OCR Interpretation


Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, May 28, 1953, Image 2

Image and text provided by Central Michigan University, Clark Historical Library

Persistent link: https://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn93060356/1953-05-28/ed-1/seq-2/

What is OCR?


Thumbnail for SIVU 2

SIVU 2
Silmältä Salattu
Kir j. R U N A
SUOMENTANUT AINO JAUHIAINEN
Ulla nQUsi vuoteestaan ja ve
ti verhon syrjään. Miten kaik
ki olikaan raikasta ja ihanaa!
Nyt vasta Ulla huomasi, että
puut, joita hän eilen luuli pal
jaiksi, olivat täynnä puhkea
via umpuja. Järven vesi näytti
houkuttelevalta. Oli tyyntä,
mutta ei peilikirkasta, pinta
väreili pieninä virinä. Aamu
kylpy olisi ihana! Talohan oli
syrjäinen ja kukapa sinne tuli
si näin varhain. Talossahan to
sin oli renki, mutta hänhän
saattoi olla yhtä hyvin sisällä
kuin ulkona. Ulla luotti hy
vään onneensa, pisti tohvelit
jalkaan ja aamunutun ylleen,
työnsi hiukset päähineensä si
sään ja hiipi puutarhan läpi
rantaan. Katseltuaan tarkoin
ympärilleen hän havaitsi, ettei
näkyvissä ollut muita eläviä
olentoja kuin lintunen puussa
ja koiranpentu, joka tavoitte
li omaa häntäänsä. Ulla veti
vaatteet yltään ja juoksi jär
veen. Vesi oli kirpeän kylmää
ja virkisti ihanasti. Oli kuin
olisi heittäytynyt Luonto-äidin
syliin uimalla näin hymyile
vässä, aamunkirkkaassa jär
vessä!
Uinti ei kestänyt kauan. Ulla
sai pian jälleen vaatteet yl
leen, riensi huoneeseensa, jos
sa ensin heiroi itsensä kuivak
si, sitten pukeutui nopeasti ja
lähti reippaalle kävelylle tul
lakseen lämpimäksi.
Kello oli vasta kahdeksan ei
kä kahvia tänään juotaisi en
nen kymmentä. Hänellä oli siis
aikaa kaksi tuntia. Hän har
haili kukkuloilla, jotkä värei
livät auringossa, ja hänellä oli
jo aivan lämmin ennenkuin
hän ennätti metsään. Se oli
korkea ja tiheä ja hän lähti
kulkemaan tietä pitkin. Se ei
ollut maantie eikä polkukaan,
vaan se oli hevostie, jota myö
ten kuormarattaat saattoivat
kulkea. Kuormalle ei Ulla oli
si kavunnut, ennemminkin
hän olisi hevosena vetämässä.
Mutta mukavinta oli kulkea
tätä tietä ilman kuormaa tai
kantamusta kuten Ulla kulki
tuona aurinkoisena aamuna.
Metsän painanteessa, jossa
puut olivat harvemmassa, oli
CLEVELANDIN KAUPUNKIA, MISSÄ ON KIRKKOKUNTAMME VUOSIKOKOUS KESÄK. 27-30 pp.
/My'''''* l - r —xj« ■ -y 5l '* fjja.,- ki'.
.M* ;■' f* " . 1 *s*o . T , ■m&t'- *a Ifc *• _T*t A .-Jm - ***^WT^~- Js. .i_ • *(", fldßSjHfe, ,\ . 1
*ST \ 5 M M TANARUS! /*} il V/ ? * *•¥•** .r,:•?/;-jj
*. 3 1 Jfyf JI i jflPjjflfrfcjjft L vjfc j H / j
L«Si *^TyJ'°>"4': v •«'<Jrt|L » 4 13 5tS * ' ••f * ■.' 'i^juj*.’
