Auttaja. [volume], May 28, 1953, Page SIVU 3, Image 3

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
NO. 22
*
KUVAUKSIA NEEKERIORJAA ELÄMÄSTÄ
AMERIKAN YHDYSVALLOISSA
Kirjoittanut HARRIET BEECHER-STOWE
Suomentanut N. LIAKKA
“Se on yksi mies, joka asuu
vähän matkan päässä tästä,
hän aikoo yrittää jotakin ta
varaa yli tänä iltana; hän tu
lee tänne illalliselle, niin että
teidän on parasta asettua odot
tamaan. Kas sepä on sievä, pik
ku poika”, lisäsi vaimo, antaen
Harrylle vehnäsen.
Mutta lapsiparka oli perin
väsyksissä ja itki uupumukses
ta.
“Poika raukka! Hän ei ole
tottunut kävelemään, ja minä
olen ahdistanut häntä niin ko
vasti”, sanoi Elisa.
“No, tuokaa hänet tänne!”
sanoi vaimo avaten oven pie
neen makuukamariin, jossa oli
mukava vuode valmiina. Elisa
laittoi väsyneen pojan siihen
maata ja piti hänen käsistään,
siksi että lapsi nukahti. Itse
hän ei saanut lepoa. Tulena
kulki hänen lävitsenä ajatus,
että takaa-ajajat olivat tulos
sa. Ja kaipaavin katsein hän
silmäili paisunutta, tummaa
jokea, joka erotti hänen vapau
destaan.
Mutta tässä meidän täytyy
hyvästellä hänet tällä kertaa,
seurataksemme takaa-ajajain
kulkua.
* * *
Vaikka rouva Shelby oli lu
vannut, että päivällinen tulisi
olemaan pian pöydässä, näh
tiin kuitenkin pian, niinkuin
on nähty monesti muulloinkin,
että kaupassa on monta kouk
kua. Niinpä, vaikka käsky an
nettiin Haleyn kuullen ja sen
vei Chloe-tädille ainakin puo
litusinaa nuoria sanansaatta
jia, ei tämän “esivalta” ollut
juuri millänsäkään, hykähti
vaan epämääräisesti ja viskasi
niskojansa, toimittaen kunkin
tehtävän harvinaisen tasaisesti
ja perinpohjaisesti.
Jostakin erityisestä syystä
palvelijat olivat saaneet yleen
sä sen käsityksen, ettei rouva
juuri pitäisi pahana, vaikka
hiukan viivyttäisiinkin. Ja ih
meellistä oli, kuinka monet
seikat sattuivat yhteen hidas
tuttamaan asiain kulkua. Joku
onneton töyttäsi kastipannun
kumoon, kasti oli keitettävä
uudestaan, ja Chloe-täti suo
ritti tämän tehtävän niin tar
koin kuin suinkin yksityiskoh
tia myöten. Kun hänelle jota
kin sanottiin kiirehtimisestä,
tokasi hän vastaan: “en suin
kaan minä vie puolikypsää
kastia pöytään auttaakseni
LAFF OF THE WEEK
-r~M K 11 fr
1 ' ■ 1,1,1 - NAI" iON A L .:j:f
ITH r-7
<=» r\
■ s ~ i' < Tv—i »Minn
V V / iiljji L
, « «gpr* # .
mm laa* m it’s right on our w»y we may m Weil
oluille U to a Joint account right now.”
Tuomo-sedän
tupa
jonkun kiinniottamista”. Toi
nen kompastui vesisangon
kanssa ja sai lähteä hakemaan
uutta. Kolmannelta putosi voi
keittiön lattiaan. Ja tämän täs
täkin nousi naurunsekainen
puhe, että herra Haley oli hy
vin levottomana, ettei hän
saattanut istua tuo lissaan,
vaan käveli edestakaisin, kat
seli ulos akkunasta ja tuli tä
män tästäkin verannalle.
“Juuri parhaiksi hänelle!”
sanoi Chloe-täti kiukuissaan.
