Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, October 02, 1952, Image 3

Search America's historic newspaper pages from 1777-1963 or use the U.S. Newspaper Directory to find information about American newspapers published between 1690-present. Chronicling America is sponsored jointly by the National Endowment for the Humanities external link and the Library of Congress. Learn more

{
                  title: 'Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, October 02, 1952, Page SIVU 3, Image 3',
                  download_links: [
                  {
                   link: 'https://www.loc.gov/rss/ndnp/ndnp.xml',
                   label: 'application/rss+xml',
                   meta: 'News about Chronicling America - RSS Feed',
                  },
                  
{
    link: '/lccn/sn93060356/1952-10-02/ed-1/seq-3.jp2',
    label: 'image/jp2',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1952-10-02/ed-1/seq-3.pdf',
    label: 'application/pdf',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1952-10-02/ed-1/seq-3/ocr.xml',
    label: 'application/xml',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1952-10-02/ed-1/seq-3/ocr.txt',
    label: 'text/plain',
    meta: '',
},

                  ]
                }

Auttaja. [volume], October 02, 1952, Page SIVU 3, Image 3
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

Image: of 8.

Page

All Pages

Issues

All Issues Text | PDF | JP2 (7.2 MB)

Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.), 02 Oct. 1952. Chronicling America: Historic American Newspapers. Lib. of Congress. <https://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn93060356/1952-10-02/ed-1/seq-3/>

