Auttaja. [volume], June 30, 1949, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
Ilmestyy joka torstai IRONVVOODIftSA, MICH.
foimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin: toimistoon 30 toimittajan kotiin IMO-R
TILAUSHINNAT!
Yhdysvaltoihin Ja Canadaani
*oko vuoden _ tI.SO
Huolen vuoden M.M
Neljän kuukauden ILH
AUTTAJA . Pinnlah weekly newapaper. Publlahod
Thuraday by The Finnish - American Bvanfellcal Lutheraa
National Church, at lronwood. Miehitän.
•LBSCRIPTION RATES: In the United Statea and Canada:
l*er year, *2.60; alz montbs, 11.50; four montha, *l.OO
Advertislne ratea on appllcatlon.
CntereJ as Second Claaa Mali Matter January 17, 1000, at the
Pont Office at Ironwood, Michigan, under the Act of Conerreaa
of Marcb 3, 1879. Accepted for malline at apeclal rata of
poataze provlded for In Sectlon 110 S Act of Octover S, 1117,
authorlzed July 19, 191 S.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Aho, O. E heinäk. 10
Aho, R. J. L heinäk. 17
Erickson, E heinäk. 24
Esala, H. P heinäk. 31
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
nä Muuten ne eivät ehdi seuraavaa» lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
nan papeilta.
1 P Aaro
2 L Vanamo
Room. 2:1-16; Luuk. 15:11-32
K 8 3 Kolm. p. j. sunn.
4 M Amerikan itsenäisyysp
5 T Untamo, Unto
6 K Esa
7 T Klaus
8 P Turo
9 L Ilta
Room. 2:17-29; Joh. 8:1-11
10 S 4 Kolm. p. J. sunn.
11 M Elli
12 T Herman
13 K Oras
14 T Hely
15 P Rauni
16 L Reino
KIRKOLLISKOKOUKSESTA
Kirj. J. E. N.
Että kirkolliskokouksen aika todellakin oli
saapunut, siitä tämän kirjoittaja sai ensimmäisen
todistuksen viime viikon tiistai-aamuna, kun past.
Latvala Clevelandista ajoi autollaan tämän kirjoit
tajan pihaan jo varhain aamulla matkalla kirkol
liskokoukseen. Ja keskiviikkona oli jo 'kirkollis
kokoukseen matkustavia pappeja siksi monta Iron
woodissa, että olisi voitu pitää jo hyvä pappien ko
kous. Iltaan mennessä oli tämän kirjoittajan kodis
sa vieraillut past. Penttinen, past. Heikkinen ja
past. Kakkonen. -
Sitten illalla saapui past. Wiskari puolisoineen
mrs Wiskarin äidin, Josefiina Johnsonin, luo. Past.
Wiskari soitti (ja oli halukas saunomaan, joten sau
na lämmitettiin. Ja kun tämän kirjoittaja kasvat
taa kukkopoikia, paistoi mrs Nopola niitä vieraille
sitä mukaa, kun vieraat niitä maistelivat. Kyllä
oli hauskaa kestitä niin runsaasti vieraita ja va
kuutamme veljille, että sauna on ennallaan ja kuk
kopoikia on runsaasti.
Viime viikon keskiviikkoiltana oli Bessemerin
kirkossa kesäkoululasten ohjelma, jota kirkontäy
teinen yleisö kuunteli mielihyvällä. Seminaarin
oppilas, Paavo Frusti, oli tehnyt hyvää työtä lasten
kanssa. Ja mitä tärkeintä työtä teki Richard Kelto,
joka talon autolla aivan “työkseen” ajoi 'lapsia ke
säkouluun. Lasten ohjelman päätyttyä prof.
Monto piti puheen havainnoistaan Suomi-matkal
laan viime kesänä. Puhetta kuunneltiin mielen
kiinnolla ja kaikki, jotka suomea ymmärsivät, sai
vat tehdä pikakäynnin Suomessa.
Torstai-aamuksi oli vielä mentävä painoon.
