OCR Interpretation


Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, November 04, 1948, Image 4

Image and text provided by Central Michigan University, Clark Historical Library

Persistent link: https://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn93060356/1948-11-04/ed-1/seq-4/

What is OCR?


Thumbnail for SIVU 4

SIVU 4
AUTTAJA
V
Ilmestyy joka torstai IRONWOODIBSA, MICM.
Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin-: toimistoon 30 toimittajan kotiin ISB9-R
TILAUSHINNAT!
Yhdysvaltoihin Ja Canadaani
A oko vuoden 13.60
Puolen vuoden $1.60
Neljän kuukauden __ $LOt
AUTTAJA . Finnish weekly newspaper. overj
Thursday by The Finnish - American Evangellcal Luthoran
National Church, at Ironwood, Michigan.
SUBSCRIPTION RATESi In tha United States and Canada:
Per year, $2.50; six montha, $1.60; four months, $l.OO
Advertlslng ratee on appllcatlon.
i
Bntered aa Second Class Mali Matter January 17, 1000, at the
Poet Office at Ironwood, Michigan, under the Act of Congreas
of March 8, 1879. Accepted for malling at speclal rata of
postage provlded for In Sectlon 1108 Act of Ootover 8, 1817,
authorlzed July Is, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. . Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Heino, E. A :... lokakuun 31 p.
Hirvi, J marraskuun 7 p.
Kokkonen, A. E marraskuun 14 p.
Lampela, E. P marraskuun 21 p.
Latvala, V marraskuun 28 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaan lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
nan papeilta.
Uusi kirkkovuosi alkaa 28 p. Toisen vuosikerran tekstit.
Hm. 7:2-12; Mt. 5:1-12
1 M Pyhäinpäivä
2 T Topi
3 K Terho
4 T Hertta
5 P Reima
6 L Kustaa Adolf
Koi. 1:9-15; Mt. 9:18-26
7 S 24 Kolm. Jälk. sunn.
8 M Aatos
9 T Teuvo
10 K Martti
11 T Anja
12 P Kyrö
13 L Ano
1 Tess. 4:13-18; Mt. 24:15-28
14 S 25 Koin/, jälk. sunn.
2 p. Pietari Brahe Turun yliopiston kansleriksi 1646.
6 p. Kuningas Kustaa Adolph II kuoli Lutzenin tais
telussa 1632.
10 p. Martti Luther syntyi 1483.
20 p. Ensimmäinen lut. siirtokunta saapui Austraaliaan
1838.
26 p. Helsingin yliopisto vihittiin 1870.
30 p. Past. P. Wuori lahjoitti Auttajan Kansalliskirkolle.
JUMALAN SIUNAUSTA MATKALLE
Tällä viikolla matkusti 'Kansalliskirkko
kunnan ensimmäinen lähetyssaarnaaja ulko
maille, kun past. Toivo Esala puolisonsa ja lapsen
sa kanssa lähti Austraaliaan. Tämä on merkki
kohta kirkkokuntamme elämässä. Kului 50 vuotta,
ennenkuin kykenimme lähettämään edes yhden
miehen lähetyssaarnaajaksi. Ja siitäkin olemme jo
kuulleet, että se on “voiteen haaskaamista” näin
kalliina aikana, kun on,vielä kaiken lisäksi kirk
kokunnassa papeista puutetta. Kiitämme Juma
laa, että olemme saaneet siunata matkaan edes yh
denkään miehen, vaikkapa vasta 50 vuoden kulut
tua.
Olen monta kertaa kuullut vanhojen kirkko
kunnan Uskovaisten sanovan, että ei sellaisen kir
kon sovi odottaa itselleen Jumalan siunausta, joka
ei tee lähetystyötä. Se varmaankin on raamatulli
nen ajatus, sillä Jeesus käski opetuslapsia mene
mään kaikkeen maailmaan saarnaamaan evanke
liumia kaikille luoduille, ja sen käskyn päälle an
toi lupauksen, että Hän orr kanssamme joka päivä
maailman loppuun asti.
