Auttaja. [volume], June 18, 1953, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
Ilmestyy Joka torstai IRONVVOODISBA, MICH.
Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin: toimistoon 30 toimittajan kotiin 1260-R
TILAUSHINNAT:
Koko vuoden (Yhdysvaltoihin ja ulkomaille) $3 00
Puolen vuoden sl.^s
Kolmeksi kuukaudeksi $l.OO
AUTTAJA—Finnish weekly newspaper. Piiblished every Thurs
day (except the last Thursday in June and December) by The
National Evangelical Lutheran Church, at Ironwood, Michigan.
BUB3CRIPTION RATEB: Per year, $3.00; six months,
$1.75; three months, $l.OO.
Advertising rates on application
Sntered a» Sccond Claes Mali Matter January 17, 1906, at the
• Post Office at Ironvvood, Michigan, under the Act of Congress
of March 3, 1879. Accepted for maillng at speclal rate of
postage. provlded for in Sectlon 1103 Act or October 3, 1917,
authorlzed July 19, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
E. Penttinen t kesäk. 21 p.
H. K. Ranta kesäk. 28 p.
W. A. Ranta heinäk. 5 p.
W. Ross heinäk. 12 p.
J. W. Sippola heinäk. 19 p.
E. Ylinen heinäk. 26 p.
1 M Teemu, Nikodemus
2 T Venla
3 K Orvokki
4 T Puolustusv. lippuj.
5 P Sulevi
6 L Kustaa, Kyösti
1 Tim. 6:6-12, Matt. 16:24-27,
Dan. 5:1-9, 13-17, 25-30.
7 S 1 s. Kolmin, p.
8 M Salomo, Salomon
9 T Ensio
10 K Seppo
11 T Impi, Immi
12 P Esko
13 L Raili, Raila
2 Piet. 1:1-11, Luuk. 9:51-62.
Pe. 36:6-11.
14 S 2 s. Kolmin, p.
15 M Vieno, Viena
16 T Päivi, Päivikki
Muistakaa kirkkokuntaa
säännöllisesti
Kirkkokunnan uusi toimintavuosi on alkanut.
Monet seurakunnat juuri päättyneenä toiminta
vuonna tekivät osansa kirkkokunnan hyväksi ai
van kiitettävällä tavalla. Muutamien osuus jäi
kesken, syystä tai toisesta. Nyt uutena toiminta
vuotena voi kaiken korjata alottamalla työn aivan
toimintavuoden alussa. Joku voi ajatella, ettei
sitä nyt taas moneen kuukauteen tarvitsekaan pan
na kirkkokunnalle, kun kerran seurakunnan osuus
tuli viime vuodeksi täyteen. Juuri tässä onkin
ollut heikkoutemme. Ei ole toimittu kirkkokunnan
hyväksi kuin muutamana kuukautena vuodesta,
aivan kuin sellainen perheen isä, joka ei viitsi läh
teä työhön kuin muutamana kuukautena vuodesta.
Kaikkein parhain tapa koota kirkkokunnan
varoja on kaksiosainen uhrikotelo. Sellainen olisi
annettava jokaiselle ripilläkäyvälle seurakunnan
jäsenelle. Ja sitten olisi jokaisen opittava pane
maan uhrinsa kirkkokunnan puolelle koteloa joka
pyhä vuodesta, eikä vain kevättalvella.
Keholtamme kaikkia seurakuntia hankkimaan
itselleen sellaiset kotelot, joissa on lokero myöskin
kirkkokunnan työn hyväksi. Missä tällainen järjes
tys on käynnissä, siellä saadaan kirkkokunnalle
kuuluva osuus kokoon ilman suurempia vaikeuksia.
Naistenliiton vuosikokoukselle
Kirkkokuntamme naistenliiton vuosikokous
pidetään Clevelandin Bethany Kansallisseurakun
nan kirkossa lauantaina, tämän kesäkuun 27. päi
vänä. Tässä kokouksessa järjestetään naistenliiton
työ uutta toimintavuotta varten. On toisinaan nais
tenliiton vuosikokouksessa tuntunut siltä, ettei ole
varustettu sopivaa toiminta-alaa naisille kirkko
kunnan työssä. Tämä ei tietysti pidä paikkaansa.
