Auttaja. [volume], July 02, 1953, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
Ilmestyy Joka torstai IRONWOODISSA, MICH.
Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin: toimistoon 30 toimittajan kotiin 1260-R
TILAUSHINNAT:
Koko vuoden (Yhdysvaltoihin ja ulkomaille) $3.00
Puolen vuoden $1.75
Kolmeksi kuukaudeksi $l.OO
AUTTAJA-Finnish weekly nevvspaper. Published every Thurs
day (except the last Thursday in June and Deceniber) by The
National Evangelical Lutheran Church, at Ironwood, Michigan.
SUBSCRIPTION RATES: Per year, $3.00; six months,
$1.75; three months, $l.OO.
Advertising ratas on application
Bntered as Sccond Clas» Mali Matter January 17, 1906, at the
Post Office at Ironwood, Michigan, under the Act of Congress
of March 3, 1879. Accepted for maillng at epeclal rate of
postage. provlded for in Section 1103 Act of October 3, 1917,
authorized July 19, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
E. Penttinen kesäk.,2l p.
H. K. Ranta kesäk. 28 p.
W. A. Ranta heinäk. 5 p.
W. Ross heinäk. 12 p.
J. W. Sippola heinäk. 19 p.
E. Ylinen f. heinäk. 26 p.
1 K Aaro, Aaron
2 T Maria, Maija
3 P Arvo
4 L Fourth of July
Ap.t. 26:14-18, Matt. 16:13-19,
2 Moos. 19:3-6.
5 S 5 s. Kolmin, p.
6 M Esa, Esaias
7 T Klaus, Launo
8 K Turo
9 T Ilta
10 P Saima, Saimi
11 L Elli
Jaak. 2:14-24. Luuk. 18:1-8,
1 Sam. 15:22-29.
12 S 6 s. Kolmin, p.
13 M Ilari
14 T Aliisa
15 K Rauni
16 T Reino
KirkolHskokousm atkalta
Tällaisen otsikon alla on kuluneen puolivuosi
sadan aikana kirjoiteltu havaintoja ja näkemyksiä
joka vuosi. Ajat muuttuvat, samoin juhliin ja ko
, kouksiin osallistuvat ihmiset ovat ainakin osittain
uusia joka vuosi, joten uutta on nähtävänä ja kuul
tavana joka vuosi. Ja on tarpeellista kirjoittaa sen
kin tähden, että toimittaja on pois painosta, joten
lehden julkaisemisesta tällä viikolla vastuussa ole
va Henry Paavola odottaa kirjoituksia toimitussi
vulle.
Allekirjoittanut on perheineen ollut matkalla
jo toista viikkoa. Koska painossa ei tehty työtä vii
me viikolla, oli tämän kirjoittajalla tilaisuus vie
railla Detroitissa. Tätä kirjoitettaessa olemme jo
Clevelandin suur-kaupungissa.
Erikoisesti jäi matkalta mieleemme se osa
Flintin, Mich., kaupungista, minkä pyörremyrsky
oli pirstonut. Raunioita katsellessa tuntuu mahdot
tomalta, että tuulella olisi niin repivä voima. Kaik
ki oli tuulen edessä raunioitunut maan tasalle.
Suuret, lujat puut olivat sirpaleina ja mitä lujim
min rakennetut talot olivat murtuneet maan tasal
le. Kaikkein ihmeteltävämpää oli se, että vain tois
' tasataa ihmistä menetti henkensä. Raunioita kat
sellessa tuntui siltä, ettei varmaankaan yk>.ikään
tuulen repimällä alueella oleva ihminen voinut jää
dä eloon. Ja kun lähes viikkoa myöhemmin saa
vuimme Clevelandiin, näimme lisää pyörremyrs
kyn tekemää hävitystä, ei kuitenkaan niin tuhoi
saa kuin Flintissä. Mutta suurta vahinkoa on myrs
ky tehnyt Clevelandissakin. Suuret, lujat puut
ovat joko pirstoutuneet tai nouseet juurineen
maasta, aivan Clevelandin Kansalliskirkon ympä
rillä. Ehkäpä tuhansien kotien katoista lähtivät
päreet ja paperit tuulen mukaan. Ja sadat tuhan
net ihmiset olivat kauhun vallassa.