Sellaiset ihmiset, jotka taitavat pitää esiru
kouksia Jumalan sanan julistajien puolesta, muis
takoot pyytää Herralta, että Hän siunaisi sen sa
nan, jota past. Esala tulee julistamaan Austraalian
suomalaisille. Jumala varmasti kuulee sellaisen
rukouksen. Ja joka tämän asian puolesta rukoilee,
hän myöskin muistaa osallistua lähetyksen kus
tannuksiin, jotka ovat alussa melko raskaat. Eikö
olisi mahdollista järjestää seurakunnissa lähetyk
sen kannattaminen säännölliseksi kokoamalla
muutaman kerran vuodessa erikoinen kolehti lä
hetystyötä varten. Panemme kuitenkin suurim
man luottamuksemme lähetystyön ystäviin, että
he pitävät asiaa vireillä seurakunnissaan ja innos
tavat seurakunnan jäseniä osallistumaan kallii
seen lähetystyöhön. Evankeliumin julistaja on jo
lähtenyt Austraaliaan. Olemme laskeneet kätem
me auraan eikä siis sovi enää taaksepäin katsella.
Pastori Esalalle ja hänen perheelleen toivo
tamme Jumalan siunausta matkalla ja ennenkaik
kea uudella työmaallaan. Lähetämme heidät mat
kaan laulun sanoja muistellen:
Niitä suojeleva on Hän kaikkialla,
Jotka on kodin rakkaimpineen
Tänne jättäneet Herransa tähden.
15 M Leimu
16 T Aarne, Aarni *
17 K Einari, Eino
18 T Jounia
19 P Aili, Aila
20 L Jalmari
2 Tess. 1:3-10; Mt. 25:31-46
21 S 26 Kolm. Jälk. sunn.
22 M Silja
23 T Ismo
24 K Lempi
25 T Kiitospäivä
26 P Sisko
27 L Hilkka
Ps. 24:7-10; Jes. 25:6-10
28 S 1 AdventtiBunn.
29 M Aimo
30 T Antti, Antero
OLEMMEKO RIKASTUNEET KAIKESSA
PUHEESSA JA KAIKESSA TIEDOSSA?
Korinttolaisille lähettämässään ensimmäises
sä kirjeessään apostoli Paavali sanoo kiittävänsä
Jumalaa siitä, että he olivat rikastuneet kaikessa
puheessa ja tiedossa. Mitä hän tällä rikastumisella
tarkoitti?
Eikö ensiksikin sitä, että Korinton uskovaiset
olivat oppineet puhumaan hengellisistä asioista ja
puhumaan niistä oikein? Se ei ole helppo taito. Se
on opittava. Jokaisen kristityn ei suinkaan tarvit
se oppia pitämään julkisia puheita. Opetustoimi
seurakunnassa on uskottu siihen erikoisesti kutsu
tulle henkilölle. Mutta jokaisen kristityn olisi kui
tenkin pystyttävä yksityisessä elämässään puhu
maan hengellisistä asioista, sillä Herra tahtoo, että
kaikki hänen opetuslapsensa olisivat hänen todis
tajaan maailmassa. On paljon sellaisia tilaisuuk
sia, jolloin uskovat voisivat juuri sillä tavalla vä
littää siunausta ympäristöönsä. Me saamme puhua
maallisista asioista, mutta me emme saisi unohtaa
sitä, että kristittyinä me olemme maan suola ja
maailman valo. Kun olemme puheissa jonkun sel
laisen henkilön kanssa, jolla on murheita, olisi mi
tä tärkeintä, että voisimme lausua jonkin sellaisen
raamatunkohdan, joka sisältää lohdutusta. Kun
tapaamme sellaisen, joka ei vielä usko Kristuk
seen meidän tulisi hänellekin puhua rakkaasti ja
vakavasti Jumalan sanaa. Kun joudumme koske
tuksiin sellaisen kanssa, joka on lain alla, meidän
tulisi osata näyttää hänelle Jumalan Karitsaa, joka
pois otti hänen syntinsä. Ja miten paljon onkaan
• muitakin sellaisia tilaisuuksia, jolloin voisimme
jakaa lähimmäisillemme Jumalan kallista sanaa!
Varmaankin tunnemme, että meillä jokaisella on
syytä tällaiseen rukoukseen: “Tee meitä, Herra,
rikkaiksi kaikessa puheessa!” Me tarvitsemme hä
nen opetustaan. Jos haluamme oppia jotakin vie
rasta kieltä, meidän on harjoiteltava sitä ahkeras
ti. Sanavarastomme karttuu siten päivä päivältä.