Kun ei ole tuntunut löytyvän juuri oikeaa työtä
naistenliitolle, on järjestelyissä ja suunnitteluissa
ollut heikkoutta. Naistenliitolle sopivaa, jopa eri
koisen tärkeää työtä on yltäkyllin.
Tämän vuoden kokouksessa esitetään nais
tenliitolle toiminta-ohjelma, johon sisältyy työn
alottaminen kirkkokunnan vanhainkodin perusta
misessa. Tästä asiasta on paljon puhuttu, onpa toi
sinaan tässä lehdessäkin kirjoitettu, mutta ei ole
vielä asiaan tartuttu ja tätä tärkeää tehtävää pantu
alulle. Emme nyt alkaa tarkemmin perustella, mik
si juuri kirkkokunnan oma vanhainkoti olisi tar
peellinen laitos. Ainakin kirkkokunnan vanhempi,
kokeneempi väki on jotakuinkin yksimielistä siitä,
että oma vanhainkoti tarvittaisiin. Mikäpä olisi
sen miellyttävämpi kuin että mennä sellaiseen van
hainkotiin, jossa saa olla suomalaisten hengen
heimolaistensa kanssa!
Oman vanhainkodin perustamisen yksityis
kohtia emme ole vielä tarkemmin suunnitelleet.
Tämä kuuluukin niille, jotka päättävät ottaa van
hainkodin perustamisen tehtäväkseen. Olemme
17 K Urho
18 T Tapio
19 P Siiri
20 L Into
EfT"2:l-10, Matt. 9:9-13,
Hes. 34:11-16.
21 S 3 s. Kolmin, p.
22 M Paula
23 T Aatto, Aatu
Ap.t. 13:16-25, Mark. 6:14-29,
Jes. 54:7-10.
24 K Joh. Kast. p.
25 TUuno
26 P Jorma, Jarmo
27 L Elvi
Room. 14:10-19, Matt. 7:1-6,
Miika 6:8.
28 S 4 s. Kolmin, p.
29 M Pietari, Pekka
30 T Päiviö, Päivö
kuitenkin sen verran asiaa tutkineet, että pidäm
me vanhainkodin perustamisen tärkeänä asiana.
Olemme myöskin sitä mieltä, että kirkkokunnan
naistenliitto hyvin kykenee huolehtimaan sen pe
rustamisesta ja ylläpitämisestä. Onhan suurimmal
la osalla nykyajan vanhuksista jonkinlainen eläke,
monilla niinkin runsas, että voi hyvin maksaa kaik
ki kustannuksensa kirkkokunnan vanhainkodissa.
Jolla ei ole riittävää eläkettä, silloin varmaankin
kirkkokunnan naiset ovat valmiit tekemään rak
kauden työtä, sillä sellainen työ selvästi kuuluu
kristityille. Tämän kirjoittaja on sitä mieltä, että
naistenliitto ei joudu mihinkään taloudellisiin vai
keuksiin vanhainkodin perustamisessa ja ylläpi
tämisessä. On syytä uskoa, että monen monet usko
vaiset naiset halulla ja rakkaudella muistava* sitä
paikkaa, missä kirkkokuntamme vanhat saavat
viettää mahdollisimman onnellisia elämänsä ehtoo
päiviä.
Pyydämme siis kirkkokunnan naisia harkitse
maan tätä asiaa kristilliseltä kannalta. Tulkaa ko
koukseen ja siellä sitten yhdessä panemme toimek
si, että meidän kirkkokuntamme vanhoilla olisi
paikka minne mennä, kun ei enää ole muuta sopi
vaa asuinsijaa. Kyllä Jumala tämän työn siunaa,
sillä minkä teemme vanhoille veljille ja siskoille
Herrassa sen teemme itse sille Herralle, joka meitä
hoivaa hamaan vanhuuteemme asti.
Että hekin pääsisivät kirkkoon
Keskusteluissa useitten vanhempien seura
kuntalaisten kanssa eräs heistä sanoi: “Kyllä siinä
Auttajassa kehoitetaan, että pitäisi käydä kirkos
sa, mutta ei siinä näy neuvoa, miten pääsisi kirk
koon, kun ei jaksa enää kävellä pitkää matkaa eikä
ole itsellä kyytiä.” Siinä olikin sellainen kohta,
joka tarvitsisi saada huomiota osakseen.
