Auttaja. [volume], September 01, 1960, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
AUTTAJA
Ilmestyy joka torstai IRONWOODISSA, MICH. i'
Puhelin toimistoon 30
Toimittaja - - J. E. NOPOLA - - Liikkeenhoitaja
TILAUSHINNAT:
Koko vuosikerta (Yhdysvaltoihin ja ulkomaille) $4.00
Puolan vuotta $2.25
Kolme kuukautta $1.25
Kaksi kuukautta t $l.OO
AUTTAJA—Finnish weeldy newspaper. Published every Thursday (except
the last Thursday in June and December) by The National Evangelical
Lutheran Church, at Ironwood, Michigan.
SUBSCREPTION RATES:
Per year, $4.00; six months, $2.25; three months, $1.25; two months, $l.OO.
Advertising rates on application.
Hntered as Second Claus Matter January 17, 1906. at the Post Office at Iron
wood, Michigan, under the Act of Congress of March S, 1879. Accepted for
mailina at Special rate of postage provded for in Sectlon 1103 Act of October
S, 1917, authorlzed July 19, 1918.
1 T Gottfrid
2 P Sinikka
3 L Serafina
4 S 12 Kolm. j. sunnuntai
2 Kor. 3:4-18. Mark. 7:31-37
1 Sam. 3:1-10
5 M Työmiesten päivä
6 T Sakari
7 K Regina
8 T Taimi
9 P Evert
10 L Kaleva
11 S 13 Kolm. j. sunnuntai
Gal. 3:16-22. Luuk. 10:23-37
1 Moos. 50:15-21
12 MDagny
13 T Jorma
14 K Ida
15 T Runo
Pikavierailulla Kanadassa
«
Kaikki suomalaiset ovat olleet kiinnostuneita Kanadasta
jo lähes'*«ata vuotta, sillä sinne alkoivat saapua suomalaiset
siirtolaiset viime vuosisadan 80-luvulla. Sitä pidettiin Ameri
kasta seuraavana toisena “kultalana”, ja siirtolaisten luku
kasvoi kasvamistaan vielä senkin jälkeen, kun Amerikkaan
laskettiin vain perin rajoitettu määrä siirtolaisia. Vielä toisen
maailmansodan jälkeenkin sinne on saapunut suuret määrät
suomalaisia. Ei ihmekään siis, että Kanadassa on paljon nuor
ta väkeä, joka puhuu selvää suomea. Tämän kirjoittaja on ai
na vähinsä seuraillut Kanadan vaiheita sen tähden, että hän
asui siellä toistakymmentä vuotta ja siis pääsi vähinsä tunte
maan sitä ja varsinkin siellä olevien suomalaisten elämää.
Koska ei ole pariin vuoteen ollut tilaisuutta siellä käydä ja
viime sunnuntain aikana oli vähän erikoisempaa syytä tehdä
matka Port Arthuriin, niin käänsimme auton sinne päin vii
me perjantaina.
Suuri maa
Kanada on tavattoman suuri maa pinta-alansa puolesta,
suurempi kuin Amerikan Yhdysvallat, mutta kokoon nähden
on asukasluku verrattain pieni, vielä tällä kertaa vähemmän
kuin 20 miljoonaa. Maan asukkaat ovat tulleet jokseenkin jo
kaisesta maasta auringon alta, suurin osa kuitenkin Europas
ta. Hallitsevassa asemassa ovat ainakin tähän asti olleet Eng
lannin saarilta saapuneet siirtolaiset sen vuoksi, että Kanada
oli ennen Englannin alusmaa. Läheiset yhteydet sillä on vie
läkin tähän emämaahan, mutta kuitenkin täydellisesti-itse
näinen. Ranskalaisia on Quebecin maakunnassa paljon, mel
keinpä yksinomaan, ja he ovat olleet Kanadassa niin kauan,
että heillä on muutamia erikoisia etuja, kuten esimerkiksi hei
dän kielensä on toinen virallinen kieli maassa. Heidän seura
kuntakoulunsa myöskin ovat erikoisasemassa siinä suhtees
sa, että katolisen kirkon jäsenet saavat luovuttaa koulu veron
sa seurakunnan päiväkouluille. Quebecin kansaa ja sen mieltä
ei tämän kirjoittaja tarkemmin tunne, mutta asiantuntijat sa
novat maakunnan ranskalaisten olevan ensiksi ranskalaisia
vasta sitten kanadalaisia.
