OCR Interpretation


Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, August 14, 1952, Image 4

Image and text provided by Central Michigan University, Clark Historical Library

Persistent link: https://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn93060356/1952-08-14/ed-1/seq-4/

What is OCR?


Thumbnail for SIVU 4

SIVU 4
AUTTAJA
Ilmestyy Joka torstai IRONWOODISSA, MICH.
Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin: toimistoon 30 toimittajan kotiin 1260-R
TILAUSHINNAT:
Koko vuoden (Yhdysvaltoihin ja ulkomaille) $3.00
Puolen vuoden $1.75
Kolmeksi kuukaudeksi $l.OO
AUTTAJA Finnish weekly newspaper. Published every
Thursday by The National Evangelical Lutheran Church,
at Ironwood, Michigan.
SUBSCRI PTION RATEB: Per year, $3.00; six months,
$1.75; three months, $l.OO.
Advertising rates on application
Entered a» St'cnnd Claus Mali Matter January 17, 1906. at the
Post Offlpe at Ironwood, Michigan, under the Act nf Congress
of March 3.1879. Aocepted for malllng at apeclal rate of
poatage provlded for in Sectton 1103 Act of October 3, 1917,i
authortzed July 19.1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnpllisep kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää ,
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
G. A. Aho elok. 17 p.
‘ G, I. Aixo elok. 24 p.
O E. Aho elok. 31 p.
J, Aho zu syysk. 7 p.
. t R. J. li, Aho syysk. 14 p.
E. Erickaon .... syysk. 21 p.
H. J *P. Esala I syysk. 28 p.
T;‘Ä. Esäla lokak. 5 p.
R. Efralimsön .! lokak. 12 p.
P. Frusti lokak. 19 p.
E. Gorts lokak. 26 p.
1 P Maire
2 L Kimmo
Rm. 4:1-8; Mt. f:l2-14
3S* 8 s. Kolmin, p. i
4 M Veera
5 T Salme
6 K Toimi
7 T Lahja
8 P Sylvi, Sylvia
9 L Erja
Rm. 6:19-23TT-k. 12:42^48
10 S * 9 s. Kolmin, p.
11 M Susanna, Sanna
12 T Klaara
13 K Keimo
14 T Onerva
15 P Marjatta, Marja
16 L Aulis
Tiedätkö, minne olet matkalla?
Kertomuksen mukaan vanha pappi istui junas
sa. Hän oli matkalla pappien kokoukseen. Vuosien
kuluessa monet virkatehtävät ja huolet olivat jät
täneet hänet hajamieliseksi, olipa muistokin käy
nyt huonoksi. Junan konduktööri tuli papin istui
men kohdalle ja pyysi pilettiä. Pappi alkoi kiireesti
työnnellä käsiänsä joka taskuun, mutta pilettiä ei
löytynyt. Huomatessaan papin hätääntymisen kon
duktööri lupasi tulla tuonnempana uudestaan, kun
pappi on saanut rauhassa etsiä pilettinsä. Vähän
ajan kuluttua junamies tuli takaisin. Pappi vielä
kin etsi pilettiänsä. Hän oli jo huomattavasti her
mostunut, joten junamies rauhoitteli häntä vakuu
tuksilla, että jos pilettiä ei löydy, niin on sen osta
misesta merkintä aseman kirjoissa, mistä piletti on
ostettu. Mutta ei konduktöörikään enää osannut
antaa neuvoa, kun pappi sanoi: “Hyvä mies, jos en
löydä pilettiäni, niin en tiedä, mihin olen menossa.”
Täällä maailmassa on paljon sellaisia ihmisiä,
jotka eivät tiedä hengellisesti, mihin ovat menossa.
Ei niin, etteikö sitä ole maailmassa selväksi tehty,
mikä on uskovaisen ja mikä uskottoman ihmisen
loppu. Uskottomat eivät kuulevin korvin kuule lu
pauksen sanaa. Tämän maailman meno on niin tiu
kasti kiinnittänyt heidän mielensä, ettei heillä ole
tilaisuutta ajatella, mitä sielun rauhaan kuuluu.
On niin kiire maailman huvitusten juoksussa, ettei
vät lainkaan muista, mihin ovat menossa.
Haudan partaalle asti meillä kaikilla on “pilet
ti”. Jumala antaa leivän ja vaatteen ja suojelee ja
varjelee kaikesta vaarasta ja pahasta. Mutta kuole
man hetkellä pitää olla tallessa se “piletti”, jonka
jturviin päästään taivaan junaan. Se on usko syntis
ten Vapahtajaan. Ilman tätä uskoa ei yksikään voi
iankaikkista autuutta nähdä.
