Auttaja. [volume], July 02, 1953, Page SIVU 2, Image 2

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 2
Silmältä Salattu
Kirj. R U N A
SUOMENTANUT AINO JAUHIAINEN
Ulla oli kuullut, että taivaan
avaruudessa tapahtuu suuria
mullistuksia, silloin kun tähti
vetäytyy toisen tähden puo
leen niin voimakkaasti, että ne
syöksyvät yhteen ja joko muo
dostavat yhdessä uuden maa
ilman tai tyysten sirpaleina
hajoavat. Nyt hänestä tuntui
kuin hän voisi sisimmässään
aavistaa, mitä tähdet tunte
vat, kun ne alkavat lähetä toi
siaan.
Hän kulki jonkun matkaa
samaa tietä, jota hän edellisenä
iltana oli kulkenut Göran
Scotten seurassa, ja nyt hänes
tä tuntui kuin Göran olisi hän
tä yhtä lähellä kuin silloin,
sillä hän tunsi hänen ajatuk
sensa ympärillään. Syvissä
mietteissään meni Ulla kotiin.
XI.
Taivas ei ollut aivan kirkas,
joskaan ei myöskään synkkä.
Suuria pilviä purjehti siellä
täällä, mutta missä päivä vain
saattoi paistaa, siellä se sä
teili. Tomtebon puutarhassa
olivat puut kesän kauneim
massa kukoistukse ss a. Ne
koettivat puolestaan kaikin
voimin auttaa pilviä estämään
päivänsäteitten kulkua, mutta
säteet olivat kestäviä ja nii
den onnistui sittenkin luoda
nurmikolle ja käytäville lois
tavia auringonpälviä. Sellai
seen aurinkopaikkaan Ulla oli
asettanut mukavan puutarha
tuolin ja istui siinä kirjoittaen
aurinkoista kirjettä äidilleen.
Rouva Eva Veronius, jolla
oli ollut paljon puuhaa aamun
kuluessa, oli nyt vihdoinkin
valmis kirjoitustyöhönsä. Hän
tuli puutarhan portaille huu
taakseen Ullaa, mutta jäi sei
somaan ja katseli tyttöä hy
myillen.
Tulehan, Adolf, katso
maan, mihin Ulla on asettunut,
sanoi hän hiljaa miehelleen,
joka heti totteli kutsua.
Sepä järkevää, hyväksyi
professori.
Ulla ei huomannut heitä,
hän oli niin syventynyt kirjoi
tukseensa, mutta kuin aurin
gonvalo väistyi, väisti hänkin
tuolinsa perästä.
Hän on oikea auringon
palvoja, sanoi professori, joka
piti sitä jumaluutta suuressa
arvossa.
Eva-rouva hymyili.
Tuo auringonrakkaus on
'hänessä synnynnäistä, sanoi
hän. Hän kertoi minulle,
miten hän lapsena kuvitteli
olevansa auringon lemmikki.
Kun se paistoi hänelle, hymyi
li se hänelle, ja hän oli siitä
ylen onnellinen. Mikäli mah
dollista kulki hän aina aurin
gossa, ja milloin se paistoi
1 B B pi B E p S p - 10 ~"
n rc 1T-
T 4 yzrrr~rs u
m f#
SV-TB 3T-W
-34 pIM ~'B
—rffrr
r-P-—.jp=-
47 4§
Crossword
Puzzle
HORIZONTAL
i Crotchety
person
8 Jolned
11 Time of year
12 Destroyed
14 Song
15 Forelgner
17 Toward
18 Among
19 Negotlate '
20 Turk‘s hat
21 Bone
22 Part of
sword (pl.)
23 Diili
24 Wlthdrawa
from
26 A rood
27 Tall marib
eroaa
28 Ralsed
29 Klnd of
naii (pl.)
