Auttaja. [volume], May 29, 1952, Page SIVU 3, Image 3

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
NO. 22
Ei muuta tietä
HANNA RAUTA
Mutta totuus on liian kovaa,
liian vaativaa. Sydän sulkeu
tui jälleen, haava peitettiin
huolellisesti valeanteeksianta
muksella.
Annanhan minä anteeksi,
Herra, annanhan minä, mutta
en voi sille mitään, että jotain
minussa on särkynyt, joka ei
ikinä voi korjaantua, sillä . . .
Valvoi Mantakin. Hän aavis
ti, että avun aika oli tullut.
Hän kiitti Herraa jo edeltä
päin.
*
Apu oli tullut, ihme tapahtu
nut. Syntinen Aaro uskoi syn
tien anteeksiantamuksen. Kur
juuden pesä oli muuttunut
kuin taivaan esikartanoksi.
Lapset, joiden katseessa oli en
nen ollut avutonta pelkoa ja
koko olemuksessa jotain vauh
koa, kävivät nyt hilpeiksi, mel
keinpä liiankin remuaviksi,
kuin keväällä vapauteen pääs
tetty karja.
Mantan riemu oli hillityn
hiljaista. Liikuttunein mielin
katseli pastori Rantue vaimoa,
joka oli voittanut. Herra, ih
meelliset ovat sinun tekosi!
Pastori, sanoi Aaro ker
ran, te ette usko, miten minua
kiusasi hänen hyvyytensä. En
minä olisi tainnut olla lähes
tulkoonkaan niin häijy, ellei
hänen rakkautensa olisi minua
siihen pakoittanut.
Juho Rantuekin voitti.
Eräänä päivänä hän vei pos
tiin kirjeen, jonka oli kirjoit
tanut edellisenä yönä. Ihan
kipristi sydäntä, kun hän pu
dotti kirjeen postilaatikkoon,
sillä ylpeys vieläkin pyrki es
tämään.
“Tule tänne, Ville”, oli hän
kirjoitanut, “tule, että saam
me puhua kaikesta ja sopia
anteeksiant ae n, riitelemättä
siitä, kumpi enemmän on rik
konut. Tiedä, että minä en jä
tä sinua rauhaan. Ellet tule,
tulen minä etsimään sinua
vaikka minne pakenisit. Ellet
vastaa, kirjoitan uudelleen,
kirjoitan, vaikka kieltäisit. Tu
le, rakas Ville, sydämeni janoo
anteeksiantoa ja sopua.”
Ja Ville tuli, sillä hänkin
voitti. Nyt vasta hän ymmär
sikin, mitä oli rikkonut Juhoa
vastaan, kun tämä alentui an
teeksiantoa etsimään.
KUTSU EVANKELIS-LUTERI
LAISEN KANSALLISKIRKKO
KUNNAN 54. VUOSI
KOKOUKSEEN
Evankelis-luterilaisen Kansalliskirkkokunnan
johtokunta täten kutsuu kirkkokunnan seurakun
tien valitsemia edustajia ja kirkkokunnan pappeja
kirkkokunnan 54. vuosikokoukseen, joka pidetään
Ironwoodissa, Michiganissa, kesäk. 23 ja 24 pp. ja
mahdollisesti 25 p. 1952 Zion Lutheran kirkossa.
Kokouksen ohjelma on pääpiirteissään seuraava:
1. Kokous avataan aamuhartaushetkellä klo 9 ap.
2. Edustajien nimet luetaan, ja valitaan puheen
vuorojen merkitsijä. 4
3. Valitaan tarpeelliset komiteat.
4. Luetaan tervehdykset kirkolliskokoukselle, esi
tetään kirkolliskokouksen vieraat ja kuullaan
heidän tervehdyksensä.
5. Kirkkokunnan esimiehen vuosikertomus.
6. Luetaan kirkkokunnan tilit, kuullaan tilintar
kastajien lausunto. Valitaan kirkkokunnan ra
hastonhoitaja yhdeksi vuodeksi. Nykyinen on
mr J. K. Jackson.
7. Valitaan kirkkokunnan toinen vara-esimies
neljäksi vuodeksi. Nykyinen toinen vara-esi
mies on past. M. Wiskari.
8. Kirkollisjohtokunta esittää yleistä kirkko
kunnan työtä koskevat päätöksensä kirkollis
kokouksen vahvistettavaksi. Keskustellaan ja
päätetään evästys n: ro 1 johdosta.
