Newspaper Page Text
SIVU 4 AUTTAJA Ilmestyy joka torstai mONWOODIBBA, MICH. Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja Puhelin: toimistoon SO toimittajan kotiin 1160-R TILAUSHINNAT! Yhdysvaltoihin Ja Canadaan: A oko vuoden ——— U M Puolen vuoden H.M Neljän kuukauden ILO* AUTTAJA . Finnish weekly newspaper. Publlahed etarv Thuraday by Tho Finnish - American Bvan*ellcal Lutharaa National Church, at Ironwood, Michigan. BUBSCRIPTION RATES: In the United States and Canada: Per year, *2 60; slx montha, 11.50; four montha, $l.OO Advertlslng rates on appllcation. Bntered aa Second Class Mali Matter January 17, 1006, at the Post Office at Ironwood, Miehisen, under the Act of Consreaa of March 3, 1873. Accepted for mailina at Special rata of poßtase provlded for In Section 1101 Act of Octover I, 1117, authorlzed July Is, 1911. Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan. Mäki, A. L lokak. 2 p. Nopola, J. E lokak. 9 p. Penttinen, E lokak. 16 p. Sippola, J. Wm lokak. 23 p. Westerback, M. N lokak. 30 p. Wiskari, M marrask. 6 p. Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaan lehteen. Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun nan papeilta 1 L Valio Room. 8:28-39; Job. 11:21-45 2 S 16 Kolm. p. J. sunn. 3 M Raimo 4 T Mielo 5 K Inkeri 6 T Raikas 7 P Pirkko 8 L Hilja Room. 9:1-13; Mark. 2:18-28 9 S 17 Kolm. p. j. sunn. 10 M Akseli 11 T Ohto, Otso 12 K Aarre 13 T Taina 14 P Elsa 15 L Helvi, Heta Room. 9:22-33; Job. 10:23-38 16 S 18 Kolm. p. j. sunn. PAKINAA PAINOSTA Tällä otsikolla tapasi ennen Auttajan palstoilla olla pikkutietoja täältä painosta. Jo pitkän aikaa on palsta olllut ilmestymättä etupäässä sentähden, että sen kirjoittajaa ei enää ole painossamme. Ja ehkäpä palstan katoamisen syynä on sekin, ettei monien muitten kiireitten keskellä ole tullut aja teltua, että ehkäpä joskus täälläkin tapahtuu sel laista, minkä sopisi ainakin toimitussivun täytteek si painaa. * * * Työtä on runsaasti, mutta tervennä olemme täällä olleet eikä onnettomuuksia ole tapahtunut. Työt ovat sujuneet aivan tyydyttävästi, vaikkapa ainakin tällä kertaa on liikaakin kiirettä. * * * Kirkkokunnan uudessa asussa ilmestyvä eng lanninkielinen äänenkannattaja, “The Lutheran Voice”, on jo painettu, nim. ensimmäinen numero ja postitetaan se tällä viikolla kaikille niille, jotka ovat Lutheran Youth-lehden tilaajia. Kuten muis tanette, viime kirkolliskokouksessa päätettiin ottaa kiitollisuudella vastaan Lutherliittojen tarjous ru veta julkaisemaan englanninkielistä äänenkannat tajaa, joka on kirkkokunnan ja Lutherliittojen yh teinen. Se hanke on nyt toteutunut ja rukoilemme terveyttä ja voimia, että jaksaisimme sen toimittaa mahdollisimman pirteänä ja monipuolisena. Toi sella sivulla tätä lehteä on uuden lehden kansiku va. Koristuksen on piirtänyt Norman Niemi, Wake fieldistä, ja tahdotaan sillä esittää oikean kirkon tehtävää: saarnata evankeliumin sanaa ja jakaa sakramentteja Kristuksen asteuksen mukaan. Lehden ensimmäisen numeron toimituksesta ovat huolehtineet tri G. A. Aho ja Auttajan toimittaja. Tilaushinta on $1.50 vuosikerta, ja lehti ilmestyy kerran kuukaudessa, paitsi heinäkuun ja elokuun numerot yhdistetään. Tilatkaa siis tämä lehti ko tiinne. Ensimmäistä numeroa on painettu pieni määrä yli nykyisten tilaajien siltä