Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, June 18, 1953, Image 2

Search America's historic newspaper pages from 1756-1963 or use the U.S. Newspaper Directory to find information about American newspapers published between 1690-present. Chronicling America is sponsored jointly by the National Endowment for the Humanities external link and the Library of Congress. Learn more

{
                  title: 'Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??, June 18, 1953, Page SIVU 2, Image 2',
                  download_links: [
                  {
                   link: 'https://www.loc.gov/rss/ndnp/ndnp.xml',
                   label: 'application/rss+xml',
                   meta: 'News about Chronicling America - RSS Feed',
                  },
                  
{
    link: '/lccn/sn93060356/1953-06-18/ed-1/seq-2.jp2',
    label: 'image/jp2',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1953-06-18/ed-1/seq-2.pdf',
    label: 'application/pdf',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1953-06-18/ed-1/seq-2/ocr.xml',
    label: 'application/xml',
    meta: '',
},
{
    link: '/lccn/sn93060356/1953-06-18/ed-1/seq-2/ocr.txt',
    label: 'text/plain',
    meta: '',
},

                  ]
                }

Auttaja. [volume], June 18, 1953, Page SIVU 2, Image 2
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

Image: of 8.

Page

All Pages

Issues

All Issues Text | PDF | JP2 (7.0 MB)

Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.), 18 June 1953. Chronicling America: Historic American Newspapers. Lib. of Congress. <https://chroniclingamerica.loc.gov/lccn/sn93060356/1953-06-18/ed-1/seq-2/>

