Newspaper Page Text
SIVU 2 KASVATTISISARUKSET Kirjoittanut RUNA Sinähän tunnet Jeesuk sen maisen elämän ja kuole man? En ole ihan niin pakanal linen kuin luulet, vastasi Val demar hyväntuulisesti. Jospa siis poimisimme muutamia ennustuksia Jee suksesta ja vertaisimme. niitä niiden täyttymiseen, niin eh käpä se voisi saada sinut va kuutetuksi, et‘ä niissä on ju malaista totuutta. Tehdään niin. Olga aukaisi ensimmäisen Mooseksenkirjan syntiinlan keemuskertomuksen kohdalta ja luki Jumalan sanat käär meelle: ‘Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja si nun siemenesi ja hänen sie menensä välille; se on rikki polkeva sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapää hän: * Tämä on ensimmäinen ennustus Jeesuksen voitosta. Mu 4 ta se, jota myrkylli nen käärme pistää kantapää hän, kuolee, väitti Valdemar. Niin, ja Jeesus kuoli myöskin taistelussaan Saata nan kanssa. Olisi mielenkiin toista tietää, milloin Jeesus en siksi ymmärsi, että tämä en nustus koski häntä, ja mitä hän tunsi, kun hän ensi kerran ymmärsi, et l ä hänen täytyi kuolla suorittaakseen tehtä vänsä! Olga puhui rakkautensa kieltä tänään peittelemättä. Valdemar ei muistanut kos kaan ennen kuulleensä hänen sitä tehneen. Hän istui ääneti ja vain ihmeteli Olgaa. Ensim mäistä kertaa näki hän selväs ti, kuinka paljoa enemmän us ko oli Olgalle kuin mielipide. Se oli hänen elämänsä. Olga ei huomannut hänen ihmettelyään, niin kiintynyt hän oli aineeseensa. Hän selaili raamattua edelleen. Sinne tän ne oli hän tehnyt siihen merk kejä. Hän avasi sen seuraavan merkin kohdalta. Toisessakolmatta psal missa, joka alkaa niillä sanoil la, jotka hän huusi ristillä: ‘Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?* seisoo selväs ti ennustus hänen ristiinnau litsemisesta a n. Kahdeksas värssy ja seuraavat: ‘ Kaikki, jotka minut näke vät, pilkkaavat minua; he vää ristelevät huuliansa ja nyö kyttelevät päätänsä:* Turvaa nyt Herraani Hän pelastakoon hänet, hän päästäköön hänet, jos hän mielistyy häneen!’ Olga katsahti ylös. Tunnetko tämän pilkan toteutumista Jeesuksen ristin ympärillä? Valdemar nyökkäsi ja Olga jatkoi: MORGAN CO. IRONWOOD MICH. Puhelimet : 31 tai 32 Rakennustarpeita Kolia maaleja Kyrykftft hintojamme en nenkuin Insuleeraatte ta lonne. Varmaan voimme •äis+äi rahojanne. Koke neet miehet tekevät työn. SUMMIT SUPER Service Station Elxnore Fredrickaon aseman hoitaja Douglas Blvd. ja U.S.-2 Gasoliiniä, öljyä, rasvausta ja kaikkea alaamme kuu luvaa palvelusta. SHELL TUOTTEITA Viidennessätoista värs syssä ja seuraavissa kuvataan ristiinnaulitun kärsimyksiä: ‘Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja kaikki luuni ovaJ toisistaan irti; sydämeni on niinkuin vaha, rinnassani sulanut. Voimani on kuivettu nut niinkuin saviastian pala nen, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä panet minut kuoleman tomuun. Sillä koirat ovat minut piirittäneet, pahan - tekijäin parvi saarsi minut; he lävistivät käteni ja jalkani. Mi nä voin lukea kaikki luuni; mutta he katselevat ja näke vät ilonsa minussa. He jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa!