Newspaper Page Text
NO. 38 HAUDANKAIVAJAN KERTOMUKSIA Kirj. K. J. GUMMERUS Mutta sitten tuli toinen aika, jatkoi Maija suruisella äänellä. Sinä jätit minun ja valitsit toisen. Luulit, ettei se minuun koskenut ! . . . Voin sen kyllä sanoa nyt: minä su rin. Ja sitten sairastuin sen tiedät. Olin mielenviassa, sa nottiin. Ja taisinpa kyllä olla kin. Parikymmentä vuotta on kulunut elämästäni, josta ajas ta en niin mitään muista. Ja kun viimein muistini palasi, olin minä myyty Leena muorin hoidettavaksi. Sinä sil loin elit ylellisyydessä vielä. Minä näin sinut joskus; mut ta ethän sinä luonut silmiäsi kään Mörkö-Maijaan! Minä kärsin nälkää ja vilua, mutta en valittanut. Koetin auttaa parhaan kykyni mukaan hän tä, joka oli minut elätettäväk sensä ostanut, vaikka sainkin toraa ja kirouksia palkinnoksi. Näin kyllä, että muori oli hy vissä varoissa, vaikka hän aina köyhyyttänsä valitti; tiesin, missä hän säläsi aarteensa, jot ka päivä päivältä lisääntyivät, vaikk’en ollut siitä tietävinäni; olihan minulla selvillä, millä hän varojaan kokoili. Pilkka ja häpeä, jota kaikkialla sain kär siä, kun kuljin hänen asioil laan, olisi paaduttanut monen muun sydäntä; minuun vai kutti se toista. Minä muistin sinun käytöstäsi; kaikkialla ympärilläni näin pahaa vain, yhä pahaa ja minä ihmette lin, että hyvä Jumala saattoi tätä kaikkea kärsiä. Salaa kulki meillä siihen ai kaan ihmisiä ja usein kaukaa, hyvinkin kaukaa; ja kaikki menivät pois tyytyväisinä. He olivat saaneet, mitä halusivat. Minut lähetti muori aina ulos, kun joku hänen luokseen tuli, etten muka pääsisi hänen sa laisuuksiensa perille. Väliin taasen salpasi hän minut si sään milloin yöksi, milloin ko ko vuorokaudeksi, kun itse sa laperäisille matkoillensa lähti varsinkin uuden kuun aikoi na. Minä seurasin ‘häntä ker ran hänen tietämätt£nsä. Hä nen tiensä vei kirkkomaalle. Sieltä toi hän, mitä hän tar vitsi. Kauhistuneena seisoin siinä kirkkopihan veräjällä. Oli kuutamoyö. . . . Siinä opin loitsiaksi. Hänen manauksensa soivat vielä korvissani. Noin pari viikkoa sitä ennen oli Var vasmäen isäntä käynyt meillä. Hän oli riidoin naapurinsa kanssa ja turvasi nyt Leenaan. Ja Leena oli luvannut auttaa häntä. Nyt auttoi hän miten, sitä sinun ei tarvitse tietää . . . Minusta oli se kauheaa. Eihän Varvasmäen toinen asukas ol lut tehynt mitään pahaa Lee- FRED OBERLANDER 215 E. Ridge St. IRONWOOD, MICH. Moottori Ja Jeneraaiiorl korjausta AVAIMIA TEHDÄÄN LUKKOJA KORJATAAN SINGER OMPELUKONE Ystävällä tai tuttavalla SUOMEEN Jalusta ja pöytä ovat hienointa Singerin tekoa tarkoi tettu kestämään eliniän. Toimitetaan ompeluvalmiina, neuloineen, sukkuloineen ja käyttäohjeineen. Sopii kaikenlaisten kankaiden ompeluun. Huolto ja osat saatavissa kaikista setisemästä Suomessa olevasta Singerin myymälästä. Lähetetään heti saajan kotia lähinnä olevalle rautatie asemalle. Polkukorve $150.00 Tilatkaa osotteella: SINGER SEWING MACHINE SHOP 223 S. Suffolk SI. Ironwood, Mich. nalle . . . Kolme päivää myö hemmin paloi hänen asuntonsa ja karjansa, ja hän oli