Auttaja. [volume], January 21, 1954, Page SIVU 3, Image 3

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
NO. 3
KUVAUKSIA NEEKERIORJAIN ELÄMÄSTÄ
AMERIKAN YHDYSVALLOISSA
Kirjoittanut HARRIET BEECHER-STOWE
Suomentanut N. LIAKKA
“Kyllä kait”, sanoi Maria
haukotellen, “tietysti kuka
pa sitä epäilisi. Mutta kun ru
vetaan millään tavalla asette
lemaan heitä meidän rinnalle,
ymmärräthän, aivan kuin me
olisimme heidän vertaisiansa,
niin sehän on kerrassaan mah
dotonta. Niin, kyllähän St.
Clare on puhunut minulle, et
tä kun Mammia pidetään eril
lään miehestään, niin se muka
on samaa kuin jos minun mies
täni pidettäisiin erillään mi
nusta. Mutta ei sellaisista ver
tailuista ole mihinkään. Ei
Mämmillä voi olla niitä tun
teita, kuin minulla on. Se on
tietysti aivan eri asia tie
tysti se on niin ja yhtäkaik
ki väittää St. Clare, ettei hän
käsitä asiaa sillä tavalla. Juu
rikuin Mammi voisi rakastaa
likaisia pentujansa, niinkuin
minä rakastan Eevaa. Ja yhtä
kaikki koetti St. Clare kerran
oikein täydellä todella uskot
taa minulle, että minun oli vel
vollisuuteni, huolimatta hei
kosta terveydestäni ja kaikis
ta kärsimyksistäni, päästää
Mammi menemään miehensä
luo ja ottaa joku toinen hänen
sijaansa. Se oli sentään hiukan
liikaa minunkin kärsiä. Minä
en usein näytä tunteitani; mi
nulla on periaatteena kärsiä
kaikkea hiljaisuudessa, se on
vaimon kova osa ja minä koe
tan kestää sitä. Mutta silloin
minä puhkesin puhumaan, ei
kä hän ole sen jälkeen enää
viitannutkaan siihen. Mutta
minä näen hänen katseistansa
ja hänen harvoista sanoistansa,
että hän vielä ajattelee sa
malla tavalla, ja se on kyllä
raskasta ja ärsyttävää minul
le.”
Neiti Ofelia näytti aivan
kuin hän olisi ollut oikein pe
loissansa, että ehkä tulisi sano
neeksi jotakin, ja hänen suk
kapuikkonsa hipsahtelivat sil
lä tavalla, että siinä olisi ollut
kokonaisia nidoksia ajatuksia,
jos Maria olisi kyennyt niitä
lukemaan.
“Niin, nyt sinä näet, mihin
toimeen sinä olet käynyt kä
siksi”, jatkoi Maria yhä. “Ta
lous ilman kaikkea järjestys
tä, missä palvelijat elävät ai
van omin päinsä, tekevät, mitä
tahtovat, ottavat kaikkea, mitä
tahtovat, paitsi minkä minä
heikko olento jaksan pitää ku
ria. Minä näytän palmikko
ruoskaani ja toisinaan läimäy
tänkin, mutta sellainen pon
nistus on aina minulle liika
nainen rasitus. Jos St. Clare
edes sallisi sen asian tapahtua,
niinkuin se tapahtuu muissa
taloissa —”
“No, kuinka se sitten tapah
tuu?”
“Niin, heidät lähetetään ku
ritushuoneeseen tahi johonkin
muuhun paikkaan ruoskitta
vaksi. Siinä se on koko temp
pu. Jollen minä olisi sellainen
heikko, surkea olento, niin mi
nä luulen, että minä hoitaisin
kaikkia asioita kahta vertaa
voimakkaammin kuin St.
Clare tekee.”
“No, kuinka St. Clare onnis
tuu hoitamaan asioita?”
neiti Ofelia. “Sinähän sanoit,' 1
ettei hän milloinkaan lyö.”
