Auttaja. [volume], December 10, 1959, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
•A lIT TA J A
Ilmestyy joka torstai IRONWOODISSA, MICH.
Puhelin toimistoon 30
Toimittaja - - J. E. NOPOLA - - Liikkeenhoitaja
TILAUSHINNAT:
Koko vuosikerta (Yhdysvaltoihin ja ulkomaille) $4.00
Puolen vuotta ' $2.25
Kolme kuukautta $1.25
Kaksi kuukautta $l.OO
AUTTAJA-Finnish weekly newspaper. Published every Thursday (except
the last Thursday in June and December) by The National Evangelical
Lutheran Church, at Ironwood, Michigan.
SUBSCRIPTION RATES:
Per year, $4.00; six months, $2.25; three months, $1.25; two months, $l.OO.
Advertising rates on application.
Kntered as Second Class Mattor January 17, 1906, at the Post Office at Iron
wood, Michigan, under the Act of Congress of March 3, 1879. Accepted for
malllng at Special rate of postage provded for In Section 1103 Act of October
S, 1017, authorlzed July 19, 1918.
1 T Oskari
2 K Anelma
3 T Vellamo
4 P Airi
5 L Selma
6 S 2 Adventtisunnuntai *
Rootn 15: 4-13. Luuk. 21: 25-36.
Malalda 4.
7 M Sampsa
8 T Kyllikki
9 K Anna
10 T Ismo
11 P Daniel, Taneli
12 L Tuovi
13 S 3 Adventtisunnuntai
1 Kor. 4: 1-5. Matt. 11: 2-10.
Jesaja 12.
14 M Jouko
15 T Heimo
16 K Auli, Aulikki
17 T Raakel
Miksi Paavin puheille?
Amerikan presidentti Eisenhower vieraili virallisesti
viime sunnuntaina roomankatolisen kirkon johtajan eli paa
vin luona. Ainut toinen Amerikan presidentti, joka näin teki,
oli presidentti Wilson, joka vieraili paavi Benedict XV luona.
Emme voi olla kysymättä: Miksi Eisenhower meni kunnioit
tamaan määrätyn kirkon johtomiestä? Europassa on muitten
kin kirkkojen piispoja, kuten anglikaanikirkon Englannissa
ja Kreikan ortodoksisen kirkon piispa Ateenassa. Mutta ei
Eisenhower näitten luona vieraillut.
Tämä koko vierailu on kerrassaan sopimaton, sillä Ame
rikan presidentin ei sovi huomioida yhtä kirkkoa sen enem
pää kuin toistakaan. Eisenhower kuitenkin osoitti erikoista
kunnioitusta katolisen kirkon paaville. Tämä on kokonaan
käsittämätön teko, kun täällä kotimaassa tehdään niin tiuk
ka ero kirkon ja valtion välillä, ettei saa Raamattuakaan val
tionkouluissa lukea, mutta maan presidentti menee kunnioit
tamaan katolisen kirkon päämiestä virallisilla matkoillaan!
Paavi siunasi Eisenhoweria ja kehoitti presidenttiä vie
mään tämän siunauksen koko Amerikan kansalle. Me sanom
me puolestamme, että Eisenhower saa viskata sen siunauksen
Atlantin syvyyksiin kotimatkallaan. Me emme koskaan sitä
unohda, että paavinkirkko on virallisesti kironnut meidät
sentähden, että opetamme uskonvanhurskautta ilman lain
tekoja. Tämä kirous on edelleenkin paavinkirkon kirjoissa ja
saarnatuoleissa. Toivomme, ettei Amerikan presidentti ole
niin hölmö, että lähtisi tätä siunausta tuomaan Amerikan mil
joonille luterilaisille ja muille protestanteille.
Amerikan periaatteet vaativat, että maan presidentti
kohtelee kaikkien uskonnollisten joukkojen johtajia samalla
tavalla. Eisenhower erehtyi, kun hän teki poikkeuksen paavin
kohdalla ja meni häntä erikoisesti kunnioittamaan. Me pidäm
me Eisenhowerin virallista vierailua paavin luona vakavana
erehdyksenä, jopa rikoksena kirkon ja valtion eroa vastaan
jo senkin tähden, että katolinen kirkko Amerikassa tulee
käyttämään Eisenhowerin tekemää kunnioitusta paaville suu
reksi edukseen. Ja samoin tulee tekemään Eisenhowerin po
liittinen puolue katolilaisten keskuudessa. Ehkäpä Eisenho
werilla oli ensi syksyn vaalit mielessä, kun hän alistui paavin
siunattavaksi ja paaville erikoista kunniaa tekevänä puo
lueensa johtomiehenä valokuvattavaksi.
