Newspaper Page Text
NO. 40 Ei muuta tietä HANNA RAUTA Anna alkoi itkeä taas. Ei tässä itku auta. Parem pi olisi kun rukoilisit. Mutta ethän sinä osaa, enkä minä kään . . . Kuolema seisoo ovel la viittaamassa, että nyt läh . detään, ja lähtevä ei tiedä vie lä mitään autuudesta . . . Ter veyden päivinä ne sellaiset asiat selvitetään, sanoi lääkäri, jota luulin ensin papiksi . . . Niin, Anna, minun hevosella ni olisi ajettu kilpaa Esan pat ti jalan kanssa, mutta sillä ei ajeta taivaaseen. Muistuttele, mitä olet kuullut, puhu kaikki mitä tiedät! Haetaan pappi, sanoi An na. Hän on matkalla. Mutta kauempaa . . . Ei ehdi, kuolema ei vartoa . . . Puhu mitä tiedät, ei meil lä ole raamattuakaan. Jos mi nulla olisi edes se, niin minä panisin sen rintaani vasten ja sanoisin Jumalalle: ethän si nä voi minua heittää helvet tiin, kun minulla on tämä si nun kirjasi, vaikka en tiedä kään mitä se sisältää . . . sinun kirjasi, sinun kirjasi . . . Levollisempi ilme levittäysi Mikon kasvoille. Herra Jeesus, auta sa noi Anna olethan sinä Va pahtaja . . . Vapahtaja? . . . Niin, hän on Vapahtaja, lausui sairas hil jaa, ikäänkuin muistutellen joskus kuulemiaan asioita. Hän tapaili toisella kädellään kättä, mikä oli kadottanut liik kumiskyk yns ä, voidakseen liittää ne ristiin. Anna huoma si sen ja auttoi häntä. Anna, sanoi Mikko taas. Jeesus oli ristillä, minä muis tan nyt jo. Hän on Vapahtaja, kuoli syntisen puolesta, Mi nunkin puolestani . . . Taivaan suuri Jumala, älä heitä minua helvettiin, kun Jeesus kuoli minun puolestani. Minulla .on sinun kirjasi, jossa se on kir joitettuna . . . Anna haki taas virsikirjan ja alkoi lukea, mitä eteen sat tui, mutta Mikko puhui yhä kuin ei olisi kuullutkaan vai monsa yksitoikkoista lukemis ta. Katso syntiseen Mikkoon! Koskaan en minä sinua muis tanut, elatustamme vain, he vosta, lehmää ja palkkoja . . . En koskaan kysynyt mitävar ten sinä olit ristillä . . . Mutta sittenkin sinä olet Vapahtaja, kuolit tällaisenkin puolesta. Yhfäkkiä Anna oli noussut, sitaissut huivin päähänsä ja ED B JORNS Service Station BURMA ROAD IRONWOOD, MICH. Shell gasoliinia Rasvausta Taierien korjausta Batterien latausta mennyt huoneesta. Hän oli keksinyt pelastavan ajatuk sen. Mäen Liisa tietää Jumalan sanan tarkoin kuin pappi, osaa rukoilla, lukea ja laulaa hä net on siis haettava. Puoliksi juosten riensi Anna Liisan mö kille. Kun ho yhdessä palasivat ja astuivat Mikon vuoteen luo, huomasivatkin he kauhukseen, että siinä lepäsi nyt vain ruu mis. Anna alkoi huutaa. Lap setkin tulivat pihasta äidin äänekkään itkun kuultuaan. Rauhallisena Mikko nukkui, suu hiukan hymyssä, toinen ohimo vertyneenä. * “Kootkaa itsellenne tavaraa taivaassa”, tuli tästälähtien Annan harrastukseksi. Häntä ihan hirvitti heidän entinen ai neellisuuden tavoittelussa vie tetty elämänsä, ja aina kun hän muisti, miten yllättävänä kuolema sitten oli tullut ja yh dellä repäisyllä kaiken rikko nut ja turhuudeksi osoittanut, niin pyhä vavistus täytti.hä nen mielensä. Kyllä hän sen tään toivoi, että Jumala oli Mikko-parkaa armahtanut, sil lä olihan tämä edes rukoillut. Annan parhaimmaksi ystä väksi ja matkatoveriksi tuli nyt Liisa. Yhdessä he rukoili