Auttaja. [volume], December 30, 1948, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
-I Ilmestyy joka torstai IRONWOODIBBA, MtCH.
Toimittaja ..... J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
PuMUr: tulin latoon 10 toimittajaa kotiin IMVR
' 1 TILAUSHINNAT!
Yhdysvaltoihin Ja Canadaam
-.Qko Tuoton —a UM
Puolan vuodon ....... 1 H.M
NeUfcn 1 kuukauden 1 j " tl.Sk
■ , »II ... »M. \ . . .... - . ■■ . .....
AUTTAJA. Finnish weekly newspaper. Publlshod evory
Thursday b y The Finnish - American Bvangellcal Liutheraa
National Church, at Ironsrood, Miehiään.
SUSSCRIPTION RATEB: In the United States and Canada:
Per year, $1.50; slx months, $1.50; (our montha, $l.OO
Advertlslng rates on applloatlon.
Bntered as Second Claes Mali Matter January 17, 100$, at the
Poet Office at Irontrood, Miehiään, under the Act of Congress
of Matah S. ls7t. Accepted for mallina at speolal rata of
postasre provided for tn Sectlon 110$ Act of Ootover $, 1017.
suthorlsed July 11, 111$.
■ I I I I II I I I .1 I II
• ■ ' jhJu. r
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Sippola, J. W. tammik. 2 p.
Westerback, M. N. T tammik. 9 p.
Wiskari, M. tammik. 16 p.
Aho, G. A. tammik. 23 p.
Aho, G. I. tammik. 30 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
pä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaan lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
nan papeilta.
KIRKKOVUODEN TOISEN VUOSIKERRAN TEKBTIT
Hebr. 13:8-16; Jes. 55:1-9
1 L Uudenvuodenp.
Koi, 2:s-15; Job. 1:29-34
2 S Uudenv. jäiß. surin.
3 M Elmo
4 T Ruut
5 K Lea
2 Kor. 4:3-6. Joh. 8:12
6 T Loppiainen
7 P Aukusti
8 L Ilmo
Hebr. 3:1-8; Joh. 7:14-18
9 8 1. aunn. lopp.
10 M Nyyrikki
11 T Kari
12 K Toini
13 T Nuutti
14 P Sakari
15 L Siviä
ERÄS HYVÄ YSTÄVÄMME JÄTTÄÄ MEIDÄT
Monissa seurakunnissamme järjestetään hä
nelle jäähyväisjuhla. Hän on kaikille tuttu. Hä
nestä haluan hiukan kertoa.
v Hän kuuluu perheeseen, jossa on ollut tavat
toman paljon lapsia. Hän on heistä nuorin ja ainoa
elossaoleva. Mainitun perheen lapsille on ollut yh
teistä se, että he kaikki ovat kuolleet täsmälleen
vuoden vanhoina ja että samalla kertaa ei ole ol
lut elossa k mll yksi heistä. Aina on myös
kin käynyt niin, että kun tuo yksi on kuollut, sa
malla hänen tilalleen on syntynyt uusi lapsi. Mo
net meistä ovat tunteneet jo kymmeniä tuohon si
sar ussarjaan kuuluvista.
Arvaatte jo, kuka on se ystävä, joka jättää
meidät. Hän on tämä pian päättyvä vuosi.
Tunnemmehan toki sen? Olemmehan näet ol
leet sen parissa 366 päivää. Se tuli meidän luok
semme edellisen vuoden päättyessä, tarttui mei
dän käteemme ja läksi kulkemaan meidän kans
samme. Kun se nyt jättää meidät palaamatta enää
koskaan luoksemme, on syytä muistella yhdessä
oloa ja kysyä, mitä se on merkinnyt meille.
