Auttaja. [volume], May 01, 1952, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
Ilmestyy joka toratat IRONWOODISSA, MICH.
Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhsitaja
PuheHn: tolmiatoon 30 toimittajan kotiin 1260-R
TILAUSHINNAT»
Yhdysvaltoihin
Koko vuoden ........... .. * J2.RO
Puolen vuoden - |1.»0
NeljKn kuukauden - - - f} -80
Kanadaan Ja Suomeen (Vuosikerta) $3.00
AUTTAJA Finnish weekly new«paper. Publlshed every
Thursday by The National Kvangellcal Lutheran Church, at
Ironwood, Michigan.
SUBSCRIPTION RATES: In the United States per year. $2.50;
slx months, $1.50; four months, $l.OO.
Finland and Canada. $3.00 per year.
Advertlelng rates on appllcation.
Untered as Second Class Mali Matter January 17, 1000, at the
Post Office nt Ironwood, Michigan, under the Act of Congreaa
of March 3.1879. Accepted for malling at speclal rata of
postage provided for In Sectlon 1103 Act of October 3, 1917,
authorized July 19.1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
TANARUS. A. Esala huhtik. 27 p.
Frusti, P toukok. 4 p.
Heikkinen, H. W toukok. 11 p.
Heino, E. A toukok. 18 'p.
Kokkonen, A. E toukok. 25 p.
Lampela, E. P ..kesäk. 1 p.
Latvala, V kesäk. 8 p.
Miettinen, T kesäk. 15 p.
Mäki, A. L kesäk. 22 p.
Nopola, J. E kesäk. 29 p.
1 T Vappu, Valpuri
2 P Vuokko
3 L Outi
Hbr. 4:9-16; Joh. 17:6-10
4 S * 3 s. Pääsiäis.
5 M Maini
6 T Ylermi
7 K Helmi, Kastehelmi
8 T Heino
9 P Timo
10 L Aino, Aina, Aini
Hbr. 5:1-10; Joh. 17:11-17
11 S * 4 s. Pääsiäis.
12 M Lotta,
13 T Kukka, Floora
14 K Tuula
15 T Sofia, Sohvi
16 P Ester
Mitä meidän on muistettava?
Kirj. E. Penttinen.
On muistettava Jeesusta Kristusta. 2. Tim. 2:8.
Ajatelkaamme häntä usein omana ja koko maail
man Vapahtajana, rukoilkaamme hänen nimes
sään, eläkäämme hänelle ja hänessä, etsikäämme
hänen kunniaansa ja seuratkaamme häntä myöskin
itsemme kieltämisen ja ristin tiellä. Tämä kaikki
on Jeesuksen muistamista.
On muistettava Luojaa, ja näin on tehtävä jo
nuoruudessa. Saarn. 12:1. Monet ajattelevat, että
uskon asiat kuuluvat vain vanhoille ihmisille. Tä
mä on harha käsitys. Nuori tarvitsee Jumalaa yhtä
hyvin kuin elämän ehtoopuolelle ehtinyt ihminen.
Jumala tahtoo, että eläisimme koko elämämme hä
nelle. Hänellä on tähän oikeus, sillä hän on mei
dän Luojamme.
On muistettava Herran hyvyyttä. Mooses ke
hoitti jäähyväispuheessaan Israelin kansaa muis
tamaan, mitä Jumala oli tehnyt sen hyväksi va
pauttaessaan sen orjuudesta. 5. Moos. 7:18-19.
Psalmista taas sanoi itselleen: “Kiitä Herraa, mi
nun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen py
hää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä
unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.” Ps.
103:1-2.
On muistettava, mistä on langennut, ja on teh
tävä parannus, jos sydän on hyljännyt ensimmäi
sen rakkauden. Ilm. 2:4. Tällaisen neuvon Jeesus
antoi Efeson seurakunnan enkelille. Onkohan se
tarpeen meillekin? Miten on meidän ensimmäisen
rakkautemme laita? On onnellista, että kenenkään
ei tarvitse jäädä lankeemukseensa, vaan että siitä
voi nousta parannuksen kautta.