Kirkkoja on Kanadassa paljon niinkuin Yhdysvalloissa
kin. Suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat kirkot ovat katoli
nen kirkko, Englannin kirkko (Anglican) ja United Church of
Canada. Tämä jälkimmäinen on metodistien, presbyteerien
ja Congregational kirkon yhtymä. Luterilainen kirkko on
suhteellisesti pieni Kanadassa. Saksalaiset siirtolaiset ovat
sen suurin osa. Suomalaisia luterilaisia seurakuntia on myös
kin useita kymmeniä, mutta jostakin käsittämättömästä syys
tä valtava enemmistö suomalaisista Kanadan siirtolaisista ei
kuulu kirkkoon. Näyttää siltä, että kun suomalaiset lähtivät
juurtuneitten perinteitten ympäriltä ja esi-isien hautausmait
ten vierestä Suomesta tavoiltaan ja perinteiltään vieraaseen
Kanadaan, eivät uskonnolliset kiinnitysankkurit kestäneet
kään jos niitä oli olemassakaan Suomesta lähtiessä.
Suomalaiset
Kanadan suomalaisten elämä on oma lukunsa suoma
laisten historiassa, mutta sitä lukua ei ole pätevä kirjailija
vielä kirjoittanut. Muutamat kykenemättömät henkilöt ovat
yrittäneet kuvailla Kanadan suomalaisten elämää, mutta ovat
siinä kokonaan epäonnistuneet. Aivar viimeisin näistä teke
leistä tuli sattr .naita käteeni Port Arthurissa viime lauantai
na. Kirjan nimi on “Erikoismiesten maassa” ja on sen kirjoit
tanut muuan Kalle Viri. Kirja on julkaistu Helsingissä. Kir
joittaja vakuuttelee tutustuneensa Kanadan yhteiskuntaan,
jota seikkaa joutuu vakavasti epäilemään. Ihmettelemme,
että Kustannusosakeyhtiö Tammi laski tällaisen kirjan jul
kisuuteen. Siinä tuomitaan Kanadan suomalaiset, muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta, kommunisteiksi, tylsäjärkisik-
16 P Mielikki
17 L Elisabet
18 S 14 Kolm. j. sunnuntai
Cal. 5:16-24. Luuk. 17:11-19
Ps. 50:14-23
19 M Fredrika
20 T Augusta
21 K P. Matteuksen päivä
22 T Mauri
23 P Tekla
24 L Alvar
25 S 15 Kolm. j. sunnuntai
Cal. 5:25—6:10. Matt. 6:24-34
1 Kun. 17:8-16
26 M Kuisma
27 T Kaino
28 K Lennart
29 T Mikkelinpäivä
30 P Helge
AUTTAJA TORSTAINA, SYYSKUUN 1 P. 1960
si ja kokonaan sivistymättömiksi. (Ja mitähän pahaa Vapaa
Sana-lehden toimittajat ovat kirjan tekijälle tehneet, kun hän
vakuuttaa toimittajien olevan kokonaan tehtäväänsä kykene
mättömiä?) Sivumennen sopii mainita, että Sudburyssa il
mestyvän kommunistilehden toimittajat ovat yhtä mieltä Kal
le Virin kanssa!
Ehkäpä pian löytyy se mies, joka kykenee tasapuolisesti
kuvailemaan Kanadan suomalaisten vaiheet. Noin 80 vuoden
ainekset jo odottavat kirjoittajaansa.
Nopeasti kasvava maa
Kanada kehittyy nopeasti. Kaikkialla rakennetaan asu
muksia, kouluja ja liikerakennuksia. Maassa on tavattoman
suuret luonnonrikkaudet. Metsiä on niin paljon, että tähän
asti ei ole katsottu tarpeelliseksi harjoittaa minkäänlaista
metsänkasvatusta, sillä metsän lasketaan kasvavan jotakuin
kin yhtä nopeasti kuin sitä hakataan. Kanadassa on metsän
lisäksi rajattomat määrät rautamalmia, myös runsaasti kul
taa, hopeaa ja muita mineraalia. Ja öljyä ja luonnon kaasua
on suuret määrät. Tämän lisäksi vielä niin paljon nisua, ettei
sille säilytyspaikkoja löydy. Uusia maanteitä rakennetaan,
niiden joukossa uusi maantie Superior-järven pohjoisrannik
koa.
