OCR Interpretation


Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, November 08, 1951, Image 3

Image and text provided by Central Michigan University, Clark Historical Library

Persistent link: https://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn93060356/1951-11-08/ed-1/seq-3/

What is OCR?


Thumbnail for SIVU 3

NO. 44
HAUDANKAIVAJAN
KERTOMUKSIA
Kirj. K. J. GUMMERUS
Sillä välin oli Kortelan isän
tä käynyt toimiin, jotka tähtä
sivät Ruissalon rusthollin voit
tamista joko Aukustille tahi
Pekalle. Tuo ei enää ollut mi
kään salaisuus, yhtä vähän
kuin se, et*ä Saita-Pietari mie
luummin soi Ruissalon van
himmalle pojall e e n, joka
enemmän tuli isäänsä ja joka
kerran oli saapa Kortelan. Isä
kyllä tiesi, mitä Pekka tästä
kaikesta ajatteli, tiesi, mim
moinen veljesten väli oli, ja
koetti parastansa saadakseen
sammumaan tulen, jonka hän
itse oli sytyttänyt. Oi, hän ei
tullut ajatelleeksi, että tämä
tuli jo oli kulovalkeana hävit
tänyt nuoremman pojan ja
loimmat tunteet, että se yhä
edelleen hänessä raivosi ja el
tei mikään maallinen voima si
tä enää saanut sammumaan.
Eräänä kesäkuun iltamyö
hänä näki Manta, joka muiden
lähdettyä oli jäänyt Kortelan
perunavainiolle rikkaruohoja
kitkemään, Pekan ryntäävän
talon pihalta ja kiireesti rien
tävän “Ruissaloon!” oli on
neton tyttö kuulevinaan vie
non itätuulen kuiskaavan. Hä
nen sydämensä vetäysi ko
koon, ja hänestä oli kuin olisi
maa auennut nielläksensä hä
net. Hän istuutui pyörtänölle
ja painoi kätensä tuota ainian
levotonta sydäntänsä vastaan.
Äkkiä herätti hänet synkistä
ajatuksis l a veräjän narina.
Hän näki Aukustin ajavan
Pekan jälkeen. Hän hypähti
ylös. Himmeästi tunsi hän, et
tä veljesten välillä jotakin oli
ja sanomaton tus
ka valtasi hänet. Tietämättä,
mi l ä teki, lähti hänkin kulke
maan samaa tietä, jota veljek
set olivat menneet.
*
Mikä se oli, joka Kainista te
ki veljensurmaajan? Pyhä kir
ja antaa meille siihen vastauk
sen muutamilla sanoilla. Mut
ta jos otamme noita sanoja li
kemmin tutkiaksemme, astuu
niistä e'eemme sarja kohtauk
sia, jotka luonnollisessa jär
jestyksessä toinen toistaan
seuraavat aina murhan het
keen saakka. Viha mitä on
kaan se aikaansaanut maail
massa!
Hankkikaa itsellenne luet
tavaksi R—n käräjäkunnan
pöytäkirjat välikäräjiltä hei
näkuussa 18 . . . sekä seuraa
vilta syys- ja talvikäräjiltä!
Niissäkin kerro l aan eräästä
veljenmurhasta.
Ennenkuin välikäräjien is
tunnot alkoivat, veti käräjätu
vassa vanha, pieni, laiha mies
yleistä huomiota puoleensa.
Hän kulki levottomana edesta
kaisin. Hän näytti olevan sy
vimmän epäilyksen vallassa.
Kaikki väistivät häntä, mutta
kaikkien kasvot oliva 1 häneen
käännetyt. Hänen pienistä,
harmaista silmistänsä lensi
leimuja, jotka näkyivät tahto
van tunkeutua jokaisen sisim
pään. Kun asia otettin esille,
vietiin hän tuomarin käskystä
väkisin ulos, ja siinä silloin
kuiskasi moni: “nyt ei ole Sai
ta-Pietarin hyvä olla.” Häntä
ei näkynyt kukaan säälivän, ja
kumminkin oli hänen vanhin
poikansa murhattu ja hänen
toinen poikansa syytetty vel
jensä murhasta.