Samoin on myöskin puhumisen laita. Oppikirjana
meidän on käytettävä ennen kaikkea Jumalan sa
naa, Raamattua. Myöskin hyvät hartauskirjat ovat
erittäin sopivia. Ne aivan kuin antavat meille uu
sia sanoja ja lauseita, joilla voimme sitten ilmaista
hengellisiä totuuksia.
Mutta korinttolaiset olivat rikastuneet myös
kin kaikessa tiedossa. # Nämä kaksi rikastumisen
lajia kulkevatkin aivan kuin käsi kädessä. Emme
voi puhua sellaisista asioista joista meillä ei ole tie
toa. Kristityn tulee tietää, kehen hän uskoo, mitä
hän uskoo ja miksi hän uskoo, ja hänen on tunnet
tava kristinuskon pääopinkappaleet. Tätä hengel
listä tietoa hänen tulee saada kristillisessä seura
kunnassa. Tämä taas asettaa määrätyt vaatimuk
set saarna viran hoitajalle. Hänen opetuksensa tu
lee olla monipuolista, niin että Jumalan sana tulee
jaetuksi “opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi,
kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ih
minen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin
valmistunut”.
Kun seurakunnassa jaetaan hengellistä tietoa,
sen jäsenten olisi ahkerasti ja säännöllisesti rien
' nettävä sitä vastaanottamaan. Heillä tulisi olla se
mieli, joka oli Daavidilla ja jonka hän ilmaisi näil
lä sanoilla: “Minä iloitsin, kun minulle sanottiin:
Menkäämme Herran huoneeseen”. Hengellistä tie
toa jaetaan seurakunnassa monissa tilaisuuksissa.
Huomattavin niistä on sunnuntain jumalanpalve
lus. Voisimme sanoä, että se on päätilaisuus. Se on
myöskin koetettu järjestää sellaiseen aikaan, että
mahdollisimman monet voisivat siihen saapua.
Eräs mittari, joka osoittaa seurakunnan lämpöti
laa, on osanotto seurakunnan varsinaisiin juma
lanpalveluksiin. Oikea kristitty ei voi ilman päte
vää syytä jatkuvasti jäädä niistä pois. Miten mo
net asiat muuttuisivatkaan seurakunnissamme, jos
niiden kaikki jäsenet saapuisivat uskollisesti kuu
lemaan Herran sanaa! Niistä vähitellen muodos
tuisi aivan kuin voimakeskuksia, joiden vaikutus
tunnettaisiin selvästi niiden toiminta-alueella, vie
läpä kauempanakin. Miten onnellisessa asemassa
ovatkaan ne seurakuntamme, joilla on tilaisuus
kokoontua sunnuntai-sunnuntain jälkeen juma
lanpalveluksiinsa! Ymmärretäänkö niissä, mitä
Herra odottaa niiden jäseniltä?
E. Penttinen.
—y—o
TUNNUSTUSKIRJAT SUOMENNETTU
UUDESTAAN
Olemme juuri saaneet painoon lähetyksen
Suomen Evankeliumiyhdistyksen toimesta jul
kaistua luterilaisen kirkon tunnustuskirjaa. Sitä
ovatkin monet suomalaiset odottaneet jo monta
vuotta. Uuden suomennoksen on suorittanut ro
vasti A. E. Koskenniemi, tunnettu Lutherin teos
ten suomentaja. Teos käsittää yli 700 sivua ja on
erikoisen huokea lukea, sillä paperi on valkoista
ja vahvaa ja kirjaimet suuria ja selviä. Kirjan al
kuun on sijoitettu historiallinen johdanto, jota ei
vanhassa suomenkielisessä tunnuskirjojen laitok
sessa ollut. Johdantoon sisältyy 76 sivua ja se
enimmäkseen perustuu Missouri-Synodin juma
luusopin professorin, F. Bente’n laajaan esitykseen
vuodelta 1921. Suomen Evankeliumiyhdistys ja
rov. Koskenniemi ovat tehneet kalliin palveluksen
suomalaiselle luterilaiselle Siionille valmistaes
saan tämän uuden laitoksen luterilaisen kirkon
tunnustuskirjoista suomen kielellä.