Vuosi, joka vaipuu hautaan, tuli luoksemme
kaikkivaltiaan Jumalan määräyksestä. Hän, joka
luodessaan taivaan ja maan pani ajan kellon käyn
tiin, myöskin säätää ajan pituuden. Hän on mää
rännyt, miten monen vuoden täytyy vielä vaihtua,
ennenkuin alkaa sellainen 010, jossa ei enää mita
ta aikaa. Jokainen vuosi, jonka Herra antaa maail
malle, on hänen suuri lahjansa, sillä se merkitsee
avopraajan jatkumista, jonka kuluessa hän tahtoo
fyhjjjfl sanaäsa kautta johtaa lunastettuja ihmisiä
ja uskoon. Sellainen on ollut myös
tämä vuosi.
r Muttä jokainen vuosi, joka annetaan yksityi*
Alitan ihraiselle, on Jumalan armonosoitus. Uu
den vuoden saapuminen vanhan tilalle ei ole suin
kaan ikääfikuin luonnostaan lankeava asia. Se on
moniin ihmisiin nähden Vapahtajan hartaan ja
palavan esirukouksen hedelmä. Mitenkähän mo
nien puolesta hän anoikaan vuosi sitten: “Anna
Sen kasvaa vielä tämä vuosi?” Hakkaamisen vaara
oli uhkaamassa lukemattomia epäuskon ja siitä
Johtuvan hedelmättömyyden vtiöksi. Mutta kallis
Vapahtajamme rukoili, että armonaikaa jatkettai
siin. Onkohan tämä vuosi ollut meille juuri tällai
nen armonvuosi?
Ajatelkaamme sitten, mitä hyvää saimme
nauttia tuon pian meidät jättävän ystävämme seu
lassa. Jumala antoi meille jokapäiväisen elämän
tarpeet, niin että voimme elää tämän vuoden yli.
Mutta hän jakoi meille myöskin hengellistä hyvää.
Miten tavattoman runsaana ja moninaisena se tu
likaan meidän osaksemme! Ajattele, mikä rikkaus
on se, että mellä on ollut kuultavanamme selvä
Ef. 2:11-16; Joh. 4:5-26
16 S 2. aunn. Lopp.
17 MAnttoni
18 T Laura
19 K Henrikki, Heikki
20 T Reijo
21 P Aune
22 L Teira
Hebr. 11:1-10; Joh. 4:27-42
23 S 3. sunn. Lopp.
24 M Mies
25 T Paavo, Paula
26 K Aarno, Arnold
27 T Viljo
28 P Kaarlo
29 L Valtteri
Hebr. 12:1-7; Matt. 2HIB-22
30 S 4. sunn. Lopp.
31 TT Helka
Jumalan sana, sana synnistä ja armostä, sana Ju
malan tahdosta ja rakkaudesta. Meitä on neuvottu
taivaan tielle ja opastettu kulkemaan sillä. Hyvä
Paimen on tahtonut usein viedä meidät sanansa
vihreille niityille ja virvoittaville vesilähteille. On
pa hän myöskin kattanut eteemme tuon tuostakin
ehtoollisen armopöydän. Muistaessamme kaikkea
tuota jumalallista hyvyyttä ja laupeutta, jota o
lemme saaneet nauttia, näemme sen vastakohtana
oman kylmyytemme, hitautemme ja tottelematto
muutemme, ja sydämistämme kohoaa rukous: “Ra
kas Isä, anna anteeksi kaikki minun syntini, joilla
olen pahoittanut mielesi tämänkin vuoden aikana.
Minä olen mahdoton kaikkeen siihen armoon, jota
olet palvelijallesi osoittanut.”
Kun nyt sanomme jäähyväiset ystävällemme,
joka jättää meidät, meidän on syytä kiittää Juma
laa siitä, että saimme olla sen seurassa.' Samalla
meidän on anottava Herralta viisautta ja voimaa,
että voisimme ottaa vastaan uuden ystävämme,
uuden vuoden, hänen nimessään ja elää jokaisen
päivän sen seurassa hänen kunniakseen, joka ra
kastaa meitä ja joka on ottanut meidät lapsikseen
Poikansa kalliin ansion tähden.
E. Penttinen.
LAULU RAKKAUDESTA
Psalmi 45
Maailmassa on lukematon määrä lauluja. Nii
den aiheet ovat hyvin erilaiset. Toiset niistä kä
sittelevät maallisia, toiset hengellisiä asioita.
