Auttaja. [volume], December 20, 1951, 3 SECTIONS SECTION I, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
Ilmestyy Joka torstai IRONVVOODISSA, MICH.
Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenh*itaja
Puhelin: toimistoon 30 tolmlUaJan kotiin 1260-R
TILAUSHINNAT:
Yhdysvaltoihin
Koko vuoden - - - - 12-50
Puolen vuoden - - - $1.50
Neljiin kuukauden .... «... $l.OO
Kanadaan Ja Suomeen (Vuosikerta) $3.00
AUTTAJA Finnish weekly nowspaper. Publlshed every
Thursday by The National Evangelleal Lutheran Church, at
Ironwood, Michigan.
SUBSCRIPTION RATES: In the United States per year, $2.50;
slx montlis, $1.50; four months. $l.OO.
Finland and Canada. $3.00 per year.
Advertising rates en applicatlon. /
Entered as Second Class Mali Matter Junuary 17, 1906, at the
Post Office at Ironvvood, Michigan, under the Act of Congress
of March 3, 1879. Accepted for mailing at Special rate of
postage provided for in Section 1103 Act of October 3, 1917,
authorl*e(^July <^9i Jl9U{|^^ M^^mm^m—amm
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaah.
R. W. Heikkinen ..*. jouluk. 23 p.
E. A. Heino jouluk. 30 p.
A. E. Kokkonen tammik. 6 p.
E. P. Lampela tammik. 13 p.
V. Latvala tammik. 20 p.
H IMI 11 11 lii lii Y^^^ySVlKKil mfr^J^*s
Uusi kirkkovuosi alkaa. Toisen vuosikerran tekstit
1 L Oskari
P«.' 24:7-10: Jes. 25:6-10
2 S 1 Adventtisunn.
3 M Vellamo
4 T Airi, Aira
5 K Selma
6 T Niilo
7 P Sampsa
8 L Kyllikki
Hebr. 10:35-39; Luuk. 12:32-40
9 S 2 Adventtisunn.
10 M Ihanelma
11 T Taneli
12 K Tuovi
13 T Seija
14 P Jouko
15 L Heimo
2 Piet. 1:19-21; Matt. 11:11-19
16 S 3 Adventtisunn.
Kirkkokunnan varat tulee tilittää tammikuun
1. päivästä alkaen painoliikkeen osotteella: Na
tional Publishing Company, Drawer 432, Iron
wood, Mich. Kirkkokunnan rahastonhoitaja, mr
John K. Jackson, on talvisydämen Floridassa eikä
ole käytännöllistä, että varat tilitettäisiin hänelle
Floridaan. Past. J. E. Nopola hoitaa kirkkokun
nalle tilitettyjä varoja rahastonhoitajan ollessa
matkalla, jolta hän luultavasti palajaa vasta ke
vättalvella.
Rakennusrahaston varat tulee tilittää tam
fnik. 1. päivästä alkaen osotteella: Rev. H. P. Esa
la, 610 E. Ayer St., Ironwood, Mich. Pastori Esa
la hoitaa rakennusrahastoon tilitetyt varat ra
hastonhoitajan mr Jacksonin ollessa Florida
matkalla.
Auttajan toisen joulunumeron postitamme
tämän viikon keskiviikkona. Tämän viikon leh
dessä on taaskin runsaasti jouluonnentoivotuk
sia, joten lehti paisui 20 sivua käsittäväksi. Muu
tamia viime hetkellä saapuneita onnentoivotuk
sia emme enää ehtineet valmistamaan lehteen.
Olemme tehneet pitkiä päiviä painossa useita
viikkoja. Onnentoivotusten paljouden keskellä
on saattanut livahtaa häiritseviäkin virheitä leh
teen, sillä olemme melkein paperiin hukkuneet.
Painon henkilökunta toivottaa kaikille leh
den lukijoille siunattua joulua Jeesuksen nimes
sä. On kuin suuri voitto olisi saavutettu, kun
Auttajan joulunumerot saadaan postiin. Onhan
joulu jokseenkin vuoden lopussa, joten on syytä
olla kiitollinen, että vuosi on taaskin saatu elää
Jumalan armon ja suojeluksen turvissa. Minkään
laista vahinkoa ei ole tapahtunut ja työ on suju
nut aivan ihmeellisen hyvin pienistä vaikeuksis
ta huolimatta. Ja lehden lukijoille olemme
syvässä kiitollisuuden velassa, kun ovat heikot
kohdat antaneet anteeksi ja hyvät puolet otta
neet kiitollisuudella vastaan. Viettäkäämme siis
kaikin joulua sellaisessa mielessä, että joulun
viettäminen jättäisi meille kaikille kestävää
hengellistä siunausta.