Näitä myrskyn raunioita katsellessa tuli mie
leen, miten suuri onkaan maailman Luojan voima,
kun Hän antaa ihmislasten sitä rajoitetussakin mi
tassa tuntea. Raamattu puhuu päivästä, jolloin
maailman perustukset ryskeellä murtuvat ja al
kuaineet kuumuudesta hajoavat. Sitä päivää var
ten me valmistumme täällä armonajassa, kun us
komme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Silloin
ei tarvitse peljätä sitä suurta vihan päivää.
Toinen asia, jota pyörremyrskyn jättämät rauniot
alleviivasivat, oli Jumalan varjelus. Kun Jumala
meitä varjelee, ja kun ei lähtöhetkemme ole tullut,
ei meitä voi hirmumyrskykään tappaa. Kaikki het
kemme ovat Jumalan kädessä, eivätkä päivämme
ole sattuman varassa.
Mutta palaamme nyt kirkolliskokoukseen. Ko
kousten pitäminen on vasta alussa. Pappien kokous
oli torstaina ja perjantaina Fairportissa. Kokouk
seen osallistui lähes 30 pappia. Aivan muutama
kirkkokunnan papeista oli pois kokouksesta. Se on
rohkaiseva seikka, että kirkkokunnan papit saa
puvat yhteisiin kokouksiin. He ovat niin sydämes
tään innostuneet kirkkokunnan työhön, että ovat
17 P Ossi, Ossian
18 L Riikka
Jes. 40:8, Room. 4:5, 1 Piet. 2:24
19 S 3 Rukouspäivä
20 M Marketta, Maritta
21 T Johanna, Hanna
22 K Leena, Mataleena
23 T Oili
24 P Kirsti, Kristiina
25 L Jaakko, Jaakoppi
1 Joh. 4:1-6, Matt. 7:22-29,
1 Kun. 18:36-39.
26 S 8 s. Kolmin, p.
27 M Unikeonpäivä
28 T Atso
29 K Olavi, Olli
30 T Asta, Augusta
31 P Helena
alttiit tekemään suuria taloudellisia uhrauksia saa
puakseen pitkien matkojen takaa kokoukseen.
Kyllä kirkkokunnan tulevaisuus on taattu, jos pa
pit käsittävät yhteistyön merkityksen.
Lutherliittojen vuosikokous pidettiin Cleve
landin kirkossa lauantaina. Nämä nuorten kokouk
set ov(it rohkaisevia kokouksia. Kun näkee suuren
joukon nuorta väkeä kokouksessa, jossa harkitaan
Jumalan valtakunnan asioita, antaa se uutta roh
keutta tulevaisuutta ajatellessa. Ei ole pelon syytä,
jos nuori kansa on Herran kansaa. Kuluneen
vuoden aikana ovat Lutherliitot keränneet lähes
$2,500.00 kirkkokunnan lähetysrahastoon teoillaan
osoittaakseen, että haluavat rakentaa kirkkokun
taa.
Työn mahdollisuuksia on kirkkokuntamme
nuorisolla joka puolella. Näitä mahdollisuuksia
punnittiin nuorten kokouksessa päästäkseen sel
vyyteen, mitä työtä olisi erikoisemmin korostet
tava nuorten keskuudessa. Kirkkokunnan raken
nusrahaston hyväksi päätettiin kerätä $2,500.00 tä
män toimintavuoden aikana ja kahden seminaarin
oppilaan ruoka ja huone päätettiin maksaa.