Tuli ajatelleeksi, miten paljon on jokaisessa
seurakunnassa autoja ja miten paljon niillä ajel
laan aivan tarpeettomiakin matkoja. Eihän oikeas
taan ole syytä, miksi yhdenkään kaukana kirkosta
asuvan vanhuksen tarvitsisi jäädä pois sanan
kuulosta sen tähden, ettei jaksa enää kävellä kirk
koon. Asia ratkee aivan yksinkertaisesti. Jokainen
autonomistaja ajatelkoon, onko sellaisia henkilöitä
seurakunnassa, jotka eivät voi tulla kirkkoon, kun
ei ole kyytiä. Ei tarvitse ajaa autollaan montakaan
mailia, kun on käyty noutamassa se vanhus, jolla ei
itsellään ole kyytiä kirkkoon. Ja silloin on tehty
oikea kristillinen työ lähimmäistä kohtaan.
Tunnemme autoja omistavia seurakuntalaisia,
jotka säännöllisesti kyyditsevät naapureita kirk
koon. Heille haluamme sanoa: Se on todellista seu
rakuntatyötä. Ja niille, joiden ei vielä ole tul
lut ajatelleeksi, että saattaa olla sellaisiakin, jotka
mielellään tulisivat kirkkoon, vaan eivät pääse,
sanomme: Pysähtykääpä hetkeksi ajattelemaan,
kenen voisitte noutaa kirkkoon ensi pyhänä. Kyllä
sellaisia löytyy jokaisesta seurakunnasta.
TILIKERTOMUS KIRKKOKUNNAN RAHAS
TOSTA KANADASSA
Kesäk. 1 p. 1952 toukok. 31 p. 1953
Tulot:
Kassan jäännös $ 917.32
Korkoa 2.73
Port Arthur 1276.79
Nolalu 12.25
Lappe 140.20
Fort William 142.68
Toronto 320.00
Yhteensä $2811.97
Menot:
Lähetysapua: Toronto $1380.00
Intola 355.00
Tilikirja 5.60
Yhteensä $1740.60
Jäännös toukok. 31 p. 1953 $1071.37
Toronto, Hebron Lut. Seurakunta
Ennen tilitetty $287.00
Mrs Miller 3.00
Lutherliitto 30.00
Yhteensä $320.00
O. E. Aho, rahastonhoitaja.
TULOJA KIRKKOKUNNAN NAISTENLIITON
RAHASTOON maalis-, huhti- ja toukokuussa
Yleiseen rahastoon:
Leskien avustusrahastoon
Bethany Sisters, Cleveland, O $ 10.00
Priscilla Circle, Calumet, Mich 10.00
Ladies’ Aid, Rolla, No. Dak 10.00
Priscilla Guild, Minneapolis, Minn 10.00
Grace Ladies Aid ,Sebeka, Minn 10.00
Women’s League, Toronto, Kanada 20.00
Ladies’ Aid, Fitchburg, Mass 10.00
Bethany Luth. Ladies’ Aid, Wakefield, Mich. 10.00
Ladies’ Aid, Covington, Mich 15.00
Ladies’ Aid, Port Arthur, Kanada 15.00
Priscilla Society, New York Mills, Minn 10.00
Ladies’ Aid of Immanuel Luth. Church,
Fairport, Ohio $15.00
Mrs John Oja memorial from mr J. Oja
and mrs J. Owens 5.00
Leskien avustusrahastoon:
Ladies’ Aid of Immanuel Luth. Church,
Fairport, O $ 21.37
Jacob Harju memorial from Bethany L. A.,
Wakefield, Mich 3.00
Daughters of Immanuel, Fairport, 0 17.00
Ladies’ Aid, North York, Wis 10.00
Ladies’ Aid, Rolla, No. Dak 10.00
Priscilla Guild, Minneapolis, Minn 10.00
A Friend 10.00
Mrs Liisa Haapoja memorial, Wakefield 3.00
Mrs Tilda Suomi memorial, Wakefield 3.00
AUTTAJA TORSTAINA, KESÄKUUN 18 P. 1953
Lutheran Guild, Port Arthur, Kanada ........ 15.00
Ladies’ Aid, Covington, Mich 5.00
Grace Luth. Women’s League, Superior, Wis. 10.00
Priscilla Society, New York Mills, Minn 15.00
$132.37
Jäännös helmik. 28 p. 1953 198.83
$331.20
Menoja:
maalis-, huhti- ja toukokuun avustus $135.00
Jäännös toukok. 31 p. 1953 $196.20
Mrs Edward E. Aho, r:hoitaja.