Kun uutiset oli luettu radioon, olivat asiat siinä
kunnossa, että voi lähteä matkalle. Prof. Monto
lähti matkatoveriksi ja niin lähdin 20:nen kerran
kirkolliskokoukseen. Matka kului nopeasti keskus
tellessa monista asioista, että aivan huomaamatta
olimme Elyssä ennen klo kahdeksaa illalla. Ilta
hartaus oli jo alotettu Elyn kirkossa. Suomenkie
listä saarnaa juuri piti past. E. Erickson Minneapo
lista. Sen jälkeen piti englanninkielisen saarnan
past. Lampela Superiorista. Papit olivat jo tors
taina iltapäivällä pitäneet kokousta, jossa past.
Lampela oli pitänyt esitelmän Kristuksen persoo
nasta, joka oli huolellisesti valmistettu niiden to
distuksen mukaan, jotka sen kuulivat.
Perjantai-aamuna klo 9 alötettiin taaskin pap
pien kokous. AlikuhaVtauden jälkeen pastori Wis
kari piti esitelmän papeille sairaskäynneistä selit
täen synnin suhdetta sairauteen, että nim. sairaus
on synnin seuraus. Hän myöskin osoitti miten ih
minen voi hankkia sairauden itselleen. Ja esitel
män kolmannessa kohdassa hän vastasi kysymyk
siin: Mitä papin on puhuttava sairaalle? ja kenelle
hänen tulee antaa ehtoollisen? Papin on herätettä
vä ja vahvistettava uskoa ja julistettava anteeksi
antamusta Jeesuksen nimessä. Ehtoollinen annet-
Room. 3:19-27; Joh. 1:45-51
17 S 5 Kolm. p. J. sunn.
18 M Rieti, Riika
19 T Saara, Salli
20 K Marketta, Reeta
21 T Johanna
22 P Matleena, Leena
23 L Olli
Room. 3:28-31; Matt. 5:17-19
24 S 6 Kolm. p. J. sunn.
25 M Jaakob Vanh., Jaakko
26 T Martta
27 K Unikeonpäivä
28 T Atso
29 P Olavi
30 L Asta
1 Joh. 1:1-7; Joh. 13:31. 32
31 S 7 Kolm. p. J. sunn.
takoon katuvalle ja uskovalle ihmiselle, vaan ei
katumattomalle.
Pappien kokous päätettiin perjantai-iltana klo
5. Illalla ali Elyn kirkossa iltahartaus, jossa suo
menkielisen saarnan piti past. Kokkonen ja eng
lanninkielisen past. Orville Aho.
Kokouspaikka
oli mitä parhain. Vaikka Ely on vain pieni kaupun
ki, väkiluvultaan noin 6,000, on kaikkialla nähtä
vissä sellaisia hyvinvoinnin merkkejä, joita sopii
kin odottaa kaupungilta, jolla on maan uumenissa
runsaat määrät rautamalmia, vielä niin rikaspi
toista, että se on 65% rautaa. Kokouspaikka on
kaupungintalo eli nk. Cammunity Center, tilava
kivirakennus, jossa on kaikenkaltaiset kokoushuo
neet, mukavuuslaitokset ja suuri ruokasali keit
tiöineen. Rakennus oli asetettu vapaasti kirkollis
kokouksen käytettäväksi, eikä voinut muuta kuin
ajatella, että kirkolliskokouksen voisi mukavim
min pitää Elyssä ijoka vuosi.
45 vuotta sitten
pidettiin Elyssä Kansalliskirkon vuosikokous. Se
oli toivorikasta aikaa alkavan kirkkokunnan työs
sä, sillä vaikka kirkkokunta oli vasta kuuden vuo
den vanha, oli sillä jo parikymmentä pappia ja
oma opisto. Toinen kirkolliskokous pidettiin Elys
sä 1939, jolloin kirkkokunta taaskin eli uudessa
toivossa, sillä seminaari oli saatu toimintaan ja
työmiesten saanti näytti lupaa valta. Ja nyt, kun
olimme Elyssä kolmannen kerran, voimme liioit
telematta sanoa, että kirkkokunnan työ ja tulevai
suus on paremmalla kannalla kuin milloinkaan
ennen.
Past. R. Herrmann
oli taaskin mukana. Hän kyllä loukkaantui auto
rikossa viime syksynä, mutta onnettomuuden jäl
kiä ei ollut nähtävissä. Past. Herrmann oli sama
iloinen, vaatimaton ja suora kristitty, jona olem
me oppineet hänet tuntemaan. Joka on saanut pe
rin huonoja käsityksiä Missouri-synodista, olisi
hyvä tutustua past. Herrmanniin.
