Auttaja. [volume], December 02, 1948, Page SIVU 2, Image 2

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 2
Erämaan pappi
Kirj. Runa
Suomentanut Siiri Teirilä
Ols näki selvästi tytön vir
heet. Nehän olivatkin siksi
silmäänpistävät, että ne hel
posti huomasi se, jota hänen
kauneutensa ei eksyttänyt.
Helvig oli ylpeä, hemmoteltu
ja itsekäs. Kenties myös pin
tapuolinen, josta hän ei sen
tään ollut aivan varma. Että
hän sellaiseltakin tuntui, se
saattoi riippua osittain hä
nen vilkkaudestaan, osittain
ylpeydestä, joka esti häntä
yleensä näyttämästä ihmisil
le mitä hänen pohjallaan pii
li. Ylpeydestään hän oli sel
västi tietoinen. Mutta Ols oli
huomaavinaan, ettei hän
tiennyt itse kkäisyydestään
eikä pitänyt itseään hemmo
teltuna. Tämän hän huomasi
siitä, että tyttö saattoi il
maista itsekkyytensä sanoil
la itse huomaamatta sitä, ku
ten turvautuen esimerk
kiin, joka on valaiseva kai
kessa vä h äpätöisyydessään
hänen sanoessaan, että jo
ko hänen tai äidin ruuan piti
jäähtyä kun he söivät yhtä
aikaa, ja ettei äiti syödessä
ollut itsekäs, ei olisi tullut ky
symykseenkään, että äidin
ruuan olisi tarvinnut jääh
tyä. Monet sellaiset pikku
seikat paljastivat hänen it
sekkäisyytensä Öisin tark
kaavalle katseelle.
Helvigin virheet efvät kui
tenkaan vaikuttaneet epä
miellyttävästi, pikemminkin
ne lisäsivät Öisin mielenkiin
toa häneen. Ols oli mies, jon
ka piti saada jollakin tavoin
auttaa ihmistä, jotta tämä
herättäisi hänessä sydämel
listä mielenkiintoa. Helvig oli
niin lahjakas, kaunis ja miel
lyttävä, että olisi suuri va
hinko, jos nämä virheet es
teettömästi versoen saisivat
hänet turmella.
Ols ei ollut tullut puhu
neeksi Helvigille hänessä
huomaam ist a a n virheistä,
mutta hän taisteli niitä vas
taan käyttäytymisellään, vä
liin tarkoituksellisesti, väliin
vaistomaisemmin.
Kenties Helvig oli myöskin
pintapuolinen, mutta ainakin
hänen harrastuksensa tuntui
Öisistä eloisalta ja laajapiiri
seltä, ja eiköhän hänen sydä
mensäkin ollut yhtä herkkä
kaikelle hyvälle kuin kaikelle
kauniillekin? Ols ei ollut vielä
huomannut hänessä paljoa
sydämenhyyv yy 11 ä, mutta
hän edellytti sitä olevan. Sy
dämetön nainen olisi ollut ih
meolio, jota 'hänen mielikuvi
tuksensa ei kyennyt luomaan.
Helvigin vasta hakoisuus
sietää Mänsia huolimatta sii
tä, mitä Ols oli antanut hä
nen kuulla pojan onnettomas
ta kohtalosta, oli kyllä omian
sa antamaan hänelle arvelui
ta tässä asiassa. Jokapäiväi-
SEMENTTI BLOKEJA
Tilatkaa nyt!
Kuljetamme vaikka minne
Bessemer Block Cos.
Puhelin 72211
BESSEMER. MICH.
HALUTAAN
Kovanpuun
Laatikko pulttia
(Box Bolts)
6 tuuman Ja suurempia
8 Jalkaa 4 tuumaa pitkiä
M. & M. BOX CO.
Marinette, Wis.
sen yhdessäolon aikana hän
tutki tyttöä yhä syvällisem
min, etsien innokkaasti sy
däntä, johon hän yhä uskoi,
mutta jonka olemassaolosta
ja hyvästä laadusta hänen ei
ollut vielä onnistunut saada
varmaa vakuutta.
