Auttaja. [volume], May 01, 1952, Page SIVU 6, Image 6

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 6
MINUSTA El PIDÄ KUKAAN
Syö nyt, Aatos, taikka isä
taas tulee remmin kanssa!
Kohta tunnin olet ollut tou
hussa ja tuskinpa on puolet
kaan ruoastasi kulunut, puhui
äiti suuriäänisesti 6-vuotiaalle
pojalleen, joka istui pöydässä
ja yritti nieleskellä aamiaisek
si tarjottua kaurapuuroansa.
Aatos katsahti arasti äitiin
sä, jonka silmät säkenöivät uh
kaavasti. Sen näköinen äiti ta
vallisesti oli, kun hän käski jo
honkin.
Mutta Aatos ei voinut mi
tään sille, että hyvä ruokahalu
oli hänelle tuntematon ominai
suus. Oli kauheata yrittää ajaa
itseensä ruokaa, ja vielä kau
heammalta se tuntui, kun tuo
ta toimitusta koetettiin anka
ruudella tehostaa. Kyllähän
Aatos tiesi, ettei tuo äskeinen
uhkaus ollut pelkkää peloitte
lua. Useamman kuin yhden
kerran hän oli saanut tehdä
tuttavuutta remmin kanssa.
Isä sanoi, ettei se ollut muuta
kuin juonittelua ja laiskuutta,
kun ei ruoka maistunut. Aa
toksen vanhemmat tiesivät, et
tä hänen alakuntoisuutensa
johtui siitä, ettei hän syönyt
tarpeeksi, mutta syytä siihen,
miksei hän syönyt he eivät
voineet aavistaa.
Aatos oli perheen lapsista
kolmas. Häntä oli odotettu eri
koisen suurella mielenkiinnol
la. Molemmat edelliset olivat
olleet “vain tyttöjä” ja olivat
tuoneet “pettymyksen” tulles
saan. Täytyisihän nyt kolman
nen edes vastata todellisia toi
veita. Aatos tuli, täyttääkseen
nuo toiveet.
Mutta Aatos oli valinnut
huonosti syntymäaikansa. Pe
loittavia lintuja risteili ilmas
sa. Hälyytyssireenit soivat pi
meinä öinä ja pitkinä, harmai
na päivinä. Liian paljon oli
muuta ajattelemista. Oli sa
mantekevää, oliko johonkin
ahdistusten täyttämän maan
kolkkaan tullut yksi uusi tulo
kas tai ei. Sinä hetkenä oli
kaikkialla pimeää: kaduilla,
pihoissa, huoneissa ja sie
luissakin. Oli monenlaista pi
meyttä.
Isä oli kaukana poissa; täyt
tämässä miehille määrättyjä
velvollisuuksia. Se oli sinänsä
vakavaa ja vaarallista. Mutta
eihän se elämä senvuoksi kaik
kein pimeintä ollut. Se toi kyl
lä pelkoa ja epävarmuutta riit
tävästi. Mutta sysimustaksi
muuttui kaikki vasta silloin,
kun tuli tieto, että isä olikin
paljot kauempana kuin oli
osattu aavistaakaan. Ei hän ol
lut vain täyttämässä suurinta
velvollisuutta, mikä miehelle
voidaan panna. Häntä ei eroit
tanut kodista vain muutamat
sadat kilometrit. Isä oli paljon
kauempana: Joku oli tullut ja
vallannut sen paikan, joka oli
kuulunut kodille ja puolisolle
ja pienille tytöille, jotka jos
sakin kaukana joka päivä pu
huivat isästä ja odottivat hän
tä kotiin, liittäen joka ilta ris
tiin pienoiset kätensä ja pyy
täen, ettei isälle mitään pahaa
TILATKAA KANSALLISKIRKON
ENGLANNINKIELINEN LEHTI
ITSELLENNE JA YSTÄVÄLLENNE
THE
LUTHERAN VOICE
1.50 vuosikerta
. NATIONAL PUBLISHING CO.
