Auttaja. [volume], November 26, 1953, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
Ilmestyy joka torstai IRONWOODISSA, MICH.
Toimittaja J. E. NOPOLA Liikkeenhoitaja
Puhelin toimistoon 30 toimittajan kotiin 1382
TILAUSHINNAT:
Koko vuoden (Yhdysvaltoihin ja ulkomaille) $3.00
Puolen vuoden $1.75
Kolmeksi kuukaudeksi $l.OO
AUTTAJA—Finnish weekly nevvspaper. Published every Thurs
day (except the last Thursday in June and December) by The
National Evangelical Lutheran Church, at Ironwood, Michigan.
BUBSCRIPTION RATES: Per year, $3.00; six months,
$1.75; three months, $l.OO.
Advertising rates on application
ffntered aa Second Claas Mali Matter January 17, 1906. at the
Post Office at Ironvtrood. Michigan, under the Act of Congress
of March 3, 1879. Accepted for malllng at Bpecial rate of
postage provlded for In Sectlon 1103 Act of October 3, 1917,
authorlzed July 19, 1918.
Pappien velvollisuus on kirjoittaa Auttajaan
uskonnollisen kirjoituksen vuorollaan. Pitäkää
huoli, että kirjoitus saapuu painoon aikanaan.
ImsKuu
llm. 5:9-14, Luuk. 6:20-26,
6 Moos. 34:1-6.
1 S Pyh. miest. p.
2 M Topi, Topias
3 T Terho
4 K Hertta
5 T Reima
6 P Kustaa Aadolf
7 L Taisto
Room. 13:1-7, Matt. 17:24-27,
Ps. 85:9-14.
8 S 23 s. Kolmin, p.
9 M Teuvo
10 T Martti
11 K Anja
12 T Virpi
13 P Ano
14 L liris
2 Kor. 5:1-10, Luuk. 20:27-40,
Pa. 30:9-14.
15 S 24 s. Kolmin, p.
Uusi kirkkovuosi alkaa
' Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti
sunnuntai. Silloin alkaa uusi kirkkovuosi. Kirkko
vuoden tarkoituksena on ottaa huomioon Vapahta
jamme elämän suuret tapahtumat, alkaen Kristuk
sen syntymästä.
Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen kristi
tyt alkoivat pyhittää viikon ensimmäistä päivää
Jeesuksen kuolleistanousemisen muistolle. Keski
viikkona harjoitettiin erikoisia hartauksia. Silloin
surulla muisteltiin korkeimman neuvoston päätös
tä tappaa Jeesuksen. Ja perjantai oli Kristuksen
ristiinnaulitsemisen muistopäivä, jolloin vuosisa
tojen kuluessa ruvettiin paastoamaan. Vasta kuu
dennella vuosisadalla alkoi kirkkovuoden viettä
minen. Luther ei hyljännyt kirkkovuotta, vaan piti
sitä hyvänä ja säilytettävänä tapana, koska sen
eri juhlat antavat aihetta saarnaamaan evankeliu
min opin kaikista peruskohdista.
Raamattu ei käske noudattamaan kirkkovuot
ta. Sen noudattaminen kuitenkin on hyvä ulko
nainen järjestys, jonka haluamme säilyttää, koska
sen avulla voimme paremmin kiinnittää mielem
me Kristuksen elämän ja kuoleman suuriin tapah
tumiin. Kirkkovuoden eri pyhiä ja juhlapäiviä var
ten on valittu epistola- ja evankeliumitekstit. Suo
men kirkon evankeliumikirjassa on kolmen vuosi
kerran tekstit sekä teksi Vanhasta Testamentista
joka pyhälle ja juhlapäivälle. Ensi sunnuntaina al
kavana kirkkovuotena luetaan ensimmäisen vuo
sikerran tekstit. Nämä ovat ikivanhoista ajoista
as*i olleet käytännössä kristillisessä kirkossa.