PAAVALIN TYÖTOVEREITA - JK VASTUSTAJIA
Klrj. J. E. Nopola
YLIMMÄINEN PAPPI ANANIAS, JOKA KASKI
LYÖMÄÄN PAAVALIA VASTEN SUUTA.
Uudessa Testamentissa kerrotaan kolmesta Ananiaasta.
Yksi Ananias oli Jerusalemin seurakunnan jäsen, joka myi
omaisuutensa ja toi osan rahasta yhteiseen rahastoon, mutta
valhetteli, että hän toi kaiken. Pietari sanoi hänelle, että hän
koetti pettää Pyhää Henkeä, ja äkillinen kuolema tuli Ana
niaan osaksi. Toinen Ananias oli Damaskossa asuva kristit
ty, joka kastoi Paavalin, kun tämä oli tullut kol
mas Ananias oli ylimmäinen pappi. Häneen haluamme tutus
tua tällä viikolla. Hän ei ollut Paavalin työtoveri, vaan vihol
linen ja vastustaja.
18 P Aapo
19 L lisakki
20 S 4 Adventtisunnuntai
Fil. 4: 4-7. Joh. 1: 19-28.
5 Moos. 18: 15-19.
21 M Tuomas
22 T Raafael
23 K Senni
24 T Aatami, Eeva
25 P Joulupäivä
Jes. 9: 1-6. Luuk. 2: 1-20.
Jes. 11: 1-5.
26 L Tapaninpäivä
Ap.t. 6: 8-15 ja 7: 54-60.
Matt. 23: 34-39. Jes. 45: 17-19.
27 S Joulun jälk. sunnuntai
Gal 4: 1-7. Luuk. 2: 33-40.
Jes. 8: 9-15.
28 M Viattomain lasten päivi
29 T Rauha
30 K David
31 T Sylvester
AUTTAJA TORSTAINA, JOULUKUUN 10 P. 1959
Kunniallinen virka
Ylimmäisen papin virka oli vanha, kunniallinen virka
Israelissa. Aaron, Moosekesen veli, oli ensimmäinen ylimmäi
nen pappi. Ylimmäistä pappia pidettiin välittäjänä Jumalan
ja kansan välillä. Hän meni kerran vuodessa kaikkein pyhim
pään ja siellä uhrasi sovituksen Jumalalle kansan synneistä.
Juutalaiset pitivät ylimmäistä pappia välittäjänä jotakuinkin
samassa mielessä, kuin nykyajan katolilaiset pitävät paavia.
Ylimmäisellä papilla oli valta hengellisissä eli uskonnollisissa
kysymyksissä kaikkien juutalaisten elämässä. Hän oi kor
kean neuvoston puheenjohtaja. Ja moni ylimmäinen pappi
pikemmin tavoitteli maallista valtaa kuin että olisi tyytynyt
olemaan kansan hengellinen isä ja johtaja. Vieläpä kävi niin
kin, että muutamat yimmäiset papit olivat siveettömiä miehiä,
kuten monet paavit kristikunnan pimeyden aikoina enneh
uskonpuhdistusta.
Paavali neuvoston tutkittavana.
Kuten profeetta Agabus oli ennustanut, vangittiin Paa
vali Jerusalemissa. Hänet vietiin korkean neuvoston eteen
tutkittavaksi ja tuomittavaksi vastaamaan opetuksestaan, et
tä pakanatkin ovat Jumalalle otollisia, vaikka eivät pidä
kään lain ulkonaisia asetuksia. Roomalainen sotaväen pääl
likkö pelastui Paavalin raivoavan kansanjoukon käsistä ja
oli aikomuksessa rangaista häntä, mutta kun kuuli, että Paa
vali on Rooman kansalainen, ei uskaltanutkaan rangaista
Paavalia ilman lainmukaista kuulustelua. Seuraavana päivä
nä hän vei Pavalin vartioituna juutalaisten neuvoston
kuulusteltavaksi, koska päällikkö käsitti ,että kysymyksessä
on riidanalaiset kohdat juutalaisten uskonnossa, eikä ollen
kaan roomalaisten lakia koskevat asiat.