“Jotakuinkin, mutta miehil
lä on enemmän käskemisryh
tiä, ymmärräthän sinä. Heille
sp asia on helpompi. Sitäpaitsi
jos sinä olet 'koskaan katsonut
hänen silmiinsä, olet huoman
nut, että ne ovat omituiset nuo
silmät, ja jos hän sanoo rat
kaisevan sanan, niin hänen sil
mänsä saavat ikäänkuin jon
kunlaisen välähdyksen. Minä-
Tuomo-sedän
tupa
kin olen oikein peloissani niir
hin katsoessani, ja palvelijat
ymmärtävät, että heidän on to
teltava. Minä en saa niin pal
jon aikaan oikealla myrskyllä
ja melulla, kuin St. Clare
kääntämällä silmänsä, jos hän
on tosissaan. Niin, ei St. Clarel
la ole mitään hätää, sen vuok
si hän ei säälikään enempää
minuakaan. Mutta kyllä sinä
saat nähdä, kun rupeat talout
ta hoitamaan, ettei sitä pääse
mihinkään ilman ankaruutta
he ovat niin ilkeitä, niin pe
tollisia, niin laiskoja.”
“Vanha nuotti”, sanoi St.
Clare astuen juuri samassa si
sään. “Kuinka kamalan tilin
nuo ryökäleet saanevatkaan
vielä kerran tehdä, erittäinkin
laiskuutensa tähden. Näethän
sinä, serkkuni”, jatkoi hän.
heittäytyen pitkäkseen soh
valle vastapäätä Mariaa, “se
hän on kerrassaan anteeksian
tamatonta, varsinkin sen esi
merkin valossa, mitä minä ja
Maria annamme heille tuo
laiskuus.”
“Mutta kuules nyt, St. Clare,
nyt sinä olet liian ilkeä”, sanoi
Maria.
“Olenko minä? Niin, ja kun
minä luulin puhuvani hyvästi,
oikein erinomaisesti minuksi.
Minähän koetan aina tukea
sinun huomautuksiasi, Maria,
aina.”
“Kyllähän sinä tiedät, ettei
sinulla ollut sellainen ajatus
ensinkään”, sanoi Maria.
“Vai niin, sitten minä olen
erehtynyt. Minä kiitän sinua,
että oikaiset erehdykseni.”
“Sinä koetat oikein koetta
malla ärsyttää minua”, sanoi
Maria.
“Mutta, kuules nyt! Päivä
rupeaa jo lämpenemään, ja mi
nä olen ollut pitkässä kinassa
Dolfin kanssa, joka oikein vä
sytti minut, niin että ole nyt
niin ystävällinen ja anna mi
nun levätä sinun hymysi päi
vänpaisteessa.”
“Mikä se Dolfin juttu taasen
on?” kysyi Maria. “Sen lur
juksen hävyttömyys on kasva
nut siihen määrään, että se on
kerrassaan sietämätöntä mi
nulle. Minä toivoisin vaan, et
tä minulla olisi täysi valta hä
neen nähden hetkenkään ai
kaa. Kyllä minä hänet vielä
masentaisin.”
“Sinun sanasi osottavat si
nun tavallista terävyyttäsi ja
hyvää ymmärrystäsi”, sanoi
St. Clare. “Se Dolfin juttu oli
tällainen: hän on niin kauan
koettanut matkia minua ja jäl
jitellä minun sulavaa ja täy
| dellistä käytöstapaani, että
hän on viimein kokonaan ereh
tynyt ja ruvennut pitämään it
seänsä herranansa, ja nyt mi
nun on täytynyt hiukan muis
tuttaa häntä hänen erehdyk
sestänsä.”
“Mitä?” kysyi Maria.
“Niin, minun täytyi nimen
omaan huomauttaa hänelle, et
tä minä halusin pitää osan
vaatteistani omaa tarvettani
varten, myöskin minun täytyi
hiukan supistaa hänen ylhäi
syytensä sekaantumista minun
hajuvesipulloihini; olinpa mi
nä niin julma, että kielsin hä
nen käyttämästä enempää
kuin tusinan minun pellavai
sia nenäliinojani. Tästä viimei
sestä kohdasta Dolf oli erityi
sesti arka, ja minun täytyi mo
neen kertaan isällisesti varot
taa häntä, ennenkuin sain hä
nen palaamaan järkiinsä.”