Onko raamatun sana selvää?
Muutamia viikkoja sitten sanomalehdissä ker
rottiin oikeudenkäynnistä eräässä kylässä lowan
valtiossa. Eräs silmälääkäri, joka kuoli vuonna
1939, määräsi tulot $75,000 omaisuudestaan sellai
sille henkilöille, jotka “uskovat kristinuskon pe
rusoppeihin sekä Raamattuun ja yrittävät niiden
mukaan elää”. Oikeudessa olisi pitänyt vastata ky
symykseen, mitkä ovat kristinuskon perusoppeja
ja mitä merkitsee Raamattuun uskominen.
Perintöasia vietiin oikeuden ratkaistavaksi,
kun vainajan veljen lapset vaativat omaisuutta it
selleen sillä syyllä, ettei ole olemassa mitään yksi
mielisyyttä, mitkä ovat kristinuskon perusopit ja
mitä merkitsee Raamattuun uskominen. Heidän
lakimiehensä tietysti toi oikeuteen mitä kirjavim
man joukon pappeja todistajiksi. Yksi hylkäsi us
kontunnustuksesta monet kohdat, toinen Kristuk-
17 M Raakel
18 T Aapo
19 K lisakki, likka
20 T Kerkko
21 P .Tuomas, Tuomo
22 L Raafael
Jee. 62:10-12; Joh. 3:22-36
23 S 4 Adventtisunn.
24 M Eeva
Hebr. 1:1-12; Joh. 1:1-14
25 T Joulupäivä
T Piet. 4:12T9T Matt. 10:32-39
26 K Tapaninpäivä
27 T Hannu
28 P Viattomain last. p.
29 L Rauha j
T Joh. 5:1 9-2iT ps~~2
30 S Joulun jälk. sunn.
31 M Sylvester, Silvo
sen jumaluuden ja katolinen pappi oli tuotu todis
tamaan, että Raamattu on epäselvä kirja, jota ei
yksilön saa selittää, vaan on jätettävä Raamatun
selittäminen kirkon tehtäväksi ja uskottava, ei
Raamatun sanaa, vaan kirkon selitykset.
Tämän katolisen papin vakuutus kirkkonsa
opista erikoisemmin kiinnitti huomiotamme sen
tähden, että on olemassa luterilaisessakin kirkos
sa pappeja, jotka sanovat Raamatun sanan olevan
epäselvän, jos ei tosin kauttaaltaan, niin ainakin
monissa kohdissa. He väittävät, että Raamatussa
on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, ja siis
Raamatun täytyy olla epäselvän kirjan. Sellai
nen väitös tietysti on samankaltainen kuin jos jo
ku väittäisi, ettei atomipommi voi räjähtää, koska
valtava enemmistö maailman ihmisistä ei käsitä,
miten se voi olla mahdollista.
Se ei ole mikään pieni hairahdus, kun sanan
julistaja epäilee Jumalan sanan selvyyttä. Eivät
hänen saarnansakaan sitten enää voi olla selviä.
Selvää evankelfumia voi julistaa vain sellainen sa
nanjulistaja, joka tunnustaa, etten voi läheskään
kaikkea Jumalan sanassa ymmärtää, mutta tiedän
sen kuitenkin olevan niin selvän sanan kuin tai
vaan kirkkaus. Vika on minun ymmärryksessäni.
Ikävän vaikutuksen jätti lehtiuutisen lukemi
nen, miten protestanttisen kirkon papit eivät ol
leet lainkaan yksimielisiä edes kysymyksestä, mit
kä ovat kristinuskon perusoppeja. Sen kyllä
olemme jo tietäneet, ettei mitään yksimie
lisyyttä ole olemassa protestanttisessa kirkossa
edes sellaisista opeista kuin Kristuksen juma
luudesta, uskonvanhurskaudesta, kasteesta, Her
ran ehtoollisesta ja monista muista aivan perus
teellisimmista kohdista, mutta tuolla lowan pie
nen kylän oikeussalissa sekaoppiset papit, jotka
ovat selvän Raamatun sanan hyljänneet, var
maankin saattoivat taivaan enkelitkin kyyneleitä
vuodattamaan, kun halusivat maallisen oikeuden
odessä omalla viisaudellaan loistaa.