31 Seditlon
34 Objectlvea
35 Wept
36 Beholdl
37 Ethlopian
title
38 Small runlet
39 Accompllshed
40 French for
'and'
41 Rocked
42 An effort to
raise somo
thing
43 Denotlng a
trlbe of
Frank»
45 Ents away
47 Look at
lntently
46 Mcctianlcal
man
VERTICAL
1 Cherryllka
color
2 Predatory
tncursion
3 Man'a nami
4 Word of
negation
8 Knotty
A Tunea v
7 Plece for
two
8 Nolse
9 Prlnter'»
measura
10 Hlnders
11 IslAnd off
coaat of
Aala Minor
13 Slumbera
16 Allowi
19 Movcment of
ocean watera
(pl.)
20 Sustenanca
(pl.)
22 Paya atten
tlon to
23 Arttcle of
food
25 Stuffs
26 Small atreaaa
28 Senator from
Ohio
29 Denudes
30 Laasoes
31 Oroup of
threa
32 City In
Miehissä
33 Protubcraaeas
36 Ugly Old
woman .
39 Ta acorch
poikkikadulle, oli hänellä ta
pana pysähtyä ja hymyillä
vastaan.
Sepä oli sievää, virkkoi
professori. Luulin hänen
vielä elävän samassa uskossa.
“Ei, sanoi professoritar,
hän säikähti kuvittelu jaan ja
hylkäsi ne, sillä hän oli sattu
nut lukemaan sanomalehdestä
naisesta, joka luuli olevansa
auringon morsian.
Ulla istui yhä auringossa ja
kirjoitti eikä aavistanutkaan
olevansa keskustelun aiheena.
Hän kertoi päivistään Tomte
bossa, miten täällä oli haus
kaa ja miten kaikki olivat
herttaisia.
Onpa vahinko, että pro
fessori Scotten pitää olla nai
misissa, sanoi Eva-rouva mie
helleen.
Niin, että hän on tuolla
tavoin naimisissa, myönsi hä
nen miehensä.
Ei, vaan että hän on ol
lenkaan naimisissa, selitti pro
fesoritar, muuten hän me
nisi naimisiin Ullan kanssa.
He sopivat niin harvinaisen
hyvin yhteen.
Professori oli vaiti hetken
aikaa.
Hänen vaimonsa tila
kuuluu olevan toivotoji.
Niin luullaan.
Hänhän voisi ottaa eron,
arveli professori.
Mutta jos hänen vaimon
sa sitten paranisikin, huomaut
ti Eva.
Se olisi kamalaa, tunnusti
professori ja näytti huolestu
neelta. Mistä sinä keksit
tuon ajatuksesi? kysyi hän sit
ten ärtyisästi huomatessaan
selvitelle e n s ä olemattomia
pulmia. Kirjailija keksii ai
na ristiriitoja. Tyydy niihin,
mitä sinulla on kirjoissasi ja
jätä todellisuus rauhaan. Elä
mä ei ole mitään romaania.
Sanotko sinä niin! huu
dahti hänen vaimonsa uhkuen
vastustushalua.
Mutta professori ei antanut
myöten.
Ei esimerkiksi meidän
elämämme ole ollut romaania,
todisteli hän. Sehän on su
junut kuin voideltu.
Meidän elämämme ei ole
kaan elämää, selitti Eva-rouva.
Totta tosiaan ei ole monta,
joiden on suotu sekä löytää et
tä saada se oikea, kuten mei
dän on käynyt. Siitähän risti
riita syntyy, kun toisilleen tar
koitetut tapaavat, mutta eivät
voi saada toisiaan, kuten näille
kahdelle käy.
Mistä sinä tiedät, että he
ovat toisilleen tarkoitetut?
Senhän voi nähdä. Mutta
PUZZLE NO. 244
39 Extlnct blrd I 44 Mllltary offl-
New Mexico I cer (abbr.)