Pekka tuotiin sisälle. Hän oli
raudoissa. Jääkovaksi oli hä
nen katseensa käynyt, uhkaa
vaksi hänen silmänsä. Hän
kielsi kiven kovaan syyllisyy
tensä. Missä hän oli ollut tuo
na yönä, jona Aukusti, hänen
veljensä, sai puukon iskusta
surmansa, se ei muka koskenu 1
ketään. Todistajia, kun kuulus
teltiin, kuunteli hän tarkkaan.
Kun isä, Saita-Pietari, tuotiin
sisään valatta kuulusteltavaksi
ja siinä otti maan ja taivaan
poikansa syyttömyyden lodis
tajaksi, katsahti syytetty vi
haisesti häneen. Kuulustelua
kesti kauan, mutta ei kenellä
kään ollut mitään tärkeämpää
| esiintuoda. Useat kyllä tiesivä 1
! kertoa, että veljesten välj oli
j ollut kireä ja varsinkin vii
meaikoina riitainen, mutta
! siinäpä kaikki. Kortelan
palkolliset olivat nähneet mur
! hatun valjastavan hevosensa
ja lähtevän mihin, sitä he
[eivä 1 tienneet. Pekkaa he ei
‘ vät olleet nähneet päivällisis
tä saakka, jolloin hän ja isä
| olivat lähteneet kesantopellol
! ta ja keskustelleet jotakin, jota
I eivät todistajat kuulleet. Oliko
! Pekka ollut vai poissa
! murhayönä, sitä he eivät voi-
Jneet sanoa.
Todistajiksi haastetuista kai
vattiin välikäräjissä vain yhtä
Rannan Mantaa. Kun Pekka
kuuli hänen nimeänsä huudet
tavan, vaaleni hän, koko hänen
ruumiinsa värisi ja raudat he
lisivät. Tämä herätti suurta
huomioi, mutta vielä suurem
paa se, ettei Manta tullut esille,
että hän kuten oikeudessa
ilmoitettiin jo pari päivää
haasteen jälkeen oli kadonnut,
kenenkään tietämättä mihin.
Siihen päättyivät välikäräjä 1 .
Asia lykättiin syyskäräjiin,
joihin virallisen syyttäjän tu
lisi haastaa uusia todistajia ja
ennen kaikkia Rannan Manta.
Syyskäräjissä kyllä oli uusia
todistajia, mutta nämä eivät
tienneet enempää kuin edelli
set ja Rannan Manta oli yhäti
kateissa. Turhaan oli häntä lä
hitienoilta tiedusteltu, turhaan
Jaskaa, hänen isäänsä, kovalle
pantu. Yleisesti kerrottiin, että
Mantakin oli murhattu, hän
kun tiesi asioita, jo l ka muka
paikalla olisivat langettaneet
Pekan. Metsistä ja vesistä et
sittiin kadonnutta. Turha vai
va; hän oli kuin maan päältä
poistunut.
Mutta samana päivänä, jo
na l alvikäräjät alkoivat, levisi
äkkiä huhu, että hän oli tullut
kytiinsa. Sitä ei kumminkaan
kukaan uskonut. Oikeus ryhtyi
toimiinsa, ja Aukusti Kortelan
murha-asia otettiin ensinnä
esille. Pekka tuotiin oikeussa
liin. Hän oli kalpeampi kuin
syksyllä; vankeus kai oli sen
aikaansaanut. Mutta yh‘ä yn
seä oli hän kuin ennen; yhä
uhkaavat olivat hänen silmän
sä. Hän kielsi yhä tietävänsä
mitään veljensä surmasta ja
vaati, että hän julistettaisiin
vapaaksi, “koska ei mitään
häntä vastaan ollut ‘ullut il
mi”. Silloin huudettiin taas
Rannan Mantaa todistajaksi.