Jumala Henkensä kautta yksin voi meille kir
kastaa kristinuskon suuret perustotuudet, mutta
on selvää, että niitten kirkastuminen on perin
vaikea sellaisessa kirkossa, missä opillinen seka
vuus vallitsee. Jos eivät kristinuskon peruskysy
mykset tulleet selviksi siellä lowan valtion oi
keussalissa, kun niitä kieronsivat Raamatun sa
nan hyljänneet papit, niin kuinka ne voisivat
kirkastua kuulijalle kirkossa, jos pappi ei saarnaa
selvää Raamatun sanaa?
Jumala varjelkoon omiansa kaikkialla, että
he pitäisivät kalliina Jumalan selvän sanan ja
puhtaan opin.
JOULUN IHMEELLINEN
SANOMA
Enkeli sanoi paimenille: “Älkää peljätkö;
sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä
päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus,
Herra.”
Kirjoittaessa ja saarnatessa joulun tapahtu
masta saattaa tuntua kuin olisi kysymyksessä niin
hyvin tunnettu asia, että siitä on enää turha pu
hua. Onhan sitä julistettu jo lähes kaksituhatta
vuotta, ja ainakin kristillisen kirkon väestö sano
man sisällön tietää. Olisi kuitenkin suuri erehdys
ajatella, ettei enää tarvitse joulun tapahtumista
puhua eikä kirjoittaa, sillä vaikkapa se ulkonai
sesti tunnetaankin, niin on sen sanoman sisältö
kuitenkin niin suuri ja ihmeellinen, ettemme tääl
lä ajassa voi sitä milloinkaan täydellisesti tuntea.
Emme siis tänäkään jouluna jätä tätä sanomaa ju
listamatta, vaan lopun lähestyessä lisääntyvällä
ahkeruudella julistamme evankeliumia Kristuk
sen maailmaan tulemisesta.
Se on vanha sanoma.
Emme julista mitään uutta ja outoa asiaa kir
kastaessamme Jeesuksen lihaantulemista. Lähes
kaksituhatta vuotta on sitä maailmassa julistettu,
ja profeetat julistivat sitä tuhansia vuosia ennen
Jeesuksen syntymistä neitsyt Mariasta. Vanhuus
sinänsä ei anna tälle sanomalle painavuutta eikä
merkitystä. Mutta ajatellessamme, että Jumala
on pitänyt tämän julistuksen voimassa näin
monta sukupolvea, saamme tästä seikasta roh
keutta uskomaan, että taivas ja maa kerran ka
toavat, mutta Jumalan sana ei milloinkaan katoa.
Miten monta sanomaa ja aatetta onkaan kuollut
ja lakannut kuulumasta sen jälkeen, kun enkelit
julistivat paimenille Jeesuksen syntymisen! Sa
noma Jeesuksen syntymisestä kuitenkin on kes
tänyt aikakausien hyökkäykset ja epäuskon vah
vatkin virtaukset. Kiitämme Jumalaa, että Hän on
antanut meille sanan, joka kestää aina iankaikki
suuteen asti. Ja tätä ikivanhaa sanaa Jeesuksen
syntymisestä maailman Vapahtajaksi haluamme
taaskin tänä jouluna julistaa syntiinlangenneen
ihmiskunnan iankaikkisen elämän ainoana toivo
na.
AUTTAJA TORSTAINA JOULUKUUN 20 P. 1951
"Nämä ovat kirjoi
tetut, jotta uskoisit
te, että Jeesuson
Kristus, Jumalan
Poika, ja Jotta teillä
uskon kautta olisi
elämä hänen nimes
sään.” Joh. 20:31.
Tämä sanoma kuuluu kaikille.
Vaikea on löytää toista sellaista sanomaa
maailmasta, josta voitaisiin sanoa: Tämä kuuluu
kaikille kansoille. Sodan päätyttyä sanoma rauhan
Julistuksestakaan ei ole hyvä sanoma sodan hä
vinneelle kansalle. Silloin on alistuttava voitolli
sen vallan ehtojen alle ja ruvettava maksamaan so
takorvauksia. Mutta sanoma Kristuksen syntymi
sestä on hyvä sanoma kaikille kansoille.