“Suvivirsi.”
Kirj. E. Penttinen.
Kun miehuusikään ehtinyt ihminen pysähtyy
joskus ajattelemaan lapsuutensa päiviä, sieltä kym
menien vuosien takaa sukeltaa esiin monta hert
taista muistoa, jotka vieläkin lämmittävät hänen
mieltään. Olen tänään elänyt hetken vanhojen kou
lumuotojen parissa, ja sydämessäni on soinut mo
nille tuttu “Suvivirsi”, joka tavallisesti aina vei
sattiin koulun kevätlukukauden päättäjäistilaisuu
dessa. En silloin tietenkään ymmärtänyt syvälli
semmin tämän virren sisältöä, mutta sittenkin se
teki minuun juhlallisen vaikutuksen. Kun tämä
virsi kaikuu taas pian monissa suomalaisten juma
lanpalveluksissa tässäkin maassa, on hyvä jo näin
etukäteen hiljentyä miettimään, mitä sillä on meil
le sanottavana.
On jotakin hyvin kaunista ja raikasta tässä
virressä. Siinä ensin asetetaan Jumalan ihana luon
to sielumme silmien eteen. On kuin näkisi edessään
värikkäät niityt ja kukkivat puutarhat. Niin, to
dellakin kesän aikana “kauniisti joka paikkaa ko
ristaa kukkanen”. Kaikki tämä on Jumalan käsi
alaa. Ei ole ihmisten joukossa yhtäkään, joka pys
tyisi luomaan edes pienen elävän kukan, puhumat
takaan koko lajirikkaasta kasvien maailmasta. Mi
ten kiinnostavaa olisikaan tietää enemmän kukkien
elämästä. Joutuisimme silloin tavan takaa ihmette
lemään Luojan viisauden syvyyttä. Mutta kukkien
maailmassa liikkuessamme saamme myöskin hy
vää havainto-opetusta Jumalan ihmeellisestä huo
lenpidosta. Tässä yhteydessä sopii muistaa näitä
Jeesuksen sanoja: “Katselkaa kedon kukkia, kuin
ka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa
loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka
tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö
paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?” Kun
huoli huomisesta pakkaa vaivaamaan mieltäsi, kat
sele ikkunallasi tahi kedolla kasvavia kukkia ja
anna niiden puhua itsellesi. Olet kauneintakin kuk
kaa kallisarvoisempi Herran silmissä, sillä onhan
Kristus hankkinut sinulle Jumalan lapsen oikeu
den. Siksi saat myöskin olla varma siitä, että tai
vaallinen Isä tahtoo pitää sinusta huolta.
“Suvivirressä” viitataan myöskin lintuihin,
jotka visertävät kauniisti, ja sanotaan: “Myös eikö
Herran kansa Luojaansa kiittäisi!” Linnut laula
vat ahkerasti, mutta kristitty on usein mykkä,
vaikka hän tietääkin, että koko hänen elämänsä
on Jumalan hyvyyden varassa. Yhtykäämme sen
tähden veisaamaan: “Mun sieluni, sä liitä myös ää
nes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias
hän on.”
Kaunis on myöskin se osa virrestämme, jossa
puhutaan Jeesuksesta sydänten valona ja Saaronin
liljana. Miten herkältä tuntuukaan varsinkin tämä
säkeistö: “Ei vertaistasi sulle, Sä, lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle ja kaste Siinonin. Kun
Henkes virvoituksen vain sielu saanut on, keväi
sen kaunistuksen se saa kuin Libanon.” Kukat
kuihtuvat ja kuolevat. Meille myöskin käy samoin.
Mutta Saaronin lilja pysyy samana aina, ja hänes
sä on meidän elämämme ja autuutemme ja voi
mamme, ilomme ja rauhamme.