Lauantaiksi oli jo saapunut runsaasti lisää ko
kousvieraita, joten ruokasalissa oli päivällisen ai
kana monta tavattoman pitkää pöytää katettuna.
Elyn seurakunnan naisilla oli suuri työ ruokkies
saan satoja vieraita useita päiviä, mutta suorittivat
tehtävänsä kiitettävällä tavalla. Samoin oli vie
raitten majoitus etukäteen järjestetty, ettei mitään
epäjärjestystä ollut havaittavissa.
Luiherliiiiojen vuosikokous
alötettiin jumalanpalveluksella Elyn kirkossa lau
antaiaamuna klo 9. Saarnan piti liiton esimies,
past. H. P. Esala, sanojen johdolla: Sinun on kun
nia.
Heti jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin
Comrryjnity Centerin tilavaan kokoussaliin, johon
kokoontui noin .100 nuorta. Keskustelu kokoukses
sa oli vilkasta, varsinkin kun tuli esille kymys, jos
ko luovuttaisiin “Lutheran Youth”-lehdestä luo
vuttamalla se kirkkokunnan englanninkieliseksi
äänenkannattajaksi tarpeellisilla muutoksilla. Mo
net olivat sitä mieltä, että nuorten oman lehden
luovuttaminen kirkkokunnan äänenkannattajaksi
olisi sellainen taka-askel nuorisotyössä, joka tekisi
tuntuva vahinkoa kirkkokunnan nourisotyölle.
(Jatk.)
x
ERÄS IHMEELLINEN PÄIVÄ
1. Moos. 15. luku.
Tässä luvussa saamme tutustua erääseen ih
meelliseen päivään Abramin elämässä.
“Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kiipesi;
sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” Tällainen
Herran sana tuli näyssä Abramille.
Jumala lupasi olla Abramin kilpi. Tähän si
sältyi kaksi ajatusta: Abram dii joutuva taistelui
hin, mutta Herra oli kilpenä suojeleva häntä. Tä
mä kuva Jumalasta esiintyy muuallakin Raama
tussa. Jumala on suuri kilpi. Hän voi ihmeellisesti
varjella omiaan. Herra on myöskin vahva kilpi, jo
ta mitkään vihollisen nuglet eivät voi läpäistä.
Hän varjelee syntiä, kiusauksia, lain tuomioita ja
kuoleman kauhuja vastaan.
Herra myöskin lupasi antaa Abramille san
gen suuren palkan. Jumalan palvelijat saavat pal
kan jo tässä ajassa ja iäisen armopalkan Jeesuksen
ansion tähden, kun työaika päättyy. Herra on isän
tä, joka maksaa hyvän palkan. “Sinun palkkasi on
oleva sangen suuri.” Ajatus suuresta palkasta
esiintyy myöskin näissä Hebrealaiskirjeen sanois
sa: “Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka
palkka on suuri.” Hebr. 10:35. Jumalan lasten luot
tamus siihen, että heillä on Jeesuksen veren kaut
ta vapaa pääsö kaikkein pyhimpää, palkitaan suu
resti. Siksi kannattaa kärsiäkin täällä uskon ja to
tuuden tähden.
Sitten kertomuksessamme seuraa kaksi mer
killistä tapausta, jotka Abram varmaankin muisti
läpi koko elämänsä.
Jumala vei Abramin ulos, kehoitti häntä kat
somaan taivaalle ja lukemaan tähdet ija sanoi:
“Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.” Tämä oli
havainto-opetusta. Luonnollisesti Abram ei voinut
saada selvää tähtien lukumäärästä. Juuri äsken
hän oli valittanut, että Jumala ei ollut antanut hä
nelle yhtään perillistä. Nyt hän sai kuulla, että
samoin kuin tähtiä oli lukematon määrä, samoin
hänen jälkeläisiään tulisi olemaan äärettömän pal
jon. Jumalan koulussa käytetään paljon havainto
opetusta. Kun Herra esim. tahtoo vapauttaa sydä
menne elatuksen murheista, hän kehoittaa katso
maan taivaan lintuja, joista hän pitää huolta. Kun
hän tafhtdo poistaa huolen siitä, millä verhoamme
itsemme, hän kiinnittää katseemme kedon kukkiin,
jotka hän vaatettaa mitä ihanimmin.
