Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, August 14, 1952, Image 3

Search America's historic newspaper pages from 1777-1963 or use the U.S. Newspaper Directory to find information about American newspapers published between 1690-present. Chronicling America is sponsored jointly by the National Endowment for the Humanities external link and the Library of Congress. Learn more

{
                  title: 'Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, August 14, 1952, Page SIVU 3, Image 3',
                  download_links: [
                  {
                   link: 'https://www.loc.gov/rss/ndnp/ndnp.xml',
                   label: 'application/rss+xml',
                   meta: 'News about Chronicling America - RSS Feed',
                  },
                  
{
    link: '/lccn/sn93060356/1952-08-14/ed-1/seq-3.jp2',
    label: 'image/jp2',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1952-08-14/ed-1/seq-3.pdf',
    label: 'application/pdf',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1952-08-14/ed-1/seq-3/ocr.xml',
    label: 'application/xml',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1952-08-14/ed-1/seq-3/ocr.txt',
    label: 'text/plain',
    meta: '',
},

                  ]
                }

Auttaja. [volume], August 14, 1952, Page SIVU 3, Image 3
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

Image: of 8.

Page

All Pages

Issues

All Issues Text | PDF | JP2 (7.2 MB)

Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.), 14 Aug. 1952. Chronicling America: Historic American Newspapers. Lib. of Congress. <https://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn93060356/1952-08-14/ed-1/seq-3/>