9. Kuullaan vuosikertomus seminaarin työstä,
keskustellaan ja päätetään seminaaria koske
vista kysymyksistä.
10. Kuullaan kristillisen kasvatustyön valiokun
nan (Board of Christian Education) vuosiker
tomus.
a) Keskustellaan ja päätetään pyhäkoulua,
kristillistä päiväkoulua ja kesäkoulunpitoa
koskevista asioista.
b) Valitaan valiokunnan jäsenet (2). Nykyi
set ovat past. H. P. Esala ja past. W. A. Kan-
Pian ja helposti korjasi an
teeksiantamus r i'k komukset,
olletikin voi hirmua kun
kaikki olikin johtunut vain
väärinkäsityksestä. Väärinkä
sitys oli synnyttänyt katke
ruutta, katkeruus kovia sano
ja, kovat sanat uusia väärinkä
sityksiä ja niin edespäin.
Isä taivaassa, miten pik
kumaisia, miten lyhytnäköisiä
sinun lapsesi ovat, sanoi Juho
Rantue syleiltyään itkien jäl
leen löydettyä ystävää.
Ja ylen hitaita anteeksi
antamaan, lisäsi Ville.
(Loppu)
HÄNEN HYMYNSÄ.
Yliopiston lukuvuosi oli al
kanut, ja Sakarille se merkitsi
herkeämätöntä aherrusta ja
sitkeää ponnistelua niiden pää
määrien tavoittelussa, jotka
hän oli itselleen asettanut. Hä
nellä oli omat suunitelmansa,
omat toiveensa, omat ihbn
teensa, jotka tähtäsivät kauas
ja korkealle. Kandidaatti-ar
voon ei ollut enää pitkälti opin
taivalta, mutta ei hän suinkaan
siihen pysähtyisi, vaan eteen
päin, yhä eteenpäin hän on
yrittävä omien mahdollisuuk
siensa puitteissa. Tieteellinen
tutkimustyö oli hänen elämän
sä suuri unelma, hänen into
himonsa, hänen jumalansa.
Mikään ei saanut häntä häi
ritä hänen pyrkimyksissään, ei
saanut tulla esteeksi tutkivan
hengen tunkeutumiselle ehkä
sinnekin asti »missä vielä oli
uusien löytöjenkin mahdolli
suutta. Ei vain maan pinnalla,
vaan muillakin tiedon vainioil
la on vielä kartoittamattomia
kin alueita ehkäpä joku sel
lainen kolkka odotti Sakaria
kin, tutkijaa, tiedemiestä, työ
muurahaista. L a i skottelun,
velttouden hän hän oli julista
nut pannaan melkeinpä jo syn
tymästään asti, sillä kapaloita
ei hän ollut sietänyt kuukaut
takaan. Vapaana hän tahtoi ai
na potkia.
Ja kuitenkin oli niin paljon
sellaisia asioita, joihin hänet
tahdottiin kapaloida, vielä nyt
kin, vaikka hänellä oli jo käy
tettävänään tiedemiehen veit
si ja arvosteluun teroittunut
silmä. Kapaloita, kapaloita,
“Gripsholm” vei ensimmäiset olympiamatkailijat Helsinkiin
V : il
• jfp f iu * f /]
»■KfflrrM I dMr 1 * ft 4 1 v L 1
•• • v: ; . <■ > m 1
'*>*«*& fl % --'"M
Ä «Ib, 1 W V iflmU
rT f ' .iyjj •” m VH ■
§»: " Jf 3 '
f J- -M"" '■
I mammat
h .1 KraSrstiftrilL.
; '■ ■rl WM Mf mSßtmm
\ \ m ■■ Hl %*q fj s IHkI
li. Ulf W 9 a lvi IHH SHm
m } , I M M ■> , m&mm
IL VM Vm'- F'WaBBK- gllsii <* /
IM ./ läiskii /
Kun Ruotsin Amerikan Lin
jan moottorilaiva “Gripsholm”
lähti New Yorkista toukokuus
sa, tapaus oli historiallinen
Ruotsin Amerikan Linjalle. Se
oli ensimmäinen SAL:n laiva
vuoro New Yorkista suoraan
Helsinkiin toisen maailmanso
dan jälkeen.
Laivan lähtö merkitsi vuo
den 1952 Olympialaisten turis
tikauden alkua, sillä laiva kul-
vauvan vaatteita!
