Auttaja. [volume], October 06, 1949, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
llmostyy Joka torstai IRONWOODIBSA, MICH.
roimittaja’ J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin: toimit* oon 30 toimittajan kotiin 1889-B
TILAUSHINNAT!
Yhdysvaltoihin Ja Canadaam
*oko vuoden —— II.SO
Puolen vuoden 31.80
NeUän kuukauden —ILO*
AUTTAJA . Finnish weekly newapaper. Publlshed evor.
Thursday by The Finnish - American Bvaogello&l Lutheraa
National Church, at Ironwood, Michigan.
SUBSCRIPTION RATES: In the United Statoa and Canada:
Per year, 32.60; slz months, 11.60; four montha, 31.00
Advertlaing rates on appllcatlon.
fCntered as Second Class Mali Matter January 17, 1903, at the
Post Office at Ironwood, Michigan, under the Act of Congreaa
of March 8, 1879. Accepted for malllng at Special rata of
postaie provtded for in Section 1103 Act of Octover 8, 1917.
authorlzed July 19, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Nopola, J. E lokak. 9 p.
Penttinen, E lokak. 16 p.
Sippola, J. Wm lokak. 23 p.
Westerback, M. N lokak. 30 p.
Wiskari, M marrask. 6 p.
Kirjoitusten pitää olla täällä merkittynä päivä
nä. Muuten ne eivät ehdi seuraavaan lehteen.
Lehden lukijat odottavat kirjoituksia kirkkokun
h
nan papeilta
1 L Valio
Room. 8:28-39; Joh. 11:21-45
2 S 16 Kolm. p. J. sunn.
3 M Raimo
4 T Mielo
5 K Inkeri
6 T Raikas
.7 P Pirkko
8 L Hilja
Room. 9:1-13; Mark. 2:18-28
9 S 17 Kolm. p. J. sunn.
10 M Akseli
11 T Ohto, Otso
12 K Aarre
13 T Taina
14 P Elsa
15 L Helvi, Heta
Room. 9:22-33; Joh. 10:23-38
16 S 18 Kolm. p. J. sunn.
MUISTIINPANOJA PAPPIEN KOKOUKSESTA
•Kerrotaan, että kun kommunistit toimittivat
Moskovan kaappausta yli 30 vuotta sitten, pitivät
Venäjän kirkon papit ja piispat kokousta Mosko
vassa juuri samana päivänä ja kiihkeästi väitteli
vät kysymyksestä, minkä väriset koristukset kuu
luvat alttarille ja papin pukimeen erään pyhimyk
sen muistopäivänä. Näin visusti saattaa pappien
kokous askarrella aivan omassa maailmassaan, ko
konaan nykyhetken vaatimuksista ja vaaroista
eroitettuna. Ja toinen äärimmäisyys on sellainen
pappien kokous, jossa keskustellaan vain poliitti
sista kysymyksistä lainkaan kiinnittämättä huo
miota kirkon varsinaiseen tehtävään, nim. evanke
liumin julistukseen. Oikea oli mrs Eleanor Roose
veltin varoitus, kun hän sanasodassa paavikirkon
kardinaalin kanssa huomautti, että kirkko saat
taa muodostua liian poliittiseksi laitokseksi. Näi
den kahden äärimmäisyyden välissä säilyminen on
vaikea tehtävä, mutta sitä kultaista keskitietä olisi
aina kuljettava, jossa sananjulistajat saarnaavat
sanaa kuulijoitten jokapäiväiseen elämään sovitet
tuna.
Että evankeliumin julistusta voitaisiin ajan
kohtaisella tavalla toimittaa, on tarpeellista, että
pidetään pappien kokouksia, joissa työtavoista neu
votellaan ja sanan opetuksiin syvennytään. Sellai
nen kokous oli Kansalliskirkon länsipiirin papeilla
Port Arthurissa viime viikolla. Vaikka osanotto oli
kin heikompi kuin olisi ollut mahdollista, oli ko
kous kuitenkin joka suhteessa rakentava.
Allemerkinnyt luennoitsi käytännölliseltä
alalta niistä vaatimuksista, jotka asetetaan papille
seurakunnan johtajana. Jos hän tahtoo johtaa, on
hänen oltava asiastaan varma, on hänen esitettävä
asiansa selvin sanoin, on hänen opittava tuntemaan
ihmisiä, onpa vielä verrattain tarkoin tunnettava
ajan virtauksetkin. Esitelmän johdosta keskustel
tiin vilkkaasti ja vanhaankin keskustelut jättivät
pysyviä vaikutelmia kokouksessa oleviin.