AUTTAJA TORSTAINA KESÄKUUN 30 P. 1949
Abram oli hyvä oppilas. Hän uskoi, mitä Ju
mala puhui, ja se luettiin hänelle vanhurskaudek
si. Tähän Abramin vanhurskaaksi julistamiseen
Paavali viittaa Roomalaiskirjeen 4. luvussa. Hän
korostaa erikoisesti sitä, että Abramia ei vanhurs
kautettu teoista. Kun Abram uskoi, että hänen jäl
keläistensä lukumäärä oli oleva suuri, siihen sisäl
tyi ennen kaikkea usko siihen, että hänen suvus
taan oli syntyvä maailman Vapahtaja, jossa kaikki
sukukunnat tulisivat siunatuiksi. Paavali sanoo
myöskin, että tästä Abramin vanhurskauttamises
ta on kirjoitettu meidänkin tähtemme, joille myös
kin usko luetaan vanhurskaudeksi, “kun uskom
me häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, mei
dän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän
rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän
vanhurskauttamisemme tähden”. Vanhurskautta
minen tapahtuu uskon kautta, ja sen perutuksena
on Kristuksen sijaissovitus, jonka kautta hän
hankki meille Jumalan edessä kelpaavan vanhurs
kauden.
Sen päivän iltana, johon olemme saaneet tu
tustua, Abram sai vielä kokea jotakin hytfin ih
meellistä. Silloinkin hänelle annettiin havainto
opetusta. Hänen oli tuotava Jumalalle kolmivuo
tias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias oi
nas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen. Ne
hän sitten halkaisi ja asetti niiden puolikkaat vas
takkain. Lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.
Eläinten ruumiiden päälle laskeutui silloin peto
lintuja, mutta Abram karkoitti ne. Kun aurinko oli
laskemaisillaan, Abram vaipui raskaaseen uneen.
Samalla kauhu ja pimeys vahasivat hänet. Sitten
Herra puhui hänelle tulevista asioista. Kun aurin
ko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi
suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhri
kappaleiden välillä. Mitä tämä kaikki merkitsi?
Juuri samaa, mistä Herra myöskin puhui Abramil
le. Siinä oli kuva siitä kohtalosta, joka paljon myö
hemmin oli tuleva Abramin jälkeläisten osaksi
Egyptissä. Samoin kuin petolintujen tavoin tahtoi
vat raadella Israelin kansaa, joka Joosefin kuole
man jälkeen oli joutunut heidän orjuuteensa. Mut
ta samoin kuin Abram ajoi nuo petolinnut pois, sa
moin Jumala pelasti kansansa egyptiläisten käsis
tä. Tästä Jumala antoi tiedon Abramille etukä
teen kertomallamme merkillisellä tavalla. Abra
min jälkeläisten kärsimyksiä kuvasi myöskin sa
vuava pätsi, jonka hän näki auringon laskettua.
Mutta tuohon kuvaan liittyi myöskin lohdutus. Sii
nä näet näkyi myöskin liekehtivä tuli, joka liikkui
uhrikappaleiden välissä. Varmaankin se kuvasi
Jumalan läsnäoloa. Herra oli oleva kansansa kes
kellä, kuuleva sen valitukset ja toimittava sille
avun oikeaan aikaan.
Sopisikohan se, mitä Abram näki, kuvaamaan
myöskin uuden liiton kansan elämää maailmassa?
Paavali vertaa uskovaisia uhrielämiin sanoessaan:
“Sinun tähtesi meitä kuoletetaan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina.” Room. 8:36. Pie
tari taas puhuu kärsimysten tulen kuumuudesta,
jota Kristukseen uskovien ei pitäisi oudoksua. 1.
Piet. 4:12. Olkoonpa heidän elämänsä miten vai
keata tahansa, heillä ei ole syytä pelkoon, sillä
“näissä kaikissa me saamme mitä jaloimman voi
ton hänen kauttaan, joka meitä on rakastanut”.
Room. 8:37.
E. Penttinen.
o
ERÄS RUNEBERGIN OPETUS
Suomen runoilijakuningas, J. L. Runeberg,
jonka kirjoittamia virsiä on suuri määrä virsikir
jassammekin, antaa tärkeän opetuksen runossa
“Vänrikki Stool”.