Newspaper Page Text

NO. 33
Ei muuta tietä
HANNA RAUTA
Lääkäri luuli pojan taas me
nettäneen tajuntansa, kun hä
nen katseensa omituisen kiil
toisena tähyili kuin kaukaisia
näköaloja. Mutta ei, pian kään
tyi katse taas vaalijaan terä
västi, vaativasti.
Menkää te, lausui hän.
Lääkäri säpsähti. Kuolevan
oikuillekaan ei kykene naura
maan.
Menkää ja kertokaä paka
noille, että Jumalan Poika on
heidät lunastanut. Ja viekää
heille terveisiä minulta, ja sa
nokaa, että taivaassa odotan
heitä. Menettehän?
Katsos, Hannes, enhän
minäkään ole sopiva sinne.
Miksi ette olisi?
Tahtomatta pujahti Toivo
Ekmanin huulilta nyt tunnus
tus:
Kun en minä itsekään us
ko .. .
Kauhun ilme kasvoilla tui
jotti poika seuralaistaan, joka
jo kovasti katui lausumaansa.
Lääkäri oli harmistunut it
seensä. Tarvitsiko hänen omil
la asioillaan mennä pienen
raukan kirkasta näköpiiriä
himmentämään.
Hannes ummisti silmänsä ja
hänen huulensa liikkuivat hil
jaa. Hetkisen vain, sitten loi
hän taas kirkkaan katseensa
lääkäriin ja lausui iloisesti:
Minä arvaan, teille ei ole
kukaan sanonut, että olette lu
nastettu, ettekä ole nähnyt
Raamattua. Eikö ole niin?
On.
Poika kohotti päätään tyy
nyltä, hän oli aivan riemun
valtaamana.
Sittenhän minä kuitenkin
pääsin kertomaan yhdelle, jo
ka ei vielä ole kuullut. Minä
olen teidän lähetyssaarnaajan
ne. Oi kuulkaa, rakas Toivo,
tekin olette lunastettu ja kaik
ki ihmiset. Jeesus antoi naula
ta itsensä ristiin ja kuoli sii
nä meidän tähtemme. Se oli
lunastus. Minä en jaksa enää
puhua, mutta minä annan teil
le yhdelle, joka ei vielä ole
kuullut. Minä olen teidän lä
hetyssaarnaajanne. Oi kuul
kaa, rakas Toivo, tekin olette
lunastettu ja kaikki ihmiset.
Jeesus antoi naulata itsensä
ristiin ja kuoli siinä meidän
tähtemme. Se oli lunastus. Mi
nä en jaksa enää puhua, mutta
minä annan teille oman Testa
menttini, siitä voitte lukea.
Siinä sanotaan, että Jeesus on
tullut maailmaan syntisiä va
pahtamaan, se on aivan var
maa. Uskottehan, Toivo?
Uskon, uskon.
Nyt hän olisi valehdellut
vaikka miten, sillä eihän tur
han vuoksi tarvinnut häikäillä,
kun kuolevan rauha oli kysy
myksessä.
Ja menette ilmoittamaan
pakanoillekin, jatkoi lapsi.
Menen.
Oi kuinka hauskaa! Nyt
minä menen mielelläni taivaa
seen. Lunastettu pääsee sinne.
Sanokaa äidilleni, että hän an-
taa teille Testamenttini. Minä
menen kertomaan Jeesuksel
le ...
Parin tunnin kuluttua hän
lähti. Nuori lääkäri päästi hel
potuksen huokauksen kuin
taakan alta päässyt. Moisessa
vaikeudessa ei hän ollut vielä
koskaan ollut.
Toverit eivät lakanneet ih
mettelemästä, mikä oli men
nyt Toivo Ekmaniin, sillä hä
nen koko elämänhalunsa näyt
ti kadonneen. Hän oli ilmeises
ti synkkien ajatuksien kiusaa
ma. Tavassa, millä hän toisi
naan heittäytyi huvitteluihin,
oli ikäänkuin rikoksellisen
hurjuutta omantunnon äänten
vaimentamiseksi, siinä ei ollut
hituistakaan iloa, ei entistä hil
peyttä.
Mutta jos joku olisi sanonut,
että Toivo ei voinut unohtaa
muuata jo kuukausia sitten
kuollutta poikaa ja hänen sa
nojaan, olisivat toverit naura
neet. Se olisi ollut heistä mah
dotonta.
Niin kuitenkin oli. Mitä
enemmän aikaa kului, sitä
enemmän polttivat pienen
Hanneksen sanat Toivo Ekma
nin mieltä. Niitä ei voinut
unohtaa.
Ja oma lupaus poltti. Hän
oli hullu, kun meni moisia val