Newspaper Page Text

SIVU 2
Silmältä Salattu
Kirj. R U N A
SUOMENTANUT AINO JAUHIAINEN
Ulla kulki hänen rinnallaan
joustavin, kevein askelin, kuin
näkymättömien siipien kanta
mana, ja hänen äänensävynsä
oli niin miellyttävä, että sitä
kuunteli mielellään, sanoipa
hän mitä hyvänsä, ja kiin hä
nen sanansa vielä lisäksi olivat
tosia, kuunteli tuota ääntä vie
lä mieluummin. Göran koetti
palauttaa mieleensä mitä vi
koja hän luuli Ullassa huo
manneensa, mutta hän ei niitä
löytänyt, kaikki oli sopusoin
tuista.
Metsä oli äänetön, hämärä
alkoi laskeutua, ja Göranista
tuntui, että nyt kulki hänen
linnallaan se, joka oli kulke
nut siinä jo kauan, se toveri,
jonka hän vain kaipauksissaan
oli tuntenut ja joka voisi ottaa
ajatuksen hänen sielustaan ja
ymmärtää sen.
‘Koko persoonallisuus herät
tää mieltymystämme.’ Niin oli
Ulla sanonut, ja ne sanat soi
vat kuin juhlakellot Göranin
sielussa.
Mutta silloin tuntui varjo
hiipivän heidän väliinsä. Gö
ran tiesi, kenen varjo. Hän
katsoi poispäin Ullasta ja tark
kasi metsän tutuista hämärää.
Mutta mitä se auttoi, kun hä
nen korvansa kuitenkin kuun
telivat Ullan askelten ääntä,
oksan rapsahdusta hänen ke
veiden jalkojensa alla ja hä
nen pukunsa tuskin kuultavaa
kahinaa.
Viimein he saapuivat Tom
tebohon. Göran ei halunnut
tulla sisään, vaan hyvästeli Ul
lan pihalla, jossa pikku tontut
seisoivat kukkasaaliineen ja
näyttivät salaperäisiltä aivan
kuin olisivat tietäneet jotakin.
Ettekö tule sisään? kysyi
Ulla Göranin pysähtyessä.
Kiitos, en tänä iltana.
Ulla seisoi paikallaan vielä
hetkisen Göranin jo lähdettyä.
Salin ikkunassa seisoi joku
häntä tarkaten, ja kun Ulla
siitä mitään tietämättä kään
tyi kulkemaan päärakennusta
kohti, luki tämä joku hänen
piirteistään kuin avatusta kir
jasta. Eva Veronius oli niin
tottunut kirjoittamaan kirjoja
elävistä ihmisistä, että ihmiset
olivat hänelle elävien kirjojen
kaltaisia.
Et saanutkaan professori
Scottea kanssasi sisään? sanoi
hän Ullalle.
Pyysin kyllä, mutta hä
nestä kai oli myöhäistä, vastasi
Ulla istuutuen sohvan nurk
kaan lähelle ikkunaa, jonka
ääressä professoritar seisoi.
On niin sääli tuota mies
tä, joka en naimisissa eikä kui-
1 P P F — P —F —P —p — p —ps iti ~
7* l—■
2 -* 14
H 77
ra w zp2i
22-T3T-p24 2/
58 ~ 34“
35 TTT, Ti lP“ TZfi 44
45 46 4?
45-50-pp « ||s3 55“
60 n
53 64 65
Crossvmd
' Puzzle
IiOItIZONTAI
1 Hl* 1 du cbari
table iiift
5 Gone by
9 A klln ivar.'
12 Substanee
used In tront
ing dlsease
(pl.)
14 Spanish for
rfver
JB Plgs
16 Clothes
makers
18 Canvas
shelter
80 Nahoor sheep
21 Plural endlng
22 Form of
‘to be’
24 To walk
26 Flnlsh
M Carpenter’*
tool
80 Lowest part
of window
frama
83 To b« exces
slvely fond of
K Sound of oh
jeet falllng on
water
37 Burden
30 Gun (alana)
40 lea pinnacU
among cre
▼asses of
glacler
43 To cloak
14 Hebrew letter
IB Wlre measure
(pl.)
17 Pertalnlng to
two
40 Faroe lslands'
wlndstorm
U Jewlsh terä.
meanlng
*‘foor’
83 To fetch
36 Compression
59 Porttco
•o Atmosphere
M Covered wltb
pääty corn
po h itiön
n Confederato
general
04 A drunkea
earousal
•6 Elsvated
transportatlon
lines
vertical
i 1 German rlver
I 2 Keront
' t Min# en
tranee
. 0 Excavntlons
I ,BM
i fAnsm m et
* t Bodies of
water
8 The banteng