“Voi St. Clare, etkö sinä siis
koskaan opi oikein kohtele
maan palvelijoitasi? Se on oi-
kein inhottava tuo sinun tapa
si turmella niitä!” sanoi Maria.
“No, kuinka niin? Mitäpä sii
nä on juuri moitittavaa, että
tuo heittiö koettaa tavotella
isäntäänsä ulkoasussaan. Ja
jollen minä ole paremmin kas
vattanut häntä, kuin että hän
pitää hajuvettä ja pellavane
näliinoja parhaana maailmas
sa, niin miks’enpä minä soisi
hänelle niitä?”
“Ja mikset sinä ole parem
min kasvattanut häntä?” puut
tui puheeseen neiti Ofelia, se
kaantuen rohkeasti taisteluun.
“Liian paljon vaivaa, serk
kuni. Laiskuus, näet sen,
tuo laiskuus, joka turmelee
useamman sielun, kuin sinä
voit laskeakaan. Jollen minä
itse olisi ollut niin läiskä, niin
olisi minusta tullut oikea en
keli. Minä luulen melkein, et
tä laiskuus on juuri sitä, mitä
teidän vanha tohtori Botherem
siellä Vermontissa kutsui ‘si
veellisen pahuuden alkuai
neeksi’. Niin, kyllähän sitä on
kamala ajatella.”
“Minusta teillä orjanomista
jilla on kauhea vastuu”, sanoi
neiti Ofelia. “En minä aina
kaan sitä tahtoisi, vaikka sai
sin tuhannen maailmaa pal
kinnoksi. Teidän täytyy kas
vattaa orjianne ja kohdella
heitä järkevinä ja kuolematto
mina olentoina, jotta voisitte
heidän kanssaan astua Juma
lan tuomioistuimen eteen. Sel
lainen ajatus minulla on asi
asta”, lisäsi tuo hyväsydämi
nen nainen, jonka into nyt
puhkaisi hänen varovaisuuten
sa kuoren ja syöksyi sitä väke
vämpänä virtana, jota enem
män hän oli kaiken päivää si
tä tukkinut.
“Kuules vaan”, sanoi St.
Clare ja nousi nopeasti ylös.
“Mitäpä sinä meistä tiedät?”
Sitten hän istahti pianon
ääreen ja rupesi päästättele
mään vilkasta soittokappalet
ta. St. Clarella olivat hyvin
suuret soitannolliset lahjat;
hän löi vankasti ja loistavasti,
sormet lensivät näppäimillä,
keveästi ja ponnahdellen, ai
van kuin lintu lentää, ja sa
malla voimakkaasti ja ilmeik
käästi. Hän soitti kappaleen
toisensa perään, aivan kuin oli
si tahtonut siten päästä hyväl
le tuulellensa jälleen.
Viimein hän viskasi nuotit
syrjään, nousi ylös ja sanoi:
“Hyvä, serkku Ofelia, olet pu
hunut oikein meille ja tehnyt
tehtäväsi, ja minä pidän sinus
ta enemmän vaan sen tähden.
En ensinkään epäile, etteikö
se ollut oikea totuuden helmi,
ionka heitit eteemme, vaikka
se koski minuun niin kovasti ja
sattui niin suoraan kasvoihini,
etten kohta ymmärtänyt sen
arvoa.”
“Minä puolestani en ymmär
rä, kuinka sellainen puhe so
pii tähän”, sanoi Maria. “Olen
varma, ettei kukaan tee enem
pää palvelijainsa hyväksi kuin
me, eikä siitä, ole heille mitään
hyötyä, ei vähintäkään; ne
käyvät vaan yhä pahemmiksi.
Mitä siihen tulee, että heille
olisi puhuttava ja muuta sel
laista, niin uskokaa pois, että
minä olen puhunut, kunnes
olen väsynyt ja ääneni on käy
nyt käheäksi, ja olen selittä
nyt heille heidän velvollisuuk
siansa ynnä muuta sellaista; ja
varmaa on, että he saavat men
nä kirkkoon, milloin haluavat,
vaikka he eivät ymmärrä sa
naakaan saarnasta, enempää
kuin porsaat ymmärtäisivät,
niin ettei siitä ole suurta apua
MORGAN CO.