Kansallismieli kasvaa
Jonkilainen kansallinen alemmuudentunne vaivasi Kana
daa aivan toiseen maailmansotaan asti. Sen jälkeen kansallis
mieli on kasvanut rutosti. Kanada haluaa esiintyä täysin itse
näisenä kansana, jolla on hyvät alkeet omasta kulttuurista ja
halu seurata omia kohtalottansa. Valitettava puoli tämän kan
sallishengen nousussa on se, että suurta eteläistä naapuria
kohtaan ollaan pikemmin arvostelevalla kannalla. Ilmenee
pä sellaistakin mielipidettä, että Kanadan pitäisi olla kansain
välisissä kysymyksissä aivan puolueettoman eikä Amerikan
johtoon sidotun. Kanadan isänmaanystävien kärkijoukot pi
tävät, että Amerikan vaikutusvalta teollisuudessa ja kirjalli
sella alalla on liian suuri Kanadan itsenäisen kehityksen hy
väksi. Tämä kuitenkin lienee vain pienen joukon mielipide.
Kansan enemmistön mielestä on Amerikka suuri, ihailtava
ja hyvä maa. Ja kyllä nekin, jotka Amerikkaa arvostelevat,
mielellään lojoilevat Floridan rannikoilla silloin, kun poh
joisnavalta puhallelevat vihurit vinkuvat Kanadan kotien
nurkissa.
Tässä nyt on kerrottu vähän nähtyä ja kuultua matkalta.
Toivottavasti ei tämä millään tavalla viilennä lämmintä ja
ystävällistä vastaanottoa Kanadassa muilta paitsi Kalle Viriltä,
joka on kuulemma siirtynyt Torontosta Califomiaan hierojan
ammattia harjoittamaan. N.
Väärennettyä kristillisyyttä
Lutheran Witness 9. Vili. 1960
Suom. J. E. N.
Tapasin matkustajan kaupungilla, joka sanoi etsivänsä
rautatieasemaa, mistä voisi saada junan Chicagoon. Neuvoin
hänelle, mistä hän löytäisi Pennsylvania rautatieaseman.
Sieltä lähtevät junat Chicagoon. Asemalle saavuttuaan mies
kohtasi juuri matkaan lähtevän junan. Pilettiä ostamatta hän
astui junaan, joka heti lähti matkaan ja mies oli hyvillään,
että hän juuri ehti junaan.
Kun junamies tuli ottamaan pilettiä, tarjosi matkustaja
rahaa piletin asemasta. Junamies selitti: “Olette kyllä oikeal
la rautatiellä, mutta väärässä junassa. Tämä juna menee itään
eikä Chicagoa kohti länteen.” Mies oli aivan vakavissaan as
tunut junaan siinä uskossa, että juna vie hänet Chicagoon.
Vilpitön usko ei tosiasiaa toiseksi muuttanut. Matkustaja oli
käsityksessään aivan vilpitön mutta kuitenkin aivan erehty
nyt.
Tämä pitää paikkansa myös uskollisissa kysymyksissä.
Toisinaan kuulee sanottavan, ettei sillä väliä, mitä uskoo, kun
han vain usko on vilpitöntä. Päätellään, että kirkko kuin kirk
ko, sillä ovathan kaikki kirkot monessa suhteessa samanlai
sia. Opettavathan ne kaikki meitä oikein elämään ja ne kaikki
viittaavat samaan päämäärään. Jeesus ei kuitenkaan näin
opettanut. Ei Hän milloinkaan sanonut: “Joka on uskonnolli
nen ja on vilpitön käsityksissään, hän pelastuu”. Jeesuksen
sanat Nikodeemukselle ovat selvät: “Sillä niin on Jumala
maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, et
tei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä”.
Jeesus sanoo selvästi: “Minä olen tie ja totuus ja elämä;
ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. Ja
vuorisaarnassaan Hän puhuu seuraavat varoituksen sanat:
“Kavahtakaa vääriä profettoja, jotka tulevat teidän luoksen
ne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia su
sia”. Nämä väärät profeetat toimivat seurakunnassa. Jeesus
ei kuitenkaan tuominnut kaikkea, mitä he opettivat, vaan
Hän sanoi: “Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja
fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se teh
kää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö,
sillä he sanovat, mutta eivät tee.” Ja eräässä toisessa yhtey
dessä Jeesus sanoi: “Mutta joka totuuden tekee, se tulee val
keuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Ju
malassa tehdyt”. Ja vielä: “Jos joku tahtoo tehdä hänen tah
tonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta”.