vat, lukivat ja keskustelivat elämän tiestä, ja yhdessä kä vivät kirkossa. Hevosta ei An na ostanut, vaikka Otto-poika jo alkoi olla siinä iässä, että kykeni ajotöihin. Tuntui ihan synnilliseltä hevosta ajatella kin. Hän alkoi vieroa kaikkia ajallisen elämän puuhia ja kohdisti ajatuksensa, mielensä ja toivonsa yhä kiinteämmin iäisyysasioihin. Jokainen päivä oli Annalle valmistusta kuolemaan. Pelto kävi vuosi vuodelta lä hemmäksi, sen sato yhä niu kemmaksi. Lehmä ei enää lyp sänyt kuin ennert, sillä sen tal vimuona ei tahtonut miten kään riittää, varsinkaan jos kevään tulo siirtyi myöhem mäksi. Sen jälestä kun Otto meni maailmalle, oli kaikki vähän niin ja näin. Kituen sentään elettiin päivästä toi seen. Anna oli oppinut ymmärtä mään, mikä on tärkeintä. Hän tiesi asian, jota ei moni tiedä eikä muista, sen, että kuolema tulee kerran. Aika kului ja se hetki koitti, jolloin kuolema alkoi hiljaa hiipiä Annaa kohden. Keuhko tauti painoi hänet vuoteeseen. Ste/ut & tf-ield MIESTEN JA POIKIEN VAATETUSTA JA KENKIÄ Kauppa, mistä naisväki ostaa miehille. Aurora ja Suffolkin kulmauksessa Ironvvood, Mich. • Paikallisesti omistettu, ainoa suo malainen vaatetusliike lronwood • issa • Tavaran laatu mitä parhain • Hinnat aina kohtuulliset Tulkaa tarkastamaan laaja valikoi maamme miesten pukuja, paitoja, hat tuja y.m. miesten vaatetarpeila. HALULLA TULETTE TOISTEKINI MEN S WEAR INC. Suffolk Street IRONWOOD, MICHIGAN Kun hän huomasi lähtöhetken läheisyyden, hän ensin riemas tui. Nyt hän pääsee kotimaa han, jonne kauan on pyrkinyt. Mutta sitten hän kävi teke mään tiliä elämästään ja hä nen mielensä tuli rauhatto maksi. Näyttikin aivan toisel ta, niin kurjalta, ettei uskalta nut kuolemaa ajatellakaan. “Ystäväni, kuinka tulit tänne ilme 'i häävaatteita”, ne sanat oliv? L naulautuneet hänen mieleensä. H: i joutui kovaan hätään. Lii: lohdutti häntä turhaan. Pap i kävi hänen luonaan, mut i p:meys ei hälventynyt. An a oli kuin sokaistu, toivon pilkahdustakaan hän ei näh nyt. - Nyt on kaikki myöhäis tä sanoi hän vain kuole tulee, ja minulla ei ole mi tään, ei mitään millä alasto muuteni peittäisin. Minun pi ti koota tavaraa taivaassa, mutta kokosinkin vain risuja. Nyt on vielä armonaika, sanoi Liisa. Ei enää minulle sanoi Anna. Minun etsikkoaikani oli silloin, kun Mikko kuoli. Sil loin minua neuvottiin hankki maan itselleni hääpuku, mut ta minä ryhdyinkin paikkäile maan omia ryysyjäni, kun oli mielestäni aikaa niin kyllälti. Ei joudu pulaan, kun tervey den päivinä aloittaa parannuk senteon, ajattelin aina. Voi yl peyttäni, voi lapsiani! Otto tuli katsomaan äitiään. Hän oli kaupungissa poliisina, oli jo naimisissa. Pieni poikan sa oli hänellä mukanaan. Kun äiti taas valitti kadotettua ti laansa, sanoi Otto: Taivaaseen isäkin meni, eikähän sinne monta tietä ole. Eikös äiti muista, miten isä sanoi: “Jeesus, olethan sinä Vapahtaja, joka kuolit synti sen puolesta, minunkin.” Ja Anna kuunteli. Suuret kyyneleet kirposivat silmistä ja vierivät kalvenneita poskia myöten. Mikolla ei ollut pen niäkään kuoleman varalle, ei hänelläk ään. Mutta heillä kummallakin on Vapahtaja, joka on kuollut ristillä syn tisten puolesta. Ensin Anna tuijotti tähän asiaan