Auttaja. [volume], March 05, 1959, Page SIVU 2, Image 2

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 2
Kaksoset
Margareta Lank
Suomentanut
TJi. YRJÖ-KOSKINEN
Tällä aikaa lapset olivat pan
neet maata, mutta eivät olleet
vielä nukkuneet. “Bertta”, sa
noi Heikki, “se oli kuitenkin
häpeällistä sinun puoleltasi,
että kantelit minusta opetta
jalle.”
“Minä en suinkaan kannel
lut, mutta enhän minä voinut
valehdella, kun hän minulta
kysyi.”
“Miksikä ei, eihän se olisi
ketään vahingoittanut.”
“Mutta valhe on syntiä. Ei
se pääse taivaaseen, joka va
lehtelee. Minä kadun niin sy
dämestäni, että olen pettänyt
opettajaa, mutta minä olen
hartaasti pyytänyt Jumalalta
anteeksi. Sinun tulee myöskin
pyytää anteeksi, että olet va
lehdellut, ja pyydä nyt heti,
ennenkuin nukut.”
“En tahdo rukoilla. Isä ei
myöskään rukoile, sitä en mi
nä ainakaan milloinkaan ole
nähnyt. Ja pian minä täällä
väsyn kaikkeen niin, että tus
kin kestän olla ja elää. Tänään
hän olen saanut selkääni jäl
leen —ja niin onnettomasti
selkään ja sitten jälki-istun
toa ja uudestaankirjoittamista
aina loppumattomiin asti, kun
toiset lapset saivat leikkiä ul
kona. Ja sitte ei ole ikänä muu
ta kuin jauhopuuroa illallisek
si, ei ikänä mitään hyvää, ku
ten ennen. Jos tällä tapaa teh
dään, niin minä pian jonakuna
päivänä karkaan tieheni ulos
avaraan maailmaan, kuten e
noni teki. Ehkä minä sitte siel
lä tapaan hänet, hänestä on
kyllä tullut rikas mies, niin
isoäitikin uskoi.”
“Mutta sitä en minä luule”,
vastasi Bertta. “Kummitäti sa
noo, että joka noin karkaa, hä
nellä ei ole mitään siunausta.”
“Hän nyt aina luulee kaik
kia tietävänsä paremmin kuin
muut; en minä viitsi häntä
kuunnella. Mutta päärynät hä
nen puutarhassaan ovat nyt
jo varmaankin kypsät; etkö ole
niitä saanut?”
“En vielä.”
Mutta ehkä olet saanut rin
tasokeria yskääsi?”
“Olen, odotappas, minä vis
kaan sinulle palan. Kas tuos
sa, ota kiinni.”
Hetkiseen ei kuulunut muu
ta kuin sokerin narskuminen
pojan terävien hampaitten vä
listä. “Oi Heikki”, alkoi tyt
tö uudestaan, “jospa sinä sen
tään rukoilisit ja tahtoisit olla
kiltti ja ahkera, niin sinä kyllä
viihtyisit täällä etkä haluaisi
ulos avaraan maailmaan. Mi
nähän surisin itseni kuoliaak
si, jos sinä karkaisit pois. Tie
däthän, että minä tahtoisin
tehdä kaikki puolestasi, paitsi
en sitä, mikä on pahaa.”
“Noh, jään kaiketi sitte ko
tiin sinun tähtesi”, sanoi poi
ka, “enhän niinäkään oikeaa-
AUTTAJA Tilaushinnat:
Drawer 432 Koko vuosi * $4.00
Iromvood, Mich. Puoli vuotta $2.25
3 kuukautta . $1.25
Myötä seuraa $: Auttajan tilaismaksuksi. Lähettäkää lehti
seuraavalle henkilölle:
Nimi ••
Osote
9
4
Tilaus on: ( ) uusi ( ) uudistus. (Kirjoittakaa selvä osote)
Lähettäjän nimi «
TILAUSLOMAKE
taan voi olla ilman sinua, kun
oikein asiaa ajattelen.”
Seuraavana aamuna oli Bert
ta aikaisin liikkeellä, hän har
jasi veljensä vaatteet, kiillotti
hänen saappaansa ja asetti
kuntoon hänen koulukirjansa,
niin että tuolla pienellä prins
sillä olisi kaikki valmiina, kun
hän silmänsä aukaisi.
Oli jälleen ihana kesäpäivä.
Eilispäivän huolet olivat unoh
detut, koulussa kävi kaikki
hyvin, ja Bertan sydän oli jäl
leen iloa täynnä. Iltapäivällä
sanoi äiti hänelle: “Tänään
saatte mennä kylään tädin luo
noutamaan ne perunat, jotka
hän on luvannut antaa meille.
Minä lähden työhöni ja lukit
sen oven, ja te saatte olla ul
kona iltaan asti. Ota sukanku
timesi mukaan, Bertta, ja si
nä, Heikki, katso että pysyt
siivosti.”