“Vielä levottomammaksi hän
tulee kerran maailmassa, jol
lei hän paranna elämäänsä.
Hänen herransa lähettää häntä
hakemaan, ja katsokaa silloin,
minkä näköinen hän on!”
“Hän menee kadotukseen,
se on varma asia”, sanoi pikku
Joke.
“Sen hän on ansainnut!” li
säsi Chloe-täti vihaisesti; “hän
on rikkonut monta, monta sy
däntä! Minä sanon sen teille
kaikille”, jatkoi hän, keskeyt
täen askareensa ja nostaen
pystöön kätensä, jossa hänellä
oli kahveli, “tämä on juuri
niinkuin Yrjö-herra lukee Il
mestyskirjasta sieluista, jot
ka huutavat alttarin edessä,
huutavat Herran kostoa sellai
sille ja kerran tulee aika,
jolloin Herra kuulee heitä, sen
hän tekee!”
Chloe-tätiä, jota keittiössä
kunnioitettiin suuresti, kuun
neltiin suu auki; ja kun päi
vällinen nyt vihdoin viimein
kin oli kannettu sisään, niin
oli koko keittoväestöllä aikaa
loruella hänen kanssaan ja
kuunnella hänen puheitansa.
“Sellaiset ihmisethän pala
vat iankaikkisesti, vai kuin
ka?” kysyi Andy.
%
“Sitä minä haluaisin nähdä,
se olisi haukaa”, virkkoi pikku
Joke.
“Lapset!” lausui samassa
ääni, joka säikäytti heidät
kaikki. Huoneeseen oli tullut
Setä Tuomo, joka oli hetken
kuunnellut heidän puheitansa
ovelta.
“Lapset”, puheli Tuomo,
“minä pelkään, ettette te ym
märrä, mitä puhutte. Sillä ‘ian
kaikkisesti’ on kauhea sanat,
lapset. Hirvittävää on ajatella
sitä. Ei sitä saa toivottaa kenel
lekään ihmiselle.”
“Emme me toi votakaan
muille, kuin noille sielunkaup-
piaille”, sanoi Andy; “eikä ku
kaan voi olla heille toivotta
matta sitä, sillä he ovat niin il
keitä”.
“Eikö luontokin huuda sitä
heille?” puuttui Chloe-täti pu
heeseen. “Eivätkö he kiskaise
rintalasta äidin sylistä ja myy
sitä? Eivätkö he kaappaa kiin
ni pieniä lapsia, jotka häärivät
äitinsä jaloissa ja huutavat äi
tiä apuun, ja myy niitä? Ei
vätkö he erota miestä ja vai
moa toisistansa?” puhui Chloe
tiäti, purskahtaen itkuun,
“vaikka se on sama kuin henki
otettaisiin, ja tätä kaikkea he
eivät pidä minään, juovat vaan
ja syövät, aivan kuin ei mitään
olisi tapahtunut. Hyvä Jumala,
jollei perkele vie heitä, niin
mikä hänelle sitten kelpaa?”
Ja Chloe peitti kasvonsa ku
vikkaaseen esiliinaansa, ja al
koi itkeä nyyhkytellä täyttä
totta.
“Rukoilkaa niiden puolesta,
jotka teille pahaa tekevät, niin
sanoo hyvä kirja”, lausui Tuo
mo.
“Rukoilla heidän puoles
taan!” vastasi Chloe-täti. “Her
ra Jumala, se on liikaa, minä
en voi rukoilla heidän puoles
taan.”
“Se on ihmisluonto, Chloe,
ja ihminen on kova”, virkkoi
Tuomo. “Mutta Herra on väke
vämpi. Sitäpaitse, ajatelkaa,
kuinka kauheassa tilassa sen
ihmisparan sielu on, joka te
kee toiselle tuollaisia. Kiitä
Jumalaa, Chloe, ettet sinä ole
sellainen, kuin hän. Totisesti
sanon minä teille, että kym
menenkin tuhatta kertaa en
nen minä tahtoisin tulla myy
dyksi, kuin olla vastuussa kai
kista noista onnettomista ih
misistä.