8 Gold. In
Lattn Am.
eountrles
10 Male forbear
11 To throw
13 Cotns
17 Dlsembark
19 The llnden
22 Polsonous
Ssnake
Man
Farm
maehlne
27 Canlne
29 Crawllng
ereature
21 Cooklng
compound
33 To knock
M rfin’r, ler
Simmer
ouples
38 To besmear
41 Oraspa
43 Analyze gram
matlcally
48 Remove sk In
and blubber
of seal
tenkaan ole, sanoi Eva Vero
nius.
Kenties hänen vaimonsa
paranee, arveli Ulla.
Lääkärit pitävät tapaus
ta toivottomana.
Lääkärit! huudahti Ulla
halveksivasti. Mitä he tie
tävät? Eivätkä he sitäpaitsi an
na terveyttä.
Uskotko sinä sitten, että
nuori rouva Scotte voi paran
tua?
En voi varmasti sanoa us
kovani, vastasi Ulla, mutta
ei kai se ole mahdotonta,
Jumalalle ei mikään ole mah
dotonta.
Ullan äänessä oli niin vilpi
töntä toivoa, että Eva Veronius
ihmetteli, oliko hän lukenut
väärin äskeisestä avoimesta
kirjasta. Hän ei puhunut
enempää, mutta päätti tehdä
huomioita. Hän teki päätök
sensä sekä ystävänä että kir
jailijana. Ellei hän erehtynyt,
näki hän erittäin pulmallisen
ristiriidan enteen.
Sinä yönä Ulla valvoi kau
an ja mietti. Hänen ajatuksen
sa eivät olleet iloisia eivätkä
surullisia, vaan juhlallisia ku
ten ylivoimaisen kohtalon lä
hestyessä. Hän ei juuri ajatel
lut itseään, vaan sitä enemmän
Göran Scottea ja miten mie
hekkäästi hän kantoi koettele
muksensa. Hän katseli rajatto
masti ihaillen hänen luonnet
taan sellaisena kuin hän sen
näki, ja hän piti itseään onnel
lisena, kun oli saanut tutustua
Göran Scotten kaltaiseen mie
heen. Hän hehkui ajatelles
saan, miten Göran oli jalo, ja
hän unohti itsensä siinä mää
rin, että kuvitteli, millaista oli
si, jos hänen Mariannensa tu
lisi terveenä hänen luokseen,
ja hän nautti siitä kuvittelus
taan niin kuin vain epäitsekäs
ystävä nauttii.
Kun Ulla viimeinkin nukah
ti, näki hän unta Marianne
Scottesta. Hän näki kalpean,
hienon nuoren olennon, jonka
ilmeissä oli jotain utuista, ja
hänestä tuntui kuin Marianne
olisi tullut hänen luokseen,
kiertänyt käsivartensa hänen
kaulaansa ja pyytänyt häneltä
jotakin. Mutta hän ei tuntenut
käsivarsien painoa eikä kuul
lut sanojen ääntä, niin epäto
dellisena ja kuitenkin selvänä
Marianne esintyi Ullan unessa.
Näin keskellä kesää nousi
aurinko varhaan, ja sen ensi
säteet herättivät Ullan hänen
keveästä unestaan. Havahdut
tuaan hän makasi vielä uinail
len unensa vaikutelman val-
PUZZLE NO. Ml
55 Roama about
ldly
57 Before
58 Compasa
polnt
83 Symbol for
tellurium
48 Measure of
capaclty
40 Gem
50 American
Indlan
82 Sandarac tree
54 Christinaa
carol
Annwer te Pessi# Ne. 841
[RT! P M A rTÖ] I LAN
[äTh a a r i|a| ca r o
[b|T r st aimTo h iTö|h
IHIS A P aJBT OIR o
I I|TBBM|A[DBBT|A|OBBI|H
a|r|allUu|n TöTm
[ t]r! iTn] i|t| iik| s| OLA
jR IN 0 lln Tlii T 1 P
uidriii mm LfiMÄ
f AUTTAJA TORSTAINA, KESÄKUUN 18 P. 1953
lassa. Mitä oli Marianne Scot
te häneltä pyytänyt? Hän ei
muistanut sitä, hän ei ollut kä
sittänytkään sitä, hän tiesi
vain, että Marianne pyysi jo
takin.
Päivä paistoi lämpimästi ja
kirkkaasti huoneeseen, ja Ulla
valveutui yhä enemmän. Hän
huomasi mahdottomaksi nuk
kua enää ja nousi. Tultuaan
ulos aikaiseen kesäaamuun
hän ei suinkaan katunut va
lintaansa. Linnut lauloivat he
leästi puissa, järvi oli kirkas
