Auttaja. [volume], June 13, 1957, Page SIVU 2, Image 2

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 2
Vilhelm ei ollut mennyt
kauas, vain ulkokäytävään.
Päivänhämy oli täällä tuntu
vampi kuin salissa.
Vilhelm avasi yhden ikku
nan, ja kevätyön viileää ilmaa
tulvahti sisään ja toi tulles
s a a n mullan epämääräistä
tuoksua ulkoa puistosta.
Kaukaa hän kuuli heikkoa
kohinaa kaupungilta, jossa e
lämä ei kokkaan lepää, joskin
se sykki hillitysti muutamina
yön hetkinä. Kaupunki alkoi
herätä ja Vilhelm oli kuulevi
naan kuinka sieltä kuuluva
kohina kasvoi meluksi, huo
maamatta kuten päivän valke
neminen.
Keveitä askelia kuului hä
nen takanaan ja käännyttyään
hän näki sisar Veran, jääpus
si kädessä, tulevan osastolta
mennäkseen kellariin, jossa
jäätä säilytettiin.
Vera hätkähti Vilhelmin
nähdessään, mutta hillitsi heti
itsensä ja jatkoi matkaansa.
Juuri hänen avatessaan kella
rin oven, Vilhelm otti aske
leen hänen jälkeensä.
Sisar Vera, tuo on yöhoi
tajattaren tehtävä.
Hän on työssä ja jääpus
si on ollut kauan tyhjänä, se
oli jo lämmin, selitti Vera ja
katsoi kellariin, jättäen oven
auki saadakseen enemmän va
loa.
Vilhelm seisoi ja katsoi alas
pimeään aukkoon, mihin Vera
oli hävinnyt. Se näytti hänes
tä haudalta, johon Vera ikä
vöi ja johon hän kyllä pian tu
lisikin, ellei hänessä voitu he
rättää elämänhalua.
Minä pakotan hänessä he
reille elämänhalun! mutisi
hän päättävästi ja meni alas
kellarinportaita hänen jäl
keensä.
Siellä alhaalla oli hämärää,
mutta Veran jään hakkuun o
pastamana hän eroitti pian hä
nen olentonsa, missä hän oli
polvillaan keli arinlattialla
jääsäiliön vieressä. Vilhelm
meni sinne ja seisoi ääneti hä
nen vieressään.
Vera hakkasi edelleen jäätä
ja täytti jääpussin, mutta hä
nen sydämensä sykki yhä ra
jummin. Minkätähden Vil
helm oli pysähtynyt salin o
velle ja kääntynyt katsomaan
häneen noin kummallisin kat
sein?
Minkätähden hän oli viipy
nyt käytävässä sen sijaan, et
tä olisi mennyt huoneeseensa?
Ja minkätähden hän oli tul
lut hänen perässään tänne a
las seisoakseen siinä ääneti?
Verasta tuntui yhä kummal
lisemmalta ja hän tunsi ole
vansa kuin lumouksen vallas
sa. Sitä särkeäkseen hän pu
hutteli Vilhelmiä.
Minkätähden tohtori sei
soo siinä?
Tämä ei vastannut mitään,
ja Veran hämmennys kasvoi.
Hän oli iloinen pimeästä, joka
esti Vilhelmin näkemästä mi
ten liikutettu hän oli, ja hän
turvautui jääpussiin ja täytti
sitä niin innokkaasti kuin jos
elämä olisi siitä riippunut.
Kun se oli täynnä, nousi hän
ylös, mutta ei voinut jättää
paikkaansa, sillä hänen ympä
rillään oli kaikenlaista rojua,
ja tohtori Gripenstam, joka bli
asettunut hänen tielleen, ei
näyttänyt olevan tietääkseen
kään väistymisestä.
Vera kiersi jääpussin kiinni
ja toivoi, että se olisi kitissyt,
sillä häntä pelotti, että Vil
helm saattaisi kuulla hänen
sydämensä sykinnän.
Vera!
Hurjalla voimalla hänen ni
mensä purkausi ikäänkuin hil
HÄNEN ÄITINSÄ
JUMALA
Jatkokertomus
Kirjoittanut Runa
(Suomentanut M.S.)
littynä huudahduksena Vil
helmin huulilta.
