Auttaja. [volume], July 01, 1948, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
Ilmestyy joka torstai IRONWOODISSA, MICH.
Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin. toimistoon 80 toimittajan kotiin IIM-R
TILAUSHINNAT:
Yhdysvaltoihin Ja Canadaan:
Puolan vuoden M.60
Neljän kuukauden ll.Ot
AUTTAJA Finnish weekly newspaper. Publlsbed •▼•ry
Thuredav by The Finnish - American Evangellcal Lutberan
National Church, at Ironwood, Miehitän.
SUBSCRIPTION RATES: In tho United States and Canada:
l>er year, 82.60; alz montha, 81.60; four months, $l.OO
Advertlslng ra tee on appllcatlon.
Bntered as Second Claes Mali Matter January 17, Isos, at the
Post Office at lronwood, Michigan, under the Act of Congreaa
of March 8. 187». Accepted for malling at apeclal rata of
pustaa e provlded for In Sectlon 110$ Act of Octover 8, 1917.
authorlxed July Is, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonriollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Latvala, V. V heir.äk. 4 p.
Miettinen, T heinäk. 11 p.
Mäki, A. L. ... * heinäk. 18 p.
Niemi, E. V heinäk. 25 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaa* lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
nan papeilta.
1 T Aaro
2 P Vanamo
3 L Arvo |
Hbr. 12:14-24; Mt. 5:20-26
4 S 6 Kolm. Jälk. sunn.
5 M Untamo, Unto
6 T Esa
7 K Klaus
8 T Turo
9 P Ilta
10 L Saima, Saimi
2 Piet. 1:16-18; Matt. 17:1-8
11 S 7 Kolm. jälk. sunn.
12 M Herman
13 T Oras
14 K Hely
15 T Rauni
3 p. Hans Egede, Norjan lut. lähetyssaarnaaja, saapui
Grönlandiin 1721.
p. Ensirnm. suomalainen Raamatun kannös valmistui
28 p. Joh. Bach, lut virsisäveltäjä, kuoli 1750.
30 p. C. F. Schwartz, lut. lähetyssaarnaaja, saapui In
tiaan 1750.
31 p. TANARUS. J. Heyer, Amerikan luterilaisten ensimm. lähe-
tyssaarnaaja saapui Intiaan 1842.
Kuulumisia kirkolliskokouksesta
Keväällä 1890 perustettiin Calumetissa en
simmäinen Kansallisseurakunta. Siihen asti oli
paikkakunnalla yksi ev. lut. seurakunta, mutta
kun Suomi-Synodi perustettiin, eivät kaikki seu
rakuntalaiset halunneet yhtyä Suomi-Synodiin.
Khra Eloheimo oli seurakunnan pappina. Jotka
seurakunnassa vastustivat juuri perustettuun
kirkkokuntaan yhtymistä, heidät pappi julisti
pannaan, noin 500 seurakuntalaista. Nämä pan
naan julistetut ihmiset perustivat uuden seura
kunnan ja nimittivät sen Kansallisseurakunnaksi.
Kansalliskirkkokunta perustettiin vuonna
1898, mutta Kansalliskirkkokunnan perustami
sessa suoritti tärkeää osaa tämä Calumetin Kan
sallisseurakunta.
Kuluneen viikon aikana Kansalliskirkkokun
nan väestöä oli koolla Calumetissa sankoin jou
koin viettämässä kirkkokunnan 50:ttä vuosijuh
laa seurakunnan keskuudessa, jota voidaan pitää
Kansalliskirkkokunnan kelhtona. Vieraita oli saa
punut Idän valtioista, keskivaltioista ja aina län
neltä asti. Varsinkin Michiganin, Minnesotan ja
Ohion Kansallisseurakunnat olivat runsaasti
edustettuina. Suurimmat juhlat pidettiin sunnun
taina joskin kokousten pitäminen alotettiin tors
taina, juhannuspäivänä. Pappien kokoukseen
osallistui 19 pappia yksi evankelista sekä 9 semi
naarin oppilasta. Papit ovat jokseenkin kaikki
Amerikassa syntyneitä ja kieli heidän kokouk
sissaan on englanti mutta rakkaus ja uskollisuus
kirkkokuntaa kohtaan on ilahduttavan eheää.