Aivan mahdoton onkin ajatella sanomaa
Kristuksen syntymisestä fain määrätyille kan
soille rajoitettuna sanomana. Silloinhan ei siitä
enää voisi löytyä lohtua kenellekään. Tämä juu
ri onkin Kristuksen evankeliumin jumalallisen
voiman suuruus, että se kuuluu kaikille kansoil
la. Joulun sanoman rajoittaminen määrätyille
ihmisille ja ryhmille kuuluvaksi on verrattain
yleistä. Miten monia ehtoja ovatkaan ihmiset
asettaneet joulun sanomalle! On sanottu: se
kuuluu vain sille, joka on itsensä oikealla tavalla
sitä varten valmistanut riittävän syvän katumuk
sen kautta. On rajoitettu tämä sanoma vain mää
rätyille joukoille, jotka ovat täyttäneet määrätyn
ryhmän vaatimukset. On suuri kirkko, joka va
kuuttaa, että tämä sanoma auttaa vain sen kirkon
jäseniä. Nämä kaikki kuitenkin ovat ihmisten
asettamia rajoja. Kun taivaan enkeli ilmoitti
Kristuksen syntymän, ei hän tehnyt minkäänlais
ta erottelua, vaan vakuutti sen tapahtuneen kaik
kien kansojen hyväksi.
Näin mekin saamme julistaa Jumalan vapaa
ta armoa kaikkien ihmisten uskottavaksi. Ei tar
vitse asettaa mitään ehtoja epätoivon kahleissa
ponnistelevan ihmisen eteen, vaan hänelle saa ju
listaa Jumalan täyden anteeksiantamuksen Kris
tuksen lihaantulemisen perustuksella. Ei tarvitse
peljätellä sitäkään sielua, joka tuntee eläneensä
suurissa synneissä ja epäilee mahdollisuuttaan
olemaan osallinen anteeksiantamuksesta. Hänel
lekin saa julistaa täyden armon ja anteeksianta
muksen. Eipä edes tarvitse Jumalan sanan julista
jan peljätä, että tekeekö hän väärin, kun julistaa
anteeksiantamusta joukoille, joissa varmaankin
on paatuneita epäuskon lapsia. Jumalan armon
Kristuksessa saa julistaa kaikille. Joka ei sitä us
ko, ei se ole julistuksen eikä julistajan syy. Miten
ihmeellinen onkaan joulun sanoma, “joka on tule
va kaikelle kansalle”!
Tämä sanoma on lähetetty kaikelle kansalle,
että me sen uskoisimme Jumalan suurena lahja
na. Ei Jumala nyt vaadi meiltä mitään, vaan ke
hoittaa kaikkia uskomaan siihen lunastukseen
synnistä, joka tapahtui Jeesuksen ruumiin uhrin
kautta. Tämä tosin näyttää liian helpolta, ettei
tarvitse iankaikkisen autuuden perimiseen mitään
muuta kuin uskoa. Niin Jumala kuitenkin on kai
ken valmistanut Poikansa lihaantulemisen kautta.
Se on sanoma pelastuksesta.
Maailmassa on tosin paljon jumalisuutta ja
monenkaltaisia uskontoja, mutta ei yhdelläkään
niistä paitsi Kristuksen evankeliumilla ole sano
maa pelastuksesta. Kaikki ihmisen omiin tekoi
hin perustuvat uskonnot käskevät seuraajiansa
hankkimaan itselleen pelastuksen. Sellaista pelas
tuksen hankkimista omien tekojen kautta ei Kris
tuksen evankeliumi tunne. Se julistaa: “Teille on
syntynyt Vapahtaja”.
Sanoma pelastuksesta olikin tarpeellinen ih
miskunnalle syntiinlankeemuksen tähden. Jos ei
olisi syntiä, ei tietysti tarvittaisi sanomaa syntien
anteeksiantamuksesta. Koska kaikki ovat syntiä
tehneet ja joutuneet lain tuomion alle, ja koska ei
ihminen itse voinut sielunsa lunastushintaa mak
saa, päätti Jumala rakkaudessaan lunastaa syn
tisen ihmiskunnan Poikansa veren kautta. On
totta, että joulun evankeliumi silloin toimittaa
vierasta virkaa, kun se muistuttaa meitä niin suu
resta syntisyydestä, että Jumalan Pojan oli otet
tava päällensä liha ja veri, mutta sellaisen todis
tuksen kuitenkin antaa jo tämä yksi sana: Va
pahtaja. Jos ei olisi ollut orjuutta synnin kah
leissa, ei olisi Vapahtajaakaan tarvittu.