Vera tunsi yhtäkkiä suuren
juhlallisen hiljaisuuden ja hä
nestä tuntui niinkuin kirkas
valo olisi syttynyt.
Vera, jos tietäisit kaiken!
Vilhelmistä sanat olivat mi
tättömiä sen rinnalla, mikä oli
särkeä hänen rintansa, ja hän
otti senvuoksi Veran toisen
käden ja vei sen sydämelleen,
pani sen takin sisäpuolelle.
Vera saattoi tuntea, kuinka
hänen sydämensä sykki.
Vera, sinun täytyy rakas
taa minua niinkuin minä si
nua. Rakkaus tekee sinut mi
nun omakseni, ymmärrätkö
sen?
Hän puhui matalasti ja voi
makkaasti ikäänkuin taistel
len hänestä mahtavien vihol
listen kanssa. Ja niinhän hän
tekikin. Kuolema vaikka
vielä kaukaa oli iskenyt sil
mänsä häneen ja voi ottaa hä
net häneltä ellei hänen onnis
tuisi herättää hänessä elämän
halua. Ja viha hänen isäänsä
kohtaan oli sitkeästi seisonut
Vilhelmin rakkautta vastaan,
ja vaikka se nyt työnnettiin
syrjään, niin se eli vielä kui
tenkin.
Vilhelm painoi Veran kättä
lujemmin sydäntään vasten
eikä Vera yrittänyt vetää sitä
pois sieltä, se oli löytänyt oi
kean paikkansa.
Vilhelm näki Veran kasvot
valkeina pimeästä ja hänen
silmänsä säteilivät, mutta vie
lä hän ei ollut mitään virkan
nut.
Vilhelm t u n si kuitenkin
vastauksen, tunsi kuinka koko
Veran olento tuli häntä vas
taan antaumuksessa.
Vilhelm ei tyytynyt vain
Veran käteen, koko hänen i
hanan, pehmeän olentonsa
hän sulki syliinsä ja hän tunsi,
kuinka Vera painautui häntä
vasten kainon antautuvana.
Vilhelm!
Ensimäisen kerran hänen
ristimänimensä kuului Veran
huulilta, ja se öli Vilhelmistä
kuin sakramentti, sillä hän
tunsi kaiken, mitä se sisälsi.
Niinkuin Vilhelm veti hänet
luokseen pois kuoleman ha
lusta, samoin Vera veti hänet
luokseen vihaamisen halusta.
Pimeä, pieni kellari jossa
he seisoivat, tuli heille pyhä
töksi.
Hiipivä, jäinen kylmyys sy
dämen kohdalla herätti Veran
muistamaan hetken velvolli
suutta, jonka oli unohtanut
rakkauden täyteydessä. Va
semmalla kädellä hän oli tie
dottomasti pitänyt täytettyä
jääpussia lähellä itseään, ja
siitä kylmyys huokui.
En saa antaa Karlsonin
kauemmin odottaa jääpussi
aan, hänellä on sellainen sär
ky! sanoi hän kiireesti ja ah
keran hoitajattaren itsemoit
teella.
Tässä pienessä huudahduk
syydessään teeskentelemättö
sessa oli kaikessa jokapäiväi
myyden intoa ja se liikutti
Vilhelmiä syvästi, se kun oli
luonteenomaista Veralle.
Sinä rakkahin! mumisi
hän hellästi ja suuteli häntä.
Minun täytyy mennä nyt,
sanoi Vera, mutta katseesta ja
äänensävystä Vilhelm tunsi,
kuinka mielellään hän olisi
jäänyt.
Ja minun pitää antaa si
nun mennä, sanoi hän vasta
hakoisesti. Lupaa minulle en
sin, että saan huomenna jo
honkin aikaan tavata sinut äi
tini luona!
Hän lupasi sen ja he sopi
vat ajasta. Sitten he menivät
kumpikin huoneeseensa ajat
. AUTTAJA TORSTAINA, KESÄKUUN 13 P. 1957
telemaan tuota ihmeellistä.