Monia lukijoitani “Suvivirsi” muistuttaa siitä
juhannuspäivästä, jolloin he rippikoulun käytyään
tunnustautuivat kasteensa liittoon ja ensi kerran
nauttivat Herran pyhää ehtoollista. Kirkko oli ehkä
koivuin koristettu, ja tämä tuttu virsi nousi voi
makkaana kohti korkeutta nuoren kansan ja van
hemmankin väen veisaamana. Oletko pitänyt sen,
mitä tuona juhannuspäivänä lupasit Herralle hä
nen alttarinsa edessä? Jos et, niin “muista, mistä
lankesit, ja tee parannus”. Saakoon rakas “Suvi
virsi” hiljentää meitä keskikesän jumalanpalve
luksissamme Herran eteen, ja olkoon silloin sydä
missämme tämä rukous: “Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin
on se autuas.”
Väärällä opilla, minne?
Lyhyt aika taapäin eräs radiokommentaattori
säännöllisesti lopetti sanottavansa tutuiksi käy
neillä sanoillaan: “teidän maassanne, ja minun.”
Tänään meillä on sanoma, jonka tarkoituksena on
antaa ohjausta niinikään teidän sieluillenne, ja
minun. ,
Noin 2,928 vuotta on vierinyt siitä, kun kunin
gas Salomon nukkui isiensä kanssa ja tuli hauda
"Nämä ovat kirjoi
tetut. Jotta uskoisit
te, että J e e a u a on
Kristus, Jumalan
Poika, Ja Jotta teillä
uskon kautta olisi
elämä hänen nimes
sään/' Joh. 20:31.
tuksi isänsä Davidin kaupunkiin. Jumala oli sano
nut hänelle joitain vuosia ennemmin, että, hänen
uskottomuutensa vuoksi uskonnollisissa kysymyk
sissä, hänen poikansa ja perillisensä tulisi menettä
mään suurimman osan hallintoalueistaan. Tämä
repeämä tulikin vähä senjälkeen, kun Rehobeam
oli noussut isänsä, Salomonin, valtaistuimelle. Juu
da, yksin, jäi Jerobeamille. Eronnut, suurempi osa
maata, jäi olemaan Israelin nimellä.
Jerobeam, kansan valitsema Israelin, eli poh-
j oisvaltakunnan, kuningas alotti hallitsemisensa
melkoisella pulmalla, jonka hän ratkaisi kysymättä
Jumalalta ohjausta. Hänen pulmansa oli tämä:
Jos koko Israel, kuten ennemmin, kolmasti vuodes
sa menee Rehobeamin Jerusalemiin palvelemaan
Jumalaa Hänen itsensä määräämässä paikassa, hei
dät pian saadaan houkutelluiksi palajamaan Reho
beamin alamaisuuteen. Peljäten kysyä Jumalan
opastusta, kuten mekin usein teemme, kun pel
käämme, että se ei tule olemaan meidän mielen
mukaisaa, ja koskapa sitäpaitsi kansansa uskon
nollisesti nähtynä oli muutenkin väljillä vesillä,
Jerobeam järjesteli uudet uskonnolliset juhlat ja
menot, ynnä uudet palveluspaikat, oman mielensä
mukaisesti. Hän asetti kaksi kultaista vasikkaa
palvottaviksi; toisen Beeteliin, toisen Deaniin, jär
jestellen uhritilaisuuksiakin, jotka jossainmäärin
matkivat Jerusalemissa toimitettavia. Pappinsa ei
vät enää olleet leeviläisiä, Jumalan määräämän
suvun jäseniä, vaan vapaaehtoisia Pekkoja, Heik
kejä ja Villejä rahvaan keskuudesta.
Uuden palvonnan perustilaisuus järjestettiin
loistomerkeissä Beeteliin, jossa Jerobeam itse—
kuten Mooses ennen —toimi asiain johdossa, astah
taen alttarin ääreen suitsuttamaan.
Mutta nyt tapahtui jotain varsinaisohjelmasta
poikkeavaa. Eräs vähemmän tunnettu profeetta
Juudaasta, joka oli väkijoukossa läsnä—ei tosin
kutsuttuna, vaan Jumalan sinne lähettämänä—ko
roitti äänensä ja huusi: “Alttari, alttari, näin sa
noo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä
poika, nimeltä Joosia. Hän on teurastava sinun
päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat uhreja
sinun päälläsi, ja sinun päälläsi tullaan poltta
maan ihmisten luita ... Ennustusmerkki siitä, että
Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa, ja
tuhka, joka on sen päällä, hajoaa.”
