Auttaja. [volume], January 04, 1951, Page SIVU 2, Image 2

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 2
AUTTAJA
ilmestyy loka torstai lIIONWOODIMA t MICH.
Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin: toimintoon SO toimittajan kotiin IM6-R
TILAUSHINNAT!
Yhdysvaltoihin ja Canadaani
vuoden v. ____ 11.10
Puolen vuoden - $4.10
VolJkn kuukauden ... ... _Sl.O*
AUTTAJA . Finnish weekly newapaper. Publlshed ejar.
Tbursdar by The Finnlßh • American Evangellcal Lutharan
National Church, at lronwood, Michigan.
•ÜBSCRIPTION RATES: In the United States and Canada:
Per year, *2 50. slx months. 11.60; four months, $l.OO
Advertlslng rates on appllcatlon.
lEntered a» Seoond Class Mali Matter January 17, 1904. at the
Office at Ironwood, Michigan, under the Act of Congress
or March K 1879 Accepted for malllng at Special rate of
pouta** provlded for In Sectton HOI Act of Octover S, 1117,
authorized July Is. 1911.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Aho, G. A * tammik. 7 p.
Aho, G. I .’ tammik. 14 p.
Aho, J ; : tammik. 21 p.
Aho, O. E : tammik. 28 p.
ENSIMMÄISEN VUOSIKERRAN TEKSTIT
Tiit. 3:4-7; Luuk. 2:21
1 M Uudenvuodenp.
2 T Aapeli
3 K Elmo
4 T Ruut
5 P Lea
Jes. 60:1-6: Matt. 2:1-2
6 L Loppiainen
» Room. 12:1 -5:" Luuk. 2:42^52
7 S 1 Lopp. jälk. sunn.
8 M Ilmo
9 T Veli, Veikko
10 K Nyyrikki
11 T Kari
12 P Toini
13 L Nuutti
Room. 12:6-16; Joh. 2:17il
14 S 2 Lopp. jälk. sunn.
15 M Siviä
Kuvakieltä Paavalin kirjeissä.
Jatk. ed. n:oon.
Pyhä Henki.
Paavali oli saarnannut evankeliumia Efesossa
hyvällä menestyksellä. Kun hän myöhemmin kir
joitti siellä oleville kristityille, hän m.m. muistutti
heitä siitä, mitä heille tapahtui silloin, kun he tuli
vat uskoon. Hän sanoi, että silloin heihin pantiin
“luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on mei
dän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa
lunastamiseksi”. Ef. 1:13. Kirjoittaessaan Korinton
uskoville Paavali esitti Pyhästä Hengestä nämä
samat kuvat: sinetti ja vakuus. 2. Kor. 1:22.
Uskovat ovat sinetöidyt Jumalan Pyhällä
Hengellä, ja se merkitsee sitä, että heidät on eroi
tettu ja merkitty Jumalan omaisuudeksi. Tästä
merkistä Herra tuntee omansa. Ne, joilla on Pyhä
Henki, kuuluvat sydämensäkin puolesta Jumalalle.
Pyhän Hengen sinetti pahetaan ihmisen sisim
pään, mutta se näkyy uloskinpäin. Kunpa se näkyi
si niin selvästi, että kaikki, joiden kanssa me jou
dumme kosketuksiin, huomaisivat, että me olem
me Herran omat.
Mutta Pyhä Henki on annettu uskoville myös
kin vakuudeksi. Se on aivan kuin käsiraha, joka jo
vakuuttaa heitä siitä, että he saavat kerran “koko
summan”, s.o. koko sen omaisuuden, joka heitä
odottaa taivaassa. Se on se saastuttamaan, turmel
tumaton ja katoamaton perintö, josta apostoli Pie
tari kirjoittaa ensimmäisen kirjeensä alussa. Se,
että Pyhä Henki on meitä kutsunut evankeliumin
kautta, valistanut meitä lahjoillansa ja pitänyt
meitä oikeassa uskossa, vahvistaa meitä luotta
maan siihen, että hän myöskin päättää työnsä on
nellisesti meissä ja vie meidät omistamaan sitä,
mikä tosin Jo nyt on meidän omaamme, mutta mitä
emme ole vielä silmillämme nähneet.
Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa on
pari kuvaa, joihin vielä kiinnitämme ajatuksemme.
Paavali sanoo, että uskovaiset ovat saaneet
lapseuden hengen, jossa he huutavat: “Abba, Isä!”