Kun Paavalia oli kuulusteltu, annettiin hänelle sitten
tilaisuus puolustaa itseänsä. Hän alotti puolustuspuheensa
sanomalla: “Miehet, veljet, minä olen kaikessa vaeltanut hy
vällä omallatunnolla Jumalan edessä tähän päivään asti”.
Ap. TANARUS. 23:1. Siitä lähtien, kun Kristus ilmestyi hänelle, oli hän
vaeltanut hyvällä omallatunnolla. Ja Paavali piti hyvää omaa
tuntoa erikoisen kalliina Jumalan lahjana. Sellainen omatun
to voi olla vain uskovaisella ihmisellä, joka elää Jumalan sa
nan mukaan. Ja Raamattu kehoittaa uskovaisia säilyttämään
hyvän omantunnon.
Mutta Ananiakselle tämä oli sietämäntöntä puhetta, että
nasarettilaisen Kristuksen seuraaja kerskaisi neuvoston edes
sä hyvästä omastatunnosta sentähden, että hän on hyljännyt
isiltä perityt säädökset ja lähtenyt seuraamaan Kristusta. Se
oli Ananiaksesta aivan Jumalan pilkkaamista, että tällainen
luopio kerskaisi hyvästä omastatunnosta. Niin hän käski Paa
valia lähellä olevien neuvoston jäsenten lyödä Paavalia vas
ten suuta. Niin räikeästi pilkaava suu on tukittava, ajatteli
ylimmäinen pappi.
Miltä se kuulostaa maailman tekopyhien ihmisten kor
vissa, kun entinen synnintekijä, jolle on kirkastunut Jumalan
armo Kristuksessa, vakuuttaa, että hänellä on hyvä omatun
to, sillä asiat hänen ja Jumalan välillä ovat kaikki kunnossa?
Hyvin tiedämme, mitä tekopyhät ja itsevanhurskaat pitävät
sulasta armosta elävän syntisen todistuksesta omantunnon
rauhasta. Se on heille hullutusta ja mieletöntä kerskausta,
niinkuin oli Paavalin todistus Ananiaksen mielestä. Niin ih
meellinen kuitenkin on Jumalan armo, että Paavalin kaltai
nen syntinen voi saada omantunnon rauhan. Jumala on Kris
tuksessa sovittanut kaikki meidän syntimme. Kuka ikinä tä
män sovituksen uskoo, hänellä on syntien anteeksiantamus
ja siis omantunnon rauha, koska on saanut vakuutuksen, että
hänen sielunsa asiat ovat oikein Jumalan edessä.
Paavali vastaa ylimmäiselle papille
Viivyttelemättä Paavali lausui lujan Jumalan tuomion
Ananiaan päälle. Ja tämä Jumalan tuomioa toteutui kymmen
kunta vuotta myöhemmin, kun Ananias surmattiin sodan syt
tyessä Juudeassa roomalaisia vastaan, sillä Ananias oli roo
malaisten ystävä, poliittisista syistä. Paavali sanoi ylimmäi
selle papille: “Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu
seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käs
ket vastoin lakia lyödä minua?” Apt. TANARUS. 23:3. Nämä olivat an
karia sanoja ylimmäiselle papille. Sentähden joku huomattu
PaavaUlle, että hän nyt herjaa ylimmäistä pappia. Paavali
selitti, ettei hän tiennyt, että tämä oli ylimmäinen pappi. On
vaikea ymmärtää, miten Paavali ei tietänyt, että tämä Ana
nias oli ylimmäinen pappi. Luultavasti ei Paavali häntä tun
tenut, ja on mahdollista, että Ananiaalla ei ollut päällänsä
ylimmäisen papin tuntomerkkejä. Mutta tuomiota ei Paavali
peruuttanut. Juutalaisen lain mukaan ei ketään tuomittu,
ennenkuin häntä oli kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän oli
tehnyt. Mutta Ananias ei olisi antanut Paavalille tilaisuutta
puhua puolestansa.