kuin kau kaiseen pisteeseen, mutta kun se vähitellen pääsi hänen ta juntaansa, niin hän luuli tul leensa jo taivaaseeni Oli niin uutta ja ihmeellistä. Kuolema ei häntä enää pe loittanut, sillä hän oli nähnyt ristin, oli muistanut, että Jee sus on Vapahtaja. (Loppu) MISSÄ ON LAPSENI? Martille olisi elämä ollut ta vattoman hauskaa ja kiintoi saa, elleivät kodin muistot oli si häntä ahdistaneet ainaisena, ilkeänä painajaisena. Toisi naan häntä oikein suututti kun ei voinut moisesta lapsellisuu desta vapautua, sillä eihän yli oppilaspoika enää mikään sy livauva saa olla. Olihan hän nyt päässyt toiveittensa pää määrään, Helsinkiin, jossa nuoren on vapaa hengittää. Ei, ei hän silti mitään sopimaton ta aikonut, vaan halusi olla vain nuori, iloinen, huvite leva miehenalku, joka samalla tekee työtä kaikin voimin. Oikeastaan ei hänellä olisi pitänyt olla enää mitään teke mistä kodin muistojen kanssa, sillä äiti oli jo kaksi vuotta htten kuollut, ja isä oli men nyt uusiin namisiin. Kotona oli lokaa ? PEOPLE’S LOAN SYSTEM 224 E. Aurora Ironvvood Michigan LATTIATARPEITTEN KAUPPA TANARUS. A. PORTER CO. Lattian ja seinien peittämi nen on erikoisalamme. Myös keittiön välineitä, kuten Youngstown keittiö laitteita. Zummach 100% maalia Puhelin 2791 134 West Aurora St. IRONWOOD, MICH. AUTTAJA TORSTAINA LOKAKUUN 2 P. 1952 hänet jo melkein unohdettu. Ja kuitenkin . . . Niin, muisto äidistä, se häntä vaivasi, sillä hän ei päässyt sen kanssa so pusointuun. Äitihän oli kuollut, mitäpä siis hänestä eihän hänestä enää tarvitsisi vähääkään vä littää. Eihän äiti ole enää nuh telemassa eikä itkemässä eikä katselemassa niin tutkivasti. tarkoittavasti. On ihan hullua, että hän on yhä vielä kuulevi naan äidin puhuvan “Jeesuk sen rauhasta”, ja sanovan mer kitsevästi: “Jumalattomalla ei ole rauhaa.” Melkeinpä olisi vähemmän kiusallista, jos äiti eläisi. Help poahan olisi vain halveksuval la päännykäisyllä kuitata äi din lapsellisuudet tai sitten ol la hiukkasen kuuntelevinaan —.saattoihan vaitiolon otaksua hyväksymiseksi ja nöyryydek si. Miten kevyesti hän olikaan suoriutunut äidistä tämän elä essä! Aina koulukaupunkiin päästyään hän oli hukannut kaikki äidin neuvot ja varoi tukset, ne olivat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Äitihän oli vanhanaikanen, yksinkertai nen vaimo, joka ei tietänyt asi oista yhtään mitään, vaan kuittasi kaiken Raamatulla. Ei hänellä ollut vähääkään laa jempaa näkemiskykyä, ei ha juakaan luonnontieteistä, ei suvaitsevaisuu de n hiventä kään toisinajattelevia kohtaan. Joka ei Golgatan rististä au tuutta uskonut, se oli hänen arvostelunsa mukaan epäus koinen, jumalaton, olipa sitten muuten miten hurskas ja jalo tahansa. Helppohan tuollai seen uskoon oli halveksivasti suhtautua, kun se oli noin kou raantuntuvan lapsellista. Piti vain varoa, ettei äiti saanut aavistaa, mitä pojan mielessä liikkui, sillä rukoukset ja kyyneleet olivat inhoittavinta mitä hän tiesi. Miten hauskaa olikaan aina lähteä kaupun kiin äidin ruikutuksia pakoon. Nythän hän oli mahdollisim man kaukana äidistä ja hä nen uskostaan, sillä kaikki si teethän olivat katkenneet. Ru koileva, uskova, sureva äiti makaa nyt haudassa, vapautu