Room. 8:15. Tämäkin on Pyhän Hengen työtä. Ih
minen, jolla on lapseuden henki, tuntee Jumalan
omaksi isäkseen ja lähestyy häntä niinkuin rakas
lapsi armasta isäänsä. Tässä hän tekee aivan oi
kein, sillä “Henki itse todistaa meidän henkemme
kanssa, että me olemme Jumalan lapsia”. Lapseu
den hengen vastakohta on orjuuden henki. Sen
vallassa oleva ihminen pelkää Jumalaa niinkuin
orja isäntäänsä ja koettaa kaikin tavoin ansaita
Jumalan mielisuosion, että häntä ei rangaistaisi.
Maailmassa on paljon tällaista orjamaista Jumalan
palvelemista. Mitert Raskaaksi ja kolkoksi se tekee
kään elämän! Jumalan Pyhä Henki tahtoo kirkas
taa kaikille, että Jumalan Poika lähetettiin maail
maan ja pantiin lain alle, että hän lunastaisi lain
alaiset ja hankkisi heille lapsen, aseman. Tätä oi
keutta jokainen saa nauttia uskossa, ja siinä on
ihmiselämän onni.
16 T Ilmari
17 K Anttoni
18 T Laura
19 P Henrikki, Heikki
20 L Reijo
1 Kor. 9:24-10:5; Matt. 2Ö7TT6" *
21 S Sepiuagesimasunn.
22 M Teira
23 T Eine
24 K Mies
25 T Paavo, (Paavalin
kääntymys)
26 P Aarno
27 L Viljo
2 Kor. 11:19-12:9; Luuk. 8:4-15 ~
28 S Seksagesimasunn.
29 M Valtteri
30 T Hillervo
31 K Alli
Paavali puhuu myöskin Hengen esikoislahjas
ta, joka on annettu uskovaisille. Room. 8:23. Tä
män kuvan tarkoituksena on osoittaa, että ne, joil
la on Pyhä Henki, nyt jo tuntevat, vaikkakaan ei
vät täydellisesti, sitä iloa, joka odottaa heitä tai
vaassa. Voisimme sanoa, että he saavat nauttia
taivaan esimakua. Niin on varsinkin silloin, kun
saadaan olla “kirkastusvuorella”, kun Kristuksen
hankkima autuus voimakkaasti lämmittää sydän
tä ja kun sydämen täyttää tavallisesti suurempana
ihana tieto siitä, että pääsemme taivaaseen. Heb
realaiskirjeen kirjoittaja puhuu niistä, jotka ovat
saaneet maistaa taivaallista lahjaa ja tulevan maa
ilman voimia. Hebr. 6:4-5. Tämä on samaa taivaan
esimakua. On siis olemassa läheinen yhteys Ju
malan lasten ja sen välillä, mikä heitä odottaa tai
vaassa. Se tulevaisuus, joka häämöittää heidän
sielunsa silmiin, ei ole vain kylmä tosiasia, josta
heillä on varmuus, vaan se vaikuttaa ihmeellisenä
voimana heidän elämässään tehden sen onnelli
seksi ja iloiseksi monien heitä kohtaavien vaivojen
keskellä. “Loistaa toivollen jo riemu taivaan, mie
leen uutta kestävyyttä luo; maistaa saamme au
tuutta jo aivan, vaikka maailma tuskiakin tuo.”
Tätä esimakua meillä saisi olla enemmän, sillä se
on sitä iloa, joka voi tehdä meidät väkeviksi Her
rassa. Askarrelkoot ajatuksemme enemmän siinä,
mikä on ylhäällä, ja saakoon Herra irroittaa miel
tämme maallisista. Jatkuu. E. Penttinen.
Jeesus nimi
“Kun sitten kahdeksan päivää oli ku
lunut ja lapsi oli ympärileikattava, annet
tiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli
hänelle antanut, ennenkuin hän sikisi äi
tinsä kohdussa” (Lk. 2:21)
Ympärileikkaus Vanhassa Liitossa on Uuden
Liiton kasteen esikuva. Kun me viemme pienet
lapsemme kasteelle, teemme siinä oikein, siihen
kin nähden, kun tarkalleen kahdeksan päivän van
ha poikalapsi oli ympärileikattava. Yhteistä näissä
molemmissa toimituksissa on se, että kummassakin
annetaan lapselle nimi. Uskollisina Herran ilmes
tykselle Joosef ja Maria säästyivät nimen hakemis
vaikeuksista, sillä enkeli oli määrännyt annetta
vaksi nimen Jeesus, “ennenkuin hän sikisi.äitinsä
kohdussa”. Se on syntiselle kallein ja ihanin nimi
maailmassa. Hän laulaa siitä nimestä, “Sun laulaa
rakkauttasi Mä tahdon ainian, Ja soittohon sun ni
inesi Mä viimein uinahdan.”