Jo apostolien aikoina ja heidän jälkeensä oli vääriä pro
fettoja seurakunnassa, kuten Jeesus oli ennustanut. Heitä oli
monenlaisia ja uusia lahkoja syntyi yhteentörmäysten tähden
johtohenkilöitten kesken. Näin tapahtui Paavalin päivinä, sil
lä hän kirjoitti filippiläisille: “Muutamat tosin julistavat
Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hy
vässä tarkoituksessa: nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska
tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,
nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuh
taalla mielellä, luullen tuottavan minulle murhetta kahleis
sani”. Apostoli kuitenkin myöntää, että valheopettajätkin
toisinaan levittävät evankeliumia, vaikkapa siihen on sekoi
tettu väärääkin, sillä hän lisää: “Vaan mitäpä tuosta, Aranhan
Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuok
si tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen ja olen vastakin iloit
seva.”
Keskiaikoina monet huomatut henkilöt olivat vääriä
profettoja, pääsivätpä vielä usein johtoasemiinkin kirkossa.
Näitä vastustivat itsenäiset ryhmät, joita kirkon taholta ni
mitettiin kerettiläisiksi, pitivät tiukemmin sanasta kiinni
kuin maallisesti suuren, valtavan ja varakkaan kirkon johta
jat.
On olemassa väriä profettoja maailmassa meidänkin ai
kanamme. Ehkä ajattelet, että sellaisia ovat suurten pakana
uskontojen profeetat. Näkyvässä kristikunnassa on myös vää
riä kristuksia ja vääriä profettoja. Uskonpuhdistuksen jäl
keen on syntynyt monta lahkoa, jotka poikkeavat Jumalan
sanasta. Varsinkin meidän maassamme, Yhdysvalloissa ja
Kanadassa, kuka tahansa voi alottaa uuden lahkon, ja niin
ovat monet tehneetkin. Eräässä Indianan valtion kylässä kai
vosmies alkoi saarnata kaduilla ja niin syntyi uusi lahko
Full Gospel Mission (Koko evankeliumin lähetys). Amerikan,
kansalaisinä me emme suinkaan kiellä mieheltä tätä oikeutta,
mutta kristittyinä valitamme sitä, että on syntynyt uusi lahko.
Jatkuva kristikunnan jakautuminen kirkkoihin ja lah
koihin huolestuttaa meitä. Miten on selitettävissä tämä Kris
tuksen ruumiin jakautuminen? Mitä Herra tahtoo, että mei
dän olisi opittava tästä jakautumisesta?
Jeesus tosin sanoi, että vääriä kristuksia ja vääriä pro
fettoja nousee, mutta ei niitä nouse Hänen tahdostaan. Mei
dän Ylimmäisenä Pappinamme Hän rukoilee taivaallista
Isäämme, että kaikki, jotka Häneen uskovat, “yhtä olisivat,
niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa ,että hekin
meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut
lähettänyt” (Joh. 17:21). Pakanat saatetaan ymmälle, kun
niin monet kristilliset lähetykset lähestyvät heitä. Mikä pa
hennuksen aihe “kristillisissä” maissa sekin, että niin monet
eri kirkot yrittävät voittaa kirkkoon kuulumattomia ihmisiä
Kristukselle ja hänen valtakunnallensa!
Väärien profettojen “lammastenvatteet” ovat itse Raa
mattu. Kaikkien lahkojen perustajat vakuuttavat, että heidän
oppinsa on kristallikirkasta Jumalan sanaa muutamilla
tosin uusia ilmestyksiä ja Raamatun “avaimia” mukanaan.
Muutamat “sokeat sokeain taluttajat” ovat rikastuneetkin
valhenäyillään ja ovat johtaneet harhaan pahaa aavistamat
tomia sieluja. Näitä valheopettajia vastaan Paavali varoitti
kirjoittaessaan roomalaisille: “Mutta minä kehoitan teitä, vel
jet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyt
tä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet;
vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän
Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät
suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet”
(Room. 16: 17, 18).