Myöskin tekstimme on laulu. Se on sisällöltään
hengellinen, ja sen aihe on rakkaus. Sen niinek
sikin on merkitty “laulu rakkaudesta”. Siitä sa
notaan myöskin, että se on mietevirsi.
Tästä laulusta voimme sanoa, että se ei ole
tehty, vaan että se on syntynyt. Sen kirjoittaja
sanoo heti alussa: “Minun sydämeni tulvii ihania
sanoja.” Hän tietää, ett£ hänellä on sanottavana
paljon ja hyvää. Sanat oikein tulvivat, ja hän
koettaa saada ne joutuisasti paperille. Hän sanoo
edelleen: “Minun kieleni on kerkeän kirjurin ky
nä.” Näin lausuessaan hän osoittaa, että hän on
vain välikappale, kynä, jota toinen käyttää. Tie
dämme, kuka tuo toinen on: Jumalan Pyhä Ken»'
ki. Jo tämän perusteella ymmärrämme, että tämä
laulu on mietevirreksi sopiva ja että siihen kan
nattaa tutustua.
Mutta kysymme jo: minkälaisesta rakkau
desta tämä laulu kertoo? Kirjoittaja sanoo: “Mi
nä lausun: kuninkaasta on minun lauluni.” Lau
lussa käsitellään siis kuninkaan rakkautta. Siinä
myöskin kuvataan häntä ja hänen morsiantaan.
Näin ollen sen täyty olla hyvin mielenkiintoinen.
" Minkälainen on tuo kuningas?
Laulaja sanoo: “Sinä olet ihmislapsista iha
nin.” Hän on niin täynnä ihastusta, että häneri*
täytyy osoittaa sanansa suoraan laulun sanka
rille. Ken on tuo ihmislapsista ihanin? Kun Moo
ses syntyi, hänestä kerrotaan, että hän oli ihana
lapsi. Mutta laulaja ei voinut varmastikaan tar
koittaa häntä eikä ketään muutakaan maan lasta
sanoessaan: “Sinä olet ihmislapsista ihanhl.”
Kenestäpä muusta kuin Herrasta Jeesuksesta
tässä voisi olla puhe? Tosin hän oli kipua ja sai
rautta täynnä ja sellainen muodoltaan, että mo
net käänsivät hänelle selkänsä, mutta sittenkin
hän oli ihanin olento. Hänen ihanuutensa oli en
nen kaikkea sitä, mistä Johannes kirjoittaa: “Me
näimme hänen kirkkautensa, kirkkauden sellai
sen, kuin ainosyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän
oli täynnä armoa ja totuutta.” Kerran näemme
hänet myöskin ulkonaisesti ihanimpana, kun tu
lemme hänen kirkkautensa valtaistuimen eteen.
Sitten laulaja mainitsee kuninkaan toisen
tuntomerkin: “Suloisuus on vuodatettu sinun
huulillesi.” Sen saivat monet kurjat syntiset to
deta joutuessaan kosketuksiin Jeesuksen kanssa,
kun hän oli maan päällä. “Poikani, ole turvalli
sella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle an
teeksi.' “En minäkään sinua tuomitse; mene,
äläkä enää syntiä tee.” “Totisesti minä sanon
sinulle: tänä päivänä sinun pitää oleman minun
kanssani paratiisissa.” Ajattele, mitä suloisuutta
oli hänen huulillaan hänen lausuessaan nämä sa
nat. Ne tekivät halvatun miehen, syntisen 'naisen
ja katuvan ryövärin onnellisiksi, sillä niihin sisäl
tyi anteeksiantamus. Eräässä Raamatun kerto
muksessa sanotaan, että ihmiset ihmettelivät nii
tä armon sanoja, jotka läksivät Jeesuksen huulil
ta!
