Newspaper Page Text
NO. 3 KUVAUKSIA NEEKERIORJAIN ELÄMÄSTÄ AMERIKAN YHDYSVALLOISSA Kirjoittanut HARRIET BEECHER-STOWE Suomentanut N. LIAKKA “Kyllä kait”, sanoi Maria haukotellen, “tietysti kuka pa sitä epäilisi. Mutta kun ru vetaan millään tavalla asette lemaan heitä meidän rinnalle, ymmärräthän, aivan kuin me olisimme heidän vertaisiansa, niin sehän on kerrassaan mah dotonta. Niin, kyllähän St. Clare on puhunut minulle, et tä kun Mammia pidetään eril lään miehestään, niin se muka on samaa kuin jos minun mies täni pidettäisiin erillään mi nusta. Mutta ei sellaisista ver tailuista ole mihinkään. Ei Mämmillä voi olla niitä tun teita, kuin minulla on. Se on tietysti aivan eri asia tie tysti se on niin ja yhtäkaik ki väittää St. Clare, ettei hän käsitä asiaa sillä tavalla. Juu rikuin Mammi voisi rakastaa likaisia pentujansa, niinkuin minä rakastan Eevaa. Ja yhtä kaikki koetti St. Clare kerran oikein täydellä todella uskot taa minulle, että minun oli vel vollisuuteni, huolimatta hei kosta terveydestäni ja kaikis ta kärsimyksistäni, päästää Mammi menemään miehensä luo ja ottaa joku toinen hänen sijaansa. Se oli sentään hiukan liikaa minunkin kärsiä. Minä en usein näytä tunteitani; mi nulla on periaatteena kärsiä kaikkea hiljaisuudessa, se on vaimon kova osa ja minä koe tan kestää sitä. Mutta silloin minä puhkesin puhumaan, ei kä hän ole sen jälkeen enää viitannutkaan siihen. Mutta minä näen hänen katseistansa ja hänen harvoista sanoistansa, että hän vielä ajattelee sa malla tavalla, ja se on kyllä raskasta ja ärsyttävää minul le.” Neiti Ofelia näytti aivan kuin hän olisi ollut oikein pe loissansa, että ehkä tulisi sano neeksi jotakin, ja hänen suk kapuikkonsa hipsahtelivat sil lä tavalla, että siinä olisi ollut kokonaisia nidoksia ajatuksia, jos Maria olisi kyennyt niitä lukemaan. “Niin, nyt sinä näet, mihin toimeen sinä olet käynyt kä siksi”, jatkoi Maria yhä. “Ta lous ilman kaikkea järjestys tä, missä palvelijat elävät ai van omin päinsä, tekevät, mitä tahtovat, ottavat kaikkea, mitä tahtovat, paitsi minkä minä heikko olento jaksan pitää ku ria. Minä näytän palmikko ruoskaani ja toisinaan läimäy tänkin, mutta sellainen pon nistus on aina minulle liika nainen rasitus. Jos St. Clare edes sallisi sen asian tapahtua, niinkuin se tapahtuu muissa taloissa —” “No, kuinka se sitten tapah tuu?” “Niin, heidät lähetetään ku ritushuoneeseen tahi johonkin muuhun paikkaan ruoskitta vaksi. Siinä se on koko temp pu. Jollen minä olisi sellainen heikko, surkea olento, niin mi nä luulen, että minä hoitaisin kaikkia asioita kahta vertaa voimakkaammin kuin St. Clare tekee.” “No, kuinka St. Clare onnis tuu hoitamaan asioita?” neiti Ofelia. “Sinähän sanoit,' 1 ettei hän milloinkaan lyö.” “Jotakuinkin, mutta miehil lä on enemmän käskemisryh tiä, ymmärräthän sinä. Heille sp asia on helpompi. Sitäpaitsi jos sinä olet 'koskaan katsonut hänen silmiinsä, olet huoman nut, että ne ovat omituiset nuo silmät, ja