varalta, että jos uudet tilaajat haluavat saada aivan tämän ensim mäisenkin numeron. * * * Suomenkielisiä joulukortteja alkaa nyt olla valmiina kaikille tilaajille. Niitä myydään dollarin paketeissa, 15 korttia ja koteloa paketissa. Ei tar vitse muuta kuin lähettää raha painoon, Ja lähe tämme niin monta pakettia kuin haluatte, dollarin paketti postikululleen. Asiamiehille tietysti myön netään tavanmukainen asiamiespaikkio. Muitakin yleisiä suomenkielisiä tervehdyskortteja on saata vana painostamme. Niistä onkin ilmoitus tässä leh dessä, samoin korttien tilauslomake. Käyttäkää sitä. 17 M Saini 18 T Säde 19 K Uljas 20 T Kauno 21 P Ponteva 22 L Irja Room. 10:1-13; Job. 9:2; 13-17 23 S 19 Kolm. p. j. sunn. 24 M Pasi 25 T Sointu 26 K Manta 27 T Hellä, Helli 28 P Simo 29 L Urmas Room. 10:13-21; Matt. 13:44-46 30 S 20 Kolm. p. j. sunn. 31 M Uskonpuhdistupksen p. Pyydämme huomauttaa, että kun lähetätte pankkishekkejä tänne painoon, niin olisi niihin li sättävä 10 senttiä vaihtorahaa, sillä sen määrän joutuu painoliike maksamaan pankille jokaisesta shekistä, siis monta dollaria kuukaudessa. Money Ordereista ei tätä vaihtomaksua tarvitse suorittaa. o VAIVAA JA ILOA 1. Moos. 26. luku. Jumalan lasten elämässä on paljon vaikeuksia, mutta he myöskin saavat kokea, että Herran hoi dossa on hyvä olla. Tämäkin luku on todistuksena siitä. Sen alussa kerrotaan, että Kanaanin maahan tuli nälänhätä ja että lisak joutui sen vuoksi me nemään filistealaisten kuninkaan luo Gerariin. Olemme jo aikaisemmin Aabrahamin elämän ku vauksen yhteydessä puhuneet tällaisesta rangais tuksesta, joka voi tulla jonkin maan osaksi. lisak ehkä aikoi noudattaa isänsä esimerkkiä ja mennä Egyptiin. Siitä Jumala kuitenkin esti hänet. Herra sanoi hänelle: “Älä mene Egyptiin...” Varmasti Jumalalla oli määrätty syy tähän kieltoonsa. Kun pa oppisimme uskossa ja luottamuksessa sanomaan hänelle: “Lähetä mun sinne, minne tahdot, vaan kunhan omas oon ja ludkses tulla saan.” Jos tah domme palvella Jumalaa nöyrinä ja hänen kunni aansa etsien, hän aina katsoo meille sopivan pai kan. Usein me jäljittelemme myöskin niiden vikoja, joita pidämme arvossa. Tultuaan Gerariin lisak teki saman virheen, jonka Aabraham oli tehnyt kaksikin kertaa. Hän sanoi, että Rebekka oli hänen sisarensa. Mutta hänen valheensa tuli Jumalan sallimuksesta ilmi, ja siten Herra varjeli häntä ja hänen vaimoaan. Kun joudumme joihinkin vai keuksiin, meidän olisi syytä hiljentyä miettimään, olemmeko ehkä itse aiheuttaneet ne itsellemme. Näin tehdessämme usein huomaisimme, että mei dän on syytettävä vain itseämme. Mutta kyllä toisetkin ihmiset voivat tuottaa meille vaikeuksia. Kun Jumala Oli siunannut lisa kia, niin että tällä oli “laumoittain sekä pikkukar jaa että raavaskarjaa ja paljon palvelijoita”, filis tealaiset alkoivat kadehtia häntä. Sitte he ryhtyi vät tekemään hänelle kiusaa tuikkimalla ne kaivot, jotka Aabrahamin palvelijat olivat kaivanneet. Mutta lisak oli kärsivällinen ja antoi kaivaa ne uudelleen auki. Sitten hän sai häätökäskyn. Hän noudatti sitä ja siirtyi Gerarin laaksoon. Siellä hä nen palvelijansa löysivät kaivon, jossa oli juokse vaa vettä, mutta siitä syntyi riitaa Gerarin paimen ten kanssa. Samoin kävi erään toisenkin kaivon suhteen. lisak muutti taas kauemmaksi. Ei ole hauskaa olla riidassa