Pekka heitti välinpitämättö
män silmäyksen oveen päin.
Mutta tällä kertaa se aukeni,
ja sisään astui horjuvin askelin
pi l kä, kuihtunut nainen.
Hänkö tuossa, Manta?
huudahtivat puoliääneen häm
mästyksestä ne, jotka olivat
tunteneet Rannan ruusun hä
nen kauneute n s a päivinä.
Kuinka hän oli muuttunut!
Nuoruuden viehätyksestä ei
hänessä näkynyt enää jätkiä
kään. Hänen silmiänsä verhosi
omituinen sumu, ja kalman
kalpea 1 olivat hänen kasvonsa.
Ihmisrauniona seisoi hän siinä,
herättäen kaikissa mitä syvin
tä sääliä. Silloin helähtivät
äikkiä raudat, ja syyllinen, jo
ta vastaan kauan kateissa ollut
tyttö oli tullut todistamaan,
olisi varmaan vaipunut maa
han, jolleiva 1 likinnä seisovat
olisi ehtineet häntä tukea. Hä
neen oli Mantan odottamaton
esiintyminen vaikuttanut, mi
tä ei kukaan ollut osannut aa
vistaa. Koko hänen olentonsa
oli silmänräpäyksessä muuttu
nut Kun tuomarin käskystä
hänelle tuoli tuotiin, katsahti
Manta häneen vilahduksel
ta vain, ja hänen silmistään
leimahti tuon omituisen su
mun takaa salama, joka näkyi
kokonaan masentavan syyte
tyn. Tuo silmäys mitä kaik
kia sisälsikään se? Mutta ei ol
lut käräjä l uvassa sen selittä
jää. Todistajavalansa teki kal
pea tyttö lujalla ja varmalla,
mutta omituisen sointuvalla
äänellä, joka kumminkin vä
rähteli viimeiseltä ja päättyi
syvään, tuskalliseen huokauk
seen. Hän alkoi, mutta alkua
pitemmälle hän ei päässyt.
Hän eh4 vain huutaa: “Hän
on viaton!” Sitten tavoitteli
hän käsillään pöytää, ikään
kuin etsien siitä tukea, purs
kahti kamalaan nauruun ja
vaipui alas lattialle.
Voitte arvata, minkä häm
mästyksen tämä odot l amaton
tapaus sai aikaan. Pekka ko
housi, ikäänkuin olisi hän tah
tonut kiiruhtaa vaipunutta
auttamaan. Hänen kasvonsa
olivat kalpeat, hänen silmän
sä kosteat. Kun Manta valan
sa teki, oli hän is l unut peitel
len käsillään kasvojansa.
Oliko onnettoman tytön to
distus todellinen, vai rankai
siko Kaikkinäkevä häntä
hänen valeestaan? Pitkään ai
kaan ei sitä tiedetty. Manta he
räsi tosin tainnuksis l aan, mut
ta järkensä oli hän menettä
nyt; sitä ei hän enää saanut
takaisin. Heikkomielisenä eli
hän pitkän loppuelämänsä.
Pekan asia kulki oikeudesta
oikeuteen. Vihdoin päättyi se.
Syytetty pääsi “sitovien” lo
distusten puutteessa vapaaksi
vastaisuuden varaan jätet
tynä.
Saita-Pietari ei silloin enää
elänyt. Hän oli niittänyt kyl
vönsä hedelmän. Hän oli ma
sen l unut masentumistaan, jou
tunut vuoteen omaksi ja kuol
lut houraillessaan Ruissalon
ja Kortelan yhdistämisestä.