Indlan I 46 Artifielal
42 Male ferret I language
Anawer ta Pasila Ne. 243
alb II lii |b|a|t| (r Ia [p ffl
pr A m t r|aJ UTI oe)
8 I rMÖ e AlRjaplE r n]
g SMOIR a bMiitbbt t I
T R ÄTT LMsltlolmla
Ib l a B[tMo]nleMa o [a I
|ö g e_ £Mt]r|yMt]r ET|
l [a Ba [r Md F a n Ma |b
A T AlfsjT 0 R klßa|W K~
I g M JP its t u 0 u aKI
lllililil iilikl [HLtlälsJ
sinä silmälaseinesi et näe mi
tään. On kuin ne vain pimit
täisivät eivätkä selventäisi nä
köäsi, vastasi professoritar.
Ne auttavat minua näke
mään, mitä minun tulee ja mi
tä tahdon nähdä, vastasi hä
nen miehensä. Ja minä näen
maailmän sellaisena, että kaik
ki menee niin kuin on menevä
kin. Jos kaksi ihmistä ei saa
toisiaan, niin eivät he ole toi
silleen tarkoitetut. Siinä mi
nun mietelmäni rakkaudesta,
mutta se kai on liian yksin
kertainen ja käytännöllinen
naisille ja aivan liian kuiva
kirjailijattanne.
Eva-rouva ei alentunut vas
taamaan tähän puheeseen,
vaan seisoi ääneti katsellen
Ullan miellyttävää, aurinkois
ta olentoa.
Olen kuullut sanottavan,
että professori Scotte ei ollut
ihastunut vaimoonsa mennes
sään hänen kanssaan naimi
siin, sanoi hän, vaan että
hän teki sen ritarillisuudesta
ja tytön isän takia. Tyttö oli
niin nuori ja yksinäinen isän
sä kuoltua. Ihmeellistä vain,
että niin jalo teko sai niin huo
non palkan.
Onkohan jaloa mennä
naimisiin ritarillisuqdesta? ar
veli professori.
Luonnollisesti! huudahti
hänen vaimonsa, mutta vaike
ni äkkiä, sillä hänelle johtui
mieleen, ettei se ehkä sitten
kään ollut erikoisen jaloa.
Samassa liukui pilvi aurin
gon eteen ja kun Ulla pimen
non häiritsemänä katsahti ylös
nähdäkseen, paistaisiko aurin
ko pian uudellen, huopiasi hän
professoripariskunnan portail
la. Hän keräsi nopeasti pape
rinsa ja tuli rakennuksen luo.
Minuako odotat? En tien
nyt, että olit jo valmis, virk
koi hän Evalle.
Mutta oletko sinä valmis?
kysyi tämä.
Lopetan tämän sitten kos
ka tahansa, tämä on väin kirje
äidille.
Vain kirje äidille, niinkö
sanot? .torui professoritar.
Ulla hymyili.
Tämä on vain omia asioi
tani, tarkoitin.
Et saa sanoa omista asi
oistasi ‘vain’ tässä talossa, nuh
teli Eva-rouva sydämellisesti,
sillä niillä on täällä yhtä suuri
arvo kuin muillakin.
Ulla vastasi tähän suukko
sella, ja niin he menivät yhtei
seen työhönsä jättäen profes
sorin mietiskelemään portail
le.
Tässä hänet tapasi Göran
Scotte, joka hetkistä myöhem
min tuli ratsain Tomtebohon,
ja kun ei näkynyt ketään pi
han puolella, kiersi hän puu
tarhaan.
Ratsastin tästä ohi ja ajat
telin, että sopi samalla pistäy
tyä tervehtimään, sanoi Göran.
Vai niin, vierailu vain
ohimennen, virkkoi professori
ottaen sikarin suustaan.
Käy nyt alas hevosen selästä
edes hetkiseksi; näethän, että
sen täytyy levätä.
Sen tarvitsee vain rau
hoittua, sanoi Göran silitellen
levottoman ratsunsa kaulaa,
se pelkäsi äsken pihatonttuja,
pöllö.
Se tahtoi, että sinä nou
sisit pois, tulkitsi professori.