Jokainen vaativampaa käännöstyötä tehnyt
saattaa jonkin verran käsittää, miten suuria vai
keuksia on voitettava ja miten suurta kielitaitu
AUTTAJA TORSTAINA MARRASKUUN 4 P. 1948
ruutta vaaditaan itse asian ymmärtämisen lisäksi,
ennenkuin syntyy se, mitä lukija lukee valmiista
kirjasta. Mutta rovasti Koskenniemellä <?n kaikkia
tähän työhön tarvittavia lahjoja niin suuressa
määrin, että sellaista harvoin miespolvissa meille
annetaan. Hän on tätä ennen jo kääntänyt yhtä
tarkasti ja samalla itselleen sanakirjaa tehden niin
suuret määrät Lutherin kirjoja, että se jo riittäisi
yhden ihmisen senlaatuiseksi elämäntyöksi. Nyt
hän vielä kruunasi elämäntyönsä tämän mitä vaa
tivimman käännöksen kautta.
Amerikan dollarin keinotekoinen alhainen ar
vo Suomessa kohottaa kirjan hinnan kovin kal
liiksi Amerikan suomalaisille. Emme voi myydä
sitä vähemmällä kuin $14.00 kappale, postikului
neen. Ja rahan tulee sburata tilauksen mukana.
Painossamme on varasto tätä uutta tunnustuskir
jaa, ja otamme tilauksia vastaan.
o
“MINUN ARMOSSANI ON SINULLE KYLLIN”
Tämä sana: “Minun armossani on sinulle kyl
lin” on meille oikea johtotähti. Onnetonta, jos
, luulet ulkonaisella taidollasi tai persoonasi lu
mous voimalla voivasi tehdä Jumalan valtakun
nan työtä. Jumalan armo yksin on tässäkin se,
joka riittää. Moni tavoittelee ulkonaista henkilö
kohtaista arvonantoa oman persoonansa eduksi.
Jumalan täytyy usein painaa persoonat ristinalai
siksi ja moniin ahdistuksiin, että Jumalan armon
voima asettuisi meihin asumaan.
Kirkollisessa työssä on vaarana väärät me
nettelytavat ja keinot. Tänä vuonna on Amster
damissa kirkkojen maailmanliiton suuri kokous
Jos mekin siihen osallistuisimme, voisi toimin
tamme siitä saada maailman kirkkojen piirissä
vähän lisää arvonantoa. Samoin, jos tinkisimme
siitä, mitä Jumala sanassaan sanoo synnistä ja
sen rankaisemisesta sekä kaikesta kritittyjen toi
minnasta. Ei ole meidän voimamme tinkimi
sessä ja maailman kirkkojen liehittelyssä. Mei
dän on lujasti pysyttävä Jumalan armossa ja
luottaen siihen noudatettava kaikessa Jumalan
sanaa tuli mitä tuli, maksoi mitä maksoi.
“Minun armossani on sinulle kyllin.” “Sil
lä, kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” Jos
luulisin saavani voimaa luopumalla sanasta, tu
lisin vahvaksi itsessäni ja tottelemattomuudes
sani. Silloin olisi Jumala minussa todella heikko.
Mutta jos pysyn Jumalan sanassa ja tyydyn hä
nen tahtoonsa, olenkin Jumalan edessä väkevä.
Kerskatkaamme mekin apostoli Paavalin
kanssa heikkoudestamme, vaivoistamme ja ahdis
tuksistamme, joitten alaisia olemme Kristuksen
sanaa seuratessamme, sillä kun näin olemme it
sessämme heikot, silloin on Herra meissä väkevä.
Past. Fr. Kriess.
“Lutherilaisesta”
lialla
Opetuslapset pyysivät häntä sanoen: Rabbi,
syö! Mutta hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä
ruokaa, josta te ette tiedä". Niin opetuslapset sa
noivat keskenään: "Lieneekö joku tuonut hänelle
syötävää?" Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on
se, eitä minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hä
nen tekonsa. Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukaut
ta, niin elonleikkuu joutuu? Katso, minä sanon
teille, nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita,
kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa
leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikki
seen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat
yhdessä iloita." Joh. 4:31-36..
Luther selittää toisen uskonkappaleen näin:
“Jeesus Kristus on lunastanut meidät, että me oli
simme hänen orhansa ja eläisimme hänen alamai
sinaan ja palvelisimme häntä”. Nämä sanat ly
hyesti selvittävät meille kristityille tehtävämme,
sillä olemme niin ihmeellisesti lunastetut Jeesuk
sessa Kristuksessa. Saamme palvella Kristusta, jo
ka on verellään meidät lunastanut, jolle me kuu
lumme, jonka valtakunnan jäseniä me kaikin
olemme. Rippikoulumme päätettyämme olemme
tehneet vakavan lupauksen Herralle, että olemme
uskolliset hänelle loppuun asti. Uudelleen teemme
tämän lupauksen aina, kun tunnustamme uskom
me Herralle uskontunnustuksessa tahi kun kut
summe itseämme kristityiksi.