heita syöttämään kuolevan
lohdutukseksi ja omaksi sur
makseen.^
Pahinta kuitenkin oli muis
taa sitä iloa, millä kuoleva lä
hetyssaarnaaja oli ilmoittanut,
että hänkin on lunastettu, hän,
Toivo Ekman se oli niin kiu
saava muisto, että siitä pääs
täkseen hän olisi antanut mel
kein vaikka kaikkensa.
*
Kolme vuotta on kulunut.
Hanneksen Testamentti mat
kaoppaanaan on Toivo Ekman
lähdössä pakanain luo. Hän us
koo jo olevansa lunastettu, hän
on itse omin silmin sen luke
nut kirjastaan.
Vielä kerran hän puristaa
Hanneksen äidin kättä, ja vii
meiset jäähyväissanat lausu
taan molemmin puolin.
Muistakaa esirukouksis
sanne poikanne sijaista, lausuu
lähtevä liikuttuneena.
Laiva lähtee ja vie muka
naan Toivo Ekmanin ilmoit
tamaan lunastuksen ihmeellis
tä sanomaa niille, jotka eivät
sitä vielä ole kuulleet, ja vie
mään heille pienen Hanneksen
terveiset.
(Loppu)
KIRJE HAUDASTA
Aina siitä asti, kun äiti oli
kuollut, oli Laura tuntenut it
sensä kovin yksinäiseksi, vaik
ka oli toveriensa ympäröimä
nä nyt niinkuin ennenkin. Mi
ten paljon äiti hänelle merkit
si, ei hän tämän eläessä ollut
täysin käsitänyt. Vasta nyt,
kun tuo rakas vanhus oli pois
sa, tiesi hän äidin rakkauden
arvon, ja huomasi myöskin
• Paikallisesti omistettu, ainoa suo
malainen vaatetusliike Ironwood
issa
• Tavaran laatu mitä parhain
• Hinnat aina kohtuulliset
Tulkaa tarkastamaan laaja vallkol
maammi miesten pukuja, paitoja, hat
tuja y.m. miesten vaatetarpelta.
HALULLA TULETTE
TOISTEKINI
MEN'S WEAR INC.
Suffolk Street
IKONWOOD, MICHIGAN
omat laiminlyöntinsä. Voi, mi
ten vähän, miten mitättömän
vähän äiti oli saanut häneltä
vastarakkautta, hu o maavai
suutta ja tunnustusta. Äidin
väsymätön huolenpito ja hel
lyys oli aina ollut niin itses
tään asiaankuuluvaa, ettei hä
nen mieleensäkään juolahta
nut, että sitä jollain tavoin oli
si pitänyt palkita. Siihen ta
paan oli heidän suhteensa aina
ollut, äiti antajana, tytär vas
taanottajana, vuodesta toiseen.
Nyt, nyt hän oli poissa. Lau
ran elämässä oli aukko niin
suuri ja syvä. Ei kukaan täy
tä äidin sijaa, sen hän tiesi nyt.
Jos hän olisi edes saanut
viettää äidin kanssa jäähyväis
hetken, pyytää häneltä an
teeksi, kuiskata hänelle kiitok
sensa ja tunnustuksensa, pu
ristaa hänen kättänsä ja kat
soen hänen rakastaviin sil
miinsä kuunnella hänen viime
sanojaan, niin mikä lohdutus
se olisikaan. Mutta äiti oli läh
tenyt niin äkkiä, sydänhal
vauksen kohtaamana, ettei
hän ollut sanonut sanaakaan
edes isälle ja veljelle, saati
sitten Lauralle, joka kaukaa
riensi kotiin tavatakseen vain
äidin kylmenneen tomumajan.
Viiltävä tuska oli aluksi raa
dellut häntä, suru niin syvä,
ettei hän ollut luullut voivan
sa elää, mutta vähitellen se
vaimentui hiljaiseksi alaku
loisuudeksi.
Surustaan huolimatta hän
myöhemmin tunsi vapautusta
kin, itsenäiseen elämään pää
semisen tyydytystä. Äidin us
ko oli häntä kahlinnut, oli ai
na tuntunut jonkinlaiselta
ikeeltä. Eihän hän äidille ollut
koskaan uskottomuuttaan tun
nustanut, mutta äiti näki sen,
tunsi, tiesi ja suri sen vuok
si. Juuri tuo äidin suru, se se
kahle olikin. Siitä hän oli tah
tonut päästä, ja siltä kohdalta
äidin poismeno vaikutti ke
ventävästä
Mutta päivä päivältä hän
huomasi yhä selvemmin, ettei
ollutkaan päässyt irti ikees
