Auttaja. [volume], May 09, 1963, Page SIVU 4, Image 4

About Auttaja. [volume] (Ironwood, Mich.) 1906-19??

Image provided by: Central Michigan University, Clark Historical Library

                
SIVU 4
• AUTTAJA
ilmestyy joka torstai IRONWOODISSA, MICH.
Puhelin toimistoon 932-2000
Toimittaja - - J. E. NOPOLA - - Liikkeenhoitaja
AUTTAJA—Finnish weekly nevvspaper. Published every Thursday (except
the last Thursday in June and December) by The National Evangelical
Lutheran Church, at Ironwood, Michigan.
Bntered as Second Class Matter January 17. 1906, at the Post Iron
wood. Miehitän, under the Act of Congress of Alarch 3.1879. Accepted for
m&lltng at Special rate of postage provided for in bection 1103 Act of October
3, 1917, authorized July 19, 1918.
TILAUSHINNAT:
Koko vuosikerta (Yhdysvaltoihin ja ulkomaille) $4.00
Puolen vuotta
Kolme kuukautta
Kaksi kuukautta * ■
SUBSCRIPTION RATES:
Per year, $4.00; six months, $2.25; tliree months, $1.25; two months, $l.OO.
Advertising rates on application.
1 K Vappu
2 T Vuokko
3 P Outi
4 L Laimi
I Piet. 2:ll-2ÖTjoh. 16:16-22
Jes. 40:26-31
5 S 3 Pääs. jälk. sunn.
6 M Ylermi
7 T Helmi
8 K Heino
9 T Timo
10 P Aino
II L Lotta
Jaak. 1:17-217 Joh. 16:5-14
Sakarja 13:1
12 S 4 Pääs. jälk. sunn.
Äitienpäivä
Floora, Kukka
14 T Kotivalo
15 K Sohvi
16 T Esteri
Sananpalvelijan kutsumisesta
Kristillisen seurakunnan tulee kutsua ja asettaa virkaan
Jumalan sanan julistajiksi keskuuteensa henkilöitä, jotka ovat
kykeneviä opettamaan. Sehän käy ilmi jo siitä, kun Paavali
jätti Tiituksen Kreetaan ja käski hänet asettamaan eri seura
kuntiin vanhimmat eli piispat, missä tällainen järjestely oli
jäänyt suorittamatta (Tiit. 1:5). Luterilaisen kirkon Tunnus
tuskirjoissa (Schmalkaldenin Uskonkohdissa) sentähden ope
tetaan: “Missä tahansa näet on seurakunta, siinä on myös oi
keus toteuttaa evankeliumin palvelusvirkaa. On siis välttämä
töntä, että seurakunta säilyttää oikeutensa kutsua, valita ja
virkaan vihkiä seurakunnanpalvelijoita.” Ja Augsburgin Tun
nustuksessa sanotaan: “Kirkollisesta hallinnasta opetetaan:
älköön kukaan seurakunnassa julkisesti opettako tai saarnatko
tai sakramenttia jakako olematta säädetyllä tavalla kutsuttu.’
Koska kirkkokuntamme seurakunnissa tuontuostakin tulee
aika, jolloin on kutsuttava sananpalvelija seurakuntaan, ajat
telimme koota tähän muutamia sellaisia käytännöllisiä neuvo
ja, jotka auttavat seurakuntaa “säädetyllä tavalla” kutsumaan
sananpalvelijan. *
Oikeus kutsua sananpalvelija on vain seurakunnalla. Ei
ole siis hyvän järjestyksen mukaista luovuttaa tätä oikeutta
muutamille yksilöille. Milloin on kutsuttava sananpalvelija
seurakuntaan, olisi seurakunnan äänivaltaiset jäsenet kutsut
tava koolle, jotka sitten yhteisesti päättävät, kenet kutsutaan.