Siinä runossa hän esittää itsensä nuorena yli
oppilaana. Hän sanoo:
“Mies olin silloin taidokas,
niin luulin, vaikka miksi,
mä olin ylioppilas,
mainittiin maisteriksi.”
Hän kertoo vanhasta sotilaasta, vänrikistä, jo
ka asui samassa talossa, kun hänkin. Vänrikki eli
armonpaloista, poltteli “kotitupakkaa, jos puutetta
ei pahaa.” Vanhus kuitenkin tyytyväisenä kutoi
verkkoja. Nuori maisteri ensin syvästi halveksi
vanhaa vänrikkiä. Hän kertoo: “Minulle riemu rie
mujen oi’ ukon käyrä varsi, ja muoto, ryhti ryh
myinen ja vanha vaateparsi.” “Ett’ oli ukko
aikoinaan nuor’ ollut hänkin kerran, edemmäs tul
lut matkallaan ja nähnyt toisen verran, sit’ en sil
loin aatellut7 siks olin liian oppinut.”
Sattui kuitenkin tapaus, joka muutti ylpeän
maisterin mielen vanhusta kohtaan. Ylioppilas
löysi kirjastostaan kannettoman kirjasen, jossa
kerrottiin muinaisesta sodasta Suomen ja Venäjän
välillä. Se kirja innosti maisteria. Hän kertoo:
“Näin kansan kaikki mahtaneen,
vain kunniaans’ ei myyvän,
sen nääntyin nälkään, pakkaseen
näin voiton iskut lyövän;
jokaiseen riviin suudelman
mä tahdoin painaa palavan.”
Maisteri ei kirjasesta saanut kylliksi tietoja.
Siksi hän menee vanhan soturin luo ja sanoo:
“Luin taistelluista Suomenmaan
ja olen suomalainen.
Mua lisää kuulla haluttais,
teilt’, arvelin, sit’ ehkä sais.”
Suurella ilolla vanhuus otti vastaan maisterin
pyynnön. Hän vastaa: ,
“Jotakin ehkä tietäisin,
olinhan siellä minäkin.”
Sitte ukko alkaa kertoa kokemistaan ja näke
mistään tapahtumista historiallisesti tärkeässä
taistelussa.
Kyllä tuo “maisterimieli” elää vieläkin. Ei tar
vitse kaukaa hakea sen ilmiöitä.
M. N. W.
ELÄVÄ TOIVO
1. Piet. 1:3-7.
Missä ei ole toivoa, siellä on kaikki pimeää, ei
iloa eikä onnen tuntua. Kadotuksessa ei ole toivoa.
Jo tässä elämässä voi ihminen olla toivotto
muuden yössä. Kun eletään maailmassa ilman Ju
malaa ja Kristusta, silloin ei ole myöskään elävää
toivoa # . Ef. 2:12. Sellaisessa tilassa olivat eläneet
nekin kristityt, joille apostoli Pietari kirjoitti yllä
merkitytsanat.
Kristityn toivon 'päämäärä on taivas. “Se toi
vo meillä on kuin sielun ankkuri, varma ja luja,
joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jee
sus edelläjuoksijana meidän puolestamme on men
nyt.” Hebr. 6:19,20.
Pietari kolmella sanalla kuvaa taivaan rikkau
det: 1. “turmeltumaton”, joka merkitsee samaa
kuin “laskastumaton”. Tässä ajallisessa maailmas
sa on kaikki turmeltuvaa, lakastuvaa. Lakastuu
nuoruus, kauneus, terveys, y.m. 2. “saastutta
maton”. “Maanpäällä synti aivan kaikissa asus
taa; Kauniskin kaikki siitä Niin oudon muodon
saa.” S.k. 401. Synnin tähden on maan kaikissa
kaupungeissa paljon rumaa ja kärsimyksiä. Tai
vaassa on kaikki saastuttamatonta. 3. taivaan
elämä on “(katoamaton”. Autuudesta taivaassa ei
mitään katoa vanhuuden, ei sairauden eikä synnin
tähden, sillä niitä ei siellä ole.