jos hän sanoo rat kaisevan sanan, niin hänen sil mänsä saavat ikäänkuin jon kunlaisen välähdyksen. Minä- Tuomo-sedän tupa kin olen oikein peloissani niir hin katsoessani, ja palvelijat ymmärtävät, että heidän on to teltava. Minä en saa niin pal jon aikaan oikealla myrskyllä ja melulla, kuin St. Clare kääntämällä silmänsä, jos hän on tosissaan. Niin, ei St. Clarel la ole mitään hätää, sen vuok si hän ei säälikään enempää minuakaan. Mutta kyllä sinä saat nähdä, kun rupeat talout ta hoitamaan, ettei sitä pääse mihinkään ilman ankaruutta he ovat niin ilkeitä, niin pe tollisia, niin laiskoja.” “Vanha nuotti”, sanoi St. Clare astuen juuri samassa si sään. “Kuinka kamalan tilin nuo ryökäleet saanevatkaan vielä kerran tehdä, erittäinkin laiskuutensa tähden. Näethän sinä, serkkuni”, jatkoi hän. heittäytyen pitkäkseen soh valle vastapäätä Mariaa, “se hän on kerrassaan anteeksian tamatonta, varsinkin sen esi merkin valossa, mitä minä ja Maria annamme heille tuo laiskuus.” “Mutta kuules nyt, St. Clare, nyt sinä olet liian ilkeä”, sanoi Maria. “Olenko minä? Niin, ja kun minä luulin puhuvani hyvästi, oikein erinomaisesti minuksi. Minähän koetan aina tukea sinun huomautuksiasi, Maria, aina.” “Kyllähän sinä tiedät, ettei sinulla ollut sellainen ajatus ensinkään”, sanoi Maria. “Vai niin, sitten minä olen erehtynyt. Minä kiitän sinua, että oikaiset erehdykseni.” “Sinä koetat oikein koetta malla ärsyttää minua”, sanoi Maria. “Mutta, kuules nyt! Päivä rupeaa jo lämpenemään, ja mi nä olen ollut pitkässä kinassa Dolfin kanssa, joka oikein vä sytti minut, niin että ole nyt niin ystävällinen ja anna mi nun levätä sinun hymysi päi vänpaisteessa.” “Mikä se Dolfin juttu taasen on?” kysyi Maria. “Sen lur juksen hävyttömyys on kasva nut siihen määrään, että se on kerrassaan sietämätöntä mi nulle. Minä toivoisin vaan, et tä minulla olisi täysi valta hä neen nähden hetkenkään ai kaa. Kyllä minä hänet vielä masentaisin.” “Sinun sanasi osottavat si nun tavallista terävyyttäsi ja hyvää ymmärrystäsi”, sanoi St. Clare. “Se Dolfin juttu oli tällainen: hän on niin kauan koettanut matkia minua ja jäl jitellä minun sulavaa ja täy | dellistä käytöstapaani, että hän on viimein kokonaan ereh tynyt ja ruvennut pitämään it seänsä herranansa, ja nyt mi nun on täytynyt hiukan muis tuttaa häntä hänen erehdyk sestänsä.” “Mitä?” kysyi Maria. “Niin, minun täytyi nimen omaan huomauttaa hänelle, et tä minä halusin pitää osan vaatteistani omaa tarvettani varten, myöskin minun täytyi hiukan supistaa hänen ylhäi syytensä sekaantumista minun hajuvesipulloihini; olinpa mi nä niin julma, että kielsin hä nen käyttämästä enempää kuin tusinan minun pellavai sia nenäliinojani. Tästä viimei sestä kohdasta Dolf oli erityi sesti arka, ja minun täytyi mo neen kertaan isällisesti varot taa häntä, ennenkuin sain hä nen palaamaan järkiinsä.” “Voi St. Clare, etkö sinä siis koskaan opi oikein kohtele maan palvelijoitasi? Se on oi- kein inhottava