Auttaja. [volume], March 01, 1951, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
ilmestyy loka torstai IRON VVOODIBBA, MICH.
. Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin: toimistoon 30 toimittajan kotiin 1180-R
TILAUSHINNAT!
Yhdysvaltoihin Ja Canadaam
*ok< viinden - - —— 11.60
Puoler. vuoden ... ——— 81.M
'Ceiiar kuukauden —— ————ltW
AUTTAJA Finnish weekly nswapaper. Publlahsd evory
Thursdav by The Finnish - American Ovancellcal Lutheraa
National Church, at Ironsrood, Miehitän.
SOBSCRIPTION RATEB: in the United States and Canada:
Per vear, *2 50; slx months, 31.50; four months. $l.OO
Advertlatng rates on appllcatlon.
rtmt-r. i 1 a» Second Claes Mali Matter January 17, 1900, at the
™<.»r at Ironwood, Michigan, under the Act of Congress
w Mar.-h 3.1870. Accepted for malllng at specLal ra te of
oontatr» provlded for In Sectlon HOI Act of Octover 3, 1917,
• urhnrlzed July 19,‘ 191$.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
Heikkinen, R. W maalisk. 11 p.
Heino, E. A maalisk. 18 p.
Kokkonen, A. E maalisk. 25 p.
I rata ''5C n nM
1 T Alpo
2 P Kanerva
3 L Kaukomieli, Kauko
Gal. 4:22-31; Joh. 6:1-16
4 S Puolipaastosunn.
5 M Laila, Leila
6 T Tarmo
7 K Taru
8 T Vilppu
9 P Auvo
10 L Aura
Hebr. 9:11-15; Joh. 8:46-59
11 S 5 Paaslonaik. sunn.
12 M Reko
13 T Hirvo
14 K Matilda
15 T Risto
16 P Ilkka
17 L Kerttu, Kerttuli
LIIAN NUORIA SOTAAN
Jo useita kuukausia on Washingtonin halli
tuspiireissä ollut vakavan harkinnan alaisena ky
symys 18-vuotiaitten kutsumisesta sotapalveluk
seen. Viimeisimpien tietojen mukaan esitys heidän
kutsumisestaan vahvistetaan kongressissa. Vas
tustusta on ilmennyt tuntuvasti, mutta ei kuiten
kaan siinä mitassa, että esitys joutuisi hyljättä
väksi.
Jos kysymyksessä olisi vain 18-vuotiaitten poi
kien harjoittaminen eikä taisteluihin lähettämi
nen, ei varmaankaan ilmenisi tuntuvaa vastustus
ta. Esityksen vastustajat sanovat näin nuorten
poikien olevan liian nuoria osallistumaan sotaan.
Tässä esityksen vastustajat ovatkin oikeassa.
Nykyajan sodankäynti on njin ankaraa, ettei
18 vuoden ikäisellä pojalla voi olla sellaiseen teh
tävään riittävää elämän kokemusta eikä kypsynei
syyttä. Nykyajan sota kysyy sekä kestäviä sielun
että ruumiin voimia, joita voi olla vain iäkkääm
mällä miehellä. Koti-ikävä, pelko, epätoivo ja pet
tymys elämän ihanteissa usein muodostavat niin
raskaan kuorman kokemattomalle pojalle, ettei
hän jaksa sitä kantaa. Kuulin hiljattain kerrotta
van, miten 18 vuoden ikäinen poika Korean rinta
malla sai kuolettavan kuulan ruumiiseensa. Pojan
viimeinen huudahdus oli: “Äiti, he tappoivat mi
nut”.
On kuitenkin olemassa yksi voima, joka antaa
kestävyyttä kokemattomallekin nuorukaiselle. Se
on Jumalan sanan lupauksiin perustuva usko. Jos
nuorukainen lähtee sotaan tällaisella uskolla va
rustettuna, voi hänet lähettää matkaan keveäm
mällä sydämellä.
KRISTINUSKO MUUTTI MIEHEN
TUOKSUN
Kuulin hiljattain erään kokeneen lähetys
saarnaajan kertovan, miten hän eräässä pienessä
kylässä Kiinassa tuli kosketuksiin vanhan miehen
kanssa, joka oli painunut niin alhaiseen olotilaan
kuin ihminen voi painua. Hänet tunnettiin kylän
kaikkein likaisimpana miehenä. Hänet tunnetuin
kin vain nimellä vanha Haisu.