* Huomaatko kirjaimelli sen yhtäläisyyden ennustuk sen ja täyttymisen kanssa? ky syi hän. Valdemar ot4 hänen ilok seen kirjan ja luki ääneti it sekseen psalmin läpi. Sitten antoi hän sen takaisin Olgalle ilman mitään muistutusta tai vastaväitettä. Jeesuksen on täytynyt ajatella tätä psalmia riippues saan ristillä, sanoi Olga, ja tuntea sen tarkoittavan hän tä. Senhän parhaiten osoittaa se, että hän tuskissaan huutaa ensimmäisen säkeen ääneen: ‘ Jumalani, Jumalani! Miksi minut hylkäsit?’ Sen täytyi ol la hänen lohdutuksensa ja pe las t uksensa, että hän saattoi turvautua siihen ennustukseen ja ymmärtää juuri omasta ra jattomasta kurjuudestaan, jo ka siinä kirjaimellisesti oli en nustettuna, että hän oli Mes sias, jonka täytyi tämä kärsiä. Se vahvisti häntä niin, että hän voitti eikä sitä tehnyt ih minen tai enkeli, ei edes Isä, vaan raamatun sana, joka to teutui hänessä. Hän tunsi kä tensä ja jalkansa lävistetyiksi ja näki sotamiesten heittävän arpaa hänen puvustansa ristin juurella ja kuuli ennustukses sa kuvatun pilkan ympärillään kaikki pienintä myöten! Senhän täytyi vahvistaa hänen uskoansa keskellä kaikkia tus kaa ja antaa hänelle varmuus siitä, kuka hän oli ja että se, mitä hänelle tapahtui, oli juuri sitä, mitä Isän iäisestä päätök sesi piti tapahtua. Sitten siirtyi Olga seuraa vaan merkkiin neljännennel jättä psalmin kohdalla: Ja kuule tässä: ....‘Vanhurskaa 11 e tapahtuu paljon pahaa, mutta Herra päästää hänet kaikesta. Hän varjelee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta .’ Muistaman, kuinka sota miehet murskasivat pahante kijäin luut, mutta eivät Jee suksen, kun huomasivat hänen jo kuolleen, vaan puhkaisivat sensijaan keihäällä hänen kyl kensä? Niinpä olivat sellaiset, jotka eivät lainkaan tunteneet ennustusta, mukana si l ä täyt tämässä. Kun he esim. heitti vät arpaa hänen puvustansa, eivät he aavistaneet siten täyt tävänsä ennustusta niiden us kon lujittamiseksi, jotka Ah tavat uskoa. M. E. SytJ alin Vakuutus. niwt*iinwietB Ja laiva aslolmlsto M. E. Syrjälä» Agency 509 E. Ayer St. Puh. 300 IRONWOOD, MICHIGAN Be Lovely BEAUTY SHOP PERMANENTTEJA Suomalainen palvelija Sears Roebuckin ylik. ; Aurora St. Puh. 1700 IRONWOOD Ennustus on miltei pikku maisen yksityiskohtainen, sa noi Valdemar. Enkä minä ym märrä myöskään, että kukaan antaa mieluummin puhkaista kylkensä kuin murskata sääri luunsa, varsinkin kun tämä ta pahtui kuoleman jälkeen. Olga ei kiinnittänyt huomio ta hänen 'muistutuksiinsa. Hänhän tunsi Valdemarin en nestään ja ihmetteli pikem minkin, ettei hän ollut tehnyt tämäntapaisia huomautuksia jo ennen. Tässä tarkoiltaan Juu dan kavallusta, jatkoi Olga, yhdennenvii de 11 ä psalmin kymmenennessä vä r ssyssä: ‘Ystävänikin, johon minä luo tin, joka söi minun leipääni, nostaa kantapäänsä minua vastaan .* Yhdeksännessä seitsemättä psalmissa seisoo kymmenennessä värssyssä, mi tä opetuslapset ajat 1 elivät, kun he näkivät hänen puhdistavan pyhäkköä: ‘ Sillä kiivaus huo neesi puolesta on kuluttanut minut.* Ja tässä tulee Getse mane. Yhdeskolmatta värssy: ‘Pilkka on särkenyt sydämeni ja minä olen sairastunut; mi nä odotan säälimistä, vaan si tä ei tule; ja lohduttajia en löy dä.