“Toivoakseni minäkin tah
toisin”, sanoi Joke. “Emmekö
me käsitä sitä, Andy?”
Andy ny käsi olkapäitään ja
vihelsi myöntymyksensä mer
kiksi.
“Minua ilahuttaa, ettei her
ra mennyt ulos tänä aamuna,
niinkuin oli aikonut”, sanoi
Tuomo. “Se olisi koskenut mi
nuun kovemmin, kuin että mi
nut on myyty. Kenties se olisi
ollut hänelle luonnollinen asia,
mutta minuun se olisi iskenyt
kipeästi, sillä minähän olen
olen tuntenut hänet lapsesta
saakka. Nyt olen nähnyt her
ran ,ja rupean sen vuoksi tun
temaan itseni tyytyväiseksi
Jumalan tahtoon. Herra ei voi
nut auttaa itseänsä, hän teki
oikein, mutta minä pelkään,
että asiat menevät vielä hul
lummin, kun minä tulen pois.
Ei voi toivoa, että herra ehtisi
joka paikkaan, niinkuin minä
olen liikku nu t katsomassa
kaikkia. Pojilla on kyllä hyvä
tarkotus kaikilla, mutta he
ovat niin huolettomia. Se mi
nua huolestuttaa.”
Kello soi ja Tuomo kutsut
tiin ruokasaliin.
“Tuomo’,’ sanoi herra Shel
by ystävällisesti, “tahdon il
moittaa sinulle, että minä lu
paan tälle herralle tuhannen
dollaria, jollet sinä ole paikal
lasi, kun hän tulee noutamaan
sinua. Hän menee tänään toi
siin toimiinsa, ja sinä saat
käyttää päiväsi aivan vapaasti.
Saat olla, missä mielesi tekee,
poikani”.
“Kiitoksia, herra!” vastasi
Tuomo.
“Ja muista”, lausui orja
kauppias, “ettet sinä tee her
rallesi noita teidän neekeri
temppujanne, sillä minä otan
häneltä ulos joka pennin, jol
lei Sinua ole. Jos hän kuulisi
minua, niin hän ei luottaisi
yhteenkään teihin, te olet
te kaikki liukkaat kuin anke
riaiset!”
“Herra”, virkkoi Tuomo, oi
kaisten selkänsä, “minä olin
juuri kahdeksan vuotias sil
loin, kuin vanha rouva laski
teidät minun syliini, ja Te
olitte ainoastaan vuoden van
ha. ‘Tuomo’, sanoi rouva, ‘siinä
on sinun nuori herrasi, pidä
hänestä hyvä huoli’, sanoi hän.
Ja nyt minä haluan kysyä Teil-
AUTTAJA TORSTAINA, TOUKOKUUN 28 P. 1953
tä, herra, olenko koskaan rik
konut sanaani, tahi tehnyt vas
toin Teidän tahtoanne, varsin
kin sitten kuin olen tullut kris
tityksi?”
Herra Shelby oli hyvin lii
kutettuna, ja kyyneleet nou
sivat hänelle silmiin.
“Hyvä poikani”, sanoi hän,
“Jumala tietää, että sinä puhut
paljasta totta; jos minun val
lassani olisi ollut, niin ei koko
maailman hinnalla olisi sinua
ostettu.”
“Ja niin totta kuin minä olen
kristitty vaimo”, sanoi rouva
Shelby, “ostan minä sinut ta
kaisin kohta, kuin vaan saan
siksi varoja kokoon. Herra”,
rouva kääntyi Haleyn puoleen,
“pankaa tarkoin muistoon, ke
nelle Te myytte hänet, ja anta
kaa siitä minulle tieto”.
“No, kyllä se sopii, voinhan
minä vuoden päästä tuoda hä
net takaisin”, vastasi kauppias,
“ei hän silloin ole paljoa huo
nompaa tavaraa, ja te ostatte
hänet takaisin”.
“Niin, teen Teidän kanssan
ne kaupat silloin, ettekä Te
kärsi tappiota”, sanoi rouva
Shelby.