fpnv TgETj «HHCjPWcvJit kyy* t»iy * «/? f \ ..V • ■ v**CJ fS*!j3fiMQtemM)Smßr*&'fo
'' l 3« ’ ■"■ * : |
, 1 1 1 HSp' /,Tr->—. iitt «1 im *?w32ijSb''&. y * . '•. l._ ia.it» ♦„ .. , V
*** w "**?“' ''*■*• 8 1* jilK !*l* *• * •■'SEi jr 1 •* * *jtiG*<}£+tLMi-S i '‘ k -*' - r *~ ,A * H - *\~j .*sfg-
., ?<. , prflnj t njj ► ~ !« T»r lA i», »• jml Mil tMKj | i, j i sv —^p)
Kuvassa on erinomainen näköala Clevelandin kaupungin
sydämestä. Kaupunki on todellinen suurkaupunki, sillä sen
asukasluku on noin miljoona asukasta. Suurkaupungiksi sen
sanotaan olevan tavallista puhtaamman. Ja kesällä Erie-jär
ilmassa autereista savua ja
omituista hajua. Ulla ajatteli,
että lähellä oli varmaan mii
luhauta, ja kohta hän sellai
sen näkikin.
Suurista, mustista kasoista
nousi savua, ja erään kasan
huipulla seisoi miilunpolttaja,
pieni, tuimannäköinen, musta
mies. Hän ei tervehtinyt Ullaa,
katsahti häneen vain äkäisesti
ja ryhtyi jälleen työhönsä.
Mutta Ullasta hän oli niin
mielenkiintoinen, ettei hän
epäkohteliaisuuttakaan säi
kähtänyt.
Miksi tuo savuaa? kysyi
hän.
Miksi helvetti savuaa ellei
siksi, että siellä palaa? vastasi
miilunpolttaja.
Mutta kuinka te sitten
uskallatte seisoa sen päällä?
Uskallanko? Mitäs muuta
varten minä tässä olen kuin
polttamassa miilua?
Pieni, kiukkuinen mies hu
vitti Ullaa, hän oli ainakin eri
koinen. Ulla katseli ympäril
leen ja huomasi pienen risu
majan. Sen ovella oli sysimus
ta kirjoitus: Joka tästä menee
sisään, on kuoleman oma.
Asutteko tuossa? kysyi
Ulla osoittaen risumajaa.
Kukas siinä sitten asuisi?
vastasi miilunpolttaja.
Oletteko te kirjoittanut
nuo tervetuliais-sanat?
No, kukas ne olisi kirjoit
tanut? tiuski mies.
Mutta kaipa itsekin kul
jette tuon oven läpi? oletti Ul
la.
Miilunpolttaja ei viitsinyt
vastata tuommoiseen typerään
kysymyksen, kulk i k o hän
oman ovensa kautta.
Sittenhän te olette kuole
man oma, Ulla jatkoi.
Kuka ei olisi kuoleman
oma, vastasi tuo korpifilosofi.
Kuoleman ei tarvitse tul
la meille kuolemaksi, sanoi Ul
la.
Miilunpolttaja ei viitsinyt
vastata, hän ei halunnut jou
tua käännytettäväksi.
Mikä aarre teillä on ma
jassanne, kun suljette sen niin
visusti? kyseli hän.
Aarreko! toisti miilun
polttaja katkerasti vaivautu
matta selittämään, että väliin
voi piilotella tyhjyyttä tar
kemmin kuin aarretta.
Tänään tulee kaunis päi
vä, huomautti Ulla.
Eipä tuo enää sen kum
memmaksi tule, vastasi mies.
Sääli sitä, joka näin kau
niina aamuna on synkkä, sa
noi Ulla osaaottavasti.
Vaikka hänelle ei vastattu,
tiesi hän kuitenkin sanojensa
tulleen perille.
Niin, nyt täytyy minun
lähteä kotiin. Puretteko mi
nua, jos joskus tulen uudes
taan haistelemaan miilunha
jua,—se on niin runollista?
Hymy, tosin hai veksiva,
mutta joka tapauksessa hymy
välähti miilunpolttajan tui
keilla kasvoilla. Pitää miilun
hajua runollisena miten
mieletöntä! Hän ei vastannut
siihen mitään.
Lupahan täällä on kulkea,
siinä kaikki, mitä hän sanoi,
mutta Ullalla oli ihmistunte
musta kylliksi tietääkseen, et
tä se oli miilunpolttajan sano
maksi aika paljon. Ulla palasi
kotiin sen miellyttävän tun
teen vallassa, että oli saavut
tanut tänä aamuna aivan odot
tamattoman voiton.