tuo sinun tapa si turmella niitä!” sanoi Maria. “No, kuinka niin? Mitäpä sii nä on juuri moitittavaa, että tuo heittiö koettaa tavotella isäntäänsä ulkoasussaan. Ja jollen minä ole paremmin kas vattanut häntä, kuin että hän pitää hajuvettä ja pellavane näliinoja parhaana maailmas sa, niin miks’enpä minä soisi hänelle niitä?” “Ja mikset sinä ole parem min kasvattanut häntä?” puut tui puheeseen neiti Ofelia, se kaantuen rohkeasti taisteluun. “Liian paljon vaivaa, serk kuni. Laiskuus, näet sen, tuo laiskuus, joka turmelee useamman sielun, kuin sinä voit laskeakaan. Jollen minä itse olisi ollut niin läiskä, niin olisi minusta tullut oikea en keli. Minä luulen melkein, et tä laiskuus on juuri sitä, mitä teidän vanha tohtori Botherem siellä Vermontissa kutsui ‘si veellisen pahuuden alkuai neeksi’. Niin, kyllähän sitä on kamala ajatella.” “Minusta teillä orjanomista jilla on kauhea vastuu”, sanoi neiti Ofelia. “En minä aina kaan sitä tahtoisi, vaikka sai sin tuhannen maailmaa pal kinnoksi. Teidän täytyy kas vattaa orjianne ja kohdella heitä järkevinä ja kuolematto mina olentoina, jotta voisitte heidän kanssaan astua Juma lan tuomioistuimen eteen. Sel lainen ajatus minulla on asi asta”, lisäsi tuo hyväsydämi nen nainen, jonka into nyt puhkaisi hänen varovaisuuten sa kuoren ja syöksyi sitä väke vämpänä virtana, jota enem män hän oli kaiken päivää si tä tukkinut. “Kuules vaan”, sanoi St. Clare ja nousi nopeasti ylös. “Mitäpä sinä meistä tiedät?” Sitten hän istahti pianon ääreen ja rupesi päästättele mään vilkasta soittokappalet ta. St. Clarella olivat hyvin suuret soitannolliset lahjat; hän löi vankasti ja loistavasti, sormet lensivät näppäimillä, keveästi ja ponnahdellen, ai van kuin lintu lentää, ja sa malla voimakkaasti ja ilmeik käästi. Hän soitti kappaleen toisensa perään, aivan kuin oli si tahtonut siten päästä hyväl le tuulellensa jälleen. Viimein hän viskasi nuotit syrjään, nousi ylös ja sanoi: “Hyvä, serkku Ofelia, olet pu hunut oikein meille ja tehnyt tehtäväsi, ja minä pidän sinus ta enemmän vaan sen tähden. En ensinkään epäile, etteikö se ollut oikea totuuden helmi, ionka heitit eteemme, vaikka se koski minuun niin kovasti ja sattui niin suoraan kasvoihini, etten kohta ymmärtänyt sen arvoa.” “Minä puolestani en ymmär rä, kuinka sellainen puhe so pii tähän”, sanoi Maria. “Olen varma, ettei kukaan tee enem pää palvelijainsa hyväksi kuin me, eikä siitä, ole heille mitään hyötyä, ei vähintäkään; ne käyvät vaan yhä pahemmiksi. Mitä siihen tulee, että heille olisi puhuttava ja muuta sel laista, niin uskokaa pois, että minä olen puhunut, kunnes olen väsynyt ja ääneni on käy nyt käheäksi, ja olen selittä nyt heille heidän velvollisuuk siansa ynnä muuta sellaista; ja varmaa on, että he saavat men nä kirkkoon, milloin haluavat, vaikka he eivät ymmärrä sa naakaan saarnasta, enempää kuin porsaat ymmärtäisivät, niin ettei siitä ole suurta apua MORGAN CO. I RON WOOD MICH. Puhelimet : 31 tai 