“Tietysti”, jatkoi kauppias,
“samahan minulle on, myynkö
hänet siellä suupuolessa vai
täällä latvoilla, kunhan vain
saan hyvän kaupan. Enhän mi
nä halua muuta, kuin ansaita
leipäni, ymmärrättehän, rou
vaseni; sitähän me kaikki ta
vottelemme, luullakseni”.
Herra ja rouva Shelby olivat
sekä kyllästyksissään että hä
peissään kauppiaan tuttavalli
sesta rohkeudesta, vaan kum
pikin näki, että oli välttämät
tömän tarpeellista hillitä tun
teitansa. Jota raaemmaksi ja
tunnottomammaksi hän näyt
täytyi, sitä enemmän rouva
Shelby rupesi pelkäämään, jos
hän ehkä onnistuisi saamaan
kiinni Elisan poikinensa, ja
tietysti koetti hän sitä enem
män viivyttää Haleya kaikel
la naisen kohteliaisuudella.
Siksi rouva nauroi lempeästi,
myöntyi, puheli tuttavallisesti
ja teki kaikkensa saadaksensa
ajan huomaamatta kulumaan.
Kello 2 aikaan Sam ja Andy
toivat hevoset pa i koilleen,
nähtävästi hyvin virkeinä ja
ihastuneina aamullisesta tem
pustansa.
Sam oli päivällisestä sukeu
tunut kerrassaan uudeksi ih
miseksi, oli täynnä intoa ja ha
lua palveluksiin. Kun Haley
lähestyi, kehuskeli hän korein
sanoin Andylle, mitä erin
omaista menestystä hän odot
ti heidän retkestään, kun hän
nyt kerran pääsee oikein liik
keelle.
“Teidän herranne ei luullak
seni pidä koiria?” kysyi Haley
miettiväisenä, valmistautues
saan nousemaan hevosen sel
kään.
“Niitähän on paljonkin”, sa
noi Sam riemuiten, “kas tuos
sa on Bruno, —se on aika ul
voja, ja sitä paitsi melkein jo
kaisella neekerillä on jonkun
lainen koira.”
“Noh!” sanoi Haley ja
sanoi vielä vähän muutakin
mainituista koirista, johon
Sam mutisi:
“En minä tiedä, mitä niissä
on kiroamista, en totisesti.”
“Mutta teidän herranne ei
pidä kyllä minä sen arvaan,
ettei hän pidä koiria neekerein
takaa-ajoa varten.”
Food Shops Inc.
428 McLeod Avenue Puhelin 100
IRONWOOD, MtCH
oma leipomo
Jossa valmistetaan puhtaasti Ja huolellisesti leivoksia
Ensiluokkaista ruokatavaraa vallitsevilla hinnoilla
Lllkktfss&mme on myös LIHAKAUPPA. Icten voitte
tehdä kalkki mokatavaraostoksrmne yhdestä puodista.
St lomalaiset kauppapa! velijat
OSTOKSET TUODAAN KOTIIN
MAAILMAN KOHTELIAIN KANSA
Onko vielä jossain olemassa
kohteliaisuutta? Suomalaisten
kohdallahan sitä ei liioin ole.
Siinä, jos missä, olisi paranta
misen varaa. Japanin kansa on
uskomattoman koht eliasta.
Kun japanilaiset tapaavat toi
sensa, niin kumarruksista ei
tahdo tulla loppua. Kuvaavia
tapauksia heidän kohteliaisuu
destaan: kun kaksi asiapoikaa
ajoi pyörillään yhteen, että
molemmat menivät kumoon,
niin ylösnoustua he eivät al
kaneet sättiä toisiaan, vaikka
olivatkin juuri pahimmassa
iässä olevia poikia, vaan alkoi
vat kilpaa esitellä, että minun
syyni se oli. Kun makuuvau
nussa kaksi miestä keskusteli
aivan hiljaa, niin kolmas jo
nukkuva sanoi nuo japanilai
sille kauheat sanat heidän kie
lellään luonnollisesti: “rähi
nöitsijät”. ja heti he menivät
nukkumaan. Sitten aamulla he
olivat kolmisin pyytelemässä
tätä toisiltaan anteeksi. Tällai
sia esimerkkejä voisi poimia
vaikka millä mitalla kaikilta
Japanissa käyneiltä, heidän
kertominaan.