kerjä läinen. Siitä päivästä rupesin minäkin manaajaksi, mutta tehdäkseni tyhjäksi Leena muorin aikeet. Niitä pidin ai na silmällä. Hänen tietämät tänsä opin hänen tietonsa, ja omat havaintoni ovat minua eteenpäin vieneet . . . Olin mahdikas, sanoit sen; mutta jos olen mahtiani mihinkään käyttänyt, en koskaan muu hun kuin pahan ehkäisemi seen, pahojen kiroomiseen, hy vää tehdäkseni. Senpätähden tulinkin luoksesi. Sanotaan, että sinul la on aarteita . . . mumisi mies pankolla. Maijan harmaat silmät al koivat säihkyä, ja toisella ää nellä kuin äsken puhui hän: Minulla on aarteita. Leena muorin aarre on koskematta; ne ovat pahan palkka. Niitä sinä haluat sinä, joka et ole rakastanut muuta mitään maa ilmassa kuin omaa itseäsi ja mammonaa. Seurakunta tar joo sinulle elatuksen, mutta menisikö “Rikas Samuli” ruo dille? Ei, parempi rakentaa so vintoa Mörkö-Maijan kanssa, jotta pääsisi Leena-muorin aarteille .. . Muistatko käytös täsi Miina-vainajaa, vaimoasi kohtaan? Hän antoi sinulle rikkaan talon, ja sinä mitä annoit sinä hänelle? Pieksit häntä ja upotit viinaan talon. Ja miten kohtelit lapsiasi? Miks’et nyt mene nuorimman tyttäresi, ainoan elossa olevan lapsesi luo asumaan? Ei hänellä ole mitään . . . Älä nyt ole kovasydäminen, Maija! mumisi Samuli. Niin, sanoit sen; ei hänel lä ole mitään. Mutta miksi ei hänellä ole mitään? Sen tähden, että sinä häneltä ryös tit, mitä hänen omansa oli, ja vieläpä houkuttelit hänen miestänsä väärän valan tekoon ja kuritushuoneeseen. Ko vasydäminen, sanoit; minä! No, jos niin tahdot, autan si nua. Samuli otti piippunysän suustansa ja loi silmänsä ute liaasti Maijaan. Eukko oli vähän aikaa ää neti, sitten jatkoi hän liikutet tuna: Jää tänne minun mökkii ni asumaan, ja’a leipäkannik kani, ja kun ei leipää ole, kärsi nälkää niinkuin minä! . . . Sinusta ei enää ole työhön; jonkun puukapulan voisit eh kä metsästä noutaa. Minulla on hiukan voimia vielä jälellä; minä koetan elättää meitä mo lempia. Ukko katseli ympärilleen. Asunto ei näyttänyt häntä miellyttävän. Samuli, sanoi suruisella, mutta ystävällisellä äänellä Maija, joka ymmärsi, mitä vanhuksen mielessä liikkui; Samuli, me olemme molem mat vanhat, meillä ei ole enää monta päivää jälellä. Oletko ajatellut iankaikkisuutta? . . . Jos olisit pysynyt semmoisena kuin olit nuorena, olisi elä mämme varmaan toisellainen, kuin se nyt on ... Siitäkin, mi kä minua on elämässä kohdan nut, sopisi minun syyttää si nua; mutta sitä en tee. Jumala on tahtonut elämäni tällaisek si... Usein olen kysynyt, teen kö väärin, kun sekaannun hä nen töihinsä, ja silloin peloit taa minua kuolema. Kun olen jakanut viimeisen leipäpalase ni nälkäisen kanssa, tunnen rauhaa mielessäni; kun taasen olen mahdillani saanut rik kaan saidan avaamaan aittan sa, on minusta kuin olisin va rastanut. Olen usein ajatellut kysyä pappien neuvoa, mutta silloin on aina tuntunut, niin kuin olisi joku ollut minua pidättämässä. Kuinka uskal taisi Mörkö-Maija, noita, jota kaikki kammoo v a t, papin eteen astua! Ja kumminkin täytyy minun .. . Samuli! Elä mämme yhdestoista tunti on kulumassa; koettakaamme vii meisellä hetkellä sovittaa, mi tä olemme rikkoneet . . . Eilen tapasin tyttäresi Hölöpän Ma tin-Miinan. Kerjäten hän kul ki, eikä minulla ollut hänelle mitään antaa. Sääliksi kävi minun hänen raajarikkoinen tyttärensä. Ottakaamme ne tänne! Mökkini on kyllä pieni ja huono, mutta minusta tun tuu, että viihtyisimme. Olen varma siitä, ettei laupias Ju mala meitä hylkäisi. Ukko katsoi taasen ympäril leen; sitten kääntyivät hänen silmänsä omituisella, kummas tuksesta puhuvalla katseella eukkoon. Jotakin outoa liikkui hänen mielessään. Hänen kyl mät, kovat kasvonsa muuttui vat; ne sanoivat, että hänen rinnassaan oli herännyt joku kauan siellä uinaillut henki. Piippu, mikä jo aikaa sitten oli sammunut, putosi hänen kädestään; hän ei sitä huoman nut. Hän istui siinä kauan ja tirkisteli Maijaa, joka seisoi hänen edessään, niinikään ää neti, eikä luovuttanut silmiän sä hänestä. Olet kuullut ehdotukseni; jätän sinut nyt sitä mietti mään, kunnes palaan, sanoi Maija äkkiä ja meni ulos. Hänen tarkat korvansa oli vat kuulleet ulkoa askeleita. Samueli ei ollut niitä huoman nut. Eukon poissa ollessa ei Sa muli liikkunut paikaltansa. Missä hän oli istunut pankol la, siinä istui hän vielä, kun Maija vihdoin kauan ulkona oltuaan palasi huoneeseen. Näytti siltä kuin ei Samuli oli si edes huomannut, että Maija oli ulkona käynytkään. No, oletko jo miettinyt? Eukko loi häneen läpitunke van silmäyksen. Mutta Samuli ei vastannut sittenkään. Hän oli nojannut päänsä kättänsä vastaan, ja sil mät tuijottivat lattiaa. Maija meni hänen luokseen ja laski kätensä hänen olallen sa. Silloin huokasi ukko syvään, ja nyt tapasivat vanhusten sil mät toisensa. Ja sitä sinä esität, Maija! Samulin ääni vapisi. Niin, sitä esitän; ja sinä teet minulle suuren ilon, jos esityk seeni suostut. Jumala siunatkoon sinua! . . . Minusta on kaikki niin kummaa, niin outoa, ja päätäni pyörryttää. En ole kahteen päivään syönyt... Et tiedä, mi tä varten tulin tänne . . . Sinä olet puhunut minulle elämäsi vaiheet siitä saakka, kun val lesmannista erosimme. Minä tahdon sinulle puhua omani . .. Mutta suotta se olisi; si nä tunnet elämäni. Kuiten kaan et tunne yhtä seikkaa. Minä tulin tänne pyytääkseni sinulta apua ja ottaakseni, ellet hyvällä antaisi. Mutta si Hamilton kalloja, hopaa tavaraa. kihlasormuksia F. Aukee Jewelry 234 E. Aurora IRONWOOD, MICH. AUTTAJA TORSTAINA LOKAKUUN 4 P. 1951 Any Old Cleaners For Sale? Not just the cleaner you use every day, but vacuum cleaners made before 1912? Even before 1908 would be better. The engineering division of the Hoover company is trying to augment its unusual collection of “ancient” vacuum cleaners which go back to about 1870, They include some of the vveirdest contraptions outside of Rube Gold berg. Three of those recently purchased are shown above. If you have one for sale write to R. L. Wearstler of the company at North Canton, Ohio. KARJALA NYYHKYTTÄÄ VIELÄ . . . nä olet ottanut minulta koko voimani. Sinun