Läheinen, s y d ämellinen,
lämmin oli rouva Gripensta
min tervehdys, kun hän otti
Veran vastaan ja vei hänet
pieneen huoneeseensa, jossa
Vilhelm odotti.
Muuttuneen Veran Vilhelm
nyt sai nähdä. Hän oli pannut
pois hoitajatarpuvun ja oli
puettu tummansiniseen pu
kuun, puolipitkine hihoineen
ja alaskäännettyine pitsikau
luksineen. Myssy oli poissa, ja
siikkihiuksien k u 11 a h ohde
kiilteli päälaella. Puvun uu
tuus teki hänet vieraaksi Vil
helmille samalla kun se lähen
si häntä häneen, se kun sattui
samaan aikaan sen uuden suh
teen kanssa, joka oli syntynyt
heidän välilleen.
Vera katsoi Vilhelmiin u
join ja onnellisin katsein, jois
ta rakastuminen pilkisti esiin,
ja hän punastui kuin ruusu
Vilhelmin kumartuessa suute
lemaan häntä äidin läsnäolles
sa. Vera ei ollut odottanut hä
nen tekevän sitä ja hän oli si
täpaitsi yöllä ja rauhallisen
mietinnän jälkeen tullut pää
tökseen siitä mikä koski lähin
tä tulevaisuutta, eikä se sopi
nut yhteen suutelon kanssa.
Rouva Gripenstam istuutui
tavalliseen tuoliinsa.
Saanko? sanoi Vera hy
väileväsi ja istui jakkaralle,
joka oli tuolin vieressä.
Hän asetti käsivartensa rou
va Gripenstamin polvia vas
ten ja katsoi hartaasti ylös hä
neen.
Vilhelm ja hänen äitinsä
vaihtoivat hymyilevän kat
seen.
On hyvä enne, että heti
löysit minun paikkani, sanoi
Vilhelm.
Veran ensimäinen välitön
mielijohde oli nousta ylös jäl
leen ikäänkuin hän olisi teh
nyt jotain epähienoa, niin uut
ta ja käsittämätöntä oli hänes
tä yhteenkuuluminen Vilhel
min kanssa. Mutta rouva
Gripenstam pidätti hänet.
Vilhelmillä on tapana is
tua minun luonani, kuten si
nä nyt, likeisinä hetkinä, kun
hän on herkkä ja kiltti ja
toivon saavani sinutkin hänen
paikalleen minun luonani.
Mitäpä Vera saattoi kuin ot
taa vastaan sydämellisyyden
ja vastata siihen? Ja taasen
hän petti järkevän mietintän
sä päätöksen.
Nyt tuli puheeksi matka ja
parantola, johon Veran oli
mentävä, sekä valoisat toiveet
hänen terveytensä palaami
sesta. Siinä kohden Vilhelm
oli kaunopuheinen. Vera ei sa
nonut häntä vastaan, mutta
hänen kasvojaan himmensi
varjo, ja hän näytti siltä kuin
hänen olisi pitänyt sanoa vas
taan.
Piankin rouva Gripenstam
nousi ylös.
Te tarvitsette hetkisen it
seänne varten, sanoi hän ja
hymyili heille.
Vera oli nuossut seisoalleen
ja katsoi miettivänä rouva
Gripenstamin jälkeen, sillä
nyt oli hetki tullut, jolloin hä
nen piti sanoa Vilhelmille se,
mitä oli miettinyt yöllä. Hän
viivytteli sen sanomista, sillä
se koskisi Vilhelmiin.
Hän nosti päänsä itsetiedot
tomin sievin liikkein, jonka
piirteen Vilhem oli heti en
simäiseksi hänessä huoman
nut, katsoi Vilhelmiin ja avasi
huulensa, mutta ennenkuin
hän oli ehtinyt sanaakaan sa
noa, oli Vilhelm vetänyt hänet
syliinsä v a stustamattomalla
voimalla. (Jatk.)
Siirtolaisten
huomioon
1 Sukuselvitykset, papinkir* |
|jat ja kaivattujen osoitteet S
| haetaan, sekä hoidetaan pe-8
| rintö- ja muut asiat.
| Kääntykää luottamuksella |
puoleeni.