tään. Ei siinä kyllin, että äi
din menetys oli hänelle raskas
tappio, mutta lisäksi hänen
muisto ns a, hänen uskonsa
muisto, oli samanlaisena kiu
sana kuin ennenkin. Kuinka
sinä elät vieraana Jeesukselle
kuiskasi äidin muisto hänel
le yhä uudelleen ja uudelleen.
Laura koetti päästä sen
muiston kanssa jonkinlaiseen
sopusointuun ki e toutumalla
tavanmukaiseen hurskauden
vaippaan. Hän kävi joskus kir
kossa, otti osaa eri kristillisten
seurojen toimintaan ja harras
ti hyviä asioita.
Vaikka hän hyvin tiesi, ettei
tämä ollut uskoa, tuudittau
tui hän septään näin väärään
rauhaan, tylsytti omantunton
sa ja vähitellen unohti äidin
ja hänen uskonsa.
Eihän nuori ylioppilas voi
nut uskoa samoin kuin van
hanaikaisiin uskomuksiin piin
tynyt vanhus. Hyvien tapojen
ja luonteen kasvatuksen us
konto on nykyajan sivistyneel
le nuorelle kylliksi . . .
*
Laura oli tullut asuntotove
rinsa Liisan kanssa yliopistol
ta, kun postinkantaja toi hä
nelle kirjeen. Päällekirjoitus
oli veljen, joka nyt oli kotita
lossa isäntänä.
Kun Laura oli repäissyt kuo
ren auki, tuli sieltä ensin vel
jen kirje ja sen sisältä avo
nainen kuori ilman päällekir
joitusta. Hän luki ensin veljen
kirjeen, joka oli aivan lyhyt:
Rakas sisko! Selaillessani äi
ti-vainajan raamattua, löysin
sieltä tämän sinulle kirjoite
tun kirjeen. Lähetän sen heti
sinulle. En jouda nyt enempää,
terveiset vain isältä ja minul
ta. Arvi.
Laura heitti veljen kirjeen
syrjään ja tarttui vapisevin
käsin toiseen kirjeeseen.
Hetkisen hän empi. Tuntui
kuin eivät hänen voimansa
riittäisi.
Toveri katsoi Lauraan ih
meissään, kun tämä oli yht’äk-
AUTTAJA TORSTAINA ELOKUUN 14 P. 1952
kiä valahtanut niin kalpeaksi,
että näytti olevan pyörtymäi
sillään.
Laura luki voimakkaiden
nyyhkytysten vavahduttaessa
hänen koko olemustaan:
Rakas Laurani.
En minä ole sairas, mutta
kuitenkin minusta tuntuu kuin
kuolemani olisi lähellä. Koska
sekä isäni että äitini kuolivat
kumpikin halvaukseen, niin
luulen, että minullakin on sa
manlainen äkkilähtö edessä,
t-hkä hyvinkin lähellä. Kyllä
hän minä mielelläni muutan
taivaan kotiin, mutta sinusta
minulla on huoli. Sinä kuljet
omia teitäsi, välittämättä Jee
suksesta, vaikka hän on kuol
lut puolestasi ja yhä rakkaasti
kutsuu ja etsii sinua, tahtoen
viettää ehtoollista kanssasi.
Kristilliset tavat riittävät si
nulle niinkuin tuhansille muil
lekin. Olet valinnut kuoren ja
hyljännyt ytimen, öljytön
lamppu kädessäsi käyt Ylkää
vastaan, muistamatta, että “il
man uskoa on mahdoton kel
vata Jumalalle”.
Voi olla, että tämä on vii
meinen kirje sinulle, viimeiset
sanani rakkaalle Lauralleni.
Todistan siis vielä, vakuutan
Herramme nimessä, että sovin
toveren armo riittää sinulle
kin, synnit ovat siinä anteeksi
annetut. Pakene siis sen tur
viin, ennenkuin on myöhäistä.
Laura ei voinut jatkaa, sillä
hänen silmiänsä pimensi. To
veri vei hänet vuoteeseen, sil
lä hän oli puolittain pyörtynyt.
Hetken aikaa hän makasi sil
mät ummessa. Sitten hän sanoi
kuiskaten:
Lue sinä, lue siitä alkaen:
. . . “ennenkuin on myöhäis
tä”.
Lepää nyt ensin!
Kuule, Liisa, uskotko si
nä Jeesukseen?
Uskonhan minä, palve-
Jemmehan me kristinuskon
korkeita ihanteita.
Avaamatta silmiään lausui
Laura hitaasti, kuin itsekseen:
Käymme öljyttömin lam
puin häntä vastaan . . .
Liisa katsoi vuoteessa lepää