puheesi äsken vei mieleni päiviin, jotka eivät palaja. Kun esitit, että tulisim me sinun luoksesi asumaan, minä ja onneton tyttäreni, luu lin kuulevani saman äänen, minkä kuulin kuudettakym mentä vuotta sitten sinä het kenä, jona lupasit tulla vai mokseni, jos muuttaisin elä määni. Muistatko? Sanasi sil loin saivat sydämeni värise mään, ja minä lupasin, vaikk en pysynyt lupauksessani. Sa maten kuin silloin, saivat nyt sanasi sydämeni värisemään . . . Oi Maija, minä olen kau hean paljon pahaa tehnyt! Ja sinä ottaisit minut mökkiisi asumaan, minut, joka tu lin aikeessa . . . tappaa sinut, ellet hyvällä antaisi rahoja! ... Samuli vaikeni liikutuksesta. Mörkö-Maija itki ääneensä. Sydämet, jotka nuoruudes sa olivat toisiansa rakastaneet, jotka sitten synti oli eroitta nuly olivat lopulta tavanneet toisensa tavanneet silloin, kun heillä elämästä ei ollut kummallakaan enää muuta odottaa kuin ero, loppu. Jumalan kiitos! kuiskasi hiljaa nyyhkien Maija; nyt luulen, että pääsen lepoon tuolta kalvavalta tuskalta. Sit ten kääntyi hän, ikäänkuin hän olisi vielä jotakin pelän nyt, uudelleen Samuliin ja ky syi: —Se on siis totta, -ihan totta; sinä jäät minun mökkii ni, ja me otamme tänne Mii nan ja hänen lapsensa ... ia Hölöpän Matin, kun hän kuri tushuoneesta palaa. Syvältä, ikäänkuin sydämen sisästä lähteneenä kuului van huksen vastaus: niin, Mai ja! * * * Seuraavan a pyhäaamuna kerrottiin kirkkomäellä kum mia. Siinä puhuttiin Mörkö- Maijan käynnistä Koskelassa ja niistä onnettomuuksista, jotka tämän käynnin johdosta siellä olivat tapahtuneet. Tiesi hän sen, ettei Vaarasen aisa ei kä Kaisa-Liisa suutansa tuk kineet, kun kenenkään kes keyttämättä saivat kerrankin oikein halusta piestä kieltänsä. Tuskinpa koskaan oli eukkoja niin uteliaasti kuunneltu. Eri joukoille he siinä juttelivat. Ja olipa Vääräsuu-Jussi 11a ja Lois-Lassillakin miesten kes ken yhtä ja toista sanottavaa. Koskelan isäntää ei kirkko mäellä nähty, ei myöskään Karja-Lottaa eikä Silmäpuoli- Mikkoa. “Heillä on poissa oloonsa lailliset syyt”, sanoi Lois-Lassi. Emäntä oli kyllä aamulla ollut aikeessa lähteä kirkkoon, mutta syystä tahi toisesta oli hän muiden läh tiessä nähnyt hyväksi jäädä kotiinsa. (Jatk.) Minusta tuntuu varsin vas tenmieliseltä ja masentavalta todeta julkisesti, että ne todel liset ja asianmukaiset julkilau sumat, jotka tämänkin lehden palstoilla on julkituotu Karja lan asian eteenpäinviemiseksi, ovat useiden amerikansuoma laisten sydämistä, toimenpi teitä aiheuttamatomina, kir vonneet takaisin muutamia suurenmosia poikkeuksia lu kuunottamatta. Karjala sen hentoraken teiset ja repaleiset lapset tar vitsevat vielä meidän apuam me. Vielä ei meillä ole oikeut ta heittäytyä auttamasta sato ja aliravittuja, kärsineitä, ko vaosaisia lapsia, joiden suonis sa sykkii oma veremme. Vielä ei meillä ole täyttä oikeutta todeta tylysti, että olemme jo kaiken voitavamme tehneet tehkööt muut loput. Meidän on Karjalan lasten tulevaisuutta ajatellessamme muistettava, että on niin paljon tunteetto mia, kitsaita