Opillisena kohtana tutkittiin Raamatun sanan
oppia seurakunnasta maan päällä. Sanan varsinai
sessa merkityksessä seurakunta on uskovien yh
teys, joten seurakuntaan, nim. näkymättömään,
kuuluvat ainoastaan uskovaiset, mutta kaikki us
kovaiset. Oikeaan näkyvään seurakuntaan kuulu
vat ne, jotka tunnustavat uskoa, mutta joiden jou
kossa saattaa olla ulkokullatulta. Selvä ero on ole
massa julkisen epäuskoisen ja ulkokullatun välil
lä siinä suhteessa, että ulkokullattua emme tunne,
mutta epäuskoisen, joka ei tunnusta uskovansa
Kristukseen, voimme tuntea. Hän ei ole oikeutettu
käyttämään uskovaisen ihmisen etuja seurakun
nassa. Näkyvän seurakunnan tehtävänä maailmas
sa on koota ihmisiä näkymättömään seurakuntaan.
Tässä suhteessa on tunnustettava heikkoutta.
17 M Saini
18 T Säde
19 K Uljas
20 T Kauno
21 P Ponteva
22 L Irja
Room. 10:1-13; Joh. 9:2; 13-17
23 S 19 Kolm. p. J. sunn.
24 M Pasi
25 T Sointu
26 K Manta
27 T Hellä, Helli
28 P Simo
29 L Urmas
Room. 10:13-21; Matt. 13:44-48
30 S 20 Kolm. p. J. sunn.
31 M Uskonpuhdistupksen p.
Työmme on liian usein vain ihmisten kokoamista
näkyvän seurakunnan jäsenyyteen, ja sitten olem
me täysin tyytyväisiä, kun he kuuluvat seurakun
taan ja suorittavat ulkonaiset velvollisuutensa.
Tutkimuksen'aiheena olivat myöskin ne eroa
vaisuudet, jotka vielä erottavat eri luterilaiset
kirkkokunnat toisistaan täällä Amerikassa ja Ka
nadassa. Virallisesti eri luterilaiset kirkot kyllä
tunnustavat Raamatun Jumalan sanaksi ja hyväk
syvät Lutherin Vähän Katekismuksen ja Augs
burgin Tunnustuksen, mutta käytännössä ei me
netellä tunnustusten mukaan. Useitten kirkkokun
tien kesken on tapahtunut opillistakin lähestymistä
toisiinsa. Suomalaisista luterilaisista kirkkokun
nista ei sitä kuitenkaan voida sanoa. Laestadiolai
set eivät ole erikoiskäsityksistään luopuneet, Suo
mi-synodi on käynyt yhä laveammaksi suuntakir
koksi ja Kansalliskirkon suhtaantuminen kum
paankin on tiukentunut.
Piirin kokouksissa on otettu tavaksi, että saar
nat, joita pidetään ensimmäisen illan hartaushet
kessä, lähemmin tarkistetaan seuraavan amun is
tunnossa. Jos saarnaajat vain jaksavat tämän kes
tää, niin on selvää, että tällainen rakentava arvos
telu pian karsii pois monet epäsuotavat tavat ja sa
namuodot ja kiinnittää saarnaajan Raamatun sa
nan tekstiin, jossa pysyminen on jotakuinkin yhtä
vaikea tehtävä kuin nuotissa pysyminen huonolla
nuottikorvalla varusteluille laulajalle.
Tällaisen kokouksen arvoa ei kaikissa seura
kunnissa tunneta. Usein kuulemme sanottavan:
“Pitääkö sinnekin lähteä? Eihän se ole tärkeä asia.”
Onpa pappejakin, jotka pitävät, että tällaiseen ko
koukseen matkustaminen antaa papille vain hyvän
syyn tehdä muutamia päiviä kestävän huvimatkan.
Psalmista sanoo: “Erehdykset kuka ymmärtää?”