Professoritar ja Ulla istui
vat kauan aamiaispöydässä
puhellen vielä syötyäänkin.
Ulla kertoi aamu-uinnistaan,
metsästä ja miilunsavusta,
mutta ei mitään keskustelus
taan miilunpolttajan kanssa.
Hän tiesi, että miilunpolttaja
olisi huvittanut hänen ystä
väänsä tavattomasti, mutta
vain tutkielmana, ja Ullan
mielestä mies oli liian onneton
joutuakseen vielä tutkittavak
si, eikä hän hennonut saattaa
poloista sille vaaralle alttiiksi.
He eivät työskennelleet sinä
päivänä, purkivat vain tava
roita, järjestelivät ja asettui
vat asumaan.
Oikein kaipaan saada ru
tistaa Dagnya, joka hankki
meille tämän paikan, sanoi
professoritar,—ja kun saan hä
nen veljensä käsiini, täytyy
minun rutistaa häntäkin, kos
kapa hän on osannut sisustaa
tämän niin kaikin puolin pai
kan hengen mukaisesti.
Päivällisen jälkeen Ulla eh
dotti pientä souturetkeä jär
vellä. Ilta oli aurinkoinen ja
tyyni, kevät täytti ilman ja
mehevät puut.
AUTTAJA TORSTAINA, TOUKOKUUN 28 P. 1953
Nyt kaipaan huomisaa
mua, jolloin aloitamme työm
me. Tunnen, miten hyvin se
tulee täällä sujumaan. Tunnel
ma on miltei liian voimakas
ta, sanoi professoritar asettaen
silmälasit nenälleen nähdäk
seen paremmin järvelle ja ran
taan.
Ulla souti hitaasti ja lepuutti
tuon tuostakin airo jaan kuun
nellakseen metsän ääniä. Saat
toi aivan kuin kuulla, miten
kevät teki työtään kaikkialla
ja miten elämä kohisi luonnos
sa.
Tässä paikassa on jotain
erikoista ja tässä keväässä
myöskin, sanoi hän. En ole
koskaan ennen kokenut sel
laista onnellista tunnetta, että
olen oikealla paikallani, mut
ta nyt tänne tultuani tunnen.
En ikävöi mihinkään! On kuin
olisin päässyt johonkin erikoi
seen elämän jaksoon. Oletko
koskaan tuntenut samaa?
En voi varmasti sanoa,
vastasi Eva Veronius katsoen
Ullaan hyvin ystävällisesti.
Olen iloinen kuullessani, että
viihdyt täällä kanssani, ja tun
nen sen myöskin.
Kuinka en viihtyisi sinun
kanssasi! sanoi Ulla tuolla hil
lityllä, hiljaisella äänellä, jolla
hän aina puhui ollessaan läm
pimien tunteiden vallassa.
En ole koskaan tavannut
niin herttaisia ja ystävällisiä
ihmisiä, kuin sinä ja professori
olette. On kuin kuuluisin tei
hin jollakin lailla, tunsin sen
heti ensi hetkestä.
Etkä sittenkään myönnä,
että elämää on ollut olemassa
ennen tätä elämää, huudahti
Eva vilkkaasti ja vakuuttavas
ti. Juuri tuo ensi hetkessä al
kanut kiintymys todistaa, että
olemme tavanneet jossakin
aikaisemmassa olomuodossa.
Miten sen muuten voisi selit
tää?
Minä selitän sen niin, että
Jumala on vienyt meidät yh
teen, vastasi Ulla.
Kun Ulla sanoi jotakin us
kostaan, teki hän sen aina niin
luonnollisesti ja se oli niin to
dellista, että se herätti vasta
kaikua niissäkin, joille Ullan
usko oli vain unelmaa. Eva Ve
ronius ei vastannut mitään,
mutta hänen ystävällinen kat
seensa tuli yhä lämpimäm
mäksi ja hänen ystävyytensä
Ullaa kohtaan syveni.
ven rannalla on se erikoisen viehättävä kaupunki.
Clevelandissa on Betania Ev. Lut. Kansallisseurakunta,
jolla on oma kirkkonsa. Kirkolliskokous pidetään tässä seura
kunnan kirkossa.