Clevelandin seurakunnan kirkosta sopii mai
nita, että se on aistikas kirkko ja seurakunnan tar
peita täysin tyydyttävä. Kirkko on loistava todis
tus kirkkokunnan rakennusrahaston suuresta mer
kityksestä kirkkokunnan työssä. On syytä uskoa,
että ilman rakennusrahaston tukea olisi Cleve
landin seurakunnalla ollut voittamattomia esteitä
kirkon hankkimisessa. Clevelandin seurakun
nalle on lausuttava tunnustuksen sana, sillä pieni
seurakunta on toiminut tarmokkaasti tehdessään
järjestelyt kirkolliskokousta varten. Suurkaupun
gissa nämä järjestelyt vaativat paljon suurempia
valmisteluja kuin maaseuduilla.
Tämän kirjoittajalla on erikoista syytä olla kii
tollinen majoitustoimikunnalle, sillä saan perheeni
kanssa asua aivan “omassa” talossa. Talon omista
ja perheineen on oman kirkkonsa kirkolliskokouk
sessa ja jätti kotinsa meidän kirkolliskokouksen
käytettäväksi. Oikeaa kristillistä palvele vaisuutta!
Papiksi vihkiminen ja kuorolaulu juhlien koho
kohtina kirkolliskokouksessa.
Kuuman ja kostean sään vallitessa viime pyhä
nä Clevelandissa kirkolliskokoukseen saapunut vä
ki kokoontui aamulla, iltapävällä ja illalla juhliin,
joissa julistettiin evankeliumia sekä suomen- että
englanninkielellä. Aamupäivän jumalanpalveluk
set pidettiin Clevelandin Kansallisseurakunnan
kirkossa. Iltapäivän tilaisuus, jossa oli! papiksi vih
kiminen, toimitettiin 100 vuotta vanhassa Trinity
Lutheran kirkossa. Illan juhla oli erään korkeakou
lun juhlasalissa.
Juhlayleisön yksimielinen tunnustus oli, että
papiksivihkiminen suuressa, juhlallisessa Trinity
kirkossa oli tunteita liikuttava tilaisuus. Juhlatun
nelmaa lisäsi hieno urkujensoitto, josta huolehti
kirkon urkuri suurilla piippu-uruilla. Vihkitoimi
tukseen osallistui lähes 30 pappia. Kirkkokunnan
esimies, tri Aho toimitti varsinaisen vihkimisen, ja
juhlasaarnan piti pastori E. A. Heino.
Ashtabulan, Fairportin ja Clevelandin seura
kuntien kuorot, mr Kaarlo Mackeyn johdolla, an
toivat kaikille pyhän juhlille. Illan juhlassa yhdis
tetyt kuorot lauloivat hiotusti ja soinnukkaasti.
Tämän vuoden kokouksessa oli papiksi vihittä
vänä vain yksi kandidaatti, Herman Kotila. Hänel
lä on kutsu hiljattain perustetun Milvvaukeen Tri
nity Kansalliseurakunnan papiksi. Milvvaukeessa
on paljon kirkkokuntamme väkeä, joten on syytä
toivoa, että työ sielllä edistyy hyvässä tahdissa.
Kansalliskirkossa on nyt 30 pappia.
Varsinainen kirkolliskokous alotettin maanan
taiaamuna englannin- ja suomenkielisen ehtoollis
jumalanpalveluksin. Tämän jälkeen tarkastettiin
valtakirjat ja valittiin edustajat sellaisille valta
kirjoille, joilla ei ollut edustajaa. Tervehdyksiä oli
saapunut Missouri-Synodin -kirkolliskokouksesta,
Houstonista, Texas, ja Austraaliasta. Henkilökoh
taiset terveiset kirkkokuntansa Missouri-Synodin
puolesta toivat past. R. Herrmann ja Clevelandissa
toimiva past. George Kuechle.
Kansalliskirkko on kasvanut kuluneen vuoden
aikana 418 hengellä, selitti esimies vuosikertomuk
sessaan. Kielikysymyksessä on tapahtunut niin
huomattava muutos, että englanninkielisissä juma
lanpalveluksissa käy kaksi kertaa enemmän väkeä
kuin suomenkielisissä.