Paitsi japanilaisten kohteli
aisuutta, on heillä paljon mui
takin erinomaisia hyveitä: he
ovat tavattoman ahkeria, sääs
täviä, yleensä lahjakkaita,
kekseliäitä, vähään tyytyviä,
luonnon palvojia, puutarhu
reita ym. Heiltähän ovat
useimmat meidänkin kauneim
mat kukat peräisin. Siellä on
kaikkialla kukkaloistoa. Omi
tuisia ovat heidän kääpiöpuu
tarhansa, jotka saattavat olla
vuosisatoja vanhoja. Kaikessa
he kunnioittavatkin vanhaa ja
isiltä perittyä. Lieneekö toista
niin isänmaallista kansaa kuin
he, epäilen, ettei tässäkään ole
heidän voittajaansa. He ovat
ehkä vapaimpia kuin maail
man muut kansat kommunis
min hapatuksesta.
Japanihan on pieni maa. Sen
pinta-ala on vain vähän suu
rempi kuin tämän hetken Suo
men, mutta asukkaita siellä on
n. 70 milj. ja asutustiheys on
tavattoman suuri, lähemmä
200 henk. neliökilometrillä.
Maa ei ole oikein luonnonri
kasta ja siksi heidän on tulta
va vähällä toimeen, oltava kä
teviä ja ahkeria. Maasta on
puolet metsien peitossa ja nii
tä hoidetaan hyvin. Kaikki vil
jelyskelpoinen maa on viljelty
n. 20% pinta-alasta ja se vil
jellään puutarhamaisesti. Kar
jaa he pitävät olemattoman
vähän. Yhtenä tärkeimmistä
elinkeinoista on kalastus, joka
on valtion erikoisessa valvon-
Sam tiesi hyvin, mistä puhe
oli, mutta koetti pysyä vaka
vana ja auttamattoman yksin
kertaisena.
“Meidän koirilla on kyllä
hyvä vaisto. Kyllä minä luu
len, että ne ovat oikeaa lajia,
vaikka eivät ole tottuneet.
Koiran viran ne tekevät, vaik
ka missä, jos Te vaan saisitte
ne liikkeelle. Bruno se! tule
tänne!” kutsui hän ja vihelteli
Newfoundlandin koiraa, joka
juosta lökytteli heitä kohden.
“Mene hirteen!” tiuskasi Ha
ley, hypäten hevosen selkään.
“Kiivetkää selkään nyt!”
(Jatk.)
nassa ja suojeluksessa. Japani
laiset todella kalastavat eivät
kä ryöstä kalavesiä, kuten suo
malainen tekee. Heillä on ta
vattoman laajoja kalanvilje
lylaitoksia ja kalakannan li
säämiseen kiinnitetään yhtä
suurta huomiota kuin itse ka
lastukseenkin. Kaloista he
käyttävät kaiken suomuja ja
luita myöten hyödyllisesti.
Kuinka kätevästi he kaiken ai
neen käyttävät, osoittaa To
kion lähellä oleva köyhien
kortteli, jossa eletään koko
lailla siedettävästi vain kerää
mällä kaikki jätepaperi, jonka
he valmistavat uudelleen ja
sitten myyvät. Japanilainen ei
hevin alistukaan kerjäämään
tai yhteiskunnan huoltoon.
Hän on kunnianarka. Heidän
yritteliäisyyttään osoittaa mm.
se, että he valmistavat keino
tekoisesti, viljelevät simpukoi
ta, joista erikoisin heidän kek
simin menetelmin valmistavat
helmiä. Silkin valmistus ja
kaikenlainen kangasteollisuus
on heillä pitkällä ja siksi he
voivat sitä niin halvalla myy
dä. Tehdas pitää ihailtavalla
tavalla huolta työläisistään.