Multa laulumme kuninkaan huulilla on vielä
kin suloisuutta. Se virtailee meille evankeliumin
kautta. Eikö tee sinullekin hyvää, kun saat kuul
la anteksiantamuksen julistusta? Se on kuin su
loista lääkettä kipeälle tunnolle. •
Edelleen laulaja nimittää £ätä kuningasta
sankariksi. Sankarilla tarkoitamme sellaista, joka
on tehnyt suuria tekoja. Ajattele Jeesusta. Minkä
työn hän ottikaan suorittaakseen tullessaan maa
ilmaan! Hän tahtoi vapauttaa «meidät synnin,
kuoleman ja perkeleen' vallasta. Se ei voinut ta
pahtua ilman taistelua. Getsemanessa hän hikoili
verta. Hän sai myöskin sankarikuoleman. Viaton
kuoli viallisten puolesta. Mutta että uskoisimme
AUTTAJA TORSTAINA JOULUKUUN 30 P. 1948
Sinun sanasi on
minun jalluuni
kynttilä ja valo
minun teilläni.
Psalmi 119:105
hänen todella voittaneen, muistakaamme, että
hän nousi kolmantena päivänä kuolleista. Oi, mi
ten voimallinen sankari hän olikaan!
Mutta tämä kuningas on tehnyt jälkeenkin
päin ja tekee vieläkin sankaritekoja. Laulaja
sanoo: “Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari,
vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi. Ole onnekas
korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden,
nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea
kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja.” Tä
mä ihmeellinen sankari on taistellut aina totuu
den, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta. To
tuus kerran varmasti voittaa, nöyrät koroitetaan
ja synti katoaa.
Mutta Kristus taistelee myöskin ihmissydä
mistä. Hän on vyöttänyt sanan miekan vyölleen.
Evankeliumin sotavaunut kulkevat läpi maail
man. Niiden edessä on suuria esteitä, ja niiden
vauhtia yritetään hiljentää, mutta aina ne me
nevät eteenpäin. Ja minne ne tulevat, sinne ne
tuovat siunausta. Näin on ollut aina. Tosin niistä
sinkoilee teräviä nuolia, jotka haavoittavat, mut
ta ne sydämet, jotka haavoittuvat, parannetaan.
Mutta vielä jotakin tästä ihmeellisestä ku
ninkaasta. Lauluntekijä kertoo hänen vaatteis
taan : “Mirhaa, alosta ja kassiaa tuoksuvat kaik
ki sinun vaatteesi.” Siellä, missä kuningas liik
kuu, leviää suloinen tuoksu. Se on hänen rakkau
tensa ja armonsa. Se on monille maailmassa hy
vin vastenmielinen, mutta uskoville se on mielui
nen. Sitä he tahtovat itsekin levittää evankeliu
min kautta.
Laulaja sanoo tämän kuninkaan asuvan nor
sunluisissa palatseissa. Hän on mahtava ja rikas
kuningas. Hänen palatseissaan on iloa, sillä kan
teleet helisevät niissä. Nämä palatsit tarkoitta
vat taivasta, joka on täynnä ihanaa musiikkia.
Mekin saamme uskossa laulaa täällä: “Mun kan
teleeni kauniimmin taivaassa kerran soi . . ” Se
• on suloinen paikka, johon kuningas vie morsia
mensa.
Mutta katselkaamme nyt jo morsianta. Hä
nestä laulaja sanoo: “Ylen ihana on kuninkaan
tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pu
kunsa.” Morsian on siis kaunis. Kuka hän on?
Kristuksen seurakunta. Mutta senhän muodos
tavat täällä sellaiset ihmiset, jotka joka päivä
joutuvat tunnustamaan itsensä syntisiksi. Niin
kyllä, mutta heille on annettu Kristuksen van
hurskaus, joka peittää heidän syntinsä ja tekee
heidät ihaniksi Herran edessä. He laulavat: “It
sessään oon huono kyllä morsiameks Sinulle,
mutt’ Sun armopukus yllä olen lumivalkoinen... ”
Tämän morsiamen täytyy olla kokonaan
Kristuksen oma. Siksi psalmista sanoo hänelle:
“Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota
kansasi ja isäsi huone.” Kaikki se, mikä estää
oikeata uskon elämää, on hyljättävä. Älkööt su
vkulaisemmekaan olko meille Kristusta rakkaam
pia, vaan olkoon hänellä ensimmäinen sija sydä
missämme. Hänen takiaan meillä on varaa uhrata
mitä hyvänsä, sillä hänellä on annettavana sano
mattoman paljon hyvää tilalle.