On muistettava entisiä päiviä. Hebr. 10:32.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kehoitti lukijoitaan
tekemään niin. Kyllä heillä olikin ihmeellistä muis
teltavaa. He olivat saaneet valon, siis tulleet evan
keliumin kautta uskoon, ja heistä oli tullut eläviä
Kristuksen tunnustajia. He olivat myöskin joutu
neet kärsinuän ukkonsa tähden, mutta he olivat
kestäneet kaiker ihmeellisesti, vaikka heitä oli.hä
väisty ja pilkattu j: vaikka he olivat joutuneet vi
rumaan vankeudet ja .ja menettämään omaisuu
tensa. Ne olivat odeet suuren ilon ja suuren voi
man päiviä. Niiden muisteleminen oli hyödyksi,
sillä ne olivat omitan antamaan luottamusta siihen,
että Herra on omiensa kanssa silloinkin, kun he
joutuvat ahdistuksiin. Varmaankin on meidänkin
elämässämme oliut sellaisia Herran antamia ih
meellisiä päiviä, joiden muisteleminen tuottaa
meille iloa ja jotka muistuttavat meitä siitä, mitä
merkitsee se, että Herra on omiensa tuki ja turva.
Ehkäpä on kaikkein iloisinta muistella sitä päiviä,
jolloin armo kirkastui sydämelle.
On muistettava pyhittää lepopäivä. Tähän
velvoittaa meitä kolmas käsky, jonka sisällön Lut-
17 L Maila, Maili
Hbr. 7:19-28; Joh. 17:18-23
18 S * 5 s. Pääsiäis.
19 M Emilia, Milja
20 T Lilja, Lilli
21 K Kosti, Konstantin
Hbr. 10:12-18; Joh. 17:24-26
22 T * Helatorstai
23 P Lyyli, Lyydia
24 L Panu
Koi. 3:1-10; Joh. 15:18^25
25 S * 6 s. Pääsiäis.
26 M Vilma, Vilhelmiina
27 T Ritva
28 K Alma
29 T Oiva **
30 P Pasi i i
31 L Helka, Helga
her ilmaisee erittäin hyvin sanoessaan näin: “Mei
dän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettem
me ylönkatso saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pi
dämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja
opimme.” Lepopäivä pyhitetään Jumalan sanalla.
Ruumiin lepo ei riitä. Muistakaamme mennä pyhä
nä kirkkoon ja käyttäkäämme Herran sanaa myös
kin yksityisesti. Lepopäivä oikein vietettynä tuot
taa paljon siunausta.
On muistettava tehdä hyvää ja on toisille
jaeltava, sillä sellaisiin uhreihin Jumala mielistyy.
Hebr. 13:16. Kun Joosef oli vankilassa, hän sanoi
kuninkaan juomanlaskijalle: “Muista minua, kun
sinulle hyvin käy.” Mutta juomanlaskija unohti
hänet päästyään itse vapaaksi vankeudesta. Me
kin niin helposti unohdamme ne, jotka kärsivät.
Kunpa oppisimme elämään toisille. Ihmiselle on
luonteenomaista käpristyä oman itsensä ympärille
ja pitää huolta vain itsestään. Tarvitsemme Ju
malan rakkauden lämpöä ollaksemme valmiit pal
velemaan muita Jumalan meille antamilla lah
joilla.
On muistettava johtajia, jotka ovat jo siirty
neet Herransa iloon. Hebr. 13:7. Hekin olivat vain
ihmisiä, ja heilläkin oli omat heikkoutensa, mutta
sittenkin heitä kannattaa muistella, sillä he puhui
vat Jumalan sanaa ja Herra oli antanut heille us
kon, jonka he säilyttivät elämän loppuun asti ja
jota meidän on seurattava. Olkoon poisnukkunei
den johtajiemme muisto rakas meille.