vään toveriinsa pitkään, ky
syen sitten:
Sano, miksi olet noin jär
kyttynyt? Mistä sait kirjeen?
Haudasta.
Mitä sinä puhut, kysyi
toinen kauhuissaan.
Niin, sain sen viime vuon
na kuolleelta äidiltäni. Hän tu
li varoittamaan minua, ennen
kuin on myöhäistä.
Mielenjärkytys teki Lauran
sairaaksi. Toveri kutsui hänen
luokseen lääkärin, joka mää
räsi rauhoittavia lääkkeitä.
Niiden vaikutuksesta Laura
nukkui seuraavaan aamuun
saakka.
Vasta silloin hän voi lukea
loppuun asti äidin pitkän kir
jeen. Viljavat kyyneleet vuo
tivat hänen silmistään, kun
hän lause lauseelta tutki rak
kaan äitinsä viime tervehdys
tä. Muulle ei kirjeessä ollut
tilaa kuin vain sovintoveren
suurelle armolle, jota tuo ra
kas vanhus niin monin sanoin
koetti kirkastaa uskottomalle
tyttärelleen, joka oli vain kris
tillisten ihanteiden lumoissa.
Raamatun omin sanoin hän
vakuutti, että “Jeesuksen Kris
tuksen, Jumalan Pojan veri
puhdistaa kaikesta synnistä”,
koska “ilman verenvuodatusta
ei tapahdu anteeksiantamus
ta”, ja että “autuaat ovat ne,
jotka pesevät vaatteensa Ka
ritsan veressä”. Muuta autuut
ta ei ole eikä tule koskaan
olemaan, joten voi sitä, joka
testamentin veren halpana pi
tää, vaikkapa kuinka korkei
den ihanteiden vuoksi. “Joka
ei usko, se kadotetaan.” Se oli
niin valtava saarna Lauralle,
että hän näki kuin uudessa va
lossa kaiken, asian äärettömän
vakavuuden, lunastuksen to
dellisuuden, sen mittaamatto
man arvon, elämän ja kuole
man vaihtoehdon voi missä
pimeydessä hän olikaan elä
nyt.
(Jatk.)
Kahdet kaksoset avioliittoon
gjji :.' f"-- ! 'f\s'’"sl%&* ' * , -.^^H((e^^^^BßkP'
Harvinainen tapaus oli kaksien kaksosten avioituminen
Los Angelesissa. Sisaret ovat mrs Katie Avonekin kaksoiset,
18 vuoden ikäiset. Veljekset ovat Edmund ja Clarke Garo,
jotka palvelevat merivoimissa. Kahdet kaksoset tulevat kir
kosta vihkimisen päätyttyä.
OLYMPIALAISTEN LOPPULASKENt&A
Ennätysolympialaiset päät
tyivät loisteliaaseen Grand
Prix des Nations-ratsastuskil
pailuun Helsingin vihreällä
stadionilla. Uljaitten ratsujen
ja taitavien hevosmiesten kil
pa kesti nelisen tuntia ja sitä
seurasi lyhyt mutta vaikuttava
XV olympiakisojen päättäjäis
tilaisuus 70,000 katselijan läs
näollessa. Sää oli kerrassaan
ja kerrankin loistava, kun 69
kansakunnan liput saapuivat
viimeisen kerran stadionille
Finlandia-marssi n tahdissa!
Koko yleisurheiluviikon ajan
oli suomalaisyleisö turhaan
saanut odottaa tilaisuutta ka
jauttaa Maamme-laulun ja nyt
siihen annettiin vallan kaksi
tilaisuutta, ensin Kreikka-Suo
mi-Austraalia triossa ja lopuk
si kun Suomen lippu oli vii
meisenä häipymässä pois sta
dionilta.
* * *
Haikea tunne täytti monen
rinnan kultamitalimies Kurt
Wireksen kantaessa sinival
koisia värejä kisojen päätty
misen merkiksi. Urheilevan
Suomen jopa pari sukupolvea
elähdyttämä suuri toive
omat olympialaiset olivat
tarjonneet riemullisia hetkiä
ja jatkuvaa juhlatunnelmaa ai
van ylitsepursuavasti. Vuosi
kymmeniä kestäneet henkiset,
fyysilliset ja aineelliset pon
nistukset huipentuivat koko
kunniakkaan olympialaishis
torian häikäisevimpiin kisoi
hin niin urheilullisesti kuin
myös järjestelyjensä puolesta.
Kisojen päättäjäisjuhla oli ta
vallaan verrattavissa ihannoi
dun kansallissankarin “viimei
seen matkaan”; emme enää