DRAVVER 432
Irormood, Michigan
tapahtuisi. Oli olemassa suuri
joukko asioita, jotka olivat la
kanneet olemasta isälle mi
tään. Entiset suuret toiveet oli
vat lakanneet askarruttamasta
mieltä, eikä niiden täyttymi
sellä enää ollut kykyä sykäh
dyttää sydäntä. Aatoksen tulo
ei siis merkinnyt mitään.
Hyvä oli, ettei pieni Aatos
ymmärtänyt tätä. Olihan vielä
äiti sentään. Eikä Aatos ollut
ainoa, joka oli jäänyt pelkän
äidinrakkauden varaan.
Mutta äidinkään rakkaus ei
enää ollut lämmin ja valoisa.
Tummat varjot väikkyivät vä
syneen ja rääkääntyneen äidin
mielessä toivat sinne her
paantumista ja haluttomuutta.
Taakan kantaminen oli liian
yksipuolista. Synkät aikomuk
set astelivat hänen jalanjäljis
sään. Joka puolella tuntui ole
van peljätyksiä. Surullisten
tunnelmien ympäröimät olivat
pienen Aatoksen ensimmäiset
kuukaudet.
Pitkän ajan perästä isä tuli
lomalle. Jossakin syvällä sydä
men sopukassa puoliso oli vaa
linut heikkoa, värisevää toi
vetta siitä, että kaikki olisikin
vain väärinkäsitystä, tai jon
kin sydämettömän ihmisen
keksimää valhetta, ja jälleen
näkeminen singahuttaisi taas
täyteen liekkiin sen, mikä ker
ran oli ollut. Mutta turhaan.
Mies ei osoittanut pienintä
kään mielenkiintoa perhettään
kohtaan. Aatosta, joka oli ollut
hänen miehekkään toiveensa
kohde, hän ei halunnut nähdä
kään. Hukkaan heitettyä ai
kaahan tämän tällainen tulijan
mielestä olikin. Toista olivat
olleet ne edelliset lomat, jotka
oli vietetty siellä jossakin uu
sissa olosuhteissa. Mutta oli
han sitä työpaikankin takia
joskus tultava. Kotiväen mie
lestä kyllä olisi ollut parempi,
kun ei olisi tullut. Olisi edes
voinut kuvitella, ettei se niin
ollut. Nyt ei voinut tehdä sitä
kään. Todellisuus oli käynyt
näyttämässä itsensä, tinkimi
sen varaa ei ollut. Tulija ei
enää ollut välitön isä ja puoli
so. Hän oli vain vierailija, jolla
ei ollut edes paremman tutta
van läheisyyttä.
Pienen, puutarhan ympäröi
män virkailijarakennuksen pi
hamaalla juoksenteli yksinäi
nen pikkupoika vetäen langan
päähän solmittua leikkiauto
aan. Se oli pieni Aatos, joka
paitsi leikkimistään osasi jo
omintakeisesti esittää erinäisiä
mielipiteitään. Mutta yksi sa
na, jonka olisi pitänyt olla hä
nen ikäiselleen hyvin tuttu
puuttui kokonaan hänen sana
varastostaan. Kukaan ei ollut
sitä hänelle opettanut, eivät
hänen sisarensakaan, jotka oli
vat vanhempia ja tiesivät elä
mästä hiukan enemmän. Mut
ta äitihän olikin lähettänyt ty
töt kaukaiselle maaseudulle
varakkaan enonsa luokse. Asi
ain ollessa niin huonosti kuin
ne olivat hän ei olisi kyennyt
huolehtimaan kaikkien lasten-
sa hoidosta ja toimeentulosta.
Pieni Aatos oli elänyt tähän
astisen elämänsä ilman isän
huolenpitoa ilman isän rak
kauttakin. Mitäpä hänen sana
varastossaankaan silloin teh
tiin sellaisella sanalla kuin isä.