Kokouksessa tulisi olla läsnä vain seurakunnan täysi-ikäisten
jäsenten, sillä sananpalvelijaa kutsuttaessa on tarpeellista
neuvotella siitä, kuka on sopiva seurakunnan paimeneksi. Jos
kokouksessa on läsnä ulkopuolisia tai seurakunnan nuorukai
sia, ei ole mahdollista keskustella niitten sananjulistajien eri
koiskyvyistä, joita on esitelty kutsuttavaksi. Olemme varmaan
kin yhtä mieltä siitä, että eivät kaikki kirkkokunnan sananju
listajat ole yhtä sopivia jokaiseen kirkkokunnan seurakuntaan.
Sentähden olisi seurakunnan neuvoteltava siitä, kuka olisi pä
tevin henkilö seurakunnan paimeneksi.
Kun eri henkilöistä on äänestetty,' olisi äänestys sitten
tehtävä yksimieliseksi. Jos osa seurakuntaa jää vastustavalle
kannalle kutsuttuun nähden, on uudella seurakunnan paime
nella vastustajien joukko seurakunnassa jo ennen kuin-hän
on vielä seurakuntaan saapunutkaan. Monissa seurakunnan
“ulkonaisissa” asioissa voimme tyytyä siihen, kun enemmistö
on esitystä kannattanut, mutta sananpalvelijan kutsumisessa
olisi pyrittävä yksimielisyyteen. Sananpalvelijaa kutsuttaessa
olisi niitten, jotka ovat vähemmistönä kannattaneet jotakin
toista henkilöä esitettävä, että kutsu lähetetään yksimielisen
päätöksen tuloksena.
Mitä on ajateltava sellaisesta järjestelystä, kun seurakun
ta hyväksyy luettelon pappien nimiä ja päättää, että kutsun
tulee lähettää luettelossa oleville papeille siinä olevassa jär
jestyksessä, kunnes joku heistä ottaa kutsun vastaan? Eihän
tätä voida Raamatulla vääräksi todistaa, mutta heikkoutensa
tällä menetelmällä ainakin on. Kyllä seurakunnan paimenen
kutsuminen on siksi tärkeä asia, että kannattaa kutsua seura
kunnan koolle ja seurakunnan jäsenten kannattaa lähteä ko
koukseen. Ja luettelolla on se vakava heikkoutensa, että jos
kutsu on lähetettävä luettelon pohjassa olevalle papille, kun
kaikki toiset ovat joutuneet palauttamaan saamansa kutsun,
saattaa pohjassa ollut pappi pitää, ettei häntä oikeastaan sii
hen seurakuntaan kaivatamaan sananjulistajaksi, vaan hänet
on pantu luettelon jatkoksi siinä toivossa, ettei nimiä luette
lossa tarvitsisi “loppuun kuluttaa”.
Kun uuden sananjulistajan kutsumisesta on päätetty, ei
ole sopivaa laskea julkisuuteen äänestyksen tuloksia. Jos ää-
17 P Maila
18 L Erkki
Jaak. 1:22-27; Joh. 16:23-33 "
2 Moos. 17:8-15
19 S 5 Pääs. jälk. sunn.
20 M Lilja
21 T Kosti
22 K Hemminki
Ap. t. 1:1-11; Mark. 16:14-20
Ps. 110:1-4
23 T Helatorstai
24 P Touko
25 L Urpo
f Piet. 4:7-11; Joh.
1 Kun. 19:8-14
26 S 6 Pääs. jälk. sunn.
27~M Ritva
28 T Alma
29 K Oiva
30 T Memorial päivä
31 P Osmo
AUTTAJA TORSTAINA, TOUKOKUUN 9 P. 1963
nestyksen jälkeen kutsun lähettäminen viedään yksimieliseen
päätökseen, niin eihän ole tarvetta julkisesti selitellä, mitä
mutkia tiessä tavattiin, ennenkuin yksimielisinä perille pääs
tiin.
Ja kun kutsuttu pastori saapuu seurakuntaan, ottakoon
seurakunta hänet yksimielisenä sydämellisesti vastaan. Se on
kaikille hyödyksi.