Kokouksessa olleet papit ovat syvässä kiitolli
suuden velassa Port Arthurin seurakunan naisille,
jotka valmistivat vieraille vapaat ateriat. Samoin
olemme kiitollisuuden velassa piirin seurakunnil
le, jotka osallistuivat vieraittensa matkakustan
nuksien korvaamiseen. Jos päätös voidaan to
teuttaa, pidetään seuraava piirin pappien kokous
Minneapolissa heti pääsiäisen jälkeen ensi kevän
nä. —N. .
a
VALHETTA JA PETOSTA
1. Moos. 27. luku.
Maailmassa itketään paljon. Lienemme mekin
joskus niin tehneet. Joskus itketään ilosta, mutta
useimmiten itkun aiheena on murhe. Jos joku itkee
ääneensä, päättelemme, että hänen sydäntään pai
naa raskas suru. Tutkittavanamme olevassa luvus
sa näemme erään itkevän miehen. Hänestä sano
taan: “Ja Eesau korotti äänensä ja itki.”
Mikä oli hänen surunsa syy? Hän ei saanut esi
koiselle kuuluvaa siunausta. Hänen veljensä, Jaa
kob, oli saanut sen. Eesau pyytämällä pyysi; että
isä siunaisi häntäkin, mutta sitä siunausta, jonka
lisak oli aikonut hänelle, hänelle ei enää voitu an
taa. Murheen vallassa Eesau kysyi: “Tuo yksi ainoa
siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myös
kin minut, isäni!” Kyllähän isä antoi hänellekin
siunauksen, mutta se oli toisenlainen kuin Jaako
bin saama. Sen huomaamme, kun vertaamme mo
lempia siunauksia toisiinsa (jakeet 28-29 ja 39-40).
Miten Jaakob oli saanut Eesaulle tarkoitetun
siunauksen? Kerran lisak, joka oli jo vanha, pyysi
Eesauta pyydystämään riistaa ja valmistamaan sii
tä hänelle mieliruuan. Samalla hän lupasi siunata
tämän poikansa, koska hän ei muka tiennyt, mil
loin hänen omat päivänsä päättyisivät. Sivumen
nen mainittakoon, että lisak eli tämän jälkeen vie
lä neljäkymmentä vuotta. Rebekka kuuli, mitä isä
puhui pojalleen. Silloin hän ryhtyi johtamaan asi
oita toiseen suuntaan. Hän tiesi, että pojista oli
olemassa Jumalan antama ennustus: “Vanhempi
on palveleva nuorempaa.” Mahtoikohan hän aja
tella, että lisak toimi sitä vastaan aikoessaan antaa
Eesaulle esikoissiunauksen? Hän tahtoi joka ta
pauksessa tarttua asiaan kiinni. Mutta minkä kei
non hän valitsi? Valheen ja petoksen. Ja ajatelkaa:
hän johdatti Jaakobinkin samalle tielle. Jaakobia
pelotti, kun äiti neuvoi, mitä hänen oli tehtävä.
Mutta Rebekka rohkaisi häntä. Jaakobin oli nou
dettava laumastaan kaksi hyvää vohlaa, joista äiti
aikoi sitten valmistaa vanhalle, huononäköiselle
isälle mieliruuan. Jaakob teki työtä käskettyä. Kun
ruoka oli valmis, hänet puettiin Eesaun vaatteisiin,
joissa oli metsän tuoksu, ja hänen käsiinsä ja kau
laansa käärittiin vohlien nahat. Sitten hän meni
isänsä luo. Kun lisak tiedusteli, kuka hän oli, hän
sanoi olevansa Eesau. Kun isä sitten kysyi, miten
hän oli niin pian löytänyt riistaa, hän sanoi: “Herra,
sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni.” Nyt
Jaakob jo veti Jumalan nimenkin valheensa tueksi.
Sitten isä tunnusteli häntä ja sanoi: “Ääni on Jaa
kobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet.” Ja
kun hän vielä ikäänkuin epäillen kysyi: “Oletko
sinä todella minun poikani Eesau?”, Jaakob vasta
si: “Olen.” Valhe valheen jälkeen! Se oli ylen huo
noa kylvöä, josta myöskin kasvoi huonoa satoa.
Myöhemmin näet Jaakob itse joutui petoksen ja
valheen uhriksi. Laaban petti häntä, ja hänen omat
poikansa tekivät samoin. “Mitä ihminen kylvää,
sitä hän myös niittää.” Tämä on sääntö, joka aina
pitää paikkansa.