1. Se on tärkein nimi Raamatussa.
Jos Raamatussa ei olisi Jeesus-nimeä, olisi se
vain kirja muitten kirjojen joukossa. Silloin ei köy
hä syntinen saisi sen lukemisesta mitään lohdutus
ta, eikä yhdelläkään olisi iankaikkisen elämän toi
voa. Usko Raamatun sanaan olisi silloin kuollutta
farisealaisuutta, samanlaista kuin vuosituhansia
on ollut monen juutalaisen usko. Mutta usko Raa
matun Kristukseen on elävää voimaa, jopa sellais
ta, että se kykenee voittamaan maailman. “Sillä
kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maa
ilman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voit
tanut, meidän uskomme.” (1 Joh. 5:4) ,
Pietari ja Johannes menivät Jerusalemin
temppeliin. Siellä he kohtasivat kerjäläisen, joka
oli ollut rampa syntymästään asti. Hän toivoi saa
vansa apostoleilta rahaa, mutta sitähän heillä ei
ollut. Mutta hän sai parempaa kuin rahaa, hän sai
“Jeesuksen Kristuksen, Nasarealaisen nimessä”
terveytensä. Jalat, joilla hän ei koskaan ollut kä
vellyt, vahvistuivat niin, että hän hyppeli, ylisti
Jumalaa ja seurasi apostoleita Salomonin pylväs
käytävään, jossa Pietari piti ihmettelevälle kan
salle puheen, osoittaen, että he eivät omalla voi
mallaan ja hurskaudellaan saaneet miestä kävele
mään, vaan uskon voimalla Jeesuksen nimeen tä
mä mies tuli terveeksi., (Tk. 3 luku)
Lukijani! Sinulla on muistissasi varmaan pal
jon rakkaita ja kalliita nimiä. Sellaisia ovat: puo
lison nimi, isän ja äidin nimi, veljen ja sisaren ni
mi, hyvän ystävän nimi. Mutta uskovalle ihmiselle
kaikista kallein nimi on Jeesus-nimi. Voi käydä
niin, että henkilö, joka kantaa sinulle rakasta ja
kallista nimeä, voi muuttua, voi kylmentyä sinua
kohtaan, jopa voi alkaa vihata sinua. Mutta se ys
tävä, jonka nimi on Jeesus, ei kylmene, ei muutu.
“Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaik
kisesti.” (Hbr. 13:8) “Minä olen A ja O, ensimmäi
nen ja viimeinen, alku ja loppu.” (Ilm. 22:13) Hän
on “uskon alkaja ja täyttäjä”. Hän on Henkensä
kautta alkanut sinussa “hyvän työn”, saattanut
sinut uskoon, ja hän on varjellut sinua ifskossa tä
hän päivään asti ja varjelee loppuun asti. Hän us
kon ‘päättäjänä’ vie sinut iäisiin rauhan majoihin
taivaaseen, jos vain turvaat tähän hyvään ystä
vään ja pysyt uskossa loppuun asti. Jeesus-nimi on
siis kalliimpi kaikkia nimiä ajassa ja iankaikkisuu
dessa. Jeesus-nimen tähden on tehty maailmassa
suurimmat uhraukset. Tämän nimen tähden ovat
lähetyssaarnaajat lähteneet, ovat jättäneet kotin
sa, omaisensa ja verrattain mukavat olosuhteet ja
menneet villikansojen keskuuteen moniin vai
keuksiin ja vaaroihin. Tämä kallis nimi on tehnyt
marttyyrit kuolemaa halveksiviksi, he ovat polt
toroviolle ja mestauslavalle menneet kiitoslauluja
laulaen tälle nimelle. He ovat olleet tietoisia siitä,
että uskollisuus tätä nimeä kohtaan korvaa kaikki
vaivat ja tuskat ja antaa kuihtumattoman vanhurs
kauden seppeleen. Jeesus sanoo, “Ja jokainen, joka
on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isäs
tä toi äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni
tähden, on saava monih verroin takaisin ja perivä
iankaikkisen elämän.” (Mt. 19:29)
2: Se on ainoa pelastava nimi.