Oli hyvin luonnollista, että Aa
tos katseli ihmetellen ja vie
roksuen sitä suurikokoista
miestä, joka eräänä päivänä il
mestyi hänen kotiinsa ja näyt
ti jäävän sinne asumaan. Kun
Aatos huomasi, että äiti sen
jälkeen muuttui iloisemmaksi,
ei enää itkenyt, eikä istunut
pitkiä hetkiä nojatuolissa tui
jottaen johonkin, kuuntele
matta vähääkään, mitä Aatos
sanoi hän salli tuon miehen
jäädä. Aatos ymmärsi, että äi
ti piti tuosta miehestä, ja mies
kin piti äidistä sen pitkän kes
kustelun jälkeen, joka heillä
oli ollut ensimmäisenä päivä
nä, ja jossa oli puhuttu toisen
laisella äänellä kuin tavalli
sesti. <
Oli kulunut muutamia päi
viä. Äiti sanoi Aatokselle:
Tämä on nyt sinun isäsi,
joka on tullut pitkältä matkal
ta. Menepäs koettamaan, miltä
tuntuu istua isän polvella!
Mutta Aatos ei mennyt, kat
seli vain. Isäkin katseli poikas
ta sieltä ikkunan vieressä ole
valta tuoliltaan. Hetkisen ku
luttua isä tuli, sieppasi pojan
suurille käsivarsilleen ja heit
ti korkealle ilmaan, että Aa
toksen henkeä salpasi alas tul
lessaan. Sitten isä asetti hänet
polvelleen ja keinutteli tuo
kion. Sen jälkeen Aatos sai
mennä lattialle. Myöhemmin
isä ei enää tehnyt mitään sa
manlaista. Heidän suhteessaan
oli aina jotakin pidättyväistä
ja vierasta.
Kun isä oli tullut kotiin ja
alkanut käydä työssä suuressa
konttorissaan, saivat tytötkin
taas palata kotiin, jonka he jo
näiden vuosien kuluessa olivat
melkein unohtaneet. Aatos rie
muitsi saadessaan itselleen
leikkitovereita. Toisella taval
la kuin siihen saakka kuluivat
nyt päivät. Puutarhan ympä
röimän virkailijarakennuksen
pihamaalla oli iloista hyörinää
aamusta iltaan.
, Entisten leikkitovereitten li
säksi saapui Aatoksen kotiin
jonkin ajan kuluttua vielä
kaksi uutta tulokasta, jotka
alussa makasivat kauan aikaa
kopassaan niinkuin Aatoskin
oli tehnyt, vaikka eihän hän
sitä enää muistanut. Verratto
man hauskaa oli, kun pikku
veljet oppivat katselemaan lä
hellä olijoita ja jokeltelemaan
heille asioitaan omilla sanoil
laan. Ennen pitkää nuo kömpe
löt olennot alkoivat kontata
lattialla ja lopulta oppivat kä
velemäänkin. Aatos teki par
haansa koettaessaan auttaa
näitä pienempiään heidän vil
pittömissä yrityksissään pääs
tä elämässä eteenpäin. Mutta
alusta alkaen hän sai tottua
siihen, että jos jokin sattui
hullusti, se oli aina Aatoksen
syy.
Isä piti erikoisen paljon kak
sosista. Iltaisin hän saattoi vii
pyä pitkät tuokiot heidän sän
kynsä vieressä, eikä hän va
paahetkinään koskaan väsynyt
leikkimiseen heidän kanssaan.
Mitä pidemmälle mentiin sitä
enemmän isä hemmotteli kak
soisia ja sitä vähemmän hän
piti Aatoksesta. Isän äänessä
oli aina kylmä ja ankara sävy
hänen puhutellessaan van
hempaa poikaansa, ja hänen
kukkaronsa tuntui aina ohuel
ta, kun Aatos olisi tarvinnut
jotakin.