32 Rakennustarpeita Kolia maaleja Kysykää hintojamme #n nenkuln insuleersatte ta lonne. Varmaan voimme ssär*ää rahojanne- Koke neet miehet tekevät työn. AUTTAJA TORSTAINA, TAMMIKUUN 21 P. 1054 PRESIDENTTI PAASIKIVEN UUDEN VUODEN PUHE Suomen presidentti J. K. Paasikivi piti Helsingissä ra diossa 1-1-54 klo 12 tavanmu kaisen uuden vuoden puheen sa, jossa hän lausui: Kansalaiset! Jälleen olemme astuneet kynnyksen yli vuodesta toi seen. Suurvaltojen po n nistelut ratkaisun löytämiseksi vai keuksiin, joissa maailma ny kyään elää, ovat jatkuneet, mutta valitettavasti toistaisek si ilman pysyviä tuloksia. Omasta puolestamme voim me tyydytyksellä todeta, että sotakorvauksen loputtua ta loudellinen k a n ssakäyminen Neuvostoliiton kanssa on va paiden markkinoiden pohjalla lisääntynyt. Kun sen ohella myös sivistyksellinen vuoro vaikutus ja kosketus maidem me välillä on ilahduttavasti jatkunut ja vahvistunut, ovat suhteet suureen itäiseen naa puriimme kehittyneet edulli sesti. Harras toivomme on, että näin on tulevaisuudessakin oleva. menevätkö he sinne, vaiko ovat poissa. Mutta he saavat mennä ja heillä on siis tilai suus kuulla, mutta he ovat, niinkuin jo sanoin, syvään va jonnutta sukua, ja sellaisena he tulevat pysymäänkin kai ken aikansa, niin että he ovat aivan auttamattomia. Heitä ei saa miksikään, vaikka kuinka koettaisi. Sinä näet nyt, serkku Ofelia, että minä olen koetta nut parastani, mutta sinä et ole vielä sitä tehnyt. Minä olen syntynyt ja kasvanut heidän kanssaan, niin että minä tun nen heidät.” Neiti Ofelia oli mielestään sanonut tarpeeksi, ja istui sen vuoksi nyt hiljaa äänetönnä. St. Clare puhalsi vihellyksen. “St. Clare, minä toivon, että lakkaisit viheltelemästä”, sa noi Maria, “siitä tulee minun pääni pahemmaksi”. “Kyllä, minä lopetan”, sanoi St. Clare. “Onko sinulla muu ta toivomusta sanottavana mi nulle?” “Minä toivon, että sinä ot taisit hiukan osaa minun koet telemuksiini; sinä et koskaan välitä minusta.”- “Armas, syyttävä enkelini!” sanoi St. Clare. “Tuollainen puhuttelutapa ärsyttää!” “Kuinka sinua sitten on pu huteltava? Minä sanon, mitä sinä vaan käsket, hyvittääk seni sinua.” Reipas nauru helähti nyt pi halta, verannan silkkiesirippu jen takaa. St. Clare meni ulos,, nosti esirippua ja nauroi hän kin. “Mikä siellä on?” kysyi nei ti Ofelia ja meni kaidepuulle. Pihassa istui Tuomo pienes sä ruohosohvassa, jasmiinikuk kia jokaisessa napinlävessä, ja hänen vieressään Eeva, joka iloisesti nauraep kietoi ruusu seppelettä hänen kaulaansa, ja istahti sitten, kuin pieni var punen hänen polvelleen, yhä vaan nauraen. (Jatk.) Food Shops Inc. McLeod Avenue Puhelin 100 IRONWOOD, MICH. OMA LEIPOMO Tossu valmistekaan puhtaasti Ja huolellisesti lavoasi a ensiluokkaista ruokatavaraa vallitsevilla hinnoilla Lllkkessimme on myös LIHAKAUPPA. Joten voitte tehdä kalkki ruokatavaraostoksonne yhdestä puodista S lomalaiset kauppa,- aivelijat OSTOKSET TUODAAN KOTIIN Kansana, joka