Mikä ihmeellisintä, piletti taivaan junaan on
«aivan vapaa. Sen saa rahatta ja hinnatta, sulasta
Jumalan armosta ja hyvyydestä. Ja joka uskon
Kautta omistaa syntien anteeksiantamuksen Kris
tuksessa, hän tietää, minne on menossa. Joka us
koo, hänellä on aina piletti mukanaan.
I )
Raamattuluokka on tärkeä
Vaikea tehtävä monissa seurakunnissa on raa
mattuluokan hengissä pitäminen, vaikka kaikki
tunnustavat, että raamattuluokka on mitä tehok
kain väline hengellisen elämän sytyttämisessä ja
?lossapitämisessä jokaisessa seurakunnassa. Ihmi
siä on helppo saada myyjäisiin, ateriolle kirkon ala
saliin ja konsertteihin, joissa eivät useinkaan hen
gelliset kokemukset lisäänny eikä usko vahvistu.
Mutta raamattuluokasta tavallisesti kuulee arvos
Rm. 5:1-11; Joh. 8:21-30
17 S * 10 s. Kolmin, p.
18 M Leevi
19 T Mauno, Maunu
20 K Samuli, Samuel
21 T Soini
22 P livari, livo
23 L Varma
Rm. 5:12-21; Mt. 21:28-31
24 S * 11 s. Kolmin, p.
25 M Loviisa
26 T Ilma, Ilmi
27 K Vilja
28 T Tauno
29 P lines, lina
30 L Eemil, Eemeli
Rm. 6:12-18; Mt. 12:33-37
31 S * 12 s. Kolmin, p.
teluja, että se on vain ymmärtämättömille nuoru
kaisille eikä suinkaan kokeneille kristityille. Täl
laisen ennakkomielipiteen estämänä enemmistö
seurakunnasta ei tule raamattuluokalle.
Jolla ei ole halua tutkia Jumalan sanaa ja sy
ventyä siihen, hänet meidän on jätettävä Jumalan
huoleksi. Mutta sellaisille Raamatun sanaa rakas
taville ihmisille, jotka eivät kuitenkaan tule raa
mattutunnille, jos sellainen on seurakunnassa, ha
luamme kirjoittaa tämän kehoituksen: mikään ei
tuota niin kestävää iloa ja suurta siunausta kuin
hyvä raamattutunti.
Missä suinkin mahdollista, tulisi seurakuntaan
järjestää raamattutunti. Mikään seurakunta ei voi
olla hengellisesti valistunut, ellei se ole Raamat
tuun perehtynyt. Jumalan sanaan perehtyminen
ei kuitenkaan ole muutaman päivän asia. Se vaatii
ahkeraa sanan tutkimista, vieläpä seikkaperäistä
sanan selityksen kuulemista, juuri sellaista kuin
voi tapahtua vain raamattutunnilla.
* Syksyn ja talven toimintaa järjestettäessä eri
• seurakunnissa olisi otettava laskelmiin raamattu
tunnin järjestäminen. Tuskinpa sitä voi kukaan toi
seksi väittää, etteikö raamattutunti ole ensitärkeä
asia jokaisessa seurakunnassa.
(Saarna, jonka past. J .E. Nopola piti past. R. Ef
raimsonin virkaanasetuksessa Covingtonissa, Mi
chiganissa viime sunnuntaina.)
“Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuk
sen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva elä
viä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä
että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sa
naa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla
ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkä
mielisyydellä ja aina opettaen. Sillä on tuleva
aika, jolloin eivät kärsi tervettä oppia, vaan '■
omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä
haalivat itselleen opettajia ja kääntävät kor
vansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
Muttä ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee •
evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.”
2. Tim. 4:1-5.
Jumala on antanut meille sovituksen sanan.
Se on äärettömän kallis sana, sillä se julistaa sovi
tusta synneistämme Jeesuksen Kristuksen toimit
taman lunastustyön kautta. Se on kallis sana, sillä
ennenkuin voitiin julistaa anteeksiantamusta ian
kaikkisesti tuomitulle ihmiskunnalle, oli Kristuk
sen hankittava meille pelastus oman ruumiinsa uh
rin kautta. Ja tämä sana sovituksesta on sanomatto
man kallista kuulijalle, sillä se antaa rauhan Ju
malan kanssa ja siitä lähtevän omantunnon rauhan
jokaiselle, joka tämän sanan uskoo.