* Opetuslapset nukkuivat, kun hän rukoili ja kamppaili ja hikoili tuskan verta, kuten muistat. Ja tässä, seuraavassa värssyssä, on jano ristillä: ‘Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni ja janossani etik kaa juodakseni.* Tunnethan sen täyttymyksen? Ja juuri kun hänen vihollisensa ja en nustuksista aivan tietämättö mät sotamiehet olivat mukana täyttämässä sinun mielestäsi liian yksityiskohtaista ennus tusta ,ei kukaan voi päästä to tuudesta sanomalla, että täyt tymys oli semmoisten toimeen panemaa petosta, jotka muka tahtoivat tehdä ennustuksen uskottavaksi. Minun täytyy myöntää, että tuossa on jotakin. Se on mielenkiintoista. Onko sinulla vielä useitakin kohtia, joita olet aikonut esittää tänään? Voimme lopettaa, milloin vain tahdot, jos sinulla on kii re. On minulla aikaa vielä muutamiin. Olga avasi nyt Jesajan kol mannenkuudetta luvun. “ Hän kasvoi niin kuin vesa hänen edessänsä ja niinkuin juuri kuivasta maas ta. Ei hänellä ollut muotoa eikä kauneutta, ja me näimme hä net, mutta hänellä ei ollut sitä muotoa, että me olisimme hä neen mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu ja ihmisten hyl kiö, kipua ja sairautta täynnä, ja semmoinen, jolta me pei timme kasvomme; hän oli niin ylenkatsottu, ettemme häntä minäkään pitäneet. Mutta hän kantoi ..meidän ..tautimme ..ja hän sälytti päällensä meidän kipumme, vaikka me pidimme hänet rangaistuna. Jumalan lyömänä ja vaivaamana. Hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden, hosuttu meidän syntiemme tähden; rangaistus, joka meil le rauhan tuotti, oli hänen päällänsä, ja hänen haavojen sa kautta olemme me paranne tut. Me vaelsimme kaikki eksyk sissä niinkuin lampaat, ja ku kin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaikkien meidän syntimme hä nen päällensä. Häntä lyötiin ja Hamilton kelloja, hopea tavaraa, kihlasormuksia F. Aukee Jewelry 234 E. Aurora IRONWOOD, MICH. WIRTANEN ja KOSKELA PARTURILIIKE 218 S. Suffolk St. IRONWOOD, MICH. Ensiluokkainen työ! AUTTAJA TORSTAINA MARRASKUUN 8 P. 1951 vaivattiin, mut x a ei hän suu tansa avannut; niinkuin karit sa, joka teuraaksi viedään ja niinkuin lammas, joka keritsi jänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut. Mutta hänet otettiin pois ah distuksesta ja tuomios x a, mut ta kuka hänen aikalaisistansa sitä ajqtteli? Hänet otettiin pois elävien mailta; minun kansani rikoksen tähden koh tasi häntä rangaistus. Hänen hautansa aiotHin jumalatto mien joukkoon, mutta rikkaan tykö tuli hän kuoltuansa; hän ei ollut vääryyttä tehnyt, eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra tahtoi lyödä hän x ä sairaudella; kun hän pa ni sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä siemenen ja elää kauan, ja Herran aivoitus me nestyy hänen kätensä kautta. Kun hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän iloa nähdä ja ravitaan; tuntemisensa kautta hän, minun vanhurskas palve lijani, monta vanhurskauttaa, ja hän kantaa heidän syntinsä. Sen x ähden annan minä hänelle osan suurten kanssa, ja väke vien kanssa hän saalista jakaa; sentähden että hän antoi sie lunsa kuolemaan ja luettiin pahantekijäin joukkoon, kan toi monen synnit ja rukoili pa hantekijäin puolesta.