Ja se seikka, jatkoi Ulla,
että minun piti yhtyä teihin
juuri silloin, kun isäni kuol
tua kaikki oli käynyt minulle
tyhjäksi ja epämääräiseksi,
saattaa minut lähemmäs teitä
ja herättää minussa yhä suu
rempaa kiitollisuutta teitä
kohtaan.
He viipyivät järvellä au
ringonlaskuun saakka. Kuin
kultavirrassa he soutivat ko
tiin ja heidän noustessaan mai
hin heijastui koillisessa au
ringonlasku hehkuvana jär
veen.
VII.
Seuraavana aamuna ryhdyt
tiin työhön. Eva Veronius nou
datti Ullan neuvoa ja koetti
salia työhuoneena, mutta huo
masi pian ,että ovet häiritsivät
häntä.
Sitäpaitsi pidän pienistä
huoneista, selitti hän. Pieni
huone ilman näköalaa syven
tää kuvausta, jota vastoin suu
ri huone tai laaja näköala vai
kuttaa hajoittavasti.
Työhuoneeksi valittiin siis
eräs nurkkahuone, pieni kama
ri, jonka värisävy oli rauhalli
sen vihreä. Huoneessa oli vain
yksi ikkuna ja sen edessä kas
voi iso puu, joka näytti tule
van hyvin tuuheaksi ja peittä
vän näköalaa niin paljon kuin
Eva rouva ikinä saattoi toivoa.
Milloin professoritar käveli
edestakaisin tai istui keinutuo
lissa keinuen ja hedelmällisen
hiljaisuuden vallitessa selvit
teli jotain ajatusta tai tilan
netta, istui Ulla odottaen sane
lun jatkumista ja seurasi ke
vään kehittymi s t ä puussa.
Aluksi hän saattoi paljaiden
oksien lomitse nähdä järven,
saaren ja rannat, mutta päivä
päivältä kiintyi hänen huomi
onsa puuhun, ja näköala pie
neni. Hän näki umpujen paisu
van, hän näki lehtien puhkea
van ja kasvavan, ja pian oli
puu tuuheana ja vihreänä. Päi
vä paistoi siihen, ja sade pisa
roi sen lehdille, linnut hypäh
telivät oksalta oksalle ja leh
vät suhisivat tuulessa, niin et
tä Ullasta tuntui kuin olisi puu
saanut puhekyvyn ja haasteli
si hänelle.
Näin pitkälle oli Ullan puu
jo ennättänyt, tonttujen piha
nurmikolla oli ruoho vihreää
ja keväisen tuoretta ja ruuk
kujen mullasta versoi kukka
sia. Silloin, lukukauden pää
tyttyä, saapuivat professori ja
Lotta Tukholmasta Tomtebo
hon.
Nyt on ihanteellinen rau
hamme päättynyt, sanoi pro
fessoritar Ullalle ja syleili
miestään.
Samoin minun ja Lotan,
virkkoi professori vastaten sy
dämellisesti vaimonsa sylei
lyyn.
Jälleennäkemisen ilossaan
he olivat toisilleen epäkohteli
aampia kuin koskaan ennen.
Nyt näet, miten hyvä työ
rauha meillä olisi ollut salis
sa, sanoi professorita Ullalle
eräänä päivänä, kun saman aa
mupäivän kuluessa professorin
askeleet kuuluivat jo kolman
nen kerran viereisestä huo
neesta. Hänellä on kiihko täyt
tää kaikki huoneet. Olen luo
vuttanut hänelle kaksi huonet
ta, niin, koko alakertahan on
hänen käytettävissään, mutta
älä luulekaan, että hän siihen
tyytyy ja jättää meidät rau
haan tänne yläkertaan.
Eva-rouva «puhui tahallaan
niin äänekkäästi, että professo
ri kuuli kaiken, ja hänen rou
vansa vaivat palkittiin. Ovi au
keni ja professorin pää kurkis
ti varovasti huoneeseen.
Kirjoittiko neiti Brese
tuon kaiken aivan oikein? ky
syi hän vakavasti.
Ei se kuulunut kertomuk
seen, selitti Ulla hymyillen.