Newspaper Page Text

NO. 40
Ei muuta tietä
HANNA RAUTA
Anna alkoi itkeä taas.
Ei tässä itku auta. Parem
pi olisi kun rukoilisit. Mutta
ethän sinä osaa, enkä minä
kään . . . Kuolema seisoo ovel
la viittaamassa, että nyt läh
. detään, ja lähtevä ei tiedä vie
lä mitään autuudesta . . . Ter
veyden päivinä ne sellaiset
asiat selvitetään, sanoi lääkäri,
jota luulin ensin papiksi . . .
Niin, Anna, minun hevosella
ni olisi ajettu kilpaa Esan pat
ti jalan kanssa, mutta sillä ei
ajeta taivaaseen. Muistuttele,
mitä olet kuullut, puhu kaikki
mitä tiedät!
Haetaan pappi, sanoi An
na.
Hän on matkalla.
Mutta kauempaa . . .
Ei ehdi, kuolema ei vartoa
. . . Puhu mitä tiedät, ei meil
lä ole raamattuakaan. Jos mi
nulla olisi edes se, niin minä
panisin sen rintaani vasten ja
sanoisin Jumalalle: ethän si
nä voi minua heittää helvet
tiin, kun minulla on tämä si
nun kirjasi, vaikka en tiedä
kään mitä se sisältää . . . sinun
kirjasi, sinun kirjasi . . .
Levollisempi ilme levittäysi
Mikon kasvoille.
Herra Jeesus, auta sa
noi Anna olethan sinä Va
pahtaja . . .
Vapahtaja? . . . Niin, hän
on Vapahtaja, lausui sairas hil
jaa, ikäänkuin muistutellen
joskus kuulemiaan asioita.
Hän tapaili toisella kädellään
kättä, mikä oli kadottanut liik
kumiskyk yns ä, voidakseen
liittää ne ristiin. Anna huoma
si sen ja auttoi häntä.
Anna, sanoi Mikko taas.
Jeesus oli ristillä, minä muis
tan nyt jo. Hän on Vapahtaja,
kuoli syntisen puolesta, Mi
nunkin puolestani . . . Taivaan
suuri Jumala, älä heitä minua
helvettiin, kun Jeesus kuoli
minun puolestani. Minulla .on
sinun kirjasi, jossa se on kir
joitettuna . . .
Anna haki taas virsikirjan
ja alkoi lukea, mitä eteen sat
tui, mutta Mikko puhui yhä
kuin ei olisi kuullutkaan vai
monsa yksitoikkoista lukemis
ta.
Katso syntiseen Mikkoon!
Koskaan en minä sinua muis
tanut, elatustamme vain, he
vosta, lehmää ja palkkoja . . .
En koskaan kysynyt mitävar
ten sinä olit ristillä . . . Mutta
sittenkin sinä olet Vapahtaja,
kuolit tällaisenkin puolesta.
Yhfäkkiä Anna oli noussut,
sitaissut huivin päähänsä ja
ED B JORNS
Service Station
BURMA ROAD
IRONWOOD, MICH.
Shell gasoliinia
Rasvausta
Taierien korjausta
Batterien latausta
mennyt huoneesta. Hän oli
keksinyt pelastavan ajatuk
sen. Mäen Liisa tietää Jumalan
sanan tarkoin kuin pappi, osaa
rukoilla, lukea ja laulaa hä
net on siis haettava. Puoliksi
juosten riensi Anna Liisan mö
kille.
Kun ho yhdessä palasivat ja
astuivat Mikon vuoteen luo,
huomasivatkin he kauhukseen,
että siinä lepäsi nyt vain ruu
mis. Anna alkoi huutaa. Lap
setkin tulivat pihasta äidin
äänekkään itkun kuultuaan.
Rauhallisena Mikko nukkui,
suu hiukan hymyssä, toinen
ohimo vertyneenä.
*
“Kootkaa itsellenne tavaraa
taivaassa”, tuli tästälähtien
Annan harrastukseksi. Häntä
ihan hirvitti heidän entinen ai
neellisuuden tavoittelussa vie
tetty elämänsä, ja aina kun
hän muisti, miten yllättävänä
kuolema sitten oli tullut ja yh
dellä repäisyllä kaiken rikko
nut ja turhuudeksi osoittanut,
niin pyhä vavistus täytti.hä
nen mielensä. Kyllä hän sen
tään toivoi, että Jumala oli
Mikko-parkaa armahtanut, sil
lä olihan tämä edes rukoillut.
Annan parhaimmaksi ystä
väksi ja matkatoveriksi tuli
nyt Liisa. Yhdessä he rukoili
vat, lukivat ja keskustelivat
elämän tiestä, ja yhdessä kä