Mutta saipa Rebekkakin rangaistuksen. Hän
joutui erotetuksi lempilapsestaan, kun tämän täy
tyi lähteä pakomatkalle Eesaun vihan tähden. Re
bekka oli lähtenyt kulkemaan oikotietä tämän pää
määrän saavuttamiseksi: “Vanhempi on palveleva
nuorempaa.” Mutta hän joutui harhaan. Olisihan
hän voinut käyttää toistakin tietä. Hän olisi voinut
puhua suoraan miehelleen ja muistuttaa häntä poi
kia koskevasta ennustuksesta. On varminta aina
AUTTAJA TORSTAINA LOKAKUUN 6 P. 1949
pysyä totuudessa ja karttaa valhetta. Niin tehdes
sämme meistä voi joskus tuntua siltä, kuin joutui
simme kulkemaan mutkan kautta, mutta sittenkin
se on paras tie, ja se johtaa turvallisimmin pää
määrään.
Eesau vihastui kovasti veljeensä. Mutta eikö
hän itsekin ollut syypää onnettomuuteensa? Hän
hän oli pitänyt halpana esikoisuutensa ja myynyt
sen Jaakobille. Kun hän itkien pyysi, että isä muut
taisi mielensä ja antaisi hänelle siunauksen, hänen
olisi pitänyt ennen kaikkea itkeä omaa tyhmyyt
tään ja ajattelemattomuuttaan ja ajatella, että hän
oli kyllä ansainnut sen, mitä hänelle nyt tapahtui.
On niitäkin, jotka itkevät omia erehdyksiään
ja syntejään ja jotka tuskaisina kysyvät: “Onko
sinulla, Jumala, vielä annettavana minulle siu
naus? Kuuluuko sinun armosi minulle?” Se on ter
veellistä itkua, sillä se johtuu Jumalan mielen mu
kaisesta murheesta, joka koituu autuudeksi. On
onnellista, että heidän ei tarvitse saada Jumalan
sydäntä muuttumaan, koska se on koko ajan jak
sanut rakastaa heitä. Herralla on annettavana heil
le täydellinen anteeksiantamus ja ihana siunaus
Poikansa kalliin ansion tähden. —E. Penttinen.
"Nämä ovat kirjoi
# letut, jotta uskoisit
_ -l te, että Jeesus on
Kristus, Jumalan
P°lka, ja jotta teillä
uskon kautta olisi
elämä hänen nimes
ti sään." Joh. 20:31.
Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen:
"Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, jo
ka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmis
ten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi
lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho
kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näky
viin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sa
noivat hänelle: Herra, etkö kylvänyt peltoosi hy
vää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?
Hän sanoi heille: Sen on vihamies tehnyt. Niin pal
velijat sanoivat hänelle: Tahdotko, että menemme
ja kokoamme sen? Mutta hän sanoi: En, ettette lus
tetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuu
seen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumie
hille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin
poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaa
ni."
Monella eri vertauksella Herra oli kansaa
opettanut ja “sitten Hän laski luotaan kansanjou
kot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa
tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: Selitä meille
vertaus pellon lusteesta.” Näin tänäkin päivänä
kansanjoukot lähtevät pois, osa vain seuraa Jee
susta. Pieni osa kansanjoukosta on hänen opetus
lapsiaan. Vain pieni osa etsii Herralta opetusta.
Pieni osa vain pyytää: “Selitä meille”. Me löydäm
me tämän pienen osan kirkoissamme tai rukouksen
aikana polvistuneina armoistuimen edessä tai, mei
dän radiojumalanpalveluksien aikana radionsa ää
ressä. Rakas ystävä, pyydämme Herralta tänäkin
aamuna Auttajan kautta: “Selitä meille vertaus
pellon lusteesta.” Ja sydämmestämme lupaamme:
“Puhu Herra, palvelijasi kuulee.”
“Taivasten valtakunta on verrattava mieheen,
joka kylvi siemenen peltoonsa.” Alkuperäisesti pel
lossa ei ollut siementä, se oli autio, kuiva ja tyhjä
erämaa. Se ei voinut itsestään tuottaa siementä.
Siemenen piti toisen siihen kylvää. Niin myös hy
vyys tai vanhurskaus ei ole mikään luonnollinen
ominaisuus ihmis-sydämmessä tai sielussa. Her
ra selostaa: “Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen
Poika”. Ystävä kallis, luonnossasi ei ollut yhtä
kään hyvän siemenen alkua, vaan Ihmisen Poika
on sen sinuun kylvännyt. Herra sanoo, että “hyvä
siemen ovat valtkunnan lapset”, mutta toisessa
vertauksessaan Herra sanoo: “Vertaus on tämä:
siemen on Jumalan sana.” Vertauksessaan Herra
siis kuvaa meille siemenen täydessä kasvussaan.