Ettei kukaan voisi suurena Kristuksen tule
muksen päivänä sanoa, ettei hän saanut tietää tästä
lunastuksesta, asetti Kristus maan päälle sovituk
sen viran, jonka tehtävänä on julistaa sovitusta
vanhurskaan Jumalan ja syntiinlangenneen ihmis
kunnan välillä. Tämä on sanomattoman kallis vir
ka, sillä sille on uskottu maailman tärkein tehtä
vä: olla Jumalan hyvän sanoman sanansaattajana.
Tänä aamuna olemme kokoontuneet tähän Herran
huoneeseen asettamaan miehen tähän sovituksen
virkaan. Sydämemme täyttyy ilolla tietäessämme,
että tälläkin paikkakunnalla tästä lähtien juliste
taan joka pyhäpäivä sovituksen sanaa.
Tällä sovituksen viralla onkin vain yksi tehtä
vä maailmassa: saarnata sanaa. Apostoli Paavalin
kehoitusta noudattaen annan tälle veljelle Herras
sa kehoituksen: saarnaa sanaa, ja vastaan kysy
myksiin:
I. MIKÄ VELVOITTAA HÄNET SAARNAA
MAAN SANAA?
11. MITEN HÄNET VELVOITETAAN SAAR
NAAMAAN SANAA?
111. MITEN SANAN SAARNA VELVOITTAA
HÄNET VAELTAMAAN?
Vannotetaan Jumalan edessä.
Että on olemassa vakavia velvoituksia saarnaa
maan sovituksen sanaa, eikä mitään muuta, se käy
ilmi Paavalin vannottaessa seuraajansa Timoteus
ta. Se on mitä vakavin vannotuksen paikka. “Minä
vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen edessä.”
Sehän olisi jo äärettömän vakava hetki, jos meidät
vietäisiin oikeuden eteen ja siellä meitä vakavan
tuomarin edessä vannotettaisiin. Mutta tämäkin
olisi leikin tekoa sen rinnalla, kun virkaan astues
saan sananjulistajaa vannotetaan Jumalan ja Kris
tuksen Jeesuksen edessä. Ei saisi olla edes sopima
tonta ajatustakaan Hänen edessään, puhumatta
kaan kiertelevistä sanoista. Kristuksen edessä jo
kainen oikea sananjulistaja on vannotettu saarnaa
maan sanaa kirjoitetun sanan mukaisesti.
Vannotetaan tulevan tuomion nimessä.
Elävien ja kuolleitten tuomitsemisen niinessä
kin vannotetaan jokaista Kristuksen lähettiä saar
naamaan Jumalan sanaa. Tuomiopäivän tähden ei
oikea sanarifjalvelija uskalla julistaa muuta kuin
Jumalan sanaa. Kun Kristuksen tuleminen tapah
tuu ja elävät ja kuolleet tuodaan tuomioistuimen
eteen, miten kamalaa onkaan siellä seistä sellaisen
sananjulistajan, joka on saarnannut omiansa usko
tellen kuulijoitaan, että tämä on Jumalan sanaa.
Silloin kaikki harhaan johdetut tuomioistuimen
AUTTAJA TORSTAINA ELOKUUN 14 P. 1952
"Nämä ovat kirjoi
tetut, jotta uskoisit
te, että J • • s u s on
Kristus, Jumalan
Poika, ja jotta teillä
uskon kautta olisi
elämä hänen nimes
sään." Joh. 20:31.
edessä osoittavat Jumalalle sen väärän papin, joka
saarnasi ihmisviisautta ja omia ajatuksiaan ja johti
kuulijat Jumalan iankaikkisen tuomion alle.
Vannotetaan Kristuksen ilmestymisen kautta.
Vielä Timoteuksen vannottaminen saarnaa
maan yksin sanaa tapahtui Kristuksen ilmestymi
sen kautta. Sekin on aivan säikäyttävän vakava
ajatus, että kerran tuli leimahtaa idästä länteen,
enkelit puhaltavat raikuvia taivaan pasunoita, tai
vaan avaruuden pylväät luhistuvat, jumalattomat
huutavat vuorille: “Kaatukaa meidän päällemme”,
ja tuomitut alkavat iankaikkisen valitusvirtensä.