Hän alkoi käydä lähetyssaarnaajan kokouksis
sa. Kun hän tuli kokoushuoneeseen, kaikki toiset
siellä olevat sanankuulijat välttivät häntä ja istui
vat mahdollisimman kaukana hänestä, sillä hänen
partansakin oli täynnä elukoita. Mutta vanhuksel
le selvisi evankeliumin asia ja hän alkoi elää uut
ta elämää. Ennen pitkää hän oli aivan puhdas van
hus, jolla oli pitkä ja puhdas parta kuin Vanhan
Testamentin patriarkoilla. Ja kun vanha nimi ei
enää lainkaan hänelle sopinut, niin kylän ihmiset
antoivat hänelle nimen: Uusi Tuoksu.
Mikä voisi sattuvammin kuvata sitä muutosta,
mikä tapahtuu ihmisessä, kun hän nousee synnin
liejusta ja uudessa vaelluksessa pyhittää itsensä
Kristukselle? Eikö meillä kaikilla ole syytä kysyä
itseltämme: Onko meidän vaelluksemme suloinen
tuoksu Herralle?
Fil. 2:5-11; IKor. 11:23-29
18 S Palmusunn.
19 M Jooseppi
20 T Suonio
21 K Pentti
22 T Kiirastorstai
Jes. 53; Luuk. 23:32-43
23 P Pitkäperjantai
24 L Kaapo
1 Kor. 5:7-8; Mark. 16714»
25 S Pääsiäinen
Ap.t. 10:34-41; Luuk. 24:13-35
26 M 2 Pääsiäisp.
27 T Soini
28 K Armas
29 T Joonas, Jouni
30 P Usko
31 L Irma, Irmeli
Teksti: Joh. 8:46-59.
Viime vuoden loppupuolella paavi teki julis
tuksen laumalleen, että neitsyt Maria astui ruu
miillisesti ylös taivaaseen. Tämä on nyt uskonkap
pale siinä kirkossa. Todistusta emme löydä Juma
lan sanasta. Mutta sen kirkon opetus onkin, että
kuolevaisen paavin julistukset ovat yhtä pätevät
kuin Kristuksen, sillä hän, he sanovat, on “tämän
päiväinen Kristus” maan päällä. Ja julistuksessa
mainitaan, että tämän tulee nyt kaikkien katolis
ten uskoa. Muuten he ovat kieltäneet uskon, toisin
sanoen, ovat poistaneet itsensä katolilaisuudesta
ja ovat siis tuomitut kiroukseen.
Miten outoa ja käsittämätöntä tämä on meille,
jotka olemme oppineet, ettei tule kuunnella muuta
kuin Jumalan sanaa; ettei tule ottaa oppia ihmisil
tä vaan Jumalalta, Hänen sanastaan. Sitä tulee
kuunnella ja kaikki, mikä on Jumalan sanaa vas
taan, tulee hyljätä. Mitä Jumala ajattelee tuollai
sesta julistuksesta? Kun maailmassa näin eksyte
tään ihmisiä kuuntelemaan ihmis-julistuksia ja
viisastelua, miten tärkeää muistuttaa, että tulee
aina kuulla Jumalan sanaa! Jeesus tässä paaston
aikaisessa evankeliumissakin opettaa: Miten tär
keää on kuulla Jumalan sanaa , sillä,
1. sellaiset ovat Jumalasta.
ja 2. silloin uskotaan Häneen.
I.
Jeesus on kerskailevien juutalaisten keskuu
dessa. He olivat niitä kaikkitietäviä Aabrahamin
jälkeläisiä. He sanoivat: Me olemme Jumalan va
littua kansaa. Me olemme Israelin huonekuntalai
sia. Meidän isämme on Aabraham, kaikki on silloin
hyvin meidän kanssamme. Hengellisissäkin asiois
sa me olemme herroja, kaikki muut ovat vähätie
toisia narreja. Jos on mitään kysymystä taivaal
lisista asioista meillä on vastaukset, me olemme ne
perineet Moosekselta ja muilta profeetoilta. Lyh
käisesti sanottuna, me tiedämme kaikki. Tällais
ten omassa luulossaan viisaitten keskuudessa on
Jeesus tällä kertaa.