Tavallista halukka ämmin
tarttui Heikki koppaan, jonka
Bertta hänelle kurotti, ja as
tui sisarensa rinnalla ulos kau
pungista. Hän meni mielellään
tätinsä luo; tällä oli pieni maa
talo eikä hän koskaan laske
nut lapsia luotaan antamatta
heille maitoa sekä suuren voi
leivän, jossa oli päällä hyvää
pehmeätä juustoa. Se maistui
mainion hyvältä, sillä kotona
oli ruoka viime aikoina ollut
jotenkin laihaa. Tehtaan isän
tä oli nimittäin palkkaa vä
hentänyt, ja sitäpaitsi oli työ
aikaa melkoisesti • supistettu
jo monta viikkoa sitten. Hu
huttiinpa kaupungissa, että ko
ko liike pian lakkautettaisiin.
Molempien vanhempien sisar
ten, jotka nyt olivat menneet
naimisiin, täytyi pitää huolta
omista perheistään, joten ei
heiltä enää riittänyt apua van
hemmille.
Iloisina juoksivat lapset e
teenpäin. He eivät huolineet
valita tomuista ja kuumaa
maantietä, jota myöten matka
oli lyhin, vaan astuivat pitem
mälle tielle, joka vei läpi var
joisan metsän. Siellä oli tähän
vuoden aikaan runsaasti mus
tikoita ja vadelmia. “Nyt me
nemme ensiksi noutamaan pe
runat”, esitti Bertta, “ja jä
tämme marjojen poiminnan
siksi kunnes kotiin palaam
me.”
Mutta tähän ei Heikki suos
tunut. “Ei”, sanoi hän, “me
poimimme marjat nyt muu
ten saattavat toiset lapset ne
poimia ennenkuin me ennä
tämme, ja palatessa meillä
myöskin on ne raskaat kopat
kannettavana.”
Tyttö myöntyi mielellään
veljensä ehdotukseen ja jäi
leikkimään iloisena veljensä
kanssa. He leikkivät piilosilla
ja kiereilivät iloisina pehmeäl
lä nurmikolla. Sitte he söivät
oikein tarpeekseen hyviä, kyp
AUTTAJA TORSTAINA, MAALISKUUN 5 P. 1959
siä marjoja, kunnes Bertta hy
vin vakavasti muistutti, että
heidän nyt tuli lähteä. Käsi kä
dessä he kiipesivät kukkulal
le, jota jatkoi jotenkin korkea
vuorenharjänne. Vasemmal 1 a
oli kaunis kuusimetsä ja oi
kealla, jossa harju jokseenkin
jyrkästi vietti alaspäin, kas
voi pensaita, joitten välistä pis
ti esiin sammaltuneita kallion
lohkareita.
. “Nyt tulemme jo pian kal
liolle ja siellä lepäämme het
kisen”, sanoi Heikki. “Mutta
tuossahan se jo onkin.”
Varjoisalta metsätieltä tuli
vat lapset nyt mehevästi vihe
riöivälle pienelle niitylle. Kes
kellä niittyä kasvoi mahtava
kuusi levitellen uhkeita oksi
aan, joitten siimeksessä oli
ihanaa viileyttää kesän hel
teessä. Ainoastaan muutama
askel kuusesta muodosti vuo
renhar jänne äkkijyrkänteen a
laspäin. Tämän jyrkänte e n
keskivaiheilta ulkoni kapea
kallionlohkare, jonka päällä
kasvoi sammalta ja pensaita,
mutta sen ulkosivu oli ihan äk
kijyrkkä. Tätä kallionkieleket
tä nimitettiin yleensä vaan
“kallioksi”. Vasemmalla päin
vietti tie vähitellen alas laak
soon.
Heti kun Bertta oli istunut
kuusen suojaan, otti hän esille
sukankutimensa, mutta kuto
essaan lensi hänen katseensa
yli seudun. “Oi kuinka maail
ma sentään on ihana!” huudah
ti hän sydämensä kyllyydestä.
“Katsoppas Heikki, miten kau
nista!”
Niin, tosiaan kaunis oli luon
to. Tästä varjoisasta paikasta
oli lavea näköala yli auringon
valaiseman seudun, jossa vil
javainiot ja vihertävät niityt
kullalta hohtivat. Vasemmal
ta pilkoittivat esiin puitten vä
listä kylän hauskat rakennuk-
ja etäällä rajoittui tuo hy
myilevä maisema sinertäviin
vuoriin. Ja täällä ylhäällä niK
tyllä ihastutti silmiä loistava,
väririkas kukkakenttä, mehi
läiset surisivat ja perhoset kei
nuivat heinänkorsien päässä.