Vaikka kirkkovuoden epistola- ja evankeliumi
teksteistä on paljon saarnattu, ei niitä kuitenkaan
tarvitse sananjulistajan karttaa, sillä niissä on py
hän uskomme kaikki peruskohdat. Jos pappi sään
nöllisesti saarnaa päivän teksteistä, on hänellä seit
semäksi vuodeksi tekstit joka sunnuntaita ja pyhä
päivää varten. Kehoitamme pappeja saarnaamaan
päivän tekstistä. Täten tulevat Jumalan sanan opit
monipuolisemmasti esitetyksi ja samalla kertaa
sananjulistaja välttyy vaaralta saarnata vain lem
piteksteistään. Päivän epistola- tai evankeliumi
tekstistä saarnaamisella on vielä sekin hyvä puo
lensa, että kuulija voi kotona jo etukäteen tutustua
tekstiin ja tekstin tuntevana kuulijana saada suu
remman hyödyn saarnasta.
Kirkkovuoden tarkoituksena on hengellisen
elämämme sanaan* juurruttaminen ja uskomme
vahvistaminen. Käykäämme säännöllisesti sanan
kuulosa, ja sananjulistaja syventyköön tekstin sa
noihin huolellisen tutkimisen kautta, että voisi pi
tää tekstin mukaisia raamatullisia saarnoja. Kyllä
huonokin kuulija rakentuu hyvästä raamatullisesta
saarnasta.
Tämän viikon lehdessä alotamme tohtori G.
A. Ahon kirjoittamien saarnojen julkaisemisen
kirkkovuoden evankeliumitekstien johdolla. Tri
Aho on tunnettu evankelisista, raamatul
lisista saarnoistaan. Vaarmaan lehtemme lukijat
halulla lukevat näitä saarnoja. Niitä lukiessa on
todellakin evankeliumin sanan virvoittavilla läh
teillä. Ja saarnat julkaistaan myöhemmin kirjana
tarjotaksemme Amerikan suomalaiselle kristikan
salle juuri heidän hengellisiä tarpeitaan tyydyttä-
16 M Aarne, Aarni
17 T Eino, Einari
18 K Jousia
19 T Liisa, Elisabet
20 P Jalmari
21 L Hilma
Hm. 20:11-15, Matt. 13:47-50,
Dan. 12:1-4.
22 S Tuomiosunn.
23 M Klemetti Silja)
24 T Lempi, Lemmikki
25 K Katariina, Katri
26 T Sisko
27 P Hilkka
28 L Heini
Room. 13:11-14, Matt. 21:1-9,
Ps. 100. Ensim. vuosikerta
29 S 1 Adventtis.
30 M Antti, Antero
vää lukemista. Ilomielin esitämme siis tämän leh
den palstoilla kirkkovuoden ikivanhan mutta kui
tenkin aina uuden sanoman tri Ahon tulkitsemana.
• i
Pientä pakinaa
(Kirj, E. Penttinen)
Kun tulee ensimmäisen kerran New Yorkiin,
tuntuu siltä, kuin ei täällä voisi oppia milloinkaan
kulkemaan. Katuja on suunnattomasti, maanalai
nen rautatieverkosto on laaja ja varsinkin määrät
tyinä aikoina on liikkeellä niin paljon ihmisiä, että
heidän keskellään on melkein kuin neula heinä
suovassa. Mitä taas kaupungin laajuuteen tulee, on
sanottava, että se tuntuu melkeinpä mittaamatto
malta. Joka puolelle näyttää sitä riittävän ja yhä
riittävän. Tähän kaikkeen on hiljakseen totuttava,
ja tottuuhan siihen ajan oloon.
Eräänä ehkä monille outona asiana tulkoon
mainituksi, että New Yorkin sydämessä, jota nimi
tetään Manhattanaksi, on paljon helpompi liikkua
kuin esim. Bronxissa ja Brooklynissä, joissa kadut
väliin kummasti kääntyilevät ja katkeilevat. Man
hattan on rakennettu säännöllisemmin.