neena kaikista lapsellisuuksis taan, ja hän, poika, saa yhä avartaa näkemyksiään tiedon maailmoissa. Ja kuitenkin nyt oli pahinta, äidin muisto kiu sallisempaa kuin äiti itse oli ollut. Ja juuri tuo, mikä äidis sä oli typerintä usko Ristiin naulittuun se vaivasi nyt häntä enimmin. Oli kuin äiti päivästä toiseen vaatimalla vaatisi häneltä vastausta kysy mykseen: Uskotko häneen vai etkö usko? Joko tahi.. . mi tään keskitietä ei ole. Juuri tuon keskitien olemat tomuus oli hänelle tullut suo rastaan omantunnon pistimek si. Hän ei tahtonut eikä voinut kokonaan kieltää kodin uskoa, hän ei voinut kokonaan sitä omaksua oli siis valinnut keskitien, jota ei ole olemassa kaan. Mitä enemmän hän na pisi äitinsä uskoa vastaan, si tä tinkimättömämmältä näyt ti, että hänen oli oltava jom paakumpaa, joko uskovainen tai epäuskoinen, kieltäjä. Mi ten onnellisia ovatkaan ne lap set, joilla on valistunut, en nakkoluuloton koti, ja äiti, jo ka ei usko Ristiinnaulittuun ja raamatunlauseisiin! Hänel läkin oli monta toveria, jotka olivat vain 'hiukkasen uskon nollisia, senverran vain, että he saattoivat joskus puhua Kaitselmuksesta, ehkäpä Ju malastakin, ja ottaa osaa jon kun kristillisen yhdistyksen toimintaan, mutta että he oli sivat uskoneet verisovitukseen ja Raamatun sanan totuuteen, ei tullut kysymykseenkään. Heillä'oli “kristillisyyttä” vain vähäisenä voiteluna, uskon vastikkeena. Martti kadehti heitä, kun he pääsivät niin vä hällä. Näytti siltä, että koko maailma etsii keskitietä ku kaan ei halua epäuskoisen ni meä, uskovaisen nimeä vielä vähemmän. (Jatk.) Ansiotöissä olevien neitosten “kiertokoulu” Sf-'■ 4 Kuvassa olevat neidit ovat ansiotöissä olevien naisten yhdistyksen jäseniä. Yhdistys perustettiin vuonna 1946 ja kasvoi niin nopeasti, että jäseniä on jo 2,000. Yhdistyksen tarkoituksena on järjestää havainnollisia opintomatkoja jä senilleen. Kuvassa olevan yhdist\'ksen jäsenet ovat keski valtioista kotoisin mutta ovat vierailulla New Yorkin kau pungissa. Kuva otettiin neitien vieraillessa General Food Consumer Service Department keittiöissä, missä spesialistit selittävät eri ruoka-aineitten ravintopitoisuutta ja parhaim pia valmistustapoja. Sotakorvausten päät täjäisiä juhlittu Stiomessa Sotakorvaustoimitusten päättymisen johdosta Suomen valtioneuvosto oli syysk. 23 p. illaksi järjestänyt Messuhallin arvokasohjclmaisen juhlatilai suuden, jota tasavallan presi dentti Paasikivi kunnioitti läs näolollaan. Lisäksi nähtiin ti laisuudessa mm. ulkomaan kaupan ministeri Kumykinin johtama Neuvostoliiton val tuuskunta, ulkovaltojen täkä läisiä edustajia, Suomen halli tus kokonaisuudessaan, SOTE VAn henkilöstöä ja sotakor vaussuoritusten parissa työs kennelleitä lähes hallin täy dellä. (US) Tilaisuudessa pääministeri Kekkonen piti puheen, jonka johdannoksi hän lausui: “Kun Suomen hallitus on sotakorvauskauden päättymi sen yhteydessä järjestänyt tä män juhlatilaisuuden, emme ole tehneet sitä omahyväisesti korostaaksemme suorituksen arvoa, vaan esittääksemme valtiovallan vilpittömän kii toksen siitä maalle tärkeästä työstä, jonka sotakorvauksista vastanneet ja niihin osallistu neet ovat tehneet. Samalla pyydämme valtiovallan nimis- I