Bertta ei ollut pitkään aikaan
tuntenut itseänsä niin onnel
liseksi. Hänellä oli aina iloi
simmat hetkensä, kun hän sai
pitää veljensä ihan itseään var
ten. Silloin saattoi poika olla
kiltti ja ystävällinen, hän näyt
ti kokonaan unhottaneen kaik
ki pahat juonensa. Hän loi
koili nyt juuri pehmeässä ruo
hossa ja kierieli siinä. Tuo kau
nis näköala ei ensinkään hä
nen huomiotaan herättänyt,
vaan sen sijaan huvitti häntä
hyönteisten kiinni ottaminen,
niitä kun surisi hänen ympä
rillään, ja olkihattunsa viske
leminen perhosten päälle, joi
ta liipotteli kukkien yllä.
Nyt oli jo kiire jatkamaan
matkaa, mutta samassa poika
vielä kerran tuli katsahtaneek
si alas kalliolle päin ja huudah
ti silloin: “Bertta, Bertta, kat
soppas tuonne, tuollainen iha
na vadelmapensas, ja ihan
täynnä suuria marjoja! Ne mi
nun täytyy saada.”
“Mitä ajatteletkaan!” huu
dahti sisar kauhistuneena. “Si
nä et mitenkään voi päästä
sinne alas, jyrkänne on aivan
pystysuora. Joka luiskahtaa a
las kalliolta, satuttaa itsensä
kuoliaaksi.”
“Tuo on tyhjää puhetta,
Möllerin Fritsi on ihan äsket
täin kavunnut sinne alas.”
“Hän on paljon sinua suu
rempi. Mennään nyt kiireesti
täältä, Heikki, älä ajattele noi
ta marjoja, olemmehan poimi
neet jo hyvin paljon.”
“Mutta minä tahdon nuo, ja
minä poimin ne.” Sitte hän
nousi kavutaksensa alas jyr
kännettä. Mutta Bertta pidätti
häntä väkisin. “Sinä et saa
mennä, Heikki; minä en anna
sinun sitä tehdä, en millään
ehdolla.”
“Sitte minä en myöskään
lähde paikaltani, en askelta
kaan”, kirkasi poika. “Minä
tahdon marjat. Aina sinä koe
tat estää minua kaikesta, kun
minä jotakin tahdon. Nyt mi
nä jo alan tulla isoksi enkä aio
sinua kauemmin totella.”
Sillä aikaa kuin Bertta piti
kiinni pojasta, oli hopearisti
luiskahtanut esiin hänen pu
seronsa laskoksista, ja aurin
gon loistaessa se välähti äkkiä
niin, että tyttö sen huomasi.
Pikaisesti hän piilotti sen jäl
leen puseronsa alle, viskasi
hattunsa nurmelle ja laski
koppansa sen viereen sekä
huudahti: “No sitte minä ne
marjat sinulle tuon, sillä si
nua minä en laske millään eh
dolla tuonne alas, olet vielä
liian pieni.”
Ja ennenkuin itsepäin e n
poika ennätti asiaa miettiä, oli
Bertta jo alkanut vaarallisen
alaskiipeämisen. Hän tarttui
varovasti kiinni pensaisiin ja
katsoi joka askeleelta eteensä,
mihin astui, kunnes hän vih
doin seisoi kalliolla. Aivan tä
män syrjällä kasvoi vadelma
pensas, ja sen oksat riippuivat
alas syvyyteen päin.
Heikki seisoi yläpuolel 1 a
seuraten silmillään pelokkaas
ti tytön liikkeitä, miten hän is
tahti vetäen toisen oksan toi
sensa perästä luokseen ja poi
mieli noita tummanpunaisia
marjoja läkkipönttöön, joka
riippui hänen vyöllään. Poika
ei ollut oikein mielihyvissään,
hänen sydäntänsä vähän ahdis
ti. Noita marjoja hän ei söisi,
ei suinkaan, eivät ne hänelle
hyvältä maistuisi.
(Jatk.)
Uudistakaa tilauksennel
RONNIES
CAMERA SHOP
FINEST CAMERA
EQUIPMENT
FASTEST COLOR WORK
IN TOWN
LOVVEST PRICE
i BLACK & WHITE
FINISHING
New Michaels Bldg.
IRONWOOD, MICH.
LAIRD
LUMBER CO.
"Rakentakaa hyvästä
lautatavarasta."
Kaksi lauta-jaardia teidän
palvelua varten:
IRONWOOD Puh. 328
WAKEFIELD Puh. 4291
The Little Lincoln
Cafe
Maukkaita pästejä joka kes
kiviikko ja lauantai, joita
voi myöskin viedä kotia.
Puh. 3082
lronwood, Michigan
(Vastapäätä postikonttoria)
u
v \rjfcnz -
elämästä
"HERRA, LYÖ HÄNTÄ
UUDESTAAN!"