, Kirkko, jota seurakuntamme käyttää, on Man
hatanin puolella hyvin edustavalla paikalla Park
Avenuen ja 85:nnen kadun kulmauksessa. Se on
suuri ja erittäin kaunis temppeli. Kadulta johtavat
isot lasiovet tilavaan eteiseen. Itse kirkko on kau
nispiirteinen. Sen korkeuskin ja korkealla olevat
monet värilliset ikkunat tekevät juhlallisen vaikun
tuksen. Kuori on avara, ja siinä on penkit kuoroa
varten. Kuorin sivussa on oikeat kirkkourut.
Emme voi kokoontua jumalanpalveluksiin sun
nuntaiaamukin, vaan vasta iltapäivällä. Englannin
kielinen jumalanpalvelus on kello 3:30 ja suomen
kielinen kello 4:30. Kirkkoväen muodostavat New
Yorkin alueen eri puolilta ja r kauempaakin tulevat
seurakuntalaiset ja muutkin sanankuulijat. Monil
la on pitkä kirkkomatka. Ajattelen, että täytyy
olla sydämen halua sanankuuloon, jos tulee kirk
koon niin kaukaa, kuin ainakin muutamat tulevat.
On siis vielä nykyäänkin sellaisia, joilla on mieles
sään pyhät matkat ja jotka näkevät vaivaa pääs
täkseen Herran huoneeseen, johon heidän sielunsa
halajavat. Mutta kyllä on joka paikassa toisenkin
laisia. Kirkko voi olla hyvinkin lähellä, ehkä aivan
naapurina, ja sittenkään ei ole koskaan asiaa Ju
malan sanan ääreen. Monet heimolaisistammekin
ovat painuneet niin täydelliseen välinpitämättö
myyteen hengellisiin asioihin nähden, että kristilli
syys on ehkä vain kuin hyvin kaukainen vanhan
maan muisto, jolla ei ole juuri minkäänlaista mer
kitystä. Kyllä tämä on surkeata. Meidänkin kirk
kokuntamme amerikkalaistuu luonnollisista syistä
sekä kielen puolesta että joissakin muissakin suh
teissa. Mutta samalla kuin näin käy, samalla sen
on muistettava, että sen työn hyvin tärkeinä koh
teina ovat tässä maassa asuvat suomalaista synty
perää olevat ihmiset. Tämä on suomalaista lähtöä
olevan kirkon suuri tehtävä. Tässä on syy siihen,
miksi työssämme tarvitaan vielä suomenkieltä, jota
käytetäänkin englanninkielen rinnalla useimmissa
seurakunnissamme.
Sain hiljattain kirjan, joka sisältää luettelon
New Yorkin alueella olevista luterilaisista kirkois
ta. Ihmettelin, miten paljon niitä on. Näiden seu
rakuntien joukossa on monta sellaista, joissa kai
kuu vielä yksinkertainen ja selvä evankeliumin
julistus. Vaikka tämä aika onkin monessa suhtees
sa toisenlainen kuin esim. se, jolloin Paavali eli,
ihminen on kuitenkin pohjaltaan samanlainen kuin
silloinkin, nimittäin syntinen, joka voi pelastua
vain Kristuksen kautta. Siksi hän tarvitsee nytkin
pelastuksen evankeliumia. Siinä on Pyhän Hengen
voima, joka voi saattaa ihmisen uskoon.
Tuossa konekirjoituspöytäni alla ovat Manhat
tanin ja Bronxin puhelinluettelot. Edellisessä on
1770 sivua, joista melkein jokainen sisältää noin
400 nimeä. Bronxin luettelossa on 874 sivua. Ajatel
kaamme, minkälaiset jättiläiskoneistot tarvitaan
välittämään sitä hirmuisen suurta puhelujen tul
vaa, joka vyöryy joka päivä tämän suurkaupungin
eri puolille ja vielä sen ulkopuolellekin. Entä mi
tan paljon henkilökuntaa tarvitaankin hoitamaan
erilaisia tehtäviä puhelinlaitoksessa. Katsellessani
noita paksuja puhelinluetteloja tuli mieleeni ky
symys: mitenkähän monta nimeä löytyy kerran
elämänkirjasta? Tuli sitten mieleeni myöskin se ih
meellinen asia, että kun käytämme rukouksen pu
helinta, äänemme kuuluu taivaaseen asti. Miten
meidän on silloin meneteltävä?