Kirkkokunnan rahastonhoitajaksi valittiin mr
E. H. Buerkle, New York Millsistä, Minn. Kirjuriksi
neljän vuoden ajaksi valittiin yksimielisesti pastori
R. W. Heikkinen.
Kokousta jatkettiin tiistaina, jolloin käsiteltiin
monia tärkeitä asioita. Niistä saamme selostukset
seuraavaan lehteen. J. E. N.
Mitä emme saa panna kesän ajaksi
naftaliiniin?
Kirj. E. Penttinen.
Kun kesä on lähellä, sellaiset vaatteet, joita
ei tarvita sen kuluessa, pannaan tavallisesti nafta
liiniin, jotta ne olisivat suojatut koita vastaan. Syk
syllä on sitten taas hyvä ruveta niitä käyttämään.
Mutta on sellaisiakin pukuja, joita ei saa milloin
kaan panna naftaliiniin puhumme vertausku
vallisesti —, vaan joita kristityn tulee käyttää sekä
talvella että kesällä ja vieläpä joka päivä.
Sellainen on ensiksikin se ihana vanhurskau
den puku, jonka Kristus on valmistanut ja jonka
olemme saaneet pyhässä kasteessa. Ei sitä voi mi
kään koi turmella, vaan se pysyy aina yhtä kau
niina. Ei sitä tarvitse myöskään koskaan pestä,
sillä “ei siinä löydy ryppyä, ei mitään saastaista”.
Ihana puku! Mutta siitä on meille hyötyä vain
siinä tapäukses*sa, että käytämme sitä uskossa.
AUTTAJA TORSTAINA, HEINÄKUUN 2 P. 1953
On muitakin pukuja, joita on käytettävä aina.
Paavali mainitsee useita sellaisia Kolossalaiskir
jeen kolmannessa luvussa. Tässä ne ovat: sydä
mellinen armahtavaisuus, ystävällisyys, nöyryys,
sävyisyys, pitkämielisyys ja rakkaus. Näitä tar
vitsemme, kun olemme tekemisissä toistemme
kanssa. Niitä tarvitaan kodissa, seurakunnassa, työ
paikoissa, vierailumatkoilla ja kämpälläkin, kaik
kialla, missä lienemmekin. Muistakaamme, että
Jumala ei ole asettanut “sesonkiaikoja”, jolloin on
oltava kristittyjä, ja taasen sellaisia aikoja, jolloin
se ei ole niin kovin tärkeätä. Herra tahtoo, että
me esiinnymme joka aika ja joka paikassa hänen
uskovina armolapsinaan ja olemme siten maan
suolana ja maailman valona.
On sitten muutakin, mitä emme saisi panna
ikäänkuin säilöön syksyä odottamaan. Tarkoitan
Jumalan sanaa. Tarvitsemme sitäkin joka päivä.
On surkeata, jos Raamattumme unohtuu kesän
ajaksi kaappiin. Silloin on jo syytä ajatella, että
kristillisyydellemme on käynyt samalla tavalla.
Lopuksi: on sellaistakin, mikä on pantava ko
konaan pois. Raamattu nimittää sitä vanhaksi ih
miseksi. Mutta kyllä sen riisuminen on työlästä,
sillä synti on meissä kiinni. Tulee kuitenkin sellai
nen päivä, jolloin uskova pääsee siitä eroon. Her
ralle kiitos siitä, että tämä on totta!
Poikkeuksellirien sokea sokeain
taluttaja
Tänään, jos seuraatte, esitämme kertomuksen
sokeudesta sokeutta vastaan, joka ehdottaa ajatte
leville sieluille, että jos heidän ovensa edessä on
ovimatto, jossa löytyy sanat: “Tervetuloa, kur
juus”, ei sen sopivampaa aikaa ole sen poistamiseen
kuin nyt—kauas ja pysyvästi!