Seurakunnan kirkko oli käy
nyt ränsistyneeksi ja kaipasi
kipeästi perinpohja i s t a re
monttia. Seurakuntalaiset oli
vat kokoontuneet keskustele
maan ja päättämään äsiasta.
Vihdoin oli tultu siihen pää
tökseen, että korjauksia on
tehtävä. Mutta oli edessä vai
keampi juttu varojen saa
minen. Muutamat jäse n e t,
joista jokunen oli. itsekin ta
loudellisesti ahtaalla, olivat lu
vanneet lahjoituksia kiitettä
vän runsaasti. Vihdoin tuli
miehen vuoro, joka tunnettiin
hyvin kitsaaksi, vaikka hänel
lä tiedettiin olevan varoja.
Mies nousi, puheli että kirk
ko ei sentään ole kovin huo
nossa kunnossa ja lupasi an
taa kymmenön dollaria. Sa
massa irtautui katosta kaistale
halkeillutta rappia ja putosi
miehen päähän! Hän ravis
teli enintä pois päältään ja sa
noi sitten vakavasti: “Minä lah
joitan sata dollaria.”
Joku huokaisi ääneensä ta
kapenkistä: “Oi Herra, lyö
häntä uudestaan!”
ANTAAKO VAIKO OTTAA?
Eräässä seurakunnassa oli
varakas mies, joka vastusti
seurakunnan varojen luovut
tamista lähetystyöhön. Olipa
sunnuntai jolloin kannettiin
erikoinen kolehti lähetystyötä
varten. Kolehdin kantaja tuli
penkki penkiltä ohjaten koleh
tilautasen kulkua. Hän ojen
si lautasen tälle rikkaalle mie
helle. Tämä pudisti päätään ja
mutisi: “Minä en anna lähe
tystyötä varten.” Vihdoin ko
lehdin kantaja sanoi: “No, ota
sitten jotain tästä astiasta, sil
lä se on pakanoita varten!”
Outlook
RANGE
JEWELERS
Gifts That Last
Watch Repairing
IRONWOOD, MICH.
LAHTI (HEVROLET-CADILLAC, MC.
UUSIA JA KÄYTETTYJÄ AUTOJA
Puhelin 153
Käytettyjä autojen tontin puhelin 2220
IRONWOOD, MICHIGAN
BEAR MACHINE
Käytämme sitä pyörien suoristamisessa ja asettamisessa.
Runkojen korjausta ja uudelleen sisustusta.
Kaikkea korjaustyötä varten tuokaa autonne meille.
Walter Meyer's
Sausage Company
“KORKEAN LAADUN MAKKARA
MEIDÄN ERIKOISUUTEMME"
Etsikää nimeä
Meyer's
kun ostatte makkaraa.
Ironwood, Mich. Harley, Wis.
Oi herää sielu!
Oi herää sielu! Synnin unta
jo riittää, nyt jo päivä on!
On läsnä taivaan valtakunta,
on kirkas päivä etsikon.
Sä käänny tykö Jeesuksen,
niin löydät armon, autuuden.
Oi sielu, nyt on kirkastettu
myös sulle uhri Golgatan;
on anteeksanto julistettu
näin kuolemassa Karitsan.
On siinä aarteet kalleimmat,
on autuus, taivaan tavarat.*
Ei huomenn’ enää* otollista
oo sielullesi kääntymys.
Ei niin oo enää voimallista
myös Pyhän Hengen vetämys.
Miks verukkeissas viivyt vaan,
kun taivaan autuus tarjotaan?
Oi muista, joutuin kuolo
ryöstää!
Miks toivos kiinnät
huomiseen?
Näin epäuskos sinut syöstää
vain helvettihin hirmuiseen.
Nyt armon-aika, armo uus
huomenna iankaikkisuus.
On oma työ ja pyhyys löyhä
ja petollinen perustus;
vaan kuule, sielu, kurja,
köyhä:
On Jeesuksessa sovitus!
Sait velkas anteeks kaikki
tyyn,
niin joka synnin, joka syyn.
%
Ken tämän uskoo, Jumalalla
on häneen mielisuosio;
ken hylkää, liiton veren tallaa,
on hänen päällään tuomio.
Oi Jeesus, auta uskomaan,
sun veriarmoos ainiaan!
G. A. A.
W. J. HF.TJ.I
AGENCY
Suomalainen vakuutusliike
Kaikenlaista vakuutusta
227 E. McLeod Ave.
Puh. 731
IRONWOOD, MICH.
VAKUUTUSTA
Reino M. Hauta Agency
118 First Ave.
Bessemer, Mich.
Puh. 7-2632
Palo-, myrsky-, auto-, tapa
turma- ja omaisuus
vakuutusta.
Farmin, kaupungin ja
huvilan omaisuutta
vakuutetaan.
Notary Public
NO. 10