On muistettava Lootin vaimoa. Luuk. 17:32.
Hirveä kohtalo! Ajatelkaa: hänet oli pelastettu
Sodomasta, ja hän oli matkalla turvapaikkaan,
mutta jäikin välille omasta syystään. Monelle on
käynyt samalla tavalla hengellisessä suhteessa.
Älkäämme katselko taaksemme, siihen, minkä
olemme jättäneet Herran tähden ja sielumme au
tuuden tähden, vaan juoskaamme aina eteenpäin
silmät luotuina Jeesukseen, jossa meillä on varma
pelastus ja iäinen autuus.
KOKOUSMATKOJEN PÄIVÄ
KIRJASTA
Viime viikon kuluessa oli tehtävä kaksikin ko
kousmatkaa. Toinen oli pappien kokoukseen Sebe
kaan, Minn., ja toinen Lutherliittojen kevätko
koukseen Calumetiin, Mich. Koska molemmat ko
koukset ovat aivan kiinteässä yhteydessä kirkko
kuntamme työn kanssa, ei liene pelkkää palstan
täytettä, jos kertoo muutamia havaintoja ja kiin
nittää lukijoitten huomiota muutamiin päätöksiin.
Sebekan pappienkokoukseen viime viikon kes
kiviikoksi ja torstaiksi olivat saapuneet seuraavat
papit: Orville Aho, Fort Williamista; R. J. L. Aho,
New York Millsistä; H. P. Esala, Ironwoodista; TANARUS.
A. Esala, Sandysta; Erick Erickson, Minneapolis
ta; R. W. Heikkinen, Sebekasta; seminaarin oppi
las Herman Kotila, Elystä; E. P. Lampela, Super
iorista; seminaarin oppilas Francis Maunula, Snell
manista; Toivo Miettinen, Rock Lakeltä; J. E. No
pola, Ironwoodista; J. Wm Sippola, Port Arthurista
ja W. A. Ranta, Wakefieldistä.
Kokouksen yksityiskohdista ei ole tarpeellista
kertoa, mutta sellaisista kohdista, jotka saattavat
kiinnostaa sellaistakin lukijaa, joka ei ole suurem
min kiinnostunut pappien kokoukseen, mutta kui
tenkin hengellisiin asioihin ja kirkkokuntamme
työhön. Suuri osa kokouksen ajasta käytettiin esi
telmien kuulemiseen ja keskusteluihin opillisista
asioista. Tätä pidetään välttämättömänä, sillä ei
vät papit voi olla opinasioihin syventyneitä, ellei
niitä asioita ahkerasti harrasteta.
Past. E. P. Lampela luki raamatullisen esitel
män kysymyksestä, miten olisi Raamatun valossa
suhtaannuttava eri luterilaisiin ryhmiin, varsinkin
sellaisiin opettajiin, jotka kyllä saarnaavat evan
keliumia puhtaasti ja selvästi, mutta tyytyvät ole
maan sellaisten yhteydessä, jotka opettavat vastoin
Jumalan sanaa. Hän selitti Room. 16: 17 ja 18 vel
voittavan meidät vaatimaan sellaisten opettajien
eroamista väärästä yhteydestä, koska ei oikein
opettavalla ole missään tapauksessa oikeutta men
nä väärin opettavien yhteyteen, eikä siellä olevalla
ole oikeutta olla siellä sen jälkeen, kun on käynyt
selväksi, ettei todistusta vääriä opettajia vastaan
oteta vakavalta kannalta eikä väärin opettavia es
tetä väärin opettamasta.