vivät kirkossa. Hevosta ei An
na ostanut, vaikka Otto-poika
jo alkoi olla siinä iässä, että
kykeni ajotöihin. Tuntui ihan
synnilliseltä hevosta ajatella
kin. Hän alkoi vieroa kaikkia
ajallisen elämän puuhia ja
kohdisti ajatuksensa, mielensä
ja toivonsa yhä kiinteämmin
iäisyysasioihin.
Jokainen päivä oli Annalle
valmistusta kuolemaan.
Pelto kävi vuosi vuodelta lä
hemmäksi, sen sato yhä niu
kemmaksi. Lehmä ei enää lyp
sänyt kuin ennert, sillä sen tal
vimuona ei tahtonut miten
kään riittää, varsinkaan jos
kevään tulo siirtyi myöhem
mäksi. Sen jälestä kun Otto
meni maailmalle, oli kaikki
vähän niin ja näin. Kituen
sentään elettiin päivästä toi
seen.
Anna oli oppinut ymmärtä
mään, mikä on tärkeintä. Hän
tiesi asian, jota ei moni tiedä
eikä muista, sen, että kuolema
tulee kerran.
Aika kului ja se hetki koitti,
jolloin kuolema alkoi hiljaa
hiipiä Annaa kohden. Keuhko
tauti painoi hänet vuoteeseen.
Ste/ut & tf-ield
MIESTEN JA POIKIEN
VAATETUSTA JA
KENKIÄ
Kauppa, mistä naisväki
ostaa miehille.
Aurora ja Suffolkin
kulmauksessa
Ironvvood, Mich.
• Paikallisesti omistettu, ainoa suo
malainen vaatetusliike lronwood •
issa
• Tavaran laatu mitä parhain
• Hinnat aina kohtuulliset
Tulkaa tarkastamaan laaja valikoi
maamme miesten pukuja, paitoja, hat
tuja y.m. miesten vaatetarpeila.
HALULLA TULETTE
TOISTEKINI
MEN S WEAR INC.
Suffolk Street
IRONWOOD, MICHIGAN
Kun hän huomasi lähtöhetken
läheisyyden, hän ensin riemas
tui. Nyt hän pääsee kotimaa
han, jonne kauan on pyrkinyt.
Mutta sitten hän kävi teke
mään tiliä elämästään ja hä
nen mielensä tuli rauhatto
maksi. Näyttikin aivan toisel
ta, niin kurjalta, ettei uskalta
nut kuolemaa ajatellakaan.
“Ystäväni, kuinka tulit tänne
ilme 'i häävaatteita”, ne sanat
oliv? L naulautuneet hänen
mieleensä.
H: i joutui kovaan hätään.
Lii: lohdutti häntä turhaan.
Pap i kävi hänen luonaan,
mut i p:meys ei hälventynyt.
An a oli kuin sokaistu, toivon
pilkahdustakaan hän ei näh
nyt. - Nyt on kaikki myöhäis
tä sanoi hän vain kuole
tulee, ja minulla ei ole mi
tään, ei mitään millä alasto
muuteni peittäisin. Minun pi
ti koota tavaraa taivaassa,
mutta kokosinkin vain risuja.
Nyt on vielä armonaika,
sanoi Liisa.
Ei enää minulle sanoi
Anna. Minun etsikkoaikani oli
silloin, kun Mikko kuoli. Sil
loin minua neuvottiin hankki
maan itselleni hääpuku, mut
ta minä ryhdyinkin paikkäile
maan omia ryysyjäni, kun oli
mielestäni aikaa niin kyllälti.
Ei joudu pulaan, kun tervey
den päivinä aloittaa parannuk
senteon, ajattelin aina. Voi yl
peyttäni, voi lapsiani!
Otto tuli katsomaan äitiään.
Hän oli kaupungissa poliisina,
oli jo naimisissa. Pieni poikan
sa oli hänellä mukanaan. Kun
äiti taas valitti kadotettua ti
laansa, sanoi Otto:
Taivaaseen isäkin meni,
eikähän sinne monta tietä ole.
Eikös äiti muista, miten isä
sanoi: “Jeesus, olethan sinä
Vapahtaja, joka kuolit synti
sen puolesta, minunkin.”
Ja Anna kuunteli. Suuret
kyyneleet kirposivat silmistä
ja vierivät kalvenneita poskia
myöten. Mikolla ei ollut pen
niäkään kuoleman varalle, ei
hänelläk ään. Mutta heillä
kummallakin on Vapahtaja,
joka on kuollut ristillä syn
tisten puolesta. Ensin Anna
tuijotti tähän asiaan kuin kau
kaiseen pisteeseen, mutta kun
se vähitellen pääsi hänen ta
juntaansa, niin hän luuli tul