Kristuksen seurakunnan tulee palvella häntä.
Laulaja sanookin morsiamelle: “Hän on sinun
herrasi. Kumarra häntä.” Kristus on seurakun
nan pää. Hänelle tulee uskovaisten olla kuuliaisia.
Mutta sehän onkin onnellista, sillä häuen ikeensä
on suloinen ja hänen kuormansa keveä.
Morsiamelle annetaan lahjoja. Niitä saa
myöskin Kristuksen seurakunta. “Tytär Tyyro
ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan sinun
suosiotasi.” Kun ihmisiä tulee evankeliumin kaut
ta uskoon, he asettavat Kristuksen seurakunnan
käytettäväksi monenlaisia lahjoja. Kunpa olisi
enemmän sellaisia, jotka ymmärtävät Herran
seurakunnan kalleuden! Silloin voitaisiin joutui
sammin levittää evankeliumia, jonka kautta kih
lataan sydämiä Kristukselle. —E. Penttinen.
TOIMITTAJAN KYNÄSTÄ
on tällä sivulla vain nämä muutamat rivit.
Olen hyvilläni, että kirkkokuntamme pappien ri
veihin on tullut mies, joka voi kirjoittaa Autta
jaan selvästi ja puhtaalla suomen kielellä. Tar
koitan past. E. Penttistä, joka on kirjoittanut ja
runoillut jokseenkin koko tämän toimitussivun.
Se on mitä suurimmasta merkityksestä sekä luki
jalle ettää toimittajalle, sillä vaihteleva lehden si
sältö on hyvä ja tarpeellinen. Ja toimittajalla on
kuluneen parin kuukauden aikana ollut niin pal
jon työtä, ettei ole voinut jokaista hetkiä ja kaik
kia voimiakaan käyttämällä kirjoittaa toimitus
sivua. Paljon aikaa on kysynyt CROP kehysoh
jelman järjesteleminen yhdeksässä kauntissa
Pdhjois-Michiganissa, sillä valtion päämajasta
Lansingista jo marraskuun alussa vaadittiin, että
tämän kirjoittajan olisi organisoitava CROP ke
räys Michiganin 12. piirissä. Kuinka hyvältä on
kan tuntunut, kun korkeapaineen alla ollessani on
saapunut past. Penttiseltä valaisevia, puhtaaksi
kirjoitettuja kirjoituksia lehteen. Past. Penttinen
on toiminut monta vuotta hengellisen lehden toi
mittajana Suomessa ja kokemuksen perusteella
käsittää, miten suuresta merkityksestä ovat si
sällöltään vaihtelevat kirjoitukset lehdessä.
Toimittaja on kiitollinen saaduista kirjoituksista
' ja toivoo, että past.- Penttisellä olisi tilaisuutta
usein kirjoittaa Auttajan toimitussivulle.
Varmaankin kaikki lukijat ovat toimittajan
kanssa siitä yksimielisiä, että past. Penttinen ky
kenee kirjoittamaan ajankohtaisia hengellisiä
kirjoituksia, joissa aina kaikuu selvä ja kirkas
evankeliumin ääni.
UUDEN VUODEN KYNNYKSELLÄ &:
Kynnyksellä uuden vuoden »
seison taasen, Herrani.
Kiitän, että armos suoden
johtanut oot lastasi
aina tähän hetkehen,
rakas Isä taivainen.
Täsysä vuoden vaihtehessa
katson ensin taaksepäin.
Mitä tunnen sielussani,
sen mä puen sanoiks’ näin:
Rikkonut oon tahtosi, '
Isä, siit’ on suruni.
En voi yhtään päivää näyttää
viime vuoden ajalta,
jolloin lakiasi täyttää
öisin voinut todella. .
Niin mä olen vaivainen,
heikko* kurja, syntinen.
Siksi anteeksantamusta
tarvinnut oon alati.
Siitä taivaan lohdutusta
etsinyt on sieluni.
Turhaa se ei olekaan
ollut, kiitos, milloinkaan.