ja syvä. Kaikki oli kuin satua:
yön lukemattomat hengettä
ret, jotka hämärän lyhyinä
hetkinä olivat leikkineet maan
ja veden pinnalla, vetäytyivät
vastahakoisesti järven pimen
toihin, jotka olivat niin kirk
kaita, että päivän ja ihmisten
katseet voivat seurata henget
tärien kulkua aina pohjapai
nanteisiin saakka.
Ulla kulki metsässä, ja tääl
läkin päivänsäteet ja yön väis
tyvät varjot kisailivat keske
nään. Ulla katseli tätä luon
non kaunista leikkiä ja ajatteli
varjoa, joka oli unessa hiipi
nyt hänen sieluunsa ja viipyi
siellä vaikka jo oli kirkas aa
mu.
Kävellessään hän tuli mii
luhaudalle. Hän oli käynyt
siellä silloin tällöin ennenkin
eikä hän tuntenut olevansa
vastenmielinen vieras, vaikka
miilunpolttaja olikin aina töy
keä ja pahantuulinen. Ulla oli
kuullut hänestä jo paljonkin
tarinoita. Sanottiin, että hä
nellä oli synkkä menneisyys,
huhu kertoi hänen nuoruudes
saan murhanneen vaimonsa
mustasukkaisuudesta. Se kuu
lui tapahtuneen ennen kuin
hän tuli tälle paikkakunnalle.
Ei kukaan tiennyt, miten huhu
oli syntynyt ja minkä verran
siinä oli perää. Ulla, joka mie
luimmin uskoi ihmisistä hy
vää, arveli huhun johtuneen
vain pikku miehen synkästä
ihmisarkuudesta.
Miilunpolttaja oli miilullaan
kuten aina. Hän hoiti sitä niin
huolellisesti, että jos autuus
riippuu siitä uskollisuudesta,
jolla hoitaa maallista tehtä
väänsä, niin pitäisi tuon mii
lunpolttajan saada kerran olla
lähinnä itseään Jumalaa. Hän
nukkui vähän, ai n oastaan
hiukkasen kerrallaan. Hän
tunsi yön kaikki hetket ja sen
vaihtelevat varjot. Hän liik
kui lakkaamatta majansa ovel
la vaalien ympäri vuorokau
den miilunsa salattua tulta.
Ulla istuutui tuulen kaata
malle puunrungolle aukeamaa
ympäröivän metsän reunaan.
Hän oli hiukan väsynyt käve
lystä, mikä ei lainkaan ollut
hänen tapaistaan, sillä hän
saattoi kävellä tuntikausia
edes tuntematta kävelleensä.
Mutta tapahtuipa vielä ih
meellisempää miilunpoltta
ja tuli ja istahti hänen viereen
sä. Ulla ihmetteli, mistä tämä
johtui, mutta hän ei näyttänyt
hämmästystään, vaan piti asi
aa aivan luonnollisena, ja niin
saattoi miilunpolttaja istua
rauhassa. Ulla iloitsi, kun oli
onnistunut kesyttämään arois
ta arimman.
Näittekö koskaan nuorta
rouva Scottea? kysyi Ulla yhä
ajatellen Mariannea, niin että
hänen täytyi puhua hänestä
jonkun kanssa.
Näin tietysti.
Näittekö hänet ennenkuin
hän meni naimisiin?
Silloin näin häntä eniten,
sen jälkeen harvoin.
Millainen hän oli?
Miilunpolttaja katseli ympä
rilleen etsien jotakin, johon
VAKUUTUSTA
Raino M. Hauta Agancy
515 E. Mary St.
Bauamtr, Mtch.
Puh. 7-2632
Fire, Windstonm, Auto,
Workmen’s Campensation,
Property Liability.
Farm, City & Resort
Property Insured
Notary Public
verrata Mariannea. Hän katse
li hymyileviä päivänsäteitä,
mutta eivät ne soveltuneet,
hän katseli laulavia lintuja,
mutta sivuutti nekin, hän loi
silmänsä mustasta miilusta
vaaleansiniselle kesätaivaalle,
ja hänen katseensa viivähti sii
nä, ikäänkuin hän olisi löytä
nyt jotain tarvitsemaansa,
mutta hän ei sittenkään ollut
oikein tyytyväinen. Sitten hän
katsoi uudelleen mustaan mii
luun, ensin epäröiden, kunnes
äkkiä löysi, mttä oli etsinyt.
Hän muistutti tuota’ sanoi
mies osoittaen miilunsavua, jo