Past. TANARUS. Miettinen piti valaisevan esitelmän
Ehtoollisen sakramentista. Paippisveljet ottivat
innokkaasti osaa keskusteluun kun oli kysymys
sanan yhdistämisestä aineisiin. Sitä teroitettiin,
että sana antaa sakramentille merkityksen ja
voiman eikä sakramentin jakajan uskosta tai
(hengellisyydestä. Esitelmä osoitti kypsyneisyyttä
opissa ja Raamatun ja luterilaisen kirkon Tun
nustuskirjojen tuntemusta.
Torstaina ja perjantaina oli Kansallisseura
kunnan kirkossa iltahartaudet, joissa oli saamat
suomen ja englannin kielillä. Vieraita oli jo
rperjantai-illan kokoukseen pitkienkin matkojen
takaa. Vanhoja ystävyyksiä veresteltiin ja uusia
solmittiin. Hilpeä yhteishenki näytti vallitsevan
heti ensimmäisistä päivistä alkaen.
Lauantaiksi oli järjestetty jo useita kokouksia.
Jo toistakymmentä viotta keskuudessamme on
ollut käytännössä tapa pitää kirkkokunnan Lut
herliittojen vuosikokoukset kirkolliskokouksen
yhteydessä. Niin tänä vuonna pidettiin Luther
liittojen kokous lauantaina. Nuorta väkeä oli ko-
16 P Reino
17 L Ossi
Rm. 8:12-17; Mt. 7:15-21
18 S 8 Kolm. jälk. sunn.
19 M Saara, Salli
20 T Marketta, Reeta
21 K Johanna
22 T Matleena, Leena
23 P Oili
24 L Kirsti
1 Kop. 10:6-13; Lk. 16:1-9
25 S 9 Kolm. Jälk. sunn.
26 M Martta
27 T Unikeonpäivä
28 K Atso
29 T Olavi, Uolevi
30 P Asta
31 L Helena
koontunut noin sataan nouseva joukko kirkkokun
nan eri puolilta. Kokouksessa oli esillä nuoriso
lehden “Lutheran Youfchin” toimittaminen ja le
vittäminen. Päätoimittajaksi valittiin edelleenkin
past. Gerhard Aho New Yorkista. Levitystyössä
oli tdhnyt suurinta työtä Lehtijärven, Minn. Lut
herliitto, joka voitti syystalvella pidetyn tilaus
kilpailun sekä vuoden tilauskilpailun ja sai tun
nustukseksi alttariraamatun sekä pokaalin. Toi
sella tilalla oli Sebekan, Minn. Lutherliitto, joka
oli vain vähän jälessä. Nuorisotyö kirkkokun
nassa on kulkenut eteenpäin hyvässä tahdissa.
Siitä on todistuksena monet nuorten kesäleirit
kirkkokunnassa, joilla leireillä ojelman tärkeänä
osana on Jumalan sanan oppien tutkiminen ja
niihin syventyminen.
Nuorten kokous päätettiin klo 2 ip., jolloin
ulotettiin sekä miestenliiton että naistenliiton ko
koukset. Miesten kokous pidettiin omassa kirkos
sa ja naistenliiton kokous norjalaisessa kirkossa.
Naistenliiton kokouksessa ei toimittaja voinut
olla läsnä, mutta mrs Nopola selostaa kokouksen
menoa ja päätöksiä tässä lehdessä.
Miesten kokous oli kymmenes sen toiminnas
sa ja sai tyytyväisin mielin katsella kuluneitten
vuosien toiminnan aikaansaannoksia, sillä mies
tenliitto on tehnyt tärkeää työtä seminaarilais
ten kannattamisessa. Ja miestenliiton ansiota on
se, että kirkkokunnnassa on nyt vanhojen pap
pien eläkerahasto, joka on lähtenyt matkaan hy
vässä tahdissa. Kokouksessa päätettiin, että
ensi vuoden kokoukselle varataan runsaammasti
aikaa, jotta voitaisiin keskustella hengellisistä
kysymyksistä. Alustuksen tälläiselle keskustelulle
valittiin tekemään past. E. A. Heino. Seuraava
kokous pidetään seuraavan kirkolliskokouksen
yhteydessä.
Lauantai-illan juhla omistettiin veljeyslii
tolle sen kymmenentenä syntymäpäivänä. Suo
menkielisen saarnan piti Auttajan toimittaja ja
englanninkielisen saarnan seminaarin oppilas Jo
nathan Aho, joka piti rakentavan ja selväpiirtei
sen evankeliumin saarnan. Seminaarilaisten kvar
tetti esitti kaksi laulua joita mielihyväliä kuun
neltiin. Seminaarilaisten läsnä-010 kokouksessa oli
rohkaiseva muistutus kaikille, että uusia työvoi
mia on tulossa kirkkokuntaan. On luultavaa, että
kirkkokunnalla on ainakin 15 oppilasta seminaa
rissa ensi syksynä. Sehän on suuri määrä Kan
salliskirkolle, joka on aina toiminnassa kiemur
rellut mutkikkaita teitä miesten puutteessa.