Kun illat elokuun puolella
rupesivat pimenemään ja
lamppu sytytettiin sairas
huoneessa, tuli tavaksi, että
Ols saapui sinne kerällään jo
ku kirja ääneenlukemista
varten naisten tehdesä käsi
työtä. Jos hänen äidillään sil
loin oli joutohetki, istui hän
kin mukana sukankutimi
neen.
Nämä illat olivat niin viih
dykkäät, että kaikki osanot
tajat niitä ikävöivät. Tämän
tuttavallisen yhdessäolon ai
kana, jolloin vuoroin luettiin,
vuoroin keskusteltiin, opittiin
yhä enemmän toisiansa tun
temaan ja pitämään arvossa
sekä niitten erilaisuuksien
perusteella, jotka antoivat ai
hetta vilkkaisiin väittelyihin
ja toisiinsa syventymiseen,
että yhdistävien kosketus
kohtien avulla.
XVIII.
Mikähän kun hän ei ole
tullut koko päivänä! huokasi
Elin, Sörgärdstorpin nuorik
ko ja kääntyi poispäin tuvan
ikkunasta. Nyt hän. ei var
maankaan tule edes yöksi
kään.
Hänenhän tapanaan on
aina tulla, kun hänelle lähe
tetään sana, sanoi muori joka
istui vuoteen vieressä, missä
Jonas, hänen poikansa, torp
pari, makasi sairaana.
Nuorikko katsoi taas ulos
tuvan ikkunasta, vaikka ei
enää nähnyt mitään pilvises
sä syyskuun iltapimeässä.
—Ehkä ‘meidän Ols’ ei
ole saanutkaan sanaa, vir
kahti vanha emäntä.
Nilshän on aina osoit
tautunut luotettavaksi, ja
hän lupasi toimittaa asian
ihan varmasti.
Oli käsittämätöntä, ettei
pappi tullut. Jo aamulla oli
naapuritalon Nils lähtenyt
kotoa ja luvannut poiketa
ohikulkiessaan pappilaan pyy
tämään pappia Jonaksen luo.
Jos ‘meidän Ols’ olisi ollut ko
tona ja saanut sanan, olisi
hänen pitänyt olla torpassa
päivällisaikaan, mutta nyt
saapui jo yö, eikä häntä vain
kuulunut.
Nämä sitkeät ihmiset ei
vät ensi hädässä vaivanneet
ketään vaikeuksillaan. He tu
livat toimeen omin neuvoin
äärimmäiseen asti. Mutta
nyt ei enää ollut neuvoa, apu
oli tarpeen, ja silloin kään
nyttiin ‘meidän Öisiin’ sekä
ruumiin että sielun hädässä.
Kahteen yöhön ei Elin ol
lut nukkunut. Jonas oli niin
sairas ja yöt olivat pahim
mat. Hänellä oli vielä kaksi
pientä lastakin hoidettava
naan, toinen rintalapsi, toi-
RINTALA JEVVELRY
Arvo Rintala, omist.
315 Sophie St.
Bessemer, Mich.
Sormuksia, hopeakalustoa,
kelloja, Ja Juvelitavaraa.
Käydessänne Escanabassa
poiketkaa
KALLION RUOKALASSA
Eino Kallio, omistaja
715 Ludington St.
Paras kahvi kaupungissa
nen vasta kävelemään oppi
nut Näiden hoidossahan muo
rikin voi häntä auttaa, mut
ta hyvin vähän sairaan vaa
linnassa, sillä hän oli iäkäs ja
vapiseva ja enimmäkseen
makasi, mutta oli nyt koetta
nut hoippuroida pystyyn is
tiiakseen vuoteen ääresä vaa
limassa Jonasta, sillä aikaa
kuin nuoren emännän piti
lähteä eläimiä hoitamaan.
Jonaksella oli kovia ruu
miillisia tuskia, ja hänen sie
lunsa oli rauhaton. Hän ikä
vöi saada puhutella pappia ja
enimmin hän ikävöi ihmeitä
tekeviä käsiä, jotka saattoi
vat asettaa kipua ja saada
ihmisen uneen.