ka ohuena, miltei näkymättö
mänä nousi suoraan tyynessä
ilmassa ja sitten vähitellen
häipyi häviten lopulta koko
naan.
Ulla seurasi savua miettivin
katsein, ja ymmärsi, että mii
lunpolttaja varmaan oli osu
nut oikeaan.
Tuliko hän koskaan tänne
miilullenne? hän kysyi.
Mies pudisti päätään.
Hän pelkäsi kaikkea mus
taa, hän pelkäsi sekä minua
että miilua.
Hän oli lapsi, sanoi Ulla.
Lapsilla on tarkka vaisto,
vastasi mies.
Ei niinkään tarkka, he pe
lästyvät usein mustaa pintaa
eivätkä huomaa valoa, joka
voi piillä sisässä.
Valoako? Sanokaa: tulta,
oikaisi miilunpolttaja. Mi
näkin pelästytin häntä ja sa
noin hänelle, mitä olen teille
ja kaikille sanonut, että tuolla
palaa helvetintuli yötä ja päi
vää. Helvetintuli säikyttää
kaikkia ihmisiä.
Ei kaikkia, virkkoi Ulla.
Miilunpolttaja katseli häntä
halveksivasti.
Oletteko te sellainen py
himys, ettei teidän muka tar
vitsisi pelätä sitä tulta? kysyi
hän.
Ettekö ole kuullut voiton
huutoa: Kuolema, missä on si
nun otasi, helvetti, missä on
sinun voittosi? kysyi Ulla vuo
rostaan.
Helvetti ei ole paikka, jo
hon mennään, se on jo täällä
ihmisessä ja se voittaa siinä
sielussa, jossa se palaa, vastasi
mies synkästi.
Mutta kiitos olkoon Ju
malalle, joka on antanut meil
le voiton Jeesuksessa Kristuk
sessa.
Miilunpolttaja vaikeni ja
käänsi pois valonaran katseen
sa.
Ulla nousi, sillä oli jo aika
lähteä. Hän olisi tahtonut sa
noa vielä jotakin, mutta ei ha
lunnut vähentää sanojensa
vaikutusta. Siksi hän vain hy
västeli ja lähti. Ennenkuin hän
painui metsän peittoon kään
nähti hän ja näki miilunpolt
tajan istuvan nokisena ja miet
teissään . tuule nkaatamalla
puunrungolla yksin savuavan
miilunsa ääressä.
Koko hänen elämänsä näkyi
kuluvan miilujen vartioimises
sa, ja kuitenkin hän sisim
mässään eli elämää, joka oli
miilusta niin kaukana kuin
maailma voi olla toisesta.
Ulla jatkoi matkaansa miet
tien ,miten ihminen on ihmeel
linen ja monisäikeinen olento.
Jokainen ihminen on jo itses-
uv iHS]
sään kokonainen maailma ja
nuo tuhansien tuhannet maa
ilmat liikkuvat avaruudessa,
joka on valtavampi kuin kon
sanaan ta i vaankappaleiden
avaruus, iäisyyden avaruudes
sa! Kuka suunnittelee noiden
elävien ja tuntevien maailmo
jen radat, kuka mittaa niiden
keskinäiset vetovoimat ja oh
jailee niitä niin, että ne eivät
suistu radoiltaan. Ulla tiesi
tuon viisaan valtiaan nimen ja
tänä valoisana kesäaamuna
hän antautui hänelle uudel
leen kuten niin monta kertaa
ennenkin. Hän tunsi suurta
turvallisuutta, sillä hän tiesi
tarvitsevansa hänen johtoaan
nyt, jos koskaan. Hän oli al
kanut tuntea erään voiman
vaikutusta, uuden, ihmeellisen,
väkevän voiman, joka veti
häntä toisen ihmisen rikkaa
seen maailmaan.
(Jatk.)
KIRKOSSAKÄYNTI
(Suomennos)
(Jatkoa)
Kirkossa käymisen tarkoitus
1. Palvella Jumalaa.
Palvelkaa Herra ilolla, tul
kaat hänen kasvojensa eteen
riemulla. Tulkaat hänen port
tiinsa kiitoksella, hänen esi
kartanoihinsa y 1 i s tyksellä;
kiittäkää häntä ja ylistäkää
hänen nimeänsä. Ps. 100.
2. Hyödyttää naapuriamme.
“Jos sinä tulet meidän kans
samme, niin se hyvä, minkä
Herra meille tekee, sen me
teemme sinulle.” 4 Moos. 10:-
29-32. Pyytäkää naapurianne
tulemaan kirkkoon kanssanne,
voitte tehdä hänelle, se on, hä