Kun Jeesus puhui näille juutalaisille Jumalan
sanaa ja Jumalasta, he eivät uskoneet Hänt£. Jee
sus sanookin heille, “Jos puhun totuutta, miksi et
te usko minua?” Ja Hän jatkaa, sanoen yksinker
taisesti: “Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan
sanoja. Sentähden te ette kuule, koska ette ole
Jumalasta.” Miten selvät, yksinkertaiset sanat
Jeesus sanoo näille itsestään kerskaaville. Mutta
miten paljon nuo sanat sisältävätkään! Oi, eivätkö
nuo juutalaiset tarkoin miettineet, mitä tarkoitta
vat sanat “olla Jumalasta” tai “ei olla Jumalasta”. •
Kristus puhuu tässä korkeista ja tärkeistä asioista.
Sillä niin on, että vaikka meitä soimattaisiin millä
pahalla nimellä hyvänsä, tai vaikka meiltä ihan
kaula katkaistaisiin (sanoo Luther), niin se ei ole
mitään sen rinnalla, että sanotaan “ette ole Juma
lasta”.
Nämä juutalaiset eivät kuunnelleet Jeesuksen
sanoja. He vain suuttuivat. Sitten he alkoivat Hän
tä soimata: “Emmekö ole oikeassa, kun sanomme,
että olet samarialainen ja että sinussa on riivaja?”
Sitten he kävivät vielä hurjemmiksi. “Keneksi
sinä itsesi teet?” he sanovat Jeesukselle. He käy
vät aina vain pahemmiksi, kunnes heistä viimein
tulee murhaajia, he kun poimivat kiviä sillä aja
tuksella, että kivittää Hänet kuoliaaksi. Nämä sei
kathan kaikki näyttävät, että Jeesus oikein sanoi
juutalaisille, että te olette perkeleestä, sillä jos te
olisitte Jumalasta te toisin kohtelisitte Hänen sa
naansa, jota minä teille julistan.
Tuota varoitusta: “Joka on Jumalasta* se kuu
lee Jumalan sanoja, sentähden te ette kuule koska
ette ole Jumalasta”, juutalaiset eivät kuunnelleet.
Oi, ettemme me vain vaipuisi missään tapauksessa
heidän kanssaan noin kauheaan syntiin, vaan että
sydämemme olisi aina herkkä tuolle varoitukselle!
Miten kauheaa, jos Jeesuksen pitäisi sanoa meis
tä, “ette ole Jumalasta”! Eihän meillä olisi silloin
mitään toivoa ajassa tai iankaikkisuudessa. Sillä
eihän perkeleen lapsi voi odottaa parempaa kuin
mitä perkele itse saa? Oi, vakava varoitus.
Miten lohdullista tietää näiden Jeesuksen
omien sanojen perusteella, että joka on Jumalasta,
se kuulee Jumalan sanoja. Hän mielellään kuulee,
ei ainoastaan korvilla, vaan mikä on tärkein, sydä
mellään. Sellainen on Jumalasta. Sellainen on Ju
malan lapsi. Hän kuulee lain sanaa ja hän huomaa
kurjan syntisyytensä. Hän huomaa miten hän on
itsessään avuton, tyhjä vanhurskaudesta, mutta
täynnä synnistä. Itseäni en voi auttaa, olen toivot
tomassa tilassa, kun katson itseäni lain kuvasti
messa. Hän huudahtaa Jumalan puoleen: “Herra,
armahda minua!” Ja hän iloitsee kuullessaan su
loisen evankeliumin, että Jeesus on syntiemme so
vitus, että Hänen uhrissaan on koko maailman syn
nit sovitettu, että Jumalan viha on lepytetty. Hän
kuulee sen sydämellään. Ja miten iloista se on hä
nen kuulla! Hän omistaa sen omakohtaisesti näin:
“Minäkin syntinen olen Jeesuksessa tullut Juma
lan omaksi lapseksi, tuon minä kuulen Jumalan sa
nasta, evankeliumista, ja koska se on Jumalan sa
naa, mikä voisi olla varmempi? Ei kerrassaan mi
kään.” Näin hän kulee ja kätkee Jumalan sanoja,
ja hän on Jumalasta.
AUTTAJA TORSTAINA MAALISKUUN 1 P. 1951
“Nämä ovat kirjoi
totut, jotta uskoisit
te, «itä Jeesus on
Kristus, Jumalan
Poika, ja jotta teillä
uskon kautta olisi
elämä hänen nimes
sään.” Joh. 20:31.