Sillä ei saa olla omaa
tahtoa, sanoi Göran ja silitti
päättäväisemmin hevosta.
Hevonen näytti tuntevan
ratsastajansa lujan tahdon,
sillä vaikka se heitteli päätään,
polki maata ja oli kaikin puo
lin levoton ,ei se kuitenkaan
väistynyt tuumaakaan paikal
taan.
Professori Veronius katsoi
tuota ihaillen. Vaikka hän ei
ymmärtänyt ratsutaitoa, näki
hän kuitenkin, että Göran
Scotte kaikesta päättäen oli
taitava ratsastaja.
Hallitsetko kaikkea yhtä
hyvin kuin hevostasi? kysyi
hän.
Göran vain hymyili vastauk
seksi ja hyppäsi satulasta.
Jos sinulla on aikaa olla
kanssani, niin vien hevosen
AUTTAJA TORSTAINA, HEINÄKUUN 2 P. 1953
talliin vähäksi aikaa, sanoi hän
professori Veroniukselle, joka
ihastui saadessaan seuraa.
Katsos, sanoi hän Göra
nin palattua, ei ole vielä
kylliksi laiska enkä kylliksi
vanha vetelehtiäkseni nautin
nokseni, mutta en ole enää
kyllin nuori enkä toimelias
tarttuakseni työhön, jota mi
nun ei ole pakko tehdä. Siksi
on minulla näin meidän kes
ken sanottuna hiukan kuivaa
silloin, kun vaimoni ja neiti
Brese ovat hyvin kirjoitusin
toisia. Tuntuu nurinkuriselta,
että naiset ahertavat ja herra
laiskottelee, vaikka jääköön
sikseen, minkä arvoista heidän
työnsä on, lisäsi hän kuin loh
dutuksekseen.
Etpä sinä pidäkään vai
mosi kirjailijatyötä suuressa
arvossa, koska panet kysymyk
senalaiseksi, minkä arvoista
se on.
Tiedemies asettaa kaiken
kysymyksenalaiseksi, ilmoitti
professori Veronius. Se kuu
luu hänen alaansa, senhän si
nä, filosofi, kyllä tiedät. Eräs
sinun filosofeistasihan piti
omaa olemassaoloaankin kysy
myksenalaisena, kunnes hän
suureksi hu o jennuksekseen
huomasi ajattelevansa ja siis
myöskin olevansa olemassa.
Mutta sen todistuksen perus
teella minä tuskin olisin ole
massa täällä Tomtebossa, sillä
minä ajattelen täällä päivän
mittaan tuskin mitään olen
vain olemassa.
Sepä kadehdittavaa, virk
koi Göran ja sytytti sikarinsa.
Ainakin lepoisaa, myön
teli professori. Joka tapauk
sessa yritin äsken ajatella.
Ja miten onnistuit?
En tiedä, sillä sinä tulit
ja keskeytit ajatukseni ennen
kuin olin päässyt mihinkään
tuloksiin.
Mikä vahinko! Ehkä mi
nun pitäisi mennä?
Ei, älä toki! Ei tässä ole
tapahtunut mitään vahinkoa.
Ajattelin semmoista, mikä ei
kuulu minuun, eikä sitä pitäisi
koskaan tehdä. Parempi on sil
loin olla aivan ajattelematta.
Jospa kaikki ajattelisivat
samoin! sanoi Göran.
Paljonko luulisit silloin
ajateltavan? Paljonkohan sii
tä, mitä ihmiset tavallisesti
ajattelevat, oikeastaan koskee
heitä itseään? filosofoi profes
sori Veronius.
Eipä silti, että se koskisi
minua, sanoi Göran, mutta kun
en minäkään ole vapaa yleisin
himillisestä taipumuksesta se
kaantua minulle kuulumatto
miin, niin saanen kysyä, mitä
äsken yritit ajatella?