* Olga laski kirjan polvelleen, luetun sanan pyhän syvyyden tenhoamana. Ja kun hän pari minuuttia vaiettuaan puhui, oli hänen äänessään se hillitty, sydämellinen sävy, jolla pu hutaan rakkaasta vainajasta. Minä ajattelen tässä sitä kohtaa, jossa seisoo: ‘ mutta rikkaan tykö tuli hän kuol tuansa’ Arimatean Josef, muudan rikas mies, pyysi hä nen ruumistaan Pilatukselta ja antoi hänelle uuden haudan, jonka hän oli hakkauttanut it selleen. Siinä on sinulle taas yksi ennustuksen yksityiskoh tia! Kuinka saatat selittää, että Jesaja saattoi nähdä tämän verrattain vähäpätöisen asian vuosisatoja ennakolta? Etkö käsitä, että Henki panetti muistoon tällaisia yksityiskoh tia juuri olemaan apuna niille, jotka tahtovat uskoa Jumalan totuutta ja ‘ulia siitä vakuute tuiksi? Se ei mitenkään voi*olla ihmiskeksintöä. Taaskin otti Valdemar hä nen ilokseen kirjan käydäk seen itsekseen läpi, mitä hän oli ääneen lukenut. Jos hän oli toivonut jotakin myönny tystä, niin hän pettyi; Valde mar päinvastoin teki vastaväit teen. Tässä seisoo, että hän saa nähdä siemenen ja elää kauan, mutta hän kuoli kolmennel jättä vanhana ilman jälkeläi siä. Olga iloitsi huomautuksesta, sillä hän aavisti Valdemarin tehneen sen vain häntä innos taakseen. Hän nousi kuolleista ja elää ikuisesti ja hänen jälke läisiänsä ovat kaikki, jotka suostuva 1 uu d estisyntymään hänen kauttansa. Valdemar antoi kirjan hä nelle takaisin sanomatta mi tään enempää arvatenkin, kos ka hän katsoi hänen vastauk sensa riittäväksi. Pysyäksemme ennustuk sen ja täyttymyksen ulkonai sissa kohdissa, jatkoi Olga, niin huomasit kai, että hänet kuo lemassa ‘ luettiin pahantekijäin joukkoon*, ri s t iinnaulittiin kahden pahantekijän väliin. Ja tässä seisoo, että ‘hän rukoili pahantekijäin puolesta*. Sinä muistat, kuinka hän rukoili Isää antamaan anteeksi niille, jotka eivät tienneet, mitä he tekivät. Sen, että semmoisia yksi tyiskohtia on mainittu, ym märrän paremmin kuin esim. arvanheittoa vaatteista ja etik kaa, sanoi Valdemar ja katsoi kelloa sekä sen jälkeen raa mattua Olgan kädessä. On ko sinulla monta merkintää vielä tämän päivän varalle? (Jatk.) Sairasvuoteitten ääressä oppimassa Suurta laiminlyöntiä on meillä kristityillä siinä, että inohdamme sairaat ja vanhuk set. Arvaamattoman paljon menetämme, kun emme käy heitä “oppimassa”. Seuraavas sa esitän muutamia välähdyk siä sairasvuoteilta. Yksinäinen, vielä jalkeilla oleva, elämän iltaan ehtinyt vahus astelee hiljalleen pienen tupansa lattialla. Jalka nousee hitaasti, askel on lyhyt, matka on pian lopussa, iankaikkisuus edessä. Keskustelemme van huksen kanssa iäisyysasioista. Puhun lohduttavasti hänelle iankaikkisen elämän toivosta Jeesuksessa Kristuksessa. “Niinhän se on”, vastaa van hus välinpitämättömästi. Huo maan, että sydän on paatunut ja kovettunut pitkän elämän aikana. Yritän julistaa nyt vanhukselle lain ja tuomion sanaa kaikessa ankaruudes saan. “Jaa, jaa, kyllä se niin on”, vastaa mies edelleen vä linpitämättömänä. Sana ei sa tu häneen. Masentuneena jou dumme jättämään vanhuksen. Rukous kohoaa ylös: “Oi, Her ra armahda.” Tuossa toinen vanha mies is tuu