JUHO SALOKANNEL |
TIEN VIITOITTAJA
Joh. 1:6, 7. Esiintyi mies, Ju
malan lähettämä; hänen ni
nensä oli Johannes. Hän tuli
todistamista varten, todista
maan valosta, jotta kaikki us
koisivat hänen kauttaan.
Kristillinen kirkon alku-a
-joista saakka on juhlittu ke
säkuun 24:ttä päivää erikoise
na juhlana Johannes Kasta
jalle. Mekin voimme hyvällä
syyllä ottaa osaa tähän juhli
miseen; ei siinä mielessä kuin
katoolilaiset jotka sillä luule
vat jotain ansaitsevansa, vaan
muistona tästä johtajasta, jo
ka on jättänyt meille niin mai
nion esimerkin.
Ei Johannes ollut ainoas
taan profeetta. Hän oli enempi
kuin profeetta; hän oli Her
ramme Kristuksen edeltäkä
vijä. Eikä hän tullut tekemään
mitään suuria töitä omaksi
kunniakseen; hän tuli ainoas
taan osoittamaan tietä Kris
tuksen luo. Hän oli se joka
valmisti ihmisen sydämiä vas
taanottamaan Kristusta huu
dollaan: “Tehkää parannus,
sillä taivasten valtakunta on
tullut lähelle.” Erämaassa a
suessaan hän todisti Kristuk
sen tulosta kaikella voimal
laan ja työllään, varmana että
hänen sanansa tulisivat to
teen. Ja mehän tiedämme että
ne tulivat toteen, joka ainoa.
Ja suuria joukkoja ihmisiä tu
livat kastettaviksi, tunnusta
en itsensä syntisiksi.
Ilman tosikatumusta ei ku
kaan voi tulla oikeaan uskoon
j a synteinanteeksisaamiseen
Kristuksessa. Jos Johannes o
lisi vain saarnannut katumuk
sesta ilman puhumatta Kris
tuksesta ei hän olisi raivannut
tietä Kristukselle sillä Hän tu
lee meille ainoastaan evanke
liumin sulo-sanomassa. Ja e
vankeliumiahan Johannes
saarnasikin kun hän sanoi:
“Katso, Jumalan Karitsa, Jo
ka ottaa pois maailman syn
nin!” Se oli hänen työnsä ja
toivonsa ja elämänsä päämää
rä että kaikki tulisivat Hänen
tuntoonsa, Kristuksen
josta hän, Johannes, saarnasi.
Me kunnioitamme häntä hä
nen työnsä johdosta, hänen e
lävästä uskostaan johtuvan
saarnaamisensa johdosta, ja
hänen alhaisuutensa johdosta.
Mutta silloin me korkeimmin
kunnioitamme Johan nesta
kun annamme hänen johtaa
meidät Kristuksen tuntemi
seen. Hänen suurin ilonsa oli
nähdä syntisiä tulevan Kris
tuksen luo, niinkuin hän sa
noo: “Jolla on morsian, se on
ylkä; mutta yljän ystävä, joka
seisoo ja kuuntelee häntä, i
loitsee suuresti yljän äänestä.
Tämä minun iloni on nyt tul
lut täydelliseksi. Hänen tulee
kasvaa, mutta minun vähetä.”
Joh. 3:29, 30.
Vilho Latvala..
Uudistakaa ystävillenne
Auttaja Suomeen!
VAKUUTUSTA
Raino M. Hauta Agency
515 E. Mary St.
Bassamar, Mich.
Puh. 7-2632
Palo-, myrsky-, auto- tapa
turma- ja omaisuus
vakuutusta.
Farmin, kaupungin ja
huvilan omaisuutta
vakuutetaan.
Notary Public
Kaufman Sheet
Metal & Furnace
400 W. Aurora Puh. 830
IRONWOOD, MICH.
O CIRCLE
CLEANERS
Puh. 2295
Suffolk Street
IRONWOOD
Kaikellaista vaatteiden
puhdistusta ja silitystä.
Haemme ja tuomme kotiin.