Mitäkö? Niin, sen voi sa
noa monella tavoin ja sanoak
seni asian lyhimmin ja ylimal
kaisimmin ajattelin, lieneekö
välttämätöntä, että varjo aina
pimittää aurinkoisen kohdan
tässä maailmassa.
Paikka, johon ei koskaan
sattuisi varjoa, voisi pian pa
laa. Vaikka minun tietääkseni
se vaara on harvinainen.
On olemassa päivänpais
teihmisiä, huomautti professo
ri Veronius.
He ovat harvinaisia.
MINNESOTAN AMERIKAN SUOMALAIS
TEN HISTORIALLISESTA SEURASTA
(Voice of America laajallukselle valmistanut Arne Halonen.)
Amerikan suomalaiset ovat
kuuluisia yhteispyrinnöistään.
Yhteisin voimin ovat he yhden
sukupolven aikana rakenta
neet satoja kirkkoja, kokous
saleja eli halleja, osuusliikkei
tä, kustannusliikkeitä, oppilai
toksia, lukutupia y.m. itäran
nikolta aina Tyynen valtame
ren rannikoille saakka. Tällai
siin yhteistoimiin ovat melkein
kaikki Amerikan suomalaiset
osallistuneet tavalla tai toisel
la varsinaisten ansiotöittensä
ohella. He ovat saaneet siitä
suurta huvia ja tyydytystä.
Vaikka suomalainen siirto
laisväki on nyt jo vanhentu
nut, eikä askel ole enää niin
kepeä kuin yhteispyrintöjen
vilkkaimpana ajankohtana, 25
tai 30 vuotta sitten, näyttää
siinä vieläkin riittävän tarmoa
suuriinkin ponnistuksiin. Nyt
on esimerkiksi innostuttu ke
räämään varoja ja aneistoa
Amerikan suomalaisten elä
mänvaiheita koskevan histo
rian kustantamiseksi. Ehkä
etumaisinpana näissä historia
pyrkimyksissä on Minnesotan
Amerikan Suomalaisten Histo
riallinen Seura, joka perustet
tiin jo vuonna 1943 ja on sen
jälkeen saanut arvokkaille
pyrkimyksilleen valtion mel
kein koko suomalaisen väestön
kannatuksen. Tämän seuran
työtä ja saavutuksia kannattaa
vähän selostaa.
Seuran syntysanojen lausu
ja oli kauppias, Suomen kon
suli Alex Kyyhkynen Duluth
issa, joka silmiensä edessä nä
ki suomalaisen siirtolaisväes
tön vanhentuvan ja nopeasti
poistuvan manan majoille.
Hän näki vaaran, että ne suu
ret ansiot, työt ja saavutukset,
jotka kaunistivat siirtolaisten
elämänpolkua, saattoivat hel
posti jäädä unohduksiin tule
vilta sukupolvilta. Niin ei saa
nut tapahtua. Jälkipolville oli
kerrottava muistomerkkien ja
painetun historian avulla suo
malaisten osuudesta suuren
Minnesotan valtion raivauk
sessa ja rakentamisessa Yh
dysvaltain yhdeksi mahtavim
maksi ja rikkaimmaksi val
tioksi. Oli myös erikoisesti ker
rottava Minnesotan tuhansien
suomalaisten h a r rastuksista
oman kulttuurinsa saralla se
kä heidän ponnistuksistaan
yhteisin voimin kohottaa ta
Juuri siksi ovat nuo har
vat sitä viehättävämpiä, ja on
surumielistä ajatella, että hei
dän täytyy synkistyä.
Hehän ovat itsessään au
rinkoja, eivätkä siis hevin saa
ta synkistyä, lohdutti Göran.
Toivon, että olet oikeassa,
sanoi professori Veronius.
He tupakoivat hetkisen vai
eten, sitten kysyi Göran, ketä
professori oli ajatellut.
Tarvitsiko minun erikoi
sesti ajatella ketään, saatoin
han filosofoida asiasta yleensä.
Göran jätti sen kysymyksen
sikseen ja tarttui toiseen.