Eikö? Luulin aivan, että
se kuului. Koska romaanien
sepittäjien sanotaan aina ku
vailevan itseään, niin luulisin
tuon kertomuksen sankarita
resta tulevan oikean Ksantip
pan, pitkitti professori.
(Jatk.)
Vuosikokous ilmoitus
Täten ilmoitetaan, että Far
mers and Merchants Mutual
Fire Insurance Co:n jäsenten
yleinen vuosikokous pidetään
Eagles Hallissa, 407 7th St.,
Calumetissa, Houghton kaun
tissa, Michiganissa, kolmas
toista päivä (13) kesäkuuta,
1953, kello 10 aamulla. Vaali
uurna kolmen johtokunnan jä
senen valitsemista varten ava
taan kello 10 ap. ja suljetaan
kello 4 ip. Varsinainen kokous
aletaan kello 1:30 ip., jossa lue
taan viime vuoden vuosiko
kouksen pöytäkirja ynnä kulu
neen vuoden tilit, sekä käsitel
lään kaikkia muita asioita, jot
ka laillisesti voivat kuulua ko
koukselle.
Päivätty Calumetissa, Mich
igan, toukok. 25 p. 1953 johto
kunnan käskystä.
Jacob J. Onkalo, esimies,
Walter M. Kilpelä, kirjuri.
Huomatkaa muutos kokous
paikassa.
5-28, 6-4-11
—■ Uudistakaa tilauksenne!
ED OIE
Kuorma* ia pakasi ajuri
217 S. Curry Street
Puhelin 411
fRONWOOD, MICH.
MARQUETTEN SION
SEURAKUNTA
Ensi pyhänä ei ole jumalan
palvelusia.
Pyhäkoulua klo 10r»
Naistenliiton työkokous 4 p.
klo 7:30 mr ja mrs Lauri Hel
bergin kodissa.
Jumalanpalvelukset kesä
kuun 7 p. klo 9 suomenkielellä
ja klo 11 englanninkielellä.
Chatham:
Ensi pyhänä ei ole juma
lanpalveluksia. Seuraava ju
malanpalvelus 7 p. klo 2 ip.
A. L. Mäki, pastori.
——
LÄHETTÄKÄÄ
SAL:in
LAHJAPAKETTI
sukulaisillenne
ja Ystävillenne
SUOMEEN
Muistakaa Juhannukseksi
“FB” PAKETTI—SB.2S
2 paunaa kahvia;
unssin pakettia makeata
suklaata; 2-4 unssin pa
kettia VVhite Rose teetä; 1
paketti kuivattuja hedel
miä; 100 Chesterfield savu
ketta, 1 pari Nylon sukkia
(vain n:ro 10) Kokonalsp.
8 paunaa.
Huolimatta kahvin ja
savukkeiden hinnan
noususta “FB” paketin
hinta on vain
$825
Ei tullia. SAL takaa laadun
ja perille toimittamisen.
Tämä ihanteellinen “FB”
lahjapaketti tekee omaisen
ne SUOMESSA onnellisiksi.
Lahjapakettitilanteen epä
varmuus Suomessa tekee
vaikeaksi ennustaa, kuinka
kauan lahjapaketteja voi
daan lähettää. TÄMÄ VOI
OLLA VIIMEINEN TILAI
SUUS!

Tilatkaa pakettinne TÄNÄÄN
lähimmältä asiamieheltä tai
Swedish American Line
181 N Michigan Ave., Chicaga 1, lii.
VAKUUTUSTA
Reino M. Hauta Agency
515 E. Mary St.
Bessemer, Mich.
Puh. 7-2632
Fire, Windstorm, Auto,
Workmen’s Compensation,
Property Liability.
Farm, City & Resort
Property Insured
Notary Public
• Paikallisesti omistettu, ainoa suo •
malainen vaatetusliike Ironwood •
issa
• Tavaran laatu mitä parhain
• Hinnat aina kohtuulliset
Tulkaa tarkastamaan laaja valikoi
maamme miesten pukuja, paitoja, hat
tuja y.m. miesten vaatetarpelta.
HALULLA TULETTE
TOISTEKINI
MBPS WUft UK.
Suffolk Street
IRONWOOD, MICHIGAN
NO. 22

xml | txt