Vanhemmilla lapsilla oli
oma huoneensa, jossa he olivat
mielensä mukaan. He myöskin
nukkuivat siellä. Vain kaksois
ten sänky oli siellä, missä isän
ja äidinkin. Aatos oli heiveröi
sen ja kärsineen näköinen lap
si, jonka kehitys, varsinkin
ruumiillinen oli huomatta
vasti jäljessä. Aterian ajat oli
vat hänen kiusallisimmat het
kensä, eikä unikaan tullut ilta
sin oikeaan aikaan! Toisinaan,
kun äiti ennen nukkumaan
AUTTAJA TORSTAINA TOUKOKUUN 1 P. 1952
menoaan katsahti lasten huo
neeseen, saattoi hän nähdä Aa
toksen makaamassa silmät
kyynelistä kosteina. Itsekseen
hän kyllä mietti, mikä siihen
mahtoi olla syynä, mutta ei
vaivautunut kysymään asiaa
toisilta ehkä enemmän koke
neilta. Tai jos hän aavisti jo
takin asian todellisesta laidas
ta, mutta katsoi parhaaksi an
taa olla entisellään, kun ei kek
sinyt parempaa mahdollisuut
ta.
Aatoksella oli kaksi hyvää
ystävää, joiden luokse hän oli
valmis lähtemään aina, kun ti
laisuus tuli, ja palasi sieltä vas
ta, kun oli ymmärtänyt, että
jostakin syystä oli lähdettävä.
Missään ei ollut niin hauskaa
kuin vanhan äidinäidin luona,
jossa oli lisäksi äidin hyväsy
däminen sisar, joka niin hyvin
tiesi Aatoksen kipeimmät koh
dat ja osasi varoa niitä. Täti
oli selvillä siitä, mikä oli var
sinainen syy Aatoksen takapa
julle jäämiseen. Hän oli aavis
tanut sen jo aikaisemminkin,
mutta lopullisesti se oli sel
vinnyt sinä hämäränä syksyi
senä iltapäivänä, kun Aatos oli
istunut isoäidin huoneen soh
valla ja sanonut vakavasti:
Kotona ei kukaan pidä
minusta. Kaikki pitävät vain
kaksoisista ja tytöistä. Kaikki
vahingot ovat minun syytäni
ja isä lyö niin kovasti.
Ankara, puolueellinen me
nettely, joka johtui isän oman
epämiehekkään hairahduksen
synnyttämästä v a s tenmieli
syydestä poikaansa kohtaan,
oli hävittänyt ne mahdollisuu
det, joiden avulla Aatoksesta
olisi kehittynyt terve, iloinen
ja voimakas poika. Aatoksen
elämä oli nyt sensijaan pelk
kää kärsimystä, joka ei voinut
antaa hänelle muuta kuin kie
ron luonteen ja katkeran, syn
kän, epätoivoisuuteen taipu
van elämänkatsomuksen. Mi
hin tahansa Aatos myöhem
min sortuisikin ei siihen ollut
missään muussa niin suurta
syytä kuin siinä menettelyssä,
jonka kohteeksi hän lapsuu
dessaan oli joutunut.
Koti.
KUVIA (OVINGTONIN SEURAKUNNAN JUHLILTA
Palmusunnuntaina vietetystä juhlasta Covingtonin, Mich., seurakunnassa olemme saaneet muu
tamia kuvia. Ne osoittavat miten seurakunnassa on tehty ja edelleenkin tehdään ahkerasti työtä.
Seurakunta perustettiin v. 1908, ja palmusunnuntaina vietettiin juhlaa, johon oli kutsuttu kaikki
seurakunnassa ripille lasketut entiset ja nykyiset seurakunnan jäsenet juhlavieraiksi.
Seurakuntaan on kutsuttu oma pappinsa, ensimmäisen kerran seurakunnan elämässä.
*/ J \Jj
J | m»
Ji S ■ I I li ! e
Kuvassa on kirkon uusittu sisustus. Kuori on
rakennettu kokonaan uudestaan ja on joka suh
teessa aistikas. Saarnastuoli (vasemmalla) on las
kettu alemmaksi. Kirkkoon hankittiin uudet pen
kit muutamia vuosia sitten sekä uudet valot. Kir
kon alakertaa on jatkettu uudella osalla sakastin
alla ja uusi öljyllä lämmittävä keskuslämmitys on
asetettu alakerran uuteen osaan.