I RON WOOD MICH.
Puhelimet : 31 tai 32
Rakennustarpeita
Kolia maaleja
Kysykää hintojamme #n
nenkuln insuleersatte ta
lonne. Varmaan voimme
ssär*ää rahojanne- Koke
neet miehet tekevät työn.
AUTTAJA TORSTAINA, TAMMIKUUN 21 P. 1054
PRESIDENTTI PAASIKIVEN
UUDEN VUODEN PUHE
Suomen presidentti J. K.
Paasikivi piti Helsingissä ra
diossa 1-1-54 klo 12 tavanmu
kaisen uuden vuoden puheen
sa, jossa hän lausui:
Kansalaiset!
Jälleen olemme astuneet
kynnyksen yli vuodesta toi
seen.
Suurvaltojen po n nistelut
ratkaisun löytämiseksi vai
keuksiin, joissa maailma ny
kyään elää, ovat jatkuneet,
mutta valitettavasti toistaisek
si ilman pysyviä tuloksia.
Omasta puolestamme voim
me tyydytyksellä todeta, että
sotakorvauksen loputtua ta
loudellinen k a n ssakäyminen
Neuvostoliiton kanssa on va
paiden markkinoiden pohjalla
lisääntynyt. Kun sen ohella
myös sivistyksellinen vuoro
vaikutus ja kosketus maidem
me välillä on ilahduttavasti
jatkunut ja vahvistunut, ovat
suhteet suureen itäiseen naa
puriimme kehittyneet edulli
sesti. Harras toivomme on, että
näin on tulevaisuudessakin
oleva.
menevätkö he sinne, vaiko
ovat poissa. Mutta he saavat
mennä ja heillä on siis tilai
suus kuulla, mutta he ovat,
niinkuin jo sanoin, syvään va
jonnutta sukua, ja sellaisena
he tulevat pysymäänkin kai
ken aikansa, niin että he ovat
aivan auttamattomia. Heitä ei
saa miksikään, vaikka kuinka
koettaisi. Sinä näet nyt, serkku
Ofelia, että minä olen koetta
nut parastani, mutta sinä et ole
vielä sitä tehnyt. Minä olen
syntynyt ja kasvanut heidän
kanssaan, niin että minä tun
nen heidät.”
Neiti Ofelia oli mielestään
sanonut tarpeeksi, ja istui sen
vuoksi nyt hiljaa äänetönnä.
St. Clare puhalsi vihellyksen.
“St. Clare, minä toivon, että
lakkaisit viheltelemästä”, sa
noi Maria, “siitä tulee minun
pääni pahemmaksi”.
“Kyllä, minä lopetan”, sanoi
St. Clare. “Onko sinulla muu
ta toivomusta sanottavana mi
nulle?”
“Minä toivon, että sinä ot
taisit hiukan osaa minun koet
telemuksiini; sinä et koskaan
välitä minusta.”-
“Armas, syyttävä enkelini!”
sanoi St. Clare.
“Tuollainen puhuttelutapa
ärsyttää!”
“Kuinka sinua sitten on pu
huteltava? Minä sanon, mitä
sinä vaan käsket, hyvittääk
seni sinua.”
Reipas nauru helähti nyt pi
halta, verannan silkkiesirippu
jen takaa. St. Clare meni ulos,,
nosti esirippua ja nauroi hän
kin.
“Mikä siellä on?” kysyi nei
ti Ofelia ja meni kaidepuulle.
Pihassa istui Tuomo pienes
sä ruohosohvassa, jasmiinikuk
kia jokaisessa napinlävessä, ja
hänen vieressään Eeva, joka
iloisesti nauraep kietoi ruusu
seppelettä hänen kaulaansa, ja
istahti sitten, kuin pieni var
punen hänen polvelleen, yhä
vaan nauraen.
(Jatk.)
Food Shops Inc.
McLeod Avenue Puhelin 100
IRONWOOD, MICH.