ja välinpitämät tömiä ihmisia, joille merkityk sellinen on vain heidän oman minänsä aineellinen ja ulko nainen hyvinvointi uhraamat ta ajatustakaa muille teoista puhumattakaan. Jotain mei dän on toimittava. Kun heit täydymme muistoihimme ja palaamme lapsuutemme kint tupoluille kuvastuvat mieliim me monet lapsuutemme vai kuttavat tapahtumat. Meillä voi olla järkyttäviä, kovia ja aineellisista vastoinkäymisistä aiheutuneita harmaita muisto ja, jotka saavat meidät tunte maan, että oma lapsuutemme oli kovaosainen ja lohduton. Tai meillä saattaa olla värik käitä ja vihreitä lapsuus muis toja, joissa valkehtivat kuk kaisat kedot ja hartaan rakas tetut perheillat suomalaisten takkatulen äärellä. Jykevän isämme mahtavat ja ihmeelli set kertomukset ja äitimme hellän käden kosketus kaikis sa askareissamme. Jos meillä on valoisa lapsuus, me mieles sämme suomme samanlaisen lapsiajan jokaiselle Karjalan pienokaiselle tietäen mitään rakentava ja sisältöä antava se on ollut meille kautta elä mämme. Jos meillä on ollut armoton lapsuus, me emme toivo sellaista kovaosaisuutta yhdellekään lapselle. Me ha luamme säästää heidät niistä vaikeuksista ja vaaroista, jot ka ovat varjostaneet elämääm me ja vieroksuneet sitä opti mistisesta elämänkäsityksestä. Teemme voitavamme varjel laksemme vanhan isänmaam me lapsia siltä vaaralta, jos se suinkin tehtävissämme on. Kuinka moni Karjalan sa loilla asustava takamaan lapsi jääkään osattomaksi niistä yh teiskunnan ja kodin kalleim mista arvoista, joita ovat oma koti, isä, äiti ja jokapäiväinen leipä. Kuinka moni heistä saa kaan tyydyttää pienen vatsan sa valittavat äänet ristimällä kätensä rukoukseen ja ano malla Herralta leipää huomi seksi kun sitä tänään ei ol lut. Kuinka moni heistä on kaan väännettävä vettä kai vosta, paikattava ja parsittava lapsenkäsin, joiden vielä pitäi si helliä nukkea tai mennä puuskuttaa lattialla leikkive turin kanssa. Miten monen heistä onkaan jäätävä kotiin kotihirsien suojiin, kun varat tomuus ei ole voinut ostaa vaatteita tai jalkineita ulkona juoksemiseen tai kouluun kul kemiseksi. Ja lapsenvoimil laan tulevat he lykkimään suksineen kouluun paksussa lumessa useinkin kilometrien päähän. En minä yritä kirjoittaa teil le kaunokirjallisia sanoja, jot ka korulauseina ripustaisitte kotienne seinille. Enkä minä halua tehdä teitä tunnekylläi siksi, että te niiden lasten vuoksi vetistelisitte muutamia suuren inhimillisyytenne kyy neliä ja olisitte onnettoman näköisiä. En minä siksi kirjoi ta. Sanon vain yksivakaasti, et tä sillä äidillä, joka kymmen päisine lapsineen uurastaa, melkeinpä puurtaa eteenpäin Karjalan erämaassa, ei ole helppoa. Sillä hänen miehensä makaa hiljaa mullassa voi mattomana ja osattomana tä hän ajalliseen. Muutamia poimintoja niistä kirjaista, joita Karjalaisten Liitto on saanut vastaanottaa kiitokseksi sy d änlämpöään myöten heltyneiltä karjalaisil- Ita todistuksina niille suu renmoisille ihmisille, jotka heitä meidän amerikan-suo malaisten keskuudesta- ovat muistaneet. Näin he kirjoitta vat . . . “Olen kymmenen lapsen äi ti. Mieheni kuoli tästä neljä ja puoli vuotta takaperin sy dänhalvaukseen. Hän oli kuol lessaan 40 v. Nuorin lapsista paketin saanut Tuomas Veikko ei nähnyt isää, hän syntyi 4 kuukautta isän kuole man jälkeen. Silloin tuntui elämä aivan toivottomalta, mutta Jumalan väkevä käsi on ollut auttamassa. Tuntui aivan uskomattomalta, kun saimme paketin sieltä merien takaa. Lapset ovat olleet terveitä. Vanhin pojistani meni sotavä keen, se tuntui minusta kovin raskaalta, sillä hän oli toisille lapsille aivan isän sijainen ...” Tai lapsenkäsialalla on piir retty: “Haluan kiittää siitä pa ketista sydämellisesti. Olin niin iloinen saadessani sen. Se oli suureksi avuksi minulle, kun olen jo menettänyt rak kaan isäni. Äidin ja siskon ja veljen kanssa olemme raken taneet uutta kotia tänne Hau kivuoren Hakkilaan, kauniin Kyyjärven rannalle. Entinen kotimme jäi rajan tuolle puo len. Nyt täällä on kesä kau neimmillaan ja toivomme sitä jatkuvasti, että viljat kypsy vät. Toivon, että Jumala Teitä siunaisi ja auttaisi Teidän tun tea antajan iloa. Toivonkin teille hyvää vointia. Kaija Lii sa.” Be Lovely BEAUTY SHOP PERMANENTTEJA Suomalalnan palvelu» Sears Roebuckin yläk. Aurora St. Puh. 1701 IRONWOOD National Metals Bank Ystävällinen paikallisesti omistettu laitos IRONWOOD, MICHIGAN ★ LAINOJA if SAASTÖTILEJA r§^ 1 ★ VEKSELIT (LE JA ★ KAIKKEA PANKKIPALVELUSTA Kuinka järkyttäviä lauseita me voisimmekaan poimia, jos me haluaisimme sävähdyttää teitä valituksilla: “Isä kuoli 16 p:nä lokakuuta 1950. Talon rakensi itselle, mutta jäi kes ken. Toivon hartaasti, että Ju mala antaisi voimia ja terveyt tä viedä lapsiani eteenpäin elä mässä. Sillä vastuu on suuri olla isänä sekä äitinä.” “Kaikki saamani vaatteet olivat käyttökelposia ja hyviä lapsille. Mieheni kuoli viikko itten keuhkotautiparantolassa sairastettuaan yhdeksäntoista vuotta. Väliin oli töissäkin ja parantolassa oli ennen viisi kertaa. Otettiin osuuskassasta laina. Tällä kertaa on kaksi lehmää ja velkaa on 150 tuhat ta mk. Tämä elämä täytyy nyt jäädä aivan Jumalan huostaan. Lapsia on 6 ja syksyllä tulee vielä pieni lapsi . . .” Luettuamme nämä hajanai set rivit älkäämme automatti sesti hypätkö seuraavaan kap paleeseen, heittäkö lehteä me nemään tai yrittäkö pyyhkiä ajatuksistamme sitä vähäistä kehoitusta, joka velvoittaisi meitä vetämään vaatelaatik komme ja komeromme auki tai raoittamaan tiukan raha pussimme manttinauhoja. An takaamme hyvien vaistojem me toimia ja saada kerätyksi tavaraa, jotka Karjalan saloil le lähetettyinä lämmittävät monia ihmisiä, tekevät heidät iloisiksi ja terveiksi. Kasaamanne nyytit halun nette ystävällisesti toimittaa Fifth Avenuen Hallille, 2056 sth Avenue, New York City, nimellä “Karjalaisen Liitto”. Sieltä ne yhteispakkauksina lähetetään suoraan suomalai sille sisarjärjestöille, jotka parhaiten tuntevat puutteen alaiset kodit ja kylät. E. Ruutsalo 2021 Lexington Ave. New York 35, N. Y. fg»; UkDY CAROLYN RINGS $5O & UP Range. . Jevvelers Seamen Building IRONWOOD, MICH. SIVU 3