vaatimattomassa majas saan sänkynsä laidalla väsynyt ilme kasvoillaan. Tervehdit tyämme ja ruumiillisesta sai raudesta ke s k usteltuamme siirtyy puhe sielun sairauteen. Yritän selvittää hänelle, että “Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut”. Tämä lohdutuksen parantava ja lää kitsevä sana ei kuitenkaan pääse hänen suljettuun sydä meensä. Yritän avata ja mur taa tuota kovaa sydäntä Juma lan vihan ja tuomion sanalla syntiä kohtaan. Koetan selvit tää, että kuljette tuossa tilas sa eläessänne ja kuollessanne kohti helvetin vaivaa. Vanhus vaikenee. Kysyn: “Oletteko ajatellut mitään iankaikkisuu desta?” “Eipä sitä ole tullut paljon ajatelluksi”, vastaa van hus välinpitämättömänä. Voi mattomaksi siinä tunnen itse ni. Ajattelen, minkälaista kei noa ja voimaa saa Herra käyt tää, ennenkuin kivikova sydän murtuu. Löytyykö vielä sellai nen sanan vasara, joka tämän kallion murtaa? Tuolla makaa vanha nainen sairasvuoteellaan. Hän on huo lestunut tilastaan. Hän kertoo avoimesti elämästään. Elämä on ollut kovaa ja työntäyteistä. Huonon, juopon miehen elä mäntoverina joutui hän per heenäitinä huolehti maan omasta ja lastensa jokapäiväi sestä leivästä. Siinä arkisen elämän kiireessä unohtui ru kous, elämän sana, kirkossa ja hartaustilaisuuksi ss a käynti sekä matkan päämäärä. Hän kertoo myöskin miehensä vii meisistä vaiheista. Mies oli ol lut kova ja raaka vielä kuo linvuoteellaankin. “Pitäisikö sinun luoksesi kutsua pappi?” sanoi vaimo kysyneensä mie heltään. “En tarvitse pappia enkä lukkaria”, oli mies vas tannut kopeasti. Kiroten ja nyrkin kanssa hosuen, toden näköisesti paholaisen kanssa tapellen, oli hän siirtynyt ajas ta iankaikkisuuteen. Kauhul la muistelee vaimo-parka mie hensä viimeisiä hetkiä ja sy- HALUTAAN Kovanpuun Laatikko pulttia (Box Bolts) 6 tuumaa Ja suurempia 8 jalkaa 4 tuumaa pttkli M. & M. BOX CO. 4 M arin ette, Wis. dämestä purkautuu esille hä tä oman sielun kohtalosta. “Mainen päättyy pian, mutta voi, miten se päät tyy?” huokailee hän. Yritän selvittää sairaalle, että hän on vielä armonajassa. Ryövärin armo kuuluu hänellekin. Syn tisten Vapahtaja sanoo: “Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos.” Yhdessä rukoi lemme, että Herra saisi hänel le armonsa kirkastaa. Jumala yksin tietää, miten tämän elä män varjopuolella vaeltaneen vaimon matka päättyi. Herra, opeta meitä laskemaan päi vämme oikein ja muistamaan, että on vain askel minun ja kuoleman välillä. Lukijani, ei suinkaan ole vain askelta sinun ja Jeesuk sen välillä, niinkuin oli tämän sairaan vaimon kohdalla? Se olisi kohtalokasta. Synnin palkka on kuolema, mutta Ju malan armolahja on iankaikki nen elämä Kristuksessa Jee suksessa. Nuori perheen äiti on jou tunut vaikean taudin kohtaa mana sairasvuoteelle. Perheen ainoana naisihmisenä olisi äi tiä vielä tarvittu kodin ja pie nen pojan hoitajana. Mutta it se hän tyytyi kuitenkin Isän tahtoon ja kiittää Jumalaa sai raudestaanko. Kysyn ihmetel len, kuinka hän voi olla noin tyytyväinen ja kiitollinen täl laisessa tilanteessa? Sairaan silmät loistavat ilosta ja onnes ta puhuessaan: “En voi muu ta kuin kiittää Jumalaa kai kesta, kaikesta. Kyllähän