Päinvastoin kuin yleensä luullaan, ruhtinaal
listenkin parissa on oma osansa pimeitäkin päiviä.
Tämän edellisessä kirjoituksessamme palau
timme mieliin miten Israelin, s.t.s. pohjoisimman
valtakunnan ensimmäinen kuningas aivan tietensä
käänsi selkänsä Jumalalle. Niin tehden hän asetti
ovensa eteen maton: “Tervetuloa, kurjuus.”
1. Kun. 14 luku kertoo meille miten Kurjuus
käytti hyväkseen kutsuaan.
Sen luvun 1 jakeessa luemme: “Siihen aikaan
sairastui Abia, Jerobeamin poika. Niin Jerobeam
sanoi vaimollensa: Nouse ja pukeudu niin, ettei
sinua tunneta Jerobeamin vaimoksi, ja mene Sii
loon. Katso, siellä on profeetta Ahia, joka ilmoitti,
että minusta on tuleva tämän kansan kuningas.
Ja ota mukaasi kymmenen leipää sekä pieniä lei
voksia ja ruukullinen hunajaa ja mene hänen luok
sensa. Hän ilmaisee sinulle, kuinka pojan käy.”
Kuningatar teki työtä käskettyä, saapuen Ahi
an ovelle - valepuvussa. Profeetta Ahia ei voinut
nähdä, paitsi hyvin himmeästi, hänen silmänsä kos
ka olivat vanhuudessaan käyneet heikoiksi. Val
heasussa, sokeutta edessään, ihmislaskelmat saat
toivat odottaa pelkkää onnistumista, unhoittaen
tyystin, että pyhitetty ennustelija oli kysymykses
sä.
Voithan selvästi nähdä miten kuningattaren
leuka putoaa ja hänen silmänsä lennähtävät pul
lolleen, kun hänen astellessaan kynnyksen yli Ahi
aan majaan, sisältä kuuluukin vanhan miehen ääni,
joka sanoo: “Tule sisään, Jerobeamin vaimo.” Sit
ten jatkuu: “Miksi tekeydyt tuntemattomaksi? Mi
nä olen saanut ilmoittaakseni sinulle kovan sano
man. Mene, ja sano Jerobeamille, ‘Näin sanoo Her
ra, Israelin Jumala: Minä olen korottanut sinut
kansan seasta ja asettanut sinut kansani Israelin
ruhtinaaksi”—jatkoa lyhennämme—“reväisten val
takunnan Davidin suvulta ja antaen sen sinulle
siitä huolimatta, että et ole seurannut minua koko
sydämestäsi, kuten David; sinä, päinvastoin, olet
tehnyt enemmän pahaa kuin edeltäjäsi, rakennel
len epäjumalia, jumalakuvia y.ms., ja heitältäen
minut selkäsi taakse. Näinollen tulen tuottamaan
huoneellesi onnettomuutta, jopa pyyhkien pois
kaikki miespuoliset perillisesi. Koirat tulevat syö
mään jälkeläisesi, jotka kuolevat kaupungissa, lin
nut syöden ne, jotka kuolevat kedolla. Jumala on
sen puhunut. Sitten kuningattarelle: Palaja nyt ko
tiisi, ja kun askeleesi tulevat kaupunkiin, kuolee
lapsi, jonka hyvinvoinnista olet huolehtinut. Koko
Israel on sureva häntä; hän, yksin, Jerusalemin
miespuolisista jälkeläisistä saa tavanmukaisen hau
tauksen, koska vain hänessä on havaittu jotakin
Herralle, Israelin Jumalalle, otollista. Pian kunin
gas on nouseva, joka on hävittävä Jerobeamin huo
neen kaikki miehenpuolta olevat. Israel itse on ole
va kuin vedessä häälyvä ruoko, joka kiskaistaan
ylös hyvästä maasta ja hajoitetaan Eufrat-virran
toiselle puolelle, juuri kansan kauhistuttavan epä
jumalain palvelemisen vuoksi.