Suurin kiusa hänen elämäs
sään oli äiti. Tosin hän oli
maailman paras olento, tuo hy
vä, hurskas, uhrautuva, jalo
nainen, juuri sellainen kuin
todellisen vanhanajan äidin
tulee olla, mutta kuitenkin hä
nen äidikseen niin tuiki sopi
maton. Suuressa, jalossa yk
sinkertaisuudessaan äiti halusi
ison poikansakin kapaloida
vielä tuon kauniin jumalisuu
tensa vauvanpukuun siinä
se sovittamaton ristiriita, joka
toisinaan tuskastutti, toisinaan
väänsi suun rumaan ivahy
myyn. Jos nuo hurskaat tyy
tyisivät olemaan vain itse sitä
mitä ovat, tyrkyttämättä usko
aan muille, tulisi heidän kans
saan kyllä toimeen, mutta
heistä pistää aina tuomion
piikki “epäuskoiseen”. Entä
sitten nuo äidin rukoukset, toi
veet ja odotus, että tuhlaaja
lapsi kerran kääntyisi ja alis
tuisi jälleen kapaloitavaksi
se on enemmän kuin kiusa. Se
on häiriötä, sumua silmille, är-
ta. Nämä valitaan yhdeksi vuodeksi.
11. Pappien eläkerahaston johtokunnan vuosira
portti.
a) Eläkekassan rahastonhoitajan tilikertomus.
b) Keskustellaan ja päätetään eläkekassaa kos
kevista asioista.
c) Valitaan eläkerahaston johtokuntaan seu
raavat: Rahastonhoitaja (nyk. mr Andrew
Anderson); ja varapuheenjohtaja (nyk. mr
Raymond Ahpnen). Nämä valitaan 2 vuo
den virkakaudeksi.
and) Keskustellaan .ja päätetään Evästyksestä
numero 3.
12. Painoliikkeen vuosiraportti.
a) Liikkeenhoitajan tilikertomus.
b) Valitaan taloustoimikunnan puheenjohtaja
(nyk. mr J. K. Jackson) kolmen vuoden
virkakaudeksi.
c) Valitaan juhlajulkaisujen toimittajat 'sekä
Lutheran Voice-lehden ja Vuosikirjojen toi
mittajat.
13. Kotilähetysjohtokunnan vuosikertomus.
a) Keskustellaan ja päätetään kotilähetystyötä
ja Australian lähetystyötä koskevista asiois
ta.
b) Valitaan kotilähetysjohtokuntaan yksi jä
sen kolmen vuoden virkakaudeksi, (nyk. mr
John A. Aho).
c) Keskustellaan ja Evästyksestä
n: ro 2.
14. Rakennusrahaston toimikunnan vuosiraportti.
a) Keskustellaan ja päätetään rakennusrahas
toa koskevista asioista.
b) Valitaan johtokunnan jäsenet, (nyk. pu
heenjohtaja, past. J. E. Nopola; rahastonhoi
taja, mr TANARUS. J. Lepistö, mr J. E. Hautanen, mr
E. H. Buerkle ja past. H. P. Esala.) Nämä
valitaan yhdeksi vuodeksi.
15. Kirkkokunnan piireiksijako-toimikunnan ra
portti.
16. Stewardship komitean vuosiraportti.
a) Esitetään kirkkokunnan budgetti tulevalle
tilivuodelle.
AUTTAJA TORSTAINA TOUKOKUUN 29 P. 1952
jetti matkustajlensa joukossa
420 henkeä, jotka olivat mat
kalla Helsinkiin ja Olympia
iaiskisoihin. Lähdettyään näin
aikaisin matkalle, heillä on
tarpeksi aikaa käydä tapaa
massa sukulaisiaan ja ystävi
ään Suomessa, ennen kesän
suurta tapahtumaa.
Tässä M.S. “Gripsholmin”
laivankannella valtiosenaatto
sytystä hermoille. Melkein se
saattaa lamauttaa työintoakin.