mi nulla ovat olleet rakkaat si teet puolisooni ja pieneen poi kaamme, mutta ne siteet ovat nyt katkenneet ja siteet ylös päin lujittuneet. Minulla on nyt vain ikävä taivaan kotiin.” Heikolla, mutta varmalla ää nellä lukee hän kirjasta “Ar moa armosta”’ marraskuun 1 p: n kohdalla olevan kirjoituk sen, johon hän oli ihastunut. “Ole turvassa rakas lapseni! Ole kärsivällinen kaikessa tus kassa! Vain vähän aikaa vielä, niin sydämesi on riemuitseva, eikä kukaan ole enää iloasi ot tava pois. Minä autan sinua ja vien sinut aivan ystävällisesti läpi kaiken. Katso vain mi nuun! Syntisi olen ottanut pois; kuolemasi olen surman nut; kirouksesi kantanut ja muuttanut sen siunaukseksi, jonka sinä saat periä. Minä tuen sinua vanhurskauteni oi kealla kädellä.” Ilonkyyne leet silmissä, Jumalaa kiittäen lähdemme tämän sairaan luo ta. Mieleen tulee virren sa nat: “Oi armoa suurta, oi au tuutta sen, ken uskossa yhdis tyy Jeesukseen.” Ihana, unoh- FRED OBERLANDER 215 E. Ridge St. IRONWOOD, MICH. Moottori Ja Jeneraatiori korjausta AVAIMIA TEHDÄÄN LUKKOJA KORJATAAN NEULA ON Remington Portabfe kirjoituskoneita $84.50 Webster’s Collegiate sanakirjoja 6.00 Englantilais-suomalaisia sanakirjoja (Aino WooUe) S.OO Suomalais- englantilais sanakirjoja j.qq Kultakirjaimia V% tuumasta s:teen tuumaan. Tarttuvat pysyvästi mihin kovan pohjaan tahansa. Tiedustelkaa lähemmin. Pumpulisia pyyhkeitä, 5 Ib. laatikko 1.50 NATIONAL PUBLISHING COMPANY Drawer 432 Ironvvood, Mich. Jtndian Suit Presentep V iSt .JR .agfe - — Chief Heavy Shield, 82, presents Princess Elizabeth and Phillip with an In dian suit which will be presented to Prince Charles. The Royal couple’» meeting the Chief made their Can adian tour the most interesting to date. c tumaton sairaskäynti. Tuolla on vielä eräs nuoruu dessaan uskoon tullut vaimo kuolinvuoteel laa n. Voimat ovat nyt kokonaan lopussa. Seisomme siinä hänen riutu neen ja melkein puretun maal lisen majansa ääressä. Jotkut naisihmiset itkevät ja surevat sairaan pois menoa. Silloin sai ras heikolla, mutta kuitenkin varmalla äänellä sanoo: “Ei ole mitään syytä itkeä, on vain iloittava. Minä menen taivaa seen, missä uskossa poisnuk kunut mieheni ja Jeesus mi nua odottavat.” Hän katsoi us kossa verellä avattua taivasta ja sen vuoksi ei kuolemakaan voinut häntä peloittaa. Väsy nyt matkamies pääsikin pian vaivoista lepoon, pimeydestä valoon, itkusta taivaan rie muun. Lukijani! Pysähdy, hiljene, ajattele! Minkälainen on sinun matkasi loppuvaiheet ja pää määrä? Epäselvä ja toivoton ko? Vai onko sinulla iankaik kisen elämän toivo? “Jolla on Jumalan Poika, hänellä on elä mä, mutta jolla ei ole Jumalan Poikaa, hänellä ei ole elämää.” Pyydä päästä ratkaisuun pian, jo tänään. “Muista Jeesusta Kristusta,, joka on kuolleista herätetty!” U. Kallio. Nuor. Yst. Acousticon • Mäkelä Company 102 W. Tamarack Puh. 782 IRONWOOD, MICH. Kuulolaitteita, battereita ja multa tarpeita. Accident, ' ] Health, I Hospital and Life | Insurance, see J| WILLIAM MATTBON 116 E. Frederick Phone 2800 4 I RON WOOD MICHIGAN ftepreienflnp ; 1 Wood m e n Aecident And AllO | (ia*ed Cornponlct , - v*' nlfoil* 3 Jj!*b*ojk q\ fil f ) NO. 44