koskaan näe rakkaaksi käy
nyttä hahmoa . . .
* * *
Kuka voitti? Olympialaisis
sahan ei virallisesti lasketa eri
maiden saamia pisteitä
päinvastoin Ka n sainvälinen
Olympiakomitea on jyrkästi
tuomitsevinaan sellaisien me
nettelyn: sen ja parooni Cou
bertin mukaan olympiakilpa
on vain yksilöiden, ei maiden
välistä. Siitä huolimatta ei
maailmassa löydy sitä sanoma
lehteä, missä ei kohta ensi la
jista alkaen olisi julkaistu kan
sojen välistä pistetaulukkoa.
Laskutavoissa on ollut pieniä
eroavaisuuksia, riippuen mm.
siitä, onko joukkuetulokset
otettu huomioon voimistelus
sa. Ankarin “maaottelu” käy
tiin odotus te n mukaisesti
“kahden suuren U:n” (USA: n
ja USSR: n) välillä ja loppu
sensukseksi jäi, että amerik-
VACATION HINT
The Upper Room, the world’i
moit widely used devotional guide
distrihuted in morc than 50,000
churches in America, reminds us,
“Don’t take a vacation from ood,
you don’t want Hirn to take a vaca
tion from you.”
Dr. J. Mannint? Potts, the cditor,
points out that the vacation peno
should be a time of re-creation, re
nrwal and inspiration. Farnihes and
individuals at home or away can
rnake this summer mark the bc
uinninK of a stren«thencd spmtual
lifc. ITt!
kalaiset löivät venäläiset muu
tamalla pisteellä kokonaislu
kujen ollessa 490: n vaiheilla.
Todellinen yllätys oli kuiten
kin “kolmannen U:n Unka
rin hurja ryntäys kolman
neksi ja, suhteellisesti laskien,
ylivoimaisesti paras kansakun
nallinen esitys XV olympialai
sissa. Pustan serkuilla oli voi
maa ja kuntoa hyvin laajalla
rintamalla, sillä heidän 258
pistettään keräytyivät miek
kailussa, ampumisessa, me
lonnassa, nykyaikaisessa 5-ot
telussa, painissa, uinnissa, voi
mistelussa ja yleisurheilussa.
* * *
Suomi sai yhtä monta 6
kultamitalia kuin Lontoossa
kin, lisäksi 3 hopeaa ja 9 prons
sia. Pisteissä se sijottui 6:ksi,
joka on sentään jotakin 69: n
kansan kilpailussa. Ilmeistä
kuitenkin on, että kotiyleisön
läsnäolo ei innostanut suoma
laisia “ylittämään itseään”,
vaan pikemminkin kävi liiak
si poikien hermoille. Vain kak
sikymmentä 69:stä yleis-ur
heilijasta esim. saavutti pa
remman tuloksen kuin valinta
kilpailussa, muutamien taas
romahtaessa va 1 tavastikin:
Leppänen keihäässä 8 metriä,
Huutonniemi kiekossa 4 m, Lu
senius esteissä 26 sekuntia,
Halmetoja moukarissa 4 m jne.
* * *
Pettymyksissä ei Suomi
suinkaan nauttinut mitään
monopolia, sillä jobin posteja
saivat monet muutkin maat
vastaanottaa poikiensa suori
tuksista. Ruotsin kultamitalit
yleisurheilussa rajottuivat 1:-
seen kävelijä Mikaelssonin
ansiosta saatuun; Norjan kul
tamitalitoivo moukarin Stran
dli epäonnistui täydellisesti;
Saksan juoks ij a t Schade,
Lueg, Dohrovv ym. eivät veny
neet tarpeeksi pitkälle; muu
tamat englantilaiset juoksijat
yllättivät hyvillä suorituksil
laan mutta mm. Bannisterin
ja Peters’n kultamitalit jäivät
tulematta; Japanin uimarit ja
maratoonarit saivat tunnustaa
muut paremmikseen jne. Mel
ko vaikeata on silloin monen
ollut lohduttautua parooni
Coubertin kuuluilla sanoilla
“tärkeintä ei ole voittaa vaan
taistella hyvin”.
Odottamatonta oli kisojen
järjestäjille pääsylippujen
laitaa?
PEOPLE’S
LOAN SYSTEM
2-24 E. Aurora
|ronwood Michigan
SteA*i & fyieldl
MIESTEN JA POIKIEN
VAATETUSTA JA
KENKIÄ
Kauppa, mistä naisväki
ostaa miehille.