(Jatk.)
• Paikallisesti omistettu, ainoa suo
malainen vaatetusliike Ironwood •
issa
• Tavaran laatu mitä parhain
• Hinnat aina kohtuulliset
Tulkaa tarkastamaan laaja valikoi
maamme miesten pukuja, paitoja, het
tuja y.m. miesten vaatetarpelta.
HALULLA TULETTE
TOISTEKIN I
MEN'S WEAR INC.
Suffolk Street
IRONWOOD, MICHIGAN
loudellista asemaansa. Miten
paljon olikaan kerrottavaa
suomalaisten as k a rteluista
raittiusliikkeessä, työväenliik
keessä, osuustoimintaliikkees
sä sekä hengellisen elämän
vainioilla. Niistä oli koituva
kunniakas luku koko Ameri
kan kansan historiaan—sillä
olivathan Minnesotaan asettu
neet suomalaiset tulleet osak
si tämän suuren ja mahtavan
valtakunnan kansasta.
Konsuli Kyyhkysen esityk
set tuttaville ja ystäville his
toriallisen seuran perustami
sesta saivat heti innokasta
vastakaikua ja niinpä perus
tettiinkin Minnesotan valtion
lakien mukaisesti toimiva yh
distys. Tämän uuden seuran
perustajina olivat seuraavat
henkilöt: Alex Kyyhkynen,
Einar E. Lauley, Adolph Lind
quist, Victor H. Gran, Arne
Halonen, R. O. Parta, Arvid
Ruotsinoja, J. P. Raattama,
Milma S. Lappala ja John Ke
tola.
Seura aloitti toimintansa ri
peästi. Paikallisia osastoja pe
rustettiin ja työhön käytiin
heti käsiksi. Henkilötietoja
suomalaisista es i raivaajista
ryhdyttiin kirjoittamaan muis
tiin, asiapapereita, pöytäkir
joja, julkaisuja ja sanomaleh
tiä alettin arkistoida. Taiteili
ja Juho Rissasen maalaama ar
vokas suomalaisen esiraivaa
jan farmia kuvaava, suuriko
koinen taulu lahjoitettiin Min
nesotan Valtion Historiallisen
Seuran museolle. Myös esirai
vaajien käyttämiä työkaluja,
talouskapistuksia y.m. ryhdyt
tiin kokoamaan. Monet niistä
olivat omistajiensa mukana
tulleet Suomen saloseuduilta.
Monella paikkakunnalla, jossa
suomalaiset ovat olleet tuntu
vasti edustettuina, on jo pys
tytetty kauniita muistomerk
kejä suomalaisten esiraivaa
jien muistolle. Silloin kun nuo
esiraivaajat uuden kotipaik
kansa tannerta ensi kertaa tal
lasivat, ei näkyvissä ollut
muuta kuin karua erämaata,
villiä metsikköä tai kannik
koa. Muistomerkin ympärillä
lainehtivat nyt kauniit vilja
vainiot, uljaiden asuntojen ja
muiden rakennusten reunusta
mina. Vilkkaat kyläkeskukset
kirkkoineen, halleineen ja
osuuskauppoin e e n todistavat
suomalaisten yhteistoiminnan
ansiokkaista saa vutuksista.
Kun suomalainen matkamies
pysähtyy pystytetyn historial
lisen muistomerkin eteen, val
taa hänet väkisinkin syvä har
taus ja paljain päin hän itsek
seen lukee granittiin kiinnite
tyn kupariseen laattaan laadi
tun kauniin omistuskirjoituk
sen, joka on sekä suomeksi
että englanniksi. Siinä seisoo
nyt ikuinen muisto manalle
menneille tai nyt vanhuuden
levossa oleville suomalaisille
esiraivaajille, jotka tänne vie
raalle maalle tullessaan toivat
Suomesta mukanaan työtar
mon, sitkeyden, uskollisuuden,
TILATKAA KANSALLISKIRKON
ENGLANNINKIELINEN LEHTI
ITSELLENNE JA YSTÄVÄLLENNE
THE
LUTHERAN VOICE
4
1.50 vuosikerta
NATIONAL PUBLISHING CO.