I Mk 1 RL m es #3 |wfblSM AM ER.ICAN LINE 181 No. Michigan Ave.. v Chicago 1.111. sä esittää SNTL: n hallituksel le katoksemme niistä suuriar voislsta helpotuksista, joita vuosien mittaan olemme saa neet sotakorvausvelvollisuu descamme sekä erikseen kii toko t sotakorvaustoimitusten valvonnassa ja vastaanotossa tomunneille Ne u vostoliiton edustajille hyvästä yhteistyös tä. -- Mutta ehkäpä vielä tär keä pää on juhlaamme liitty vä , kolmas tarkoitus: luoda katsaus talouselämämme tule vaisuuteen ia tarkastella sitä niiri n näköalojen valossa, joi ta 1. >rjoavat sotakorvausvel \ollisuuden loppuminen ja so takorvausteollisuuden vapau tuminen siitä tehtävästä, johon se on ollut sidottu ja jota var ten se suurelta osalta on suo rastaan rakennettu.” Ministeri Tervo totesi pu heessaan, että sotakorvausten päätökseen saamista juhlii aja tuksissaan koko Suomen kan sa. Hän palautti mieliin suori- i;d oie Kuorma- ia pakasi aiur-1 m 7 S. Curry Street Puhelin 411 IRONVVOOD, MICH. tettavan tehtävän valtavuu den, joka aluksitfuntui ylipää semättömältä sodan monien muiden rasitusten lisäksi. Teh tävästä selviytymistä on kär sityt inflaatiovauriotkin huo mioon ottaen pidettävä hyvin huomattavana saavutuksena. Neuvostoliiton ulkomaan kaupan ministeri Kumykin esitti Neuvostoliiton hallituk sen nimissä ja valtuuttamana onnittelut Suomen hallituk selle ja kansalle, Lainattuaan niitä sanoja, jotka J. V. Stalin lausui Suomen ja Neuvostolii ton ystävyys-, ysteistyö- ja keskinäisavun sopimuksen al lekirjoittamisen johdosta huh tikuussa 1948 puhuja jatkoi: “Tyydytyksellä voidaan tode ta, että siitä lähtien on saavu tettu tiettyä menestystä ystä vällisten suhteitten lujittami sessa Neuvostoliiton ja Suo men kesken. Se seikka, etä Suomi on määräajassa ja mää rätyssä laajuudessa täyttänyt rauhansopimuksen edellyttä mät velvoituksensa tavaratoL mßuksista Neuvostoliitolle so takorvauksina, on mielestäm me eräänä osoituksena mait temme välisten ystävällisten suhteiden lujittumisesta ja sa malla edellytyksenä tällaisten suhteiden jatkuvaan lujittu miseen. Suorituksia toimi tettaessa suomalaiset suoritta jat tutustuivat neuvostoliitto laisten tilaajien toivomuksiin ja vaatimuksiin ja laskivat si ten perustan taloudellisten suhteiden jatkuvalle laajene miselle Neuvostoliiton ja Suo men kesken. Kun sotakor vaussuoritukset ovat nyt päät tyneet, voitaisiin teollisuuden alalla luodut tuotantomahdol lisuudet siirtää tavallisen ta varanvaihdon uomiin. Suomen Hallitus teki äskettäin aloit teen esittäessään Neuvostolii ton Hallitukselle kysymyksen tavaranvaihdon jät kuvasta laajentamisesta N e u vostolii ton kanssa. Neuvostohallitus kannatti tätä Suomen hallituk sen aloitetta. Tämä sopimus ei ole äärimmäinen raja. Mi nusta näyttää, että jos kum mallakin puolen on halua, niin keskinäinen ta v a ranvaihto maittemme välillä voi kehittyä edelleen. Sallikaa minun ilmaista var mana käsityksenäin, että ta loudellisten suhteiden kehit tämisessä saavutettu menestys tulee olemaan perustana ystä vyyden jatkuvalle lujittumi selle maittemme välillä ja edistämään rauhan lujittumis ta.” (SS) tilittää , rakentamista WALLACE STRAND & SON Puh. 1534 IRONWOOD. MICH. SIVU 3