Ei koskaan ole ketään odo
tettu niin hartaasti kuin Öi
siä nyt tähän tupaan, mutta
päivä oli mennyt ja nyt me
ni yökin, eikä hän tullut. Yö
oli edellistä vaikeampi. Nuo
rikon väsyneet silmät olivat
valvonnasta rasittuneet, kun
aamu vihdoin sarasti tuoden
hiukan lievitystä sairaan ti
laan.
Meidän on lähetettävä
uusi sana ‘meidän Öisille’, sa
noi vanha emäntä.
—Kenenkä sitten lähettäi
sin? kysyi Elin alistuvan toi
vottomana.
Itse hän ei voinut jättää
Jonasta niin kauaksi, vanha
muori oli liian heikko mene
mään ja ainoassa naapurita
lossa ei Niisin lähdettyä ollut
ketä lähettää. Hän oli men
nyt kaukana olevaan työhön
sä eikä hänen pitänyt palata
muutamaan viikkoon.
Sarastus vaihtui aamuksi
ja aamu päiväksi. Vieläpä
Elininkin harjaantumattomat
silmät havaitsivat selvän
muutoksen huonompaan päin
Jonaksen tämänpäiväisessä
tilassa. Vanha emäntä, joka
oli heikkonäköinen, huomasi
hänen vain käyvän levolli
semmaksi ja piti sitä hyvänä
enteenä. Mutta levollisuus
johtui voimien vähenemises
tä.
‘Meidän Ols’ on var
maankin ollut eilen poissa,
mutta heti kun hän tulee ko
tiin, saamme hänet tänne,
lohdutti muori.
Jos hän olisi tullut ei
len, olisi hän voinut jotakin
tehdä, mutta tänään se on jo
myöhäistä, huokasi Elin kat
sahtaen Jonas parkaan.
Päivä ei ollut pitkälle ku
lunut, kun ovi aukeni ja kai
vattu Ols astui huoneeseen
tervehtäen: “Jumala olkoon
teidän kanssanne!
Molemmat naiset kirkas
tuivat ja rupesivat jälleen
toivomaan hänet nähdessään,
vieläpä Jonaskin avasi sil
mänsä toivon väikkein.
Öisin ei tarvinnut kysyä
kuinka asiat olivat, hän nä
ki sen heti. Hän istui sairaan
vuoteen ääreen, tunnusteli
suonentykytystä ja tarkaste
li kaikkea perinpohjin. Hä
nen kasvojensa vakavuudes
sa oli rauhattomuuden vivah
dus, joka ei ollut niille taval
lista silloinkaan, kun hänen
hoidossaan oli toivottomassa
tilassa oleva potilas. Siis var
mastikin jokin muu asia kuin
Jonaksen tila oli tehnyt hä
net levottomaksi.
Olimme jo toivottomia
sinun tulostasi, sanoi muori.
Ehk’ei Nils tuonutkaan
sanaa, vai oliko pastori pois
sa kotoa? sanoi Elin.
En tavannut Nilsiä,
mutta sain sanan ja olisin
tullut aikaisemmin, jos olisin
voinut.
Nuori emäntä huokasi ja
katsoi Jonakseen.
Eilispäivä oli pitkä ja
yö on ollut vaikea, ja aamus
ta lähtien hän on huonon
tunut, sanoi hän.
Ols Erikin kasvoihin tuli
tiukka ilme ja hänen suorat
huulensa puristuivat* kokoon
kuin tuskasta.
AUTTAJA TORSTAINA JOULUKUUN 2 P. 1948
Aipa hän oli huolellinen
sairaita hoitaessaan, mutta
tänään hän aivan voitti itsen
sä. Hän viipyi kauan tuvassa
eikä säästänyt itseään. Kun
hän viimein lähti, lupasi hän
tulla takaisin yöksi. Sen hän
tekikin ja valvoi sairasvuo
teen ääressä, jotta uupunut
nuori vaimo sai nukkua.