Nytkin on niin ilkeä 010,
kuin jonkinlainen kauna pis
täisi tuntoa, aina siitä hetkestä
asti, kun hän toista viikkoa
sitten lähti kotoa. Asia oli niin
tuikimitätön, mutta sittenkin
se vaivasi mieltä. Eihän äiti
voinut sanoa hänelle jäähyväi
siä ilman lyhyttä saarnaansa
Älä unohda Jeesusta, hän
on kuollut puolestasi, hän kut
suu, hän odottaa ja jotain
muuta samaan tapaan. Mutta
Sakari ei voi vieläkään ym
märtää, miten hän saattoi niin
unohtaa tuon hellän tilanteen
vaatimukset, että hänen suun
sa vetäytyi varomattomasti
ivalliseen hymyyn. Eihän se
muuten olisi mitään merkin
nyt, mutta kun äiti sattui sen
huomaamaan, hänen herkkä
sydäminen, hyvä äitinsä. Ei
hän äidin tarvitsisi sitä tietää,
että pojan koko sisäinen ole
mus on tulvillaan tuollaista
hymyä äidin lapsellisia usko
muksia kohtaan. Pieni häiväh
ri John W. Huhtala, Virginia,
Minnesota, ja mrs Huhtala,
“Gripsholmin” päällikkö, kap
teeni Sigfrid Ericson, pääkon
suli Rafael Seppälä, Suomen
edustaja New Yorkissa, mr
Emil Ekblad, Gardner, Mass.,
Suomen matkan johtaja, ja mr
Earnest B. Bearnath, Ruotsin
Amerikan Linjan matkustus
liikenteen toiminnanjohtaja.
dys vain siitä varastosta sukel
tausi näkyviin, mutta se pii äi
dille kylliksi. Hän näki kaiken.
Lause katkesi kesken, rakkai
siin silmiin tuli kostea kiilto,
mutta poika heilautti kättään
hyvästiksi ja kiirehti odotta
vaan autoon.
Voi, miten ilkeästi se saattoi
kiusata mieltä, tietäessä mitä
tuo huomio äidille merkitsi.
Kyyneleitä, rukouksia iljet
tävää! Aina ennen hän oli
osannut ottaa äidin opetukset
vastaan vakavalla vaitiololla,
ikäänkuin a s i aankuuluvalla
kunnioituksella, ja sen taidon
hän on osaava vasfedeskin.
Hymylle pannaan sulku, niin
luja salpa, ettei se enää luvat
tomina hetkinä varastaudu
esiin.
Koko maailma ihailee tuol
laisia jaloja äitejä, kuin tuo hä
nenkin äitimuorinsa on, mutta
ei muisteta minkälaisena kiu
sana he saattavat olla lapsil
leen. Eihän aikamiehen pitäisi
olla niin hienotunteinen, että
moiset vähäpätöiset seikat
b) Valitaan Stewardship komitean jäsenet,
(nyk. mr Edward E. Aho, puheenjohtaja;
mr E. H. Buerkle, kirjuri; mr H. Larson ja
mr J. A. Aho).
17. Keskustellaan ja päätetään muista edustajien
ja toimintaryhmien esilletuomista esityksistä
ja evästyksistä.
18. Seuraavan kirkolliskokouksen paikan valinta.
19. Kokouksen lopettaminen.
Kukin seurakunta, joka on jäsen ev. lut. Kan
salliskirkkokunnassa, on oikeutettu lähettämään
yhden (1) edustajan kutakin sataa (100) kastettua
jäsentä kohti. Seurakunnat, joissa ei ole sataa jä
sentä, ovat kuitenkin oikeutetut lähettämään yh
den edustajan.
Kutakin seurakuntaa kehoitetaan lähettämään
edustajansa valtakirjat kirkkokunnan sihteerille
kesäk. 15 päivään mennessä osotteella: R. W. Heik
kinen, c-o Rev. H. P. Esala, 610 E. Ayer St., Iron
wood, Michigan. Jos seurakunta ei lähetä edusta
jaa, niin lähettäköön kuitenkin valtakirjansa, joka
sisältää seurakunnan evästykset ja oikeuden kir
kolliskokoukselle valita sille edustajan.
Ev. Lut. Kansalliskirkkokunnan yhteinen pap
pien kokous pidetään kesäk. 19 p. klo 1 ip. Bethany
Lutheran kirkossa, Wakefieldissä, ja jatkuu kesäk.
20 päivä. Kansallis-Lutherliiton vuosikokous pide
tään kesäk. 21 p. Ironwoodin Zion Lutheran kirkos
sa klo 9 ap. Kansallis-Naistenliiton vuosikokous pi
detään illallis-kokouksen muodossa Zion kirkon
alasalissa klo 5 ip. Kansallis-Miestenliiton vuosi
kokous pidetään illallis-kokouksen muodossa paik
kakunnan Suomi Synodin kirkon alasalissa klo 5 ip.