Rakas lukijani: onko sinulla elävä toivo tai
vaaseen pääsystä? On vain kaksi tilaa: epävar
muus ja elävä toivo. Ero johtuu siitä minkälaiselle
pohjalle on iankaikkisuustoivo laskettu. Joko “hie
kalle” tai “kalliolle”. Hiekkaa on se, mitä meissä
itsessämme on ja mitä me teemme. Kalliopohjalle
rakennetaan, kun kuullaan Jeesuksen sanaa ja
tehdään sen mukaan. Evankeliumissa kaikuu Jee
suksen sana. Evankeliumin sisältönä on Jeesuksen
kuolema ja kuolleista ylösnousemus. Pietari ylis
tää Jumalaa, “(joka suuren laupeutensa mukaan on
uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon Jee
suksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.”
Ellei Kristus olisi noussut kuolleista, silloin olisim
me vielä synneissämme eikä voisi olla dlävää toi
voa pelastuksesta. Jeesuksen teko on siis elävän
toivon pohjana. Jeesuksen teon osallisuuteen
olemme saatettu jo kasteessa. Pääsimme jo silloin
Jumälan lapsen asemaan. Ja lapsille kuuluu perin
tö. Jumalan lapselle taivaallinen perintö.
Elävä toivo ajallaan toteentuu. Pietari sanoo:
“Jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte
pelastukseen”. Jumalan voimasta usko syntyy, Ju
malan voimasta usko säilyy ja uskon kautta Ju
malan voima pitää yllä elävää toivoa meissä. “Us
ko on luottamusta siihen, jota toivotaan.”
Jota elävämpi toivo, sitä runsaammin saadaan
jo täällä tuntea autuuden iloa. “110 Herrassa on
meidän väkevyytemme.” Taivas on todellisuudessa
aina yhtä lähellä, mutta emme aina sitä yhtä lä
heiseksi tunne. Joudutaan kulkemaan pimeässä
kin, jolloin vain tähdet, sanan lupaukset, valaise
vat tietä.
Jumala, säilytä meissä elävä taivastoivo!
M. N. W.
VOIMA JUMALASSA
Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinus
sa. Ps. 84:6.
On ollut ja on sellaisia ihmisiä, jotka ylpeillen
kerskaavat, ettejvät usko Jumalaan eikä hänen
voimaansa. He luottavat vain ihmisen omaan voi
maan ja viisauteen. Egyptin faarao aikoinaan sa
noi: “Kuka on se herra, jonka sanaa minun pitäisi
kuulla.” Tiedämme miten faaraon ja hänen jouk
konsa kävi Punaisessameressä. Muinaisen Babe
lin kuningas Nebukanedsar kerran käveli komean
palatsinsa tasakatolla ja katseli kaupunkinsa mah
tavia rakennuksia sekä ylpeänä puheli: “Eikö tä
mä ole se suuri Babel, ijonka minä olen voimallani
rakentanut.” Heti kuningas syöstiin pois hallitus
istuimelta ja tuli mielisairaaksi.
Kun Hitler oli valtansa kukkulalla häne/i
ihailijansa täällä Amerikassakin sanoivat: “Hitler
voittaa, kun hän ei luota muihin kuin itseensä.” Ja
Hitler kirjassaan “Minun taisteluni” sanoo: “Tai
vas ei meille anna lisää maita, meidän täytyy niitä
ottaa miekkamme avulla.” Tiedämme mihin tuo
ylpeä henki vei koko Saksan kansan. Kun nyt pu
nanen kommunismi julistaa: “Ei ole muuta juma
laa, kun vain kansa kaikkivaltias”, niin saamme
olla varmoja, että sen liikkeen yli on kirjoitettu
tuhotuomio. Sen valta voi paisua suureksi, paljo
suuremmaksi kuin mikä se nyt on. Mutta se tu
houtuu. Ja, kun suuri ja mahtava tuhoutuu, se
huomataan.
Jo luonnolliseen elämään nähden ovat autuai
ta ne, joiden voima on Jumalassa. Mutta ennen
— (Jatkoa aivulla S)
“Nämä ovat kirjoi
tetut, jotta uskoisit
te, että J e e s u s on
Kristus, Jumalan
Poika, ja jotta teillä
uskon kautta olisi
elämä hänen nimes
sään." Joh. 20:31.
NO. 26