Past. Sippola selitti Room. 16: 17 ja 18 jakeitten
tarkoitusta, koska tästä kohdasta ilmenee erimieli
syyttä, että tarkoittiko Paavali vain niitä opetta
jia, jotka saarnasivat vanhurskauttamisoppia vas
taan, vai onko tässä kohdassa kysymyksessä kaikki
opettajat, jotka poikkeavat pois Raamatun sanasta
pienessäkin kohdassa.
Molempien yllämainittujen esitelmien jälkeen
käytiin vilkasta keskustelua varsinkin nykyhetken
luterilaisessa kirkossa vallitsevasta tilanteesta, etu
päässä täällä Amerikassa. Keskustelun kohteeksi
tulivat myöskin ne parikymmentä pappia, jotka
ovat eronneet Mjssouri-synodista syyttäen tqmän
johtoa opillisesta ljöllyydestä, vieläpä syyttäen
Missouri-synodissa olevan itse “saatanan fästin
kien”. Nämä miehet haluaisivat yhteyttä Kansallis
kirkon kanssa, mutta pappien kokous oli siitä yksi
mielinen, yhtä lukuunottamatta, ettemme voi olla
heidän kanssaan yhteydessä niin kauan kuin Kan
salliskirkolla on yhteys Missouri-synodin kanssa,
koska tämän uusimman luterilaisen kirkkokunnan
papit ovat eronneet Missouri-synodista. Pappien
joukossa ei tuntenut olevan mitään halua lähteä
tämän uuden Orthodox Lutheran Conferencen
mutkikkaille poluille.
Erikoisia evankelioimiskokouksia uutten jä
senten voittamiseksi seurakuntiin pidettiin suota-
AUTTAJA TORSTAINA TOUKOKUUN 1 P. 1952
vina. Tällaisia kokouksia voi pitää joko seurakun
nan kirkossa tai jossakin muussa sopivassa paikas
sa. Esityksen teki past. H. P. Esala alustaessaan
keskustelun, miten saada seurakunnan jäsenet oi
keaan ja todelliseen seurakuntatyöhön, nim. sie
lujen voittamiseen. Eivätkö seurakuntalaiset voisi
tuoda “ulkopuolella olevia” juuri tällaisiin evanke
lioimiskokouksiin, joissa saarnattaisiin evankeliu
mia ja innostettaisiin seurakunnan ulkopuolella
olevia hengellisiin asioihin? Sehän on sanomatto
man suuri työmaa ainakin Amerikassa, ehkäpä
muissakin “kristillisissä” maissa. Kirkot tyytyvät
“viralliseen” toimintaan ja liian usein pelkää vät
arkipäivän otteita kirkon arvoa alentavana tai “val
litsevaa kulttuuria” vastaan sotivina.
Vierailevana luennoitsijana kokouksessa oli
eräs Missouri-synodin pastori Ansorge. Hänet jo
kainen kokouksessa ollut varmaankin muistaa
monta vuotta, sillä hän pani verrattain vähän huo
miota saaneen Filemonin kirjeen todella elämään.
Ehkä lähitulevaisuudessa on tämän kirjoittajalla
aikaa kertoa esitelmän pääkohdat Auttajan luki
joille. Past. Ansorgen luentoa kuunnellessa ei voi
nut muuta kuin päätellä, että ihmeellinen kirja on
Raamattu, kun sen vähäisemmätkin kohdat ovat
noin ihmeellisiä.
Kokoukseen osallistuneet papit ovat suuressa
kiitollisuuden velassa Sebekan seurakunnalle, var
sinkin seurakunnan naisille, jotka tarjoilivat mon
ta ateriaa aivan vapaasti kokousvieraille.
Lutherliittojen kokouksessa
Ei ehtinyt olla kotona kuin yhden päivän, kun
oli taaskin lähdettävä matkalle. Täältä painosta
matkojen tekeminen on tavallista vaikeampaa. En
nen pappien kokoukseen lähtöä oli tehtävä kirjoi
tustyötä pitkät päivät, että ollenkaan pääsi lähte
mään. Ja sittenkin jäi paljon työtä sille, jota uu
dessa Raamatun suomennoksessa kutsutaan mie
hettäreksi, varsinkin korehtuurien lukemista. Kai
kesta on kuitenkin onnellisesti suoriuduttu, kun
han vain tämän viikon Auttajan palstat tulisivat
ajallaan täyteen.