Ensiksi: “dailaa” eli hiljenny Herran eteen ja
ajattele, mitä aiot puhua.
Toiseksi: kiitä Herraa.
Kolmanneksi: puhu, mitä on sydämelläsi.
Neljänneksi: sulje puhelin “aamenella”, siis us
koen, että “totisesti, totisesti näin on tapahtuva”.
Vuosikertomus Austraaliasta
KIRKOLLISKOKOUKSELLE 1953
(Jatkoa edelliseen numeroon)
Olen hyvässä toivossa, että uusia jäseniä yhtyy
seurakuntaan. Tullyn asukasluku on 3,000. Siellä on
useita saksalaisia, virolaisia ja latvialaisia, jotka
ovat osoittaneet innostusta työtämme kohtaan.
Useat näistä ovat käyneet säännöllisesti sanaa kuu
lemassa. Tullyn seudulla on jotain 20 suomalaista,
jotka eivät kuulu seurakuntaan. Jotkut heistä ovat
kuitenkin tulleet jumalanpalveluksiin. Rukoilen,
että hekin tulisivat käsittämään seurakunnan tär
keyden ja rupeaisivat kannattamaan sitä.
Joka toinen sunnuntai on minulla kiirettä, kun
minun täytyy Longpocketin jumalanpalveluksen
AUTTAJA TORSTAINA. MARRASKUUN 26 P. 1953
jälkeen ajaa takaisin Inghamiin, syödä päivällisen
ja sitten ajaa 60 mailia Tullyyn, jotta olisi siellä klo
2 ip. En kuitenkaan voi muulla tavalla järjestää, jos
haluan pitää kaksi jumalanpalvelusta kuukaudessa
joka seurakunnassa. Ja pidän sitä tarpeellisena, et
tä ainakin kahdesti kuussa sanan tilaisuutta vie
tetään. Tullyssa olen aina viipynyt yli maanantain,
jolloin olen käynyt ihmisiä tapaamassa.
Atherton
Athertonin seurakunnan jäsenluku on 20, 17
aikuista ja 3 lasta. Täällä myös seurakuntalaiset
asuvat hajallaan. On perhe Mareebassa, 22 mailia
Athertonista, ja on toinen perhe Ravenshoessa, 33
mailia Athertonista. Matkan pituudesta huolimatta
nämä perheet, samoin kuin toisetkin seurakunta
laiset, ovat olleet säännöllisesti mukana. Jotkut,
jotka eivät vielä kuulu seurakuntaan, ovat myös
tulleet, jotta keskimääräinen osanotto on ollut 20.
Jumalanpalveluksia on pidetty Athertonin C.
W. A. (Country Women’s Association) hallissa
kuukauden 1 ja 3 sunnuntaina. Olen saarnannut
molemilla kielillä. Täälläkin on seurakunta hank
kinut ehtoollisastiat ja ehtoollista ruvetaan viet
tämään 6 kertaa vuodessa. Pyhäkoulua olen opet
tanut aina ennen jumalanpalveluksen alkua. Siinä
on 3 lasta. Annan rippikoulu opetusta yhdelle nuo
relle, ja selitän kirkkomme oppeja eräälle nuorelle
rouvalle, joka on kasvanut presbyteri kirkossa, ja
joka aikoo yhtyä seurakuntaamme.
Athertonissa, jonka asukasluku on 4,000, on
useita entisiä luterilaisia. Koska täällä ei ole ollut
luterilaista kirkkoa, monet heistä ovat olleet mon
ta vuotta ilman mitään kirkollista vaikutusta. Siitä
huolimatta luulen, että täällä on hyvä mahdolli
suus saada ihmisiä kosketuksiin Jumalan sanan
kanssa. Seikka, joka vaikuttaa siihen voimakkaasti
on uusi kirkkomme.
Se ei ole vielä valmis ja kestää useita kuukau
sia ennenkuin se vihitään. Kuitenkin, on päästy
niin pitkälle, että halli osassa voimme olla jo heinä
kuun alussa. Silloin aiommekin viettää kaksipäi
väisiä juhlia.