Kamala on sitä kaikkea katsella sellaisen papin,
joka on julistanut jotakin muuta iankaikkisen sovi
tuksen evankeliumin asemasta. Ei ihmekään, että
Paavali vannotti Timoteusta saarnaamaan sanaa!
Vannotetaan kirkkauden valtakunnan nimessä.
Aivan kuin täysi vastakohta on Kristuksen
valtakunta, jonka nimessä Timoteusta vannotetaan
saarnaamaan sanaa. Se on kirkkauden valtakunta
taivaassa. Ei ole sen ihanampaa mielikuvituksen
aihetta, kuin se päivä, jolloin Herran omat käyvät
sisälle kultaporteista yhdessä paimentensa kanssa
iankaikkiseen iloon ja kunniaan. Ei yksikään sa
nanjulistaja, joka tämän käsittää, haluakaan saar
nata mitään muuta kuin sovituksen sanaa, että
kaikki valitut saisivat käydä sisälle kunniaan ja
kirkkauteen, missä jokaisen sielunpaimenen ilo on
enempi kuin täydellinen nähdessään kalliin työn
sä iankaikkista hedelmää.
11. MITEN HÄNET VELVOITETAAN SAAR
NAAMAAN SANAA?
Sekä sopivalla että sopimattomalla ajalla.
Sanaa on saarnattava sopivalla ja sopimatto
malla ajalla. Tästä sanasta: “sopivalla ja sopimat
tomalla ajalla” on ilmennyt'erimielisyyttä. Emme
ehkä voi milloinkaan tyhjentävästi näitten sanojen
merkitystä jokaiseen kokemukseen sovelluttaa.
Sen kuitenkin tiedämme, ettei Paavali vaatinut
Timoteusta saarnaamaan sanaa sellaisessa paikassa
tai yhteydessä, missä totuus ja Jumalan nimi tuli
si häväistyksi.
Erikoisemmin “sopiva” aika sanan saarnaami
seen on jokseenkin joka aika. Mutta erikoisemmin
meidän oloissamme on juuri tällä kertaa tässä mei
dän maassamme erikoisen sopiva aika. Monet meis
tä muistamme sen ajan, kun jumalankielteinen
liike hyökkäsi julmasti kirkkoa vastaan. Monet ar
kamieliset pelkäsivät näitä t hyökkääjiä ja olivat
pois sanankuulosta aivan heidän tähtensä. Tilanne
on niin muuttunut, että monet näistä entisistä pilk
kaajista ovat tulleet “Seurakunnan suojiin”, koska
räikeä jumalankielteisyys on menettänyt muotin
sa. On ajan hengen mukaista sanoa kuuluvansa jo
honkin seurakuntaan. Tämä on siis erikoisen sopi
va aika kaikin voimin ja kaikin keinoin saarnata
sanaa. Sellaisetkin tulevat kuulemaan, jotka ennen
pilkkasivat, tulevat ehkä ajan hengen kuljettami
na, kun eivät missään tapauksessa halua, että hei
dät luokiteltaisiin jumalankielteisyyden hengen
lapsiksi.
“Sopimattomiakin aikoja” on olemassa. Niitä
on olemassa sananjulistajan omassa elämässä, sekä
ruumiillisesti että hengellisesti sopimattomia. Mut
ta olivatpa nämä sopimattomat ajat sitten lihan
heikkoudesta tai hengen kylmyydestä johtuvia ai
koja, älkööt ne estäkö sananjulistajaa toimittarpas
ta tehtäväänsä. Ja sopimattomia aikoja saattaa tul
la seurakunnassakin vallitsevasta tilanteesta. Lain
saarna saattaa synnyttää suuttumusta vallitsevien
syntien tähden. Selvä oppi synnyttää pahennusta
väärien oppien vuoksi. Sellaiset ajat saattavat olla
sananjulistajalle perin “sopimattomia” aikoja.
Mutta silloinkin on saarnattava sanaa.
On nuhdeltava, varoitettava, kehoitettava.
Miten sanaa on saarnattava, sitä asiaa Paavali
kirkastaa Timoteukselle seuraavin sanoin: “Nuh
tele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja
aina opettaen.” Nämä sanat voi aivan ilman pahen
nusta ja loukkausta lukea. Mutta kun sananjulis
taja rupeaa saarnatuolista nuhtelemaan ja varoit
tamaan, synnyttävät nuhteet ja varoitukset pahen
nusta. Kehoituksen sanat ovat jo vähemmän kirve
leviä sanoja, joita tavallisesti puhutaan heikolle
ja oman kelvottomuutensa tunteville. Nuhteen, va
roituksen ja kehoituksen sanoja velvoitetaan jokai
nen sananjulistaja puhumaan tarpeen mukaan.