ja vihan kohteena. Varmaan kin lisak kärsi tilanteesta. Näissä vaikeuksissa hän tä rohkaisi se, että Jumala ilmestyi hänelle. lisak oli silloin muuttanut Beersebaan. Herra sanoi hä nelle: “Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun 'kanssasi ja siu naan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suurek si palvelijani Aabrahamin tähden.” Tämä oli iloa tuottava kokemus. Mutta lisak sai vielä muutakin iloa. Kerro taan, etä maan kuningas, Abimelek, tuli hänen luokseen erään ystävänsä ja sotapäällikkönsä kans sa. Heidän vierailunsa oudoksutti lisakia, ja hän tiedusteli heidän vierailunsa tarkoitusta. Pian asia selvisi. Vieraat sanoivat tulleensa tekemään liit toa hänen kanssaan, sillä he olivat muka huoman neet, että Jumala oli hänen kanssaan. Sanoivatpa he vielä näinkin: “Sinä olet nyt Herran siunattu.” Väliin nekin, jotka itse eivät ole Jumalan palveli joita, huomaavat, että uskovat ovat ihmisiä, joita Herra siunaa. Vieraiden tulon tarkoitus oli hyvä, ja lisak hyväksyi sen. Osoittaakseen omalta puo leltaan hyvää tahtoa hän valmisti heille pidot, ja varhain seuraavana aamuna sitten vannottiin ys tävyyden vala. Liitto oli tehty. Katso, miten Ju mala voi taivuttaa sydämet. Monta kertaa on maa ilmassa saatu nähdä, miten niistä, jotka ovat olleet meitä vastaan, voi tulla hyviä ystäviämme. Sen ilon lisäksi, josta olemme viimeksi puhu neet, lisak sai vielä senkin ilon, että samana päi vänä hänelle ilmoitettiin: “Me löysimme vettä.” Se oli kallis lahja. Veden arvoa emme tavallisesti tule huomanneeksi silloin, kun sitä on viljalti. Mutta kun se loppuu tahi kun sitä on niukasti, me käsi tämme, mitä se merkitsee ihmisille ja koko luo makunnalle. 110 ja suru vaihtelevat Jumalan lasten' elä mässä. Edellä mainittujen tapausten jälkeen kerro taan, että Eesau 40 vuoden ikäisenä otti kaksi vai moa ja että “näistä tuli lisakille ja Rebekalle kat kera suru”. Uskoville voi olla suuria vaikeuksia omassa kodissaankin. Nekin kuuluvat osana siihen orjantappura-aitaan, jonka, kuten joku on sanonut, Jumala on kasvattanut iankaikkisen elämän tien molemmille puolille, jotteivät lampaat voisi hypätä siltä pois. E. Penttinen. a YSTÄVYYS Pyhässä Raamatussa luemme miten ihana ys tävyys voi olla uskovaisten välillä. Yksi sellainen ystävyys oli Daavidin ja Joonatanin välillä. Raa mattu sanoo: “Hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.” Molemmat olivat nuoria ja olisivat voi neet olla viholliset. Sillä Daavid oli paimen ja Samuel kuitenkin voiteli Daavidin kuninkaaksi. Joonatan oli Saulin poika ja sentähden israelilai nen ruhtinas. Ja vaikka Saul koetti tappaa Daavi din, Joonatan ja Daavid pysyivät ystävinä. Ja kun Joonatan kuoli taistelussa ja Daavid kuuli siitä, Daavid itki sanoen: “Minä suren sinua, veljeni Joo natan, sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.” AUTTAJA TORSTAINA SYYSKUUN 29 P. 1949 Kaksi toisilleen vierasta matkustajaa istuu sa malla istuimella junassa. Molemmat huomaavat toihen toisestaan, että he ovat kiintyneet mielel tään samaan asiaan. Nyt alkaa ystävyys heidän vä lillään. He ovat kiinnostuneet samaan asiaan, us kontoon. Siksi uskonto on niin tärkeä ystävyy dessä. Sillä ei ole lujempaa perustusta minkä päälle voi rakentaa ystävyyden kuin sama usko. Tämä on erittäin tärkeä varsinkin siinä ystävyydessä, joka voisi johtaa-avioliittoon. Sentähden varoitetaankin avioliitosta sellaisten kesken, jotka ovat erimieltä uskonnon asioissa. Jeesus kerran puhui ystävyydestä joukolle, joka tuli Hänen luokseen. Hän sanoi heille: “Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kii tosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat... Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivo matta saavanne mitään takaisin; niin teidän palk kanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä Hän on hyvä kiittämättömille ja pa hoille.” Jokainen tässä maailmassa voi aina luottaa yh teen todelliseen ystävään. Hän on meidän rakas taivaallinen Isämme. Jumala rakasti meitä ennen kuin me rakastimme Häntä, mutta usein emme muista tätä totuutta. Ja meidän taivaallinen Isäm me on kaikkivoipa. Hänellä on kaikkea, ja me em me voi antaa Hänelle mitään, joka ei jo olisi Hänen omansa. Ja vaikka tämä on totuus, Jumala tahtoo kuitenkin olla meidän ystävämme, vaikka me em me voi ymmärtää, kuinka se on mahdollista. Wil liam Lyon Phelps kerran sanoi, että lopullinen si vistyneen miehen tuntomerkki on hänen suhteensa sellaisiin henkilöihin, jotka eivät voi tehdä mitään palvelusta hänelle. Tämä on myös Jumalan koetus uskollisesta ystävyydestä. Siis ystävyys alkaa ja tulee Jumalalta, koska Hän on kaiken hyvän lähde. Mutta tämä ystävyys ja rakkaus osoitettakoon myös Hänelle. Se on to distus, että me rakastamme Häntä. “Niin kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille; kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet mi nulle.” E. Gorts. BETESDAN LAMMIKOLLA (Johanneksen Evankeliumi 5: 1—14) “Sen jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.” Mutta Jeesus ei mennyt Jerusalemiin juhlimaan kansan tavalla, vaan meni juhlimaan Isänsä tahdon mukaan, “etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.” Jeessu tiesi, että juhlan aikana on Jerusalemissa monta sielua, jotka sielunsa autuutta vailla odottavat Israelin lohdutusta. Monta sielua, jotka synnin tuskassa odottivat Hänen armo evankeliumiaan ja synnin päästöä: menkää rauhaan, syntinne ovat anteeksi annettu. Jeesus meni ylös Jerusalemiin, jotta voisi johdattaa monta sielua uuteen ja iankaikkiseen Jerusalemiin. Rakkaat ystävät, Olemme sangen kiitollisia, että täällä tuskan ja surun laaksossa meillä on juh latilaisuuksia. Nämä juhlat ovat meille suuresta merkityksestä, sillä silloin, edes hetkeksi, saamme unhoittaa jokapäiväiset tuskat ja vaivat. Sinä ras kaan työn raataja saat hetkeksi laskea alas raskaan kirveen tai lapion, hetkeksi saat laskea kätesi au rasta ja saat juhlia juhlivien kanssa. Mutta usein näitten juhlien aikana se suuri vastakohta sairait ten ja terveitten, rikkaitten ja köyhien välillä on paljon huomattavampi. Sinä sairas, kuinka hyvin lihassasi sen tunnet, kun näet kuinka terveet saa vat hetkeksi jättää huolensa ja taakkansa ja rie muiten juhlia pitkän päivän. Mutta sinä, sinä et voi hetkeksikään laskea itsestäsi sairauden, kuu meen ja tuskan painoa. Et voi, niinkuin työmies, joka laskee kätensä aurasta, sanoa kivullesi: ‘Jää nyt vuoteelleni ja minä lähden hetkeksi juhlimaan ja huomenna, kun tulen takaisin, saat taas luitani porottaa.’ Et voi. Ja sinä köyhä! Kun juhlahetki tulee, et voi lähteä pitkille matkoille niinkuin rik kaat, vaan joudut jokapäiväisten vaivojen keskellä juhlimaan kuin parhaiten jaksat. Ja köyhän torppa ei ole niin huomattavan kurja kuin silloin, kun torppari näkee kuinka juhla valot loistavat rikkaan talosta. Rakas lukijani! Tällainen suuri vastakohta oli Jerusalemissa. Suurkaupungissa juhlittiin! Mutta ei Jerusalemin lammasportin luona. Suurkaupun gista kuuluu soittoa, laulua ja karkeloa. Mutta kaupungin portilla “makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia”. Betesda oli “armon huone”, mutta ei näille sairaille. Armo oli heistä kaukana. Rakkaus heitä kohtaan oli jo aikaa kylmentynyt. Betesda oli näille sairaille kurja, tus kan, vaivan, puutteen ja ylenkatsomuksen pesä! Heillä ei ollut puhtaat sairasvuoteet. Ei muutettu joka toinen päivä puhtaita liinoja. Eivät valkoisissa vaatteissa pujetut hoitajattaret tulleet kysele mään, mitä sairailta puuttuu ei kylmää vesi ryyppyä tuomaan. Ei ollut lääkäreitä, jotka nykyi sen ajan viisaudella ja lääkkeillä olisivat tulleet parantamaan ja tuskia lieventämään. Ei! Omaan "Nämä ovat kirjoi tetut, jotta uskoisit te, että J e e s u s on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimes sään." Joh. 20:31. nojaansa heidät sinne heitettiin. Niin omaan no jaansa, että kun vesi on kuohutettu, ei ole ketään, joka veisi lammikkoon. Sentähden, kallis ystävä, kun sinä sairastat, ole kiitollinen, että sinulla on puhdas sairasvuode, hy vä hoito ja hyvät lääkärit. Mutta ole kaiketi kii tollinen, että kristillisyys on tämän suuren muu toksen saanut aikaan, Jeesuksen Kristuksen armo ja rakkaus. Mutta nyt tuo Betesda, Jeesuksen läsnäollessa tosin'tulee dlemaan “armon huone”. Jeesus ei men nyt juhlakansan kanssa kaupungin sisälle, vaan jäi Jerusalemin portille. Tässä oli raukkoja lohdutusta vailla. Tässä oli sairaita ruumiin ja sielun paranta jalle. Ja nyt Jeesus meni erään luo ja kysyi: “Tah dotko tulla terveeksi?” Oliko tämä turha kysymys? Siksihän tämä sairas dii lammikon luona ja vieläpä Jeesus “tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen”. Ei tämä ollut turha kysymys. Mies, joka on jo kol mekymmentä kahdeksan vuotta sairastanut, voi jo olla paatunut; voi dlla niin kohtaloonsa tottunut, ettei parempaa enää odota. Voi olla, että tällaiset ovat tottuneet elämään kerjäämällä eivätkä tahdo parantumista, sillä silloin tulisi ottaa elämisen vas tuunalaisuudet tosissa vastaan. Ystävä! Meidän suurkaupungissamme on monta tällaista sairasta, jotka eivät tahdo terveyttä, vaan mielivät kerjäläi sen niin sanottua vapaata elatusta. * Nyt Herran kysymys herätti tämän sairaan toivottomuudestaan, herätti uutta toivoa. Sairas ei tuntenut Jeesusta ja luuli, että Herra hänet johtaa lammikkoon, sillä sairas vielä luotti vain lammikon voimaan: “Herra* minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu”. Kat so! Suuri on Herran voima! Voima, joka voittaa epäilykset ja heikkoudet: “Nouse, ota vuoteesi ja käy”. “Ja mies tuli kohta terveeksi.” Ystävä! Eikö tämä Betesdan sairas ole kuvaus syntisestä? Voimaton! Ei tule autuutta ennenkuin Herran sana tulee ja nostaa synnin voimattomuu desta: “Nouse”. Oi, Herra Jeesus, lausu tämänkin saarnan kautta monelle syntiselle: “Nouse”. Nouse syntinen synnin unesta. Nouse synnin orjuudesta. Nouse itsevanhurskaudestasi. Nouse, sillä minä an nan