rakastaa rau haa ja jonka elinetujen mu kaista rauhan säilyminen on, olemme pyrkineet ylläpitä mään ystävällisiä suhteita muihin naapurimaihimme sa moinkuin maihin, jotka ovat meille tärkeitä kaupan kannal ta. Kuluneen vuoden aikana ovat meillä taloudelliset ongel mat olleet etualalla. Vuosi sitten lausuin silloin päättyneen vuoden 1952 jättä neen vähemmän mieluisia muistoja taloudellisella alalla. Erityisesti u 1 k omaankauppa oli alkanut heikentyä. Huo mautin, että kun meillä nyt sotakorvauksen loppuun suo ritettuamme on työmme kaik ki tulokset omaksi hyväksem me käytettävissä, se on oman sa helpottamaan kansamme ta loutta. Valitettavasti maamme ta lous kuluneen vuoden aikana ei ole päässyt riittävästi kor jautumaan. Sodan aiheutta mien suurten järkytysten jäl keen taloudellinen elämä kär sii sopeutumisvaikeuksia eikä ole vielä löytänyt luonnollista tasapainotilaa, joka on välttä mätön, jotta voimme maail man markkinoiden vaihtuvis sa tilanteissa säilyttää ase mamme. Ponnistelut tai oudellisten olojemme saattamiseksi jär jestykseen ovat johtaneet si säpoliittisiin vaikeuksiin. Kaikki olemme yhtä mieltä, että taloudellisessa elämässä ilmenneet heikkoudet ja puut teet on korjattava. Mutta niin kuin usein tapahtuu, on kei noista ja menettelytavasta ol lut erimielisyyttä. Ei ole ai kaansaatu yhteistä ohjelmaa eikä yksimielisyyttä toimenpi teistä, joilla päämäärä saavu tettaisiin. Se on vienyt sisäpo liittiseen pulatilaan. Hallitus on kaksi kertaa vuoden ku luessa vaihtunut ja lopuksi asiat ovat johtaneet eduskun nan hajoittamiseen ja ennen määräaikaa suoritettaviin vaa leihin. Tällainen toimenpide ei ole vastoin valtiosääntömme kirjainta eikä henkeä. Mutta kuitenkin se on merkki valtiol lisen elämän epänormaalista tilasta. Koko itsenäisyytemme aika na on parlamentaarisen elä män kululle tuottanut vaike uksia se tosiasia, että meillä eduskunnassa on useita puolu eita, joista millään ei ole enem mistöä. Lujien ja pysyvien hal litusten muodostaminen on sen kautta vaikeutunut. Ei ole edellytettävissä, että tässä suh teessa lähtitulevaisuudessa tu- VAKUUTUSTA Reino M. Hauta Agency 515 E. Mary St. Bessemer, Mich. Puh. 7-2632 Fire, Windstorm, Auto, Workmen’s Compensation, Property Liability. Farm, City & Resort Property Insured Notary Public lisi tapahtumaan oleellista muutosta. Meidän on edelleen tultava toimeen ja kyettävä hoitamaan maan ja valtakun nan asiat moneen puolueeseen jakaant uneen eduskunnan avulla. Näitä ongelmia on koko itse näisyyden ajan harkittu ja niistä keskusteltu. Käsittelin tätä asiaa eräässä julkaisussa lähes 30 vuotta sitten, vuonna 1925. Lausuin olevan välttä mätöntä, että mitä erimieli syyksiä esiintyykin yksi mielisyys täytyy kansalaisten kesken olla eräistä peruskysy myksistä. Suomen valtiollisen ja kansallisen itsenäisyyden puolustaminen oh ensimmäi nen sellainen yhteinen asiam me. Toinen on pyrkimys saada valtakunnan laitokset, valtio koneisto, toimimaan menes