OMA LEIPOMO
Tossu valmistekaan puhtaasti Ja huolellisesti lavoasi a
ensiluokkaista ruokatavaraa vallitsevilla hinnoilla
Lllkkessimme on myös LIHAKAUPPA. Joten voitte
tehdä kalkki ruokatavaraostoksonne yhdestä puodista
S lomalaiset kauppa,- aivelijat
OSTOKSET TUODAAN KOTIIN
Kansana, joka rakastaa rau
haa ja jonka elinetujen mu
kaista rauhan säilyminen on,
olemme pyrkineet ylläpitä
mään ystävällisiä suhteita
muihin naapurimaihimme sa
moinkuin maihin, jotka ovat
meille tärkeitä kaupan kannal
ta.
Kuluneen vuoden aikana
ovat meillä taloudelliset ongel
mat olleet etualalla.
Vuosi sitten lausuin silloin
päättyneen vuoden 1952 jättä
neen vähemmän mieluisia
muistoja taloudellisella alalla.
Erityisesti u 1 k omaankauppa
oli alkanut heikentyä. Huo
mautin, että kun meillä nyt
sotakorvauksen loppuun suo
ritettuamme on työmme kaik
ki tulokset omaksi hyväksem
me käytettävissä, se on oman
sa helpottamaan kansamme ta
loutta.
Valitettavasti maamme ta
lous kuluneen vuoden aikana
ei ole päässyt riittävästi kor
jautumaan. Sodan aiheutta
mien suurten järkytysten jäl
keen taloudellinen elämä kär
sii sopeutumisvaikeuksia eikä
ole vielä löytänyt luonnollista
tasapainotilaa, joka on välttä
mätön, jotta voimme maail
man markkinoiden vaihtuvis
sa tilanteissa säilyttää ase
mamme.
Ponnistelut tai oudellisten
olojemme saattamiseksi jär
jestykseen ovat johtaneet si
säpoliittisiin vaikeuksiin.
Kaikki olemme yhtä mieltä,
että taloudellisessa elämässä
ilmenneet heikkoudet ja puut
teet on korjattava. Mutta niin
kuin usein tapahtuu, on kei
noista ja menettelytavasta ol
lut erimielisyyttä. Ei ole ai
kaansaatu yhteistä ohjelmaa
eikä yksimielisyyttä toimenpi
teistä, joilla päämäärä saavu
tettaisiin. Se on vienyt sisäpo
liittiseen pulatilaan. Hallitus
on kaksi kertaa vuoden ku
luessa vaihtunut ja lopuksi
asiat ovat johtaneet eduskun
nan hajoittamiseen ja ennen
määräaikaa suoritettaviin vaa
leihin. Tällainen toimenpide ei
ole vastoin valtiosääntömme
kirjainta eikä henkeä. Mutta
kuitenkin se on merkki valtiol
lisen elämän epänormaalista
tilasta.
Koko itsenäisyytemme aika
na on parlamentaarisen elä
män kululle tuottanut vaike
uksia se tosiasia, että meillä
eduskunnassa on useita puolu
eita, joista millään ei ole enem
mistöä. Lujien ja pysyvien hal
litusten muodostaminen on sen
kautta vaikeutunut. Ei ole
edellytettävissä, että tässä suh
teessa lähtitulevaisuudessa tu-
VAKUUTUSTA
Reino M. Hauta Agency
515 E. Mary St.
Bessemer, Mich.
Puh. 7-2632
Fire, Windstorm, Auto,
Workmen’s Compensation,
Property Liability.
Farm, City & Resort
Property Insured
Notary Public
lisi tapahtumaan oleellista
muutosta. Meidän on edelleen
tultava toimeen ja kyettävä
hoitamaan maan ja valtakun
nan asiat moneen puolueeseen
jakaant uneen eduskunnan
avulla.