Pekka ei viihtynyt Kortelas
sa. Tuo “vastaisuuden tuomio”
ja yleinen mielipide, joka hän
tä piti veljensurmaajana, ra
sitti häntä. Hän myi lapsuu
tensa kodin ja muu l ti kauas
pois seudusta, joka ensin oli
tarjonnut hänelle onnea sit
ten kamalia muistoja.
Mutta vielä kerran puhuttiin
hänestä hänen kotipitäjässään.
Kuolinvuoteellaan niin ker
rottiin oli hän tunnus 1 anut,
että hän Ruissaloon vievän
tien haarassa oli saavuttanut
veljensä ja siinä murhatun
vieressä, murha-ase kädessään,
seisonut kamalaa tekoansa
katsellen, kun Manta hänet
y lätti . . .
Manta oli siis l ehnyt väärän
valan, pelastaakseen kuole
mantuomiosta sen, joka hänet
oli hyljännyt. Se olisi siis ollut
hänen kostonsa! Tuota on ta
vallisen ihmisjärjen vaikea kä
sittää. Mutta niitä on maail
massa asioita paljon, joita ei
ihmisjärki käsitä. Eihän edes
tullu 1 ilmi, missä Manta oli
piiloutunut, kun häntä kaik
kialta etsittiin, ja miksi hän ei
jo silloin esiintynyt tuomio-is
tuimen edessä.
Jos hän väärän valan teki,
niin oli hänen rangaistuksensa
kamala. Mielipuolisena ja
mykkänä kulki hän kuudetta
kymmentä vuotta talosta ta
loon kerjäten, hän, Rannan
muinainen ihailtu ruusu! Jos
hän väärän valan teki, niin ol
koon Jumala hänelle armolli
nen, sillä varmaan teki hän
sen rakkaudesta.
* * *
Aurinko oli jo mailleen men
nyt, kun vanhan haudankai
vajan tyköä lähdin. Kuljin
kirkkomaan sivu. Kuinka hil
jaista siellä! Maailman ilot ja
surut hauta ne kaikki tal
letettavikseen ottaa, kunnes
koittaa aamu, joka kaikki val
keuteen tuo!
(Loppu)
AUTTAJA TORSTAINA MARRASKUUN 8 P. 1951
• Glorifying u Hand-Me-Downs"
■ 111 1
*' 1 - r 1 '
■ t ; I*
. 'v vHHL?
BHK>. JffiSSFsfSKv,
Any family with growing youngsters can duplicate this scene show.
imr little sister happy as a lark with her “new dress, while big si
exults as she recognizes her outgrown tog and mother beams satisfac
tUA °box of r aS-fabric dye (available in 50 colors at drug,
ment and dime stores) did the trick. You can make any
down” palatable by tintexing it a new color—and ev ®”
wouldn’t recognize it if ymi alter a little by adding a belt, collar or
hem, or by changing the trimmings.
Before dyeing, suggests the Tintex Home Economicsßureau, rem
belts, buttons and trimmings, and rip out hem s, pleats and
This will permit even penetration of dye. And if garment is stamed,
spotted or unevenly faded, use color remover first, counsels the bureau.
Lihassa viipyminen on tarpeellista
Apostoli Paavali kirjoittaa
Fil. 1:21-24: “Sillä elämä on
minulle Kristus, ja kuolema on
voitto. Mutta jos minun on
eläminen täällä lihassa, niin
siitä koituu hedelmää työlle
ni, ja silloin en tiedä, minkä
valitsisin. Ahtaalla minä olen
näiden kahden välillä: halu
minulla on täältä eritä ja olla
Kristuksen kanssa, sillä se oli
si monin verroin parempi;
mutta teidän tähtenne on li
hassa viipymiseni tarpeelli
sempi.”