Palmusunnuntaina miehet valmistivat aterian
suurelle juhlayleisölle. Kuvassa esitetään muuta
mia miehiä keittiössä, valkoisiin esiliinoihin puet
tuina. (Kuvat on ottanut William Johnson.)
Detroit, Mich.
Tuli mieleen taasen lähettää
lehden kautta tervehdys, oi
kein keväinen tervehdys. Keto
vihertää, lehti aukee puissa ja
linnut laulujansa visertelevät
aamu-varhain eihän heidän
lauluansa voi kuullakaan kes
kipäivällä suu rkaupungissa,
sillä ihmisten synnyttämä
melske hukuttaa lintujen lau
lun.
Seurakunnan työ menee
eteenpäin kiirein askelin. Maa
liskuun viime sunnuntai-ilta
na pastori Pies antoi Suomi
matkansa luennon uudestaan,
kuvien kanssa, sillä ei puolet
kaan voinut mahtua vanhaan
kirkkoon, kun hän piti esitel
män ensi kertaa. Nyt oli uusi
kirkko taasen aivan täpösen
täynnä, ja kaikin nauttivat ko
vin luennosta ja Suomi-kuviS
ta. Miestenliitto tarjoili kah
via leivosten kanssa alaker
rassa jälkeen luennon.
Paastonajan hartaushetkiä
oli joka keskiviikko, ja osan
otto oli hyvä. Pitkänperjantain
iltana oli ilta jumalanpalvelus
Herran pyhän eh t oollisen
kanssa ja tässä tilaisuudessä
pääsivät ensi kertaa ehtoolli
selle ne, jotka konfirmeerat
tiin palmusunnuntaina. Heitä
oli 10, 3 tyttöä ja 7 poikaa.
Gladys Smith, Kay Meyers ja
Darlene Haapala; Arnold Ris
tola, William Smith, Gordon
Smith, Richard Smith, Dennis
Riutta, George Leviska ja
James Peterson. Aikuisia kon
firmeerattiin kaksi, Daniel
Blizzard ja Louis Rickaby.
Edellämainittu on allekirjoit
tajan vävy, ja hän kääntyi
katodisesta uskosta luterilai
seksi, josta olen taivaan Isälle
kovin kiitollinen.
Pääsiäissunnuntaina, kirk
komme suurjuhlana, oli kirk
ko taasen aivan seiniä myöten
täynnä. Tässä tilaisuudessa
kastettiin seuraavat: Neiti
Kay Meyers, Schmidtin per
heen kaksi lasta, ja Cava
naugh’n perheen neljä pikku
tyttöä. Ennemmin oli jumalan
palveluksissa kastettu mr ja
mrs Davissonin pikku tyttö-
lapsi, ja mr ja mrs Carl Haa
kasen tyttölapsi, Kay Anna.
Palmusunnuntain alttariku
kat oli rippikoululaisten osta
mat, ja pääsiäiskukat olivat
mr ja mrs Noah Potti lahjoit
taneet, ja myös “calla liljat”
alttarille lähetti entinen seu
rakuntalainen mrs Floyd Ay
ers, aina Californiasta asti, jos
ta ne tulivat lentoteitse.
Pääsiäissunnuntaina School-
Guild jäsenet tarjoilivat aami
aisen kirkon alakerrassa, ja
taasen jälkeen jumalanpalve
luksen. Tähän tilaisuuteen
kaikki ruoka oli lahjoitettu ja
me tarjoilimme kauniisti vär
jättyjä keitettyjä kananmunia,
(kuten on pääsiäistapa Ame
rikassa) , myös erilaisia leivok
sia j.n.e. Kauniit kiitokset kai
kille, jotka lahjoittivat ruokaa
tätä tilaisuutta varten. •
Oli kovin ikävää meille kai
kille, kun koulunopettajatar
mrs Aili Paananen, erosi toi
mestaan mennäkseen puoli
sonsa kanssa Kansas City’iin.