Pyhäaamu vaikeni kirkkaana ja lämpimäm
pänä kuin olivat edelliset päivät. Aamulla saapui
vielä runsaasti juhla väkeä, etupäässä Ylä-Michi
ganista. Koska väkeä oli enemmän kuin olisi
sopinut Kansallisseurakunnan kirkkoon, oli eng
lanninkielistä jumalanpalvelusta varten varattu
aivan lähellä oleva norjalaisten luterilaisten kirk
ko. Alttari jumalanpalvelusta johti past. Sippola,
Gardnerista, Mass. ja saarnan piti kirkkokunnan
esimies tri Aho aiheesta: Kuinka voimme täyttää
lupauksemme Herralle? Se tapahtuu silloin, kun
pidämme huolen, että olemme uskon kautta jäse
niä pyhien näkymättömässä yhteydessä, kun py
symme uskollisina oikealle näkyvälle seurakun
nalle ja kun pidämme huolenamme, että autuaal
lisen kuoleman kautta siirrymme pyhitettyjen
seurakuntaan taivaassa. Jumalanpalveluksessa
lauloi Marquetten seurakunnan kuoro.
Suomenkielisessä jumalanpalveluksessa Kan
sallisseurakunnan kirkossa saarnasi past. M. Wis
kari, Torontosta. Tämän kirjoitta oli englannin
kielisessä jumalanpalveluksessa, eikä siis kuullut
saarnaa, mutta tilaisuudessa olleet vakuuttivat
kuulleensa voimallisen saarnan päivän tekstin
johdolla Pietarn kalansaalista. Alttaripalveluksen
toimitti past. TANARUS. Esala, Clevelandista ja Ironwood
in seurakunnan kuoro esitti laulua.
Sunnuntaina iltapäivän juhla pidettiin Calu
metin korkeakoulun avarassa voimistelusalissa,
joka olikin täynnä kansaa. Juhlaa olivat saapu
neet rikastuttamaan Ironwoodin ja Marquetten
Kansallisseurakuntien kuorot, jotka lauloivat on
nistuneesti useita lauluja, edellinen mrs J. Hirven
ja jälkimmäinen miss Esther Michelsonin joh
dolla.
Juhlapuhujaksi oli saapurfut Missouri-Syno
din varapresidentti Hertwig, jolla on Detroitissa
seurakunta jäsenluvultaan 1,400 ripilläkäypää jä
sentä. Kansalliskirkon perustajat eivät lainkaan
tunteneet Missouri-Synodia, mutta 25-vuotisjuh
lassa olivat läsnä Missouri-Synodin presidentti F.
Pfotenhauer, jumaluusopin tri Dau ja pohjois-
VVisconsinin piirin presidentti Daib, jotka kaikki
jo ovat haudan povessa. Mutta juuri yhteys Mis
souri-Synodin kanssa huojutti koko kirkkokun
taa. Mutta tilanne on rauhoittunut ja siirtyminen
läheiseen yhteyteen on tapahtunut.
Varapresidentti Hertwig on ulkomuodoltaan
juhlallisen näköinen mies, eikä suinkaan näytä
65 vuoden ikäiseltä. Hän kuuluu siihen sukupol
veen kirkkokunnassaan, joka on nähnyt kirkkon
sa kasvavan ilmiömäisellä tavalla ja muuttuvan
saksalaisesta amerikkalaiseksi kirkoksi. Puhees
saan hän todisti, että Herra on siunannut meitä
yhtä suuresti kuin muinoin Abrahamia, vakuut
tipa vielä koulun ympärillä olevista au
toista päättäen Kansalliskirkossa ehkä on va
rakkaampiakin kuin oli Abraham. Mutta kirkon
suurimmat siunaukset ovat hengelliset, joista en
simmäinen on usko Kristuksen vereen, joka puh
distaa meidät kaikesta synnistä. Mitä tärkeintä
on meille hän vakuutti, että meillä on ihorjuuma
ton usko Jumalan sanaan ja voimaan, kuten oli
Abrahamilla, kun hän lähti vuorelle lisakkia uh-
AUTTAJA TORSTAINA HEINÄK. 1 P. 1948
raamaan. Mutta Abraham oli siunauksena
muille ihmisille. Sitä varten Jumala seurakun
taansa siunaa, että se olisi siunauksena muille
ihmisille. Eikä Jumalan siunauksia voi ottaa
vastaan, jos ei niitä jakele toisille.