SAARNAA, KASTA,
OPETA
Johannes Kastaja tunsi tär
keimmäksi tehtäväkseen ju
listaa maailmalle Jeesuksesta,
siitä Jumalan Karitsasta, joka
pois ottaa maailman synnit.
Tämä on vielä tänäkin päivä
nä evankeliumin saarnaajan
tehtävä ja tpimi, julistaa Kris
tuksesta maailmalle. Ei ku
kaan Jumalan julistaja
täytä tehtäväänsä suuressa ja
pyhässä toimessansa, jollei
hän vakuutettuna Kristuksen
jumaluudesta ojenna ihmis
ten katseita Vapahtajaan ja
Johannes Kastajan tavoin ju
lista: “Katso Jumalan Karitsa,
joka pois ottaa maailman syn
nit”.
Taivaan ja maan Herra, Jee
sus Kristus, on antanut mää
räyksen opetuslapsilleen teh
dä pyhää ja kallista työtään.
Hän sanoi heille ja vielä tänä
kin päivänä julistaa kristityil
le: “Menkää siis ja tehkää
kaikki kansat opetuslapsikse
ni, kastamalla heidät Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen ni
meen, ja opettamalla heitä pi
tämään kaikki, minkä olen
käskenyt teille”. Huomaamme
siis, että Jeesuksen käskyyn
kuuluu saarnaaminen, kasta
minen, sekä opettaminen.
Sanansaattajan ensimmäi
nen tehtävä on siis saarnata.
Markuksen evä nkeliumissa
Vapahtajan käsky kuuluu:
“Saarnatkaa e v a n k eliumia
kaikille luoduille”. Jeesus itse
saarnasi ja Hän käski opetus
lastensa saarnata. Hänen val
takuntansa leviää kun sen sa
laisuudet tehdään ihmisille
tietyksi. Heidän on saarnatta
va evankeliumia, evankeliu
mia, joka on “hyvä sanoma
Jeesuksesta Kristuksesta”.
Kyllä todella pyhään saar
Tiedustelu. . .
Painoliikkeemme suunnitelee suurentaa nykyistä
rakennustaan. Meidän on kirkolliskokoukselle saatava
selostus rahastussuunnitelmastamme. Aikomuksemme
on myydä lukijoillemme ja ystävillemme
25.00 DOLLARIN BONDEJA *
BONDEISTA MAKSETAAN KORKOA seuraavasti:
1 ja 2 vuoden bondeista 2 pros. vuodessa
3,4 ja 5 vuoden bondeista 3 pros. vuodessa
6, 7 ja 8 vuoden bondeista 4 pros. vuodessa
9 ja 10 vuoden bondeista 5 pros. vuodessa
Jokaisella on tilaisuus ostaa yhden tai useamman
bondin. Saatte rahallanne korkeimmasta päästä korkoa
samalla kuin annatte sen Herran työn edistämiseksi.
Loppusumma lainataan pankista. Että voimme tehdä
kirkolliskokoukselle selostuksen asiasta, haluaisimme
nyt tietää, minkäverran bondeja voimme myydä... Jos
Teillä on varoja lainata Herran työhön, täyttäkää alla
ev?..lo.^.a^ se painoomme ennen kesäk.
20 paivaa. HUOM. Tama on vain tiedustelu. Rahoja ei
tarvitse lähettää ennenkuin heinäkuussa, nim. jos kir
kolliskokous hyväksyy suunnitelmamme.
navirkaan kuuluu myöskin
lain saarna, joka “on Jumalan
kieltävä ja käskevä sana, joka
rangaistuksen uhkauksella ja
siunauksen lupauksella vaatii
meitä välttämään pahaa ja te
kemään hyvää ja jonka kaut
ta Pyhä Henki kurittaa ja val
mistaa meitä vastaanottamaan
Kristusta”. Ja kun sydänpelto
on muokattu lain sanalla, on
se silloin valmistettu evanke
liumin sanan suloiselle sie
menelle. Evankeliumin ilosa
nomaan kuuluu julistaa siitä
Jumalan pe 1 astussuunnitel
masta, kuinka Hän Kristuk
sessa on täyttänyt edestämme
lain, kuinka Kristus uhrattiin
kuolemaan maailman sovin
noksi ja kuinka sen kautta on
meille kurjille valmistettuna
iankaikkinen lunastus. Emme
saa muusta tietää evankeliu
mi-sanan varsinaisessa merki
tyksessä kuin Jeesuksesta
Kristuksesta ja Hänestäkin
vain ristiinnaulittuna ja sen
tuottamasta pelastuksesta. Tä
tä sanomaa emme saa salata
taikka hidastaa sen levittämis
tä, sillä sen tulee kohdata jo
kaisen elämäntien matkamie
hen.