Tuomion lausumisesta
On paljon väärinkäsityksiä, luterilaisten pappienkin kes
ken, tuomion lausumisesta. Raamattu sanoo: “Älkää tuomit
ko, ettei teitä tuomittaisi.” Mutta Raamattu sanoo myöskin:
“Lausukaa oikea tuomio”. Meillä ei ole oikeutta lausua tuo
miota oman mielemme mukaan. Ei ole oikeutta tuomiota sen
mukaan, mitä itse ajattelemme. Ei ole oikeutta tuomita sel
laisissa asioissa, mistä emme voi olla varmat. Mutta minkä
Jumalan sana tuomitsee, sitä ei yhdenkään ihmisen saa oi
keaksi ja vanhurskaaksi julistaa. Kun Jumalan sana tuomit
see huorintekijat ja varkaat ja juopot, ei yhdenkään ihmisen
saa sanoa: “Älä tuomitse”. Kun oikein opettava Jumalan evan
keliumin saarnaajaa Paavalin kanssa tuomitsee väärän evan
keliumin, älköö kukaan nuhdelko häntä tuomitsemisesta. Nä
mä ovat itse Jumalan tuomioita. Aikamme yleinen uskonnol
lisuus teroittaa sitä, ettei saisi mitään tuomita ja peittelee
Jumalan langettamat tuomiot väärän jumalisuuden ja harha
opin päälle.
Motoli syntyi neuvostossa
Neuvoston jäsenet olivat fariseuksia ja saddukeuksia,
juutalaisten uskonnollisten lahkojen jäseniä. Saddukeukset
sanoivat, ettei ole ylösnousemusta, ei enkeleitä eikä henki
olentoja. Mutta fariseukset uskoivat ylösnousemukseen, en
keleihin ja henkiolentoihin. Paavali käytti tätä erimielisyyt
tä hyväksensä huutaen neuvoston edessä: “Miehet, veljet,
minä olen fariseus, fariseusten jälkiläjnen; toivon ja kuol
leitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”.
Ap. TANARUS. 23: 6. Silloin syntyi riita ja suuri huuto neuvoston ko-
kouksessa, kun fariseukset ja saddukeukset alkoivat riidellä
keskenään. Fariseukset alkoivat väitellä kiivaasti ja muuta
mat puolustivat Paavalia sanoen: “Emme löydä mitään pahaa
tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle P
nut.” Riita kiihtyi niin ankaraksi, että roomalainen päällikkö,
joka oli kokouksessa, tempasi Paavalin pois heidän keskeltään
ja vei hänet kasarmiin. Niin Paavali pääsi pois neuvoston ko
kouksesta. Seuraavana yönä hänet vietiin kahdensadan sota
miehen vartioimana Kesareaan Feeliksen tutkittavaksi. Mil
loinkaan ei Paavali enää nähnyt ylimmäistä pappia Ananias
ta eikä luultavasti elänyt kuullakseen, että tuomio, minkä
hän langetti Ananiaksen päälle on toteutunut. Mutta historia
kertoo, että v. 67 Ananiaan omat kansalaiset surmasivat hä
net. •
(Ensi viikolla: Maaherra Felix, joka toivoi saavansa Paa
valilta lahjuksia.)
“Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut”
(Apt. 16:31)
Kuinka usein olemme kääntäneetkään ajatuksemme tu
levaisuuteemme! Varsinkin näinä epävarmoina aikoina mu
rehdimme, mitä huomispäivä tuo! Kuinka usein olemme sei
soneet haudan partaalla rakkaan ystävän tahi sukulaisen
ruumiin ääressä, ja miettineet omaa loppuamme! Kaikille ih
misille kuolema tuo surua, mutta varsinkin epäuskoisille,
Epäuskoinen ihminen näkee haudassa kaiken lopun. Hauta
hänelle on iankaikkinen eroaminen ystävistään ja astuminen
iankaikkiseen vaivaan. Rakas lukija! Mitä sinä näet haudassa?
Nyt, kun olemme vielä elossa, meidän tulisi ajatella näi
tä asioita, eikä ajaa niitä pois mielistämme. Jumalan Sana va
roittaa: “Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuole
minen, mutta sen jälkeen tulee tuomio.” Kuoleman hetkellä
ihmisen tulisi olla valmis astumaan tuomioistuimen eteen.