Kristus asetti meille tehtävät. Hän antaa nä
mä ohjeet: “Niinkuin Isäni on lähettänyt minut,
minä myös lähetän teidät”. Ja taasen: “Te ette va
linneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin
teidät, että menisitte ja tuottaisitte hedelmää ja
että hedelmänne pysyisi”.
On selvää, että meillä on vissit tehtävät, me
jotka kutsumme itseämme Kristuksen seuraajiksi.
Tekstimme selostaa tehtäviämme aivan perinpoh
jin. Olimmepä sananjulistajia tahi sen kuulijoita,
kehoitus kuuluu meille: “Katsokaa vainioita, kuin
ka ne ovat valkoiset leikattaviksi”. Tekstimme se
lostaa tätä vainioiden leikkausta, kutsuu sitä mei
dän tehtäväksemme, ja näyttää miten palkka on
suuri.
Jeesus puhuu opetuslapsilleen. Koska me
olemme Hänen opetuslapsiaan, niin tässä Kristus
Sinun sanasi on
minun jalkaini
kynttilä ja valo
minun teilläni.
Psalmi 119:105
puhuu myös meille. Opetuslapsilleen hän painosti,
mitä heillä on tehtävänään.
Kun opetuslapset, jotka olivat noutaneet ruo
kaa Syykarista, * tulivat Jeesuksen luo Jaakobin
kaivolle, tarjosivat he hänelle syötävää. “Rabbi,
syö”, he sanoivat. Tässä Jeesus tahtoi heti ilmais
ta opetuslapsille selvästi ja ymmärrettävästi sen,
mikä Hänellä oli tehtävänään. Hän sanoi: “Minun
ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon pa täy
tän hänen tekonsa”. Ja Jeesus sitten selostaa, mi
ten Herran tahdon täyttäminen on myös opetuslas
ten tehtävä yhtä hyvin. Hän sanoi heille: “Nosta
kaa silmänne ja katsokaa vainioita, kuinka ne ovat
valkoiset leikattaviksi”. Ja Hän sitten huomautti
heille, miten Hän on lähettänyt heidät leikkaajiksi.
Ei se ollut sattuman tapaus, että Jeesus valitsi
tämän tilaisuuden puhuakseen tehtävistä. Opetus
lapset tarvitsivat opetusta tässä kohdassa. Miten
kipeästi he tarvitsivat opetusta, huomaamme siitä,
että he ihmettelivät, kun Jeesus puhui samarialai
selle naiselle. Jeesus tahtoi heidän käsittää, että
tässä on työtä tehtävänä, vainioita on valmiina lei
kattaviksi. Ei voi väärin käsittää Jeesuksen ope
tusta tässä. Jumalan armo ulottuu kaikille. Usein
järki sanoo, että turha tuolle ihmiselle on puhua
Jumalan sanasta mitään, sillä katso miten hän
elää. Kun näin ajatellaan ja sen mukaan tehdään,
silloin rajoitetaan Jumalan armo, ja ei silloin luo
teta siihen, että Jumala voi kivistäkin luoda itsel
leen lapsia. Se armo ulottui sille syntiselle naisel
lekin, joka tuli vettä ammentamaan Jaakobin kai
vosta. Kaikki ihmiset tarvitsevat tätä Jumalan ar
moa, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja poikenneet
pois ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Opetuslas
ten tuli siis huomata, että paljon oli heillä tehtävä
nä ja että heidän tuli mielellään tehdä parhaansa
Kristuksen evankeliumin levittämiseksi.
“Nostakaa silmänne ja katsokaa vainioita.”
Meille kuuluvat nämä sanat ja tämä kehoitus
myös. Jos emme omista itsellemme kuuluviksi näi
tä sanoja, silloin panemme itsemme opetuslasten
piirin ulkopuolelle. Tulee katsella vainioita, kat
sella mitä on tehtävä. Tulee nostaa silmämme ja
katsoa tulevaisuuteen. Ei auta surkutella: Voi mi
ten paljon on tässä tehtävää! Oi kuinka vähän on
työmiehiä! Eivät opetuslapset istuneet kaivon ym
pärillä ja kuluttaneet aikaansa surkuttelemisessa.