Totisesti, taivasten valtakunnan lapset kasvavat
sanan siemenestä. Sentähden, ystävä, kuule sinä
kin Herran sanaa, että sanan kautta sinusta tulisi
valtakunnan lapsi.
Huomatkaa! “Hyvän siemenen kylväjä on Ih
misen Poika.” Hyvää siementä on sekä luonnossa
että taivasten valtakunnassa. Kun Jumalan oli luo
nut maailman se oli autio ja tyhjä, mutta Hän loi
kaikki maan hedelmän, hyvän siemenen ja viimei
senä päivänä Herra katsoi työnsä hedelmää ja kat
so, kaikki oli “hyvää”. Niin myös taivasten valta
kunnassa Herra ei ole yhtäkään sielua valinnut
iankaikkista perikatoa varten, päinvastoin Herran
tahto on, “että kaikki pelastuisivat”. Oi ystävä, an
na Herran hyvän sanan siemenen tulla sydämee
si, siellä kasvaa ja tuottaa hedelmää, joka kyp
syisi iankaikkiseen elämään. Sillä katso, toinen
myös kylvää: “Mutta ihmisten nukkuessa hänen
vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan
ja meni pois.”
Kuule ystävä, sinä joka et usko Jumalan sa
naa, sinä joka luulet, että se on hullutusta. Tiedät
kö miksi näin ajattelet. Vihamiehesi on sydämeesi
kylvänyt vihan siementä. Herra selittää, että vi
hamiehesi on perkele, sielunvihollinen. Kai et kiin
nittänyt huomiotasi tuohon “vihamieheesi”. Herra
ei sano vain vihamies, vaan sanoo vihamiehesi, si
nun vihamiehesi, sillä hän vihaa sinun sieluasi, vi
haa sielusi autuutta, vihaa sitä hetkeä, kun teet
parannuksen ja uskot sanan kautta, että Jeesus on
sinun Vapahtajasi, joka Golgatan veri-uhrilla pe
lasti sinut synnin ja helvetin vallasta. Sentähden
salaa, yöllä, sillä sielunvihollinen vihaa valkeutta,
sillä työnsä on pimeyden työtä, siis yöllä hänkin
kylvää siemenensä epäilyksen ja epäuskon sie
mentä. Älä siis ylpeile epäuskossasi. Älä kerskaile,
että olet viisaampi kuin nuo tyhmät uskovaiset.
Ystävä, nämä epäuskon sanat, Jumalan rakkauden
ja Jeesuksen armon kieltäminen sinussa on sielun
vihollisen kylvämää siementä. En sinua tuomitse,
se ei ole minun kutsumukseni, ei minun virkani
yksi on joka tuomitsee, ja Hän, Jeesus, selvästi
mutta armostaan sanoo sinulle kysyen: “Minkä
tähden te ette ymmärrä minun puhettani?” “Sen
tähden”, vastaa Herra, “että te ette kärsi kuulla
minun sanaani’.” Ja nyt Herra tuomitsee teidät, en
minä. Kun kerran epäilette ja olette täynnä epäus
koa, kiellätte Jumalan sanan ja niitä, jotka uskovat
te pidätte hulluina, kuulkaa, oi jospa ei teidän tar
vitsisi kuulla tätä ankaraa tuomiosanaa Herralta:
“Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te
tahdotte noudattaa.”
Kalliilla verellä ostettu rakas sielu, sinä, joka
elät Herran armosta, kuinka usein sielun viholli
nen heittää lustetta tai valhevehnää meidänkin sy
dämiimme.
Muista kuinka teit niin hyviä lupauksia ja aa
mulla ei niistä mitään kasvanut yön aikana viha
miehesi oli kylvänyt siemenensä. Lupasit tehdä
parannuksen, vaeltaa Jumalan tahdon mukaan,
aioit nousta aamulla kirkkoon et kuullut herä
tyskelloa, tai et saanut rauhallista yön lepoa, tai
piti jotain kovin tärkeää tehdä luste, ystävä,
luste oli jo yön aikana juurtunut. Lupasit uhra
ta enemmän seurakunnan hyväksi. Ajattelit: pi
täisi lähettää vähän kirkkokunnan kassaan mut
ta onhan tuokin meno ja tämä asia ja niin kiireesti
menit uhraamaan uhrisi maailman turhuuden alt
tarille. Vihamiehesi sen sai aikaan.