Sunnuntaina, 22 p., on kirkolliskokouksen avajais
jumalanpalvelukset suomenkielellä klo 9 ap. ja
englanninkielellä klo 10:30 ap. Memorial raken
nuksen juhlasalissa. Iltapäivällä klo 2:30 on papik
si vihkimistoimitus, jossa pappiskokelaat E. Beck,
R. Efraimson, Ed. Gorts, H. Ranta, Wm Ross ja E.
Ylinen vihitään pyhään saarnavirkaan. Illalla klo
8 on evankeliumi- ja laulujuhlat. Kaikki sunnun
tain toiminta on Memorial rakennuksen juhlasalis
sa. Maanantaina, ja tiistaina, kesäk. 23 ja 24 pp., pi-
pääsisivät häiritsemään työ
rauhaa ja hermojen tasapai
noa, mutta eihän herkkyydel
leenkään mitään voi.
Palattuaan juuri luennolta
hän taaskin oli kertaalleen tä
tä kaikkea ajatellut. Hän heit
täytyi leposohvalleen ja oikein
tuskastuneena tarttui biolo
gian oppikirjaan syventyäk
seen sen lukemiseen ja pääs
täkseen kiusallisista mietteis
tään.
Sähkösanoma ylioppilas
Ojanpäälle, ilmoitti palvelija
tar ovelta.
Tuskin Sakari kykeni vapi
sevine sormineen avaamaan
tuota vähäistä paperilevyä.
“Äiti kuolemansairaana, tu
le heti kotiin”, luki hän, vaik
ka kirjaimet hyppivät sinne ja
tänne.
Tiedonanto oli Aino-siskon
lähettämä, nuo julmat sanat,
joita ei mikään lohtu kaunis
tanut, ei toiveen häivekään.
Juna lähtee neljännestunnin
päästä, huomasi hän. Suinpäin
hän syöksyi matkaan, sai auton
kadunkulmauksesta ja nyt
asemalle.
Voi, kuinka loppumattomal
ta tuntui tuo kahden tunnin
matka, sillä minuutit olivat
niin äärettömän kallisarvoisia.
Juna mateli kuin etana.
Minun hyvä, rakas, suloi
nen äitini on kuolemaisillaan,
toisti hän itsekseen kerta toi
sensa perästä syvässä tuskas
saan. Maailma oli hänelle nyt
kuin pimeä luola, josta kaikki
valot olivat sammutetut.
Vihdoin hän läheni kotia,
mutta oven taa hän pysähtyi,
sillä kaamea aavistus valtasi
hänet. Hänen voimansa olivat
aivan lopussa.
Olga-täti, Sakarin isävaina
jan sisar, avasi oven tulijalle.
Onko, onko äiti kuollut?
Etkö sinä sitten saanut
kaan sähkösanomaa, sitä tois- 1
ta, jossa ilmoitettiin koko to
tuus?
Sakari ei voinut kysyä
enempää, vaan vajosi istumaan
portaille. Minun äitini, mi
nun äitini, vaikeroi hän.
Tule katsoman äitiäsi, sa
noi täti.
En, tiuskasi Sakari.
Täti lähti, mutta palasi ta
kaisin hetken kuluttua muka
naan Aino-tyttönen, joka oli
itkenyt tuntikausia yhteen me
noon, joten hän oli aivan nään
tynyt. Tädillä oli kädessään
Raamattu. Hän kertoi nyt ääni
liikutuksesta värähdellen:
detään kirkkokunnan varsinainen vuosikokous al
kaen kunakin päivänä klo 9 ap. Suomenk. ja englk.
ehtoollisjumalanpalvelukset pidetään maanantai
na, kesäk. 23 p., klo 7:30 ill.
Suomenkielisiä ja englanninkielisiä hartaus
hetkiä pidetään erillään toisistansa kunakin ilta
na sekä Ironwoodissa että ympäristöllä olevissa
seurakunnissa.
R. W. Heikkinen, sihteeri.
G. A- Aho, esimies,
Evästys n: o 1. (Kirkollisjohtokunnan lähettämä.)