Koko yön kamppaili lääki
tystaitoinen pappi sairautta
vastaan, mutta yhä selvem
min vain nähden kuinka toi
votonta taistelu oli siitä syys
tä, että siihen oli ryhdytty
liian myöhään. Jos hän olisi
tullut ennenkuin huononemi
nen alkoi, olisi tulos todennä
köisesti ollut toisenlainen. Se
ajatus poltti hänen mieltänsä
kuin valkea.
Huolimatta kamppailun toi
vottomuudesta hän jatkoi si
tä tuiman päättäväisenä, jot
ta ehkä vastoin kaikkia olet
tamuksia tulisi voittajaksi.
Hän tahtoi sen tehdä sovit
taakseen tehdyn synnin. Se,
että hän itse ei tätä syntiä
ollut tehnyt, vaan eräs toi
nen, ei tehnyt häntä vähem
män innokkaaksi yrittäes
sään sitä sovittaa.
Kokonisen vuorokauden oli
tässä tuvassa sairas häntä
odottanut tuskan kourissa, ei
kä hän ollut tullut. Hänen
käsityksensä mukaan oli
Mestari itse häntä odottanut.
“Minä olin sairas, etkä tullut
luokseni.’’ Siinä oli synti.
Sitä ei pienentänyt se seik
ka, että hän ei itse ollut syy
pää laiminlyöntiin, syy ras
kautti toista, ja tämän toisen
takia hän kärsi omassatun
nossaan. Helvigin takia! Sillä
tämä se oli pappilaan johta
valla syrjätiellä sattunut ta
pamaan Niisin ja ottanut vie
däkseen sanan papille, mutta
ei ollut tuonut sitä perille en
nen kuin vasta seuraavana
aamuna. On sekin jo paha, et
tä unohtaa sellaisen sairaan
kutsun, mutta ettei illalla sen
äkkiä muistaessaan sitä suo
rita osaksi sen vuoksi, ettei
tahdo häiritä hauskaa iltaa
keskeyttämällä mielenkiin
toista ääneenlukua ja osaksi
säästääksen sairasten ja köy
hien pappia pitkältä yökäve
lyltä, se on vielä pahempaa.
Ja pahinta kaikista kai on se,
ettei tunne katumusta, vaan
puhuu seuraavana aamuna
asiasta kuten se ei olisi ollut
mikään tunnustus, vaan täy
sin luvallinen menettelytapa.
Kauniin Helvigin synti hänen
velvollisuuttaan, torpparivä
keä ja Jumalaa kohtaan sa
tutti Olsia sydämeen ja polt
teli sitä, kuin olisi synti ol
lut hänen omansa.
Kuinka se voikaan niin sa
tuttaa? Oliko Helvigistä tul
lut hänen sydämensä lemmit
ty, tuosta nuoresta naisesta,
joka asui hänen kattonsa al
la?
Hän ei ollut häntä etsinyt,
enempää kuin tämäkään
häntä. Jumalan johdolla oli
Helvig joutunut asumaan hä
nen luokseen. Eikö hän siis
voinut täydellä syyllä sanoa
Jumalalle tehdyn laiminlyön
nin takia: Nainen, jonka mi
nulle annoit, petti minut.
Varmasti hän saattoi sen
täydellä syyllä tehdä. Mutta
hän ei tahtonut niin sanoa.
Hän ei tahtonut syyttää tyt
töä, vaikka syy oli tämän.
Sen sijaan hän olisi tahtonut
otaa sen omille niskoilleen,
jos se olisi ollut mahdollista.
Hän suri sitä, ettei voinut
niin tehdä. Ihmisten silmissä
hän sen voi. Torpan väki ei
tiennyt Helvigin syystä pit
kään odotusaikaan, josta ken
ties johtui, ettei sairautta
voitu parantaa. He eivät myös
koskaan saisi sitä tietää, Nils
oli kaukana ja ennen hänen
kotiinpaluutaan olisi juttu
sairaskutsun perilleviemises
tfi jo unohtunut. Ihmiset ei
vät tienneet mitään Helvigin
syyllisyydestä. Mutta Jumala
Minneapolis, Minn.