Pelastus edellyttää uhkaavaa onnettomuutta
ja kuoleman vaaraa. Ajattele esim. sotarintaman
asioita. Joku joukko-osasto on joutunut väkevän
vihollisen saarrokseen. Vihollinen on armoton ja
AUTTAJA TORSTAINA TAMMIKUUN 4 P. 1951
raaka. On vain yksi ajatus tuolla joukolla: “millä
hetkellä joudumme noiden villien raadeltaviksi?,
olemme voimattomat itseämme pelastamaan.”
Mutta siinä tuokiossa saapuvat urhoolliset omat
miehet, he lyövät vihollisen ja niin tuo saarroksis
sa oleva joukko on pelastettu. Mikä riemu täyttää
kään heidän sydämensä! Jeesus sanoo, “Kun väke
vä aseellisena vartioi kartanoaan, on hänen omai
suutensa turvassa. Mutta kun häntä väkevämpi
karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet, ottaa hän
häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja jakaa hä
neltä riistämänsä saalin.” (Lk. 11:21-22)
Aadamin rikoksen tähden koko ihmiskunta
joutui väkevän sielun vihollisen saatanan vallan
alle. Jumalan lapsen autuas vapaus oli menetetty,
kuoleman tuomio lepäsi ihmiskunnan päällä. Ih
minen ei kyennyt itseänsä vapahtamaan, ei edes
“veli veljeänsä”. Olemme jouluna kuulleet enke
lin saarnan, “Älkää peljätkö; sillä katso, minä il
moitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle
kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahta
ja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.”
Hän kävi taisteluun tuon väkevän vihollisen kans
sa, hän kuoli, mutta tämä kuolema voitti kuoleman
ja kadotuksen vallan. Kuolemansa kautta Herra
Kristus vapahti kuoleman vangit ja särki perke
leen teot. Nyt on koko maailma sovitettu Jumalan
kanssa, sillä “Hän on meidän syntiemme sovitus;
eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman
syntien” (1 Jh. 2:2)
'Jeesuksen verellä vapahdettu sielu! Oletko si
nä nyt alkaneena uutena vuotena vapaa Jumalan
lapsi? Eikö ole kummallista, Jeesus vapahti ihmi
set, ja kuitenkin niin monet ovat silti orjia! He ovat
synnin orjia, maailman orjia ja lain orjia. Heiltä
on peitetty Kristuksen evankeliumi, sen on tehnyt
sielun vihollinen, saatana. Perin vakavat sanat kir
joittaa apostoli tästä asiasta, “Mutta jos meidän
evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niis
sä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomis
sa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin
soaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee
Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, jo
ka on Jumalan kuva.” (2 Kr. 4:3-4) Oi, kuinka mo
nen mieli on ollut sokaistuna joulun pyhienkin ai
kana väkijuomien ja muun jumalattoman elämän
kautta. Maailman lumoissa, sen iloissa ja riemuis
sa on eletty. Mitä suurempi juhla, sitä jumalatto
mampi elämä! Ja sitten lain orjuus. Heidän elämän
vaelluksensa ulkonaisesti on puhdasta, mutta sisäi
sesti likaista. He kiillottavat ‘astiaa vain ulkopuo
lelta’, mutta sisältä se on “täynpä kuolleitten luita
ja kaikkea saastaa.” He pyytävät olla yhteistyössä
Jumalan kanssa siten pelastuakseen. Mutta asia on
kerrassaan niin, että heidän autuutensa on jos
tahtbvat autuaiksi tulla kokonaan armosta, eikä
töistä. Herran sana sanoo näin, “Sillä armosta te
olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta
se on Jumalan lahja ette tekojen kautta, ettei
kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8-9) Sinä voit olla kaikin
puolin hyvä ihminen, sinulla on hyvä nimi paik
kakunnallasi, sinulla on hyviä töitä, mutta par
haimmatkin niistä ovat Jumalan edessä saastaisia,
jos et ole niitä tehnyt uskossa Jeesuksen nimeen.
Pane turvasi ja toivosi tähän ainoaan pelastavaan
nimeen ja muista mitä Herra tästä sanassaan sa
noo: “Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä
ei ole taivaan alla muuta nimeä (paitsi Jeesus-ni
mi) ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastu
man.” (Tek. 4:12)
Jeesuksen nimeen vallat maan
Ja taivaan joukot taipuu,
Ja helvettikin mahdissaan
Sen nimen kuullen vaipuu.
Ja alla tämän taivahan
Ei löydy muuta nimeä,
Mi pelastaa voi synnistä,
Kuin nimi Jeesuksemme.