Kirkon rakentaminen on herättänyt huomiota
paikkakunnalla, sillä rakennus on melko suuri ja
kauniilla paikalla. Kirkko on 60 jalkaa pitkä ja 21
jalkaa leveä. Siihen on yhdistetty halli, joka on 45
jalkaa pitkä ja 20 jalkaa leveä. Rakennus, tehty
parhaasta Queenslandin puusta, on niinkuin suuri
kirjain L.
Tällaisen kirkon pystyttäminen kävi mahdol
liseksi, koska Austraalian Ev. Luterilainen Kirkko
antoi seurakunnalle 2,600 punnan lainan ilman mi
tään korkoa. On myös saatu lahjoituksia yksityi
siltä, joitakin suuriakin summia, joiden avulla on
voitu panna ammattimiehiä hoitamaan tarkempia
rakennustöitä. Muut työt on tehty vapaehtoisesti.
Kirkko tulee olemaan ensimmäinen suomalai
nen luterilainen kirkko Austraaliassa. Kirkon mer
kitys luterilaisuudelle pohjois-Queenslandissa tu
lee olemaan äärettömän suuri.
Mount Isa
Kaivoskaupunki, Mount Isa, on 670 mailia Ing
hamista. Siellä olen käynyt joka toinen kuukausi.
Mount Isa on nykyään suurin suomalaisten keskus
Austraaliassa, sillä siellä on 300 suomalaista, suu
rempi osa tullut Suomesta 3 tahi 4 vuotta sitten.
Jokseenkin kolmas osa Mount Isan suomalai
sista käy kirkossa, jotta kahdessa jumalanpalve
luksessa on ollut 80 kuulijaa. On myös perustettu
ompeluseura, jonka kokouksissa pidän saarnan.
Ompeluseuran tarkoitus on kannattaa sekä meri
miespappia että minua.
Iloista oli todeta, että melkein kaikki, jotka
ovat hiljattain tulleet Suomesta, ovat lähteneet
evankelisesta piiristä. Siionin Kannel on heille tut
tu, samoin kuin saarna vapaasta armosta Jeesuk
sen sovintokuolemassa. Nämä varsinkin kannatta
vat käyntejäni ja kiitollisuudella kuuntelevat Ju
malan sanaa.
Sittenkin tuntuu, ettei seurakuntaa voida vie
lä perustaa. Siihen on useitakin syitä. Melkein
kaikki suomalaiset sanovat, että he lähtevät pian
pois, ja että he eivät siksi halua mihinkään sitoutua.
On painostettu sitä, että kaikki suomalaiset kuulu
vat vielä Suomen kirkkoon, vaikka ovatkin Aus
traaliassa, että he nyt oikeastaan kuuluvat Suomen
kirkon suureen siirtolaisseurakuntaan Austraalias
sa. Ei toista seurakuntaa siis tarvita. Suomalaiset
yleensä, koska ovat lähteneet valtiokirkosta, eivät
käsitä kuinka paikallinen seurakunta perustetaan
ja miten se toimii maassa, jossa valtiolla ei ole mi
tään tekemistä kirkon kanssa. He eivät näe, että
paikallinen seurakunta on tarpeellinen. Asia siis
vaatii opettamista ja selittämistä. Jumala näyttää
oikean ajan. Pääasia on, että evankeliumia saarna
taan ja että ihmiset tulevat omakohtaiseen uskoon
Jeesukseen. Silloin he myös näkevät, mikä on Ju
malan tahto ja Pyhä Henki auttaa sen mukaan toi
mimaan.
Loppusana
Olemme kiitollisia Jumalalle, että olemme saa
neet rauhassa ja yksimielisyydessä tehdä työtä.
Seurakuntalaiset tietävät, miksi he kuuluvat seu
rakuntaan, ovat uskollisesti mukana ja ahkerasti
tekevät työtä.
Ei ole ollut suuria vastoinkäymisiä. Tietysti
ihmisen sydän on aina kova, mutta se vaikeus on
ollut tässä työssä alusta asti. Kuinka lohduttava
tietää, että meillä on ase, joka pehmittää kovia sy
dämiä, jotta ne särkyvät surusta syntien takia, ja
uudistuvat uskon kautta Jumalan armoon. Juma
la vahvistakoon meitä julistamaan Hänen sanaan
sa uskollisesti. Se ei tyhjänä palaja.