Miten tärkeää siis sydämen uskolla kuulla Ju
malan sanaa! Jeesus vakuuttaa: SELLAISET
OVAT JUMALASTA! Oi, että nuo juutalaiset oli
sivat niin tehneet! Oi, että kaikki niin tekisivät tä
näkin päivänä!
11.
Kun kuullaan Jumalan sanaa, SILLOIN US
KOTAAN JEESUKSEEN.
Jeesus vakuuttaa uskovilleen: “Jos joku pitää
minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” Mitä
siis on Jeesuksen sanan pitäminen? Se että uskom
me, mitä Kristus evankeliumissa meille lupaa, ni
mittäin syntien anteeksisaamisen ja iankaikkisen
elämän. Tämän pidämme lujimpana totuutena ja
siinä pysymme uskossa ja toivossa. Joka sen tekee,
hänellä on iankaikkinen elämä, sanoo Kristus. Hä
nen ei tarvitse peljätä helvettiä eikä tuomiota, sil
lä hänelle on tapahtunut armo ja laupeus. Ajalli
nen kuolema kyllä tulee hänellekin, mutta tyyty
väisenä Jumalan tahtoon ja toivoen parempaa elä
mää taivaassa hän nukahtaa ilman pelkoa. Monet
kristityt marttyyrit ovat tämän selvästi näyttä
neet, kun ovat menneet ilolla kuolemaan, ilman
mitään pelkoa. Sitä ei voi jumalaton tehdä. Jeesuk
seen uskovat tietävät pääsevänsä hänen luokseen,
mikä onkin paljon parempi.
Nämä Jeesuksen sanat: “Jos joku pitää minun
sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa”, on uskolla
omistettava. Joka luopuu sanasta ja arvostelee
asiaa vain tunteittensa mukaan, ei tunne muuta
kuin kuolemaa. Ei sovi siis mitenkään päättää sen
mukaan, mitä silmillämme näemme, vaan yksin
omaan, mitä sanasta kuulemme, sanoen: “Tiedän
kyllä, että minun pitää kuolla, mutta minulla on
Herran Jeesuksen sana ja lupaus, että minä saan
jälleen hänen kauttansa elää. Sillä synti, jonka
tähden minun täytyisi iankaikkisesti kärsiä kuole
ma. on Kristuksen kautta poistettu ja velkani on
maksettu, että Jumala, Poikansa Kristuksen kuo
leman ja ylösnousemisen tähden on minulle ar
mollinen ja lahjoittaa minulle iankaikkisen elä
män.”
Liha ja veri eivät tähän suostu. Mutta eihän
ne tulekaan koskaan perimään taivaan valtakun
taa. Liha ja veri aina pyrkii arvostelemaan, mitä ne
silmillä näkevät ja ulkonaisessa elämässä havait
sevat. Tätä lihan ja veren taipumusta vastaan tulee
alati taistella rukoillen Jumalalta voimaa, että Hän
sanansa kautta vahvistaisi heikkoa uskoamme,
kunnes se muuttuu näkemiseksi taivaan valtakun
nassa.
Miten Jeesuksen sana on niin luja? Jeesus itse
sanoo paatuneille juutalaisille: “Ennenkuin Aab
raham syntyi, olin minä.” Siinä on lujuuden syy!
Toisin sanoen Jeesus sanoo: “Minä olen iankaikki
nen, kaikkivaltias Jumala.” Kristus on Jumala.
Sentähden Hän voi antaa elämän ja autuuden, Hän
eikä kukaan muu.
Tehkää niinkuin isänne Aabraham teki. “Aab
raham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että oli nä
kevä minun päiväni, ja hän näki sen ja iloitsi.” Te,
jotka kerskaatte Aabrahamista, muistakaa, että
Aabraham uskoi minuun ja hänen uskonsa luettiin
hänelle vanhurskaudeksi. Hän uskon silmillä näki
minut. Hän niinkuin kaikki vanhan liiton uskovat
luotti tulevaan messiakseen, vaimon siemeneen, jo
ka oli rikkipolkeva käärmeen pään. Samaan Jee
sukseen he uskoivat, kun me uskomme. Niin teki
Aabraham ja hän riemuitsi siitä. Oi, että nuo juu
talaiset huomaisivat: Aabraham uskoi Jeesukseen!
Hän iloitsi Jeesuksesta. Hän luotti Jumalan sanan
ennustuksiin ja lupauksiin, hän kuuli Jumalan sa
naa ja siis uskoi Jeesukseen. Seuratkaamme Aab
rahamin esimerkkiä. Ja Jumalan sana todistaa, että
hän on taivaassa, sillä Lasarus on siellä hänen hel
massaan.