nen sielulleen hyvän työn. An
dreas toi veljensä Siimonin,
Kristuksen luo. Filippus toi
Natanaelin.
Puhukaa naa p u r illenne
Kristuksesta ja tuokaa hänet
kirkkoon kanssanne, jossa hän
kin voi löytää Kristuksen
evankeliumin sanasta; että
hänkin voi sanoa kuten Nata
nael: “Sinä olet Jumalan Poi
ka, Sinä olet Israelin Kunin
gas.”
Nainen Jaakobin kaivolla
meni kaupunkiin ja sanoi:
“Tulkaa katsomaan miestä, jo
ka sanoi minulle kaikki, mitä
olen elämässäni tehnyt; eikö
hän ole Kristus?” Kansa tuli
katsomaan ja uskoi. Tehkää te
kin samoin.
Siunattu on se, joka voi sa
noa: “Me yhdessä neuvotte
limme ja yhtenä Jumalan huo
neeseen vaelsimme väen kohi
nassa” (Ps. 55:15).
3. Sielumme pelastus.
Olemme pelastettu uskon
kautta Kristukseen, Vapahta
jaamme, ja tämä pelastava us
ko tulee Jumalan sanan kaut
ta.
“Kristuksen evankeliumi on
Jumalan voima pelastukseksi
kaikille, jotka uskovat.” “Usko
tulee kuulosta ja kuulo Juma
lan sanan kautta.” “Pyhät kir
joitukset voivat antaa sinulle
viisautta, niin että pelastut us-
• Paikallisesti omistettu, ainoa suo
malainen vaatetusliike Ironwood •
Isaa
• Tavaran laatu mitä parhain
• Hinnat aina kohtuulliaet
Tulkaa tarkaatamaan laaja valikoi
maammo mleoton pukuja, paitoja, hat
tuja y.m. mloaton vaatatarpalia.
HALULLA TULETTE
TOISTEKINI
MEN V S WEAR INC.
Suffolk St raot
IRONWOOD, MICHIGAN
kon kautta, joka on Kristuk
sessa Jeesuksessa.”
Jumala on lähettänyt sanan
palvelijoita tekemään “pyhiä
täydelliseksi” ja ruokkimaan
laumaansa evankeliumin sa
nalla. Käykää häntä kuulemas
sa usein, että tulisitte “pyhik
si” ja että tulisitte ravituksi.
Jumala on lähettänyt pappim
me opettamaan ja neuvomaan
seurakunnan jäseniä. “Ja hän
antoi meille muutamat apos
toleiksi, toiset profetoiksi, toi
set evankelistoiksi, toiset pai
meniksi ja opettajiksi, tehdäk
seen pyhät täysin valmiiksi
palvelijan työhön, Kristuksen
ruumiin rakentamiseen, siksi
kunnes me kaikki pääsemme
yhteyteen uskossa ja Jumalan
Pojan tuntemisessa, täyteen
miehuuteen, Kristuksen täy
dennyksen täysi-ikäisyyteen,
ettemme enää olisi ala-ikäisiä,
joita keikutellaan ja viskellään
kaikissa opintuulissa ja ihmis
ten arpapelissä ja meitä eksyt
tävissä, kavalissa vehkeissä.”
Ef. 4:11-14.
Kirkossa tarjotaan Herran
pyhä ehtoollinen, jossa saam
me Kristuksen ruumiin ja ve
ren syntiemme anteeksi saa
miseksi. Todella paikka, jossa
näin suuria lahjoja annetaan
Jumalalta sieluillemme, on py
hä paikka.
“Herra rakastaa Siionin
portteja enemmän kuin kaik
kia Jaakobin asuinsijoja.” Ps.
87:2. Varmaankin meidänkin
tulee niin tehdä.
“Sillä missä kaksi tahi kolme
on kokoontunut minun nimee
ni, siinä minä olen heidän kes
kellään.” Matt. 18:20. Voiko
oikea kristitty olla poissa?
“Kristuskin rakasti seura
kuntaa ja antoi itsensä alttiik
si sen edestä, että hän sen py
hittäisi, puhdistettuaan sen ve
den pesossa sanan kautta, saa
dakseen asetetuksi eteensä kir
kastettuna seurakunnan, jossa
ei olisi tahraa eikä ryppyä, ei
kä mitään sellaista, vaan että
se olisi pyhä ja tahraton.” Ef.
5:25-27. Eikö meidänkin tulisi
rakastaa sitä samoin, mennä
jumalanpalveluksiin säännöl
lisesti, kannattaa sitä runsaas
ti varoillamme, rukoilla pala
vasti sen puolesta, tehdä työtä