Kun apostoli sanoo: “teidän
tähtenne”, tarkoittaa hän sil
lä hengellisiä lapsiansa, jotka
hän on evankeliumin kautta
synnyttänyt. Sentähden hän
kirjoittaakin Filippin uskovai
sille: “Minä kiitän Jumalaani,
niin usein kuin teitä muistan,
aina kaikissa rukouksissani
ilolla rukoillen teidän kaikkien
puolesta, kiitän siitä, että olet
te olleet osallisia evankeliu
miin ensi päivästä alkaen tä
hän päivään saakka, varmasti
luottaen siihen, että hän, joka
on alkanut teissä hyvän työn,
on sen täyttävä Kristuksen
Jeesuksen päivään saakka.” Ja
ollessaan Roomassa vankilas
sa, hän kirjoittaa: “Mutta mi
nä tahdon, että te, veljet, tie
täisitte, että se, mitä minulle
on tapahtunut, on koitunutkin
evankeliumin menestykseksi,
niin että koko henkivartioston
ja kaikkien muiden tietoon on
tullut, että minä olen kahleis
sa Kristuksen tähden, ja että
useimmat veljistä, saaden Her
rassa uskallusta minun kah
leistani, yhä enemmän rohke
nevat pelkäämättä puhua Ju
malan sanaa.”
Tutkiessani näitä pyhän
Paavalin lauseita tuli mieleeni
kysymys: Miten olisi asian lai
ta päivinämme tässä uskonva
pauden maassa, USA:ssa, jos
kiellettäis ii n evankeliumia
saarnaamasta vankeuden ja
kuoleman uhalla, kuten apos
tolien aikana? Uskonvapau
den aika, joka Jumalan salli
muksesta ja siunauksesta on
koitunut tälle kansalle, on ko
vin väärin ja häpeällisesti käy
tetty. Kuinka kauan Jumalan
kärsivällisyys ja pitkämieli
syys kestää, sen yksin Jumala
tietää. Mutta se on varma asia,
että kun Jumalan sana ja sak
ramentit halpana pidetään ja
ne tykkänään hyljätään, niin
lopputulos on iankaikkinen ka
dotus helvetissä. Kysyn: Mik
si niin suuret joukot, päivi
nämme kieltävät kolmiyhtei
sen Jumalan? Ja miksi suuret
joukot, jotka ovat saaneet kris
tillisen opetuksen, elävät va
paasti maailman iloissa ja hu
veissa? Onkohan niin, että ei
sitä kohtaa Jumalan sanasta
selvästi ja puhtaasti saarnata,
kuten apostolien aikana? Pe
lottaako se, että nuoret ei sitä
hyväksy kun synnistä nuhdel
laan? Tohdin lausua, että kyl
lä sitä samaa pyhää evanke
liumia, Jumalan voimana vie
läkin saarnataan, mutta olen
sitä mieltä, että sen kokonai
nen sisältö vähenee, jota lä
hemmäksi maailman loppu tu
lee. Sanoohan Jeesus: Löytä
neekö Hän uskoa, kun tulee te
kemään lopun, nimittäin sitä
uskoa, jonka Pyhä Henki kir
kastaa ja synnyttää evankeliu
min kautta.
Kristi ty t! Olemmekohan
niin kiitollisia, kun meidän tu
lisi olla siitä, että vielä saam
me kuulla sitä suloista sano
maa: “Niin on Jumala maail
maa rakastanut, että antoi ai
nosyntyisen Poikansa, että jo
kainen, joka Häneen uskoo, ei
huku, vaan saa iankaikkisen
elämän.” Kristityt, kun tästä
olemme varmoja, niin varmo
ja, että henkemme antaisim
me, jos tarve vaatii, niin aut
takaamme tätä evankeliumia
säilyttämään ja sen leviämis
tä niillä lahjoilla ja antimilla,
joita Jumalalta olemme saa
neet lainaksi Hänen työhönsä.
Niistä on tili tehtävänä.