Suomenkielisen puheen iltapäivän juhlassa
piti past. E. A. Heino, Sebekasta, Minn. Koi. 2:
6, 7 johdolla. Puheessaan hän kehoitti kirkkokun
nan väkeä uskollisuuteen ja kiitollisuuteen.
Illan juhla vielä pidettiin korkeakoulun sa
lissa. Se olikin vielä, illallakin jotakuinkin täynnä
juhla väkeä, vaikka monet lähtivät kotia iltapäi
vän juhlan päätyttyä. Illan juhlassa piti suomen
kielisen saarnan past. H. P. Esala ja englannin
kielisen past. F. Pes. —; Varsin miellyttävät vai
kutuksen teki nk. Copper Country mieskuoro,
jossa on 20 miestä Calumetin Kansallisseurakun
nasta ja Calumetin ja Hancockin Missouri-Syno
din seurakunnista. Past. Pies puheensa päätyttyä
viittasikin mieskuoroon ja sanoi: Katsokaa mies
tenliitot, mitä voisitte tehdä!
Tunnustuksen sana on annettava Calumetin
seurakunnan jäsenille, varsinkin naisille, jotka
sujuvasti ruokkivat ja majoittivat suuren juhla
joukon. Väsymystä tosin oli havaittavissa monen
kasvoilla pyhäiltana, mutta se oli vanhurskasta
väsymystä, mikä johtui paljosta työstä, -t- Ja
kahvittelu kirkon alasalissa muodosti juhlan
hauskimpia hetkiä, sillä siellä oli tilaisuus tavata
tuttuja ja pakista syntymäseuduista ja elettyjen
päivien monista tapahtumista sekä puhua loh
dutuksen ja rohkaisun sanoja elämän tien matka
miehille.
“Nyt ette siis enää ole vieraita ettekä muu
kalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Ju
malan perhettä, apostolien ja profeettain perus
tukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Jeesus
Kristus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja
kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä
tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Juma
lan asumukseksi Hengessä.” Ef. 2: 19—22.
Yksi kavalimpia saatanan keinoja on se, että
hän kyllä käyttää Raamatun sanoja, mutta ko
konaan muuttaa ihmisen mielessä niiden ajatuk
sen ja tarkoituksen. Esimerkiksi kaikki, jotka
ovat kristityitä tuntevat sanan usko. Mutta mitä
tarkoittavat tällä sanalla usko? Yhdelle on usko
se, että hän sokeasti pitää kiinni ja pitää totena
kaiken, mitä kirkko-isät, kirkolliskokoukset ja
papit hänelle sanovat. Toiselle on usko se, kun
hän uskoo siihen, mikä hänen mieltään huvittaa,
tai mikä hänen mielestään tuntuu oikealta. Vielä
toiselle usko tarkoittaa sitä, että hän melkein tai
kaukoisella tavalla ajattelee uskonnon olevan jon
ku oudon ja tuntemattoman voiman. Mutta nämä
unohtavat, taikka ehkä eivät ole koskaan tien
neet, että usko on persoonakoihtäinen ja koko sy
dämellä vastaanottaminen sille totuudelle, että
lunastus synneistä, kuolemasta ja perkeleen val
lasta on valmis meille kaikille Jeesuksen Kris
tuksen veressä ja ristin kuolemassa.
Kääntykäämme aineeseen, jota teksti esit
tää. Kuinka harvoilla on oikea käsitys siitä, mikä
kirkko oikeastaan on. On tosi, että Rooman kir
kolla on varma kanta tässä asiassa. He sanovat,
että kirkko on roomalais katoolinen kirkko, se on
kaikki ne, hyvät ja pahat, jotka kuuluvat kirk
koon jäseninä, jotka pitävät paavia päänään, ja
tämä on ainoa pelastava kirkko. Lahkolaiset taa
sen pitävät, että kaikki, joilla on sisäinen valo ja
jotka sitä seuraavat, ovat kirkon jäseniä, olkoon
he sitten pakanoita, turkkilaisia, taikka juutalai
sia. Sekaannus opissa kirkosta on sitä suurempi
kun on niin monta, jotka eivät osaa eroittaa ulko
naisia kirkko-järjestelmiä oikeasta totisesta Kris
tuksen kirkosta, näkymättömästä kirkosta, josta
Raamattu niin monessa paikassa puhuu, kuten
tekstissä, joka on edessämme tänään.