Jumala eritoten kirkastaa meille syntisyy
temme lain sanan kautta. Joulun sanoma ei ole
lakia vaan evankeliumia. Kristillisessä kirkossa
on vietetty adventtia jo monia vuosisatoja juuri
tämä mielessä, että adventtisunnuntaisin meitä
muistutettaisiin syntisyydestämmme ja sitten
jouluna julistettaisiin anteeksiantamusta kaikes
sa laajuudessaan ja ihanuudessaan kaikille ih
misille.
Se on sanoma suuresta ilosta
Missä uskotaan synnit anteeksi, siellä iloi
taan Jumalan armosta. Eikä toisin voisi ollakaan.
Mahdoton olisi kenenkään enää olla murheelli
sella mielellä sen jälkeen, kun on kirkastunut
vapaus synnin kahleista ja lain tuomiosta.
Jouluna jaetaan lahjoja ja lähetetään ystä
vällisiä tervehdyksiä kaikille ystäville. Niiden
tarkoituksena on lisätä joulun iloa. Eikä se suin
kaan ole huono ja moitittava tapa, että maalli
siltakin lahjoilla muistamme ystäviämme. Nämä
maalliset lahjat eivät kuitenkaan voi antaa meille
kestävää iloa, vielä vähemmän sitä iloa, joka tu
lee Vapahtajan tuntemisesta ja Häneen uskomi
sesta. Jumala haluaa, että kaikki ihmiset voisivat
iloita kaikkina elämänsä päivinä. Aivan satoja
kertoja Jumalan sanassa kehoitetaan Herran
omia iloitsemaan. Tämän ilon perustuksena on
usko joulun Herraan, Jeesukseen. Ilman uskoa
ei voi olla sitä iloa, joka pitää sydämen keveänä
ja mielen rohkeana kovien koettelemustenkin
päivinä, vieläpä kuolemankin edessä.
* Etsiessään iloa epäuskon lapsi uskoo voivan
sa sitä rahalla ostaa. Juuri jouluna, kun Herran
omat iloitsevat Kristuksen syntymisestä pelasta
janaan, tämän maailman lapsetkin yrittävät
päästä ilosta osallisiksi maallisten huvitusten ja
lihallisten nautintojen ympärillä. Se tietysti on
mitä suurin pettämys. Kristuksen omat vain tun
tevat todellista ja kestävää iloa, sillä heidän oma
tuntonsa on puhdistettu kuolleista teoista uskos
sa palvelemaan elävää Jumalaa.
Olemme taaskin joulun kynnyksellä. Usko
vin sydämin ja iloisin mielin otamme vastaan tä
män juhlan, joka taaskin muistuttaa meitä, mi
ten enkeli ilmoitti syntiinlangenneelle ihmis
kunnalle suuren ilon, että on syntynyt Vapahta
ja, joka on Kristus, Herra.
Saakoon Pyhä Henki avata sydämemme ovet
ottamaan vastaan Hänet, joka tuli alhaisena luok
semme armon ja autuuden antajana. Silloin lau
lamme virrentekijän sanoin:
Synnin suuri kirous,
Se, minkä tuotti lankeemus,
Nyt meiltä poistetaan,
Kuolon valta voitetaan,
Armo autuus annetaan.
Riemuf rauha tarjotaan,
Vaivaisille jaetaan.
, J.E.N.
Lippukunnittain
Jumala on järjestyksen Jumala. Näin hänen
oma sanansa todistaa meille. Tämä hänen ominai
suutensa on selvästi nähtävissä esim. niissä hänen
antamissaan yksityiskohtaisissa määräyksissä, jot
ka koskivat sekä leiriytymistä että liikkeellä ole
mista Israelin kansan korpivaelluksen aikana.