Olemme kaikkivaltiaan ar
mosta päässeet kiitospäivään,
ja joulu on kohta ovella. Pal
jon olisi meillä amerikkalaisil
la kiittämistä. Tämänkin vuo
den viljasato oli runsas, jopa
suurempi viime vuosia, josta
kaikkien kaupunkilaisten tuli
si kiittää. Jos sinä et ole kiit
tänyt kiitospäivänä, niin tä
nä päivänä pane kätesi ristiin
ja kiitä. Olet sinä lukijani van
ha eli nuori, kiitä Herraa Ju
malaa hyvästä kasvillisuudes
ta niinkuin ennen pilgrimit.
Ei tavan mukaan vaan sydä
mesi pohjasta; kiitä ja rukoile
myös rauhaa maailmalle. Kii
tä myös Jumalaa, kun taas
pian saapuu rauhan juhla,
joulu. Muista, rakas lukija ja
kuulija, sinunkin tähden Ju
mala antoi Poikansa syntyä
köyhänä. Ei ollut tilaa ihmis
ten asunnoissa, ettei rikkaat
saa kerskata. Hän syntyi sei
messä. Jos olet köyhä synti
nen, niin sinulle on syntynyt
pelastaja. Sinun syntisi Jee
sus kuittasi Golgatan ristillä.
Hänen pyhä verensä vuosi
hänen kyljestään, lepytti tai
vaan Isän, ja nyt olemme Hä
nen lapsiaan uskon kautta
Kristukseen. Ei omasta hy
vyydestä vaan armosta. Sinä
ja minä saamme periä sen elä
män, joka ei ikinä lakkaa, ei
ole surua, ei sairautta, ei puu
tetta siellä. Sinne pian saavu
taan, jos uskot syntisi anteek
si armosta. Sinne on meidän
pienestä seurakunnasta taasen
saanut muuttaa kaksi korkean
iän saavuttanutta veljeä, I
saac Lindala ja Matti Pokela.
Isaac Lindalasta on pastori E.
Erickson jo ennen maininnut.
Matti Pokela sai kotiinkutsun
20 p. marraskuuta. Hän sai
halvauskohtauksen vasem
malle puolelle. Hän eli yhden
viikon, ollen tämän ajan sai
raalassa. Kävimme kerran
katsomassa häntä ja puhuim
me hänelle uskosta, että hä
nenkin edestä on Kristuksen
veriuhri vuodatettu ja syntin
sä on pyyhitty pois. Kysyin
uskotko? Hän myönsi. Hän in
nostui puhumaan, vaan en sel
vää saanut. Edellisen sairau
den aikana keskustelin hänen
kanssaan iankaikkisesta elä
mästä. Hän sanoi, armosta o
len autuas uskon kautta Kris
tukseen. Ei ihminen voi itses
tään mitään tehdä. Hänen vii
meinen palvelus alettiin piip
pu-urkujen hiljalleen hymis
tessä Albinson hautauskappe
lissa. Pastori Erickson johti
alku ja loppurukoukset ja piti
sen näki. Myöntyisikö Juma
la siihen, että hän Helvigin
asemesta saisi sovittaa sen,
ajatteli hän mielessään niinä
hetkinä, jolloin hänen ajatuk
sensa kerkesivät askartele
maan tämän asian kanssa.
Sairas ei sinä yönä suo
nut hänelle pitkiä ajattelun
hetkiä. Ruumis tarvitsi hoi
toa ja sielu samoin. Jonas
aavisti, että loppu lähestyi ja
yön hiljaisuudessa, perheen
heidän ympärillään nukkues
sa, hän tunusti papille syn
tinsä ja sai anteeksiannon
sakramentin.
Nyt saa tulla kumpi ta
hansa, elämä tai kuolema,
minä olen Jumalan kädessä
ja luotan Jeesukseen Kristuk
seen, sanoi Jonas kuolevassa
äänessään rauha
(Jatk.)
MORGAN CO.
IRONWOOD MICH.