Kirkkokuntana tulee meidän nostaa silmämme ja
katsoa eteenpäin ja unohtaa kaivollä istuminen.
“Katsokaa vainioita!” Ne ovat leveät, paljon on
leikattavaa. Paljon on tilaa levittää Jumalan* val
takuntaa. Ja kun olisikin enempi sananjulistajia!
Jumalaa kiitämme, että meillä on hyvä toivo, että
jonkun vuoden kuluttua voimme lähettää lisää
leikkaajia vainioille.
“Nostakaa silmänne ja katsokaa vainioita.”
Katsokaa ihmisjoukkoja, jotka eivät tunne juma
lan armoa eivätkä usko anteeksiantamukseen Ju
malan Pojan uhrissa. Nostakaa silmänne ja huo
matkaa, miten suuret joukot vielä pimeyden val
lassa elävät. Niiden edestä Kristus myös antoi it
sensä alttiiksi ristinkuolemaan ja myös vuodatti
verensä heidätkin lunastaakseen. Nostakaa silmän
ne ja huomatkaa, kuinka paljon onkaan niitä, jot
ka uupuvat syntikuorman alla odottaen pelastus
ta synnistä.
Vainioita on leikattavana ja vielä ovat lähellä
kin. Ja Jeesus sanoo: “Toinen on kylväjä ja toinen
on leikkaaja. Minä olen lähettänyt teidät leikkaa
maan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet ja te
olette päässeet heidän Vaivansa hedelmille”. Siis
toinen kylvää ja toinen niittää. Yks?^kylvää sieme
nen ja toinen kokoaa lyhteet.
Joku voi kysyä: Mitä voin tehdä auttaakseni
tässä evankeliumin levittämisessä? Voimme kai
kin tehdä paljon. Kirkkokuntamme työtä voimme
kaikin eteenpäin viedä puhein ja töin. Varsinkin
nyt, kun on kirkkokuntamme 50. riemuvuosi, tuli
si m eidän erityisesti muistaa kirkkokuntaa ja sen
työtä. Emme voi levittää Jumalan valtakuntaa ja
julistaa Hänen sanaansa ilman maallisia varoja.
Tässä voimme auttaa. Voimme nostaa silmämme
ja katsoa kaikkia sitä, mitä Jumala on armossaan
suonut meille kirkkokuntana ja yksityisinä.
Mitä voin tehdä? Tänään kysymyksen kysyi
eräs sotilas kenraali Sheridanilta, kun hän oli si
sällissodassa joutunut hukkaan joukostaan ja vii
mein löysi rintaman. Kenraali vastasi: “Paljon on
tehtävää, astu sisään vaikka missä, taistelutanner
on leveä”. Niin myös meillä on paljon tehtävää
seurakunnissamme ja'kirkkokunnassamme. Astu
kaamme kaikin voimin linjaan viemään ristinlip
pua eteenpäin.
Opetuslapset seurasivat Jeesuksen käskyä. He
oppivat läksynsä hyvin. Tämän huomaamme siitä,
miten he veivät eteenpäin leikkuutyötä.' Evanke
liumin levitys meni melkein kuin kulovalkea, syn
tien anteeksiantamus ristin kautta ilmoitettiin ja
julistettiin kaikille. Kaikille vietiin tämä tieto.
Jeesus sanoi heille vähän ennen taivaaseen astu
mistaan. Te tulette olemaan minun todistajiani
maailman ääriin asti”. Ja niin tapahtuikin.
Ja mikä on palkka niille, jotka Jeesuksen työ
tä vievät eteenpäin? Se palkka on suuri ja ihana.
Jeesus itse sanoo: “Jo nyt saa leikkaaja palkan ja
kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään ja niin
kylväjä ja leikkaaja saavat yhdessä iloita”. Iloita
viimeisenä päivänä yhdessä, enkeleittenkin kans
sa, sillä hekin iloitsevat, jos yksikään sielu pelas
tuu. Suuri armopalkka: ilo iäinen! Ei enää ole mi
tään maallista, joka voisi tätä iloa sumentaa tahi
vähentää. Amen.
T.A.E.
NO. 45

xml | txt