Mikä aarre meillä on, Jeesuksen Kristuksen
sana! Ei löydy mitään muuta apua ja neuvoa per
kelettä, syntiä ja iankaikkista kuolemaa vastaan
kuin Kristuksen sana. Usko Hänen lupauksiinsa ja
luota niihin. Tulee siis ahkerasti viljellä sanaa, sil
loin ollaan Jumalasta, silloin uskotaan Jeesukseen,
silloin kaikki on hyvin meidän kanssamme; silloin
meillä on turvallinen elämä, rauhallinen kuolema
ja iankaikkinen autuus! Amen.
TANARUS. A. Esala.
Suurimman Opettajan kysymyksiä
Koulussa opettaja tekee kysymyksiä, joihin
oppilaiden on vastattava. Vastauksista opettaja nä
kee, miten paljon hänen oppilaansa osaavat. Joskus
kaikki voisivat vastata kysymykseen oikein, joskus
taas vain jotkut heistä. Väliin on kysymys niin
vaikea, että opettajan täytyy tehdä selventäviä li
säkysymyksiä, ennenkuin oikea vastaus löytyy.
Jeesuskin teki kysymyksiä opetuslapsilleen,
jotka olivat hänen koulussaan. Istuutukaamme hei
dän joukkoonsa ja koettakaamme mekin vastata
joihinkin niistä.
* * *
Kerran Jeesus kysyi: “Kenen ihmiset sanovat
Ihmisen Pojan olevan?” Vastaus oli pian valmis.
Opetuslapset sanoivat: “Muutamat Johannes Kas
tajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jon
kun muun profeetoista.” Sitten tuli toinen kysy
mys: “Kenenkäs te sanotte minun olevan?” Pietari
vastasi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”
Täysin oikea vastaus. Se ilahdutti suurta Opetta
jaa. Hän ylisti sen johdosta Pietaria autuaaksi. Mi
ten Pietari oli pystynyt antamaan tällaisen vas
tauksen? Oliko se terävän järjen ja erikoisen lah
jakkuuden näyte? Ei. Jeesus sanoi: “Autuas olet
sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri
ole sitä sinulle ilmaissut, vaan Isäni, joka on tai
vaissa.” Ymmärrämmekö me, mitä Pietarin vas-
taus sisälsi? Onko meidän vastauksemme Jeesuk
sen kysymykseen sama kuin hänen?
* * *
“Mistä ostamme leipää näiden syötäväksi?”
Jeesus halusi ruokkia tuhansiin nousevan kansa
joukon, joka oli kuunnellut hänen puheitaan ja oli
jo varmasti nälissään. Siksi hän teki opetuslapsil
leen edellä mainitun kysymyksen. Sen tarkoituk
sena oli koetella heitä. Jeesus itse tiesi, mitä hän
aikoi tehdä. Kaksi opetuslasta vastasi kysymyk
seen. Toinen heistä oli Filippus. Hän sanoi näin:
“Kahdensadan denarin leipämäärä ei heille riittäi
si, niin että kukin heistä saisi edes vähän.” Vastaus
ei ollut tyydyttävä. Sitten Andreas, Pietarin veli,
sanoi näin: “Täällä on poikanen, jolla on viisi oh
raleipää ja kaksi kalaa, mutta mihin niistä on näin
monelle?” Ei tämäkään ollut oikea vastaus. Miten
sinä olisit vastannut?
* * *
Jeesus oli ollut opetuslapsineen matkalla. Tiel
lä kulkiessaan opetuslapset olivat keskustelleet
keskenään. Matkan päätyttyä Jeesus kysyi heiltä:
“Mistä te tiellä keskustelitte?” Tämä oli arka kysy
mys. Se koski opetuslasten tuntoihin. Kukaan ei
vastannut. Varmaankin heitä hävetti, sillä he oli
vat keskustelleet siitä, kuka heistä oli suurin. Jee
sus tiesi, että jokainen hänen opetuslapsistaan tah
toi olla muita suurempi. Hän tiesi myöskin, että
he eivät ymmärtäneet, mitä oikea suuruus on. Sik
si hän piti heille oppitunnin. Hän asetti heidän kes
kelleen lapsen ja otettuaan sen syliinsä sanoi: “Jo
ka ottaa luokseen yhdenkään tämmöisen lapsen
minun nimeeni, hän ottaa luokseen minut; ja joka
minut ottaa luokseen, hän ei ota luokseen minua,
vaan sen, joka on minut lähettänyt.” Oikea suuruus
ilmenee siinä, että ihminen harjoittaa rakkautta
Jeesuksen nimessä. Eikö meilläkin ole paljon oppi
mista tästä tapauksesta? Ensiksikin: mitä me pu
humme keskenämme? Toiseksi: rakastammeko ja
palvelemmeko me toisia ihmisiä?