sinulle voimaa, voimaa ristinkuolemani kaut ta: “kun minut ylennetään, vedän minä kaikki ty köni.” Rakas ystävä, minkä lammikon luona sinä tänä hetkenä makaat? Makaatko sinä tämän maailman eri uskontojen ja lahkojen lammikon luona odot taen, että joku “veli” sinut taluttaisi autuuden kirkkauteen ja omistamiseen. Oi ystävä, viimeise nä päivänä, jos et ennen, tulet huomaamaan, ettei sinulla ole ketään ihmistä, joka voi sinut autuu teen taluttaa. Istutko sinä lain vanhurskauden lammikolla? Ajattelet, että niinkuin tuo Betesdan sairas, minä voin vähän liikkua lammikon luo ja vaikka moni ehtii ennen minua kerran tulee minunkin vuoroni. Ajatteletko, kun istut lain lammikon ääressä, että jos vähänkään voin liikkua lain noudattamisessa, niin kyllä pian parannen synnin taudista ja ter vennä saan seisoa Herran edessä? Oi, ystävä, laki jättää sinut kirottuna istumaan helvetin lammikon liekissä. On vaan yksi pelastus. On vain yksi autuuden toivo. Se on Jeesuksen Kristuksen sovintokuole massa. Ei sinun tarvitse odottaa veden kuohutta mista. Kerran Herra kuoli kaikkien edestä. Ei si nun tarvitse odottaa, että joku sinut sinne taluttai si. Se on aina auki, aina valmis, aina voimassa, aina tarjona. “Tahdotko tulla terveeksi” kysyy Jeesus, ei yhdeltä sairaalta, vaan kaikilta. “Tulkaa kaikki raskautetut.” Ehkä sanot nyt: On niin monita syyttäjää, jotka sanovat, etten saa omistaa tätä Kristuksen autuut ta. Sanovat minulle kuin sakalle: Ei “sinun ole lupa kantaa vuodetta”. Kuule, kun nämä vastustajat näin sinulle sanovat, vastaa sinä: “Se, joka teki mi nut terveeksi, sanoi minulle: Ota vuoteesi ja käy.” Kun maailma sanoo sinulle: Ei ole pelastusta eikä autuutta Kristuksessa, olet yhä vaan maailman ja vihan lapsi kuin muutkin, vastaa sinäkin: “Se, joka v kuoli minun edestäni sanoi minulle ‘Katso, minä olen voittanut maailman, olen armoni kautta siir tänyt teidät maailmasta ihmeelliseen valooni’.” Kun sielun vihollinen ja oma lihasi heikkous tulee sinua kieltämään sanoen: Ei sinun ole lupa omistaa Kristuksen autuutta, olet liian syntinen, vastaa si nä: Kristus lausui minunkin edestäni Golgatan ris tiltä ‘Se on täytetty.” Kun laki tulee sinua or juuttamaan sanoen: Ei sinun ole lupa omistaa au tuutta, olet ollut liian tottelematon ja lain kuuliai suus on sinusta kaukana, vastaa sinä: Herra, joka kuoli edestäni, on lain loppu kaikille uskovaisille. Oi sinä, jolla on niin monta tuskaa ja vaivaa ja kestät kaikki nämä Herran armosta, mutta kiusaa jat ivaavat sinua kuin Jobin lohduttajat käskien sinua kiroamaan Jumalaa ja kuolemaan, vastaa sinä: Herrani, joka kärsi kaiken edestäni, on anta nut minulle kutsun ja voiman, sillä Hän on armos taan lausunut minulle kutsun: Ota ristisi ja seuraa minua. Ja sinä, joka olet niin usein Herran temppe lissä, älä epäile, etteikö Herra sinua näe, sillä Hän tarkkaa kaikkia Hänen lapsiaan. “Sen jälkeen Jee sus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: ‘Katso, sinä olet tullut terveeksi: älä enää syntiä tee’.” Oi ystävä! Jospa tämä Herran sana tulisi meille kai kille Herran pyhäkössä, ettemme enää syntiä teki si, emmekä syntiä palvelisi, vaan että Herran py häkössä voisimme aina kiittää ja ylistää Häntä, jo ka verensä kautta on meidät autuuttanut ja Isän sä omaksi iankaikkisesti tehnyt. Amen. A. L. M. NO. 39