Puh. 32 —kaupungilla
Puh. 247—Jessievillessä
Rakennustarpeita
Kolia maaleja
Kysykää hintojamme en
nenkuin insuleeraatte ta
lonne. Varmaan voimme
säästää rahojanne. Koke
neet miehet tekevät työn.
sopivan puheen tilaisuuteen.
Mr Talvio lauloi soolon. Saa
vuttuamme Hillside kalmis
toon, kannoimme hänet vii
meiseen leposijaan odotta
maan ylösnousemuksen aa
mua. Patori Erickson siunasi
haudan. August Pokela
oli syntynyt: Pyhäjoella, Ou
lun läänissä, Suomessa elok.
23 p. 1869. Oli kuollessaan 79
v. 2 kk. ja 27 p:n ikäinen. Hän
tä kaipaamaan jäi hänen vai
monsa Walburg, tytär mrs Ar
thur Davidson (Aili), Hibbing,
Minn.; 2 poikaa, Leonard J. ja
Arvid L. Minneapolissa, yksi
vävy, kaksi miniää ja lasten
lasten lapsia ja tuttavia. Mat
ti Pokela oli ennen asunut I
ronwoodissa, Mich. ja toimi
nut seurakunnassa pastori P.
Wuoren aikana.
Menin vaimoni kanssa Löf
backaan kylään, vaan isäntä
oli mennyt peuran metsästyk
seen ja oli tullut tieto sinä päi
vänä, että oli saanut peuran.
Siellä oli mrs Löfbackan isä ja
äiti kyläilemässä, mr ja mrs
Matti Nikkari Sebekasta.
Meillä meni aika puhellessa
elämämme varrelta, kuinka
Jumala meitä kuljettaa kaik
kien vaikeuksien ja jopa kuo
leman läheltä hän pelastaa.
Olisi paljon siinä kertomista,
vaan jätän. Siihen päätökseen
me jäimme, että panemme
kaiken turvamme Herraan;
silloin kaikki asiat Herra joh
taa, kuten hän näkee hyväk
seen. Veli Nikkari kehoitti,
että kirjoittaisin useammin
Auttajaan, vaan olen arka, jos
tulee liikaa.
Meidän seurakuntatyö me
nee hiljalleen eteenpäin pie
nellä joukolla. Toivomme, et
tä Herra lisää jäseniä. Kaikki
osastot toimivat niinkuin pas
tori ilmoittaa lehdessä. Nuori
soliitto valmistaa ohjelmaa
joulua varten.
Lukijat ja sukulaiset täällä
ja Suomessa, jääkää Herran
armosiipien suojaan!
Armosta autuas,
Carl Talvicr.
Ishpeming, Mich.
Mrs Charles Hovila, poika
Marvin ja tytär Melvia, Bes
semeristä, vierailivat kiitos
päivänä täällä mrs Aliina
Myllymäessä, Johnson St.
Miss Hilia Johnson Hancoc
kista vieraili tätinsä mrs Axel
Heckon perheessä.
Pvt. John L. Koski, jonka
ruumis saapui Ishpetningiin
marrask. 23 p., haudattiin 24
p. Bjorkin kappelista, pastori
Tulkki toimien. Hän yhtyi ar
meijaan kesäkuussa 1944 ja
kuoli taistelussa Apennine
vuoristossa Italiassa Kuhtik.
15 p. 1945. Hän oli syntynyt
elok 13 p. 1925 Ishpemingissä.
Lähinnä kaipaa isä Alfred
Koski, West Ishpeming, viisi
veljeä: Alfred Koski, Jr., Carl
ja Rueben täällä, George, Los
Angeles, Calif. ja Oscar, Albu
querque, New Mexico; kuusi
sisarta: mrs John Callahan,
National Mine; mrs John Ben
nett, mrs Walter Lampi, Ed
na, Lilian ja Evelyn Koski ko
tona.
Mrs Albert Mattson yllätet
tiin lahjasateella Viime maa
nantai-iltana Hämärissä.