Amen.
M. W.
KIITOS
Lausumme lämpöisimmät kiitoksemme
niille seurakunnille ja lukuisille ystäville, jot
ka lahjoin ja tervehdyksin muistivat meitä
joulun aikana. Jumala Teitä kaikkia runsaas
ti siunatkoon.
Fitchburgissa, Mass., jouluk. 28 p. 1950
Essi ja Erkki Penttinen.
KIITOSLAUSE
Rakkaimmat kiitokseni Teille rakkaat
lapseni ja hyvät ystäväni siitä suurenmoises
ta yllätysjuhlasta 70. vuotis-syntymäpäiväni
johdosta joulukuun 10 p. 1950 illalla Betania
Ey* Luth. Kansallisseurakunnan kirkon ala
salissa. Kiitän past. Ahoa kauniista, rohkaise
vasta puheesta, mrs Vilma Lehtoa tilaisuu
teen laatimastaan runosta. Kiitos yhteisestä
rahalahjasta, minkä past. Aho ojensi minulle
ohjelman lopussa. Vielä haluni on kiittää
Port chesteriläisiä ystäviäni, kun tulitte seu
raavana iltana kotiini juhlimaan kanssani.
Vielä kiitos kaikille, mutta ennenkaikkea tai
vaalliselle Isälle armostaan minuakin koh-!
taan.
Mrs Eriika Suojanen
57 Mead Ave., Byram, Conn.
ERÄMAAN PAPIN TYTÄR
Kirj. Runa
Suomentanut Toini Kalima
Mac oli istunut *hänen ha
meensa liepeelle kiinteästi hä-r
neen nojaten. Siinä istui se
vapisten, oikoi itseään tuon tä
män ja katsoi häneen rukoile
vin, hätääntyn ei n silmin,
ikäänkuin olisi pyytänyt tule
maan pois. Sen käytös oli kum
mallinen, mutta soveltui ih
meen hyvin hänen omaan mie
lialaansa. Barbro toivoi, että
joku muu kuin hän olisi osunut
tulemaan Hjalmarin luo tänä
kriitillisenä hetkenä. Olihan
vastuunalaisuus hirvittävä, jos
todellakin oli niinkuin hän aa
visti.
Vaikka Hjalmar nyt oli jäl
leen melkein ennallaan, ei
Barbro voinut unohtaa hänen
näköänsä ja käytöstään ensi
yllätyksen hetkellä. Ja nytkin
huomasi hän hänessä jotakin
jännittynyttä. Mieluimmin oli
si hän mennyt tiehensä ollen
muka mitään huomaamatta,
mutta tunsi, ettei saattanut ot
taa päällensä sitä vastuuta.
Ymmärrätkö sen nyt? ky
syi Hjalmar.
Hän oli muutamalla sanalla
selittänyt asian selväksi; Bar
bro ajatteli hänen suurta lah
jakkuuttaan ja vahinkoa, jos
se tuhottaisiin.
Mitä varten sinä panit re
volverin piiloon ja olit nolon
näköinen, kun minä tulin?
Hjalmar kangistu ja asettui
puolustusasentoon. Mutta Bar
bro huomasi sen ohella jota
kin, joka antoi hänelle roh
keutta, nimittäin ilmeistä hel
postusta, ikäänkuin hän oli pe
lännyt Barbron lähtevän ole
matta mitään huomaavinaan.
Tahtoiko hän siis tulla pelas
tetuksi omasta epätoivoisesta
aikeestaan?
Mitä sinä ajattelit tehdä,
Hjalmar? Ethän vain aikonut
•>
Sano suoraan epäluulosi!
kehoitti hän uhmaten.
Ottaa henkeä itseltäsi?
Entä jos ajattelinkin, niin
mitä sitten?
Miksi sinä sen tekisit?
Hän epäröi muutaman het
ken, mutta kiusaus vyöryttää
elämänsä arvoituksen taakka
toisen hartioille voitti. Että se
juuri oli Barbro, oli hänestä
erinomaisen otollista, sillä
hänhän oli liitossa sen sääli
mättömän Jumalan kanssa, jo
ta vastaan hänen epätoivoinen
uhmansa pohjiimmaltaankoh
distui.