Olemme Jumalan perheväkeä
Raamatussa käytetään useita eri vertauksia, kun kuvail
laan uskovaisen läheistä yhteyttä hänen taivaalliseen Isäänsä
ja Vapahtajaansa Jeesukseen. Yksi niistä on “Jumalan lapsi”.
Niin läheinen on suhteemme taivaalliseen Isään. Ja tällä ni
mellä vielä ilmoitetaan, että me olemme taivaan Isän valta
kunnan perillisiä, niinkuin maallinen lapsi on isänsä omaisuu
den perillinen. Kun Jeesus opetti opetuslapsiansa rukoile
maan, alotti Hän rukouksensa sanoilla: “Isä meidän, joka olet
taivaissa.”
Olemme ottolapsia
Emme tulleet Jumalan lapsiksi luonnollisen syntymän
kautta. Päinvastoin me olemme synnissä siineet ja syntyneet.
Mutta Jumala rakasti meitä niin suurella rakkaudella, että
Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa saattoi meidät Hänen
omikseen ja Hänen valtakuntansa perillisiksi. Tästä lapseksi
ottamisesta Paavali kirjoitti: “Kun aika oli täytetty, lähetti
Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi synty
neen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen ase
maan.
Kristuksen lunastustyön kautta me pääsimme lapsen ja
perillisen asemaan. Olimme jättäneet taivaallisen Isän kodin
siinä luulossa, että maailma voi tarjota jotakin suurempaa ja
parempaa kuin taivaan valtakunnan. Kun hylkäsimme taivaan
Isän ja lähdimme Hänen kodistaan, menetimme me silloin lap
sen aseman, ennenkaikkea perintöoikeuden Isän kotiin. Ei
enää jäänyt mitään oikeuksia taivaan Isän kodin perimiseen.
Mutta Jumala katseli armollisesti langennutta lastaan ja lä
hetti oman Poikansa vapauttamaan hänet synnin vallasta. Em
me enää olleet asemassa tekemään minkäänlaisia vaatimuksia
mikäli Isän kotiin palaaminen oli kysymyksessä. Olimme jou
tuneet tuhlaajapojan asemaan vieraalla maalla. Mutta Jumala
armahti lapsiansa, jotka Hän oli luonut kaltaisikseen. Rakkaus
vaati Hänet lähettämään Poikansa Lunastajana. Siitä sanoi
Pietari: “Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä
kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja
tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo
ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina
on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Ju
malaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkau
den, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan” (1 Piet.
1: 18ss.).
Usko Kristukseen on kuin allekirjoituksemme Jumalan
tekemään perintökirjaan. Kaikki on valmista ja niin ihmeellis
tä, ettemme enää kuvittele jossakin muualla olevan meille pa
rempaa osuutta tarjolla. Kaikki vertaukset ovat kovin heikkoja
kuvailemaan tätä lapsen asemaamme Jumalan perintökirjois
sa. Niin ihmeellinen se kuitenkin on, että perintö on kaikille
ihmisille tarjona, mutta kaikki eivät siitä välitä. Onpa paljon
sellaisiakin, jotka pitävät tätä kallista perintöä aivan halpana
ja arvottomana. Niin saattaa käydä toisinaan maallisissakin
asioissa, että pidämme tarjolla olevaa tavaraa tai omaisuutta
arvottomana, mutta sitten yhfäkkiä huomaammekin, että sillä
on kallis arvo toisinaan huomaamme tämän liian myöhään,
kun joku toinen on jo omaisuuden ostanut. Kiitos Jumalan,
ettei kukaan voi meidän osuuttaamme taivaan valtakun
taan anastaa eikä ostaa keinottelu mielessä. Perintö on val
miina jokaiselle. Jumala on perintökirjan kirjoittanut oman
Poikansa verellä. Etkö uskossa suostuisi sitä puolestasi allekir
joittamaan? Tästä Johannes kirjoitti: “Mutta kaikille, jotka ot
tivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole synty
neet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan
Jumalasta” (Joh. 1: 12).