* * *
Ihmeellinen hetki Tiberiaan meren rannalla.
Oli juuri saatu suuri kalansaalis, ja sitten oli syöty
vaatimaton ateria, jonka ylösnoussut Vapahtaja
tarjosi opetuslapsilleen. Entä sitten? Sitten kuului
kolme kysymystä. Niitä ei tehty kaikille yhteisesti,
vaan ainoastaan yhdelle läsnäolevista. Ensimmäi
nen niistä kuului näin: “Simon, Johanneksen poi
ka, rakastatko minua enemmän kuin nämä?” Toi
nen kysymys: “Simon, Johanneksen poika, rakas
tatko minua?” Kolmas kysymys: “Simon, Johan
neksen poika, olenko sinulle rakas?” Pietarin nöy
ristä vastauksista kävi ilmi, että hän rakasti Jee
susta. Pietari oli kieltänyt Herransa kolmesti, ja
sitten hän oli kulkenut syvissä tuskan ja katumuk
sen vesissä. Herra oli armahtanut häntä ja lähet
tänyt hänelle ylösnousemisensa jälkeen terveisiä.
Jeesus oli myöskin rukoillut hänen puolestaan, että
hänen uskonsa ei raukeaisi tyhjään. Oliko ihme,
että Pietari rakasti Mestaria? Mitä sinä vastaat,
kun Jeesus kysyy sinulta: “Rakastatko minua?”
Onko Jeesuksen rakkaus saanut meidän sydämis
sämme synnyttää vastarakkauden?
* * *
Merellä nousi ankara myrsky. Jeesus nukkui
venheen keulassa. Opetuslapset, jotka olivat kau
heasti peloissaan, herättivät Jeesuksen ja sanoivat
hänelle: “Opettaja, etkö välitä siitä, että me hu
kumme?” Herättyään Jeesus tyynnytti myrskyn.
Sitten hän sanoi opetuslapsilleen: “Miksi olette
niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?” Miksi
me usein pelkäämme? Emmekö siksi, että me
unohdamme Herramme suuren voiman? Eihän hä
nen omillaan ole koskaan hätää, koska hän on hei
dän kanssaan. Miksi meillä on niin kovin vähän us
koa? Ehkä olet joutunut tekemään tämän kysy
myksen monta kertaa itsellesi. Kunpa jaksaisimme
uskoa lujemmin! Elämämme olisi silloin helpom
paa ja iloisempaa, Jeesus saisi enemmän iloa meis
tä ja Jumalan valtakunnan työ menisi voimalli
semmin eteenpäin. Kyllä on syytä tällaiseen pyyn
töön: “Lisää meille uskoa!”
E. Penttinen.
MITÄ SAIT?
Et, armolapsi, taivaan Isältä
Sä saanut pelkuruuden henkeä.
Miks lymyät, kun sinun osasi
On olla todistaja Herrasi?
Sä voiman hengen sait. Se merkitsee,
Sua että taivaan voima vallitsee.
Oi, älä katso heikkouteesi,
Kun taivaan Isä on sun voimasi.
On rakkauden henki ihanaa.
Se saako, saako sijaa sinussa?
Ei ketään enää vihata sä saa,
Kun Jeesus öinä sua rakastaa.
Tuo kolmas lahja sentään liikaa lie
noin mietit viinaa orjille se vie.
Et kieltää saa. Käy kiittäin Herran luo!
Hän raittiuden hengen sulle suo.
Kun raitis ruumis, raitis sydän on,
Niin olet lainen kevätauringon.
Sä puhtautta aina heijastat
Ja Herran voimin yötä kirkastat.
On ominasi henget taivaiset.
Näin paljon sait! Niin vähän kiittelet.
Siis. Ole voimakas ja rohkea!
Käy rakkauden tietä raittiina!
Saat kerran lahjoistasi kalleimman.
läisen ilon luona Karitsan.
Liisa Vuorinen.
NO. 9
)