On saarnattava oppia.
Oikea sananjulistus on tervettä oppia. Sitä
Paavali vannottaa Timoteuksen saarnaamaan, kun
hän sanoo: “Sillä on tuleva aika, jolloin eivät kär
si tervettä oppia.” Sellaista mieltä oli jo apostolien
päivinä, eikä se ole maailmasta kadonnut. Tervettä
oppia vastaan ei niinkään paljon julkisesti hyökätä
meidän päivänämme kuin sitä pilkataan. Ja jos ei
pilkata, niin oppia pidetään kuivana ja elottomana
kappaleena. Oikea sananjulistaja käsittää, että
kaikki evankeliumin sana on oppia. Saarnasipa hän
sitten synnistä, lunastuksesta, Jumalan armosta,
taivaan kunniasta tai mistä muusta kohdasta ta
hansa, se kaikki on oppia. Eikä se ole mitään kuol
lutta ja elotonta sanaa, kun saarnataan kristinus
kon opinkappaleista. Niistä yksin voi syntisen sie
lu elää ja autuudesta nauttia.
111. MITEN SANAN SAARNA VELVOITTAA
HÄNET VAELTAMAAN?
Ole raitis kaikessa.
Pelastava voima on yksin sanassa, eikä siihen
voi yksikään ihminen voimaa lisätä. Evankeliumi
on Jumalan voima jokaiselle uskovalle pelastuk
seksi. Kaikkia uskovaisia kuitenkin kehoitetaan
vaeltamaan kutsumuksensa arvon mukaisesti. Ja
sananjulistajalle on hyvä vaellus vieläkin tär
keämpi, koska hänet on asetettu kaikille esikuvak
si. Sentähden Paavali sanookin Timoteukselle:
“Ole sinä raitis kaikessa.” Tässä Paavali kehoittaa
Timoteusta olemaan maltillinen ja harkitseva. Ne
ovat erikoisemmin hyvän sananjulistajan ominai
suuksia. Ei hän vihastu, ei sano pahasti, ei tuomitse
harkitsemattomasti Ja elämäntavoissaan hänen on
harjoitettava raittiutta kaikessa: syönnissä, ettei
häntä tunneta syömärinä; juonnissa, ettei hän “ole
paljoon viiniin menevä”; pukeutumisessa, ettei hän
jäljittele tämän maailman lasten turhia tapoja; va
rojensa käytössä, ettei häntä voida sanoa tuhlarik
si, jonka lainat ovat maksamatta. Tämä kaikki rai
vaa tietä evankeliumin sanalle niiden sydämiin,
jotka vielä elävät tämän maailman orjuudessa.
On kärsittävä vaivaa.
“Kärsi vaivaa.” Tämä ei ole lainkaan meidän
aikamme ihmisten ominaisuus. Kukaan ei haluaisi
kärsiä vaivaa, siis olla tyytyväinen, kun elämä käy
raskaaksi ja vaikeaksi. Paavalille se oi! ilon aihe,
kun hän sai elää raskaita ja vaikeita päiviä evanke
liumin tähden. Ja tämä kehoitus on erikoisemmin
tarpeellinen evankeliumin julistajalle, sillä tie
dämmehän, millaisen leiman lyö tyytymättömyys
kaikkiin hänen sanoihinsa.
Tee evankelistan tytitä.
Evankelista oli apostolisessa kirkossa mies, jo
ka saarnasi sanaa ja teki sellaista työtä, jota nyky
ään sanoisimme sanan varsinaisessa merkityksessä
sielunhoidoksi. Sitä työtä on jokaisessa seurakun
nassa yltäkyllin. Olisi vierailtava kodeissa, käytä
vä sairasten luona, kehoitettava ja johkaistava nii
tä, jotka ovat alkaneet luistaa pois uskon perustuk
selta. Olosuhteitten vuoksi on sitä työtä tehty perin
vähän tässä seurakunnassa. Jumala varmasti siu
naa tämän “evankelistan” työn teidän keskuudes
sanne.
Toimita virkasi täydellisesti.