Jeroboam ja puolisonsa totesivat, että tunte
mattomaksipukeutumiset auttavat hyvin vähän
Jumalan edessä.
Jos koska vaimo on ollut ikävämpien viestien
kantajana, kukahan sellainen on mahtanut olla?
Ja muista: Tämä viestinkantaja oli kuningatar.
Mitä hän teki pienoisleipiensä ja hunajansa kanssa,
joiden piti olla lahjoja Ahiaalle, sitä emme tiedä.
Kukapa välittääkään? Yksi asia on varma: hänen
kasvonilmeet, hänen saapuessaan kotiinsa, teki
vät sanojen käytön tarpeettomaksi.
"Nämä ovat kirjoi
tetut, jotta uskoisit
te, että J e e s u s on
Kristus, Jumalan
Poika, ja jotta teillä
uskon kautta olisi
elämä hänen nimes
sään." Joh. 20:31.
Pyhän kirjan kertomus vain sanoo meille:
“Niin Jerobeamin vaimo nousi, meni matkaansa ja
tuli Tisraan. Juuri kun hän tuli huoneen kynnyk
selle, kuoli poika. Ja hänet haudattiin, ja koko Is
rael piti välittä jäiset hänelle, sen sanan mukaan,
jonka Herra oli puhunut palvelijansa, profeetta
Ahian, kautta.
Jos Jerobeam olisi heti peruuttanut pakanal
liset jumalanpalvelus-suunnitelmansa kun, kuten
kerrottiin, käsivartensa kangistui ja silmiensä ja
kansansa silmien edessä alttari halkesi, kuten Her
ran Juudaasta tullut profeetta oli ennustanut,
sitten hävittänyt ne kaksi kultaista vasikkaa ja
kysynyt ratkaisua pulmalleen Jumalalta kerto
mus Jerobeamista päättyisi vallan toiseen malliin.
Mutta, kun ennemmäisen lisäksi, sanotun profeetan
kuolemakin viskattiin puntariin, jatkaa sitten Jero
beamin tapaan, eikö se todellakin ollut yhtä kuin
asettaa ovimatto oven eteen sanoilla: Tervetuloa,
kurjuus?
Sokea Jerobeam oli lähettänyt noutajan so
kealta profeetta Ahiaalta hakemaan valokuvaa po
jastaan sellaisena kuin miltä hän huomenna näyt
tää. Jumala, joka on avokätinen, heitälsi hänelle
pikku lisänä kokonaisen perhealbumin. Sen kansi
kirjoituksena olisivat seuraavat sanat olleet sopi
vat: “Jumalattoman Jerobeamin huomispäivän
perhealbumi.” Siinä oli kuvia, joista näkyi miten
koirat söivät hänen poikiansa ja näitten poikia;
toisista kuvista ilmeni, miten haaskalinnut aterioi
vat kedolla kaatuneitten Jerobeamin jälkeläisten
jätteiden ääressä!
Päättäkääpä itse: käyttikö Kurjuus sille ojen
nettua kutsua.
Menetellen ekonoomisesti, Jumala ei tänään
puhele tällaisten tapahtumain loputtoman sarjan
kautta, tuoden uusia ihmeitä jokaiseen kylään,
sukupolveen, perheeseen ja yksityiselämään aina
ajan loppuun asti. Sellainenhan tekisi raamatun
tarpeettomaksi. Raamattu, käännettynä miltei kai
kille maailman kielille ja kielimurteille, sensijaan,
tuodessaan nämä tapahtumat kaikille ihmisille!
tekee ihmekielenkäytön tarpeettomaksi. Siispä Ab
laham tuumiikin: Heillä on Mooses ja profeetat,
kuulkoot heitä ... sillä jos he eivät kuule Moosesta
ja profeettoja, eivät he usko vaikka joku nousisikjn
kuolleista.”