Entäpä jos esimerkiksi
Ikävällä surulla ja kaipauksella saamme ilmoittaa,
että Jumala näki hyväksi pois kutsua rakkaan poikam
me ja veljen
WILLIAM AUGUST WIGG
07 a "?, oli Negauneessa, Mich., tammik.
io'itn • ' , H , an y !'. tyi Yhdysvaltain meriväkeen elok. 15
p. 1950 ja oli lomalle kotiansa tulossa tänne Negauneehin
kun autotapaturman johdosta hän sai äkillisen poiskut
sun lähellä Centralia, 111., marrask; 22 p. 1950. Kuolles
saan William oli 19 v., 9 kk. ja 26 päivän ikäinen. Sure
maan jäi me hänen vanhempansa, mr ja mrs William
Wigg, 1 veli, Ronald Paul ja yksi sisar Kaarina Ellen, iso
vanhemmat mr ja mrs August Mattson, Covington, Mich •
ja mrs Selma Wigg, Negaunee, Mich.; 1 setää, 5 tätiä
ja 11 serkkua sekä laaja tuttavapiiri. Hautaus tapahtui
marrask. 27 p. Tri J. Wargelin siunasi haudan Negau
neen hautausmaahan. •
o- in .. .... J*®» Äiti, veli ja sisar.
Siell on hän nyt tallella hän luona Herran. Suo Jee
sus, että mekin saamme kerran myös sinne tulla Ja hä
nen kuulla veisaavan voiton virttä sulo suulla.
Siis laatkoon kyynelemme vuotamasta
Näin itkeä ei sovi kuolemasta.
Kuoleman kautta Jumala auttaa
Ovena taivaan hurskaille on hauta.
▼ . Isä ja äiti.
«n! 16 are and sad the Powers,
Whence thy dear smile is gone;
But oh! a brighter home than ours,
In Heaven is now thine own.
Sister and brother.
1 ,^V sua sydämelliset kiitokset kaikille
osanottajille meidän rakkaamme kuoleman ja hautauk
sen aikana. Taivaallinen Isä teille rakkautenne palkit
koon. M
—r Samat.
päästäkseni tekemästä syntiä
enempää? vastasi hän tahal
laan käyttäen sanontaa, joka
soveltui Barbron maailman
katsomukseen.
Ei synnistä pääse synnis
sä kuolemalla.
Hjalmarin kasvot värähtivät
ja hän sai vain vaivoin hilli
tyksi liikutustaan.
Jos on jumala, joka on
meidät luonut, minkä vuoksi
hän sitten on pannut meihin
pääsemättömän pirun itse
luontoomme? kysyi hän katse
hurjana.
Hän loi senkin suhteen
puhtaaksi, mutta se, niinkuin
kaikki meissä muuttui syntiin
lankeemuksessa, sanoi Barbro
miettiväisenä.
Keskustelun tärkeys tuotti
hänelle ankaraa sydämentyky
tystä. Hän sääli toveriansa ja
halusi palavasti auttaa häntä
oikealle tolalle, mutta tunsi it
sensä siihen kykenemättömäk
si ja ihmetteli, miksi oli juuri
hän eikä joku soveliaampi va
littu tulemaan tänne tänä krii
tillisenä hetkenä.
Minä selitän sinulle ko
ko pulmani, sanoi Hjalmar
päättävästi, niin saamme
nähdä, tokko sinä voit keksiä
muuta ratkaisua kuin sen, mis
tä tahdot minua estää. Sinä
tiedät kyllä, että minä en elä
niinkuin pyhimys. Mutta mitä
sinä ehkä et tiedä, on se, että
minun on nyt käynyt niin, että
minun täytyy vahingoittaa
muita, ellen elä niinkuin
munkki. Sitä en voi—siispä . ..
Vahingollisen eläimen ei tule
saada elää.
Barbro ymmärsi, mihin hän
viittasi, ja hänen täytyi tun
nustaa, ettei hän koskaan ol
lut joutunut vaikeamman pul
man eteen.
Mutta on toinen tie, ja ai
noa, hän sanoi. Ja se on
Hän, joka tuli ihmiseksi oikais
takseen synnin vääräksi vään
tämän jälleen suoraksi.
Hjalmar Brent teki hylkää
vän toivottomuuden liikkeen.
Mitäpä hän voisi tehdä
semmoisessa tapauksessa kuyv
minun?
Barbrota huimasi katsoes
saan syvyyteen syvyyden al
la, synnin ja Jeesuksen vapah
duksen syvyyteen. Hänestä oli
kuin olisi hän nähnyt niiden
kilvan syöksyvän alas toinen
toisensa alle kamppaillen vai
puvasta ihmissielusta.
(Jatk.)
NO. 1