Jumala tuo ilmi rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, meidän vielä ollessamme synti siä, kuoli edestämme. Paljoa ennemminhän me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen ve ressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta." Room. 5:8, 9. Ranskan vallankumouksen aikana tapettiin tuhansia ihmisiä mestauksella. Eräänä aamuna suuri kansa joukko kokoontui katselemaan tätä hirveää menettelyä. Heidän keskuudessaan seisoi nuori mies, joka oli mestauksella kuoleva sinä aa muna. Hänen vieressään oli hänen harmaapäinen isänsä. Nuori mies oli hyvin surullinen tietäen, et tä osansa oli kuolema. Kun mestaaja huusi nuoren miehen nimen, niin hänen isänsä astui esiin epä röimättä. Kun ei tiedetty, että mies oli pojan isä, hänet mestattiin. Näin isä mestattiin ja poika va pautettiin. Tämä isä rakasti poikaansa. Hän rakasti hän tä niin syvästi, että antoi elämänsä poikansa edes tä. Kristus sanoo: “Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että panee henkensä ystäväinsä edestä”. Totisesti tämä rakkaus, jonka isä osoitti poikaansa kohtaan, oli suuri ja ihana ihmisrak kaus. Tekstimme puhuu jumalallisesta rakkau desta, joka on paljon suurempi kuin mikään inhi millinen rakkaus; sen vertaista inhimillistä rak kautta ei olekaan. Tekstimme puhuu Jumalan ää rettömästä rakkaudesta, jonka Hän osoittaa kaik kia syntisiä kohtaan Poikansa Jeesuksen Kristuk sen kuolemassa. Tämän rakkauden kautta mekin olemme vapautetut rangaistuksestamme, niinkuin tuo nuori mies vapautettiin isänsä rakkauden kautta. Pyhän Hengen johdolla tutkimme ainetta: Miten Jumala tuo ilmi rakkautensa meitä kohtaan? Tekstimme vastaa: I. Kristus, meidän vielä ollessamme syntisiä, kuoli edestämme. 11. Kun olemme vanhurskautetut hänen veres sään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. I. “Jumala tuo ilmi rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, meidän vielä ollessamme synti siä, kuoli edestämme.” Näin kirjoittaa Paavali roo malaisille. Tässä apostoli näyttää heille Jumalan suurta rakkautta heitä kohtaan, jonka Jumala toi ilmi siten, että Kristus heidän vielä ollessaan syn tisiä kuoli heidän edestään. Kristus ei kuollut vain roomalaisten edestä. Hän kuoli koko maailman syntien edestä. Tekstimme ei näytä ainoastaan Ju malan rakkautta roomalaisia kohtaan, vaan se näyttää moskin hänen rakkauttaan meitä kaikkia kohtaan. Me kaikki saamme sanoa: Minä olin syn tinen, ja Kristus kuoli minun edestäni. Että tulisimme näkemään selvemmin ja pa remmin Jumalan rakkauden äärettömyyden, on tunnettava tilaa, jossa olimme. Paavali sanoo: “Vielä ollessamme syntisiä”. Kuinka tulimme täl laisiksi? Jumala loi ihmisen pyhäksi ja vanhurs kaaksi. Ihminen kuunteli saatanan viekottelevaa ääntä ja lankesi syntiin, Syy tähän syntiseen ti laamme ei ole Jumalan; syy on meidän. Lankee muksen kautta kaikki ihmiset tulivat syntisiksi. Luonnostamme olemme nyt saatanan palvelijoita, synnin vankeja ja Jumalaa vastaan. Syntisen luon tomme takia teemme vain sitä, mikä miellyttää vanhaa aatamiamme. Emme voi ajatella puhtaita ajatuksiakaan. Sydämemmekin ovat täynnä piki mustia syntejä. Olemme kaikki syntisiä ja saastai sia, sillä Jumalan sana sanoo: “Kaikki ovat poi kenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhdenyhtäkään”. Luonnostamme olemme siis Ju malan vihollisia ja vihan lapsia; olemme kuolleet No. 12 Sinun sanasi on minun jalkaini kynttilä ja valo minun teilläni. Psalmi 119:105