Mrs Erkki Lukkari, 47 v.,
National Minelta, kuoli mar-
HIRVELÄ STUDIO
x Kokeneet valokuvaajat
Phirarapk x Nykyajan välineet
x Ystävällinen palvelus
HALUSITTEPA SITTEN YKSILÖKUVIA TAI
JOUKKOKUVIA, KUVAAMOSSA TAI KOTONA,
NIIN SOITTAKAA MEILLE. NOPEA PALVELUS.
El ole hauskempaa muistoa erikoisista hetkistä kuin
hyvä valokuva.
HIRVELÄ STUDIO
IRONWOOD MICHIGAN
rask. 24 p. Ishpemingin sai
raalassa oltuaan siellä 10 viik
koa. Hän oli syntynyt helmik.
5 p. 1901 Kuortaneella Suo
messa ja tuli National Minelle
vanhempiensa mukana 1904.
Suremaan jäi hänen miehen
sä, 3 tytärtä, Evelyn ja Karole
Jean kotona ja mrs Bernard
Nault Chicagossa ja poika Do
nald kotona; äiti, mrs Maria
Helsten, 7 veljeä: John, Matt,
Henry, August, William, Paul
ja Elias, kaikki National Mi
nella; kolme sisarta: mrs Wil
liam Larsen, Palmer; mrs Al
bert Christian ja mrs Robert
Uren National Minella. Hau
dattiin viime perjantaina Na’
tional Minen kirkosta, pastori
Douglas Ollila toimien.
Ishpemingin suomalais-me
thodisti ja ruotsalais-metho
disti pappi, pastori Aleksei
Poobus, ja miss Saima Kääre
Trout Creekista, mrs Hannah
/
Kaaren tytär, vihittiin mar
raskuun 20 p. ruotsalaisessa
methodisti kirkossa, pastori
Wesley Dafoe toimien. Todis
tajina olivat mrs Einard Krym
ja miss Ellen Kääre, morsia
men sisaret, ja Arvo Kääre ja
Allan Kääre, morsiamen vel
jet. Mrs Poobus on sairaanhoi
tajatar Ishpemingin sairaalas
sa. Edempää häissä olivat mrs
Hannah Kääre, George, Arvo,
John ja Ellen Kääre, mrs San
na Lehto, Arne Lehto, miss
Susan Koski, mr ja mrs Wilho
Perttula, mr ja mrs John Olli
la, mrs Bruno Helsius, mrs I
rene Winton, John Helen, mrs
Harold Helsius, mrs Walter
Johnson, Norman ja Verna,
mr ja mrs John Perttula ja
mrs Victor Aho, kaikki Trout
Creekista; mr ja mrs Onni
Kääre, poika Norman ja tytär
Miriam Houghtonista; pastori
ja mrs K. V. Mykkänen ja tyt
täret ja mrs Mattila Republic
ista ja mr ja mrs Einard Krym
ja lapset Detroitista.
Syntynyt Mr ja mrs Chas
Koskelalle, Marquettessa, poi
ka marrask. 23 p. St. Luke’s
sairaalassa.
Mr ja mrs Dewey Tippett
ille (o.s. Korpi) tytär, Trina
Ellen, marrask. 13 p. Ishpe
mingin sairaalassa.
Mr ja mrs Donald Krookille
poika marrask. 22 p. Ishpe
mingin sairaalassa.
Mr ja mrs Roland Hiilille
poika, Gregory Roland, mar
rask. 20 p. Ishpemingin sai
raalassa.
Mr ja mrs Harold Anttilalle,
Eben Junctionista, tytär mar
rask. 26 p. St. Luke’s sairaa
lassa.
Kv.
WIRTANEN ja
KOSKELA
PARTURILIIKE
218 S. Suffolk St.
IRONWc« OD, MICH.
Ensiluokkainen työ!
Dr. J. E. Drapeau
SILMÄLÄÄKÄRI
Silmälaseja sovitetaan Ja
korjataan
114 8. Lowell 8L Ironvvood
Puhelin 767-R
—A TUNNIT:
Maanantaista
fejHPEIMH Perjantaihin
Kello 9—5
■KjfltfUjK Lauantaisin Ja
IhSHAIbSbIhB Iltasin sSpl
muksella
NO. 49