Tekstimme viimeisen käskyn mielellämme jät
täisimme mainitsematta. Sehän tuntuu aivan mah
dottomalta toteuttaa, kun Paavali sanoo: “Toimita
virkasi täydellisesti.” Onko sellaista pappia, joka
olisi tämän raamatunkohdan täyttänyt? Vaikkapa
ei olisikaan, niin sitä kohti on kuitenkin aina ta
voiteltava, että sananjulistaja toimittaisi virkansa
niin täydellisesti kuin se on ihmiselle mahdollista.
Suuri ja vastuunalainen on Jumalan sanan ju
listajan virka. Sen toimittaminen on ihmisvoimin
mahdotonta. Mutta Jumala antaa palvelijoillensa
sekä voimaa että taitoa tätä virkaa toimittamaan.
Hän antakoon siunauksensa tämänkin seurakunnan
sananjulistajalle, jonka olemme tänä aamuna aset
taneet virkaan tämän seurakunnan papiksi, saar
naamaan Jumalan evankeliumia selvästi ja puh
taasti. Jumala avatkoon kuuli jäin sydämet uskossa
kätkemään tämän sanan. Silloin on Jeesuksen il
mestyminen Hänen tulemuksensa päivänä oleva
sekä sananjulistajalle että seurakunnalle ilon ja
riemun päivä. Amen.
Pyhää ihmettelyä
Kahdeksannen psalmin tutkistelua.
Kirj. E. Penttinen
Tätä psalmia kirjoittaessaan sen tekijä oli py
hän ihmetyksen vallassa. Hän ajatteli Jumalan val
tasuuruutta, jonka hän näki yläpuolellaan kaartu
vassa taivaan avaruudessa. Hän tiesi, että Jumala
on luonut taivaan kappaleet, jotka antavat valoa
maailmalle. Kumottava kuu ja tuikkivat tähdet,
jotka hän näki muuten pimeällä taivaalla, puhui-*
vat hänelle suuresta Luojasta, joka voi tehdä mit
taamattomasti enemmän kuin viisainkaan ihmisis
tä. Ja kun hän sitten ajatteli, miten tuo suuri ja ih
meellinen Jumala suhtautuu ihmiseen, hänen ih
metyksensä kasvoi, ja hän puhkesi sanomaan:
“Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormie
si tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin
mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ih
mislapsi, että pidät hänestä huolen?” On todellakin
ylen ihmeellistä, että kaikkivaltias Jumala muistaa
heikkoa ihmistä, vieläpä sellaistakin, joka on hy
lännyt hänet ja joka elää epäuskossa ja synnissä.
Samoin kuin tuhlaajapojan isä ei unohtanut kau
kana olevaa lastaan, samoin Jumala jaksaa muis
taa tuhlaajalapsiaan. Jos näin on, miten usein ja
miten hellästi hän muistaakaan niitä, jotka rakas
tavat häntä omana Isänään ja jotka ovat hänen sil
mäteriään! Mutta vaikeuksissa ollessaan nämä us
kovat Jumalan lapset väliin unohtavat, että Juma
lan silmät seuraavat aina heidän elämäänsä. Siksi
he joskus erehtyvät sanomaan: “Herra hylkäsi mi
nut, Herra unohti minut.” Jokaisen armolapsen
tulisi muistaa, että kurituskin todistaa Jumalan
rakkaudesta, sillä sanoohan Herra sanassaan, että
hän rakastaa sitä, jota hän kurittaa.
Psalmistaa ihmetytti myöskin se, että suuri Ju
mala pitää huolta ihmisestä. Tätä huolenpitoa hän
oli itse saanut kokea runsaasti omassa elämässään.
Ilman sitä hänelle olisi käynyt huonosti. Miten ih
meellisesti Jumala olikaan häntä varjellut suurissa
vaaroissa ja miten Jumala olikaan päästänyt hänet
monesta pahasta! Jumala tahtoo pitää tarkkaa
huölta meistäkin. Hän antaa meille sekä sielun että
ruumiin tarpeet. Meillä ei olisikaan mitään omasta
takaa. Kaikki on ylhäältä tullutta lahjaa. Kaikki
eivät ymmärrä tätä, vaan luulevat olevansa oma
varaisia. Siksi he eivät myöskään ole mielestään
velvolliset kiittämään Jumalaa mistään. Toisin on
hurskaan ihmisen laita. Hän ymmärtää, että hän
on aina Jumalan armon ja huolenpidon varassa.
Hän on myöskin onnellinen tietäessään, että Juma
la tahtoo juuri hänestäkin pitää huolta, ja siitä hän
haluaa kiittää Herraa joka päivä.
NO. 33

xml | txt