leensa jo taivaaseeni Oli niin
uutta ja ihmeellistä.
Kuolema ei häntä enää pe
loittanut, sillä hän oli nähnyt
ristin, oli muistanut, että Jee
sus on Vapahtaja.
(Loppu)
MISSÄ ON LAPSENI?
Martille olisi elämä ollut ta
vattoman hauskaa ja kiintoi
saa, elleivät kodin muistot oli
si häntä ahdistaneet ainaisena,
ilkeänä painajaisena. Toisi
naan häntä oikein suututti kun
ei voinut moisesta lapsellisuu
desta vapautua, sillä eihän yli
oppilaspoika enää mikään sy
livauva saa olla. Olihan hän
nyt päässyt toiveittensa pää
määrään, Helsinkiin, jossa
nuoren on vapaa hengittää. Ei,
ei hän silti mitään sopimaton
ta aikonut, vaan halusi olla
vain nuori, iloinen, huvite
leva miehenalku, joka samalla
tekee työtä kaikin voimin.
Oikeastaan ei hänellä olisi
pitänyt olla enää mitään teke
mistä kodin muistojen kanssa,
sillä äiti oli jo kaksi vuotta
htten kuollut, ja isä oli men
nyt uusiin namisiin. Kotona oli
lokaa ?
PEOPLE’S
LOAN SYSTEM
224 E. Aurora
Ironvvood Michigan
LATTIATARPEITTEN
KAUPPA
TANARUS. A. PORTER CO.
Lattian ja seinien peittämi
nen on erikoisalamme.
Myös keittiön välineitä,
kuten Youngstown keittiö
laitteita.
Zummach 100% maalia
Puhelin 2791
134 West Aurora St.
IRONWOOD, MICH.
AUTTAJA TORSTAINA LOKAKUUN 2 P. 1952
hänet jo melkein unohdettu.
Ja kuitenkin . . . Niin, muisto
äidistä, se häntä vaivasi, sillä
hän ei päässyt sen kanssa so
pusointuun.
Äitihän oli kuollut, mitäpä
siis hänestä eihän hänestä
enää tarvitsisi vähääkään vä
littää. Eihän äiti ole enää nuh
telemassa eikä itkemässä eikä
katselemassa niin tutkivasti.
tarkoittavasti. On ihan hullua,
että hän on yhä vielä kuulevi
naan äidin puhuvan “Jeesuk
sen rauhasta”, ja sanovan mer
kitsevästi: “Jumalattomalla ei
ole rauhaa.”
Melkeinpä olisi vähemmän
kiusallista, jos äiti eläisi. Help
poahan olisi vain halveksuval
la päännykäisyllä kuitata äi
din lapsellisuudet tai sitten ol
la hiukkasen kuuntelevinaan
—.saattoihan vaitiolon otaksua
hyväksymiseksi ja nöyryydek
si. Miten kevyesti hän olikaan
suoriutunut äidistä tämän elä
essä! Aina koulukaupunkiin
päästyään hän oli hukannut
kaikki äidin neuvot ja varoi
tukset, ne olivat haihtuneet
kuin tuhka tuuleen. Äitihän oli
vanhanaikanen, yksinkertai
nen vaimo, joka ei tietänyt asi
oista yhtään mitään, vaan
kuittasi kaiken Raamatulla. Ei
hänellä ollut vähääkään laa
jempaa näkemiskykyä, ei ha
juakaan luonnontieteistä, ei
suvaitsevaisuu de n hiventä
kään toisinajattelevia kohtaan.
Joka ei Golgatan rististä au
tuutta uskonut, se oli hänen
arvostelunsa mukaan epäus
koinen, jumalaton, olipa sitten
muuten miten hurskas ja jalo
tahansa. Helppohan tuollai
seen uskoon oli halveksivasti
suhtautua, kun se oli noin kou
raantuntuvan lapsellista. Piti
vain varoa, ettei äiti saanut
aavistaa, mitä pojan mielessä
liikkui, sillä rukoukset ja
kyyneleet olivat inhoittavinta
mitä hän tiesi. Miten hauskaa
olikaan aina lähteä kaupun
kiin äidin ruikutuksia pakoon.
Nythän hän oli mahdollisim
man kaukana äidistä ja hä
nen uskostaan, sillä kaikki si
teethän olivat katkenneet. Ru
koileva, uskova, sureva äiti
makaa nyt haudassa, vapautu
neena kaikista lapsellisuuksis
taan, ja hän, poika, saa yhä
avartaa näkemyksiään tiedon
maailmoissa. Ja kuitenkin nyt
oli pahinta, äidin muisto kiu
sallisempaa kuin äiti itse oli