Kaunis nainen saa liikenteen pysähdyksiin
jonkun suurkaupungin vilkkaassa katuristeyksessä
laskeutumalla autostaan ja menemällä poliisilta
hymyillen kysymään: “Mitä tietä Bostoniin?” Mik
si poliisi sanaa sanomatta, huitaisee kädellään viit
tauksen näkyvissä olevaan tauluun, jossa suurin
kirjaimin, nuolen päällä, on: “Bostoniin”, jonka jäl
keen hän on kiukkuisemman näköinen kuin ampi
ainen?
Samanlaisin huokauksin Kristus toisinaan tuli
syvän liikutuksen valtaan, kun aina vain yksilöt,
tiekarttaansa, Pyhiä kirjoituksia, lainkaan, huo
mioimatta, pyysivät yhä vain uusia ihmetekoja.
Jeroboam häpäisi Jumalaa, kun hän ensin
heitälsi Jumalan sanan selkänsä taakse ja sitten
pyysi ihmemerkkien kielellä tietoja tulevista ta
pahtumista. Jerobeamin hautapatsaskirjoitus—ei
haudalla—tällättynä kolmattakymmeneen eri
paikkaan Kuningasten kirjoissa sanoo: “Jerobeam,
Neebatin poika, joka saattoi Israelin syntiä teke
mään. Miksi tämä kertaus, jollei tienviitaksi sano
maan: “Jerobeam-valtatie; oikotie kiroukseen?”
Viisaus sanoo kuningas Aahasin tavoin: “En pyy
dä enkä kiusaa Herraa”, (kun Jesaja tarjosi hänel
le tilaisuuden anoa merkkiä ylhäältä taivaasta tai
alhaalta maasta). Se romuuttaa kelvottomana
myöskin kaikki henkilökohtaiset kokemukset sielu
tieteellisella alalla, tyytyen Jumalan neuvoon: “Se
vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ‘Älä
sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen? Se on:
tuomaan Kristusta alas, tahi: Kuka astuu alas sy
vyyteen? se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
Mutta mitä se sanoo? ‘Sana on sinua lähellä, sinun
suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana,
jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suul
lasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämelläsi, että
Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä
pelastut” (Room. 10:6-9).
Kuinka kiitolliset saammekaan olla, että Ju
mala, sanansa kautta, viitoittaa ihmiselle sekä Je
robeam valtatien turmiota kohti, että myöskin lan
kaikkisen Elämän Tien, jolle kuoleva ryöväri teki
viime käännähdyksensä ja niin painoi menemään
iki-autuuden asunnoille!
A. E. Kokkonen.
Siinä kesäkuun 22 päivän vaiheilla tapahtuu
päivänseisaus. Silloin on aurinko kauimpana poh
joisessa. Ennenkuin se lähtee kulkemaan taas ete
lää kohti ja päivä rupeaa lyhenemään, seisahtuu
päivän mitta pari kolme päivää, ja siksi sanomme
sitä aikaa päivänseisaukseksi. Mutta aivan sa
maan aikaan tapahtuu seisahdus monen seurakun
talaisen seurakuntatyössä, ei päiväksi pariksi, vaan
usein päiväntasaukseen asti, joka on syyskuun 21
p., jolloin auringon keskus kulkee päiväntasaajan
poikki ja yö ja päivä on yhtä pitkä kaikkialla maa
ilmassa.
* * *
Pimeä, synkkä ja kolkko olisi pimentyvä
ilta, varsinkin kolealla syksysäällä, ellei tietäisi,
että yötä seuraa jälleen uusi päivä. Niin on elon
ilta myöskin kamea ja synkkä uskottomalle, joka
epäuskossaan ei tunne autuaallisen iäisyyden päi
vänkoittoa. Autuutta odottava ja pelastuksen Jee
suksessa omistava kristitty taas ei tunne kuoleman
kauhua. Hänelle on kuolema vain uni, josta herä
tään iäisyyden kirkkaaseen ja autuaalliseen päi
vänkoittoon.
NO. 26