Paavalilla oli suuri rakkaus
hengellisiin lapsiinsa, joita
hän oli evankeliumin kautta
synnyttänyt. Samoin on jokai
sella uudestisyntyneellä sie
lunpaimenella. Suurta surua
he saavat kokea myöskin, kun
näkevät kuinka eivät kaikki
pysy uskossa, vaan eksyvät
maailmaan, sen menoihin ja
iloihin, varsinkin niitten nuor
ten yli, jotka rippikoulun pääs
tyään, eivät kauan muistaneet
sitä pyhää valaa, jonka tekivät
Jumalan ja Hänen seurakun
tansa edessä ja kuullen, vaan
takertuivat vihollisen paulaan,
ja uskonsa kielsivät. Nämä sei
kat eivät tuota iloa, vaan su
rua, sielunpaimenelle.
Suomalainen vakuutusliike
W. J. HELLI
AGENCY
Kaikenlaista vakuutusta
227 E McLeod Ave
Puh. 731
rRONWOOD, MICH.
Dr. J. E. Drapeau
SILMÄLÄÄKÄRI
Silmälaseja sovitetaan Ja
korjataan
114 §. Lovvell SL lronwood
Puhelin 787-R
HMaanarftalat
Perjantaihin
Lauantaisin |a
Iltasin eeel*
mukseMa
Näitä suruja sai Paavali ko
kea niinkuin hän monissa kir
joituksissaan ilmaisee. Viholli
nen vihaa kaikkia Jumalan
lapsia, mutta kaikkein enempi
oikeita sielunpaimenia. Sen
pätähden meidän tulee osoittaa
heille suurta rakkautta heidän
korkean virkansa tähden. Vir
ka on suurin maan päällä. Se
on kolmiyhteisen Jumalan
asettama saarnata Jumalan
sanaa, että sieluja tulisi johda
tetuksi kuolemasta elämään.
Kova rangaistus on niitten osa
na, jotka laimin lyövät tehtä
vänsä. Eivät kristityt ole myös
kään tästä synnistä vapaita.
Sen meille selvästi näytetään.
Hes. 33. Kantakaamme opetta
jiamme uskon rukouksessa, ar
moistuimen eteen, pyytäen
Jumalalta voimaa ja viisautta
tekemään sitä, mikä on Hänen
tahtonsa, niin että sieluja tuli
si pelastetuksi. Muistakaamme
myös Paavalin kehoitus (Heh.
13:7-8) Opettajistamme. Paa
vali oli väsynyt mies, kun hän
Filipin seurakunnalle vanki
lasta kirjoitti: “Sillä Kristus
on minulle elämä ja kuolema
on minulle voitto”. Näin se on
kaikille, jotka uskossa loppuun
asti pysyvät. Niin myös Juma
lasta syntyneet sielunpaimenet
rakastavat hengellisiä lapsian
sa, ja Jumalan avulla opetta
vat, etä uskossa säilyttäisiin
loppuun saakka. Samoin usko
vaiset vanhemmat rakastavat
lapsiansa ja iloitsevat siitä kun
lapset elävät uskossa Jeesuk
seen, mutta suruissaan kun jo
ku heistä lankeaa, eivätkä käy
sanan kuulossa. Murheissaan
he huokailevat taivaalliselle
Isälle, että Herra heidät pa
lauttaisi pahalta tieltä, ettei he
hukkuisi. Vanhurskaan rukous
voi paljon, kun se on totinen.
Älkäämme lakatko käyttämäs
tä tätä voiman rukousta. Se
on Isän tahto lapsiltansa. Us
kovaiset vanhemmat, jotka jo
vanhan iäp tai sairauden kaut
ta tuntevat väsymystä, usein
VAKUUTUSTA
Reino M. Hauta Agency
515 E. Mary St.
Bessemer, Mich.
Puh. 7-2632
Fire, Windstorm, Auto,
Workmen’s Campensation,
Property Liability.
Farm, City & Resort
Property Insured
Notary Public
Burns Chevrolet Cos.
Lowell ja Ayer Sts. Ironwood, Mich
MYYNTI-JQQ^^nQQp—PALVELUS
BEAR MACHINE
Käytämme sitä pyörien suoristamisessa Ja asettamisessa.