Evästyksiä Ev. Lut. Kansalliskirkko
kunnan 54:nelle vuosikokoukselle
“Että Ev. Lut. Kansalliskirkkokunta vuosiko
kouksessaan valitsee vaali-komitean, johon kuuluu
jäseniä kustakin kirkkokunnan toiminta alueesta.
Tämän komitean tehtävä on esittää kokelaita, kak
si tahi useampia, kuhunkin virkaan, joista on ää
nestettävä seuraavassa kirkolliskokouksessa. Tä
män komitean on kokoonnuttava maalisk. 1 päi
vään mennessä ja on julkaistava vaaliesityksensä
kirkkokunnan äänenkannattajissa viimeistään
huhtik. 1 p.”
Evästys n: ro 2. (Kotilähetysjohtokunnan lähettär
mä.)
“Että Ev. Lut. Kansalliskirkkokunta vuosiko
kouksessaan hyväksyisi lähetys-avustuksen korot
tamista niin, että voitaisiin maksaa vähintäin $250.-
00 kuukaudessa palkkaa niille papeille, joilla on
pappila varustettu seurakunnan puolesta; ja että
lisää avustusta annetaan niille papeille, joiden täy
tyy vuokrata oman pappilansa.”
Evästys n: ro 3. (Ely’n Ev. Lut. Kansallisseurakun
nan lähettämä.)
“Että Ev. Lut. Kansalliskirkkokunta auttaisi
äänien keräämisessä saadakseen papit nauttimaan
Federal Social Security lain oikeuksia.”
Sikäli kuin muita evästyksiä lähetetään, jul
kaisemme ne lehdessämme. „ w
R. W. Heikkinen, sihteeri.
Kun äitisi tänään aamu
päivällä tunsi voimakasta pa
hoinvointia, niin hän sanoi mi
nulle: “Kuule, Olga, jos minä
kuolen, anna Raamattuni Sa
karille.” Eikä kulunut käiltä
kään tuntia, kun hän sai hal
vauksen, joka vei hänet mel
kein silmänräpäyksessä rajan
tuolle puolen.
Täti tarjosi Raamatun Saka
rille. Tämä äkkiä raivostui,
tempasi kirjan tätinsä kädestä
ja heitti sen kaikin voiminen
sa nurkkaan, niin että sen kan
net irtautuivat.
En tahdo äidin Raamat
tua, vaan itse äidin, oman äi
tini.
Lapsi parka, sanoi täti,
sillä hän ei jaksanut nyt nuh
della, vaikka häntä kauhistut
tiin Pyhän Kirjan häpäisemi
nen.
Aino kokosi kirjan irtaantu
neet osat ja vei sen talteensa.
Hautajaiset pidettiin jo
muutaman päivän kuluttua,
että Sakari pääsi jatkamaan
keskeytyneitä opintojaan. Tyl
sänä ja välinpitämättömänä
hän seurasi kaikkia toimen
piteitä, ja vain kaksi kertaa
pikipäin hän kävi katsomassa
äitinsä ruumista, ennenkuin se
suljettiin arkkuun ja laskettiin
hautaan. Ei mikään merkinnyt
hänelle mitään, sillä hän ei
kyennyt näkemään muuta
kuin sen selviön, että hänen
oma viime tervehdyksensä äi
dille oli ollut karkea ivahymy,
jonka takana oli kokonainen
maailma pelkkää ivaa ja pilk
ka, jopa inhoa äidin uskoa koh
taan. Se oli hänen antamansa
palkka äidille kaikesta hänen
rakkaudestaan, hyvyydestään,
rukouksistaan. Kenties juuri
tuo näkemys oli jouduttanut
äidin lähtöä, sillä tiesiväthän
he kaikin, että hänellä oli heik
ko sydän.
Lukujen jatkamisesta ei tah
tonut tulla mitään, sillä tuo hy
my soi Sakarin ympärillä per
keleitten ivannauruna. Ei aut
tanut, vaikka hän kymmenes
ti vakuutti itselleen, etteivät
maatuneet aivot enää mitään
muistoja säilytä, ei lahoava sy
dän enää mitään tunne. Vaik
ka hän tiesi nyt niin tuiki sa
mantekeväksi, mitä äiti oli
tuntenut, nähnyt ja ajatellut,
kun kuolema oli kaiken sen jo
tomuna tuuleen puhaltanut, ei
hän silti voinut unohtaa äitin
sä, oman äitinsä viime katset
ta.
(Jatk.)
SIVU 3