Meidän kirkkomme on aina tunnustanut kristillisiksi
sellaiset kirkot, joilla on vielä evankeliumin perusopit. Sel
laisissakin kirkoissa, missä on sana sekoitettu ihmisten er
heillä, muutamat vielä tulevat tuntemaan Kristuksen Vapah
tajanaan. “Onnellisen ristiriidan” ansioista he pitävät kiinni
Kristuksesta ja pelastuvat Hänen kauttansa. Mutta on aivan
eri asia, kun jätetään sellainen seurakunta, joka rakentaa
kullan, hopean ja jalokivien perustuksella, siis puhtaan evan
keliumin perustukselle, ja yhdytään seurakuntaan, joka aina
kin osittain rakentaa puun, heinien ja olkien perustukselle,
siis ihmisten opin perustukselle. Vaikkapa tämä vaihdos oli
si meille aineelliseksi hyödyksi tai miellyttäisi rakastamaam
me, olisi menettelymme ristiriidassa omantuntomme ja pa
remman tiedon kanssa.
Mitään kirkkoa ei tule arvostella sen suuruuden mukaan.
Vaikka luterilainen kirkko, jonka jäsenmäärä on yli 70 mil
joonaa sielua, on suurin protestanttinen kirkko maailmassa,
ei sen suuruus kuitenkaan ole mikään takaus sen oikeaoppi
suudesta. Vanha sanalasku sanoo:
Ken kokoon yksin tähystää,
Pian pyörällä on hänen pää,
, Kun lehmä jänikseltä pakoon livistää.
Eipä kirkon ulkonainen järjestyskään ole luotettava to
distus sen oikeaoppisuudesta, sillä Kristus ei jättänyt käskyä,
miten kirkko olisi organisoitava. Ensimmäisten seurakuntien
suhteet toisiinsa olivat vain väleät ja epäviralliset. Mutta niil
lä oli hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä. Sitä yhteyttä alku
seurakuntien kristityt ravitsivat pysymällä apostolien ope
tuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja ru
kouksessa. Eikä Jeesus ole määrännyt mitään vissiä jumalan
palvelusmuotoa. Ei voida päättää kirkon oikeaoppisuudesta ju
mälanpalvelusmuodon nojalla. Raamatun sana vain kehoittaa
tekemään kaiken hyvässä järjestyksessä (1 Kor. 14:20).
Jos voimme totuudessa sanoa, että olemme pitäneet
kiinni Kristuksen sanasta ja siis olemme Hänen opetuslap
siansa, on meidän jokaisen kuitenkin tunnustettava apostoli
Paavalin kanssa: “Jumalan armosta minä olen se, mikä minä
olen”. Meillä ei ole pienintäkään syytä hengelliseen ylpey
teen, ikäänkuin olisimme jo kaiken saavuttaneet. Ei ainut
kaan kirkko ole aina täydellinen opissa, uskossa ja elämässä.
Luther sanoi: “Et löydä sellaista kirkkoa, joka olisi niin puh
das, että kaikki opetettaisiin tai uskottaisiin ja sen mukaan
elettäisiin ilman epäsopua”.
Apostoli Johannes varoittaa meitä sanoen: “Rakkaani,
älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovat
ko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt
maailmaan”. Saadaksemme oikean mitan meillä täytyy olla
mittanauha. Kun kaksi henkilöä on eri mieltä maapalan suu
ruudesta, voidaan erimielisyys ratkaista vain siten, että maa
pala mitataan mittanauhalla. Meidän mittanauhamme hen
gellisissä asioissa on Jumalan sana. Se meillä pitää olla, sen
meidän tulee tuntea ja sitä meidän on käytettävä kaikissa us
koa ja uskonelämää koskevissa kysymyksissä. Olkaamme me
kin niinkuin Berean uskovaiset: “he ottivat sanan vastaan hy
vin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia
niin”. * j
Hopearahaa voi koetella, onko se väärää rahaa. Niin
myös uskontoa. Jumala on antanut meille koetinkiven. Aset
takaamme ihmisopit: kirkkojen, pappien piispojen, kirkollis
kokousten Jumalan sanan ahjoon nähdäksemme, onko hei
dän oppinsa Jumalasta.
NO. 34