Lauantaina iltapäivällä oli edessä matka Calu
metiin, Mich., tällä kertaa paljon lyhempi matka
kuin pappien kokoukseen, jota matkaa oli 300 mai
lia. Itse Kuparisaaresta on suomalaisissa lehdissä
kirjoitettu niin paljon, ettei paikkakunnan vaihei
siin ole sopiva näin lyhyessä ja pintapuolisessa kir
joituksessa puuttua. Ja tarkoitus onkin kirjoittaa
vain nuorten kokouksesta.
Rohkaisevaa oli nähdä, että lauantai-illan ko
kouksessa oli noin sata nuorta Ylä-Michiganista ja
pohjois-Wisconsinista. Työkokouksessa tehtiin jär
jestelyjä sekä lasten- että nuorisoleiriä varten ensi
kesänä. Molemmat pidetään Nesbit-järvellä, las
tenleiri heinäkuun ensimmäisellä viikolla ja nuo
risoleiri elokuun ensimmäisellä viikolla. Seuraava
nuorten kokous ja yhteinen juhla pidetään" Ama
sassa, Mich., ensi lokakuun 18. ja 19. pp. Lauan
tai-illan kokouksen päätyttyä mr TANARUS. J. Lepistö
näytti filmin, jossa sattuvasti kuvattiin, miten eräs
pappi jakoi talentteja seurakuntalaisilleen ja käs
ki tuoda talentit takaisin määrätyn ajan kuluttua.
Talentit olivat viiden dollarin seteleitä. Jokainen
seurakunnan jäsen sai eräänä pyhänä ottaa koleh
tilautaselta viiden dollarin rahan taskuunsa, sitten
viedä se markkinoille ja tuoda raha takaisin kor
koineen. Kyllä olivat viiden dollarin talentit tuot
taneet korkoa ja seurakunta oli täynnä uutta elä
mää!
Pyhäaamuna oli Calumetin kirkossa kaksi ju
malanpalvelusta, ensin suomenkielinen, jossa saar
nasi past. A. L. Mäki, Marquettesta, ja sitten eng
lanninkielinen, jossa saarnasi past. W. A. Ranta,
Wakefieldistä. Iltapäivällä vielä oli kokous, jossa
tämän kirjoittaja puhui nuorille kodin vanhemman
väen ymmärtämisestä.
Näitä nuorisokokouksia on tässä piirissä pidet
ty kaksi kertaa vuodessa kuluneen kuuden vuoden
aikana ja ovat kokoukset olleet aina menestyk
sellisiä ja uutta intoa herättäviä nuorisossa.
Calumetin seurakunnalle ovat juhlavieraat kii
tollisuuden velassa ystävällisestä vieraanvaraisuu
desta, josta saivat nauttia viime pyhän aikana. Har
vinaisen kaunis kesäpäivä vielä suosi juhlia, että
kaikki juhlavieraat tunsivat joka suhteessa juhlan
onnistuneeksi. Kiitollisuudella muistelemme vie
railua Calumetissa ja toivottavasti saamme toiste
kin tulla keskuuteenne. J. E. Nopola.
TEKSTI: Joh. 10:1-11.
Jeesuksen vertaukset ovat kaikki sattuvia ja
täynnä opetusta. Eräs ihanin Hänen vertauksistaan
on tämä»tekstissämme, paimenesta ja laumasta.
Vertauksessa puhutaan sellaisesta, mikä oli tuttua
juutalaisille, sillä Palestiinan pelloilla löytyi paljon
lammaslaumoja. Miten paljon oppimista on meil
läkin tästä!