Palvelijanne Herrassa, Gerhard Aho.
Herran Temppelin vuorella
(ENSIMMÄISENÄ ADVENTTISUNNUNTAINA)
Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot ras
vasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä. Ja hän
huvittaa tiiliä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka
peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleinan ainiaaksi, ja Herra,
Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväis
tyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Ja sinä päivänä sano
taan: “Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä
pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuit
kaamme pelastuksesta, jonka hän toi.” Sillä Herran käsi lepää tällä vuo
rella. Jes. 25:6-10a.
Monet Raamatun suurista kohtauksista tapahtuivat vuo
rella. Morian vuorella Abraham uhrasi lisakin. Horebin vuo
rella Jumala palavassa pensaassa kutsui Mooseksen. Siinaii
vuorella annettiin laki. Karmelin vuorella tapahtui Eliaai
uhri. Vuorella Kristus piti tunnetun saarnansa; vuorella häi
kirkastui; vuorella hän usein rukoili; vuorella hän karkoitt
kiusaajan; vuorella hän itki Jerusalemia; vuorella hän uhras
itsensä maailman syntien tähden; vuorella hän antoi viimi
käskynsä ja nousi ylös taivaaseen.
Mutta on yksi vuori, johon keskittyvät kaikki näidei
vuorten pyhät tapahtumat. Se vuori ulettuu kaikkiin maihii
ja merten kaukaisiin saariin. Se vuori on Jumalan seurakun
ta, jota Jesaja nimittää Herran temppelin vuoreksi. Viisi sa
taa vuotta ennen Jeesuksen syntymää hän ihanasti ennust
siitä. Kirjansa alussa hän sanoo: “Aikojen lopussa on Herrar
temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kuk
kuloita korkeampana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sin
ne.” (Jes. 2:2) Kirjansa lopussa hän ylistää tällä vuorella ta
pahtuvaa evankeliumin julistusta. (Jes. 52:7). Ja kirjans*
keskikohdassa, josta tekstimme on otettu, hän osoittaa, miti
Herra Kristus tekee maan kansoille tällä vuorella, uuden lii
ton seurakunnassa. Tänä kirkkovuoden ensimmäisenä sun
nuntaina me siis näiden sanojen johdolla tutkimme, millaisia
töitä Kristus tekee pyhän seurakuntansa vuorella.
Tällä vuorella Kristus hävittää verhon; joka verhoaa kaikki
kansat.
“Hän hävittää tällä vuorella verhon”, sanoo profeetta
“joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikk
kansakunnat”. Tämä kaikkien silmille kääritty verho or
synkkä ja kauhea, jonka vain Kristus seurakuntansa kauttf
kykenee poistamaan. •
Se on suruttomuuden verho, joka on lujasti sidottu kään
tymättömän ihmisen silmille. Sentähden ei hän näe eikä ym
märrä, mitä hänen rauhansa vaatii. Hän elää tätä maailma*
varten ,lihan ja ajatusten mieliteoissa. Synti on hänelle ruok*
ja juoma. Sen tekemiseen on hänellä hyvä taito. Sitä hän ra
kastaa ja kerskaa siitä. Ei hän näe, mitä synti on tuonut, eiks
häntä huoleta tilinteon päivä. Ei hän käänny kuilun äyräältä
kään takaperin. Kuka ottaisi verhon hänen silmiltään ennen
kuin hän on syöksynyt helvetin syvyyteen?
Ainoastaan Jumala voi sen tehdä seurakuntansa kautta
Lain sanalla hän repii verhon ihmisen silmiltä, niin lettä hän
huomaa: Kaikki sanani ovat nauhalle otetut! Kaikki tekoni
valokuvatut, ja kaikki haluni ja ajatukseni ovat Jumalar
tiedossa!
“Voi hirmua, maata kun tähystelen:
On täällä mun syntini tehty.