Istukaamme Mestarimme jalkain juuressa
oppiaksemme häneltä, mitä hän kertoo meille
kirkosta. Hän itse valaiskoon meitä, kun mietim
me tätä ainetta:
Pyhä yhteinen seurakunta, pyhäin yhteys.
Saamme oppia, että se on,
1. Yhteys Kristuksessa;
2. Kaikkien yhteys, jotka ovat
Kristuksessa;
3. Yhteys täynnä ihmeellistä kirkkautta,
joka täydellisesti käy ilmi vasta
tulevassa elämässä.
L
Kuva, jonka heti tekstistä huomaamme, on
se, että apostoli vertaa kirkkoa rakennukseen,
Kristuksen seurakuntaa temppeliin. Tämmöisellä
temppelillä täytyy olla kulmakivi, ja sillä täytyy
olla perustus, jolla koko rakennus lepää, ei niin
kuin kivi raunio, kasaan heitetty, vaan hyvin ra
kennettu vankan perustuksen päälle.
Mikä on se perustus ja se kulmakivi jolleka
Kristuksen kirkko on rakennettu, ja jossa koko
rakennus, liittyy yhteert ja kasvaa pyhäksi
temppeliksi Herrassa? Kulmakivi on Kristus, ei
kä mikään muu. Kristus ainoastaan on uskomme
Sinun sanasi on
minun jalkaini
kynttilä ja valo
minun teilläni.
Psalmi 119:105
juuri; Kristus, ei ainoastaan ihminen, vaan Ju
mala lihassa. Joka kieltää, että Kristus on Ju
malan Poika, ja kieltäytyy seisomasta tällä pe
rustuksella, sillä tavalla eroittaa itsensä Kristuk
sen kirkosta, asettaa itsensä sen ulkopuolelle, huo
limatta siitä, mikä hänen ulkonainen seurakunta
yhteytensä on.
Mutta miksi Jumalan Poika tuli lihaksi? Että
hän voisi tuhota perkeleen työt. Hän tuli etsi
mään ja pelastamaan sitä, mikä oli hukassa.
Kristuksen seurakunta, pyhäin yhteys, lepää tä
män totuuden päällä, että Kristus on ainoa syn
tisten Vapahtaja, joka on maksanut Jumalalle
meidän syntivelkamme, ja pelastanut meidät, et
tä hän on köko maailman vanhurskauttanut elä
mällään ja kuolemallaan. Hän on lunastanut mei
dät, ja tuonut meidät, jotka olimme viraita ja
muukalaisia, Isämme tykö, että olemme pyhien
kansalaisia ja Jumalan perhettä. Hän on välimies
Jumalan ja ihmisen välillä. Hän, ollen sovitus
kaikkien meidän syntiemme edestä, on sovittanut
eksyneet lapset Isänsä kanssa. Hänessä ja hänen
kauttansa ja hänen tähtensä meidät ilolla otetaan
vastaan Isämme kotiin, ei muukalaisina armon
valtakunnassa, vaan kansalaisina, joilla on kaikki
kansalaisen oikeudet; ei vieraina Isän huoneessa,
vaaif lapsina, rakastettuina perhekunnan jäseni
nä, jotka saavat tulla kaikella luottamuksella
Isän tykö.