Näitä ongelmia on koko itse
näisyyden ajan harkittu ja
niistä keskusteltu. Käsittelin
tätä asiaa eräässä julkaisussa
lähes 30 vuotta sitten, vuonna
1925. Lausuin olevan välttä
mätöntä, että mitä erimieli
syyksiä esiintyykin yksi
mielisyys täytyy kansalaisten
kesken olla eräistä peruskysy
myksistä. Suomen valtiollisen
ja kansallisen itsenäisyyden
puolustaminen oh ensimmäi
nen sellainen yhteinen asiam
me. Toinen on pyrkimys saada
valtakunnan laitokset, valtio
koneisto, toimimaan menes
tyksellisesti. Kun puoluesuhr
teet eduskunnassa tulevat
yleisissä vaaleissa määrätyik
si, olisi niin kirjoitin jär
kevintä järjestää hallitus sa
maksi ja saada sellainen perin
tätapa muodostumaan että hal
lituksen tulisi voida hoitaa
asioita vaaleista vaaleihin. Tä
mä näyttää minusta vieläkin
järkevältä, mutta valitettavas
ti tässä maailmassa, enempää
sisä- kuin ulkopolitiikassa, se
mikä on järkevää, ei aina saa
vuta yleistä hyväksymistä ja
tule toteutetuksi.
Kansanvaltainen järjestel
mä, voidakseen toimia menes
tyksellisesti, vaatii paljon.
Eräs tunnettu englantilainen
kansanvallan ihailija ja koke
nut alahuoneen jäsen on tästä
asiasta lausunut: “Ei mikään
hallitusjärjestelmä vaadi niin
paljon kansalaisilta kuin de
mokratia. Se edellyttää sellais
ta älykkyyttä, jonka kunnian
tunto on ylentänyt, inhimilli-
r _______ ~~l
1 IKv I J B llm. ] il
LAYING UNITS . . . One poultryman reduced the number of
broken eggs in a multiple-nest unit by replacing his regular equip
ment vvith unlts made by racking ordinary naii kegs in rows one
above another, as shown. Racks are constructed so that kegs aro
aniformly inclined at an angle of about 30 degrees.
! Burns Chevrolet Cos.
Lowell ja Ayer Sts. Ironwood, Mich.
I * ■■ "■ ' ——Tl •
MYYNTI— W —PALVELUS
flfeiHft • j
. BEAR MACHINE
! Käytämme sitä pyörien suoristamisessa Ja asettamisessa. !
Runkojen korjausta ja uudelleen aiauatuata.
! Kaikkea korjaustyötä varten tuokaa autonne meille.
HARVINAISEN HALVALLA
HINNALLA
SYNTYMÄPAIVÄKORTTEJA
20 korttia koteloineen, englanninkielisiä,
nimi painettu joka korttiin
Ainoastaan $l.OO postikuluineen
Lähettäkää tilaus ja raha osotteella:
NATIONAL PUBLISHING COMPANY
Drawer 432
Ironwood, Michigan
syys puhdistanut ja jonka kii
hoittimena on velvollisuuden
tunto yhteiskuntaa kohtaan.”
Siinä on vaatimukset asetettu
korkealle. Mutta tuskin liian
korkealle.
Joka tapauksessa meillä,
niinkuin olot ovat muodostu
neet, ei ole muuta mahdolli
suutta kuin yhteistoiminta ja
sovittu eri puolueiden kesken.
Kun näin on asia, on syytä vaa
lien aikanakin ja vaalipropa
gandassa pitää muistissa, että
vaalien jälkeen alkavat jäl
leen puolueiden ja ryhmien
välillä neuvottelut hallituksen
ohjelmasta ja kokoonpanosta.
Tästä kaikesta on sovittava.
Ja ennen kaikkea on sovittava
siitä, miten isänmaan yhteistä
venettä on ohjattava niin, ettei
se törmää karille ja hukuta
meitä kaikkia, jotka tässä yh
teisessä veneessä olemme ja
elämme. Tätä älkäämme vaa
litaistelussa unohtako.
Näillä ajatuksilla toivotan
kuulijoilleni ja koko Suomen
kansalle onnellista uutta vuot
ta. (HS)
GRACE EV. LUT. KANSAL
LISSEURAKUNTA
Sebeka, Minn.:
Torstaina, 21 p., on Luther
liiton kokous klo 8 ill. Kestit
sijät ovat Eldon Hanson ja
Alice Heino.
Lauantaina, 23 p., on lauan
tai- ja rippikoulu klo 10 ap.
Sunnuntaina, 24 p., on suo
menk. jumalanpalvelus klo 9:-
45 ap. Englk. jumalanpalvelus
on klo 11 ap.
Maanantaina, 25 p., on kuo
roharjoitus klo 8 ill.
R. W. Heikkinen.
SIVU 3