Jerobeam, raivostuneena, kääntyi, viittasi kä
dellään rikollista ja huusi: “Ottakaa hänet kiinni.”
Kahdesta syystä, sentään, komentonsa peruu
tettiin. Jumalan määräämä merkki, ilmestyi: 1)
alttari halkesi ja sen tuhka hajosi sinne-tänne, 2)
Mahtavan kuninkaan ojennettu käsivarsi kävi
kankeaksi, eikä hän voinutkaan sitä enää vetää ta
kaisin, eikä laskea alas. Säikähtyneenä ja peljäten
että hän kokonaan voi kivettyä, kuningas, sydän
nöyrtyneempänä, ääni pehmenneenä, rupesi ane
lemaan Jumalan mieheltä: “Lepytä Herraa, Juma
laasi, ja rukoile minun puolestani, että minä voi
sin vetää käteni takaisin.” Luemme edelleen (1
Kun. 13:6): “Ja Jumalan mies lepytti Herraa; niin
kuningas voi vetää kätensä takaisin, ja se tuli en
tiselleen.”
Vankila- eli mahdollisesti kuolemanrangais
tus äkkiä muuttuikin höyliksi kutsdksi tulla kunin
kaan palatsille virkistäytymään hyvän aterian ää
ressä ja sitten lähtemään paluumatkalle kunin
kaan lahjat mukanaan. Arvaatte, kuninkaan poskia
mahtoi silloin punottaa!
Kieltäytyen vastaanottamasta kutsua, selos
tuksilla: “Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi,
en minä tulisi sinun kanssasi; tässä paikassa en
minä syö leipää enkä juo vettä”, profeetta selitti
edelleen, että hänellä oli vissit määräykset Juma
lalta: ei syödä eikä juoda päämäärässään, eikä
myöskään palata samaa tietä takaisin kotiinsa.
Senjälkeen profeetta lähti toista tietä kotimatkal
leen.
Mutta, jotta Jerobeam, Israelin kansa, ja sinä
ja minä tietäisimme, että Jumalan kanssa ei voida
leikitellä kuin minkäkift heikon kissanpoikasen
kanssa, yhtä ja toista lisää tapahtui, joka seikkape
räisemmin kerrotaan 1. Kun. 13 luvun loppupuolis
kossa.
Lyhyesti kerrottuna, Jumala salli erään van
han beeteliläisen profeettansa kuulla päivän jär
kyttävistä tapahtumista, ottaa selvä siitä, mitä tie
tä vieraillut profeetta oli lähtenyt paluumatkal
leen, seurata ja saavuttaa hänet, hänen levähtäes
sä erään tammen alla. Otettuaan selvän lepäävän
henkilöllisyydestä, vanha profeetta kehoitti häntä
paläjamaan kanssaan hänen kotiinsa Beeteliin syö
mään, juomaan ja virkistäytymään, ja, kun kut
suttu oli esittänyt ennemmäiset estelynsä, hän
sanoi hänelle: “Minäkin olen profeetta niinkuin
sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käs
kystä sanoen: ‘Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi
syömään leipää ja juomaan vettä.’ ” Seuraus oli,
että he pian olivat paluumatkallaan Beeteliin.
Beetelissä taasen Jumalan sana tuli vanhalle kes
titsi jäprofeetalle, joka kenties sallittuna, valhetta
puhuen oli koetellut virkaveljeään ennemmin, ja
nyt hän sanoi vieraalleen: “Näin sanoo Herra:
Koska sinä olet niskoitellut Herran käskyä vastaan,
etkä ole noudattanut sitä määräystä, jonka Herra!
sinun Jumalasi, sinulle antoi, vaan olet palannut
syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa,
josta sinulle oli sanottu: ‘älä siellä syö leipää äläkä
juo vettä’, niin älköön sinun ruumiisi tulko isiesi
hautaan.”
Nuhdeltu profeetta ei etsinyt pakoa tehotto
mista puolustuksista. Emme myöskään sinä ja mi
nä voi toisia syyttää ja päästä (Jatk. siv. 5)
NO. 25