sydämen ilolla sen puolesta,
kuolla sen edestä ilolla, että
voisimme psalmistan kanssa
sanoa: “Tarttukoon kieleni
suuni lakeen, ellen minä sinua
muista, ellen pidä Jerusalemia
ylimpänä ilonani.”
(Jatk. sivulla 5)
Kannattakaa omaa painolil
kettänne milloin mahdollista.
| ED OIE
| Kuorma- Ja pakasi ajuri
217 S. Curry Street
Puhelin 411
f IRONWOOD, MICH.
TIUTKAA KANSALLISKIRKON
ENGLANNINKIELINEN LEHTI
ITSELLENNE JA YSTÄVÄLLENNE
THE
LUTHERAN VOICE
1.50 vuosikerta
NATIONAL PUBLISHING CO.
DRAVVER 432
Ironvvood, Michigan
Marquette. Michigan
Suuret olivat hautajaiset,
kun saatettiin mrs Oskar Sa
vola viimeiseen lepoon Sion
seurakunnan kirkosta tk. 8 p.
Pastori A. L. Mäki piti erittäin
hyvän puheen vainajan muis
tolle. Hän otti puheensa läh
tökohdaksi Matt. 25:10. Tämä
kohta käsittelee uskovaisen ih
misen siirtymistä Karitsan
häihin. Lopuksi hän vetosi pu
heessaan se u rakuntaan ja
saarnavirkaan, että vaikka
kuinka näyttäisi sanankylvö
ja seurakuntatyö vastahakoi
selta, niin kumminkin kannat
taa tehdä työtä niin kauan
kuin on päivä. Uskovaisen ih
misen siirtyminen kuolemasta
elämään todistaa, että työ ei
ole hukkaan mennyt. Vai
naja jätti jälkeensä miehensä
Oskar Savolan, kaksi poikaa,
neljä ttytöä sekä yhden veljen
Massan valtiossa. Kantajina
olivat John Savola, Chas Sa
vola, Lauri Suvanto, Henry
Ahopelto, John Rautio ja John
Kivimäki. Hautaustilaisuudes
sa mrs Ray Hirvonen lauloi
kaksi kaunista soololaulua.
Mrs Ray Hirvonen on Sion
seurakunnan laulukuoron jä
sen.
Sion seurakunnan kiitän jä
senet järjestelevät juhannus
juhlaa 24 p. illaksi mr ja mrs
Sam Mickelsonin kesähuvilal
le. Siellä tulee olemaan muun
muassa niin sanottu “kokko
tuli”. Onhan erittäin kiinnos
tavaa, että Amerikan-syntyi
set suomalaiset ovat kiinty
neet toimeen panemaan niitä
juhlia, jotka ovat meidän van
hain suomalaisten vanhoja pe
rintätapoja. Tulkaa suurella
joukolla tähän juhannusjuh
laan katsomaan, kuinka se suu
ri kokko leimuaa.
Tämän kuun 21 päivänä tu
lee olemaan pyhäkoululasten
ulkoilmajuhla ja koulun päät
täjäiset. Juhlapaikka on Tu
risti-parkissa ja vaikka vähän
sataisikin, on meillä hyvä suo
ja sateen sattuessa. Siellä on
keittiö, jossa saa keittää kah
via.
Tk. 28 päivänä pidetään kah
vitarjoilu mrs Aliina Rannan
farmilla. Tavallisesti mrs Ran
ta on saanut paljon vieraita,
joten tämäkään tilaisuus ei tu
le olemaan poikkeus entisistä
suurista vierailuista.
Kovasti olivat ne karanneet
vangit uuvuksissa, kun esival
lan miehet ottivat heidät kiin
ni. Kaiken aikaa oli kovia sa
teita ja vangit makasivat mär
känä ja nälissään suomailla.
Yksi on vielä pois, mutta suo
malainen sanoo, että joutuu
viisaskin vipuun, kun sen ai
kaan asettaa.
Armas Liljeroos.
KOLIA
McDonald
Lumber & Fuel Cos.
RAKENNUSTARPEITA
Puhelimet 1528 ja 1529
IRONWOOD MICH
NO. 25

Auttaja. [volume], June 18, 1953, Page SIVU 2, Image 2
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], June 18, 1953, Page SIVU 2, Image 2 About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Connect with the Library

Find Us On

Subscribe & Comment

Download & Play

Questions

Auttaja. [volume], June 18, 1953, Page SIVU 2, Image 2
About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??