tyksellisesti. Kun puoluesuhr teet eduskunnassa tulevat yleisissä vaaleissa määrätyik si, olisi niin kirjoitin jär kevintä järjestää hallitus sa maksi ja saada sellainen perin tätapa muodostumaan että hal lituksen tulisi voida hoitaa asioita vaaleista vaaleihin. Tä mä näyttää minusta vieläkin järkevältä, mutta valitettavas ti tässä maailmassa, enempää sisä- kuin ulkopolitiikassa, se mikä on järkevää, ei aina saa vuta yleistä hyväksymistä ja tule toteutetuksi. Kansanvaltainen järjestel mä, voidakseen toimia menes tyksellisesti, vaatii paljon. Eräs tunnettu englantilainen kansanvallan ihailija ja koke nut alahuoneen jäsen on tästä asiasta lausunut: “Ei mikään hallitusjärjestelmä vaadi niin paljon kansalaisilta kuin de mokratia. Se edellyttää sellais ta älykkyyttä, jonka kunnian tunto on ylentänyt, inhimilli- r _______ ~~l 1 IKv I J B llm. ] il LAYING UNITS . . . One poultryman reduced the number of broken eggs in a multiple-nest unit by replacing his regular equip ment vvith unlts made by racking ordinary naii kegs in rows one above another, as shown. Racks are constructed so that kegs aro aniformly inclined at an angle of about 30 degrees. ! Burns Chevrolet Cos. Lowell ja Ayer Sts. Ironwood, Mich. I * ■■ "■ ' ——Tl • MYYNTI— W —PALVELUS flfeiHft • j . BEAR MACHINE ! Käytämme sitä pyörien suoristamisessa Ja asettamisessa. ! Runkojen korjausta ja uudelleen aiauatuata. ! Kaikkea korjaustyötä varten tuokaa autonne meille. HARVINAISEN HALVALLA HINNALLA SYNTYMÄPAIVÄKORTTEJA 20 korttia koteloineen, englanninkielisiä, nimi painettu joka korttiin Ainoastaan $l.OO postikuluineen Lähettäkää tilaus ja raha osotteella: NATIONAL PUBLISHING COMPANY Drawer 432 Ironwood, Michigan syys puhdistanut ja jonka kii hoittimena on velvollisuuden tunto yhteiskuntaa kohtaan.” Siinä on vaatimukset asetettu korkealle. Mutta tuskin liian korkealle. Joka tapauksessa meillä, niinkuin olot ovat muodostu neet, ei ole muuta mahdolli suutta kuin yhteistoiminta ja sovittu eri puolueiden kesken. Kun näin on asia, on syytä vaa lien aikanakin ja vaalipropa gandassa pitää muistissa, että vaalien jälkeen alkavat jäl leen puolueiden ja ryhmien välillä neuvottelut hallituksen ohjelmasta ja kokoonpanosta. Tästä kaikesta on sovittava. Ja ennen kaikkea on sovittava siitä, miten isänmaan yhteistä venettä on ohjattava niin, ettei se törmää karille ja hukuta meitä kaikkia, jotka tässä yh teisessä veneessä olemme ja elämme. Tätä älkäämme vaa litaistelussa unohtako. Näillä ajatuksilla toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuot ta. (HS) GRACE EV. LUT. KANSAL LISSEURAKUNTA Sebeka, Minn.: Torstaina, 21 p., on Luther liiton kokous klo 8 ill. Kestit sijät ovat Eldon Hanson ja Alice Heino. Lauantaina, 23 p., on lauan tai- ja rippikoulu klo 10 ap. Sunnuntaina, 24 p., on suo menk. jumalanpalvelus klo 9:- 45 ap. Englk. jumalanpalvelus on klo 11 ap. Maanantaina, 25 p., on kuo roharjoitus klo 8 ill. R. W. Heikkinen. SIVU 3