Kirkko, pyhäin yhteys, on Kristuksessa myös
siitä syystä, että se on “apostolien ja profeettain
perustukselle” rakennettu. Mutta eikö tässä ole
toinen, uusi, ihmis-perustus ? Eivätkö apostolit ja
profeetat olleet vajanaisia, syntisiä ihmisiä? Ih
misiä olivat ja täynnä vikoja. Mutta mistä luem
me, että kirkko on rakennettu apostolien ja pro
feettain persoonaan? Uskomme lepää heidän pe
rustuksella vain siinä mitassa, kun he olivat Ju
malan ilmoitusten puhujina. Heidän sanansa oli
Kristuksen sanaa. Hän lähetti heidät saarnaa
maan hänen nimessään, ja heidän sanansa kaut
ta Kristus, kirkon opettajana, profeettana ja pää
nä on koonnut ja vieläkin kokoa, hänen omansa
totuuden ja pelastuksen valtakuntaan. “Pyhän
Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen,
minkä saivat Jumalalta.” Ei sanoilla, joita ihmi
sen viisaus opettaa, vaan joita Phyä Henki opet
taa. Ne tulivat Kristukselta ja viittasivat Kris
tukseen kuten Paavali: “Olen päättänyt keskuu
dessamme olla tuntematta muuta paitsi Kristuk
sen Jeesuksen, ja hänetkin ristiinnaulittuna.” Ja
voimalla, töillä ja ihmeillä Kristus maailmassa,
joka oli täynnä pimeyttä ja vastustusta, näytti
toteen heidän puheensa. Lue tätä sanaa ja todis
tusta: löydät sieltä Kristuksen, Kristuksen Va
pahtajamme, Kristuksen ainoan Mestarimme. Tä
ten olemme huomanneet, että seurakunta, kirkko,
pyhäin yhteys, on yhteys Kristuksessa, ja ai
noastaan hänessä. Tästä seuraa, että se on kaik
kien niiden yhteys, jotka ovat Kristuksessa.
11.
Tekstissämme apostoli puhuu semmoisille,
jotka ovat jäseniä pyhäin yhteydessä, näkymät
tömässä seurakunnassa, ja eroittaa heidät niis
tä, jotka ovat vielä muukalaisia ja vieraita. Hän
kirjoittaa: “Ette siis enää ole vieraita ettekä
muukalaisia”. Ennen tätä tekstiä hän kirjoitti
heistä: “Että te siihen aikaan olitte ilman Kris
tusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja
vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman
Jumalaa maailmassa”; mutta, jatkaa hän, “kun
olette Jeesuksessa Kristuksessa, olette te, jotka
ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen
veressä”; ja 16:sta jakeessa hän puhuu heistä
yhdessä ruumiissa sovitetuiksi Jumalan kanssa
ristin kautta.
Ketkä sitten kuuluvat Kristuksen seurakun
taan? Jumalan edessä kaikki, ja ainoastaan ne,
jotka ovat Kristuksessa, jotka ottavat hänet vas
taan Vapahtajanaan, jotka uskovat häneen. Tämä
on pyhien yhteys, ei pyhiä itsestänsä, vaan py
hiä Kristuksessa.
Täytyy aina muistaa, että ei ulkonainen kir
kon jäsenyys takaa sitä, että kuulumme pyhien
yhteyteen. Ihminen voi omistaa jonku tunnustuk
sen jopa meidän luterilaisen kirkonkin puhtaan
ja Raamatun mukaisen tunnustuksen, hän voi
mahtailla siitä, mihin kirkkoon hän kuluu, ja ih
misten silmien edessä seurata sitä tunnustusta,
ja silti olla ulkopuolella tosi Kristuksen seurakun
taa, pyhäin yhteyttä. Mitä me siis, sanomme seu
rakunnaksi, ne jotka sanoin ja töin tunnustavat
uskoa ja kristillisyyttä, ei ole sama kuin tämä
seurakunta, josta teksti puhuu. Me luemme päät,
mutta Jumala lukee sydämet ja sielut, jotka le
pää ainoastaan Kristuksen veressä ja vanhurs
kaudessa.
Mutta enenkuin menemme eteenpäin, on
hyvä pysähtyä ja huomata, että kaikki, jotka
ovat Kristuksessa, ovat tämän seurakunnan tai
kirkon jäsenyydessä. Se, ettei kaikki uskovaiset
ole ulkonaisesti yhdessä seurakunnassa, taikka
yhdestä sukukunnasta, yhdestä maasta, taikka
yksi kielisiä, on selvä. Eikä semmoinen ulkonai
nen yhteys ole mahdollista, eikäpä tarpeellista.
Meidän täytyy siihen tyytyä, että Herra omansa
tuntee. Hän näkee sydämen uskon, palakoon se
sitten kirkkaasti taikka himmeästi, vaikkapa niin
himmeästi, että itsekin pelkäämme, onko sitä
edes olemassakaan. Hä kuulee sydämen huudon,
qi ainoastaan sen sydämen, joka rohkeasti uskoa
tunnustaa ja elää ilossa uskossaan, vaan myöskin
sen sydämen, joka huokaa murtuneena, joka sy
vyyksistä huutaa. Hän tuntee ne kaikki omanan
sa, sillä hänen kirkossaan, pyhäin yhteydessä, ei
NO. 27