Runkojen korjausta Ja uudelleen sisustusta.
Kaikkea korjaustyötä varten tuokaa autonne meille.
Pollari Food Shop
428 McLeod Avenue Puhelin 100
IRONWOOD, MICH.
OMA LEIPOMO
Jossa valmistetaan puhtaasti Ja huolellisesti leivoksia
Ensiluokkaisia ruokatavaraa vallitsevilla hinnoilla.
Lilkkeseämme on myös LIHAKAUPPA. Joten voitte
tehdä kalkki ruokatavaraosioksemne yhdestä puodista.
Suomalaiset kauppapalvelijat
OSTOKSET TUODAAN KOTIIN
(IÄR NOISES?VÄ\
I If you suffer from those miserable ff ' I
1 ear noises and are Hard of Hear- Il ■*'l
I ing due to catarrh of the head, f \ m. \* fl 1
■ write us NOW for proof of good re- I \ M
1 sults our simple home treatment I W
I has accomplished for a great many I K
I Deople. NOTHING TO WEAR. *
■ Many past 70 report ear noises M
f Jf one and hearing Ane. SINO NOW g M V# M
I A "° WOND«*SUI f f § m
I OMIS OS SIOULAS SULI MONTN I | / M
[ TSIATMINT ON TSIALI I f /M
1 THI ILMO COMPANY I f M
l dipt. aisa pavinpost. iowa J
muistavat nämä Paavalin lau
seet: “Minä halajan täältä eri
tä ja olla Kristuksen kanssa;
sillä se olisi paljon parempi.
Mutta paljon tarpeellisempi
on lihassa olla teidän tähten
ne.” Siis teidän tähtenne, rak
kaat lapseni, että tulisimme
näkemään sen päivän, kun
tuhlaajapojan tavoin jälleen
palaatte Isän kotiin, kotiin,
jossa kaikki synnit anteeksi
annetaan Jeesuksen nimessä
ja veressä. Sitten uudestaan
voitte laulaa: Oi, kuinka on
nellista On olla tiellä jälleen,
Samalla tiellä jolle jo, Pyhä
kaste ohjasi.
Jos niinkin on käynyt, että
vanhempasi ovat saaneet um
mistaa silmänsä tälle maail
malle ja ovat uskossa Jeesuk
seen nukkuneet, herätäkseen
viimeisenä päivänä kirkaste
tulla ruumiilla, niin iloitse sii
tä. Iloitse myöskin siitä, että
heidän opetuksensa Jeesukses
ta kantoi hedelmän sydämis
sänne. Myöskin niitten lasten
sydämissä, jotka eivät vielä ole
parannusta tehneet, muistuu
ne monet opetukset ja kyyne
leet vanhempainsa silmistä.
Samoin ne kalliit ajat, pyhä
koulussa ja sitten rippikoulus
sa. Uskon että ei ne opetukset
koskaan unhodu, ei myöskään
se pastori, joka selvästi opetti
ja neuvoi, miten tulee elää ja
vaeltaa, että taivaaseen pääs
tään. Sinne on pääsy yksin us
kon kautta Jeesukseen. Siis
Jeesuksen johtamina pysy
käämme sillä tiellä. Se tie vie
siihen uuteen Jerusalemiin,
jossa Jeesus ja kaikki pyhät
saavat asua iankaikkisesti. Sin
ne auttaos meitä kaikkia, kol
miyhteinen Jumala.
John A. Bloom.
Ashtabula, Ohio.
, (('f
BESTAURHtf?
| The Little Lincoln
Cafe
Suomalainen ravintola
[Maukkaita pästejä joka kes
[kiviikko ja lauantai, joita
1 voi myöskin viedä kotia.
Puh. 3082
lronwood, Michigan
[(Vastapäätä postikonttoria)
SIVU 3

xml | txt