Mä kauhulla katselen taivaasehen:
Ne kaikki on ylhäällä nähty.
Mua syntistä armahda, Herra!”
Lain kautta synti paljastuu ja virkoaa kauheassa luon
nossaan. Lain kautta meille ilmoitetaan, minkä tuomion Ju
mala taivaassa on meistä julistanut. Mutta kun laki poistaa
suruttomuuden verhon, niin ihminen alkaa etsiä pelastusta
omista töistään. Laki ajaa ihmisen töiden tielle, raskaaseen
orjuuteen ja epätoivoon. “Vielä tänäkin päivänä, kun Moo
sesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä.” Tämä peite
on kuin suomukset myös heränneen ja syntejään surevan
ihmisen silmillä kunnes armo kirkastuu, sillä “vasta Kris
tuksessa se katoaa”. (2 Kor. 3:14-15).
Missä evankeliumia ei siis puhtaasti saarnata ja opeteta,
siellä tämä peite pysyy pois ottamatta. Evankeliumi on silloin
väärennetty, kun ihmiseltä vanhurskauttamisen asiassa vaa
ditaan elämän parantamista, katumusta, rukousta, odotusta,
totista sydäntä, vilpitöntä halua, nöyryyttä, jne. pelastuksen
ehtona. Jos ihmisen täytyy ensin jollain tavoin ansioitua en
nenkuin hän saa uskoa evankeliumin, niin hänen pelastuk
sensa riippuu töistä eikä hänellä voi olla autuuden varmuutta.
Tämä on kadottava tila, “sillä kaikki, jotka perustautuvat
lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia”. (Gal. 3:10).
Vaikka laki saattaa ihmisen synnintuntoon, ei se vaiku
ta hänessä yhtään uudistusta. Ei se tee häntä vilpittömäksi
ja halulliseksi, ei synnytä rakkautta Jumalaan eikä anna
voimaa uuteen elämään. Ei se opeta oikeaa rukousta, ei uskoa
eikä toivoa. Se ainoastaan näyttää synnin ja Jumalan vihan,
julistaa kiroustuomion ja painaa ihmisen epätoivoon ja kuo
lemaan. Mutta tällaisille, joilla ei ole muuta kuin syntiä ja
kadotusta, evankeliumi julistaa autuuden armolahjana. Se
ilmoittaa pelastuksen olevan meille valmistetun ennenkuin
uskoimmekaan. Kun vielä olimme synneissämme, Kristus oli
jo ruumiinsa uhrilla ja kalliilla verellään ottanut pois syn
timme, sovittanut Jumalan, avannut taivaan ja hankkinut
meille tahrattoman vanhurskauden. Evankeliumi antaa siis
synnit anteeksi ja vaikuttaa halun ja voiman uskomaan, niin
että syntinen ottaa vastaan Jeesuksen, jonka ansiossa hän on
pyhä ja vanhurskas.
Kristuksen seurakunnan pääominaisuutena onkin tämän
evankeliumin julistaminen. Missä evankeliumi selvästi ja
puhtaasti saarnataan, siellä Kristus itse hävittää Mooseksen
peitteen, luulon hyvien töiden ansiollisuudesta. Siellä syntis
raukat saavat nähdä taivaan avoinna ja vapaan pääsyn sinne
Jeesuksen veren kautta. Missä taas evankeliumia ei oikein
saarnata, siellä ei myöskään ole Kristuksen totista seurakun
taa. Siellä peite pysyy silmillä ja sielut ovat pimeässä. Sillä
lain ja evankeliumin oikea saarna on se väline, jolla Kristus
poistaa peitteen ihmisten silmiltä. Tämä on hänen ensimmäi
nen ja jatkuva armotyönsä uuden liiton seurakunnassa. Toi
nen on samankaltainen:
Tällä vuorella Kristus laittaa kaikille kansoille suuret pidot.
“Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella
pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta
voimaviinistä.” Kristus on valmistanut suuret pidot kaikille,
joiden silmiltä hän on verhon poistanut. Sillä uuden liiton
(Jatk. siv. 5)
NO. 47
•m