Huomaamme ensin, että paimen kulkee oven
kautta sisälle lammastarhaan. “Joka menee ovesta
sisälle, se on lammasten paimen.” Ovenvartija tun
si oikean paimenen ja siis hänellä ei ollut mitään
vaikeutta päästä lammastarhaan. Hänelle avattiin
ovi ja hän kulki rohkeasti oven kautta. Jos joku
yritti mennä muualta sisälle tai väkisten tukki
ovesta, sellainen oli varas ja ryöväri. Sehän oli
"Nämä ovat kirjoi
tetut, Jotta uskoisit
te, että Jeesus on
Kristus, Jumalan
Poika, Ja Jotta teillä
uskon kautta olisi
elämä hänen nimes
sään." Joh. 20:31.
kauheaa, jos varas pääsi sisälle, sillä lampaista ih
miset saivat elatuksensa. Lammaslaumat olivat
rikkautta. Laumojen suuruuden mukaan mitattiin
rikkautta Vanhan Testamentin aikana. Huomaam
me siis, miten sangen tärkeä oli lammasten hyvä
hoito ja suojelus, etteivät varkaat vain pääsisi lau
maan.
Tässä Jeesuksen vertauksessa lampaat kuvaa
vat kristityltä, Jumalan lapsia. Ne myös ovat san
gen kalliita. Ei se mikä heissä itsessään on, tee hei
tä kalliiksi, sillä he, niinkuin muutkin, ovat syn
tisraukkoja. He ovat kalliita sen syyn takiaj että
heidät on lunastettu sanomattoman suurella hin
nalla ja ovat pestyt puhtaiksi synnistä Jumalan
Pojan verellä. Sentähden taivaallinen Isä varjelee
heitä niinkuin silmäterää. Siksi Hän tahtoo johtaa
heidät viheriäisille niityille ja virvoittavien vetten
luo. Sentähden kun Hänen lapsensa ovat niin kal
liita, Hän ei missään tapauksessa tahdo, että väärät
paimeneet tai varkaat pääsevät laumaan. Siksi Hän
sanookin profeetta Jeremian kautta: “Valhetta en
nustavat profeetat minun nimessäni; minä en ole
lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut
heille.” Ja toisessa kohdassa: “Näin sanoo Herra
Sebaot, älkää kuulko profeettain sanoja, noiden,
jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toi
veilla, oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta
eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” Profeetta
Hesekielin kautta sanoo Herra: “Voi profeetta
houkkia, jotka seuraavat omaa henkeänsä.” Mat
teuksen kautta Herra sanoo: “Kavahtakaa vääriä
profeettoja, jotka tulevat lammasten vaatteissa,
mutta sisältä he ovat raatelevaisia susia.”
Lampaat tuntevat oikean paimeneen. Palestii
nassa paimen kulki lauman edellä ja lauma seurasi
häntä. Tämä tarkoitti, että lauman täytyi tuntea
paimenen. Ei ne lampaat joka miehen perään lähte
neet. Mutta eikö siellä ollut monia eri laumoja, ei
kö siellä joskus tullut sekaannusta, eikö laumat jos
kus sekaantuneet? Ei, joka lammas tiesi oman pai
menensa ja seurasi häntä. Miten? “Lampaat kuule
vat hänen ääntänsä.” Siinä se on salaisuus. He
eroittivat oman paimenen äänen heti, kun kuulivat
sen. He tiesivät heti, milloin heidän paimenensa
puhui ja kutsui. Ja paimen, sen lisäksi, “kutsui
omat lampaansa nimeltä”. Ei paimen ainoastaan
laumaa tuntenut, hän tunsi jokaisen lampaan yk
sityiskohtaisesti. Mutta vaikka piitä vieras paimen
nimeltään kutsui ne eivät lainanneet sille mitään
huomiota. Ja enempi, “vierasta ne eivät seuraa,
vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten
ääntä”.