Kouluamme hoitaa nyt vain
pastori Pies (yläluokkia) ja
mrs Lempi Mattson alaluok
kia. Luterilaisista opettajista
on kova pula.
Keskiviikkona, huhtik. 23 p.,
kokoontui va t ompeluseuran
jäsenet kirkolle, ja tässä tilai
suudessa mrs Uno Laitinen pi
ti luennon Florida-matkastaan,
jota oli hauskaa kuunnella.
Mrs Lydia Scharbius vietti
syntymäpäiväänsä ja hän tyt
tärensä, mrs Eunice Hancock
’in kanssa tarjoili kahvia ja
leivoksia. Tulot pöydästä luo
vutettiin ompeluseuran kas
saan.
Äitienpäivänä klo 4:stä 6:-
teen ip. 4-H tyttäret tarjoile
vat “Mother’s Day Tea” kir
kon alasalissa. Tervetuloa
kaikki!
Toukokuun 25 p. ompeluseu
ran naiset tarjoilevat päiväl
lisen kirkon alasalissa, josta
tarjoilusta tulot käytetään uu
sien tuolien ostamiseen alasa
liin. Muistakaa kaikin tätä ti
laisuutta ja auttakaa.
Jääkää kaikin Herran armon
suojiin.
Kv.
ss; r; - -•*!
4 ) *' s i- ■
'iti l
itti ihTT
s ji ' m ••■f '"**s£ss**•
y . ■
Kuvassa on Covingtonin kirkko ulkoa. Autot
kirkon edessä ovat osa niistä autoista, joilla juhla
vieraat tulivat kirkkoon palmusunnuntaina. Kirk
ko on valtatien vieressä numero 28, aivan keskellä
kylää ja siis mitä parhaimmalla paikalla.
f■ 8881
Fitchburg, Mas».
Pääsiäistä olemme viettä
neet monilla juhlajumalanpal
veluksilla, joista varsinkin il
tajuhla jäi muistiin monine
musikaalisin e numeroineen,
runoineen ja lauluineen sekä
pastori E. Penttisen puhe alku
ja loppurukouksen kanssa.
Kirkkomme oli monilla kukka
laitteilla koriste 11 u, joilla
omaiset kunnioittivat pois
muuttaneita omaisiaan.
Naistenliiton kokous oli
kirkkosalissa huhtik. 15. päi
vänä hyvällä osanotolla. Lo
pussa nautimme mrs Maria
Anttosen mainiosta kahvitar
joilusta, josta vieläkin kiitos.
Kokouksen pääkysymys oli,
mitä nyt tehdään, kun oli tul
lit ylipääsemätön este meidän
aiotulle leivosmyyjäisille, jot
ka piti olla 25. päivänä. Vaan
emme siitä jääneet paikoil
lemme istumaan. Ehdotettiin,
että laitetaan monipuolinen il
lallinen toukokuun 3. p. illaksi,
jossa on vara valita mitä vain
kukin parhaiten haluaa ottaa.
Ja niin toimikunta valittiin
ja kaikki selkeni hyvässä jär
jestyksessä, joten vain kehoi
tan, että tulla taas nauttimaan
toimeliaitten emäntien tarjoa
masta illallisesta lauantai-ilta
na, 3. päivänä.
Toukokuun naistenliiton ko
kous on mrs Saima Sirenin ko
dissa hänen toimestaan. Sinne
taas kaikin riennämme. Ko
koukset aina aloitetaan lau
lulla ja pastorin pitämällä ru
kouksella. On myös aina lu
kua, josta meillä kaikilla on
oppimista.
Vielä lopuksi, meillä on kau
nis kevät. Puut tekevät lehtiä.
Kuinka virkistävää on taas
nähdä kaikki täydessä kukas
saan! Se olisi toivoni, että
myös jokainen meistä muistai
si, kenen hyvyydestä näitä lah
joja saamme vastaan ottaa, ja
vieläpä ilman ansiotamme.
Siunattua rauhaa Herrassa,
toivoo,
R. L.
Uudistakaa tilauksenne! -
NO. 18