Kun Jumala puhui kansansa leiriytymisestä,
hän m.m. sanoi näin: “Israelilaiset leiriytykööt
kukin lippunsa luo”. Kansa oli siis jaettu lippukun
tiin. Tällä tavalla voitiin säilyttää järjestys sekä
matkalla että leirissä. Jokainen tiesi oman paik
kansa ,eikä kukaan taas saanut valita paikkaa
oman mielensä mukaan. Jumala määräsi, missä
minkin lippukunnan oli oltava. Siten ei voinut
syntyä riitaa eri heimojen kesken leiriytymispai
koista. Kansa ei voinut myöskään riidellä Moo
seksen kanssa, koska hän ei ollut laatinut k.o. jär
jestystä. Lippukunnat asetettiin niin, että lähin
niistä oli niin on ajateltu noin kolmentuhan
nen jalan päässä ilmestysmajasta. Ne muodostivat
jonkinlaisen kehän, jonka keskellä oli Herran ma
ja. Eräs raamatunselittäjä on sitä mieltä, että telt
tojen ovet olivat mahdollisesti majaan päin ja että
israelilaiset palvelivat Herraa niiden edessä. Täs
sä on kaunis kuva. Herra on pyhine armovälinei
neen seurakuntansa keskellä. Seurakunnan kat
seet ovat suunnatut häneen. Hän on omiensa huol
taja ja Isä, hän on myöskin heidän suojelijansa.
Seurakunnan tehtävänä taas on pitää huolta siitä,
että se palvelee Jumalaa uskossa ja että hänen py
hät asetuksensa pysyvät loukkaamattomina sen
keskellä.
Kullakin Israelin lippukunnalla oli johtaja.
On huomautettu siitä, että useimmilla heistä oli
nimessään yhtenä osana “EI”, mikä tarkoittaa Ju
malaa. Tällaisia nimiä heillä oli: Netanel Juma
lan lahja; Selumiel Jumala minun rauhani; Eli
sama Jumala on kuullut; Gamaliel Jumala
minun palkkani; Pagiel Jumala on kohdannut
minut.
Jokaisella lippukunnalla oli tietysti oma lip
pu. Emme tiedä, miten eri liput voitiin eroittaa
toisistaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että jokaisessa
lipussa oli erilainen jalokivi, samoin kuin ylim
mäisen papin rintakilvessä oli kaksitoista erilais
ta jalokiveä. On myöskin ajateltu, että jokaisella
sukukunnalla oli oma vaakuna ja että Juudan su
kukunnan vaakunassa oli leijonan, Ruubenin su
kukunnan vaakunassa härän ja Daanin sukukun
nan vaakunassa kotkan kuva. On myöskin esitet
ty sellainen ajatus, että kuhunkin lippuun oli kir
joitettu sen lippukunnan nimi, jolle se kuului.
Miten hyvin kaikki olikaan järjestetty. Lippu
kunnittain tapahtui myöskin liikkeelle lähtö.
Myöskin uuden liiton Herran kansa on mat
kalla. Sen päämääränä on taivaallinen Kaanaa.
Niin kauan kuin Jumalan kansa taivaltaa korves
sa, se on jakautuneena eri lippukuntiin. Voisimme
sanoa, että meidänkin pienessä kirkkokunnassam
me on kymmeniä sellaisia. Niitä ovat meidän seu
rakuntamme. Niiden välillä voi olla pitkiäkin mat
koja, mutta sittenkin niissä olevat Jumalan kansan
jäsenet ovat lähellä toisiaan, sillä heillä on sama
usko ja sama tunnustus.
Uuden liiton kansalla on lippu, jonka kaikki
sen jäsenet tunnustavat omakseen. Siitä laulam
me: “Sun ristis Golgatalla Se voitonlippu on, Vain
siihen katsomalla Mä kuljen voittohon”. Tämän li
pun alle Kristus tahtoisi koota kaikki ihmiset.
Mutta miten paljon onkaan niitä, jotka ovat sen
vihollisia! Sitä Paavali itkien valitti aikoinaan.
Tämä lippu eroittaa Herran kansan niistä, jotka
eivät usko Kristukseen. Paavali sanoi, että "Sen
kautta maailma oli ristiinnaulittu härielle ja hän
maailmalle. Älkäämme me, joille risti on rakhs,
hävetkö tätä lippuamme älkäämme tuottako hä
peää sille. Saakoon se johtaa meitä voitosta voit
toon, ja olkoon se meidän kerskauksenamme nyt
ja aina.
E. Penttinen.
NO. 51