Lukija kallis, jos me tämän Vapahtajan ope
tuksen opimme, olemme silloin oppineet paljon.
Kristittyinä tulee kuulla oikean hyvän paimenen
ääntä ainoastaan. Paavalikin sanoo: “Minä kehoi
tan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saa
vat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin
sitä oppia, jonka te olette saaneet, vetäytykää pois
heistä.” Jumalan lasten tulee siis olla varoillaan,
sillä valheprofeetat ovat ahkeria. Kristittyjen kes
kuudessa he levittävät ajatusta, ettei ole niin tark
kaa, kun sitä jumalisuutta on hiukan siellä täällä
papin saarnassa. Valheprofeetat kasvattavat tätä
leväperäisyyttä. Paavali sanoo: “Pitäkää heitä sil
mällä.” Ja kristittyjen tulee vetäytyä heistä pois.
Jos he eivät tule oven kautta, Jeesuksen kautta,
joka on lammasten ovi, he ovat varkaita ja ryövä
reitä. Jos he eivät julista puhdasta Jumalan sanaa,
he ovat varkaita. Jos he eivät julista ristiinnaulit
tua ja ylösnoussutta Jeesusta syntisten ainoana
Vapahtajana ja toivona, heitä tulee pitää silmällä,
heitä tulee kavahtaa.
Kun Jeesus puhui tämän vertauksen, he eivät
ymmärtäneet ,eivätkä tahtoneetkaan ymmärtää
Häntä. Siis Jeesus jatkaa: “Totisesti, totisesti minä
sanon teille: minä olen lammasteh ovi.” Samanhan
todisti apostolikin: “Ei ole taivaan alla muuta ni
meä, ihmisille annettua, jossa meidän pitäisi pe
lastuman.” Ja “muuta perustusta ei kukaan voi
panna kuin mikä on pantu, ja se on Jeesus Kristus.”
Timoteukselle sanottiin: “Yksi qp Jumala, yksi on
myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihmi
nen Kristus Jeesus.”
Tärkeä opetus siis tämä, että Jeesus ja Hän
yksin, eikä kukaan eikä mikään muu, on lammasten
ovi. Niin monella on ovena omahyvyys ja oma van
hurskaus. Ne ovat kyllä ovia, mutta eivät ne ole
ovia pyhäin yhteyteen ja taivaaseen. “Minä olen
ovi, jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän
pelastuu ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja
löytävä laitumen.” Jeesus sanoo tässä, että Hän pe
lastaa. Jeesuksessa on meillä syntien anteeksian
tamus, sen vakuuttaa myös Paavali sanoen: “Hä
nessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaami
nen.” Sama Paavali sanoo roomalaisille: “Saamme
lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lu
nastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesukses
sa.’ Ja kun meillä on syntien anteeksiantamus, se
tarkoittaa myös, niinkuin Paavali sanoo roomalai
sille, että meillä on rauha Jumalan kanssa. Se tar
koittaa myös “ettei ole kadotustuomiota niille, jot
ka Kristuksessa Jeesuksessa ovat”. Se tarkoittaa,
‘ettei mikään voi eroittaa meitä Jumalan rakkau
desta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän
Herrassamme”.
•“Hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä
laitumen.” Noin läheisessä yhteydessä Jumalan
lapset ovat Jeesuksen kanssa. Ja he löytävät laitu
men. Vapahtaja antaa heille kaiken, mitä he tarvit
sevat. Psalmista sanookin, ettei meiltä mitään puu
tu.
Todellakin, Jeesus on se Hyvä Paimen. Vanha
Testamentti, sen ennustukset ja kaikki sen juhla
menot viittasivat Häneen. Uusi Testamentti sen
selvään todistaa. Hyvänä Paimenena hän ei ole
tullut tappamaan eikä tuhoamaan; (Jatk. siv. 5)
NO. 18