Ylläolevissa meille neuvotaan, miten voimme valmistau
tua elämän iltaa varten, ettemme silloin olisi ilman lohdu
tusta ja toivoa. Sinulle ja minulle sanotaan: “Usko Herraan
Jeesukseen, niin pelastut.”
Tässä puhutaan pelastavasta uskosta. Pelastava usko pa
nee kaikki toivonsa Jeesukseen. Tämä usko ei ole vain ulko
nainen tieto Jeesuksesta, että hän syntyi, teki ihmetekoja, esit
ti vertauksia, ristiinnaulittiin ja kuoli Golgatalla. On totta,
että meidän tulee tietää, että Jeesus kuoli ja nousi ylös kuol
leista. Mutta pelastavaan uskoon sisältyy enempi kuin tämä.
Pelastava usko panee kaikki toivonsa Jeesukseen pelas
tajanaan synnistä. Uskovainen on semmoinen ihminen, joka
tietää, että hän on toivottomasti eksyksissä synneissään ja
avuton tekemään mitään pelastaakseen oman sielunsa. Mut
ta hän ei lankee epätoivoon. Hän kuulee suloisen äänen sa
novan: “Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut.” Hän
katsoo Jeesukseen, näkee hänet Karitsana, joka on pois otta
nut maailman synnit, myöskin hänen syntinsä. Jeesus nostaa
hänet ylös rikkomuksistaan ja pelastaa hänet synnin vallasta.
UskonVkautta Jeesukseen hän omistaa itselleen syntien an
teeksisaamisen ja iankaikkisen autuuden. Hän pitää Jeesuk
sesta kiinni lujasti, tietäen, että hän, Jeesus, on yksi ja ainoa,
joka seisoo syntisen ja iankaikkisen kirouksen välillä. 1
Pyhä Henki synnyttää tämän uskon ihmisessä evankeliu
min kautta. Roomalaiskirjeessä meille sanotaan: “Usko tu
lee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta.” Usko ei siis kasva itsestään. Ei se kehity ihmisten vii
sauden kautta. Pelastuksemme on kaikki Jumalan armosta ja
rakkaudesta. Siksipä Sana sanoo: “Armosta te olette pelaste
tut uskon kautta, ette itsenne kautta se on Jumalan lahja
ette tekojen kautta, jottei fyikaan kerskaisi.”
Tämä usko tuo Jeesuksen Kristuksen sydämiimme ja
täyttää ne toivolla. Kun sitten mietimme tulevaisuutta, elä
mämme epävarmuutta ja kuoleman varmuutta, emme enää
pelkää näitä asioita. Tiedämme, että Kristuksen kautta olem
me iankaikkisen elämän perillisiä, että kuoleman hetkellä
hän vie meidät loppumattomaan iloon ja riemuun.
Rakas lukija! “Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut.”
Jeesus on lunastanut sinutkin, maksanut sinunkin velkasi,
pessyt pois kaikki syntisi. Hän tarjoaa sinulle pelastuksen nyt.
Otatko sen vastaan?
J. Wm. Sippola
Taivaan lahja verraton
Nyt taivaan lahja verraton,
maan lapsi, sulle suotu on
ja enkeläänet toistaa:
“Tuon teille suuren ilon nyt,
on Vapahtaja syntynyt,
i mi synnin, kuolon poistaa.”
Oi sulle, lapsi Aadamin,
Hän avaa portit Eedenin
ja kuolon portit sulkee,
kun itsens’ alttiiks antaen
ja syntikuormas kantaen
Hän ristinkuoloon kulkee.
Hän hento, köyhä lapsonen
on päällä olkivuotehen,
ett’ meidät rikkaiks saisi.
Oi, Häntä kohtaa tuomio,
niin että ikivahinko
ei päälles lankeaisi.
Hän yksin pyhä, viaton
on pantu vääräin joukkohon,
niin että vanhurskaiksi
taas ihmissuku luettais
ja synnin orjaraukat sais_
taas nousta kuninkaiksi.
Oi autuuttasi, ihminen!
Sä laula kanssa enkelten
nyt joululahjastasi.
Hän maan ja taivaan Ruhtinas,
on Vapahtajas, auttajas
oi suurta autuuttasi! ,
G. A. A.
NO. 49