Japanissa on oppivelvolli
suuslaki ollut voimassa jo vuo
desta 1872 ja opettajien työ
siellä on helppoa, sillä kurin
pidon suhteen ei ole vaikeuk
sia. Sitä kysymystä ei japani
laisessa koulussa yksinkertai
sesti ole, mutta tavaton työ on
kirjoituksen oppimisessa kun
nes n. 4000 erilaista merkkiä
on opittu. Se viekin kouluajas
ta 4-5 v. ja kesäisinkin koulu
laiset saavat sitä harjoitella.
Uskontoja Japanissa on n. 80,
mutta mitään riitaisuuksia ei
sen vuoksi ole. Kouluissa ope
tetaan vain siveysoppia, pää
asiassa isänmaan rakkautta.
Jos vielä päätteeksi poimisim-
SLOTLESS MAH BOX ... This mailbox can be made la ane evenlng.
It consists of two paria, a box having three side s and the ends closed
and a plvoted front. It Is convenlent and almost molsture proof.
I Northern BakingCo.
WIRTANEN BROTHERS, omistajat
IRONWOOD Puhelin 744 MICHIGAN
Tunnettu, luotettava leipomoliike
Bestyet leivän valmistajat
LEIVOKSIA, KUIVAALEIPAÄ JA KAIKKIA
LEIVOSTUOTTEITA
OSTAKAA MEILTÄ
Remington Portable kirjoituskoneita $84.50
YVebster’s Collegiate sanakirjoja 6.00
Englantilais-suomalaisia sanakirjoja
(Aino YVuolle) 3.00
Suomalais- englantilais sanakirjoja 3.00
Kultakirjaimia Vi tuumasta s:teen tuumaan.
Tarttuvat pysyvästi mihin kovan pohjaan
tahansa. Tiedustelkaa lähemmin.
NATIONAL PUBLISHING COMPANY
Drawer 432
ironwood, Mich.
mekin heidän erinomaisia omi
naisuuksiaan: tyyneys, kuri,
siisteys (joka päivä peseydy
tään) kohteliaisuus, ahkeruus,
kätevyys, hyvä muisti, kestä
vyys, urhoollisuus, kunnianar
kuus, rakastavat hallitsijaansa
ja isänmaataan yli kaiken,
osoittavat vanhempiaan ja
etenkin esi-isiään kohtaan mil
tei jumaloivaa kunnioitusta.
Niin kyllä meillä kristit
tynä maana olisi paljossa ja
panilaisilta opittavaa. Kun vie
lä muistamme, että heidän yli
20 kertaisen väkilukunsa mää
rään nähden on vankeja vain
kolminkertainen määrä, niin
tiedämme, että olemme teke
misissä maan ja kansan kans
sa, jota hyvin monessa saisim
me pitää esikuvanamme.
Tauno Tiainen
(Koti-lehdessä.)
FIRST LUTHERAN CHURCH
Ely, Minn.:
Sunn., 31 p. Suomenk. juma
lanpalvelus klo 8 aam. Englk.
jumalanpalvelus klo 10 aam.
Kastettu: Sandra Susan, mr
ja mrs Ralph Tuthillin tytär
toukok. 5 p.
Sandra Kay, Shirley Mae ja
Gilbert Clyde, mr ja mrs Al
bert Radtkin lapset, Forest
Centerissä, toukokuun 4 p.
Haudattu: Gustaf Nestor
Nurmi, syntynyt Suomessa, v.
1876, kuoli huhtik. 30 p. Hänen
vaimonsa, Hulda, ja yksi poi
ka, Toivo, jäi häntä kaipaa
maan. Vainaja oli lst Luther
an seurakunnan jäsen ja en
nen kuin sairaus kohtasi, pal
veli hän ahkerasti seurakun
nan toimessa monta kymmen
tä vuotta.
H. K. Ranta.
Kannattakaa omaa painoin,
kettänne milloin mahdollista.
SIVU 3