Sana, kaste, ehtoollinen
ovat olleet pantteina
siitä, että armollinen
ompi suuri Jumala
kautta rakkaan Jeesuksen * —
uhrikuolon verisen.
Tämä kallis, suuri lahja:
synteinanteeksiantamus
myös on ollut perustana
sille, että rakkaus
tuhansissa muodoissa
ympäröipi minua.
Mutta myöskin vuoteen uuteen "
tähyääpi katseeni.
Siihen tuntemattomuuteen,
joka ompi eessäni,
kiintyy ajatukseni,
sitä tutkii henkeni.
Kysyn hiljaa sielussani:
mitä tuopi tullessaan
vuosi, jonka Jumalani
antanut on armossaan?
Onko paljon synkkiä
vaiko ilon päiviä?
Tietää en voi vielä tarkkaan,
mitä mikin päivä tuo.
Sen mä sentään tiedän varmaan,
että hän, jok’ päivät luo,
sanoo mulle sanassaan:
“Olen kanssas ainiaan”.
Siksi hänen rinnallansa
“riennän riemuin eespäin vaan”.
Hän mua tukee armollansa
taisteluissa tämän maan.
Pelon syytä ollenkaan
ei oo hänen seurassaan.
E. Penttinen.
HALUATKO KUNINKAAN HÄIHIN?
Kun Englannin kruununprinsessa Elisabet
vihittiin avioliittoon, kerrotaan, miten lukematon
määrä ihmisiä oli jo edellisenä päivänä varannut
paikan sen reitin varrelta, jota myöten hääkul
kueen piti mennä kirkkoon.
Hääpäivän edellinen yö oli viileää. Monien
täytyi kylmyyden tähden jättää paikkansa ja
mennä kotiin. Joillekin tuli odotellessa kova nälkä.
He eivät olleet osanneet varata itselleen ruokaa.
Niin heidänkin oli luovuttava odottamasta hää
kulkueen saapumista. Monet taas pyörtyivät vä
symyksestä ja niin jäi heiltäkin vihille menevä
kruununprinsessa tulevine puolisoineen näkemät
tä.
Oletko sinä riittävän hyvin varautunut odot
tamaan sitä hötkeä, jolloin taivaallinen Ylkä tu
lee kirkkaudessaan, ettet vain silloin jäisi pois
niitteen onnellisten seurasta, jotka hänet saavat
nähdä omansa Vapahtajanansa?
Vaikka jo Lontoossa on asukkaita yli 11 mil
joonaa, oli vain 3,100 henkeä huolellisen harkin
nan perusteella saanut kuninkaallisen kutsun olla
mukana noissa miltei vertaansa vailla olevissa
hääjuhlissa. Eräs mukana ollut kertoo, kuinka
kaikkiin yhteikuntaluokkiin kuuluvia oli kutsut
tujen joukossa. Varallisuus tai virka-asema eivät
olleet suinkaan ratkaisevia tekijöitä kutsuttavia
valittaessa.
Kuninkaallisen kutsukortin saaneet riensivät
kilvan Englannin kansallispyhättöön, Westminis
ter Abbeyhin ollakseen ajoissa perillä. Heidän jou
kossaan kiiruhtaa myös kuninkaalliseen virkapu
kuun pukeutunut mies. Portilla vartija tiedus
telee häneltä kutsukorttia. Sen sijaan, että rates
olisi näyttänyt sen, hän paljastaa viittansa afta
takkinsa rinnan, joka oli täynnään korkeita kun
niamerkkejä. Vartija tekee kunniaa ja väistvv
syrjään.
Kuljettuaan hetken pääsisäänkäytävää py
sähdyttää miehen toinen vartija, joka taas tiedus
telee kutsukorttia. Vaikka mies näyttää kunnia
merkkinsä, ei niillä ole mitään tehoa vartijaan
Hänet palautetaan armotta takaisin. Mies jäi si
vuun neuvottamana eikä voinut nähdä hääme
noja. Lukijani. Onko sinulla sellainen “kutsukort
ti”, joka takaisi sinulle pääsyn taivaallisiin hää-
Juhll,n? -Nuor. V«t.
NO. 53