Jeesuksen käskyyn kuuluu
myöskin kastaminen. Ihmi
sistä on tehtävä Kristuksen o
petuslapsia kastamalla heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hen
gen nimeen, ja kun heidät
näin istutetaan kolmiyhteisen
Jumalan yhteyteen, voivat he
silloin uskossa turvata Häneen
Isänä, Lunastajana sekä Py
hittäjänä. “Te olette kaikki
uskon kautta Jumalan lapsia
Kristuksessa Jeesuksessa. Sil
lä niin monta kuin teitä on
Kristukseen kastettu, te olette
Kristukseen pu k e utuneet.”
(Gal. 3: 26-27). Kastettu tule
osalliseksi 1a p s ioikeudesta,
vanhurskaudesta ja Pyhän
Hengen uudestisynnyttävästä
voimasta. Kaste on todella
AUTTAJA, Drawer 432,
IRONWOOD, MICH.
Lupaan ostaa merkityn määrän Auttajan
rakennusbondeja, joiden hinta on $25.00 kappale Rahat
niistä lähetän rahat pyydettäessä.
kappaletta 1 ja 2 vuoden bondeja (2 prosentin)
kappaletta 3, 4 ja 5 vuoden bondeja (3 prosentin)
kappaletta 6, 7 ja 8 vuoden bondeja (4 prosentin)
kappaletta 9 ja 10 vuoden bondeja (5 prosentin)
(Ostajilla on oikeus ostaa yhden tai useamman bondin.)
Nimi
Osoite .
tärkeä hengelliseen hyvin
vointiin, yhtä tärkeä kuin on
evankeliumin saarnaaminen.
Jeesus vielä yhdistää ope
tuksen kasteeseen. Hän, joka
on kastettu, on Jeesuksen ope
tuslapsi ja sentähden on hä
nellä siis opetettava. Kuinka
tärkeää onkaan todella kris
tillinen opetus! On välttämä
töntä kristillisten seurakun
tien järjestää kristillistä ope
tusta seurakunnan yhteydes
sä, kuten sunnuntaikouluja,
kesäkouluja, kristillisiä päivä
kouluja, pit e m mänaikaisia
rippikoulukursseja, aikuisten
luokkia, raamattuluokkia jne.
Tässä on moni seurakunta se
kä sanansaattaja laiminlyönyt
tehtävänsä! Jeesus sanoo: “O
pettakaa heitä pitämään kaik
ki,‘mitä minä olen teille käs
kenyt.” Saarnaajan on ensin
itse käsitettävä Jeesuksen sa
nat. Vasta sitten voi hän opet
taa toisia.
Huomaamme siis, että Jee
suksen käskyä noudattaes
samme sanomattomat velvol
lisuudet lankeaa sanansaar
naajan osaksi sekä jokaiselle
kristitylle. Hänen valtakun
tansa työtä on tehtävä maail
man loppuun asti. On todella
kristitylle lohdullista tietää,
että maailman loppuun saak
ka Jeesuksen lupauksen mu
kaan täällä maailmassa tul
laan saarnaamaan evankeliu
mia, kastetaan, uskotaan, nau
titaan Herran ehtoollista ja
sitten muutetaan taivaaseen.
Ja Hän, jolla on kaikki valta,
määrää ja johtaa kaikki lop
puun asti. Hänelle yksistään
olkoon kiitos ja kunnia! A
men. H. P. Esala.
Ollila Electric Shop
Fixtures and Wiring
Tel-. 81 - 600 Cloverland Dr,
IRONWOOD
NO. 24