Olet ehkä joskus noussut porraslautaa laivaan. Usko ei ole
laiva, vaan porraslauta, jota myöten pelastuksen laivaan aste
lemme. Vertaus tuhlaajapojasta auttaa meitä paremmin käsit
tämään uskon osuuden pelastuksessamme. Kun häneltä loppui
ruoka ja kova nälkä suolia näversi, päätti hän palata isän ko
tiin. Tämän askeleen hän päätti ottaa, sillä hän oli vakuutettu,
että isä ottaa hänet vastaan. Usko on luottamus siihen, että
Jumala Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ottaa meidät jäl
leen omikseen ja valtakuntansa perillisiksi.
Olemme lapsia toisen syntymän kautta
Sitä käänteentekevää muutosta, jolloin me uskon kautta
tulimme taivaan Isän lapsiksi, sanotaan Raamatussa syntymi
seksi eli uudestisyntymiseksi. Luonnollisen syntymän kautta
me emme tulleet taivaan valtakunnan perillisiksi, kuten tu
limme maallisen isämme omaisuuden perillisiksi. Tästä uudes
tisyntymästä Johannes sanoo, että se tapahtuu Jumalasta. Se
on siis kokonaan Jumalan työ. Hän vaikutti sellaisen mielen,
että halusimme päästä taivaan Isän lapsiksi. Jumala myös vai
kuttaa luottamuksen Jumalan armoon ja laupeuteen. Tämä
uudestisyntyminen ei tapahdu ihmisen voimasta eikä ansiosta,
eikä myöskään ihmisen ansiosta Jumalan avulla, vaan ihminen
kokee uudestisyntymisen, jonka Jumala yksin saa aikaan ja
vaikuttaa. Siinä pannaan alulle hengellinen elämä. Sen kes
keisin kohta on siinä, että usko Kristuksen sijaishyvitykseen
viriää sydämessä. Tästä asiasta kirjoitti tri F. Pieper: “Jokai
nen luonnollinen ihminen on pahan omantuntonsa johdosta
sydämessään pakenemassa Jumalaa. Tätä pakoa tehostaa vielä
pahan omantunnon lisäksi tuleva lain saarna. Mutta niin pian
kuin ihminen Pyhän Hengen vaikutuksesta alkaa uskoa evan
keliumiin syntien anteeksiantamuksesta, hän lakkaa pakene
masta ja kääntyy sisimmässään Jumalan puoleen.”
Kun syntinen kääntyy Kristuksen puoleen ja uskossa
omistaa itsellensä anteeksiantamuksen, hän silloin tulee osal
liseksi syntien anteeksiantamuksesta ja Jumala vanhurskaut
taa hänet eli julistaa hänet vapaaksi hänen synneistänsä. Tai
asian voi sanoa siten, että Jumala julistaa kaikki anteeksi an
netuksi ja sanoo nyt katuvalle syntiselle: Tule kotia, sinä olet
tervetullut ja sinun nimesi kirjoitetaan uudestaan talon perin
tökirjaan! ,
Tämä on Kristuksen evankeliumin lohdullinen sanoma,
että me olemme Jumalan lapsia ja perillisiä Jumalan armosta
Kristuksen tähden. Olemme uudestisyntyneet jo kasteen het
kellä ja siinä liitossa olemme uusia ihmisiä. Sentähden me nyt
vaellamme uudessa elämässä, niinkuin Jumalan lasten tulee
kin. Olemme kuuliaisia Jesajan varoitukselle, kun hän varoitti
Israelia sanoen: “Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä
ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa hän
tä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteek
siantamusta” (Jes. 55: 7).
Hyvä on olla taivaallisen Isän lapsena ja Hänen valtakun
tansa perillisenä. Silloin ei tarvitse peljätä mitään pahaa, ei
maallista eikä iankaikkista. Armollinen Isä pitää kaikesta huo
len, ja kun maallinen matkamme päättyy, saamme astua kirk
kauden valtakuntaan, missä ei enää ole edes ruumiin kipuja
eikä vaivoja. —N.