ollut. Ja juuri tuo, mikä äidis
sä oli typerintä usko Ristiin
naulittuun se vaivasi nyt
häntä enimmin. Oli kuin äiti
päivästä toiseen vaatimalla
vaatisi häneltä vastausta kysy
mykseen: Uskotko häneen vai
etkö usko? Joko tahi.. . mi
tään keskitietä ei ole.
Juuri tuon keskitien olemat
tomuus oli hänelle tullut suo
rastaan omantunnon pistimek
si. Hän ei tahtonut eikä voinut
kokonaan kieltää kodin uskoa,
hän ei voinut kokonaan sitä
omaksua oli siis valinnut
keskitien, jota ei ole olemassa
kaan. Mitä enemmän hän na
pisi äitinsä uskoa vastaan, si
tä tinkimättömämmältä näyt
ti, että hänen oli oltava jom
paakumpaa, joko uskovainen
tai epäuskoinen, kieltäjä. Mi
ten onnellisia ovatkaan ne lap
set, joilla on valistunut, en
nakkoluuloton koti, ja äiti, jo
ka ei usko Ristiinnaulittuun
ja raamatunlauseisiin! Hänel
läkin oli monta toveria, jotka
olivat vain 'hiukkasen uskon
nollisia, senverran vain, että
he saattoivat joskus puhua
Kaitselmuksesta, ehkäpä Ju
malastakin, ja ottaa osaa jon
kun kristillisen yhdistyksen
toimintaan, mutta että he oli
sivat uskoneet verisovitukseen
ja Raamatun sanan totuuteen,
ei tullut kysymykseenkään.
Heillä'oli “kristillisyyttä” vain
vähäisenä voiteluna, uskon
vastikkeena. Martti kadehti
heitä, kun he pääsivät niin vä
hällä. Näytti siltä, että koko
maailma etsii keskitietä ku
kaan ei halua epäuskoisen ni
meä, uskovaisen nimeä vielä
vähemmän.
(Jatk.)
Ansiotöissä olevien neitosten “kiertokoulu”
Sf-'■ 4
Kuvassa olevat neidit ovat ansiotöissä olevien naisten
yhdistyksen jäseniä. Yhdistys perustettiin vuonna 1946 ja
kasvoi niin nopeasti, että jäseniä on jo 2,000. Yhdistyksen
tarkoituksena on järjestää havainnollisia opintomatkoja jä
senilleen. Kuvassa olevan yhdist\'ksen jäsenet ovat keski
valtioista kotoisin mutta ovat vierailulla New Yorkin kau
pungissa. Kuva otettiin neitien vieraillessa General Food
Consumer Service Department keittiöissä, missä spesialistit
selittävät eri ruoka-aineitten ravintopitoisuutta ja parhaim
pia valmistustapoja.
Sotakorvausten päät
täjäisiä juhlittu
Stiomessa
Sotakorvaustoimitusten
päättymisen johdosta Suomen
valtioneuvosto oli syysk. 23 p.
illaksi järjestänyt Messuhallin
arvokasohjclmaisen juhlatilai
suuden, jota tasavallan presi
dentti Paasikivi kunnioitti läs
näolollaan. Lisäksi nähtiin ti
laisuudessa mm. ulkomaan
kaupan ministeri Kumykinin
johtama Neuvostoliiton val
tuuskunta, ulkovaltojen täkä
läisiä edustajia, Suomen halli
tus kokonaisuudessaan, SOTE
VAn henkilöstöä ja sotakor
vaussuoritusten parissa työs
kennelleitä lähes hallin täy
dellä. (US)
Tilaisuudessa pääministeri
Kekkonen piti puheen, jonka
johdannoksi hän lausui:
“Kun Suomen hallitus on
sotakorvauskauden päättymi
sen yhteydessä järjestänyt tä
män juhlatilaisuuden, emme
ole tehneet sitä omahyväisesti
korostaaksemme suorituksen
arvoa, vaan esittääksemme
valtiovallan vilpittömän kii
toksen siitä maalle tärkeästä
työstä, jonka sotakorvauksista
vastanneet ja niihin osallistu
neet ovat tehneet. Samalla
pyydämme valtiovallan nimis-
I I
Mk 1
RL m es
#3
|wfblSM AM ER.ICAN LINE
181 No. Michigan Ave.. v Chicago 1.111.
sä esittää SNTL: n hallituksel
le katoksemme niistä suuriar
voislsta helpotuksista, joita
vuosien mittaan olemme saa
neet sotakorvausvelvollisuu
descamme sekä erikseen kii