DRAVVER 432
lronwood. Michigan
rehellisyyden ja elämänhuu
morin, joka on auttanut heitä
voittamaan suurimmatkin vas
tukset. Nämä monet muisto
merkit puhuvat täällä noin 75
vuotta ja enemmänkin eläneen
ja vaikuttaneen Suomen kan
san osan vaiherikkaan elämän
korutonta kieltä. Ne ovat tien
viittoja sillä tiellä, jota suoma
lainen siirtolaisväki on vaelta
nut tuhansien mailien päässä
entisen kotimaansa rannoilta.
Viime talvena piti Minneso
tan Amerikan Suomalainen
Historiallinen Seura vuosiko
kouksensa Nashwauk-nimises
sä pienessä kaivoskaupungissa.
Yli kahdeksankymmentä edus
tajaa ja asianharrastajaa eri
puolilta valtiota oli saapunut
kokoukseen pohtimaan yhtei
siä asioita. Kokous oli saman
luontoinen kuin ne sadat ko
koukset, joissa nämä harmaan
tuneet ku 1 ttuuriharrastajat
olivat olleet tärkeinä tekijöinä
vuosikymmenien aikana. Vir
kailijain selostuksista kuultiin,
että seuran työ oli ollut sangen
tuloksellista, mutta suurin työ
ja voimainponnistus oli vielä
alkuasteella, nim. Minnesotan
suomalaisten historian toimit
taminen ja julkaiseminen. Al
ku näytti kumminkin hyvältä.
Tähän tarkoitukseen oli jo ke
rätty varoja lähes $5,000.00.
Siksipä olikin kokous sitä
mieltä, että varsinaisiin käy
tännöllis ii n toimenpiteisiin
voidaan hetimi te n ryhtyä.
Näillä varoilla ei tosin työtä
voida saada valmiiksi, mutta
“kansan käsi on karttuisa”, ku
ten niin monissa muissakin
yhteisissä touhuissa, joten ra
halliset vaikeudet kyllä tule
vat löytämään ratkaisunsa,
kunhan työt saadaan alulle.
Minnesotassa alotetaan siis
pian kansojen historiassa yh
den merkillisimmän luvun kir
joittaminen. Tässä työssä ei ole
harvinaista ainoastaan aineis
ton laatu, mutta myös se tapa,
jolla varsinaiseen “historioi
miseen” ryhdytään käsiksi:
kansa itse on oman aikakua
tensa historian rahastajana ja
työn ohjaajana!
Kun tulevaisuudessa, vaik
kapa vuosisatojen jälkeen, ha
lutaan tietoja niistä suomalai
sista, jotka siirtyivät Amerik
kaan yhdeksännentoista vuosi
sadan lopulla ja kahdennen
kymmene nn e n vuosisadan
alussa, löytyvät sitä koskevat
historialliset merkinnät hel
posti, sillä nuo suomalaiset it
se huolehtivat siitä, että hei
dän elämänvaiheensa täällä
“uudessa maailmassa” eivät
jäänet unohduksiin. Yli kolme
sataa vuotta sitten saapuivat
ensimmäiset suomalaiset Ame
rikkaan ja yhdessä ruotsalais
ten kanssa perustivat siirto
kunnan Delavvareen. Miten
puutteelliset tiedot he jättivät
kään itsestään jälkipolville!
Sellainen onnettomuus ei saa
nut uusiintua eikä uusiin
nukaan sikäli kuin Minnesotan
suomalaiset ovat kysymykses
sä. Heille on nostettava hattua
kaukonäköisyydestään ja reip
paudestaan oman elämänsä
vaiheiden merkitsemiseksi ai
kakirjoihin ikuisiksi ajoiksi.
NO. 26