Äidin rakkaus
On äidin rakkaus ihmeellinen,
hän ensi apu on lapsosien.
Hän käsin hellin lasta kantaa
ja sydämestänsä parhaan antaa.
Ei äiti valita vaivojansa, ,
palkatta hoitaa hän lapsiansa.
Ei missään rakkautta löydy toista,
jot’ elon tuskakaan ei poista.
Sen hehku sittenkin lämmittää,
kun toisten rakkaus häviää.
Se rakkaus kestävä, suuri on
koulussa kovankin kohtalon.
Hän muistaa lastansa elon tiellä \
lohduttaa, jos olen murhemieliä.
Iloitsee, jos mulle hyvin käy,
huolien huoltajaks ennättäy.
Mä äidin vertaista tiedä en,
puhtainta rakkautta sydämen.
Jos lapsi kodista loittonee,
niin äiti hartaasti rukoilee.
Jos teille tuhlaajan käy hän milloin,
niin äiti oottavi kotiin illoin.
Hän ilon syömeensä silloin saa,
kun lapsi ovea kolkuttaa.
Hän valvoo öitä, kun sairastamme,
iloitsee siitä, kun paranemme.
Jos meri vaikka ois välillämme,
niin äidin muisto on lähellämme.
Kiitoksen ansaitsee äiti hyvä,
on äidin rakkaus lämmin, syvä.
—Juho Salokannel
MIKSI
Miksi minun pitää auttaa ja tukea kaikin tavoin Jumalan
valtakunnan työtä?
Siksi, että Herra Jeesus on käskenyt kaikkia kristityttään:
“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”
Matt. 28: 19.
Siksi, että Vapahtajan lähetyskäsky kuuluu juuri sinulle,
sillä olethan ja haluathan olla tosi kristitty.
Siksi, että evankeliumin julistajien ja opettajien tulee va
rustautua ja valmistautua virkaansa ja työtänsä varten.
Siksi, että Jumala on asettanut sinut sinun omaan virkaa
si, jollet itse voi olla evankeliumin julistaja.
Siksi, että Jumala on siunannut kättesi työtä ja tointasi,
niin että voit antaa ja auttaa, muita lähettää ja varustaa.
Siksi, että evankeliumin julistajien ja opettajien koulutus
on ensimmäinen ja tärkein Jumalan valtakunnan työssä.
Siksi sinun pitää ei, vaan sinä haluat mielelläsi tukea
ja auttaa tässä työssä.
“Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä hei
mo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka pi
meydestä on kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” 1
Piet. 2:9. —Lutheraner
#
Kristityn turvallisuus
Jumalassa ain on mulla
turva vahva, iäinen;
siks’ ei mieltäin pelko paina
vaihtuessa vuosien.
Tuokoon vuodet mitä vaan,
Hänen varjeluksessaan
turvass’ oon ja parhaakseni
kaikki kääntyy tahdostaaa
Isän hattuun turvallisna
näin jään; käsivartensa
tuen, hoivan antaa mulle
elon joka vaiheessa.
Kotiin viimein vie Hän mun;
kautta verens siunatun
Jeesus anteeks’annon mulle
hankki, pääsyn riemuhun.
Tarpeet kaikki Isä suopi
lahjanansa yksin tein;
Hän mua kantaa, etten eksyis
.taikka uupuis matkallein;
vitsallaan ja sauvallaan
ohjaa, tukee ainiaan
Hän, ja surun, ilon suopi
tarpeen mukaan armostaan.
Voiman, lohdun aikanansa
antaa Hän ja kanssani
kulkee, estää lankeemasta,
ja jos lankeen, nostavi.
Siksi laulan riemuiten:
Turva, apu iäinen
Jumalassani on mulla
vaihtuessa vuosien.
—Jaakko Hirvi (1937)
NO. 19