Ja se pieni riita ystäväsi kanssa. Illalla ajattelit
kuinka pienestä ja lapsellisesta asiasta se oli tosi
aan alkanut huomena soitan hänelle, ei, menen
hänen luokseen aamukahville ja pyydän anteeksi.
Aamu tuli, mutta eipäs se ollut sinun syy, ystäväsi
syy se olikin, tulkoon hän pyytämään anteeksi, ku
ka minä olen, että tomussa kontin toisen syyn
vuoksi. Voi, voi, kuinka helposti hyvä siemen tu
kehtui, kun maa on niin laihaa mutta vihamie
hen siemen yön aikana jo kantoi hedelmää. Ystä
vät,, rukoilkaamme voimaa täyttää kaikki nämä
hyvät lupaukset ja aamulla, sangen varhain sano
kaamme vihamiehellemme: “Mene pois saatana,
sillä kirjoitettu on.”
Totisesti kirjoitettu on: armo on joka aamu
uusi, armo on kaikille sinulle ja minulle. Kuule,
Herra sanoo, pelto on maailma. Maailman Herra
kylvi siemenensä, sanain siemenensä: “Menkää
kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia
kaikille luoduille”. Ja tämä oli se hyvä sanan sie
men, jonka kautta valtakunnan lapset saivat syn
tynsä: “Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että
hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka
häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaik
kinen elämä.”
Pelto on maailma, ei seurakunta, ja sentähden
Herra kieltää, kun palvelijat kysyvät: “Tahdotko,
että menemme ja kokoamme sen.” Mutta hän sa
noi: En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen
mukana nisuakin.” Maailmassa kasvavat jumalat
tomat ja uskovaiset vieläpä samassa perheessä
voi olla, että isä on valhevehnä ja äiti on tosi
uskovainen mutta isä on uskollinen isänä. Jos
nyt ennen aikaa nyhdetään hänet pois, voisi olla äi
dille tai lapsille vahingoksi. Tosin lusteita löydäm
me seurakunnassa myös, mutta on eri käsky ja me
nettelytapa annettu’tässä asiassa mutta maa
ilmasta emme me ihmismiekalla voi hävittää us
kottomia, se on Herran miekan työ.
Mutta varmaankin usein ajattelet: kun kerran
luste tai valhevehnä on aivan samanäköinen kuin
tosi nusi, mikä minä olen. Olet tosi nisu katso
sinulla on ristinmerkki kasteessa pantuna otsaasi
hamasta lapsuudestasi ja sydämessäsi on nyt Gol
gatan ristin merkki, jota maailma ja sielunviholli
nen ei voi pois pyyhkiä. Sinä tunnustat uskosi ja
autuutesi. Älä epäile, kyllä Herra tuntee omansa
ja kerran kokoaa sinut iankaikkiseen aittaansa ja
“silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakun
nassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuul
koon.” Amen. A. L. M.
*a
PIAN PUOLET MAAILMAN KANSOISTA
VENÄJÄN KÄSKYVALLAN ALAISENA
Venäjä on tehnyt vaatimuksen Yhdistyneitten
Kansakuntien kokouksessa, että Kiinassa tunnus
tettaisiin ainoastaan kommunistihallitus. Venäjän
taholta on se jo tunnustettu. Vaatimus on paljon
vakavampi kuin yhfäkkiä voidaan arvella, sillä
kun Kiina jää kommunistien käskyvallan alle, on
silloin noin puolet maailman kansoista Venäjän
määräysten alla. Kiinassa on noin 450 miljoonaa,
Venäjällä noin 200 miljoonaa ja sen lisäksi ovat itä-
Europan maat Venäjän vaikutuspiirissä. Tämän
suuren väenpaljouden lisäksi on Venäjällä nyt
atomipommi käsissään, joten minkään yhden valta
kunnan on vaarallista enää huitoa nyrkkiänsä ajat
telemattomasti Stalinin nenän alla.
Tilanteen valossa on usein huomautettu, että
Amerikan kansan elintaso on monin kerroin kor
keampi kuin yhdenkään toisen kansan maailmassa.
Terve järki sanoo, että sellainen tilanne ei voi kau
an kestää ihmisen kauteudenkaan vuoksi. Että
kaikki maailman maat ovat meille velassa, se kehit
tää sietämättömän tilanteen, josta on tilinteko
edessä. On muistettava, että kun suurin osa maail
man kansoista elää kurjuudesta, saattaa meidän
kohdallamme toteutua Raamatun varoitus: “Valit
takaa, te rikkaat”.
NO. 40