toko t sotakorvaustoimitusten
valvonnassa ja vastaanotossa
tomunneille Ne u vostoliiton
edustajille hyvästä yhteistyös
tä. -- Mutta ehkäpä vielä tär
keä pää on juhlaamme liitty
vä , kolmas tarkoitus: luoda
katsaus talouselämämme tule
vaisuuteen ia tarkastella sitä
niiri n näköalojen valossa, joi
ta 1. >rjoavat sotakorvausvel
\ollisuuden loppuminen ja so
takorvausteollisuuden vapau
tuminen siitä tehtävästä, johon
se on ollut sidottu ja jota var
ten se suurelta osalta on suo
rastaan rakennettu.”
Ministeri Tervo totesi pu
heessaan, että sotakorvausten
päätökseen saamista juhlii aja
tuksissaan koko Suomen kan
sa. Hän palautti mieliin suori-
i;d oie
Kuorma- ia pakasi aiur-1
m 7 S. Curry Street
Puhelin 411
IRONVVOOD, MICH.
tettavan tehtävän valtavuu
den, joka aluksitfuntui ylipää
semättömältä sodan monien
muiden rasitusten lisäksi. Teh
tävästä selviytymistä on kär
sityt inflaatiovauriotkin huo
mioon ottaen pidettävä hyvin
huomattavana saavutuksena.
Neuvostoliiton ulkomaan
kaupan ministeri Kumykin
esitti Neuvostoliiton hallituk
sen nimissä ja valtuuttamana
onnittelut Suomen hallituk
selle ja kansalle, Lainattuaan
niitä sanoja, jotka J. V. Stalin
lausui Suomen ja Neuvostolii
ton ystävyys-, ysteistyö- ja
keskinäisavun sopimuksen al
lekirjoittamisen johdosta huh
tikuussa 1948 puhuja jatkoi:
“Tyydytyksellä voidaan tode
ta, että siitä lähtien on saavu
tettu tiettyä menestystä ystä
vällisten suhteitten lujittami
sessa Neuvostoliiton ja Suo
men kesken. Se seikka, etä
Suomi on määräajassa ja mää
rätyssä laajuudessa täyttänyt
rauhansopimuksen edellyttä
mät velvoituksensa tavaratoL
mßuksista Neuvostoliitolle so
takorvauksina, on mielestäm
me eräänä osoituksena mait
temme välisten ystävällisten
suhteiden lujittumisesta ja sa
malla edellytyksenä tällaisten
suhteiden jatkuvaan lujittu
miseen. Suorituksia toimi
tettaessa suomalaiset suoritta
jat tutustuivat neuvostoliitto
laisten tilaajien toivomuksiin
ja vaatimuksiin ja laskivat si
ten perustan taloudellisten
suhteiden jatkuvalle laajene
miselle Neuvostoliiton ja Suo
men kesken. Kun sotakor
vaussuoritukset ovat nyt päät
tyneet, voitaisiin teollisuuden
alalla luodut tuotantomahdol
lisuudet siirtää tavallisen ta
varanvaihdon uomiin. Suomen
Hallitus teki äskettäin aloit
teen esittäessään Neuvostolii
ton Hallitukselle kysymyksen
tavaranvaihdon jät kuvasta
laajentamisesta N e u vostolii
ton kanssa. Neuvostohallitus
kannatti tätä Suomen hallituk
sen aloitetta. Tämä sopimus
ei ole äärimmäinen raja. Mi
nusta näyttää, että jos kum
mallakin puolen on halua, niin
keskinäinen ta v a ranvaihto
maittemme välillä voi kehittyä
edelleen.
Sallikaa minun ilmaista var
mana käsityksenäin, että ta
loudellisten suhteiden kehit
tämisessä saavutettu menestys
tulee olemaan perustana ystä
vyyden jatkuvalle lujittumi
selle maittemme välillä ja
edistämään rauhan lujittumis
ta.” (SS)
tilittää
, rakentamista
WALLACE STRAND
& SON
Puh. 1534
IRONWOOD. MICH.
SIVU 3

Auttaja. [volume], October 02, 1952, Page SIVU 3, Image 3
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], October 02, 1952, Page SIVU 3, Image 3 About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], October 02, 1952, Page SIVU 3, Image 3
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??