Aurora ja Suffolkin
kulmauksessa
lronwood, Mich.
osittainen myymättömyys ul
komailla. Mm. Amerikassa se
todennäköisesti johtui siitä, et
tei myyntiedustusta oltu luo
vutettu jonkun suuren Ameri
can Expressenin, Pan Amer
ican Airways’in tms. tehtäväk
si, joilla olisi ollut laajempi ja
tehokkaampi kosketus suureen
yleisöön. Nyt amerikkalaisil
la ei ollut kuin korkeintaan
pieni aavistus, että Suomessa
pidetään olympialaiset mi
tään ns. suurta innostusta ei
kisojamme kohtaan varmaan
kaan saatu siellä syntymään.
Armi Kuuselasta tiesivät kaik
ki, olympialaisista vain muu
tamat paitsi vasta kisojen
aikana, jolloin se turistien saa
miseksi oli myöhäistä. Myös
kin kävi niin ikävästi, että
muutamissa maissa eräät ala
agentit palauttivat myymättä
jääneet liput vasta kilpailujen
päätyttyä. Täten esim. stadio
nilla loisti päivittäin n. 500
tyhjää paikkaa, jotka koti
maan yleisö olisi mielellään
täyttänyt.
* * *
Ensi kesänä kyllä ennustan
Suomeen sitä matkailijapal
joutta, joka tänä suvena jäi
saapumatta. “Good wilPin” te
ho valta ja sitä Suomi sai nyt
runsain mitoin. Ulkomaalaiset
totesivat (ja kertovat naapu
reilleen), että 1) Suomi on va
paa eikä rautaverhoon kiedot
tu maa, 2) täällä kohdellaan,
jopa palvotaan ulkomaalaisia
erinomaisella tavalla, 3) Hel
singissä ja muualla Suomessa
on silmiä hivelevää luonnon
ym. kauneutta (silloin kun ei
sada!) ja 4) ei täällä niin hir
vittävän kallista olekaan. Esi
merkiksi amerikkalaiset lehti
miehet ja urheilijat tulevat
varmaan mainostamaan Suo
mea tehokkaasti ja yksi ete
lä-afrikkalainen perhe on jo ti
lannut huoneet Aulangon ho
tellista 2 viikon oleskelua var
ten ensi kesänä!
Lopetettakoon tämä “ennä
tvsjuttu” toteamalla, että mie
het rikkoivat olympiaennätyk
set montakin kertaa 17
lajissa, naiset 7:ssä. Lisäksi
miehet noteerasivat 4 uutta
maailmanennätystä samoin
kuin tytöt ja rouvatkin! Lisäk
si on muistettava, että eri mai
den ennätyksiä myös paran
neltiin tukuttain.
Olympia-Halonen.
f uo 2m
LEPOA ja
VIRKISTYSTÄ
varten ei ole olemassa mi
tään parempaa kuin on
VALTAMERIMATKA suo
situissa ruotsalaisissa moot
torilaivoissa “GHIPS
II OL M” tai “STOCK
HOLM”.
Hyötykää "iläästämiskaudesta”.
Matkustakaa syksyllä tai tal
vella, jolloin matkaliput ja
muut matkakulut ovat halpoja.
Parhaita paikkoja saatavissa
se».raavissa laivavuoroissa
New Yorkista Göteborgiin:
STOCKHOLM Elok. 28
GRIPBHOLM Syysk. 11
STOCKHOLM Syysk. 24
GRIPBHOLM Loka. 9
STOCKHOLM Lokak. 21
GRIPBHOLM Marratk. 7
STOCKHOLM Marratk. 1/
GRIPSHOLM Jouluk. 6
STOCKHOLM Jouluk. 10
Vähimmäishinnat
Ensimmäinen luokka $285
Turistiluokka $lB5
TERVETULLEIN LAHJA
KAL:n LAHJAPAKBTIN haluaa
jokainen. Valittavana 3 paket
tia hintaan $5.1)8. $7.75 ja $10.75,
mihin sisältyy perille toimitut)
määräpaikkaan.
TODELLINEN LAHJA
Tilatkaa laivapaikat matka-asia*
mleheltänne. Hänen palvelunpa ja
kokemusperäiset neuvonsa eivät
maksa teille mitään.
Swedish American Line
181 N Michigan Ave., Chicago 1.111.
SIVU 3

Auttaja. [volume], August 14, 1952, Page SIVU 3, Image 3
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], August 14, 1952, Page SIVU 3, Image 3 About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], August 14, 1952, Page SIVU 3, Image 3
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??